Yhdysvaltain istuva presidentti Donald Trump puhui perjantaina lehdistötilaisuudessa ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun hänen kerrottiin häviävän presidentinvaalikisan demokraattien Joe Bidenille viikko sitten lauantaina.
Trump ei puhunut tilaisuudessa vaaleista, vaan keskittyi koronavirusrokotteeseen ja virukseen liittyviin rajoituksiin. Hän korosti, että hänen hallintonsa ei aio laittaa kaikkein tiukimpia koronarajoituksia toimeen. Trump myös sanoi odottavansa, että koronavirusrokote on saatavilla kaikille yhdysvaltalaisille huhtikuussa.
Trump ei puheessaan ottanut kantaa siihen, kenen hallinto Yhdysvalloissa toimii alkavalla presidenttikaudella. Hän kuitenkin heitti ilmaan ajatuksen siitä, että aika näyttää, mikä hallinto tulee toimimaan Valkoisessa talossa.
– Mitä tapahtuukaan tulevaisuudessa – kuka tietää, mikä hallinto silloin on, luulen, että aika näyttää. Mutta voin kertoa, että tämä hallinto ei ryhdy koronasulkuihin, hän sanoi.
Trump ei vastannut toimittajien kysymyksiin
Sekä uutistoimisto AFP että uutiskanava CNN arvioivat, että Trumpin kommentti on tähän mennessä lähin viittaus hänelle itselleen tappiollisen vaalituloksen huomioimisesta. Presidentti on aloittanut oikeustoimia ympäri maata eikä ole tunnustanut tappiotaan.
Trumpin lähtiessä lehdistötilaisuudesta toimittajat huusivat hänen peräänsä tiedustellen muun muassa, milloin presidentti suostuu myöntämään hävinneensä vaalit. Trump kuitenkin päätti tilaisuuden vastaamatta paikalla olleiden toimittajien kysymyksiin.
Trump on väittänyt vaaleja Twitterissä vilpillisiksi lukuisia kertoja. Yhdysvaltain liittovaltion ja osavaltion vaaliviranomaisten mukaan vaaleissa ei ole kuitenkaan ilmennyt minkäänlaisia todisteita vaalivilpistä. Eri tahojen yhteisessä lausunnossa todettiin, että marraskuun 3. päivän vaalit olivat "maan historian turvallisimmat".
Myöhään perjantai-iltana Suomen aikaa järjestetyssä lehdistötilaisuudessa puhui myös Trumpin koronatiimin asiantuntijoita. Heistä yksikään ei vastannut toimittajien kysymyksiin tilaisuuden jälkeen.
Paikallisten asukkaiden oikeus metsästää kansallispuistoissa on keskeisessä roolissa varsinkin laajojen kansallispuistojen hyväksyttävyydelle. Pohjoisen kansanedustajien mielestä oikeuteen ei pitäisi nytkään kajota, vaikka metsästysturvallisuudesta onkin syytä keskustella.
Yle kysyi Pohjois-Suomen kansanedustajilta pitäisikö metsästystä kansallispuistoissa rajoittaa nykyistä enemmän lisääntyneen retkeilijämäärän takia.
Vain Oulun vaalipiirin vihreiden kansanedustaja Jenni Pitko kannattaa rajoitusten tiukentamista. Kategorista metsästyskieltoa hänkään ei kannata, mutta rajoituksia tulisi Pitkon mielestä tarkastella uudelleen riskien minimoimiseksi.
– Metsästys on totta kai myös hyvä tapa liikkua luonnossa ja sille täytyy olla mahdollisuuksia. Kansallispuiston lähtökohtainen toiminta on kuitenkin luonnonsuojelu ja ihmisten virkistäytyminen, Pitko sanoo.
Ilman metsästysoikeutta kansallispuistoja ei ehkä olisi
Metsähallituksen Luontopalvelujen Lapin aluejohtaja Jyrki Tolonen muistuttaa, että metsästysoikeudesta on säädetty puistokohtaisesti laeissa, joilla kansallispuistot on perustettu.
– Ilman metsästysoikeutta puistoja tuskin olisi perustettu, olen siitä aika varma lappilaisia ihmisiä tuntien, Tolonen sanoo.
Oikealla on yleisesti linnunpyynnissä käytettyjä kiväärin panoksia. Näillä kaikilla on maksimilentomatka yli 1,5 kilometriä. Vasemmalla pienoiskiväärin panoksia ja haulikon panos. Raimo Torikka / Yle
Metsästyksen turvallisuus retkeilijöiden suosimissa kansallispuistoissa nousi keskusteluun, kun maastopyöräilijä kuoli lokakuussa metsästäjän luotiin Urho Kekkosen kansallispuistossa.
Poliisi tutkii asiaa törkeänä kuolemantuottamuksena, mutta tutkinnanjohtaja Marko Ijäs on kertonut, ettei poliisi epäile tahallisuutta.
Tietojen mukaan lintumetsällä ollut metsästäjä oli metsästystilanteessa ampunut kiväärillä ja luoti oli osunut retkeilijään. Tarkempia tietoja poliisin onnettomuustutkinnasta ei vielä ole saatavissa.
Linnustuksessa on hyvin tavallista, että puussa istuvaa lintua ammutaan viistosti ylöspäin. Mikäli luoti ei osu kohteeseen tai lävistää kohteen ilman, että se vaurioituu, luoti voi lentää jopa kilometrien päähän.
Rovaniemeläisen kokeneen metsästys- ja aseharrastajan Erkki Jäntin mielestä vaara-aluetta saataisiin pienennettyä käyttämällä lyhytkantoisempia aseita ja panoksia.
Kokenut metsästäjä ja aseharrastaja Erkki Jäntti muistuttaa, että metsästyslaki sallii esimerkiksi metsäkanalintujen ampumisen yleisimmin käytettyä .308:a pienikaliiperiisemmillakin aseilla, joiden luoti on vaarallinen hieman lyhyemmällä matkalla.Sauli Antikainen / Yle
Metsästyslaki määrittelee sen, millaisella luotiaseella mitäkin riistaeläintä saa metsästää. Jäntti muistuttaa, että esimerkiksi pyyn metsästykseen riittää tavallinen pienoiskivääri.
– .22 Winchester Magnum, eli pikkuisen isompi käy metsollekin, Jäntti sanoo.
Turvallisin ase on Jäntin mukaan haulikko, jolla voi ampua lintua enimmillään 35-40 metrin päästä. Itse ladatulla haulipanoksella tehoa ja kantavuutta voi saada reilusti lisää.
Taustan turvallisuuden selvittämisessä esimerkiksi kännykän karttaohjelmat ovat Jäntin mielestä hyvä apu. Niistä näkee reitit, laavut ja tulipaikat.
– Kannattaa myös valita, jos mahdollista, ampumapaikka, jossa ampumasuunnassa on puita takana eikä aukkoa. Silloin luoti osuu puihin, muistuttaa Erkki Jäntti.
Vastuu on kuitenkin viime kädessä aina metsästäjällä itsellään.
Tehokkaan kiväärin luoti lentää jopa neljä kilometriä ja yleisimpien linnunpyynnissä käytettävien aseiden luoditkin jopa 2,5 kilometriä. Raimo Torikka / Yle
Kansanedustajat eivät kiristäisi rajoituksia
Ylen kyselyyn metsästysoikeuksien rajoittamisesta kansallispuistoissa vastasi 17 Lapin ja Oulun vaalipiirin kansanedustajaa. Heistä 15 vastasi kysymykseen yksiselitteisen kielteisesti.
Ainoa rajoituksia kannattava oli vihreiden Jenni Pitko, perussuomalaisten kansanedustaja Kaisa Juuso taas vastasi, ettei osaa sanoa mitä pitää tehdä.
Kokoomuksen rovaniemeläinen kansanedustaja Heikki Autto vetoaa onnettomuuden ainutlaatuisuuteen.
– Koska kysymyksessä on täysin poikkeuksellinen tapaus, ei sen pohjalta voi, eikä pidä tehdä lainsäädännöllisiä muutoksia.
Kansanedustaja Heikki Autton mielestä UKK-puiston metsästysonnettomuuden pohjalta ei pidä sännätä kiristämään rajoituksia, mutta tapahtumien kulku tulee kuitenkin selvittää tarkoin.Sauli Antikainen / Yle
Myös kansanedustajien vastauksista nousi esille se, että paikallisten metsästysoikeuden säilyttäminen laajoja kansallispuistoja perustettaessa on ollut tärkeä tekijä siinä, että puistot ovat saaneet paikallisyhteisöjen hyväksynnän.
Metsähallituksen luontopalveujen Lapin aluejohtajan Jyrki Tolosen mielestä metsästyksellä voi olla kansallispuistoissa myös luonnonsuojelun kannalta suotuisaa merkitystä. Se voi esimerkiksi estää hirvikannan kasvamista liian tiheäksi.
Tolonen muistuttaa, että aluehallintovirastot voivat paikallisesti ja määräaikaisesti asettaa metsästyskieltoja kansallispuistoihin tai muille suojelualueille.
Näin on tehty esimerkiksi Oulangan kansallispuiston Pienen karhunkierroksen lähellä ja muutamissa muissa kohteissa Pohjois-Pohjanmaalla.
Ympäristöministeri Krista Mikkonen (vihr.) selvityttää Metsähallituksella parhaillaan, ovatko kansallispuistojen metsästysmääräykset turvallisuuden kannalta ajan tasalla kasvavan kävijämäärän kanssa.
Pitäisikö retkeilijöiden suosimissa kansallispuistoissa Pohjois-Suomessa rajoittaa metsästysoikeutta myös paikallisilta? Osallistu keskusteluun sunnuntaihin kello 23 saakka.
Sote-uudistus nappaa kuntien vastuulta valtavan osuuden niiden tehtävistä. Vastuun mukaan lähtevät myös rahat.
Nyt sosiaali- ja terveyspalvelut haukkaavat kunnan budjetista noin puolet. Vuonna 2023 sote-kulujen on määrä siirtyä maakuntien tai niin sanottujen hyvinvointialueiden hoidettavaksi.
Kuntien tehtävien vähentyessä niiden saamat valtionosuudet myllerretään perusteellisesti. Kun sote-vastuu vastuu siirtyy pois, siirtyvät mukana myös valtionosuusrahat. Kunnilta siirtyvän potin arvo on hallituksen mukaan melkein 20 miljardia euroa.
Selvimmin muutokset tuntuvat ääripäissä. Eniten verorahaa menetetään kunnissa, joissa on nyt suhteellisesti suurimmat sote-menot.
Paljon pelissä: kymmenillä kunnilla valtionosuus on yli puolet verotuloista
Suurimmillaan valtionosuudet ovat nykyisin kaksi kolmasosaa kunnan saamasta kaikesta verorahoituksesta. Esimerkiksi Sallassa valtionosuudet ovat 66 prosenttia kaikista verotuloista. Ranualla osuus on lähes 67 prosenttia.
Verorahoitukseen lasketaan kunnan omat tuloverot ja kiinteistöverot, mutta myös valtion kautta valtionosuuksina tuleva veroraha.
Valtionosuuslistan toisessa ääripäässä ovat kunnat, joilla on suuret omat verotulot. Kolmessa kunnassa valtionosuudet ovat alle kymmenesosan kaikesta verorahoituksesta.
Esimerkiksi Espoossa valtiolta tulee vain alle kahdeksan prosentin osuus koko verorahoituksesta. Kauniaisissa osuus on Suomen pienin, kolme prosenttia.
Kunnilta siirtyy pois sote-remontissa suuri ja kallis tehtäväkokonaisuus, ja siksi valtio vaatii kuntia pudottamaan veroprosenttejaan. Tämän hetkisen laskelman mukaan jokaisen kunnan on leikattava veroprosenttiaan 13,26 prosenttiyksikköä. Esimerkiksi kunta, jossa veroprosentti on nyt 20, joutuu leikaamaan sen korkeintaan 6,74 prosenttiin.
Soten on määrä tulla voimaan vuoden 2023 alusta ja silloin möyhennetään lista valtion tuella elävistä kunnista.
Tästä voit katsoa, seisooko oma kuntasi talous tällä hetkellä omilla jaloillaan vai elääkö se valtionosuuksien varassa.
Finnish Consulting Groupin (FCG) kuntatalouden asiantuntija, hallintotieteiden tohtori Eero Laesterä ja erityisasiantuntija Tuomas Hanhela ovat laskeneet, miten sote muuttaa valtionosuuksien painoa kuntien taloudessa.
Muutokset ovat suuria. Esimerkiksi Kaskisissa valtionosuus on nyt lähes 30 prosenttia verotuloista, mutta uudistuksen jälkeen osuus kääntyy lähes 50 prosenttia miinukselle. Kaikkiaan valtionosuus pienenee FCG:n mukaan peräti 75 prosenttiyksikköä.
Valtionosuus voi olla negatiivinen, kun kunnalla on suuret verotulot ja niistä maksetaan osa valtiolle tasausjärjestelmän kautta. Esimerkiksi yhteisöverosta suuri osa jaetaan valtiolle. Tämän merkitys kasvaa, jos kunnassa on vaikkapa paljon yhteisöveroa maksava teollisuusyritys.
Laesterän mukaan muutosta selittää sote-velvotteiden poistumisen lisäksi se, että kunnassa on vähän lapsia.
Miinukselle menevä valtionosuus tarkoittaa käytännössä sitä, että kunta ei saa lainkaan valtionosuuksia, mutta joutuu omalla verokertymällään rahoittamaan niitä.
Muutoksen toisessa ääripäässä on Kauniainen. Sen saama valtion osuus on nyt vain kolmen prosenttia verotuloista, mutta uudistuksen jälkeen yli 50 prosenttia. Valtionosuus siis kasvaa noin 50 prosenttiyksikköä. Suomen ennätyspienen kuntaveroprosentin pitäisi laskea 17,0:stä soten jälkeiseen 3,74 prosenttiin.
Muissa kunnissa kunnissa valtionosuuden muutos ei ole näin suuri, mutta parissa kymmenessä kunnassa valtionosuuden merkitys kasvaa kuitenkin toista kymmentä prosenttiyksikköä.
Laesterän mukaan kunnan siirtyminen omavaraisuudesta valtionosuusriippuvaiseksi muuttaa päätöksenteon perusteita.
– On myös henkinen muutos päätöksenteossa, että joku muu alkaa rahoittaa toimintaa, Laesterä pohtii.
Hän arvioi, että kiinteistöverosta tulee kunnille entistä tärkeämpi tulonlähde. Sitä ei nimittäin leikata uudistuksessa, eikä sen tuotto vaihtele yhtä herkästi kuin tuloverotuksen tuotto.
Taulukosta näet, kuinka paljon omassa kunnassasi valtionosuuksien merkitys kasvaa tai vähenee.
Ennen sotea -sarake kertoo, kuinka suuri valtionosuuden määrä on kunnan kaikista verotuloista. Soten jälkeen -sarake kertoo, mikä valtionosuuden määrä on sote-uudistuksen jälkeen vuonna 2023. Tiedot voi järjestää klikkaamalla otsikkoriviä. Tiedot perustuvat FCG:n laskelmaan. Ennusteissa on epävarmuutta koronan ja talouden yleisen kehityksen takia.
Aiheesta voi keskustella sunnuntaihin 15.11. klo 22 saakka.
Terroriverkosto al-Qaidan kakkosmieheksi luonnehdittu Abdullah Ahmed Abdullah, joka tunnetaan taistelijanimellä Abu Muhammad al-Masri, on tapettu kertoo New York Times -lehti.
Yhdysvaltalaisiin tiedustelulähteisiin perustuvan uutisen mukaan Israelin lähettämät agentit ampuivat al-Masrin elokuussa Teheranissa.
Omasta mielestään oikean sunni-islamin puolesta taistelevan al-Qaidan johtohahmon löytymistä Iranista on pidetty yllättävänä. Iran on taistellut al-Qaidaa vastaan muun muassa Irakissa.
New York Timesin lähteiden mukaan al-Masri oli muodollisesti kiinniotettuna Iranissa. Hän sai kuitenkin liikkua vapaasti. ja hänet surmattiin autoonsa Teheranissa. Iskussa kuoli myös al-Masrin tytär, al-Qaidan perustajan Osama bin Ladenin pojan Hamza bin Ladenin leski.
Iranin tiedetään pidättäneen joitakin al-Qaida johtajia ja käyttäneen heitä vankienvaihdoissa. On myös väitetty, että Iran ajoittain on ollut yhteistyössä al-Qaidan ja muiden sunnitaustaisten ryhmien kanssa.
Vuoden 1998 lähetystöiskujen suunnittelija
Egyptissä 1963 syntynyttä Al-Masria pidetään yhtenä al-Qaidan perustajista. Yhdysvaltain mukaan hänellä oli keskeinen rooli vuoden 1998 Kenian ja Tanzanian terrori-iskuissa, jotka kohdistuivat Yhdysvaltain suurlähetystöihin.
Iran kertoi aiemmin, että Teheranissa tapettu mies oli libanonilainen professori Habib Daoud, joka oli shiiamuslimien Hizbollah-liikkeen jäsen. New York Timesin mukaan Libanonista ei löydy tietoja Habid Daoud -nimisestä professorista, eikä tämän nimisen henkilön kuolemasta ole raportoitu. Israel ja Yhdysvallat eivät virallisesti ole kommentoineet tapahtumia.
Iranin ulkoministeriön mukaan New York Timesin juttu ei pidä paikkaansa. Ministeriön mukaan Iranin maaperällä ei ole al-Qaidan "terroristeja".
Esimerkiksi Helsinki ja Espoo jäävät reilusti alle puolen välin listassa, jossa kunnat laitetaan järjestykseen asukasta kohti saatujen verotulojen mukaan.
Helsingin yliopiston Viikin kampuksen kasvihuoneissa on tarkka koodisto: aina ensin huoneeseen, jossa kasvaa terveitä kasveja, ei useampia ovia auki kerrallaan ja käsipesu, kun kasveja on kosketeltu.
Edes kastelukannuja ei viedä huoneesta toiseen.
Näissä kasvihuoneissa kasvaa tupakan sukulainen Nicotiana benthamiana. Kasvina se on epäonninen, sillä laji on altis monille viruksille, mutta juuri siksi erinomainen kasvivirusten tutkimiseen.
Kasvivirukset voivat olla merkittävä uhka maailman ruokaturvallisuudelle. Helsingin yliopiston kasvivirologi ja dosentti Kristiina Mäkisen mukaan infektoituneen vihanneksen syöminen ei kuitenkaan ole vaarallista.
Itse asiassa meistä jokainen on syönytkin sellaisia elämänsä aikana.
Koekasvissa huomaa selvän värinmuutoksen. Laikkuisuus, värinmuutokset ja kurttuuntuminen ovat yleisiä kasvivirusten oireita.Markku Pitkänen / Yle
Jotkut virukset ovat oireettomia, toiset hyvin lieväoireisia, mutta on myös sellaisia, jotka voivat viedä sadot. Yksi viruksille altis ruokakasvi on meille tuttu peruna. Pahimmillaan perunavirukset voivat viedä jopa 80 prosenttia pellon sadosta.
Mäkinen työryhmineen tutkii juuri perunan viruksia. Niitä ovat esimerkiksi perunan A- ja Y-virukset, perunan kierrelehtisyysvirus ja perunan maltokaarivirus.
– Kasviviruksia on valtavasti. Jokaisella viljelykasvilla on varmasti omat viruksensa, Mäkinen toteaa.
Esimerkiksi kasvihuoneiden kurkuilla ja tomaateilla on haitallisia viruksia, samoin marjapensailla ja hedelmäpuilla. Monista ei vielä ole haittaa Suomessa, mutta niiden pääsyä tänne yritetään estää kaikin keinoin.
Virusten oireet ilmenevät monin tavoin, ja usein virukset nimetään oireiden mukaan. Keltavihreämosaiikki, kurttuuntuminen, kuolioläikät ja kasvun pienentyminen ovat oireista tyypillisempiä. Esimerkiksi viljoilla on monia kääpiökasvuisuusviruksia.
Kotipuutarhurin huoleksi myös koristekasveja vaivaa oma arsenaalinsa viruksia.
Tiede taistelee viruksia vastaan genetiikan keinoin, mutta kasvin voi myös "rokottaa"
Nyt arvioidaan, että tieteellä voisi olla uusia keinoja taklata kasvivirukset. Yksi suuri edistysaskel on genetiikan uusi yleisavain CRISPR-geenieditointi, joka toi kehittäjilleen kemian Nobel-palkinnon tänä vuonna.
Osa kasveista kestää viruksia paremmin, sillä niillä on geneettinen suoja viruksia vastaan. Geenisaksien avulla ihminen pystyy täsmämuuntamaan geenin informaatiota sellaiseksi, ettei sen koodaama proteiini enää toimi viruksen toivomalla tavalla.
Muuntamalla proteiineja kasvien luonnollinen geeninhiljennys tehostuu. Kasvisolu tunnistaa viruksesta peräisin olevan vieraan geneettisen materiaalin ja pilkkoo sen pieniin osiin, jolloin virusproteiinien tuotto loppuu.
Lisäksi kasveja voi myös ikään kuin rokottaa. Vaikkei niillä ole immuunipuolustusjärjestelmää, voidaan kasvi infektoida lieväoireisella versiolla viruksesta, jolloin vakavampioireinen ei enää infektoi sitä.
Tätä teknologiaa tutkitaan esimerkiksi puutomaattien eli tamarillojen turvaamiseen Uudessa-Seelannissa, josta niitä tuodaan myös Suomeen.
Helsingin yliopiston kasvivirologi ja dosentti Kristiina Mäkinen.Markku Pitkänen / Yle
Yksi teknologinen mullistus on myös RNA-sekvensointi eli analyysi, jonka avulla voidaan tunnistaa, mitä viruksia kasvit pitävät sisällään.
– Sekvensoinnilla nähdään, onko kasvissa 10 virusta, yksi virus vai ei viruksia ollenkaan. Ennen tekniikat perustuivat siihen, että tutkijoiden piti etukäteen tietää, mitä etsitään, Mäkinen kertoo.
Sekvensoinnin avulla viruksia voidaan siis löytää entistä tehokkaammin. Teknologiasta on nyt tullut riittävän edullista yleiseen käyttöön, ja tutkijat ennustavat, että useimmat kasvivirukset voidaan tunnistaa helposti ja nopeasti jo vuosikymmenen loppuun mennessä.
Tällä hetkellä virastoille laaditaan sääntöjä siitä, miten sekvensoinnit tehdään pätevästi. Menetelmän avulla saadaan laadukkaita turvallisia siemeniä, jotka eivät ole infektoituneita.
Kasvitaudit kansainvälinen uhka ruokaturvallisuudelle
Historia on opettanut meille kasvitautien vaarallisuudesta. 1800-luvun puolivälissä perunaruttoepidemia aiheutti Irlannissa valtavan nälänhädän, joka johti jopa miljoonan irlantilaisen kuolemaan.
Tänä vuonna on vietetty kansanvälistä kasvinterveysvuotta, joka on mediahuomiossa uhannut jäädä koronapandemian jalkoihin.
Suomessa kasvivirukset haittaavat elämäämme melko vähän, mutta Etelä-Euroopassa tilanne on toinen.
Välimeren maissa vakavia virusongelmia on jo, eivätkä ne helpota trooppisella tai subtrooppisella vyöhykkeellä. Monien elämä riippuu viljelmien sadoista.
Ihmisten elämä riippuu viljelysten varassa ympäri maailman. Kuvassa bataatinviljelyä Ghanassa.Riikka Pennanen / Yle
Mäkisen mukaan Suomen ilmasto-olosuhteet ovat aika hyvät. Kaikki hyönteislajit eivät pysty talvehtimaan täällä, jolloin ne levittävät vähemmän viruksia. Lisäksi vuosien varrella on tehty paljon töitä siementen terveyden varmistamiseksi.
– Lähinnä virukset aiheuttavat haittaa ja satomenetyksiä, mutta eivät ole vielä ruokaturvallisuuden kannalta iso ongelma. Jos ilmasto lämpenee, nähdään tuleeko virustaudeista täällä vaikeampia, Mäkinen kertoo.
Kaikilla maailman tärkeimmillä kasveilla – siis niillä joista suurin osa ihmiskunnan ruuasta tulee – on vakavia viruksia.
– Esimerkiksi riisillä on sellaisia virustauteja, jotka voivat tuhota 100 prosenttisesti sen pellon, johon ne iskevät.
Levittäjinä ihminen, hyönteiset, villikasvit ja maailmankauppa
Joskus virukset tulevat ihmisen mukana yllättävistä paikoista. Kurkun vihermosaiikkivirusta on tullut Suomeen esimerkiksi vesimelonien mukana.
Myös monet hyönteiset levittävät kasviviruksia. Ilmastonmuutoksen mukana pohjoiseen leviävät uudet hyönteislajit voivat tuoda mukanaan uusia kasviviruksia.
Joskus virus hyppää villikasveista viljelyksille, kun laji tuodaan uuteen ympäristöön. Maailmankauppa on aiheuttanut jopa vakavia pandemioita.
Tämän koekasvin lehdet kuihtuvat jo, mutta se ei johdu viruksista. Kasvit kuivataan ja hävitetään tutkimuksen jälkeen.Markku Pitkänen / Yle
Jos virus infektoi kasvin, lääkettä vaivaan ei ole. Infektoituneet kasvit pitää kerätä viljelmiltä pois heti, kun sellaisia huomaa.
Hyönteislevityksen takia infektoituneita kasveja ei saa kipata avokompostiin. Hyönteiset syövät niitä siellä ja lehahtavat jälleen pellolle tuomaan viruksen takaisin. Paras tapa hävittää viruksen runtelemat kasvit on Mäkisen mukaan polttaminen.
Ihminen voi ennaltaehkäistä virusten leviämistä kuten koronankin kohdalla. Kurkunkasvattaja saa edelleenkin syödä vesimelonia helteisenä kesäpäivänä ennen kuin menee kasvihuoneeseen, mutta kädet kannattaa pestä ensin huolellisesti saippualla.
Myös siementen analysointi takaa sen, ettei viruksia kulkeudu maahan niiden mukana. Kotimaisen ja huolellisesti tarkastetun siemenperunan avulla monista perunaviruksista on päästy eroon Suomessa.
Koronapandemia tuntuu myötä myös makeisvalmistajien taloudessa.
Koronan ja siihen liittyvien rajoitusten takia tuotteet eivät keväällä käyneet kaupaksi aiempaan malliin. Matkustajamyynti romahti, ja jopa kuluttajien ostostottumuksissa ilmeni paikoin muutoksia.
– Keväällä varsin selkeästi myynti tippui. Ihmiset pysyivät kotona ja suklaa on usein heräteostos, varsinkin suklaapatukat, sanoo Brunbergin toimitusjohtaja Katarina Enholm.
- Kyllä joulu on erittäin tärkeä, mutta on myös nämä muut syksyn kuukaudet. Sen on tärkein sesonki kun me ollaan suklaatalo, sanoo Brunbergin toimitusjohtaja Katarin Enholm.Rami Moilanen / Yle
Koska makeisten tekemisessä on kyse elintarvikkeiden valmistuksesta, on kaikki koronatartuntojen välttämiseksi tarvittavista turvatoimista huolehdittu erityisen tarkasti, kertoo Brunbergin tuotantopäällikkö Arto Salmela.
Tätä on tosin helpottanut se, että tavallisestikin suojavaatteet, tarkka käsihygienia ja tarvittaessa testaukset ovat osa elintarvikkeita valmistavan työtekijän arkea.
Muotoilu on vaahtokarkeissa kaikkein vaikein asia, että saadaan oikean näköinen ja kokoinen tuote, sanoo Brunbergin tuotantopäällikkö Arto Salmela.Rami Moilanen / Yle
Keskeisiä asiota valmistajille ovat myös raaka-aineiden hinnat. Kuluvan vuoden aikana kaakaon maailmanmarkkinahinnat ovat vaihdellut voimakkaasti.
– Kyllä tämä Covid 19 on tuonut lisää epävarmuutta raaka-ainepörsseihin ja siten myös kaakaon hintaan, vahvistaa Enholm.
Samuli Huttunen / Yle
Raaka-aineiden saatavuutta yritykset ovat varmistelleet pitkillä toimitussopimuksilla. Kaakaon suhteen lähes jokaisella valmistajalla on kuitenkin omat, tarkat laatuvaatimuksensa. Tuotteiden on oltava myös kestävästi tuotettuja.
Vaikka kuluva vuosi on ollut hyvin poikkeuksellinen, Brunbergillä luotetaan, että perinteinen suklaatuotteiden sesonki toteutuu myös tänä vuonna.
– Se on tärkein sesonki, kun me ollaan suklaatalo. Meidän myynnistä noin 70 prosenttia tulee suklaatuotteista, ja silloin se on erittäin tärkeä. Mutta kyllä tämä joulumyynti on lähtenyt hyvin liikkeelle, että siinä mielessä toivotaan, että päästään ainakin viime vuoden myyntilukuihin, arvioi Enholm.
Myös Fazerilla joulua odotetaan toiveikkaana.
– Kyllä odotukset joulumyynnin osalta on ihan positiiviset, ja joulumyynti on startannut positiivisessa hengessä. Joulutoimituksethan alkavat yleensä syyskuun loppupuolella, ja myynti on käynnistynyt ihan lupaavasti tässä lokakuun ja marraskuun alun osalta, toteaa Fazer makeisten kaupallisten yksiköiden toimitusjohtaja Tom Lindblad.
Joulumyynti on käynnistynyt positiivisessa hengessä., arvioi
Fazer makeisten kaupallisten yksiköiden toimitusjohtaja Tom Lindblad. Patrik Schauman / Yle
Brunbergin tuotteista suurin osa myydään kotimaassa. Fazerilla myös vienti on merkittävää. Mutta vaikka joulumyynti olisi kuinka hyvä tahansa, ei se välttämättä riitä paikkaamaan esimerkiksi laivojen ja lentoasemien romahtanutta tax-free myyntiä, laskee Lindblad
– Ei se sitä kyllä tee. Kuitenkin travel retail -business, tax free -business on meille niin kuin monelle muullekin valmistajalle ihan merkittävä kanava. Ja kun on kyse globaalista busineksesta, ne miinukset ovat sen verran merkittäviä että se ei kuitenkaan kokonaisuudessaan siirry tähän lähimarkkinoiden joulumyyntiin.
Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä on todettu perjantain jälkeen seitsemän uutta koronavirustapausta. Noin puolet tapauksista on karanteeneista. Tapauksia on viime päivinä tullut Tornion lisäksi myös Kemissä. Lapin sairaanhoitopiirissä kirjattiin yksi uusi tapaus, joka oli todettu perjantai-iltana Sodankylässä.
Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin tartuntataudeista vastaava lääkäri, johtajaylilääkäri Jyri J. Taskila kehottaa välttämään myös pieniä, yksityisiä juhlia, sillä niistä on käynnistynyt uusia tartuntaketjuja.
Länsi-Pohjan tapausilmaantuvuus on edelleen noussut ja alueella on eniten koronatartuntoja väkilukuun suhteutettuna koko Suomessa. Luku on 100 000:ta asukasta kohden 125,3.
Tartuntatautilääkärit seuraavat tilannetta tarkasti.
– Jos tapausmäärissä ei näy laskua, joudutaan ensi viikolla harkitsemaan rajoitusten ja suositusten tiukentamista, todetaan sairaanhoitopiirin lauantaisessa tiedotteessa.
Torniossa on epidemian alusta laskien asetettu yli 800 ihmistä karanteeniin ja tehty 122 eristyspäätöstä.
Tartuntoja runsaasti myös nuorilla aikuisilla
Noin viikon takaisen tilaston mukaan suurin osa tartunnan saaneista on keski-ikäisiä tai nuoria aikuisia. Suurimmat tapausmäärät ovat 50–59 -vuotiaiden ikäryhmässä ja 20–29 -vuotiaiden ryhmässä.
Alle 20-vuotiaatkaan eivät ole täysin säästyneet tartunnoilta. Tapauksia on ollut myös muutamalla alle 10-vuotiaalla.
Länsi-Pohjan tartuntatautilääkärit haluavat kiittää alueen urheiluseuroja, järjestöjä ja yhdistyksiä sekä yrityksiä ja tapausjärjestäjiä vastuullisuudesta. Nämä ovat osallistuneet yhteisessä rintamassa alueen kuntien kanssa epidemian torjuntaan perumalla ja siirtämällä tilaisuuksia, joissa taudin leviämisen riski on ollut koholla.
– Jatketaan tätä työtä edelleen ja muistetaan turvavälit sekä kasvimaskin käyttö, sanoo Jyri J. Taskila tiedotteessa. Hän muistuttaa, että maski ei auta, jos turvaväli unohtuu.
Partiolaisten antama partiolupaus on muuttunut. Partion jäsenkokous hyväksyi sen lauantaina samalla, kun myös Partion arvopohjasta kertova uusi peruskirja otetiin käyttöön.
Suurin muutos partiolupauksessa on uskonnottomuus. Lupauksesta on pudotettu pois suora viittaus Jumalaan.
Tähän asti partiolupaus on kuulunut näin: "Lupaan parhaani mukaan rakastaa Jumalaani, omaa maatani ja maailmaa, toteuttaa ‘ikäkauden’ ihanteita ja olla avuksi toisille."
Uusi partiolupaus menee taas näin: "Lupaan parhaani mukaan elää maani ja maailman parhaaksi, kasvaa katsomuksessani ja toteuttaa 'ikäkauden' ihanteita joka päivä."
Partion halutaan sopivan kaikille
Perusteena muutokselle kerrotaan, että jokainen partiolainen voi nyt sitoutua siihen.
– Partiossa sanoitetaan selkeästi, että partiossa on tilaa eri uskontokuntiin kuuluville ja uskonnottomille, Partio tiedottaa.
Suomen Partiolaiset ry:n tiedotteessa muutosta avataan kohta kohdalta.
– Lupaus etenee suuremmasta kokonaisuudesta pienempään ja ihmistä lähellä olevampaan suuntaan. Pidettyjen työpajojen ja jäsenistölle suunnatun arvokyselyn tuloksista nousi selvästi neljä lupaukseen nostettavaa teemaa: yhteiskunta, luonto, katsomus ja partioihanteet. Nämä neljä teemaa kytkeytyvät vahvasti myös maailmanjärjestöjen arvopohjaan: Duty to God kuvautuu lupauksessa “kasvaa katsomuksessa”, Duty to Others kuvautuu lupauksessa ”elää oman maan ja maailman parhaaksi” ja Duty to Self kuvautuu lupauksessa “noudattaa ikäkauden ihanteita”.
Partiolupauksen uudistaminen on osa isompaa muutosta. Kaksi vuotta kestäneen prosessin aikana kirjoitettiin uusiksi myös Partion peruskirja. Siinä määritellään lupausta tarkemmin Partion arvopohja ja kasvatustavoitteet.
Uusina elementteinä peruskirjassa on muun muassa kohtia rauhan rakentamisesta, kestävästä kehityksestä, kiusaamisen ehkäisystä ja ennakkoluulojen tunistamisesta.
Yhteys kirkkoon säilyy
Partio on perinteisesti ollut Suomessa erittäin tiivissä yhteydessä evankelisluterilaiseen kirkkoon. Noin 80 prosenttia Suomen noin 750 lippukunnasta toimii yhteistyössä jonkin seurakunnan kanssa. Seurakunnat myös voivat antaa tunnustuksellista uskontokasvatusta lippukunnissa.
Partio vakuuttaa, että yhteistyö jatkuu edelleen.
– Partioneuvosto katsoo peruskirjan päivitysprosessin tiivistäneen partion ja Suomen evankelisluterilaisen kirkon välistä keskusteluyhteyttä ja yhteistyötä kaikilla tasoilla. Kirkkohallituksen välistä valtakunnallista yhteistyösopimusta päivitetään parhaillaan vuodeksi 2021, jotta kumppanuus olisi entistä tiiviimpää ja selkeämmin määritelty, tiedotteessa todetaan.
Suomessa on noin 60 000 partiolaista. Maailmanlaajuisesti partiolaisia on yli 40 miljoonaa yli 200 maassa.
Siilinjärveläinen eläinsuojeluneuvoja Minna Pellinen sai elokuussa tehtävän, jonka ansiosta tutkijat ja lintuharrastajat saavat nyt ainutlaatuista tietoa sukukypsän merikotkan liikkeistä.
Kuopiolaismies oli huomannut paikallisella rannalla oudosti käyttäytyvän linnun ja teki havainnostaan ilmoituksen.
Suomen eläinsuojelun vapaaehtoisena neuvojana toimiva Pellinen lähti tarkastamaan tilannetta.
Rannan tuntumasta hän onnistui saamaan haavin avulla kiinni pahasti loukkaantuneen merikotkan, joka myöhemmin nimettiin pelastajansa mukaan Minnaksi.
Linnun nokassa roikkui 11-senttinen vaappu-uistin, jonka koukut olivat kiinni sen kitalaessa, kielessä ja suupielessä.
Nokan alaosassa oli suuri haava.
– Se ei saanut nokkaa kunnolla auki eikä ollut pystynyt syömään, Pellinen kuvailee.
Vapaaehtoinen eläinsuojeluneuvoja onnistui lopulta saamaan haaviin pahasti loukkaantuneen naarasmerikotkan Kuopiossa.Toni Pitkänen / Yle
Ehti jo saada lopettamispäätöksen
Heikkokuntoinen merikotka toimitettiin eläinklinikalle saamaan ensiapua.
Tämän jälkeen lintu lähti Pellisen matkassa Siilinjärvelle.
Koska tarpeeksi suurta tilaa ei heti löytynyt, merikotka pääsi toipumaan eläinsuojeluvalvojan pihasaunaan.
Merikotka on suuri lintu. Sen siipien kärkiväli on jopa 2,5 metriä pitkä ja korkeus linnun istuessa noin 70 senttiä.
– Laitoin saunan lattialle pehmeän alustan, koska linnun kynnet kuluvat betonin päällä ja se ei voi sitten saalistaa, kertoo Pellinen.
Myöhemmin kuvauksessa selvisi, että linnun mahaan oli päätynyt pieni koukun osa.
Merikotka oli jo ennättänyt saada lopettamispäätöksen, kun paikallinen eläinlääkäri ja Pellinen saivat neuvoksi syöttää linnuille tietynlaista ruokaa. Näin saataisiin koukunpalanen oksennuspallon mukana pois.
– Syötin sille pakkasesta pienempiä lintuja. Lisäksi kasvattamiani ruokahiiriä meni yli 120, nainen nauraa..
Lintujen rengastaja Tapio Osala esittelee linnun jalkaan kiinnitettäviä renkaita.Toni Pitkänen / Yle
Rengastaja: "Melkein nostaa miehen ilmaan"
Muutamassa viikossa merikotka vahvistui. Löytöhetkellä 3,2 kiloisen linnun paino nousi 4,6 kiloon.
Samoihin aikoihin lintujen rengastaja Tapio Osala oli kuullut huhuja pelastetusta aikuisesta merikotkasta ja ryhtyi selvittämään sen sijaintia.
Osala on rengastanut merikotkien poikasia jo vuosien ajan.
– Koskaan aiemmin ei ole onnistuttu saamaan kiinni aikuista naarasmerikotkaa. Sitä on yritetty esimerkiksi Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Tämä on ainutlaatuinen tutkimus, Osala iloitsee.
Turun yliopiston professori Toni Laaksosen mukaan aikaisemmin yhdelle aikuiselle koirasmerikotkalle on onnistuttu asentamaan satelliittilähetin, mutta tämä kotka ei ole vielä pesinyt.
Pesäpoikasena satelliittilähettimen saaneista merikotkista kahdella on ollut toimiva lähetin niin kauan, että ne aloittivat pesimään. Tietoja pesimäajan liikkumisesta on siten saatu hyvin vähän.
– Kuopiossa pelastetun merikotkan liikkeistä odotetaan siis tietoa suurella mielenkiinnolla, toteaa Sääksisäätiön merikotkatyösyhmässä mukana oleva Laaksonen.
Nyt Tapio Osala pääsi mukaan Pellisen pelastaman kuusivuotiaan naaraan vapautukseen ja kuvailee sitä käsittämättömäksi.
– Kun lintua piti jaloista kiinni, oli sillä aivan tajuton voima. Se melkein nostaa miehen ilmaan, Osala elehtii.
Merikotkarengastaja Olli-Pekka Karlin kiinnitti Minnaan vapauttamisen yhteydessä satelliittilähettimen.
Tapio Osala pääsi elokuussa ensimmäistä kertaa pitämään käsissään aikuista merikotkaa.Outi Nejman
Viitteitä aikuisten merikotkien talvenvietosta
Minnan liikkeitä on seurattu elokuun loppupuolelta lähten. Jo nyt seuranta on tuottanut uutta tietoa.
Lintu on tällä hetkellä Pohjois-Saksassa. Aiemmin syksyllä se liikkui Uudellamaalla, Lounas-Suomessa ja Ahvenanmaalla. Lopulta se lensi Ruotsin kautta Saksaan. Viimeiset 300 kilometriä yhtä soittoa.
– Poikaset eivät ole lentäneet noin pitkälle, kertoo Osala.
Minna-merikotkan seurannasta saatua tietoa voitaisiin hyödyntää esimerkiksi tuulivoimaloiden sijoittelussa.
– Tämän avulla nähdään lintujen normaaleja lentoreittejä, koska niitä lentelee jatkuvasti tuulivoimaloiden lapoihin, kertoo Osala.
Toni Laaksosen mukaan viranomaiset tarvitsisivat kipeästi tietoa merikotkien liikkumisesta juuri tuulivoimaloiden sijoittelussa ja maankäytön suunnittelussa.
Minna-merikotka vapautettiin elokuussa Jännevirralla.Mika Räisänen
Minna-merikotkan tausta on toistaiseksi tuntematon
Kuopiossa kiinni otetun merikotkan alkuperä on toistaiseksi arvoitus.
– Koska se lähti saman tien liikkeelle Kuopion seudulta aina Saksaan asti, se voi olla peräisin mistä vaan. Ennen pesimäreviirille asettumista merikotkille on tyypillistä liikkua laajalla alueelle, kertoo Toni Laaksonen.
Tapio Osala otti Minnasta myös dna-näytteen, joka tutkitaan Turun yliopistossa, missä on parhaillaan käynnissä laaja Suomen merikotkia selvittävä dna-tutkimus.
Pohjolassa on kolme eri merikotkapopulaatiota: Itämeren, Itä-Suomen ja Lapin sekä Norjan populaatiot. Turun ja Oulun yliopistojen yhteistyönä selville saadaan ainakin se, mihin populaatioon Kuopion Julkulan rannasta haavoittuneena löydetty lintu kuuluu.
Kevättalvella edessä on jännittävä hetki.
– Tuolloin alkaa pesintä ja yleensä merikotka aloittavat pesinnät samoilla seuduilla, missä ovat aikanaan kuoriutuneet. Jännittää kovasti, että mihinkä se suuntaa, Osala pohtii.
Maitopurkki pöydällä. Tyhjä vessapaperihylsy telineessä. Monelle tuttuja arkielämän kokemuksia, jotka ärsyttävät, mutta joista ei yleensä tarvitse nostaa suurta äläkkää.
Paitsi silloin, jos kumppanin kotitöiden laiminlyönti osuukin kehitykselliseen traumaan. Silloin aikuinen meissä katoaa ja tilalle astuu hädissään oleva lapsi.
Psykologi ja psykoterapeutti Saara Salon mukaan kehityksellinen trauma syntyy varhaislapsuuden vuorovaikutussuhteissa. Tällöin arkisessa riidassa voikin olla kyse jostain syvemmästä kuin siivoamisesta.
– Ulkoisesti pieni ärsyke voi laukaista voimakkaan tunnereaktion. Voi tuntua, että kumppani ärsyttää tai kiusaa tahallaan. Myös hylkäämisen pelko voi aktivoitua.
Kehityksellinen trauma syntyy vauvan hädästä
Psykoterapeutti Lotta Heiskasenkirjoittaman artikkelin mukaan traumalla tarkoitetaan sellaista henkisen sietokyvyn ylittävää tapahtumaa, jota ei voi paeta. Kyseessä voi olla yksittäinen pelottava tapahtuma kuten väkivalta tai onnettomuus.
Trauma voi syntyä myös pitkäaikaisissa ihmissuhteissa, ja tällöin niitä kutsutaan kehityksellisiksi traumoiksi.
Varhaislapsuudessa kehityksellinen trauma voi aiheutua paitsi suoranaisesta kaltoinkohtelusta myös vanhempien epäsuoremmista käyttäytymistavoista.
– Vanhemman poissaolevuus ja saavuttamattomuus esimerkiksi masennuksen tai alkoholismin takia voi luoda lapselle kehityksellisen trauman, sanoo psykologi ja psykoterapeutti Saara Salo.
Lapsuudessa opittujen ihmissuhdemallien tiedostaminen auttaa ymmärtämään paremmin myös parisuhteessa leimahtavia erimielisyyksiä tai riitoja. Kehityksellinen trauma kun kulkeutuu usein aikuisuuden ihmissuhteisiin.
– Kehityksellinen trauma on syntynyt lapsuuden tärkeimmissä ihmissuhteissa. Siksi se myös aktivoituu parisuhdenäyttämöllä, Salo selittää.
Kun vanhempi vastaa vauvan tarpeisiin, vauvalle syntyy mielikuva toisen ihmisen turvallisuudesta ja saatavilla olemisesta hädän hetkellä.
Lapsuuden kokemukset heijastuvat myös ihmisen aikuisuuden ihmissuhteisiin.Toni Pitkänen / Yle
Jos vanhempi ei syystä tai toisesta pysty vastaamaan vauvan tarpeisiin tai vastaa niihin epäjohdonmukaisesti, vauva ei opi luottamaan läheiseen ihmiseen.
– Tällöin aikuinen, jonka puoleen vauva kääntyy hädässään, aiheuttaa itse toiminnallaan traumaattista stressiä lapselle. Vauvalle kehittyy pelkotila, joka ei tule ratkaistuksi.
Jatkuvasti toistuessaan tällaiset kokemukset luovat kehityksellisen trauman. Lapsi saattaa alkaa käyttäytyä epäjohdonmukaisesti tai kaoottisesti kokiessaan olonsa turvattomaksi.
Takertujat ja vetäytyjät parisuhteessa
Aikuisena kehityksellinen trauma näkyy ihmissuhteissa kolmella tavalla: vaikeutena luottaa kumppaniin, läheisyyden ja intiimiyden pelkona sekä liiallisena takertuvuutena tai välttämisenä.
Riidan alkaessa takertuja syyttää, haastaa ja hakee siten huomiota ja tukea itselleen. Vetäytyjä puolestaan vaikenee, mököttää ja ehkä fyysisestikin poistuu paikalta.
Osapuolten käyttäytymisen takana on syviä, piilotettuja kiintymystarpeita. Takertujan piilotettu tunne saattaa olla syvä arvottomuus, kokemus ettei kukaan voi häntä rakastaa. Vetäytyjän kokemus riitatilanteessa voi olla täysi avuttomuus, kuin vauvalla, jonka hätään ei vastata.
Saara Salo painottaa, että takertuvaa tai välttelevää käytöstä esiintyy parisuhteissa myös ilman kehityksellistä traumaa. Tällöin roskapussiriidan takana olevat pettymykset kuitenkin pystytään tunnistamaan ja ne osataan ilmaista ja siten myös ratkaista.
Arkisista riidoista kasvaa luonteeltaan vakavampia, jos takana on kehityksellistä traumaa.
– Roskapussin ulos viennin unohtaminen voidaan tulkita tahallisena emotionaalisena hylkäämisenä. Siitä huomauttaminen puolestaan voidaan kokea hyökkäyksenä omaa kelpaavuutta kohtaan, Saara Salo sanoo.
Eteisessä raivoava kumppani saattaa olla riidan hetkellä hyvin yksinäinen ja haavoittuva. Hänen voi olla vaikea rauhoittua ja päästää irti roskapussipettymyksestä. Siksi kumppanin vakuuttelu roskien viemisestä "ihan kohta" ei rauhoita tilannetta.
Psykologi Saara Salon mukaan parisuhteessa on tyypillistä kuvitella, että toinen tietää sanomattakin toisen tunteet.Markku Pitkänen / Yle
Tunteiden tunnistaminen ja sanoittaminen avuksi
Mikä sitten avuksi, jotta suhde ei kaadu riitoihin roskapusseista erityisesti silloin, kun suhteen osapuolen taustalla on kehityksellistä traumaa? Psykologi Saara Salo nostaa esiin mentalisaatiokyvyn parantamisen.
Mentalisaatio eli mielentäminen on kykyä tunnistaa ja sanoittaa omia kokemuksia ja tunteita. Lisäksi siihen liittyy taito nähdä toisen näkökulma sekä hahmottaa asioiden syy-seuraus-suhteita.
Ensin on hyvä tunnistaa omat tai kumppanin vaikeat varhaiset ihmissuhdekokemukset. Sen jälkeen niiden vaikutusta omaan tai kumppanin käytökseen voi alkaa ymmärtää paremmin. Tämä jaettu ymmärrys lisää parisuhteessa koettua turvallisuuden tunnetta.
Parisuhteessa perusturvaa voi lisätä puhumalla. Kukaan ei pysty lukemaan toisen ajatuksia tai tunteita, joten niiden sanoittamista kannattaa harjoitella, tarvittaessa vaikka ammattilaisen avulla.
– Parisuhteessa on tyypillistä kuvitella, että "kyllä toisen pitäisi tietää, että minulla on paha mieli koska hän teki noin." Ei toinen tiedä. Ei hän jaksa kantaa asiaa mielessään tullessaan väsyneenä töistä kotiin. Pitää uskaltaa kertoa, mitä tarvitset, Saara Salo rohkaisee vastikään julkaistussa psykologi Ilona Rauhalan podcastissa.
– Sähän olet kehittänyt uuden tiputanssin! huikkaa musiikkituottaja Risto Asikainen laulaja Stigille.
Muusikoilla on työhuoneet saman helsinkiläisen musiikkikustantamon tiloissa.
Asikainen viittaa tanssilla Stigin versioon Kuningaskobra-kappaleesta, johon on keksitty uudet tanssiliikkeet. Stig esitti biisin Vain elämää -ohjelmassa muutama viikko sitten, ja siitä tuli välitön hitti.
Kappale nousi suoratoistopalvelu Spotifyn kärkeen. Se on Stigin ensimmäinen listaykkönen. Tanssin, tai ennemminkin käsiliikkeiden, ansiosta biisistä on tullut myös viraalihitti videopalvelu Tiktokissa.
Nuoremmille lukijoille tiedoksi, että tarkkoja käsiliikkeitä noudattanut tiputanssi oli muodissa 1980-luvun alussa. Sitä tanssittiin Linnan juhlissakin.
Palataan tarkemmin Stigin Kuningaskobra-tanssin syntymiseen myöhemmin tässä jutussa.
Stig, oikealta nimeltään Pasi Siitonen, on hämillään Vain elämää -ohjelman tuomasta uudesta suosiosta. Hänen mukaansa yleisön ennakko-odotukset ohjelmaa kohtaan eivät olleet korkealla, sillä kyseessä on jo 11. tuotantokausi. Mutta ainakin Stigin kohdalla asia on mennyt päinvastoin. Ohjelman kautta artistista on tullut suositumpi kuin koskaan.
– Kivahan se on saada huomiota ja suosiota, mutta pakko myöntää, että se on välillä alkanut pikkusen stressaamaan. Mutta sitten olen ajatellut, että nautitaan tästä nyt niin kauan kuin se kestää, 42-vuotias Stig pohdiskelee.
– Vain elämää on osunut sellaiseen aikaan, että jengi kaipaa musiikkiviihdettä ja vilpittömästi viihtyvät siellä ruutujen ääressä, sanoo muusikko Stig studiollaan.Silja Viitala / Yle
Vain elämää -ohjelma on luonut kuvan ujosta muusikosta, joka laittaa lavalla bileet pystyyn luomansa hahmon kautta. Suurelle yleisölle ovat tulleet tutuksi myös hänen härskit biisinsä, joista ainakin Ressu Redfordin ja Mariskan ronskit versiot saivat sosiaalisen median kuohahtamaan. Joidenkin mielestä kappaleet eivät olleet lasten korville sopivia.
Vain elämää -ohjelma on viikon mittainen muusikkojen leiri. Stig kertoo löytäneensä sen aikana itsestään uusia puolia. Kuten sen, että hän tutustui niin vaivattomasti muihin muusikoihin.
– Oli yllättävää, kuinka läheisiksi tultiin noiden tyyppien kanssa viikon aikana. En ole yleensä aikuisiässä saanut uusia ystäviä hirveän nopeasti.
Nimmareiden jakoa jo lapsena
Kirjoittaminen oli Helsingissä syntyneelle Pasi Siitoselle nuorena vaikeaa. Hän ei saanut ajatuksiaan paperille. Sanojen tuottaminen tuntui tahmealta. Lukiossa jokin lukko sitten aukesi äidinkielenopettajan ansiosta.
– Jotain tapahtui, että uskalsin ylipäätään mitään kirjoittaa.
Musiikin pariin Siitonen päätyi jo kuusivuotiaana, kun hän aloitti klassisen pianonsoiton opinnot. Varhaisteininä piano vaihtui bändikuvioihin. Viidennellä luokalla hän lauloi bändissä, joka soitti covereita Ne Luumäet -punkrockbändin coverkappaleista.
Esiintyminen koulun juhlasalissa pidetyssä bänditapahtumassa oli Siitosen ensikosketus esiintymiseen.
– Sain jo välitunnillakin maistaa suosiota, kun frendit tulivat pyytämään nimmareita, mies virnistää.
Sanoittamisen ja laulamisen taidot puhkesivat kukkaan kuitenkin vasta paljon myöhemmin, ja sitä varten piti keksiä hahmo.
– Välillä on alkanut tulla ongelmaksi, etten ehdi vastaamaan kaikkeen positiiviseen palautteeseen. Olen ainakin yrittänyt likettää kaikki kehut läpi, mutta tuntuu ohjelman edetessä, ettei enää kohta aika riitä siihen, sanoo Stig saamastaan suosiosta Vain elämää -ohjelmassa.Silja Viitala / Yle
Stig-hahmo syntyi vahingossa
Lähes kaksimetrinen Stig herättää huomiota. Eikä niinkään pituutensa takia vaan koko olemuksellaan. Hänen tavaramerkkejään ovat viikset, kasarityyliset insinöörilasit, lippis ja olkapäille asti roikkuva takatukka.
Tyyli syntyi puolivahingossa, kun Siitosen piti astua ensimmäistä kertaa lavalle sooloartistina Stig Dogg nimellä vuosituhannen alussa. Hänellä oli tuolloin parta, joka ei sopinut räppärin imagoon. Hän ajoi pois partaansa juuri ennen keikkaa ja huomasi, että jäljelle jääneet viiksethän ovat aika vitsikkäät.
Stig Dogg oli hahmona parodia amerikkalaisesta räpistä ja r&b:stä, johon kuului tuohon aikaan rahalla ja naisilla leveily.
– Stig Dogg oli hahmo, joka luuli asuvansa Amerikassa isoissa r&b-kuvioissa, vaikka tekikin keikkaa täällä pubeissa ja kavereiden bileissä. Se jaksoi itseä ja kavereita huvittaa, ja siitä lähti sitten homma leviämään.
Huumorihahmo antoi ujolle Siitoselle rohkeutta esiintyä ihmisten edessä.
– Ilman tuota hahmoa ei olisi tullut mieleenkään mennä laulamaan ihmisille. Ja kun pääsi kirjoittamaan hahmon kautta, niin se avasi sanaisen arkun. En olisi varmaan saanut yhtään biisiä aikaiseksi, jos en olisi sitä hahmoa keksinyt.
Sanoituksiin Siitonen oli saanut innoituksen toisten räppäreiden; Edu Kehäkettusen, Setä Koposen ja Davon biiseistä. Niissä ei korostettu omaa itseä kuten räpissä yleensä, vaan tekstit käsittelivät juhlimista ja naisia toisinaan epäkorrektistikin.
Stig Doggin kappaleissa osa sanoituksista on huomattavan härskejä.
– En tiedä, miksi ne tuollaisina sieltä ryöpsähtivät, kun en nyt ole mikään erityisen härski jäbä kuitenkaan ikinä ollut.
Hupiprojekti alkoi kuitenkin jossain vaiheessa puuduttaa. Hahmo alkoi tuntua taakalta.
– Koin, että se vitsi on kulunut, ja aika on ajanut sen ohi. Siinä oli lopettaminenkin lähellä.
Vuonna 2012 Siitonen uudistautui, kun hän osallistui Uuden musiikin kilpailuun artistinimellä Stig ja kappaleella Laululeija. Samalla musiikkityyli muuttui akustisemmaksi. Myöhemmin ilmestyneet kappaleet kuten Niks ja naks ovat jatkaneet Stigin pehmeämmän puolen esiintuomista.
– Aika vähän Stigissä on enää sitä alkuaikojen hahmoa jäljellä. Stig on nykyisin aika lähellä tätä siviili-Pasia.
Ei pelkkä vitsi
Hahmona esiintymisen kääntöpuoli on se, että yleisö ei välttämättä ota artistia vakavasti. Siitosen mukaan meni kauan niin, että monikaan ei tiennyt, että hän tekee itse omat kappaleensa tai että hän tekee musiikkia myös toisille artisteille ulkomaita myöten.
Siitosta itseään asia ei ole harmittanut, mutta hänen äitiään kyllä.
– Äiti haluaisi, että ihmiset näkisivät minussa muitakin puolia. Ehkä Vain elämää -ohjelma on auttanut siinä ja tyynnyttänyt äidinkin mieltä, muusikko naurahtaa.
– Vain elämää -ohjelma ja korona-aika on saanut ymmärtämään, että tässä muusikon ammatissa on jotain järkeäkin ja ihmiset saavat siitä iloa ja hyvää mieltä, sanoo Stig. Muusikon kanssa samassa studiossa työskentelevät myös tuottaja Salahpolo (vas) ja artisti Ares.
Silja Viitala / Yle
Siitonen kokee, että hänellä on hyvä tasapaino Stigin kanssa tällä hetkellä. Hän voi tehdä niin bilebiisejä kuin herkempiäkin kappaleita.
– Biisin päähenkilö ei ole välttämättä kaikkien alojen voittaja tai naisten suurin suosikki. Olen päässyt kirjoittamaan antisankaritarinoita, jotka ovat ehkä enemmän lähellä omaa elämää.
Muusikko haluaisi astella fanittamansa, tänä vuonna menehtyneen Jope Ruonansuun jalanjäljissä. Siitonen ihailee sitä, että koomikko teki parikymmentä vuotta huumorimusiikkia ja julkaisi sitten aivan yllättäen herkkiä kappaleita sisältäneen albumin.
– Ruonansuu on ollut minulle esikuva. Siihen voisi tähdätä, että pystyisi tekemään tuollaisen takin käännöksen jossain vaiheessa. Ja sen jälkeen voisi taas jatkaa Kuinka paljon mahtuu pieneen Hiaceen -meiningillä, Siitonen pohdiskelee viitaten yhteen Ruonansuun huumoripitoisista suosikkikappaleista.
Stig unohtuu hiekkalaatikkolla
Vain elämää -ohjelma on tuonut Stigille uusia faneja. Kadulla yhä useampi tulee juttelemaan ja kiittelemään musiikista.
Siitonen kertoo, että Stig-hahmo karisee häneltä itseltään siinä vaiheessa, kun hän palaa sunnuntaina keikoilta ja vie pienet lapsensa hiekkalaatikolle. Samalla hän tapaa asuinalueen muita vanhempia, joiden kanssa voi jakaa arkisia asioita.
– He ovat nähneet muutakin kuin mitä on telkkarissa ja lehdissä. Tuolla pihoilla on kivaa, kun ei tarvitse siellä starbana pyöriä.
Bileet jatkuvat
Stigin kädet viuhtovat ilmassa, kun hän esittää Kuningaskobra-kappaleeseen tehtyä tanssia. Sen kehitti hänen ystävänsä, musiikkituottaja DJPP.
Stig kertoo, että kollega oli keksinyt liikkeet mökillään kaksi päivää ennen biisin kuvauspäivää.
– Hänellä oli minulle tarkat ohjeet, ja hän lähetti minulle videon, missä hän näytti, että pitää olla napakat ja käärmemäiset liikkeet.
– Uralleni on ollut hyötyä siitä, että Stig-hahmon ympärillä on säilynyt tietty mystisyys ja jengi ei tiedä, että mitä siellä taustalla on.
Toivottavasti se kaikki ei mene pilalle kaiken tämän uuden huomion myötä, Stig sanoo.Silja Viitala / Yle
Vain elämää -ohjelman muusikkoleiri saa usein luovuuden kukkimaan, kun artistit tapaavat itselleen tuntemattomia muusikoita. Stig kertoo, että tämän kauden osallistujat ovat jo puhuneet yhteistyöstä eri kokoonpanoissa.
Artisti itse aikoo julkaista uutta musiikkia ohjelmakiireiden jälkeen. Hän aikoo tehdä “suuria rakkauslauluja” ja toivoo niiden saavan avomielisen vastaanoton.
– Mutta sen voin luvata, että eivät ne bilerallit ole minnekään jäämässä. Se on kuitenkin ydinjuttuni. Bileet pystyyn! Se on Stigin hommaa, ja sitä aion tehdä jatkossakin.
Näin tunnelmansa kiteyttää kokenut ravintoloitsija Tomi Björck uusimman ravintolansa avajaisten kynnyksellä.
Äkkiseltään voisi kuvitella, että pelko aiheutuisi siitä, että Björck on keskellä koronapandemiaa ja keskellä pahinta ravintola-alan kriisiä kylmäpäisesti avannut kaksi uutta ravintolaa Helsinkiin.
Sen sijaan Björckin vatsapohjan pyöräyttää aivan eri asiat: uusimman ravintolan ruoka, keittiö, sali, tunnelma, sisustuselementit, cocktailit, baari, keittiön raaka-aineet, logistiikka ja se, että henkilökunnalla olisi hyvä olla.
– Pelko tulee siitä, että haluaa aina onnistua täydellisesti ja ravintolassa se on yleensä täysin mahdotonta. On niin paljon pelaajia ja osa-alueita, mitä pitää ottaa huomioon. Huomattuja virheitä sitten periaatteessa korjaillaan koko ajan, Björck selventää.
Työprojektit Helsingissä olivat tiedossa jo ennen pandemiaa
Tänä vuonna 40 vuotta täyttänyt Björck sanoo olleensa alalla 25 vuotta.
Vuonna 2009 hän perusti ensimmäisen oman ravintolansa, Farangin, Helsingin keskustaan. Sen jälkeen uusia ravintoloita syntyi hurjaa tahtia niin Helsinkiin, Tukholmaan kuin Sydneyyn.
Viimeiset vuodet Björckin perheen koti on ollut Sydneyssä, Australiassa. Toukokuusta lähtien perhe on kuitenkin ollut Suomessa.
Ravintoloitsija Tomi Björck pitää ravintolan sisustusta yhtä tärkeänä kuin ruokaa.Viola Minerva Virtamo
Tomi Björckin mukaan työprojektit olivat olleet tiedossa jo pidemmän aikaa, eikä väliaikainen paluu pohjolaan varsinaisesti liittynyt koronapandemiaan.
– Muutos on kyllä tehnyt tosi hyvää koko perheelle. Pojat ovat oppineet suomea ja on ollut kivakokea suomalainen koulu. Tämä on antanut paljon pojille, että tietävät mistä perhe ja sukujuuret tulevat. Vähän näimmeluntakin, kun kävimme syyslomalla pohjoisessa.
Samaan hengenvetoon Björck toteaa, että Suomessa ollaan töissä ja yrittäjinä he ovat puolisonsa Minka Björckin kanssa täällä 24 tuntia vuorokaudessa kaikkien saatavilla.
Yksin ei olisi uskaltanut, Björck luottaa tiimin osaamiseen
Koronapandemia on merkinnyt kylmää kyytiä ravintoloitsijoille.
Esimerkiksi suomalaisen ravintola-alan konsernin NoHo Partnersin tulos on romahtanut tuntuvasti. Konsernin tunnetuimpia brändejä ovat muun muassa Palace, Savoy, Löyly, Elite, Sandro ja Yes Yes Yes.
NoHo Partners arvioi, että liikevaihdosta suli tammi–syyskuun aikana 100 miljoonaa euroa. Marraskuun liikevaihdon arvioidaan jäävän alle 50 prosenttiin edellisvuodesta, ja liiketoiminnan operatiivisen kassavirran olevan negatiivinen.
Alan madonluvuista huolimatta, Tomi Björck avasi marraskuussa 13. ravintolansa. Boon Nam jatkaa Björckin aasialaisvaikutteisten ravintoloiden sarjaa tarjoilemalla thai-keittiön makuja St. George -hotellin tiloissa.
Elokuussa ovensa ehti jo avata Björckin toinen tulokas: Taiwanista ja Hong Kongista inspiraationsa ammentava Lily Lee.
Björck sanoo, että hyvän tiimin turvin hän uskalsi avata kaksi ravintolaa koronapandemian aikana. Viola Minerva Virtamo
Björck toteaa, että jos hän olisi yksin perustamassa ravintolaa tällaisena ajankohtana, olisi se jäänyt tekemättä. Nyt hänen mukaansa koossa on tiimi, johon luottoa riittää. Pandemiasta ei ole sen suuremmin keittiössä keskusteltu, vaan on keskitytty omaan tekemiseen.
– Olen avannut ympäri maailmaa myös muille ravintoloita – niin sanotusti harjoitellut muiden rahoilla. En enää tässä vaiheessa ala omilla rahoilla harjoittelemaan, Björck lisää.
Lily Lee sai kovaa kritiikkiä Helsingin Sanomien Nyt-liitteen arvostelussa, jossa muun muassa kirjoitettiin kampasimpukkasashimin maun kadonneen "tympeän chilisen kastikkeen alle, joka muistutti kebabkioskin tulista soosivaihtoehtoa".
Björck kuittaa kritiikin, sillä asiakkaat ovat pitäneet ravintolasta, ja se on hänen mukaansa täynnä.
– Jos heti ei löydy ymmärrystä sille, mitä me teemme, niin se on vaan meidän tapa kouluttaa ihmisiä. Arvostelut ovat arvosteluja. Välillä ne ovat henkilökohtaisia ja välillä ne ovat ravintolaan liittyviä, mutta pitää keskittyä omaan tekemiseen, omaan näkemykseen.
"Yhden kastikkeen tekeminenkin on monimutkainen kuvio, niin en lähde muiden duuneja arvostelemaan"
Marraskuun alussa uudet alueelliset ravintolarajoitukset astuivat voimaan.
Alkoholin anniskeluun keskittyviä yökerhoja, baareja ja pubeja rajoitetaan tiukemmin, ruokaravintoloita ja kahviloita kevyemmin.
Käytännössä esimerkiksi Uudellamaalla yökerhojen, baarien ja pubien on lopetettava alkoholin anniskelu kello 22. Nämä pääosin alkoholia tarjoilevat ravintolat pitää laittaa kiinni kello 23.
Muut ravintolat, kuten ruokapaikat, voivat olla auki kello 24:een, mutta anniskelu pitää lopettaa kahta tuntia ennen sulkemista.
Tomi Björck ei ole kovin innokas kommentoimaan hallituksen ravintolarajoituksia.
– En lähde sotkeutumaan politiikkaan, kun tiedän, miten monimutkainen kuvio se on. Yhden kastikkeen tekeminenkin on monimutkainen kuvio, niin en lähde muiden duuneja arvostelemaan.
Björck kuitenkin sanoo pitävänsä hallituksen päätöksiä melko järkevinä, mutta pohtii vaikuttaako yhden tunnin nipistäminen anniskelusta tai aukiolosta lopulta muuhun kuin siihen, että ihmisiltä lähtee työpaikat alta.
– Esimerkiksi meillä baarimestareiden ja tarjoilijoiden vuorot ovat todella, todella lyhyet. Heille voi antaa tosi vähän tunteja. Vaikuttaako se oikeasti pandemian hallintaan, että anniskelu loppuu kymmeneltä? Tai että anniskelu loppuisi kahdeltatoista, ja sitten kaikki pihalle samantien, niin onko sillä jotain väliä – tuskinpa.
Työntäyteinen visiitti Helsingissä alkaa olla ohi. Kuukauden päästä Björckin perhe pakkaa laukkunsa ja palaa kotiinsa Australiaan.
– Nämä uudet yritykset olen pystynyt tekemään kimpassa sellaisten ihmisten kanssa, kenen kanssa olen pitkään halunnut tehdä töitä. Myöskin ihmissuhteiden kannalta Suomessa oleminen on ollut tosi makee juttu.
– Koti vaan tällä hetkellä on Australiassa. Kyllä Suomeen on kaipuu kuitenkin aina, että ei siitä pääse mihinkään.
Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) sanoi lauantaiaamun tv:n Ykkösaamussa, että myös muualla kuin Helsingissä on oltava valveilla tämän asian suhteen.
– On tietoja siitä, että suuremmissa kaupungeissa täytyy nyt olla valppaana sen suhteen, että nuorten hyvinvoinnista pidetään niin hyvää huolta, että vaihtoehtona ei ole rikolliseen elämään tarttuminen.
– Kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden piirissä ja vaikkapa internetissä on paljon paikkoja, joissa nuorelle saatetaan tarjota rikollista elämäntapaa vaihtoehtona. Mediassakin saatetaan glorifioida rikollisia, kun pitäisi sanoa, että rikollinen elämäntapa ei koskaan ole hyvä vaihtoehto.
Poliisin mukaan tänä vuonna on ollut 35 alle 18-vuotiaan tekemään tapon yritystä, kun niitä aiempina vuosina on ollut kuudesta seitsemään. Kun päälle lasketaan kuolemaan johtaneet henkirikokset, luku nousee 43:een aiempien noin 15 sijaan.
Ykkösaamun juontaja Seija Vaaherkumpu kysyi, mikä nuoria motivoi tällaisiin tekoihin. Sisäministeri Ohisalon mukaan on liian varhaista ennakoida tekojen syitä.
– Iso kuvahan on se, että nuorisorikollisuus on vähentynyt Suomessa. Mutta juuri tänä vuonna nämä vakavat teot ovat nousseet. Poliisi on puhunut itse siitä, että koronavuosi on vaikeuttanut nuorten tilannetta. Kohtaamiset ovat vähentyneet, eikä nuorilla ole välttämättä luotettavia aikuisia elämässään.
– Poliisin resursseja on lisätty jo tälle vuodelle. Erityisesti uusia lisäresursseja tuli lapsiin ja nuoriin kohdistuvan rikollisuuden selvittämiseen ja tällaiseen ennaltaehkäisevään työhön jo tälle vuodelle.
Ministerin mielestä keskustelussa ei hyssytellä maahanmuutosta
Nuorten taustoista on noussut oma kiivaskin keskustelunsa. Miksi maahanmuuttajataustaiset ovat yliedustettuina tilastoissa?
– Itse en lainkaan pidä sellaisesta keskustelusta, jossa sanotaan, että hyssyteltäisiin näistä asioista, että ei puhuttaisi maahanmuutosta. Minähän olen maahanmuutosta vastaava ministeri, ja puhun maahanmuutosta työnikin puolesta.
– Täytyy tunnistaa se, ketkä rikoksia tekevät, ketkä oireilevat rikoksin. Täytyy pureutua niihin juurisyihin. Juurisyyt ovat usein sitä, että ei ole päästy yhteiskuntaan integroitumaan kunnolla, ei ole ehkä opittu kieltä. Vanhemmat ovat ehkä pitkään hoitaneet lapsia kotona. On vaikeuksia päästä työhön ja koulutukseen.
Ohisalon mukaan ratkaisu tähän ei ole se, että kielletään tietyiltä ihmisryhmiltä pääsy Suomeen.
– Sanon ihan suoraan, että oikeusvaltiossa ei voida kokonaisia ihmisryhmiä sulkea rajojen ulkopuolelle. Nyt täytyy katsoa nuoria yksilöinä. Katsoa niitä juurisyitä yhdessä ja puuttua niihin.
"Ruotsissa aivan eri tilanne kuin Suomessa"
Ministeri myöntää, että kotouttamisessa on vielä töitä näiden nuorten kohdalla. Hän vaihtaa kuitenkin nopeasti puheenaiheen siihen, miten maahanmuuttajataustaiset nuoret otetaan vastaan.
– Jos ihonväri on syy sulkea nämä ihmiset pois sivuun tästä yhteiskunnasta, se on vakavaa ja huolestuttavaa. Miten näistä ihmisistä ikinä voi tulla osa tätä yhteiskuntaa, jos osa ihmisistä on valmiina työntämään heitä ulkopuolelle. Rasismin ja syrjinnän kitkeminen on yksi keino siihen, miten kaikki saadaan samaan veneeseen tässä yhteiskunnassa.
Maria Ohisalo on huolissaan siitä, että tiettyjä asuinalueita leimataan huono-osaisiksi.
Julkisessa keskustelussa on puhuttu jopa siitä, onko Suomi menossa Ruotsin tielle jengirikollisuuden suhteen.
– Ruotsissa on aivan erilainen tilanne siinä, millaista asuntopolitiikkaa siellä on tehty. Ruotsissa on rakennettu kohtuuhintaisia asuntoja vain samalle alueelle. Meillä kohtuuhintaisia asuntoja rakennetaan kaikkialle ja ikään kuin sekoitetaan erilaisia ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa.
– Minulta on kysytty, että menisikö sisäministeri ajamaan metrolla yöllä Itä-Helsinkiin. Voisin hyvinkin mennä ja teenkin sitä. Olen elämäni kasvanut Itä-Helsingissä enkä ole koskaan kohdannut väkivaltaa tai uhkaavia tilanteita, joista olisin voinut joutua ilmoittamaan vaikkapa poliisille.
Ongelmissa olevia nuoria ei auta, jos heidän maahanmuuttajataustastaan vaietaan. Mutta ei heitä auta sekään, että siitä tehdään lyömäase heitä vastaan.
Näin sanoo ihmisoikeusasiantuntija, kansalaisjärjestö Fenix Helsingin toiminnanjohtaja Ujuni Ahmed.
Ahmed ja kriminologian yliopistonlehtori Matti Näsi keskustelivat nuorisorikollisuudesta Ylen aamun Viimeisessä sanassa lauantaina. Voit katsoa Viimeisen sanan klikkaamalla tämän jutun pääkuvaa.
Nuorisorikollisuus on kuohuttanut Suomea sen jälkeen, kun Helsingin Sanomat tiistaina kertoi viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen olevan huolissaan noin sadasta Helsingissä oleskelevasta nuoresta, jotka turvautuvat herkästi raakaan väkivaltaan. Eri lähteiden mukaan joko osalla tai valtaosalla nuorista on maahanmuuttajatausta.
Ahmedin mukaan tärkeä keskustelu on mennyt viikon aikana sivuun, kun siitä on tullut vastakkainasetteluja rakentavaa identiteettipolitiikkaa. Sen sijaan hän kaipaisi keskustelua nuorten ongelmien juurisyistä: eriarvoistumisesta, turvallisen kasvuympäristön puutteista ja sota-alueelta Suomeen muuttaneiden vanhempien traumojen siirtymisestä sukupolvien yli.
– Pitää ymmärtää, että kenenkään etninen tausta tai kulttuuritausta ei ole rikoksen syy. Mutta nuoria ei palvele sekään, että heidän taustallaan olevat tarpeet kielletään.
Kokonaiskuva: nuorisorikollisuus vähentynyt tasaisesti
Kuluvan viikon keskustelusta on syntynyt kuva, että Helsingin öiset kadut ovat muuttuneet vaarallisiksi. Esimerkiksi Helsingin Sanomissa tiistaina Aseman lapset -järjestön Eliisa Ahlstedt totesi, että "kaduilla ei esimerkiksi ydinkeskustassa tai Itäkeskuksessa tällä hetkellä ole kaikille nuorille turvallista myöhään illalla."
Iltalehti puolestaan kysyi torstaina kanneessaan, "luisuuko Suomikin palavien autojen ja jengien tielle".
Jotkut tilastot näyttävätkin, että nuorten vakava väkivaltarikollisuus olisi nousussa. Sisäministeriö kertoi torstaina, että nuorten henkirikoksissa ja henkirikosten yrityksissä on tänä vuonna tapahtunut selittämätön nousu.
Nuorisorikollisuutta tutkinut Matti Näsi kuitenkin toteaa, että on hyvä muistaa kokonaiskuva: edellisten kahdenkymmenen vuoden aikana nuorisorikollisuuden määrä on vähentynyt tasaisesti. Samaa on tapahtunut maahanmuuttajien rikollisuudessa.
– Maahanmuuttajien rikollisuudessa, oli se sitten varkausrikollisuus tai pahoinpitelyt, nähdään semmoista neljän-, viidenkymmenen prosentin laskua kymmenen vuoden aikana.
Mutta Näsi huomauttaa, että nuorten joukossa on aina pieni vähemmistö, jolle kasaantuu sosiaalisia ongelmia, ja joka syyllistyy rikoksiin.
Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) totesi keskiviikkona Ylen aamussa, että korona-aika on saattanut paitsi ajaa nuoret ahtaalle, myös kärjistää sosiaalista eriarvoisuutta.
"Meillä ei vieläkään ole jengilähiöitä"
Näsi toteaa, että nuorisorikollisuus on kerta toisensa jälkeen esiin nouseva asia. Esimerkkiä voi hakea jopa sadan vuoden takaa, kun Helsingin lehdistö kauhisteli Sörnäisten väkivaltaisia sällejä, sakilaisia. Moni näistä oli muuttanut Helsinkiin töiden perässä muualta Suomesta.
– Nuoriin suhtautuminen on hieman hankalaa. Siihen liittyy leimaamista, eivätkä he oikein koskaan ole aivan kunnollisia.
Samaa toistuvuutta Näsi näkee keskustelussa siitä, onko Suomi menossa "Ruotsin tielle" – eli että muodostuuko meille maahanmuuttajavaltaisia ongelmalähiöitä, joissa väkivaltaiset jengit mellastavat.
– Ruotsin tiestä on puhuttu kaksi-, kolmekymmentä vuotta jo, mutta olemme pystyneet hanskaamaan tilanteen hyvin eikä meillä vieläkään ole jengilähiöitä tai ongelmalähiöitä, hän sanoo.
Myös Ahmed pitää vertausta virheellisenä, mutta toteaa, ettei se tarkoita, ettei aiheesta pitäisi olla huolissaan.
– Meidän pitää tehdä jatkuvasti töitä ettemme joudu Ruotsin tilanteeseen, jos koemme sen esimerkkinä, johon emme halua päätyä.
Finanssi- ja vakuutusalalla aiemmin toiminut nivalalainen Pasi Ainasoja kaipasi elämäänsä toisenlaista sisältöä.
Uuteen alkuun tarvittiin kaksi asiaa: tarpeeksi mielenkiintoinen haaste ja työmatkalla syntynyt havainto siitä, miten paljon paremmin asioita voitaisiin tuotteistaa. Ne saivat toimimaan.
Ainasojalla oli peltoja Nivalassa, mutta hän tiesi, että viljan viljely ei ole hänen juttunsa. Menestysresepti voisi löytyä erikoiskasveista. Vastuullisuutta ja ekologisuutta korostava megatrendi ja tekstiiliteollisuuden suuri ympäristökuorma saivat hänet harkitsemaan luonnonmukaista värintuotantoa.
Ainasoja soitti Luonnonvarakeskukseen ja kysyi vinkkejä mahdolliseksi viljelykasviksi. Sieltä kerrottiin, että värimorsingon viljelyä on tutkittu Suomessa vielä varsin vähän. Kasvi herätti Ainasojan mielenkiinnon.
Työmatkalla Kööpenhaminassa Ainasoja ärsyyntyi. Tanskalaiset osasivat sen niin hyvin: hyggeily ja smörrebrödit osoittivat hänelle sen, kuinka hyvin asiat voidaan tuotteistaa ja rakentaa niistä kansallisia mielikuvia. Ainasoja päätti, että suomalaiset puhtaat luonnontuotteet pitää tuotteistaa paremmin.
Alkoi nivalalaisen indigon tarina.
Viljelmä kasvoi valtavaksi kolmessa vuodessa
Pasi Ainasoja aloitti värimorsingon viljelykokeilut kasvimaan kokoisella pläntillä kesällä 2017.
Muutamassa vuodessa viljelyala on laajentunut 40 hehtaariin, minkä Ainasoja arvioi olevan suurin värimorsinkoviljelmä koko Euroopassa.
– Tuotantoprosesseja on kehitelty tuhansia tunteja ja usein myös kantapään kautta, hän sanoo.
Suomessa kasvaneessa indigossa on oma sävynsä, Pasi Ainasoja sanoo. Hän kertoo saaneensa Euroopasta kommentteja, että valoisat yöt antavat värille erityisen vahvuuden. Hanna Juopperi / Yle
Esimerkiksi lähes kaikki värimorsingon lehtien käsittelyyn tarvittavat laitteet on pitänyt rakentaa itse. Työvoimaa ja apua tuotekehitykseen löytyi kyläläisiltä. Värjäysprosessia Ainasoja on opiskellut vaihe vaiheelta ja mittakaavaa pikkuhiljaa kasvattaen.
Viljelyoppia Ainasoja kertoo saaneensa erityisesti englantilaiselta värimorsinkoa vuosikymmeniä viljelleeltä 80-vuotiaalta Ian Howardilta, joka on jakanut oppia sähköpostiviesteissä ja Skype-puheluissa.
Nyt Ainasoja pystyy vastaamaan jo teollisen tuotannon vaatimuksiin.
Marimekko valmistamassa ensimmäisiä indigovärjättyjä tuotteitaan
Pian Pasi Ainasoja saavuttaa tärkeän virstanpylvään, kun Marimekko tuo ensi vuonna markkinoille tuotteita, joissa on käytetty ensimmäistä kertaa suomalaista luonnonväriä, Nivalan indigoa.
Marimekko on tutkinut luonnosta saatavien väriaineiden käyttöä omassa kangaspainossaan Herttoniemessä reilun vuoden ajan, kertoo Marimekon kodin malliston ja kuviosuunnittelun johtaja Minna Kemell-Kutvonen.
– Se on ensimmäinen tämän mittaluokan kokeilu, ja mekin olemme tässä vasta alkumatkalla.
Luonnonvärien käytöstä on käsityöläisperinteestä alkaen pitkä historia ja kokemus, mutta niiden skaalaaminen teolliseen mittakaavaan on Kemell-Kutvosen mukaan vasta alussa.
Luonto tuo normaalisti tarkkaan säädeltyyn prosessiin mukanaan myös arvaamattomuuden. Luonnosta saatavissa väreissä on hyväksyttävä se, että ne eivät välttämättä aina ole tismalleen samanlaisia.
– Värien laatu ja saatavuus riippuvat siitä, mitä luontoäiti on meille valmis antamaan, Kemell-Kutvonen sanoo.
Luonnonvärejä voitaisiin käyttää nykyistä laajemmin
Viime vuonna Suomessa käynnistyi laaja Biocolour-hanke. Sen johtaja, dosentti Riikka Räisänen Helsingin yliopistosta sanoo, että maassamme on luonnosta saatavien väriaineiden tuotannossa paljon piilevää potentiaalia, jota pyritään nyt kaivamaan esiin.
– Meillä on biomassaa valtavat määrät. Luontomme tuottaa värinlähteitä, ja esimerkiksi metsäteollisuudessa on sivuvirtoja, jotka ovat vielä hyödyntämättä.
Väriaineita voitaisiin tuottaa myös esimerkiksi elintarviketeollisuuden kuorijätteistä, naateista tai osista, joita ei hyödynnetä ruoantuotannosta.
Moni ihan tavallinen kasvi voisi olla hyödynnettävissä uusilla tavoilla. Nivalan värimorsinkopelloilla kulkiessaan Räisänen nostaa esimerkiksi pellon reunassa kasvavat pajut.
– Noista saisi hyvää beigeä ja upean harmaan sävyn.
Biocolour-konsortion johtaja Riikka Räisänen Helsingin yliopistosta kuvasi värimorsingon ensimmäisen vuoden kasvustoa kännykällään Pasi Ainasojan morsinkopellolla marraskuussa 2020.Hanna Juopperi / Yle
Yksi tärkeimmistä Biocolour-hankkeen tavoitteista onkin muodostaa värikartta luonnosta saatavista väreistä.
Luonnosta saatavat värisävyt mielletään usein hillityiksi ja murretuiksi. Marimekon Minna Kemell-Kutvonen kutsuu niitä silmälle miellyttäviksi väreiksi.
– Ne ovat murrettuja sävyjä, mutta ne ovat valtavan hienostuneita ja kiehtovalla tavalla ajattomia.
Kirkkaita värejäkin voidaan saada aikaan, jos väriaineiden tuotannossa käytetään hyväksi mikrobeja, hiivoja ja esimerkiksi sieniä, Riikka Räisänen kertoo. Kaikkein hankalin väri on musta.
Biovärikarttaa voitaisiin tulevaisuudessa hyödyntää mahdollisimman laajasti paitsi tekstiili- myös pakkaus- ja pinnoiteteollisuudessa, Räisänen sanoo. Synteettisten värien vaihtoehdoille on kysyntää.
– Kun tutkitaan ja kehitetään biohajoavia tuotteita, myös kiinnostus biohajoaviin väriaineisiin kasvaa.
Luonnonväriaineiden käyttö herättää siis kiinnostusta, mutta eivät ne synteettisiä väriaineita kokonaan korvaa. Riikka Räisänen toteaa, että luonnosta saatavia värejä ei kannata käyttää bulkkituotteiden valmistukseen, vaan ennemminkin niin sanottuun bioluksukseen.
Indigon jälkeen kokeilussa ovat sipulinkuoret
Nivalassa sinisen väriaineen tuotanto on saatu nyt uomiinsa. Oppirahat on maksettu ja tulevaisuuteen voi katsoa luottavaisin mielin.
– Olemme ihan kaupallistamisen kynnyksellä. Uskon, että ensi vuodesta tulee jo kaupallisesti menestyksekäs, Pasi Ainasoja sanoo.
Jatkossa tavoitteena on myös värimorsingon osien hyödyntäminen entistä tehokkaammin,
Ensimmäisenä vuonna kasvin lehdistä saadaan väriainetta, mutta sen lisäksi sen juuria voidaan hyödyntään lääkinnällisissä tuotteissa. Kasvin toisen vuoden kukinnosta saa hunajaa. Myös värimorsingon siementuotanto on jo omavaraista.
Pasi Ainasojan mielessä vilkkuvat myös uudet värit. Seuraavaksi testissä on aiemmin jätteeksi päätyneitä sipulinkuoria, joista hän aikoo alkaa testata keltaisen, vihreän ja oranssin sävyjen tuottamista.
Olisitko itse valmis maksamaan enemmän tuotteesta, joka on värjätty biovärillä? Voit osallistua keskusteluun 15.11. kello 23:een saakka.
"Helsinkiin lähdettiin sen vuoksi, että noi pääsee ryöstämään jengiä", sanoi poika poliisin kuulustelussa.
Oli kevät 2019. Alaikäisten poikien porukka oli tullut keskustaan kaupungin ulkopuolelta. Yhdellä heistä – kutsutaan häntä tässä Janiksi – oli ehdonalainen vankeusrangaistus ennestään. Hän oli tuona keskiviikkona vasta 17-vuotias.
Narinkkatorin väkijoukossa nuoret näkivät ensiksi pojan, jolla oli kallis reppu. Hän ehti kuitenkin kadota näkyvistä. Sitten Jani huomasi toisen pojan: tällä oli toista sataa euroa maksava Off-White-merkkinen vyö.
"Käydäänkö ryöstämässä hänet", Jani kysyi kavereiltaan. Niin päätettiin.
Tämä viime vuoden keväällä sattunut tapaus on yksi lukuisista alaikäisten tekemistä ryöstöistä, joita Helsingin käräjäoikeudessa on käsitelty tänä vuonna.
Kävimme tätä juttua varten läpi tuoreita oikeuden ratkaisuja, jotta saisimme paremman kuvan nuorten ryöstörikollisuudesta. Tutkimme myös poliisin tilastoja Helsingissä tapahtuneista ryöstöitä kaupunginosien tarkkuudella sekä epäiltyjen kansalaisuuden, synnyinmaan ja iän pohjalta.
Tilastot eivät tue kuvaa ryöstöjä tehtailevista nuorista
Nuorten väkivalta ja ryöstöt roihahtivat valtakunnalliseksi puheenaiheeksi, kun vuonna 2001 syntynyt mies puukotettiin kuoliaaksi Helsingin Vallilassa kaksi viikkoa sitten. Tapauksesta epäillään alaikäisiä poikia.
Tilastot eivät välttämättä tue sellaista tulkintaa. Nuorimpien ikäluokkien väkivaltarikokset ovat lisääntyneet, mutta nuorten väkivaltarikollisuus kokonaisuudessaan ei. Ryöstöt yleistyvät, mutta myös suomalaisten ja yli 21-vuotiaiden keskuudessa.
Ryöstöstä on kyse, kun joku varastaa toisen omaisuutta väkivalloin tai väkivallalla uhkaamalla.
"Joku heistä sanoi, että meillä on puukko"
Tuona keskiviikkoiltana Mikon (nimi muutettu) piti tavata Narinkkatorilla ystäviään, kun lähelle tulikin muutama tuntematon poika.
"Joku heistä sanoi, että meillä on puukko ja kaksi henkilöä näytti, että mennään sivummalle", Mikko kertoi poliisikuulustelussa myöhemmin.
Helsingissä ryöstöjä tapahtuu väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin muualla maassa. Silja Viitala / Yle
Häntä pyydettiin näyttämään taskut. Sitten kysyttiin kännykkää, mutta se ei kiinnostanut ryöstäjiä. Sen sijaan häntä käskettiin antamaan kallis merkkivyö ja tupakka-aski.
Sitten Mikon kaverit tulivat lähistölle ja ryöstäjät häipyivät pieni saalis mukanaan. Uhkaava tilanne oli tullut ja mennyt nopeasti, mutta Mikolle se oli ollut shokki.
Nuorimmat ryöstäjät Helsingissä 10-vuotiaita
Poliisin tietoon tuli tämän vuoden tammi–lokakuussa 1 754 ryöstöä. Samalla kun melkein kaikki muu rikollisuus vähenee, ryöstöt lisääntyvät. Niiden määrä on kasvanut hitaasti pitkin 2010-lukua.
Näin on käynyt myös nuorten tekemissä ryöstöissä. Tilastokeskuksen mukaan jopa 40 prosenttia ryöstöistä epäillyistä on alle 21-vuotiaita. Ikäryhmä on siis selvästi yliedustettuna.
Joka vuosi poliisin tietoon tulee noin sata ryöstöä, joissa tekijäksi epäilty on alle 15-vuotias. Helsingissä nuorimmat ryöstäjät ovat olleet viime vuosina 10-vuotiaita.
"Käräjäoikeus katsoo, että tekoa on pidettävä erityisen vahingollisena sen vuoksi, että se on kohdistunut tekohetkellä vasta 13-vuotiaaseen nuoreen." Helsingin käräjäoikeuden ratkaisusta
Helsingissä ryöstöjä tapahtuu väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin muualla maassa. Siellä tekijät ovat myös muuta maata useammin nuoria, muun maan kansalaisia ja uhrille entuudestaan tuntemattomia.
Alla olevasta taulukosta voit katsoa, miten ryöstörikosten ja pahoinpitelyrikosten määrä vaihtelee alueittain Helsingissä. Taulukko perustuu poliisialueisiin, eikä aluejako välttämättä vastaa yleistä kaupunginosaluokittelua. Juttu jatkuu taulukon jälkeen.
Juha Kaski ja Charlotte Pettersson kohtaavat nuoria väkivaltarikollisia työssään Kriminaalihuollon tukisäätiössä. Pettersson on projektityöntekijä ja Kaski vertaisohjaaja, jolla on myös itsellään pitkä rikostausta. He pyrkivät tukemaan nuoria esimerkiksi järjestämällä heille kohtaamispaikan ja mielekästä tekemistä rikosten ja päihteiden tilalle.
Kriminaalihuollon tukisäätiön Juha Kaski ja Charlotte Peterson näkevät, että ryöstöjen yleistymisen taustalla on huumeongelmien kasvu ja rikolliskulttuurin muutos. Mikko Ahmajärvi / Yle
Huumekaupan siirtyminen nettiin on muuttanut alamaailman sisäisiä sääntöjä. Ennen myyjät olivat keskenään tuttuja useammin kuin nyt.
– Silloin rikolliset tuomitsivat henkilön, joka ryöstää toisen rikollisen. Nyt se on jopa meriitti, Kaski sanoo.
Yle kertoi hiljattain, miten entistä suurempi osa rikoksista liittyy huumeiden ongelmakäyttöön.
Osa huumeidenkäyttäjistä rahoittaa aineiden hankintaa tehtailemalla omaisuusrikoksia. Ryöstö on omaisuusrikos rankimmasta päästä, koska siihen liittyy väkivalta tai sen uhka.
"[Syytetty] on kertonut, että hänellä on tapahtuma-aikaan mennyt huonosti. Hänellä ei ole tarkoitus uhkailla ketään. Hän ei hirveästi muista tästä jutusta." Helsingin käräjäoikeuden ratkaisusta
Myös Narinkkatorin ryöstöön huumeidenkäyttö liittyi ainakin välillisesti. Kun Jani jäi myöhemmin kiinni toisesta ryöstöstä, hän sai samalla syytteen huumausaineen käyttörikoksesta.
Tuon toisen ryöstön uhri kuvaili poliisille, miten Janin mukana olleen miehen silmät olivat seisoneet päässä. Kun ryöstäjäkaksikko tavoitettiin, heiltä takavarikoitiin Ksalol-merkkisiä bentsodiatsepiinejä.
Merkkivaatteita uhriensa päältä etsivä ryöstäjä ei myöskään pyri oman vaatekaappinsa täyttämiseen, vaan etsii helposti rahaksi muutettavaa varastettavaa.
– Kun käytät huumeita, se pitää rahoittaa jollakin. Monet päihteet myös madaltavat kynnystä väkivaltaan merkittävästi, Charlotte Pettersson sanoo.
"Tasan yksi meistä on selvinnyt ilman vankilaa"
Tämän jutun lähteenä olleissa alaikäisten saamissa ryöstötuomioissa uhri on yleensä ollut ikätoveri.
Joissakin tapauksissa kohteeksi on valikoitunut kadulta tai väkijoukosta ventovieras uhri. Ryöstäjät ovat etsineet katseellaan kalliita reppuja, vöitä, takkeja tai kenkiä.
Mukana on kuitenkin myös useita rikosjuttuja, joissa uhri on houkuteltu paikalle nuuska- tai huumekaupan varjolla.
Hieman alle puolet ryöstöistä on sellaisia, joissa uhri osaa kertoa poliisille jonkun epäillyn. Loput ovat niin sanottuja pimeitä juttuja, eli epäiltyä ei ainakaan aluksi ole tiedossa.
"Rinnuksista tarttumisen jälkeen [syytetty] on uhannut [uhria] väkivallalla, jolloin [uhri] oli luovuttanut [syytetylle] puhelimensa." Helsingin käräjäoikeuden ratkaisusta
Ryhmäpaineen merkitys on valtava. Juha Kaski muistaa, miten hänen omassa lapsuuden kaveripiirissään rikoksia tehtiin osin vain yhteisöön kuulumisen takia.
– Meitä oli suunnilleen kymmenen. Tasan yksi meistä on selvinnyt ilman vankilaa. Ehkä hänen pelastuksensa on se, että hän rakastui tosi nuorena syvästi.
Juha Kaski on rikoksia tehneiden nuorten vertaisohjaaja, jolla on itsellään pitkä rikostausta.Mikko Ahmajärvi / Yle
Charlotte Petterssonin mukaan rikoksia tekeville nuorille pitäisi pystyä tarjoamaan vaihtoehdoksi turvallinen yhteisö, johon nuori voi tuntea kuuluvansa. Juuri siihen Kriminaalihuollon tukisäätiön nuorten toiminta tähtää.
Ulkomaalaistaustaiset nuoret ryöstöissä yliedustettuina
Maahanmuuttajataustaiset nuoret ovat ryöstöistä epäillyissä yliedustettuina. Ryöstöihin epäillyistä alle 21-vuotiaista noin joka viides on Tilastokeskuksen mukaan ulkomaalaistaustainen. Näitä tapauksia tulee runsaat sata vuodessa.
Kansallisuuksissa on eroja. Viime vuosina lähinnä kaikenikäisten irakilaisten tekemät ryöstöt ovat lisääntyneet, muiden eivät niinkään. Määrät ovat kuitenkin sen verran pieniä, että yksikin rikossarja voi muuttaa lukuja huomattavasti.
Tilastot kertovat vain osan totuudesta. Tekijän ikää ja muita taustatekijöitä ei tiedetä esimerkiksi ryöstörikoksista, jotka ovat jääneet poliisilta selvittämättä. Vuosina 2019–2020 uusia ryöstöjä ilmoitettiin poliisille lähes kaksinkertainen määrä verrattuna siihen, kuinka monta juttua selvisi.
Lisäksi on viitteitä siitä, että uhrit ja silminnäkijät eivät aina uskalla kertoa viranomaisille koston pelossa.
"[Syytetty] sanoi, että jos rahoja ei näy niin sä kuolet." Helsingin käräjäoikeuden ratkaisusta
Koston pelko tuli esiin myös alaikäisten saamissa ryöstötuomioissa, joita tutkimme tätä juttua varten.
Teini-ikäinen Väinö (nimi muutettu) joutui ryöstäjän kanssa kasvotusten tuttavansa houkuttelemana. Hän oli luullut menevänsä ostamaan kannabista, mutta muu seurue suuntasikin metsäpolulle suojaan sivullisten katseilta.
Siellä ryöstäjä tarrasi äkkiä Väinöä rinnuksista ja uhkasi tätä nyrkkiraudalla. Väinöltä vietiin ulkovaatteet. Lopuksi häntä lyötiin kasvoihin, kaadettiin maahan ja käskettiin maata paikallaan, kunnes oli laskenut kymmeneen. Kylmissään hän lähti hakemaan apua.
Tapahtuneen jälkeen Väinö kertoi olleensa ahdistunut ja hakeneensa koko ajan katsellaan ryöstäjää ympäristöstä.
Myöhemmin hän tunnisti sosiaalisen median kuvasta ryöstäjän, ja tämä saatiin vastuuseen. Hän oli Jani – sama nuorukainen, joka oli käynyt ryöstöretkellä Narinkkatorilla. Hän sai kerralla tuomion useista vain viikkojen aikana tehdyistä rikoksista.
Oikeus katsoi, että osasyy rikoksiin oli alaikäisen syytetyn vaikea elämäntilanne ja ymmärtämättömyys. Tuomio oli ehdollinen vankeusrangaistus ja 20 tuntia yhdyskuntapalvelua.
"Vaikea elämäntilanne ja ymmärtämättömyys." Sitä lähemmäksi 17-vuotiaan ryöstäjän mielenmaisemaa käräjäoikeuden tuomiossa ei pääse. Usein takaa löytyy monimutkainen henkilökohtaisten ongelmien solmu.
– Ylisukupolvisia ongelmia päihteiden ja rikosten kanssa, heikkoja vuorovaikutustaitoja, hoitamattomia mielenterveysongelmia ja neuropsykiatrisia häiriöitä, joiden oireita yritetään helpottaa päihteillä, luettelee rikollisten nuorten parissa työskentelevä Charlotte Pettersson.
Charlotte Pettersson auttaa työssään rikoksen tehneitä nuoria.Mikko Ahmajärvi / Yle
Yhteiskunnan haaste ei ole pelkästään siinä, että rikoksia tekeville nuorille ei olisi palveluita. Jo heidän tavoittamisensa on vaikeaa. Moni kokee tulevansa torjutuksi.
– Virkailijat on lainausmerkeissä kyttiä. Nuorille toitotetaan, että älä puhu, älä vasikoi, älä sano itsestäsi mitään, Juha Kaski sanoo.
Mutta usein puhuminen auttaa. Viimeksi tällä viikolla Kaski tapasi nuoren, josta näki heti, että kaikki ei ole kunnossa.
– Hän kertoi, että häntä haluttaisi vahingoittaa jotakuta. Tehdä jotain pahaa, Kaski kertoo.
– Siitä lähti pidempi keskustelu. Ainakin hän lopuksi sanoi, että olo on nyt parempi.
