Kiinnostaisiko työpaikka lähihoitajana, myyjänä, siivoojana, ravintolassa, suurtalouskeittiössä, kirvesmiehenä, talonrakentajana tai myynninedistäjänä?
Paikkoja on tarjolla.
Kyseiset työtehtävät kuuluivat kärkikymmenikköön ammateissa, joissa avoimia paikkoja oli eniten tarjolla kesäkuussa.
Kaupanala, ravintola- ja majoitusala, varastointi ja kuljetus, sosiaali- ja terveysala ja rakentaminen nousevat esiin myös Tilastokeskuksen tuoreessa huhti–kesäkuun avoimien työpaikkojen katsauksessa.
Kaikkiaan avoimia työpaikkoja oli Tilastokeskuksen mukaan huhti–kesäkuussa tarjolla 51 500, mikä oli selvästi enemmän kuin samaan aikaan vuosi sitten. Tuolloin avoimia paikkoja oli 35 400. Tilastokeskuksen mukaan avointen paikkojen määrä palautui koronapandemiaa edeltävälle tasolle.
Avoimista paikoista 73 prosenttia oli yksityisen sektorin puolella.
Eniten vapaiden paikkojen määrä kasvoi kaupan, kuljetuksen ja varastoinnin sekä majoitus- ja ravitsemustoiminnan aloilla.
Osa-aikaisten paikkojen osuus kasvoi viime vuoden huhti–kesäkuusta viidellä prosentilla ja avoinna oli selvästi enemmän sellaisia työtehtäviä, joita ei juuri kyseisellä hetkellä hoitanut työpaikalla kukaan tai tehtävää hoitivat muut työntekijät omien töidensä ohessa.
"Kukin tekee, mitä tykkää"
Helsinkiläiset kaverukset Maria Kosonen ja Riina Vartiainen ovat töissä aloilla, joihin haetaan nyt paljon tekijöitä. Kosonen työskentelee kahvilassa, Vartiainen kaupassa. Molemmat ovat huomanneet omilla aloillaan, että työpaikkoja on nyt paljon auki.
Kosonen kertoo olleensa korona-aikana välillä varastohommissa töissä, mutta palasi nyttemmin takaisin ravintola-alalle. Sitä hän ei osaa sanoa, suosittelisiko muillekin alalle hakeutumista.
– Kukin tekee, mitä tykkää. Mulla on siellä (kahvilassa) niin kivat työkaverit, että sen takia palasin takasin ravintola-alalle, Kosonen toteaa.
Vartiainen on työskennellyt reilut puolitoista vuotta isossa kauppaketjussa. Avoimien työpaikkojen yksi syy juuri tällä hetkellä voi hänen mukaansa olla myös se, että kesän jälkeen alalla moni hakeutuu esimerkiksi muualle opiskelemaan.
– En ajatellut koko elämääni viettää kaupassa, mutta olen kyllä tykännyt olla alalla töissä, Vartiainen toteaa.
Vaikeasti täytettäviä paikkoja ja työttömiä työnhakijoita
Aiempaa enemmän huhti–toukokuussa oli myös sellaisia avoimia työpaikkoja, joihin oli työnantajien mukaan hankalaa löytää tekijää.
Työnantajien hankalasti täytettäväksi arvioimia paikkoja oli huhti–toukokuussa Tilastokeskuksen mukaan 58 prosenttia kaikista avoimista paikoista, kun vuosi sitten niiden osuus oli 44 prosenttia.
Yllättävää tai ei, vaikeasti täytettäviksi koettuja paikkoja oli paljon esimerkiksi terveys- ja sosiaalipalveluiden, rakentamisen sekä ravintola- ja majoitusalan työpaikoissa.
Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) talous ja tutkimus -ryhmän johtaja Sami Pakarisen mukaan työvoimapulaa näkyy nyt ennen kaikkea palvelualoilla. Koronakriisin vaikutus näkyy.
– Tiedämme, että matkailu ja ravintolasektori on ollut hyvin hankalassa tilanteessa, Pakarinen toteaa.
Yrityksille työvoimapula on Pakarisen mukaan vaikea ongelma sekä suuri kasvun este.
– Jos tätä ei pystytä ratkaisemaan niin tämä tietysti johtaa siihen, että yritykset vetävät johtopäätökset, että kasvunäkymää ei ole. Se johtaa investointien heikkenemiseen pitkällä aikavälillä.
Samaan aikaan kun avoimien työpaikkojen määrä palautui pandemiaa edeltävälle tasolle, oli työttömiä työnhakijoita kuitenkin kesäkuussa vielä 62 000 enemmän kuin koronaa edeltäneen vuoden 2019 kesäkuussa.
Työ- ja elinkeinoministeriön työllisyyskatsauksen mukaan kesäkuussa Suomessa oli kaikkiaan 316 200 työtöntä työnhakijaa. Viime vuoden ensimmäiseen koronakesään verrattuna työttömien työnhakijoiden määrä oli kuitenkin laskenut.
Hakija ja työpaikka eivät kohtaa
Kun avoinna on samaan aikaan sekä vaikeasti täytettäviä paikkoja että työttömiä työnhakijoita, puhutaan kohtaanto-ongelmasta.
Palkansaajien tutkimuslaitoksen erikoistutkija Merja Kauhasen mukaan esteenä työntekijöiden ja työpaikkojen kohtaamisessa ovat etenkin koulutus- ja osaamisvaatimukset.
– Siihen vaikuttaa tietenkin tämä ammatillinen kohtaanto, eli kysyntä ja tarjonta osaamispuolella, eli kohtaavatko ne toisensa. Siellä on alueelliset seikat, siellä voi myös olla työnvälityksen tehokkuus.
Kyse on Kauhasen mukaan myös siitä, että osassa töistä palkka ja työolot eivät yksinkertaisesti kiinnosta.
Kauppakorkeakoulussa opiskeleva helsinkiläinen Daniel Korpi tuumii, että työoloilla ja palkalla voi olla tekemistä esimerkiksi hoiva-alan, kaupan ja ravintoloiden työvoimapulan kanssa.
– Ehkä ne eivät ole sellaisia ammatteja, jotka olisivat monille nuorille se ensisijainen uratoive. Ja ehkä työolosuhteet ja palkat eivät ole yhtä imartelevia kuin joillakin muilla aloilla.
Sähköalaa opiskeleva 17-vuotias Amos Luukkanen voisi nähdä itsensä rakennusalalla, mutta ei hoitajana tai kaupassa.
– Voisin mennä raksalle, se näyttää hauskalta ja siitä saisi hyvää rahaa. Mutta en tiedä hoitajan työstä, ei sovi mulle ainakaan, Luukkanen toteaa.
– Ihmisiä ei ehkä miellytä niin paljoa olla kaupassa tai hoitajana töissä, ei vaan tee mieli.
Luukkasen ikäinen vantaalainen Seif Sayed ei ole juuri miettinyt mitään yllämainituista ammateista, sillä hänellä on selkeä urasuunnitelma ict-alalla, jota opiskelee.
– Työ esimerkiksi it-tukihenkilönä tai kyberturvallisuusala ovat sellaisia, mitkä kiinnostavat, Sayed toteaa.
Lue myös: