Miten muuttaa nurmikkoa kasvimaaksi? Mistä lajikkeista saisi varman sadon? Mitkä olisivat helpoimmat tavat säilöä satoa, jos omaa kellaria ei ole?
Silmäys sosiaalisen median puutarharyhmiin kertoo, että otsikot ruoan hinnan voimakkaasta noususta ja yleinen epävarmuuden aika ovat saaneet monet miettimään kotitarveviljelyn aloittamista tai oman viljelypinta-alan kasvattamista.
Keskustelun on pannut merkille myös Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin tutkijatohtori Galina Kallio.
– Ihmiset ovat alkaneet kysyä yhä enemmän konkreettisia laskumalleja tai miten viljelyä voisi suunnitella niin, että voisi kasvattaa omaa ruokaomavaraisuuttaan.
Kiinnostus hyötyviljelyyn on ollut kasvussa jo koko 2000-luvun, mutta viimeiset kaksi pandemiavuotta ovat olleet suuren kasvun aikaa. Esimerkiksi Hyötykasviyhdistys teki viime vuonna ennätyksensä siementen myynnissä, eikä tämä vuosi näytä ainakaan viime vuotta heikommalta, kertoo yhdistyksen toiminnanjohtaja Katja Uski.
Myös siemenperunoita tuottavan HZPC Kantaperunan toimitusjohtaja Mika Kauppinen kertoo, että tälle vuodelle odotetaan myynnin kasvua, vaikka myös siemenperunoiden kysyntä on ollut selvässä kasvussa jo pandemian alusta alkaen.
– Siinä nähtiin jo isompi pomppu kysynnässä, ja nyt Ukrainan tilanne voi vaikuttaa vielä jonkin verran lisää.
Kauppisen mukaan siemenperunoissa erityisesti pienet pakkauskoot ovat kasvattaneet suosiotaan. Se kertoo siitä, että perunaa viljellään yhä enemmän myös pienillä aloilla.
Yhteisö ja isommat alat kasvattavat merkitystä myös ruokahuollon kannalta
Historiassa kotitarveviljelyllä on ollut ruokahuollon kannalta suuri merkitys, mutta nykyisin kasvimaan raivaaminen viljelykäyttöön ei ole kaikille realistinen vaihtoehto. Myös jonot viljelypalstoille ovat monissa kaupungeissa pitkät.
Onko siis kotitarveviljely pientä puuhastelua, vai voisiko sillä olla todellista merkitystä myös ruoantuotannossa?
Galina Kallion mukaan pandemia ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ovat nostaneet viime vuosina ehkä enemmänkin harrastustoiminnaksi nähdyn kotitarveviljelyn yhdeksi keinoksi lisätä yhteiskunnan resilienssiä, kykyä toimia vaikeissa muutostilanteissa.
Hän kehottaa myös katsomaan kotitarveviljelyn ajatusta laajemmin. Kotitarveviljely ei aina ole vain yksinäistä puurtamista omalla palstalla, vaan vaihtoehtona voivat olla myös erilaiset viljely-yhteisöt ja kumppanuuspellot.
– Jos puhutaan kotitarveviljelyn edistämisestä, on tärkeä asia oivaltaa, että emme katso sitä vain kotitalouksien tasolla. Kotitarveviljelyä tehdään enenevissä määrin myös erilaisissa yhteisöissä.
Yhteisöllisessä viljelyssä Kallion mukaan peltoalat voivat olla laajempia ja sen myötä sadot suurempia kuin yksittäisen ihmisen omalla palstalla. Tämä lisäisi kotitarveviljelyn merkitystä myös isommassa mittakaavassa.
Pavut, kaalit, monivuotiset vihannekset perinteisten vaihtoehtojen rinnalle
Kotitarveviljelyä suunnitellessa ajatus kääntyy nopeasti juureksiin. Niitä on viljelty kautta vuosikymmenten ja ne säilyvät oikeissa olosuhteissa hyvin talven yli. Peruna on monen kotitarveviljelmän peruskivi ja sen viljelyllä on Suomessa myös tunnearvoa, Galina Kallio toteaa.
Suosio voi johtaa siihen, että keväällä kaikkein suosituimpia lajikkeita voi paikoin olla vaikea löytää. HZPC:n toimitusjohtaja Mika Kauppinen listaa sellaisiksi esimerkiksi Annabellen, Timon, Siiklin ja Colomban.
Hyötykasviyhdistyksen Katja Uski neuvookin kääntämään jo keväällä katseen satokauteen ja säilytykseen.
Esimerkiksi juurikkaiden säilytys vaatii kuitenkin viileää kellaritilaa. Myös lukuisat etikkasäilykkeet täyttävät nopeasti jääkaapin hyllyt. Kuivattavat, pakastettavat tai jauhettavat tuotteet säilyvät helpommin ja vievät vähemmän tilaa.
– Jos itse alkaisin viljelemään tältä pohjalta, niin viljelisin valkuaiskasveja. Esimerkiksi pensaspapu tuottaa hyvää satoa. Myös lehtikaalia ja pinaattia kasvattaisin. Niistä saisin tehtyä jauheita ja sitten myös erilaisia yrttejä, Uski listaa muutamia vaihtoehtoja.
Galina Kallio muistuttaa, että Suomessakin pystyy viljelemään laajalla kirjolla erilaisia ruoka-aineita: kasviksia, vihanneksia, yrttejä, hedelmiä, marjoja ja pähkinöitä. Hän nostaa yksivuotisten lajikkeiden ohella esille myös monivuotiset hyötykasvit, jotka eivät vaadi niin suurta työpanosta joka vuosi.
– Sipulit, valkosipulit, erilaiset lehtivihannekset, maa-artisokat, parsat ja niin edelleen. Näiden haluaisin nähdä saavan enemmän tuulta alleen, hän toteaa.
Minkä hyötykasvin viljelyssä olet itse onnistunut ja miten se on parantunut ruokaomavaraisuuttasi? Voit keskustella aiheesta Yle-tunnuksella 18. maaliskuuta klo 23:een saakka.
Lue myös: