YK:n tuoreen onnellisuusraportin mukaan Suomi on maailman onnellisin maa, mutta onnellisuusprofessorina tunnettu psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen katsoo, ettei suomalaisten onnellisuus ole juuri kehittynyt vuosikymmeniin. Ojanen on tutkinut suomalaisten onnellisuutta vuodesta 1969 lähtien.
– Ei siinä kovin suuria muutoksia ole tapahtunut, jotain pientä ehkä. Suomi oli jo 1970-luvun alkupuolella aika korkealla tasolla onnellisuuden suhteen, Ojanen totesi Ylen Aamutv:n haastattelussa tänään.
1970-luvulla Suomi oli jo kehittynyt teollisuusmaa, köyhyys oli vähentynyt ja kansalaisten tulotaso oli noussut harppauksin. Penniä ei enää tarvinnut venyttää joka paikassa.
– Köyhyys alentaa onnellisuutta ja myös suhteellinen köyhyys, koska siinä tulee mukana epäoikeudenmukaisuuden kokemista. Jos koko ajan joutuu miettimään, voinko ostaa sitä ja tätä, niin se on raskasta. Kun pääsee vaiheeseen, jossa voi ostaa mielijohteesta, niin sen jälkeen varallisuuden tai tulojen nousu ei enää vaikuta onnellisuuteen.
Ojasen mukaaan esimerkiksi viime vuosina koettu pitkä taantuma on näkynyt yllättävän vähän kansalaisten onnellisuudessa.
– Se kai johtuu siitä, että ihmisten onnellisuuden perustaso on aika vakaa. Isot asiat ei siihen niin vaikuta, vaan lähiasiat. Työttömyys tietysti on aika rankka asia, mutta sekin kestetään kohtuullisesti, vaikka se onnellisuutta aina jonkin verran alentaakin.
Onni voi kostautua
Ojasen mielestä onnellisuuden tavoittelu on sinänsä ihan hienoa, mutta siihen ei pidä keskittyä liikaa, koska se voi kostautua.
– Siihen tulee oman itsensä ja tunteittensa jatkuvaa peilaamista. Tuskin semmoinen on hyvä asia kenellekään.
Ojasen mielestä vahingollisinta onnellisuuden tavoittelussa on kuvitelma onnen nappaamisesta tuosta vaan. Varsinkin monet onnellisuusgurut ja -oppaat julistavat Ojasen mukaan, että onnellisuus on pelkkä valinta.
– Niiden mukaan sä voit jo tänään olla onnellinen. Voi voi, ei se näin mene. Yhteiskunnassa on paljon masentuneita, jotka tarvitsevat kunnon tukea ja hoitoa, jotta pääsevät kiinni parempaan elämään. Pikavoittojen hakeminen tässä asiassa huolestuttaa.
Teot ensin
Ojasen mukaan onnellisuuden tavoittelussa positiiviset teot ovat positiivista ajattelua mielekkäämpi keino, tosin selvästi hitaampi, jopa elämän mittainen projekti.
– Ei me nyt heti opita pyytämään anteeksi ja kiittämään ja antamaan tunnustusta. Olen huomannut, että minulle on helpompi petrata omaa tekemistä ja päästä eteenpäin. Tekojen osuus on isompi huippututkijoiden onnellisuusohjeissakin ja taka-alalla alkaa olla "olen nyt optimistisempi ja ajattelen myönteisemmin" -teema. Paljon enemmän on nyt näitä kiitollisuus- ja ystävällisyysjuttuja, Ojanen sanoo.
Ojanen katsoo, että onnellisuutta tärkeämpää on toinen toistemme hoitaminen ja ihmissuhteittemme vaaliminen.
– Ihmisyyteen ja itsensä kunnioittamiseen kuuluu se, että toimitaan oikein ja eletään hyvää elämää. Jos siitä seuraa onnellisuutta niin kuin ehkä seuraakin, niin hyvä niin.