Työnantajien oman työtaistelukeinon eli työsulun käyttämistä työehtoneuvottelujen yhteydessä pidetään harvinaisena. Harvinainen se onkin, jos sitä verrataan työntekijöiden lakonuhkiin tai lakkoihin. Mutta ei se ihan tavatonta ole.
Työsulussa työnantaja estää työntekijöiden työhöntulon ja keskeyttää palkanmaksun. Tämä on laillinen toimi, jos se kohdistuu työehtosopimusneuvotteluihin. Se on siis täsmälleen samanlainen kuin työntekijöiden oikeus uhata lakolla.
Kuten tiedotusvälineiden uutisissa on kerrattu edellinen työsulku on vain puolen vuoden takaa. Viime vuoden lopulla tapeltiin hiihtokeskuksia koskevasta työehtosopimuksesta. Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa julisti sekä hiihtokeskuksia että ohjelmapalveluyrityksiä koskevan työsulun.
Riita sovittiin pikaisesti sulun kestäessä vain muutaman päivän.
Nyt työsulkukeskustelua on kiihdyttänyt valtakunnansovittelija Minna Helteen ilmoitus siirtyä kesken virkakautensa Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtajaksi, mikä on SAK:laisen Rakennusliiton puheenjohtajan Matti Harjuniemen mukaan osoitus Helteen puolueellisuudesta.
Harjuniemen näkemyksen mukaan Helle on jo toimiessaan sovittelijana sitoutunut etukäteen uuden työnantajansa linjauksiin, vaikka niillä ei sinänsä ole tekemistä rakennusteollisuuden kanssa. Rakennusliitto haluaa meneillääm olevassa selkkauksessa ylittää Teknologiateollisuuden palkkaratkaisun tason.
Työnantajat ovat aiemminkin polttaneet rahaa työsuluillaan.
Moni ammattiliitto kritisoi viime vuonna työnantajien yksipuolisesti valitsemaa linjausta, joka sitoo kaikki palkansaajat vientiteollisuuden eli käytännössä suurelta osin teknologiateollisuudessa syntyneeseen palkkalinjaan.
Muutos johtui Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n tekemästä sääntömuutoksesta, joka estää sitä tekemästä enää tulopoliittisia keskitettyjä sopimuksia. Ratkaisun myötä työehtoneuvottelut jätettiin liittojen hoidettavaksi.
Työsulku on ihan yhtä raju työtaistelukeino kuin lakkokin. Kauppalehdessä julkaistun jutun mukaan taloudelliset menetykset ovat huomattavat molemmissa tapauksissa. Rakennusteollisuuden pääekonomisti Sami Pakarinen on laskenut, että työsulku langettaisi noin 50 miljoonan euron tulonmenetykset päivässä eli 250 miljoonaa viikossa ja tällä laskutavalla miljardin kuukaudessa.
Kaikki luvut ovat laskennallisia, eivät välttämättä todellisia. Työtaisteluihin kuuluu se, että työnantajat liioittelevat niiden taloudellisia vaikutuksia ja palkansaajat vähättelevät niitä.
Työnantajat ovat aiemminkin polttaneet rahaa työsuluillaan. Metsäteollisuuden työsulku vuonna 2005 oli kansantaloudellisestikin merkittävä.
Työsulkuihin niin kuin lakkoihinkin liittyy aina omia erikoisia kuvioitaan.
SAK:laisen Paperiliiton julistamat pistelakot vetivät metsäteollisuuden patruunoiden herneet nenään ja he julistivat työsulun 2005 toukokuussa. Metsäteollisuuden työmarkkinapomona työskennellyt Arto Tähtinen käytti tuolloin Paperiliitosta ilmaisua P-liitto, mikä kuvastaa hyvin riidan syvyyttä.
Sulku kesti peräti kuusi viikkoa. Tämä näkyi sen vuoden bruttokansantuotetilastoissa arvioiden mukaan 0,5–1 prosentin verran.
Työriidassa oli kyse paperiteollisuuden mahdollisuuksista käyttää laajemmin ulkopuolista työvoimaa ja juhannus- ja jouluseisokeista. Sulkuun joutui yli 20 000 paperityöntekijää ja sähköasentajaa. Menetettyjä työpäiviä kertyi työsulkuvuonna kaikkiaan vajaat 700 000, kun viime vuonna niitä oli vain 23 000.
Työsulku tarkoittaa käytännössä sitä, että työnantajat heittävät vapaaehtoisesti rahaa ikkunasta ulos taivuttaakseen palkansaajat lähemmäksi heidän tavoitteitaan, vaikka palkkamenoissa säästetäänkin.
Lakoissa kyse on samasta asiasta. Lakkojen tarkoituksena on aiheuttaa mahdollisimman suuri taloudellinen tappio työnantajille, jotta he taipuisivat lähemmäksi palkansaajien tavoitteita.
Työsulkuihin niin kuin lakkoihinkin liittyy aina omia erikoisia kuvioitaan. Elintarviketeollisuus oli aiemmin tunnettu siitä, että SAK:lainen Elintarviketyöläisten liitto osasi järjestää pistelakkoja neuvotteluja vauhdittaakseen tai muuten vaan.
Työnantajat olivat aseettomia, koska työnantajayritykset olivat varsin hajallaan useassa eri työnantajaliitossa. Vuonna 1985 liitot kuitenkin onnistuivat yhdistämään voimansa ja liiton toimitusjohtajaksi valittu Pekka Hämäläinen totesikin usein, että liitto on perustettu järjestämään työsulkuja tarvittaessa.
Elintarvikealalla sululla uhattiinkin vuosina 1986, 1989 ja 1991. Ja sulkua käytettiin vuonna 1994 ja myös 2010. Jälkimmäinen sulku kesti vain runsaan vuorokauden ja vuoden 1994 sulku 11 päivää.
Tunteetkin olivat usein pinnalla. Esimerkiksi vuonna 1994 Elintarviketeollisuus julisti alalle työsulun SAK:laisen Elintarviketyöläisten liiton järjestämien pistelakkojen jälkeen. Työsulkua eivät kaikki yritykset kuitenkaan noudattaneet, ja työnantajaliiton oli erotettava sellaiset yritykset.
Yksi poikkeus kuitenkin tehtiin. Pietarsaarelainen lihajalostamo Snellman otettiin nopeasti takaisin jäseneksi.
Elintarviketeollisuuden silloinen toimitusjohtaja Pekka Hämäläinen tunnusti myöhemmin yksityisesti, että syy poikkeukseen oli uskonnollinen.
Työnantajaliitto tiesi, että Snellmanissa kunnioitettiin työntekoa yli kaiken omistajasuvun lestadiolaistaustan takia. Eikä siinä yrityksessä ollut tuolloin helppoa saada työntekijöitä lakkoilemaankaan.