70 vuoden ikäero ei haittaa, kun luokanopettajaksi opiskeleva Johanna Pihlajamaa ja opettajana elämäntyönsä tehnyt Olavi Kettunen vaihtavat kuulumisia. Naapurit tapaavat usein, juttelevat ja lukevat lehtiä. Palvelutalosta on tullut Johanna Pihlajamaalle koti.
Pihlajamaa päätyi Saarenkotiin sattumalta viime syksynä, kun hän törmäsi toisessa asuntonäytössä palvelukodin toiminnanjohtajaan Jarmo Paloon. Saarenkodissa aiemmin asunut opiskelija oli lähdössä, ja palvelutalossa haluttiin jatkaa onnistuneeksi todettua kokeilua, jossa ikäihmisten naapurina asuu opiskelija.
– Halusimme tuoda jotakin erilaista tänne palvelutalon sisälle, tehdä meistä avoimempia ja sillä tavalla saada elämää tänne, Saarenkodin toiminnanjohtaja Jarmo Palo kertoo.
Ilmainen 38 neliön yksiö
Pihlajamaa asuu vanhusten palvelutalossa täysin ilmaiseksi, mikä on Suomessa harvinainen järjestely. Vuokrasopimuksessa lukee, että opiskelija viettää kuukaudessa vähintään 25 tuntia aikaa vanhempien asukkaiden kanssa. Kesäisin, opiskelijan lomaillessa, yksiö toimii taitelijaresidenssinä.
– Olemme saaneet pelkästään myönteistä palautetta sekä asukkailta että heidän omaisiltaan, Palo sanoo.
Moderni asumisjärjestely, jossa nuori asuu ikäihmisten kanssa, on itse asiassa paluuta vanhaan, kun eri sukupolvet elävät saman katon alla.
– Yksi toiveemme oli, että tähän pääsisi syntymään sellainen tilanne, ja siinä olemme mielestäni onnistuneet Palo kertoo.
Opiskelija-asukas ei korvaa palvelutalon hoitohenkilökuntaa, vaan hänen tehtävänään on tuoda taloon tavallista elämää.
Lemmenviemää ja lehden lukua
Johanna Pihlajamaa kertoo arvostavansa elämänkokemusta, jota vanhemmat naapurit ovat hänelle jakaneet. Rempseänä tyyppinä Pihlajamaa sanoo pitävänsä myös ikäihmisten aitoudesta.
Jääkiekkoa ja salibandya harrastava Pihlajamaa ulkoilee ikäihmisten kanssa, kopittelee palloa, heittää frisbeegolffia, lukee lehteä ja juttelee. Kunkin kanssa tehdään, mitä naapurilla milloinkin huvittaa tehdä.
Siinä me yhdessä katsottiin Lemmenviemää ja syötiin karkkia. Johanna Pihlajamaa
Pihlajamaan mukaan kaikista tärkeintä monelle on se, että joku kuuntelee ja on läsnä.
– Yksi päivä istuskeltiin ja juteltiin naapurin kanssa, ja hän pyysi minua käymään luonaan. Siinä me sitten yhdessä katsottiin Lemmenviemää ja syötiin karkkia. Se oli kyllä aika mukavaa, Pihlajamaa kertoo.
Kaikki naapurit eivät aina muista Pihlajamaata, sillä palvelutalossa asuu muistisairaita. Mutta he, jotka muistavat, tervehtivät aina hyvillä mielin ja jäävät juttelemaan.
Lapin yliopistossa kolmatta vuotta opiskeleva Johanna Pihlajamaa on viihtynyt Saarenkodissa hyvin ja aikoo palata yksiöönsä syksyllä kesätyökiireiden jälkeen.
– Tämä on minun koti. Tottakai haluan tulla takaisin.