Lääkeostokset eivät kaikissa apteekeissa enää sujahda kassalla tuttuun vihreä-valkoiseen apteekin muovikassiin. Esimerkiksi Kokkolan Kälviän apteekissa päätettiin lakata tarjoamasta asiakkaille muovikassia aktiivisesti, kertoo apteekkari Elina Hakkarainen.

– Meneekö ihan näin, mahtuuko sinne kassiin? Tällä tavalla kun kysytään, niin asiakkaan ajatus kääntyy sille kannalle, että enhän minä sitä muovipussia nyt tarvitsekaan. Jos kysyttäisiin, että "haluatko kassin", niin vastaus olisi aika automaattisesti, että "no voinhan minä sen ottaa".

Apteekkariliitosta kerrotaan, että parisataa apteekkia kaikista maan noin 800:sta on sitoutunut erityyppisiin ympäristöohjelmiin. Sen lisäksi apteekit ovat muuten vain lähteneet vähentämään muovin käyttöä toiminnassaan.

Apteekkariliitto on vähitellen käynnistämässä työtä, jossa se seuraa muovipussien käytön vähentämistä jäsenapteekeissa, kertoo viestintäproviisori Elina Aaltonen.

Sanallinen ohjailu näyttää tehoavan

Jo lyhyen kokemuksen perusteella sanallinen ohjailu auttaa.

– Ihan selkeästi vähemmän niitä otetaan nyt. Kun kysymyksen asettelee johdattelemalla vähän ostoksia jo taskuun tai omaan kassiin, niin asiakkaat pyytävät vähemmän kasseja, summaa apteekkari Elina Hakkarainen Kälviältä.

Jos kysyttäisiin, että "haluatko kassin", niin se vastaus olisi aika automaattisesti, että "no voinhan minä sen ottaa". Elina Hakkarainen, apteekkari

Pietarsaaren Bothnia apteekissa tilastot kertovat myös, että kysymyksen muotoilu auttaa. Apteekki on pari vuotta toteuttanut ympäristösertifikaatin ohjelmaa, jossa muun muassa pidetään lukua muovikassien ja -pussien määrästä.

Seuranta kertoo, että muovipussien kulutus tippui toissavuoden 60 000:sta 45 000:een eli neljänneksen viime vuonna vertailuajanjaksolla.

Apteekkari Helena Leikkosen mukaan tähän on päästy, kun asiakkaille ei aktiivisesti tarjota muovikassia. Lisäksi reseptilääkkeet pakataan yleensä paperipusseihin ja pienemmät lääkelähetykset vetoketjulliseen kestopussiin.

Kun pussi maksaa, se jää ottamatta

Kokkolan Keskusapteekissa siirryttiin maaliskuun alussa maksullisiin muovikasseihin. Kassalla olevassa kyltissä kerrotaan, että muovikassi maksaa 20 senttiä.

Apteekkari Birgitta Måsabacka kertoo, että suurin osa asiakkaista on uudistuksen huomattuaan todennut, että muovikassia ei edes tarvita. Osa on reagoinut toisin.

– On tullut jokunen kommentti siihen suuntaan, että kun ihminen ostaa useampia lääkkeitä, kyllä muovikassi pitäisi saada ilmaiseksi. Me olemme sitten kertoneet, että emme me tällä rahastamaan pyri, vaan vähentämään muovin käyttöä.

Minä laskin, että tilaamieni tuhannen kestokassin hinnalla saisin muovikassit apteekkiin kolmeksi vuodeksi. Elina Hakkarainen, apteekkari

Kokkolan Keskusapteekissa on ennen kassin maksullisuutta vältetty automaattisesti tarjoamasta muovikassia kassalla. Kassan luona on ollut lisäksi ilmoitus, jossa on kerrottu apteekin vähentävän muovikassien käyttöä.

Mikromuovi juomavedessä herätti

Kälviän apteekki on solminut niin sanotun Green deal -sopimuksen, jossa sitoudutaan vähentämään muovikassien käyttöä. Sopimuksen mukaan ensimmäisen vuoden aikana asiakkaita on valistettava muovin vähentämisestä ja vasta vuonna 2019 pussit laitetaan maksullisiksi. Vuonna 2020 muovipusseista luovutaan kokonaan. Siirtymäaika on ehkä hyväksi.

– Pelkkä maksulliseksi laittaminen ilman opastusta saattaa yllättää asiakkaan, joka ehkä ajattelee, että nyt halutaan vain rahastaa, miettii Elina Hakkarainen.

Apteekkari haluaa vähentää muovin käyttöä työpaikallaan, vaikka se ei niin sanotusti lyö leiville.

– Me olemme pitkään miettineet ympäristöasioita. Esimerkiksi omat evääni kulkevat lasisissa astioissa ja vedet hörpätään muovisten pullojen sijaan lasipulloista. Viimeisin sykäys Green deal -sopimuksen solmimiseen oli kuitenkin tieto useista tutkimuksista, joissa todetaan mikromuovien päätyvän jopa juomaveteen.

Onko kestokassi ratkaisu?

Bothnia apteekissa Pietarsaaressa pohditaan kestokassien jakamista asiakkaille. Perinteikkään apteekin varastossa on liuta vanhoja työtakkeja, joista kangaskasseja voisi ehkä ommella.

Kälviän apteekissa on jo harpattu kestokassien maailmaan. Apteekkari on tilannut 1000 kestokassia, joita jaetaan vähitellen vakioasiakkaille.

Pienessä kyläyhteisössä kestokassien jakaminen toimii ehkä paremmin kuin suuressa kaupungissa: Kälviällä asiakas palaa asioimaan varmemmin kuin kaupungissa, jossa on monia apteekkeja. Eri asia on tietenkin, muistaako tuttukaan kyläläinen kantaa kestokassia mukanaan.

Elina Hakkarainen on huomannut, että ympäristöajattelu sotii hiukan yritysmaailman lakeja vastaan, sillä biohajoavat kertakäyttöastiat, paperipussit tai kestokassit ovat kalliimpia kuin muoviset.

– Laskin, että tilaamieni tuhannen kestokassin hinnalla saisin muovikassit apteekkiin kolmeksi vuodeksi. Minusta tuntuu, ettei tässä maailmassa mikään ekologinen ole ollut halvemmalla ostettavissa kuin se epäekologinen.

Muovia ja taas muovia

Apteekkialan on vaikea luopua muoveista täysin. Moni lääke pakataan muovisiin purkkeihin ja painopakkauksiin.

Sen sijaan asiakkaille jaettaville muovipusseille ja -kasseille on tarjolla paperisia vastineita, jos apteekki on sellaiset valikoimaansa päättänyt ottaa. Pienimmät reseptilääkkeet pakataan usein jo paperipusseihin. Isolle erälle on tarjolla kahvallisia paperikasseja, vaikka ihan kaikkiin tilanteisiin ne eivät käy.

– Oikein isoja eriä ja tiettyjä, painavia artikkeleita ei voi pakata paperisiin kasseihin. Ne laitetaan edelleen muovikasseihin. Nämä reseptilääkkeiden kassit eivät edelleenkään ole maksullisia, vaikka me kassalla muovikassista maksua pyydämmekin, toteaa apteekkari Birgitta Måsabacka Kokkolan Keskusapteekista.

Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin odotetaan tänään kertovan uusista Kiinan-vastaisista tulleista ja sakoista. Ne voisivat maksaa Kiinalle jopa 40 miljardia euroa vuodessa.

Trumpin kaavailut lisäävät pelkoja, että kaksi maailman mahtavinta taloutta päätyvät kauppasotaan.

Syynä toimiin on Trumpin mukaan Kiinan epäreilu kauppapolitiikka. Trump syyttää Kiinaa teknologian ja liikesalaisuuksien varastamisesta, mikä on viranomaisten mukaan vienyt amerikkalaisyhtiöiltä miljardien dollarien tuotot ja vienyt tuhansia työpaikkoja.

New York Times kertoo, että sanktiot koskisivat sataa tuoteryhmää kengistä ja vaatteista kulutuselektroniikkaan. Myös kiinalaisten Yhdysvaltoihin suuntautuviin investointeihin tulisi rajoituksia.

Trumpin odotetaan määräävän rajoituksia myös Kiinan kunnianhimoisimpia teollisuudenaloja kuten tekoälyä ja mobiiliteknologiaa vastaan.

Trump on nimennyt Kiinan taloudelliseksi viholliseksi, joka on käyttänyt Yhdysvaltoja hyväksi enemmän kuin kukaa muu historiassa. Presidentinvaalikampanjassaan hän lupasi kovia toimia Kiinaa vastaan, jonka kaupataseen ylijäämä Yhdysvaltoihin on huikea .

Teknologiaan kohdistuvien tullien odotetaan saavan laajan tuen toisin kuin terästullien, joita on vastustettu Trumpin omassakin puolueessa.

Kiina vastaiskuun Trumpille tärkeillä alueilla

Kiina lupaa vastata tulleihin. Kiinan kauppaministeriö totesi lausunnossaan, että Kiina ei seuraa toimettomana vierestä kun maan laillisia oikeuksia ja intressejä vahingoitetaan.

Wall Street Journal -lehden mukaan Peking varautuu iskemään tulleilla takaisin Trumpin vahvoilla kannatusalueilla. Se tarkoittaisi muun muassa amerikkalaisten maataloustuoteiden verotusta.

Kiina toivoo rakentavia neuvotteluja Yhdysvaltain kanssa kauppakiistojen ratkaisemiseksi kahden maailman suurimman talouden välillä, ulkoministeirön tiedottaja Hua Chunying sanoi tiedotustilaisuudessa Pekingissä.

Kiina on pitkään koettanut todistella, että molemmat hyötyvät kiinalaisen rahan virtaamisesta Yhdysvaltoihin. Kiina korostaa, ettei se halua kauppasotaa ja että taloudelliset sidokset maiden välillä ovat alentaneet hintoja amerikkalaiskuluttajille.

Kiinan talous ei ole enää yhtä riippuvainen viennistä kuin kymmenen vuotta sitten. Kotimaan kuutus on noussut. Kiinalaisyhtiöt ovat varsin kestäviä, arvioi ekonomisti Alicia Garcia Herrero Natixis-pankista Reutersille. Informaatiotekonologia olisi kuitenkin haavoittuva ala.

Yhdysvalloissa kuluttajat kärsivät enemmän uusista Kiinan tulleista kuin laajemmista teräs- ja alumiinitulleista, arvioi Joseph Parilla Brookings-instituutista.

Kauppasodat ovat hyviä ja helppoja voittaa, arvioi Trump tviitissään aiemmin.

Edessä voi olla monen rintaman kauppasota. Teräs- ja alumiinitullien on määrä tulla voimaan huomenna perjantaina.

EU pyrkii vielä saamaan vapautusta tulleista.

Aiheesta muualla:

U.S. Businesses Brace for a Backlash as Trump Turns Up the Trade Pressure on Beijing

Suomalaisten suosituimmat etunimet ovat vaihdelleet suuresti eri vuosikymmeninä. Tietyt kestosuosikit kuitenkin pysyvät suosituimpien nimien listoilla vuodesta toiseen.

Yle sai Väestörekisterikeskukselta tiedot suomalaisille annetuista ensimmäisistä etunimistä 1900-luvulta nykypäivään. Kaikkein suosituimmiksi suomalaisiksi etunimiksi osoittautuivat Matti ja Anna.

Nimilista näyttää hyvin erilaiselta kuin Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun lista kaikista etunimistä, jossa ovat mukana myös toiset ja kolmannet etunimet. Tuon listan kärkisijoilta löytyvät Juhani, Johannes, Olavi sekä Maria, Helena ja Johanna.

Lista ensimmäisistä etunimistä antaa paremman kuvan siitä, miten suomalaisten nimimuoti on vaihtunut eri vuosikymmeninä, huomauttaa Helsingin yliopiston almanakkatoimiston johtaja Minna Saarelma-Paukkala.

Hänen mukaansa kaikkein suosituimmat nimet ovat yleensä niin sanotusti ikivihreitä kestonimiä.

– Ne eivät ole tulleet muotiin yhtäkkiä, vaan ne ovat usein todella vanhoja, esimerkiksi keskiajalla kristinuskon myötä Suomeen omaksuttuja nimiä, jotka ovat jääneet ja niitä on annettu sukupolvelta toiselle.

Saarelma-Paukkalan mukaan noin kahdella kolmasosalla suomalaisista onkin kristillisperäinen etunimi, josta on kansan suussa muotoutunut suomalainen nimiasu. Esimerkiksi Matti on tullut Matiaksesta tai Matteuksesta ja Timo Timoteuksesta.

Suosituimpien ensimmäisten etunimien listalla ovat hyvin edustettuina etenkin suurten ikäluokkien suosikkinimet 1940-luvulta.

Sotien jälkeen paljon samoja nimiä

Saarelma-Paukkala selittää, että sotien jälkeen nimen antaminen oli paljon yhtenäisempää kuin nykyaikana, jolloin lapsille halutaan antaa mahdollisimman erikoisia nimiä. Esimerkiksi 1950-luvulla Kari-nimen sai lähes 20 000 poikalasta.

Saarelma-Paukkalan mukaan 1960-luvun lopussa Mika- tai Sari-nimen sai jopa yli seitsemän prosenttia ikäluokasta.

– Sotien jälkeen ajateltiin, että lapsen pitää olla kunnon suomalainen tyttö tai poika, ja annettiin paljon samanlaisia nimiä.

Mistä tulivat 50- ja 60-lukujen megasuosikit Jari ja Kari?

1950- ja 1960-lukujen miesten suosikkinimet Jari ja Kari näyttävät pompanneen suosioon yhtäkkiä lähes tyhjästä. Jareja ja Kareja ei ollut ennen vuotta 1940 juuri lainkaan, mutta vuonna 1950-luvulla Kari nousi suosituimmaksi miesten nimeksi ja 1960-luvulla Jari oli miesten nimien ylivoimainen ykkönen.

– Esimerkiksi Jari-nimeä on selitetty Aino Räsäsen Helena-kirjoilla, joiden miespäähenkilö oli Jari, Saarelma-Paukkala kertoo.

Kari on todennäköisesti saanut alkunsa esimerkiksi Sakarin ja Oskarin lempinimistä, hän jatkaa.

1960-luvun top 5 -listalla ovat Karin lisäksi Jari, Ari ja Sari. Mistä tämä johtuu?

– Rakenteeltaan samantyyppiset nimet ovat usein samaan aikaan suosittuja, Saarelma-Paukkala selittää.

Pojilla enemmän samoja nimiä kuin tytöillä

Pojille on perinteisesti annettu enemmän samoja nimiä kuin tytöille. Esimerkiksi 1980-luvulla poikien suosituimpia nimiä eli Mikkoja annettiin yli 12 000, kun tyttöjen suosituimpia nimiä Heidejä annettiin vain runsaat 8 000.

Saarelma-Paukkalan mukaan pojalle valitaan yleensä perinteisempi nimi kuin tytölle.

– Ajatellaan, että pojat ovat niitä suvun perinteen kantajia. Sen takia pojille on annettu isien ja isoisien nimiä, perinteisempiä nimiä. Tyttöjen nimien kanssa on enemmän leikitelty. Tytöille on annettu kaikenlaisia uusia muotinimiä ja erikoisempia etunimiä.

Megasuosikkeja ei enää synny

Nimien yhtenäistyminen alkoi sotien jälkeen ja oli huipussaan 1960-luvulla.

– Sitten tulivat kansainväliset vaikutteet, populaarikulttuuri ja televisio. Nimimaailma, jonka keskellä ihmiset elivät, alkoi tulla monimuotoisemmaksi, Saarelma-Paukkala selittää.

Saarelma-Paukkalan mukaan nykyisin ei enää muodostu samanlaisia jättisuosikkeja kuin sotien jälkeen.

Mitkä ovat tulevaisuuden trendit?

Saarelma-Paukkala uskoo, että nimenannon yksilöllistyminen jatkuu vielä lähitulevaisuudessa.

– Suomalaiset elävät entistä enemmän tällaisessa maailmassa, jossa ollaan enemmän tekemisissä ulkomaalaisten kanssa ja meille tulee maahanmuuttajia koko ajan aiempaa enemmän.

Nimet muotiin sykleissä

Nimet tulevat Saarelma-Paukkalan mukaan uudelleen muotiin noin 80–100 vuoden välein.

1900-luvun alun suosikkinimistä esimerkiksi Eino, Toivo, Väinö, Anna ja Helmi ovat nykylapsilla hyvin suosittuja.

Onko seuraavaksi siis näköpiirissä 1930-luvun suosikkinimien uusi tuleminen? Nähdäänkö 2020- ja 2030-luvuilla paljon pieniä Penttejä, Erkkejä, Ritvoja ja Raileja?

– Jos jotakin haluaa ennustaa, niin ennustaisin, että näistä nimistä jotkut tulevat nousemaan, mutta eivät välttämättä kaikki. Sieltä poimitaan joitakin sellaisia, jotka istuvat siihen nimimakuun, joka on kahdenkymmenen vuoden kuluttua nuorilla vanhemmilla.

Nähdäänkö Matin kaltaisia massasuosikkinimiä vielä joskus?

– Jos tulisi sellainen tilanne, että tulee ulkoisia uhkia ja Suomi joutuu vaikeaan tilanteeseen, jossa kansa haluaa olla yhtenäinen, silloin se varmasti heijastuisi myös nimistöön jollakin tavalla.

Yle teki jutun viikko sitten Iines-koiran kuolemasta. Isomman koiran hyökkäys pikkukoiran kimppuun oli yllättänyt lemmikkejään ulkoiluttavat omistajat.

Maaliskuun alkupuolella tapahtuneen kahakan surullinen lopputulos oli, että pieni Iines-koira kuoli vammoihinsa. Tapauksesta nousseen keskustelun vaikutukset näkyvät parhaillaan euralaisen turvasumutteita myyvän yrityksen tilauskannassa. Puhelin soi jatkuvasti.

– Yllättävintä on se, että soittajat eivät ole kiinnostuneita vain yrityksen tuotteista, vaan heillä on valtava tarve avautua koirilleen sattuneista vaaratilanteista.

Turvakerroin Oy:n toimitusjohtaja Tomi Viren kertoo jopa sadoista puheluista. Hän on häkeltynyt puhelutulvasta ja niiden sisällöstä.

– En osaa edes antaa selitystä sille, miksi ihmisillä on niin kova tarve kertoa tarinansa minulle, vieraalle ihmiselle, hän ihmettelee.

Ihmiset pelkäävät naapuririitoja

Siitä huolimatta Tomi Viren on kulkenut viime päivät kännykkä korvallaan ja kuunnellut tarinoita. Aihe on ilmeisen herkkä. Kun koirat ottavat yllättäen yhteen ja satuttavat toisiaan, on se aina omistajillekin hankala tilanne.

– Joku pelkää esimerkiksi aiheuttavansa naapuririitoja, jos alkaa kauheasti ottamaan kantaa alueen koirien käyttäytymiseen.

Turvasumutinkauppa on kuitenkin räjähtänyt. Yrittäjä kertoo, että tuotteita menee nyt tuhannen sumuttimen päivävauhdilla, kun aiemmin myyntiä laskettiin muutamissa kymmenissä sumuttimissa viikossa.

– Onkin aika erikoista, että kun pitäisi tilata uutta materiaalia ja järjestää työntekijöitä paikalle, kuuntelenkin asiakkaiden koiratarinoita, Viren kertoo.

Hyödyllinen – kunhan ei vahingoita

Koirien käyttäytymistä tutkinut tutkija ja yrittäjä Katriina Tiira ei myöskään osaa antaa selitystä, miksi ihmiset haluavat avautua ahdistavista tilanteista. Hänellä ei ole tuntumaa, että ongelmat koirien kanssa olisivat lisääntyneet.

– Tällaisten tilanteiden ehkäisyssä ensiarvoista on oikea rodunvalinta ja koiran kouluttaminen. En oikein usko, että vain sumutin olisi ratkaisu aggressiivisiin tilanteisiin, Katriina Tiira arvioi.

Hänelle sumutin on vieras tuote.

– Mutta jos sumutin pelastaa koiran hengen, eikä vahingoita sumutettua koiraa, voi se jossain tilanteessa olla ihan hyödyllinen, Tiira pohtii varovaisesti.

Mentolintuoksuista sumutinta suihkutetaan koiran kuonolle ja kirsulle.

– Vähän tulee myös mieleen, että toivottavasti tuotteen käyttäjällä ei ole niin sanotusti liipaisinsormi liian herkässä, ettei sumutetta käytetä varmuuden vuoksi, kun ylitulkitaan vieraan koiran käytöstä.

Tiira on aktiivinen ollut koiraihminen jo 30 vuotta.

– Pari kertaa minulle on sattunut koiran kanssa aggressiivinen tilanne, joten kovin yleisiä ne eivät ainakaan minun näkökulmastani ole.

Rovaniemen hovioikeus antaa tänään torstaina ratkaisun Talvivaaran ympäristörikosjutussa. Lue tästä tiivistetysti, miten tilanteeseen on tultu.

1. Ketkä ovat syytettyinä?

Syytettynä ovat konkurssiin menneen Talvivaara Sotkamo Oy:n entiset toimitusjohtajat Pekka Perä ja Harri Natunen sekä kaivoksen entinen kaivosjohtaja sekä metallitehtaan osastopäällikkö.

2. Kuka teki ensimmäisen rikosilmoituksen?

Ensimmäisen tutkintapyynnön poliisille, eli rikosilmoituksen Talvivaaran kaivoksen massiivisista natrium-, sulfaatti- ja mangaanipäästöistä, teki Kainuun ELY-keskus jo vuonna 2011 – reilu vuosi ennen Talvivaaran kipsisakka-altaan vuotoa. Myöhemmin tutkintapyyntöjä tekivät myös useat muut tahot. Pitkän esitutkinnan jälkeen syytteet nostettiin neljää syytettyä kohtaan syksyllä 2014 Kainuun käräjäoikeudessa.

3. Mitä syyttäjät vaativat?

Juttua lähti ajamaan poikkeuksellisesti kaksi syyttäjää. Syyttäjät vaativat käräjillä neljälle syytetylle törkeästä ympäristön turmelemisesta ehdollisia vankeustuomioita, joiden pituus vaihteli kahdeksasta kuukaudesta vuoteen. Lisäksi syyttäjät vaativat neljää syytettyä ja Talvivaara Sotkamoa korvaamaan valtiolle yhteisvastuullisesti 13,3 miljoonaa euroa rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä. Yhtiölle vaadittiin myös 850 000 euron yhteisösakkoa.

4. Mitä käräjäoikeus päätti?

Kainuun käräjäoikeudessa syyttäjän vaatimukset pääosin kaatuivat toukokuussa 2016. Kolmelle Talvivaara-pomolle määrättiin sakkotuomiot ja rikosnimike lieveni ympäristön turmelemiseksi. Lisäksi yhden syytetyn syytteet hylättiin kokonaan. Lisäksi käräjäoikeus hylkäsi kokonaan Pekka Perän oman, erillisestä tapahtumasta saaman, syytteen ympäristön turmelemisesta.

Yhtiölle vaadittu yhteisösakko pieneni 300 000 euroon. Yhteisvastuulliseksi ajettu rikoshyödyn korvaaminen supistui 3,5 miljoonaan euroon ja jäi ainoastaan yhtiön kontolle. Konkurssiin ajautuneen Talvivaara Sotkamon julkisselvittäjä ilmoitti kuitenkin heti, että konkurssipesä ei maksa yhteisösakkoa tai rikoshyödystä määrättyä korvausta.

5. Ketkä valittivat tuomiosta?

Käräjäoikeuden tuomiosta valittivat hovioikeuteen tuomitut johtajat, syyttäjä, Kainuun ELY-keskus ja yksityishenkilö. Lisäksi syyttäjä valitti osastopäällikön vapauttavasta tuomiosta, minkä vuoksi myös osastopäällikkö teki vastavalituksen hovioikeudelle.

6. Mitä syyttäjät vaativat hovioikeudessa?

Hovioikeudessa syyttäjät uudistivat vaatimuksensa lähes entisenlaisina. Syyttäjät vaativat neljälle syytetylle ehdollisia vankeusrangaistuksia törkeästä ympäristön turmelemisesta. Lisäksi Pekka Perää, kaivoksen entistä johtajaa ja konkurssiin mennyttä Talvivaara Sotkamoa vaaditaan korvaamaan valtiolle yhteisvastuullisesti 13,3 miljoonaa euroa rikoshyötynä.

Talvivaara Sotkamolle vaaditaan edelleen 850 000 euron yhteisösakkoa.

Syytetyt ovat kiistäneet kaikki syytteet.

7. Voiko oikeuskäsittely vielä jatkua?

Hovioikeuden päätöksestä voidaan valittaa korkeimpaan oikeuteen, mikäli se myöntää valitusluvan. Muutoin päätös jää voimaan.

Ympäristöoikeuden professori Vesa Majamaa arvioi viikkoa ennen päätöksen antoa, ettei korkeimpaan oikeuteen mennä.

– En usko, että korkein oikeus antaa valituslupaa. Kyllä nämä asiat on niin selkeästi ja seikkaperäisesti tullut käsiteltyä. Tietysti korkein oikeus voi myöntää rajoitetusti valitusluvan johonkin pieneen yksityiskohtaan, jos se katsoo, että siellä olisi ennakkopäätöksen paikka.

Mikäli valituslupaa haetaan, korkein oikeus päättää valitusluvan myöntämisestä tai eväämisestä viimeistään 60 vuorokauden kuluessa.

8. Miten Talvivaaralta vaadittujen korvausvaatimuksien käsittely jatkuu?

Hovioikeuden päätös jää voimaan mikäli sen käsittely ei jatku korkeimmassa oikeudessa. Silloin ympäristövahingoista korvauksia vaatineet voivat halutessaan jatkaa korvausvaateiden hakemista oikeusteitse. Konkurssiin menneeltä Talvivaaralta tai sen, myös konkurssissa olevalta, emoyhtiöltä korvauksia ei kuitenkaan saa. Valtiokaan ei ole aikonut raottaa rahapussiaan, joten on epäselvää, kuka korvaukset maksaisi.

Lue lisää:

Talvivaaran ympäristörikosjuttu alkaa hovioikeudessa – käräjillä puolustus toi 1 000 sivua yllätystodisteita

Talvivaaran ympäristörikosasian käsittely jatkuu Rovaniemen hovioikeudessa

Talvivaaran oikeustaistelu jatkuu hovioikeudessa – puolustus valittaa, syyttäjä vielä harkitsee

Talvivaaran johdolle sakkotuomioita ympäristörikoksesta – yhtiölle yhteisösakko

Tuomiopäivä – syyllistyivätkö Talvivaara-pomot ympäristörikokseen? Massiivinen oikeusjuttu pähkinänkuoressa

Poikkeuksellisessa Talvivaara-oikeudenkäynnissä annetaan tuomio perjantaina

Talvivaara-esitutkinnassa kuulusteltiin 25 rikoksesta epäiltyä

Ympäristöministeriö EU-komissiolle: Talvivaaran valvonta kunnossa

Pekka Perän puolustus on pettynyt Rovaniemen hovioikeuden ratkaisuun koventaa Talvivaaran kaivososakeyhtiön entisen toimitusjohtajan käräjätuomio törkeäksi ympäristön turmelemiseksi.

Kainuun käräjäoikeus tuomitsi vuonna 2016 entiset Talvivaara-pomot ympäristönturmelemisesta sakkoihin. Hovioikeus kovensi Perän tuomiota ja langetti hänelle kuuden kuukauden ehdolliseen vankeustuomion. Perän osalta syyttäjän vaatimus rikosnimikkeen koventamisesta meni läpi, mutta puolustus aikoo hakea valituslupaa tuomiosta.

– Olemme pettyneitä hovioikeuden tuomioon. Talvivaaran kaivostoimintaa harjoitettiin voimassa olevalla ja pätevällä ympäristöluvalla, eikä ympäristölupaehtoja rikottu. Hovioikeiden syyksi lukema tuomio ja sen perustelut ovat mielestämme ristiriidassa keskeisten rikosoikeuden yleisten oppien kuten laillisuusperiaatteen kanssa, sanoo Perän puolustusasianajaja Markus Kokko.

Tuomiosta haetaan valituslupaa

Perän puolustus aikoo hakea valituslupaa tuomiosta korkeimpaan oikeuteen. Perä ja muut Talvivaara-pomot ovat alusta alkaen kiistäneet kaikki syytteet.

– Hovioikeuden tuomiossa on sellaisia uusia ja yllättäviäkin oikeudellisia tulkintoja, että niiden oikeellisuus on syytä saattaa korkeimman oikeuden arvioitavaksi, sanoo Kokko.

Mikäli juttu etenee korkeimpaan oikeuteen, ympäristön turmelemisrikoksen tulkinta ja laillisuusperiaate ovat Kokon mukaan asioita, jotka vaativat vielä käsittelyä.

Juttua täydennetään.

Lue myös:

Rovaniemen hovioikeus tuomitsi Pekka Perän Talvivaara-jutussa törkeästä ympäristön turmelemisesta

Alaselkäkivut ovat hyvin yleinen vaiva. Maailmalaajuisesti kivuista kärsii yli puoli miljardia ihmistä.

Suomessakin yli 30-vuotiaista miehistä lähes 35 prosenttia ja naisista lähes 41 prosenttia kertoi Terveys 2011 -tutkimuksessa (Käypä hoito, Duodecim) kärsineensä selkäkivuista viimeisen 30 päivän aikana.

Vaikka selkäkivut ovat arkipäivää, oireita hoidetaan usein väärin, kirjoitetaan arvostetussa tiedelehti Lancetissa äskettäin julkaistussa kolmen artikkelin kokonaisuudessa.

Artikkelien kirjoittajaryhmässä on mukana myös professori Jaro Karppinen Oulun Yliopiston Elinikäisen terveyden tutkimusyksiköstä. Hän toimii myös erikoislääkärinä Työterveyslaitoksella.

Karppinen ei anna ruusuista kuvaa siitä, miten selkäkipuja hoidetaan.

– Turhia diagnostisia tutkimuksia ja jopa vaarallisia hoitoja tehdään paljon ympäri maailmaa.

Karppisen mukaan alaselän kipujen hoidossa korostuvat maailmanlaajuisesti tarpeettoman usein vahvat kipulääkkeet ja leikkaushoidot, esimerkiksi luudutusleikkaukset, joille ei ole läheskään aina todellista tarvetta.

Erityisesti Yhdysvalloissa ovat nousseet esille vahvojen opiaattipohjaisten särkylääkkeiden aiheuttamat ongelmat. Ne aiheuttavat riippuvuutta ja jopa kuolemantapauksia, Karppinen huomauttaa.

Karppinen kertoo, että artikkelisarjaa kirjoittanutta työryhmää huolettaa, että länsimaissa tehdyt virheet viedään kehittyviin maihin ja toistetaan samat virheet siellä.

Ylidiagnosointi saa aikaan pelkoja

Selkäsairauksien toteamisessa tehdään Suomessakin Jaro Karppisen mukaan usein turhia kuvantamistutkimuksia, kuten magneettikuvauksia. Kun niitä tehdään paljon, tulee myös sellaisia löydöksiä, jotka johtavat liian pitkälle meneviin tulkintoihin ja ylidiagnosointiin.

– Oireettomiltakin löytyy paljon muutoksia. Olen pyrkinyt puhumaan lääkäreille ja fysioterapeuteille siitä, ettei muutoksia tulkittaisi aina vain huonossa valossa potilaalle. Etenkin, jos ei olla ihan ehdottoman varmoja, että löydös on oireiden taustalla.

Usein kuvantamistutkimuksissa nousevat esiin tavalliset, ikääntymiseen liittyvät löydökset. Karppinen haluaisi lääkäreiden suhtautuvan niihin kriittisemmin.

Hänen mukaansa lääkärit heijastavat kuvien tulkintaan usein omia pelkojaan tai vääriä käsityksiä oireiden syistä ja nämä siirtyvät potilaaseen. Tämä voi pitkittää tai jopa pahentaa kipuja.

– Kaikki fokusoituu rakenteellisiin vikoihin, jotka useimmiten eivät ole se ongelma, vaan se että selkää ei käytetä oikein tai optimaalisesti.

Esimerkiksi fysioterapiassa tarvittaisiin usein myös psykologisia hoitomuotoja, jotta väärät mielikuvat oman selän toimintakyvystä saataisiin korjattua. Karppisen mukaan se on ensimmäinen vaihe selän kuntouttamisessa.

– Osa potilaista tarvitsee psykologista rohkaisua, jottei ihminen jäisi kipukierteeseen ja alkaisi vältellä asioita, jotka sattuvat.

Suomikaan ei ”syyntakeeton”

Suomessa vahvat kipulääkkeet ja selän leikkaushoitojen määrät eivät ole samanlainen ongelma kuin monessa muussa maassa. Parantamisen varaa kuitenkin on. Esimerkiksi hoitojen määrissä on alueellisia eroja, Jaro Karppinen kertoo.

– Vahvojen kipulääkkeiden ja selkäkirurgian osalta Suomi on hyvää keskitasoa, mutta ei ihan syyntakeeton. Alueellisia eroja löytyy sekä lääkkeiden käytössä että selkäleikkauksissa, eivätkä erot selity sillä, että sairastavuus olisi erilaista ympäri Suomen.

Lisäksi selkäkipuiselle kirjoitetaan Karppisen mukaan liian usein sairaslomaa, vaikka ennemminkin pitäisi miettiä sitä, mitä esimerkiksi työpaikoilla voitaisiin tehdä työnteon jatkumiseksi selkäongelmista huolimatta.

– Siitäkin on tutkimuksia, mitä potilaat itse toivovat, eikä se aina ole reseptin kirjoittaminen. Sairaslomakaan ei ole kaikilla potilailla ensimmäisenä mielessä.

Karppisen mielestä olisi tärkeää miettiä työhön kohdistuvia toimenpiteitä ja työn muokkausta, jotta töitä pystyisi jatkamaan.

Vanha ja usein kuultu sanonta ”liike on lääke” pätee siis edelleen?

– Se on se perusasia. Se on lääke niin moneen asiaan, Karppinen summaa.

Aiheesta lisää Yle Areenassa: Akuutti, Selittämätön selkäkipu

Aino ja Leo ovat vuonna 2017 syntyneiden lasten suosituimmat etunimet, kertoo Väestörekisterikeskus. Ainon sai ensimmäiseksi nimekseen 319 tyttöä ja Leo annettiin etunimeksi 414 pojalle.

Ainon jälkeen suosituimmat tyttöjen ensimmäiset etunimet olivat viime vuonna Eevi, Emma, Sofia ja Aada.

Pojille useimmin annetut etunimet Leon jälkeen olivat Elias, Eino, Väinö ja Onni.

Ruotsinkielisten tyttöjen suosituin ensimmäinen etunimi oli Ellen. Poikien nimistä suosituin oli William. Ellenin sai nimekseen 29 tyttöä ja Williamin 39 poikaa.

Ellenin jälkeen suosituimmat tyttöjen etunimet olivat Saga, Emma, Linnéa ja Wilma. Pojille annettiin Williamin jälkeen ensimmäiseksi etunimeksi useimmin Emil, Liam, Edvin tai Elliot.

Tiedot viime vuoden suosituimmista nimistä perustuvat 52 020 viime vuonna syntyneen lapsen tietoihin, jotka olivat saaneet nimen 15. maaliskuuta 2018 mennessä.

Nimen sai 25 485 tyttöä ja 26 535 poikaa. Suomenkielisiä heistä oli 43 189 ja ruotsinkielisiä 3 295.

Väestörekisterikeskus: Vuonna 2017 syntyneiden suomenkielisten lasten suosituimmat etunimet

Lue lisää:

Kuinka retro etunimesi on? Tee nostalgiamatka Ylen nimikoneella

Tunnetko yhtään Axaa, Ruuta, Piriä tai Lexiä? Etunimistö käy läpi historiallista muutosta – lista harvinaisista nimistä

Eläkeuudistus tulee voimaan ensi vuoden alussa. Se nostaa vanhuuseläkeikää suurella osalla suomalaisista: käytännössä kaikilla, jotka ovat syntyneet vuoden 1954 jälkeen.

Yle Uutiset pyysi Eläketurvakeskukselta laskelmia siitä, mikä on eri vuosina syntyneiden eläkeikä ja elinajanodote eläkkeellä.

Kun elinikä nousee, työuria pidennetään, mutta miten käy eläkeajan? Piteneekö sekin samassa suhteessa?

Onko uudistus oikeudenmukainen?

Kun tarkastellaan alinta vanhuuseläkeikää, laskurin luvut osoittavat yksinkertaistettuna, että mitä vanhempi olet, sitä aiemmin saat jäädä eläkkeelle. Mutta – elät myös eläkkeellä keskimäärin lyhyemmän ajan kuin nuoremmat.

Kääntäen: mitä nuorempi olet, sitä kauemmin sinun pitää jaksaa töissä, mutta myös keskimääräinen eläkeaikasi on hieman pidempi.

– Kun elinaika pitenee, on oikeudenmukaista, että se jakautuu sekä työssä vietettyyn aikaan että eläkkeellä vietettyyn aikaan. Tavoite on, että työssä ja eläkkeellä vietetyn ajan suhde pysyisi suurin piirtein samana yli sukupolvien, kertoo tutkimusjohtaja Mikko Kautto Eläketurvakeskuksesta.

Tämä näyttääkin karkeasti katsottuna toteutuvan, kun tarkastellaan alinta vanhuuseläkeikää.

Jos taas tarkastellaan tavoite-eläkeikää, eläkeuudistus ei vaikutakaan enää niin oikeudenmukaiselta eri sukupolvien välillä. Tavoite-eläkeikä on se ikä, jossa eläkkeen saa täysimääräisenä.

Nuorten täytyy ennen eläkkeelle jäämistä tehdä vuosikausia pidempi työura kuin keski-ikäisten ja sitä vanhempien, mutta nuorten eläkeaika ei ole pidempi kuin muilla. Kaikkien ikäryhmien elinajanodote tavoite-eläkeiässä liikkuu 20 vuoden molemmin puolin.

Suhde työssäolo- ja eläkeajan välillä ei siis olekaan kaikilla sama.

Jos laskelma kävisi toteen, esimerkiksi vuonna 2000 syntynyt tekisi töitä 7 vuotta ja 5 kuukautta kauemmin kuin vuonna 1955 syntynyt, mutta eläisi eläkkeellä keskimäärin reilun vuoden vähemmän.

Laskurin avulla voit itse vertailla eri ikäryhmien eläkeikää ja eläkeaikaa. Miten uudistus kohtelee sinua? Entä nuorempia ja vanhempia?

Elinajanodote eläkkeellä on laskettu sille vuodelle, jolloin eläkkeelle jäädään. Laskuri ei näytä siis elinajanodotetta tällä hetkellä.

Suurin osa valitsee alimman eläkeikän

Eläketurvakeskuksen tutkimusjohtaja Mikko Kautto muistuttaa, että jos eläkeuudistusta ei olisi tehty ja ihmiset jäisivät tulevaisuudessakin vanhuuseläkkeelle 63-vuotiaina, he eläisivät muutaman vuoden päästä eläkkeellä keskimäärin 25–30 vuotta.

Lasku tulisi työssäkäyvien maksettavaksi. Suomessa kukin sukupolvi kustantaa käytännössä edellisten sukupolvien eläkkeet.

Kauton mukaan tähän mennessä suurin osa ihmisistä on jäänyt eläkkeelle alimmassa mahdollisessa vanhuuseläkeiässä, jos mahdollista. Saman kehityksen uskotaan jatkuvan, vaikka elinaikakerroin leikkaakin tällöin eläkettä.

– Laskelmat tehdään realistisesti ja otamme huomioon sen, että osa joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle, osa työttömäksi ja suuri osa työskentelee vanhuuseläkkeen alarajaan asti. Moni jättää hakemuksen heti siinä vaiheessa, kun se on mahdollista. Silloin kuukausieläkkeeseen tehdään elinaikakertoimen perusteella tehtävä korjaus, Kautto muistuttaa.

– Se on itse kunkin oma valinta, onko se taso sellainen, jolla katsoo pärjäävänsä. Jos jaksaa töissä pidempään, saa palkkatulon ja korkeamman eläkkeenkin.

Työ on paras eläketurva

Jo nyt on joka tapauksessa selvää, että vuonna 2016 tehdyt laskelmat tulevat muuttumaan, koska kuolleisuus tuskin säilyy vuoden 2016 tasolla ikuisesti.

Lisäksi on erittäin todennäköistä, että eläkelait ehditään kirjoittaa uusiksi vielä moneen kertaan ennen kuin vuonna 2000 syntynyt ehtii eläkkeelle.

Yksinkertainen johtopäätös tästä kaikesta on edelleen se, että Suomessa paras eläketurva minkä ikäiselle tahansa on edelleen työnteko.

Niitä ihmisiä, jotka elävät pätkätyökierteessä tai joilla ei ole töitä, tämä ei tietysti lohduta.

Juttua täydennetty 6.11.2016 kello 11.50: Lisätty lauseet "Elinajanodote eläkkeellä on laskettu sille vuodelle, jolloin eläkkeelle jäädään. Laskuri ei näytä siis elinajanodotetta tällä hetkellä."

Suomalaiset ovat tunnetusti innokkaita sukututkijoita. Kirkonkirjojen ja vanhojen kirjallisten lähteiden rinnalle on tullut uusi villitys: geneettinen sukututkimus.

Jo tuhannet suomalaiset ovat innostuneet tutkituttamaan dna:nsa sukunsa kaukaisille juurille hamutakseen tai sairausriskejään tutkiakseen.

Geneettinen tutkimus tehdään dna-näytteistä, joita jokainen ihminen saa soluistaan.

– Ihminen kantaa itsessään, dna:ssaan, tietoa esi-isistään maailman tappiin asti, filosofian tohtori Marja Pirttivaara sanoo.

Pirttivaara on innokas geneettisen sukututkimuksen harrastaja. Hänen kirjansa Juuresi näkyvät - Geneettisen sukututkimuksen ABC ilmestyi viime vuonna.

Hän on myös vapaaehtoisena mukana Suomi DNA-projektissa. Se on sivusto, joka auttaa suomalaisia geneettisen sukututkimuksen toteuttamisessa ja dna-testien käytännön asioissa.

Pirttivaaran mukaan suomalaisten edellytykset löytää muinaista tietoa ovat maailmanluokkaa.

– Meillä on syrjäisen sijaintimme vuoksi uniikit geenit sekä maailman parhaiden tiedossa olevat suvut. Siitä on kiittäminen 1600-luvun lopulle asti ulottuvia kirkonkirjoja, jotka nyt on digitoitu ja ilmaisesti kaikkien saatavilla.

Miehet idästä, naiset lännestä

Vuodesta 1999 alkaen kuluttajat ovat voineet teettää dna-tutkimuksen itsestään lähettämällä näytteensä tutkittavaksi palveluntarjoajalle ja vertaamalla sitten omia testituloksiaan muiden testattujen tuloksiin.

Näytteenä käytetään poskisolunäytettä tai sylkinäytettä.

Marja Pirttivaara varoittaa, että dna:mme on lahjomaton. Sen tuoma tieto voi lisätä myös tuskaa.

– Sukujuuristaan voi löytää kadonneita isiä, vaiettuja adoptioita ja lehtolapsia.

Pirttivaara muistuttaakin, että tutkimuksiin on saatava lupa suvulta. Ihmisillä on oikeus olla tietämättäkin.

Geneettinen sukututkimuksen suosiota kasvattavat myös hyvinvointiin ja terveyteen liittyvät kysymykset.

– Suvuissa on sairauksia, jotka periytyvät, niistä voi saada tietoa geneettisellä tutkimuksella.

Dna-testit kertovat myös kansojen alkuperästä ja vaellusreitistä nykyisille asuinsijoilleen.

Suomalaisten alkuperä on geneettisissä tutkimuksissa osoittautunut mielenkiintoiseksi, Pirttivaara sanoo.

– Miehet ovat tulleet tänne idästä, Uralin länsipuolelle Aasiasta asti, aina nykyisen Pekingin tienoilta ja naiset taas lännestä, Iberian niemimaalta.

Dekkaristi Marko Kilpi sanoo olevansa hämmentynyt elokuvaohjaaja Aku Louhimiehen ympärillä vellovasta kohusta koskien tämän rajuja ohjausmetodeja. Maanantaina lukuisat suomalaiset eturivin naisnäyttelijät syyttivät Louhimiestä poikkeuksellisesta ja nöyryyttävästä vallankäytöstä.

Louhimies ohjasi kuopiolaiskirjailijan rikosromaaniin perustuvan Kasipallo-elokuvan, jonka kuvauksissa Kilpi oli paljon mukana niin kirjailijan kuin myös näyttelijän roolissa.

Kilpi kertoo uutisen kuultuaan kaivaneensa esiin kuvauksissa kuvaamaansa videomateriaalia virkistääkseen muistiaan. Niiden sekä omien muistikuviensa perusteella kuvaustilanteet olivat rauhallisia, kannustavia ja huomioonottavia.

– Silmiinpistävää oli, että hän käsitteli kuvauksissa naisia ja miehiä samalla tavalla, muistelee Kilpi.

"Taiteessakaan ei mikä tahansa ole sallittua"

Marko Kilpi korostaa useaan otteeseen, että hän ei voi ryhtyä kiistämään toisten ihmisten muistikuvia ja tuntemuksia. Hän pitää huolestuttavana, että nuoret naiset ovat joutuneet kokemaan kuvaustilanteita kertomallaan tavalla.

– Nuori näyttelijä on erityisen haavoittuva ja hänet täytyisi ottaa erityisen huolellisesti huomioon. Oma kokemukseni on, että Aku osaa näin tehdä ainakin nykyään. Elokuvamaailmassa ohjaajalla on valtava valta.

Kilpi pitää surullisena, jos hänen tekemänsä tekstin pohjalta olisi tehty jotain, missä on menty rajusti rajojen yli.

– Taiteessakaan ei mikä tahansa ole sallittua, mies kommentoi.

Kuopiolaiskirjailijalla itsellään oli Kasipallossa poliisin rooli ja myös siksi hän vietti ehkä kirjailijalle tavanomaista enemmän aikaa kuvauksissa. Tuona aikana hänelle itselleen ei kertynyt eturivin naisnäyttelijöiden kaltaisia kokemuksia.

Kilpi kuvaa, että hänelle on tullut Louhimiehen käyttäytymistä koskevasta kohusta hämmentynyt ja surullinen olo.

– En tunnistanut Louhimiestä näistä syytöksistä. Se Aku, jonka minä tunnen, sellaista hirviötä en hänestä saa. Mielestäni hän on hyvin humaani. Tämä on hyvin vaikea aihe, asettelee Kilpi varovaisesti sanojaan.

Ei näe yhteistyötä tulevaisuudessa ongelmallisena

Ennen Kasipallon kuvauksia Marko Kilpi muistaa kuulleensa monenlaisia huhuja Louhimiehen ohjausmetodeista. Lähinnä hänen mieleensä on jäänyt varoitus, että Louhimies pitää ohjaajana oman päänsä ja häntä ei kannata mennä neuvomaan.

– Olin lopulta kuvauksissa hyvin yllättynyt, että hän kuunteli minua. Jos sanoin, että joku kohtaus ei toimi tai tunnu uskottavalta, hän kyllä otti onkeensa, sanoo Kilpi.

Hän myös miettii, että se mitä Louhimies oli Käsky-elokuvan tai Levottomien kuvausten aikaan, ei välttämättä päde enää tänä päivänä. Kilpi itse ei näe kohun vaikuttavan hänen mahdollisiin yhteistyökuvioihinsa Louhimiehen kanssa.

– Hän on yksi tämän maan elokuvahistorian merkittävimmistä ohjaajista, niin miksi en tekisi, toteaa Kilpi.

Yksi Louhimiestä syyttävä naisnäyttelijä on vuonna 2013 ensi-iltaan tulleessa Kasipallossa naispääroolin näytellyt Jessica Grabowsky.

Marko Kilven ajatuksista ohjaaja Aku Louhimiehestä kertoi ensimmäisenä Savon Sanomat.

Kaupungin yhdestäkään vesihanasta ei ehkä tule enää tippaakaan vettä huhtikuun jälkeen. Kapkaupungissa Etelä-Afrikassa eletään jo todeksi sitä mikä uhkaa monia alueita maailmassa – vesi uhkaa loppua.

– Kapkaupunki on hyvä esimerkki siitä mitä on odotettavissa yhä enenevissä määrin lähivuosina, sanoo Aalto-yliopiston tutkijatohtori Suvi Sojamo.

Väestönkasvu, tehomaatalous, ilmastonmuutos – kaikki nämä lisäävät vesipulaa

Vaikka suurin osa maapallon pinnasta on veden peitossa, käyttöön sopivaa makeaa vettä on vain kolmisen prosenttia. Valtaosa tästä on varastoituneena jäätiköihin tai niin syvälle maan alle, että niitä ei voi käyttää. Siksi jaamme keskenämme alle sadasosan maapallon makeasta vedestä.

Puhdasta juomavettä saa nykyään noin 90 prosenttia maailman väestöstä. Samaan aikaan yli neljä miljardia ihmistä elää alueilla, joilla koetaan jonkinlaista puhtaan veden pulaa. Puoli miljardia ihmistä elää jatkuvan vakavan vesipulan keskellä. Puolet näistä ihmisistä asuu Kiinassa ja Intiassa, mutta myös Yhdysvalloissa, Espanjassa, Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa.

– Tilanne on haastava, koska maailman vesivarat ovat rajalliset ja ihmiskunnan vedenkulutus on kasvussa, Sojamo sanoo.

Veden puute vaikuttaa terveyteen ja tautien leviämiseen, ruokakriiseihin, köyhyyteen, muuttoliikkeeseen, taloudelliseen kehitykseen, sosiaalisen järjestyksen horjumiseen ja jopa sotiin. Vesiongelmat ovat World Economic Forumin mukaan kolmanneksi suurin nykymaailman riski.

YK on varoittanut vakavasta globaalista vesikriisistä, mikäli kehitys jatkuu entisenlaisena. Veden tarpeen oletetaan kasvavan vuoteen 2050 mennessä 55 prosenttia teollisuudessa, energiantuotannossa ja kotitalouksissa. Vedenkulutus on kasvanut, mutta voimistavana tekijänä on myös ilmastonmuutoksen aiheuttama sateiden väheneminen tietyillä alueilla.

Vesipulassa kyse ei ole tietenkään vain ihmisistä. Torstaina vietettävän Maailman vesipäivän teemana on tänä vuonna luonto. Iso osa maapallon eläin- ja eliölajeista on riippuvaisia makeasta vedestä, kuten ihminenkin. Makean veden ekosysteemien lajien yksilömäärä on romahtanut yli 80 prosenttia globaalisti sitten 19070-luvun.

Miten tämä liittyy suomalaisiin? Kyllähän Suomessa vettä riittää

Monien suomalaisyritysten toiminta tai niiden hankintaketjut ylettyvät vesikriiseistä kärsiville alueille.

Suomalaisyritykset Fazer, Finlayson ja UPM sitoutuivat torstaina Maailman vesipäivänä vastuulliseen vesipolitiikkaan tuotannossaan ja toiminnassaan, samoin Metsäteollisuus toimialana. He antoivat vesivastuullisuuslupauksen.

Puuvillan suurkuluttajalla Finlaysonilla vannotaan kehitteillä olevaan teknologiaan, jolla saataisiin käyttöön uusiomateriaaleja kankaiden tuotannossa ja tekstiilimateriaalin vastuullisempaan käsittelyyn.

– Välitön vaikuttaminen voi olla aika vaikeaa, mutta yritämme katsoa millaisissa oloissa töitä tehdään esimerkiksi puuvillapelloillamme ja miten prosessi siellä päässä toimii, sanoo Finlaysonin osto- ja logistiikkapäällikkö Jarmo Lehmusvainio.

Fazer-konsernissa ajatellaan, että heitä koskevat vesiriskit liittyvät ennen kaikkea tulevan veden laatuun.

– Vesi on meille tosi tärkeä raaka-aine, jota käytetään tuotteissamme, sanoo yritysvastuujohtaja Niina Elomaa ja lisää, että vettä ei pidä myöskään tuhlata ja että tuotantolaitoksilta lähtevä jätevesi pitää olla mahdollisimman puhdasta.

UPM lupaa vähentää veden käyttöä ja kuormitusta veteen ja erityisesti Suomessa lisätä kierrätysravinteiden käyttöä esimerkiksi sinileväongelmien ehkäisemiseksi. Ympäristövastuullisuusjohtaja Sami Lundgrenin mukaan jokainen yritys voi tehdä oman osansa.

Suomalaisten yritysten panos ja esimerkki on tutkijatohtori Suvi Sojamon mukaan erittäin tärkeä.

– Yrityksillä on iso merkitys siinä miten vettä käytetään ja mistä meidän kuluttamamme tuotteet tulevat ja kärsitäänkö niillä alueilla veteen liittyvistä ongelmista.

Raaka-aineiden hankintaa ei Sojamon mukaan kuitenkaan kannata lopettaa kuivuusalueilta, koska paikallisten ihmisten elinkeinot voivat olla riippuvaisia näistä tuotteista ja toimialoista. Kannattaa panostaa siihen, että tuotanto muutetaan vastuullisemmaksi ja vedenkäytön suhteen kestävämmäksi, Sojamo sanoo.

Kuluttajan valinnoilla on jälleen väliä

Suomalainen kuluttaa hurjat 4 000 litraa vettä vuorokaudessa. Hanasta valutettavan 150 litran päälle lasketaan ruoan, vaatteiden ja kulutustuotteiden tuotantoon käytetty vesi. Niillä on paljon suurempi merkitys kuin hanasta valutetulla tai pöntöstä alas vedetyllä vedellä.

Puolet suomalaisten vesijalanjäljestä eli käyttämistämme tuotteista tulee ulkomailta ja vain puolet kotimaasta, monet sellaisista paikoista, joita vaivaa vesipula.

Yritystoiminnan lisäksi meidän jokaisen toiminta vaikuttaa siihen paljonko maailmalla koetaan vesipulaa. Hyvinkin yksinkertaisilla valinnoilla kaupassa ja lounaslinjastolla voi itsekin pienentää globaalia vesipulaa; esimerkiksi vaihtamalla lihan kasviksiin, riisin perunaan ja avokadon porkkanaan.

Jos suomalainen esimerkiksi juo eteläafrikkalaista viiniä tai syö eteläafrikkalaisia avokadoja, pahentaa samalla Kapkaupungin vesipulaa. Kapkaupungista tuodaan paljon vettä tarvitsevia tuotteita myös Suomeen.

Valtaosa maailman vedestä kuluu ruoan tuotantoon. Isoilla vesimäärillä kastellaan tuontikasviksia ja -hedelmiä, kuten riisiä, appelsiineja ja avokadoja. Suurin vesisyöppö on lihantuotanto, koska eläimille pitää kasvattaa rehua.

Lisäksi puuvillan, kosmetiikan ja monien teollisuustuotteiden tekemiseen tarvitaan paljon vettä.

Vesivastuusitoumuksen ovat perustaneet Aalto-yliopisto, Luonnonvarakeskus (Luke), Teknologian tutkimuskeskus VTT, maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö ja WWF Suomi tukeakseen yritysten vesivastuullisuuden kehittämistä ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista.

Ranskalaisten tekemä tutkimus maan lintukannasta hätkähdyttää asiantuntijoita. 15 vuoden aikana lintujen määrä maaseudulla on vähentynyt kolmanneksella, joissakin lajeissa lähes 70 prosentilla.

Tutkija esittää huolensa brittiläisen Guardian-lehden artikkelissa.

– Tilanne on katastrofaalinen, luonnonsuojelubiologi Benoit Fontaine Ranskan kansallismuseosta sanoo.

Tutkimus viittaa vahvasti siihen, että linnuilta yksinkertaisesti on loppumassa ruoka – eli hyönteiset.

Tuholaismyrkyt tappavat hyönteiset

Tutkijat uskovat, että suurin syy hyönteisten vähenevälle määrälle ovat tuholaismyrkyt. Ongelma korostuu silloin, kun laajalla alueella viljellään yhtä ja samaa viljelyskasvia, esimerkiksi vehnää tai maissia.

Useat muut tutkimukset viittaavat samaan ilmiöön Euroopassa. 30 vuodessa lentävien hyönteisten määrä on pienentynyt 80 prosentilla.

– Meidän maaseutumme on muuttumassa todelliseksi autiomaaksi, tutkija Fontaine kirjoittaa julkilausumassa.

Saksa samassa veneessä Ranskan kanssa

Myös saksalaiset ovat huolissaan lintukadosta ja korostavat muutoksen nopeutta.

Tämän vuoden tammikuussa julkaistu, vuodet 1998–2009 kattava tutkimus osoittaa, että 12 vuodessa maan lintukanta pieneni noin 15 prosenttia.

Myös tämä tutkimus antaa vahvan viitteen siitä, että hyönteiskato aiheuttaa lintujen joukkokuolemia. Toinen syy on maaseudun eli lintujen perinteisten elinalueiden muuttuminen.

Rakennustyylillä on silläkin iso merkitys. Saksalaisarvioiden mukaan vähintään 18 miljoonaa lintua kuolee joka vuosi lentäessään ikkunalasia tai vaikkapa lasitettua parveketta päin.

Paljon puhutut tuulimyllyt tutkijat sen sijaan vapauttavat vastuusta. Niiden siipien ruhjomaksi joutuu vuosittain "vain" 100 000–200 000 lintua.

Tehomaatalous koettelee lintuja Suomessakin

Suomessa pesivät linnut ovat päässeet jonkin verran helpommalla kuin etelämmäksi jääneet lajitoverinsa, mutta muutokset näkyvät meilläkin selvästi.

Kansallinen lintuyhdistysten ja -harrastajien keskusjärjestö BirdLife Suomi seuraa tarkkaan lintukannan kehitystä. Runsaassa kymmenessä vuodessa on tapahtunut paljon.

– Räystäspääsky on vähentynyt kolmannekseen ja haarapääskykin yli kolmanneksen. Pensastaskuja on 40 prosenttia vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten, BirdLifen suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi sanoo.

Lehtiniemi korostaa, että kyse on harvoin vain yhdestä yksittäisestä tekijästä, jonka syyksi muutoksen voi vierittää. Se kuitenkin tiedetään, että hyönteiset ovat kadonneet monilta perinteisiltä paikoiltaan.

– Kun maatalous tehostuu, esimerkiksi avo-ojien ja niiden pientareilla olevien kukkakasvien määrä pienee. Sitä kautta myös kotimaiset lintulajimme ovat kärsineet, Lehtiniemi sanoo.

Suomen presidentti Sauli Niinistö ja Venäjän presidentti Vladimir Putin ovat keskustelleet tänään puhelimessa kansainvälisestä turvallisuudesta ja strategisesta vakaudesta.

Presidentin kanslian tiedotteen mukaan Niinistö esitti Putinille Suomen vakavan huolen Isossa-Britanniassa tapahtuneesta hermomyrkkyiskusta ja totesi, että Venäjän myötävaikutus asian selvittämisessä on välttämätöntä.

Puhelun yhteydessä presidentti Niinistö toisti myös onnittelunsa presidentinvaalit voittaneelle presidentti Putinille.

Puhelu käytiin Suomen aloitteesta.

LUSAKA, SAMBIA Kahvin tuoksu on tiheä kuin seinä. Se iskee tyrmäävästi heti kahvipaahtimon ovella.

Pavut valuvat paahtimessa. Sihahdus. Ilma täyttyy kosteasta höyrystä. Tämän tuoreempaa kahvijauhe voi tuskin olla.

Teija Lublinkhof työntää nenänsä kiinni keramiikkakuppiin ja haistaa. Hän pyörittelee lusikkaa höyryävässä kahvissa ja maistaa.

Makua voi kuvailla samaan tapaan kuin viinejä. Sambialainen kahvi on sitruunamainen, hapokas ja siinä on häivähdys tummaa suklaata.

Kahvin maistajasta paahtimon omistajaksi

Pohjois-Savossa Pielavedellä syntynyt Teija Lublinkhof opiskeli sairaanhoitajaksi ja päätyi työharjoitteluun Afrikkaan. Sambiassa hän kohtasi tulevan aviomiehensä, jonka perheellä oli kahvibisneksen aloittanut farmi.

– Kun muutin sinne, kahvipensaat oli jo istutettu. Meni muutama vuosi kunnes ne alkoivat tuottaa satoa. Ajattelin, että onpas mielenkiintoista ja mitäs tässä tapahtuukaan. Sitä ennen en tiennyt kahvista mitään. En itse edes ollut kahvinjuoja.

Se ei estänyt kouluttautumasta kahvin maistajaksi.

– Rakastuin siihen täysin. Päätin, että teen tätä lopun elämäni. Se oli niin mielenkiintoista. Maistoin kaikki kahvit, joita farmi tuotti, tein markkinointia ja paahdoin kahvia.

Sambiassa on vierähtänyt jo 18 vuotta. Sittemmin pariskunta on eronnut.

Teija perusti oman paahtimon.

Menestyvä nainen miesvaltaisella alalla

Pääkaupunki Lusakassa sijaitsevan paahtimorakennuksen toisessa päädyssä sijaitsee pitkä tiski ja vitriinit. Kahvilatyöntekijä Felix Numba valmistaa espressoa, cappuccinoa, macchiatoa ja muita juomia.

Asiakas voi nähdä koko prosessin kahvipavusta kahvikuppiin.

Vaikka muualla maailmassa kahvitrendi kukoistaa, perustetaan pienpaahtimoita ja kahviloita, Sambiassa kahvittelukulttuuri on uutta.

– Se alkaa vähitellen näkyä myös Afrikassa. Kun aloitimme, Sambiassa ei ollut kuin muutama kahvila. Nyt niitä perustetaan joka puolella.

Teija Lublinkhofista on tullut arvotettu espressopohjaisia juomia valmistavien baristojen kouluttaja sekä kansainvälisten kilpailujen päätuomari. Hän kiertää paljon kilpailuissa eri puolilla maailmaa.

Huhtikuussa vuorossa on tuomarointi Helsinki Coffee Festival -tapahtumassa Helsingissä. Se on pohjoismaiden suurin kahvifestivaali alan ammattilaisille ja kahvin ystäville.

Naisten täytyy tehdä asiat paremmin kuin miesten. Muuten kukaan ei ota tosissaan. Teija Lublinkhof

Sambian kahvijärjestön puheenjohtaja ja Afrikan kahvijärjestön johtokunnan jäsen on tottunut raivaamaan paikkansa miesvaltaisissa herrakerhoissa.

– Sanon aina työntekijöilleni, että naisten täytyy tehdä kaikki asiat paremmin kuin miesten. Muuten kukaan ei ota tosissaan. Nyt kun toimin päätuomarina, suhtautuminen on ihan erilaista kuin aloittaessani. Kun on jo tunnettu, on huomattavasti helpompaa.

– Täällä myös arvostetaan titteleitä. Ne ovat iso osa kulttuuria.

Alku Afrikassa oli kaaosta

Alku ei ollut helppo. Byrokratia oli uuvuttavaa ja yrityksen perustaminen vei aikaa.

– Kun aloitin oman bisneksen, juoksin vauvan kanssa ympäri Lusakaa. Meillä oli jo yritys auki, mutta ei pankkitilejä. Vauva oli autokuskin kanssa ja minä yritin avata niitä. Prosessiin meni melkein kolme viikkoa. Se oli niin hankalaa, täyttä kaaosta.

Nyt Teijan yritys työllistää kymmenen henkilöä. Liikevaihto on vuodessa 400 000 dollaria.

Kun aloittaa oman bisneksen, on itsestä kiinni, miten pitkälle pääsee. Teija Lublinkhof

– Kun aloittaa oman bisneksen, se vaatii työtä. Täytyy luottaa itseensä. On itsestä kiinni, miten pitkälle pääsee. Se on sama joka puolella maailmaa.

Suomalaisuudesta on ollut hyötyä.

– Me olemme paljon afrikkalaisia tarkempia ajankäytössä ja järjestelmällisyydessä.

Aina kaikki ei suju valtavassa maassa kuten toivoisi. On oltava a, b ja mahdollisesti myös c-suunnitelma yllätyksien varalta.

Afrikan markkinoille pyrkiville suomalaisyrityksille Teijalla onkin neuvo.

– Usein näkee, että suomalaisyritys löytää jonkun yhteyden Afrikasta eikä mitenkään tarkista, kenen kanssa ryhtyy tekemään yhteistyötä. Se olisi todella tärkeää ja helppo tehdä.

Kahvilla oltava alkuperä ja tarina

Kahvihifistelijät maistelevat mielellään eri maiden kahvilaatuja. Teija Lublinkhofin kahvia juodaan muun muassa Australiassa ja Englannissa. Paahtimon pääasiakkaita ovat hotellit ja kahvilat.

– Ihmiset haluavat kahvia, jolla on tarina. On hyvin tärkeä tietää, mistä kahvi on lähtöisin, kuka sitä kasvattaa ja minkälaisella farmilla.

Kahvia viljellään yli 60 maassa. Maailman suurin kahvintuottajamaa on Brasilia. Afrikan kahvimaita ovat etenkin Etiopia, Kenia ja Kongon demokraattinen tasavalta.

Sambia on vielä pikkutekijä. Kahvintuottajia on kolme: Munali, Balmoral ja Northern Coffee.

Tuotantomäärät ovat vähitellen kasvaneet. Muutama vuosi sitten Sambia tuotti 200 tonnia kahvia vuodessa. Teija arvioi, että tänä vuonna määrä nousee 2500-3000 tonniin.

Yritämme saada hallituksen panostamaan enemmän kahvin viljelyyn. Teija Lublinkhof

– Sambian kahvijärjestössä valvomme kahvin laatua. Kaikki maailmalle vietävät kahvit maistetaan. Lisäksi yritämme saada maan hallituksen panostamaan enemmän kahvin viljelyyn.

Teija Lublinkhofin kahvibisnes on laajenemassa myös Suomessa. Uusin projekti on kuopiolainen pienpaahtimo.

– Suomessa kahvilakulttuuri on kehittynyt, mutta Juhlamokkaa tarjoillaan edelleen vähän joka paikassa. Sitä kulttuuria lähdetään nyt muuttamaan.

Lue myös:

Pienpaahtimo aloittaa Kuopiossa – kahvi paahdetaan aluksi kuitenkin Lappeenrannassa

Suomalainen Jarmo perusti Senegaliin kahvilan, jonne Helsingin hipsterit jonottaisivat – "Ihmiset jäävät vähän koukkuun parempaan kahviin"

Toimittaja oli Sambiassa ulkoministeriön Kehitysakatemian matkalla maaliskuussa.

Tampereella on Lielahdessa valtava lumenkaatopaikka. Lumenkaatopaikka on lähellä Näsijärveä, mikä on mietityttänyt monia.

Paljaalla silmälläkin näkee, että lumi sisältää runsaasti epäpuhtauksia.

Halusimme selvittää asian tarkemmin ja toimitimme luminäytteet laboratorioon analysoitavaksi.

Reilu viikko sitten Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen tutkija vei mukanaan saavillisen lunta. Näytelumet on sulatettu ja tulokset selvillä.

Lumesta löytyi erittäin runsaasti kiintoainetta, kuten esimerkiksi hiekkaa, ja fosforia. Lisäksi vesi sisälsi runsaasti teiden suolauksesta peräisin olevia klorideja ja metalleja.

Teiden pinnoilta ja autoista irtoaa metalleja sekä öljyjäämiä lumeen.

Jopa asiantuntijat yllättyivät. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen toiminnanjohtaja Jukka Mattila sanoo, että ravinnepitoisuudet olivat korkeita.

– Lumesta löytyi paljon kiintoainetta ja sen myötä isoja ravinnepitoisuuksia, niin fosforia kuin typpeä ja raskasmetalleja. Ehkä se fosforipitoisuus yllätti erityisesti.

Alustavien laskelmien mukaan 100 000 kuution lumessa vedeksi muutettuna olisi ainakin 155 kilogrammaa fosforia, 275 kiloa typpeä ja 125 tonnia kiintoainetta. Kiintoaineeseen sitoutuneena vedessä oli myös metalleja.

Öljyhiilivetyjä oli myös runsaasti. Luminäyte sisälsi myös polyaromaattisia hiilivetyjä (ns. PAH-aineita).

"Ei suurta huolta"

Lumesta suodattuu asiantuntijoiden mukaan merkittävä osa ravinteista ja kiintoaineista ennen Näsijärveen päätymistä.

Tulosten perusteella vesien käsittely ennen vesien johtamista alapuoliseen vesistöön on perusteltua, sanotaan raportissa.

Jukka Mattila havainnollistaa, että jos lumivuoressa olisi fosforia 200 kiloa, Näsijärveen siitä joutuisi noin kaksi kiloa.

– Kyllä tämä opetti meille, että lumenkaatopaikalla on tosiaan paljon kiintoaineita ja raskasmetalleja, joiden ei ole hyvä joutua suoraan vesistöön. Lielahden kohdalla ei ole kauhean suurta huolta, koska Tampereen kaupunki on herännyt ajoissa ja tehnyt sinne riittävät suojarakenteet.

Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen vesistötutkija Harri Perälä sanoo, että lumenkaatopaikan osuus Näsijärven valuma-alueen kuormituksesta jää hyvin pieneksi, prosentin murto-osaksi.

Klo 13.32 Artikkelia on täsmennetty ja otettu pois lause fosforilannotteista.

Migrin linja kansainvälistä suojelua hakevien, irakilaisten 18–34 vuotiaitten nuorten aikuisten turvapaikkapäätöksissä on jyrkentynyt rajusti vain muutamassa vuodessa.

Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan, Åbo Akademin ihmisoikeusinstituutin sekä Yhdenvertaisuusvaltuutetun tutkimus on selvittänyt Maahanmuuttoviraston kansainvälistä suojelua koskevia myönteisiä ja kielteisiä päätöksiä. Tutkimus kertoo, että ratkaisuissa on tapahtunut linjan muutos vuosien 2015 ja 2017 välillä.

"Viime kädessä kyse oikeudesta elämään"

Kansainvälistä suojelua Suomesta hakevien oikeudellinen asema näyttää heikentyneen merkittävästi. Turun yliopiston julkisoikeuden professori Juha Lavapuro sanoo, että syy Migrin linjan kiristymiseen ja muutokseen ei voi olla ulkomaalaislainsäädännön muuttuminen.

– Lainsäädäntö ei selitä muutoksia. Muutokset johtuvat Maahanmuuttoviraston tulkintalinjojen tiukentumisesta. Tämä on merkittävä ongelma sekä oikeusvaltion että perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta.

On kyse valtavan isoista asioista: jopa elämästä ja kuolemasta. Turvapaikkaprosessissa tehdään yksilön oikeusasemaan vaikuttavia päätöksiä. Tutkijaryhmän tulokset selittävät osin kielteisten turvapaikkapäätösten määrän kasvua.

– Viime kädessä on kysymys oikeudesta elämään. Tässä suhteessa näiden ihmisten oikeusasema on heikentynyt merkittävästi. Ja se on lähtenyt nimenomaan Maahanmuuttoviraston lain tulkintalinjojen muutosten kautta.

Oikeusvaltiossa muutokset linjoihin tekee lainsäätäjä, sanoo professori Lavapuro.

– Viranomaiset eivät saisi muuttaa tulkintalinjoja näin merkittävästi. Eivät edes hallinnollisen tai poliittisen ohjauksen myötä. Vaan jotakin tällaista on nyt tapahtunut.

Hakijoita ei uskota

Kansainvälisen oikeuden ja valtiosääntöoikeuden professori Elina Pirjatanniemi lyö lisää löylyä. Migrin linjan muutoksesta hän puhuu Lavapuron kanssa samoin sanankääntein, mutta sanoo myös, että ihmisten kertomuksia ei uskota samalla lailla kuin aiemmin.

– Maahanmuuttoviraston tulkintalinjat ovat tiukentuneet. Muutokset, joita tällä välillä on tehty ulkomaalaislakiin, eivät selitä linjan tiukentumista. Kyse on siitä, että hakijoita ei uskota samalla tavoin kuin vuonna 2015.

Julkisessa keskustelussa on pohdittu ja kiivailtu siitä, ovatko myöhemmin Suomeen saapuneet turvapaikanhakijat jollain lailla erilaisia kuin aiemmin suojaa hakeneet. On väitetty, että yksin tulleiden miesten määrän kasvu selittäisi kielteisten päätösten kasvanutta määrää. Tutkijat eivät tällaista muutosta havainneet.

Pirjatanniemi pitää ryhmän tuloksia turvapaikanhakijoiden oikeudellisen aseman heikentymisestä hätkähdyttävänä.

– Jään ihmettelemään, saavatko turvapaikkaa hakevat yksilöllisen arvion omasta tilanteestaan?

Tutkimusryhmän jäsen Elsa Saarikkomäki (VTT) tiivistää yhden keskeisen tuloksen.

– Myöhemmin turvapaikkaa hakeneita ei enää uskottu. Esimerkiksi hakijoiden esittämissä oikeudenloukkauskertomuksissa, kuten siinä, onko kokenut väkivaltaa tai tullut siepatuksi, ei havaittu eroja. Mutta me havaitsimme eroja siinä, miten Maahanmuuttovirasto on uskonut hakijoiden ilmoituksia. Eli linja on tiukentunut.

Pelko katsottiin usein perusteettomaksi

Kun ihminen hakee kansainvälistä suojaa, päätöksentekijä arvioi, joutuisiko hakija vainon tai vakavan vaaran kohteeksi lähtömaassaan. Pelkkä aiemmin koettu vaino ei ole peruste kansainväliselle suojelulle, vaikka EU:n direktiivi sanoo, että se on vahva ennuste tulevaisuuden vainosta tai vaarasta.

Nea Oljakka (OTM) kertoo, että vuosina 2015 ja 2017 ihmisten oikeudenloukkaukset olivat melko samanlaisia.

– Hakijat vetosivat kidutukseen, siepatuksi tulemiseen ja muuhun väkivaltaan. Vuonna 2015 vielä katsottiin, että tällaiset oikeudenloukkaukset ennustavat sitä, että tulevaisuudessakin on vaara joutua kohtaamaan samanlaista uhkaa.

Maahanmuuttovirasto katsoi kuitenkin toisin vuonna 2017.

– Oikeudenloukkaukset eivät enää ennustaneet riskiä kidutukseen tai väkivallan kohteeksi joutumiseen.

Maahanmuuttovirasto arvioi myös hakijan pelkoja. Ne katsottiin vuonna 2017 perusteettomiksi, mikäli hakija ei osannut kertoa tarkasti, kuka uhkaa sekä miksi ja miten oikeudenloukkaukset liittyvät vainoojiin. Vuonna 2017 hakijalta siis vaadittiin yksityiskohtaisempia todisteita kuin aiemmin.

Hus poliittinen ja hallinnollinen ohjaus!

Koko tutkimusryhmä pitää Suomessa näkyvää kehitystä huolestuttavana sekä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen että oikeusvaltion kannalta.

– Oikeuksien toteutuminen ei saa riippua näin voimakkaasti viranomaisten tulkintalinjauksista ja niiden taustalla mahdollisesti vaikuttavasta poliittisesta ja hallinnollisesta ohjauksesta.

Tutkimus on laadittu yhdenvertaisuusvaltuutetun toiveesta. Yhdenvertaisuusvaltuutettu halusi selvittää, millaisia lainsäädännöllisiä muutoksia kansainvälistä suojaa hakevien asemaan on viime aikoina tullut.

Oikeussosiologian professori Anne Alvesalo–Kuusi kertoo, että hätkähdyttäviäkin tuloksia kertova tutkimus on ainutlaatuinen.

– Tutkimus on kansainvälisesti ja kansallisesti ainutlaatuinen. Ensimmäistä kertaa on ollut mahdollisuus tehdä systemaattinen analyysi Maahanmuuttoviraston päätöksistä.

lue lisää:

"Meiltä edellytettiin yhtenäistä linjaa Ruotsin kanssa" – Näin Maahanmuuttovirasto perustelee Suomen turvapaikkalinjan tiukennusta

Analyysi: Miksi 21 000 irakilaista haki turvapaikkaa juuri Suomesta? Tässä 6 syytä

Suomen taksimarkkinat mullistuvat heinäkuun taitteessa yhdessä yössä.

Heinäkuun 1. päivänä astuu voimaan uusi liikennepalvelulaki.

Suomi siirtyy tiukasti säännellystä ja rajoitetusta järjestelmästä täysin vapaaseen markkinajärjestelmään, jossa kukaan ei rajoita autojen ja kuljettajien määrää. Kaduilla kurvailee jatkossa kirjava joukko erinäköisiä, -laatuisia ja -hintaisia takseja.

– Mennään kertaheitolla äärilaidasta toiseen, Taksiliiton toimitusjohtaja Timo Koskinen tiivistää muutoksen päivän.

Uber tekee paluun, Taxify pohtii

Yhdysvaltalainen Uber vahvistaa Ylelle tekevänsä paluun pääkaupunkiseudulle heinäkuussa.

– Tavoitteemme on, että kyytejä on tarjolla heti heinäkuussa. Aloitamme pääkaupunkiseudulta, ja pyrimme tuomaan palvelun myöhemmin myös muihin isoimpiin kaupunkeihin, Uberin Suomen ja Ruotsin maajohtaja Joel Järvinen sanoo.

Järvisen mukaan pääkaupunkiseudulla on noin kaksi taksia tuhatta asukasta kohden, kun Tukholmassa on kuusi ja Amsterdamissa seitsemän. Hän ennustaa automäärän voimakasta kasvua.

– Pääkaupunkiseudulla voisi olla tarvetta jopa muutamalle tuhannelle ajoneuvolle lisää, hän sanoo.

Myös Uberin kilpailija, virolainen Taxify kertoo Ylelle olevansa kiinnostunut Suomesta. "Uberin-tappajaksikin" tituleerattu yhtiö toimii yli 20 maassa.

– Tarkkailemme Suomen taksimarkkinaa erittäin tarkasti. Helsinki sopisi bisnesmalliimme mainiosti, yhtiön perustaja Martin Villig kertoo viestitse.

Näin kaikki muuttuu

Uuden ajan kaikki yksityiskohdat eivät ole vielä tiedossa, vaikka aikaa on enää kolme kuukautta.

Eduskunta käsittelee vielä uuden liikennepalvelulain kakkososaa, jossa määritellään vielä yksityiskohtia. Lainsäädännän kehnoudesta kielii, että työtä tehdään viime tipassa alan odottaessa jo lopullisia pelisääntöjä.

Pääpiirteet kuitenkin tiedetään, ja ne on kerrottu seuraavissa grafiikoissa:

Asiakkaan kannalta isoin muutos on hinnoittelun täysi vapautuminen.

Kuljettajan on tehtävä selväksi, miten kyydin hinta määräytyy. Asiakkaan vastuulla on olla valppaana siitä, mitä hintaa kukakin perii. Hinnoittelu on kerrottava asiakkaalle ennen kyydin alkua, mikä pätee myös puhelintilauksissa.

Hintahaitariin odotetaan nykyistä enemmän leveyttä. Valtiovalta toivoo, että keskihinta halpenee ja saatavuus paranee, kun kilpailua tulee lisää. Naapurimaa Ruotsin kokemukset vapauttamisesta ovat ristiriitaiset. Taksien saatavuus on parantunut, mutta kyytien hinnat ovat nousseet yleistä hintaindeksiä ripeämmin.

Jos asiakas saa huonoa palvelua, hän voi valittaa kuluttajaviranomaiselle. Puutteista hinnoittelussa tai kalustossa ilmoitetaan Liikenteen turvallisuusvirasto Trafille. Mahdolliset rikokset ovat poliisiasioita.

Vaatimukset kuljettajille väljentyvät.

Perusvaatimus on vuoden voimassa ollut B-ajokortti, joka on suoritettu EU- tai ETA-maissa. Kursseja ei ole enää pakko käydä, kunhan kuljettaja läpäisee taksinkuljettajan ajolupakokeen.

Kokeessa testataan turvallisuusasioiden ja matkustajan tarpeiden tuntemusta sekä pääpiirteistä paikallistuntemusta yhdestä kunnasta ja sen lähiympäristöstä. Kokelaalta kysytään kunnan pääväyliä ja niiden kulkusuuntia sekä tunnetuimpien julkisten laitosten ja käyntikohteiden sijaintia.

Lupa on voimassa 5 vuotta kerrallaan, ja 68 ikävuoden jälkeen 2 vuotta kerrallaan.

Kevenemisen vastapainoksi rikosrekisteri tutkitaan nykyistä tarkemmin. Rajaavien rikosten listalla on joukko henkeen ja terveyteen kohdistuvia rikoksia sekä seksuaali-, liikenne- ja omaisuusrikoksia.

Sääntelyn purkaminen tuo markkinoille lisää takseja ja nimenomaan erilaisia takseja. Osa käyttää tutulla TAKSI-tekstillä varustettua taksivalaisinta, osa ei.

– Värikäs markkina varmasti tulee. Tulee yli- ja alilyöntejä ja marginaalia, arvioi Onnibusin perustaja Pekka Möttö, joka on nykyään liikennepalveluyhtiö Tuup Oy:n toimitusjohtaja.

Yhtiön perustama kimppataksipalvelu Kyyti toimii nyt Oulussa, Tampereella ja Turussa, ja etsii parhaillaan kuskeja ja kalustoa pääkaupunkiseudulta. Möttö uskoo, että markkinoille tulee tukku uusia brändejä.

– Tulee erilaisia palveluluokkia: premiumia, perinteistä taksia ja kevyempää versiota. Uutena asiana on kyytien jakaminen, aluksi etupäässä ruuhka-aikoina ja myöhemmin liikkumismuotona oman auton sijaan, Möttö sanoo.

Myös isoimmat kotimaiset yhtiöt laajentavat palveluitaan. Esimerkiksi ruotsalais-yhdysvaltalaiselle Cabonlinelle myyty Kovanen haalii parhaillaan leipiinsä jopa kahtasataa uutta kuljettajaa ja aloittaa Fixutaxi-nimisen halpapalvelun.

Hinnat saavat määräytyä vapaasti

Eniten avonaisia kysymyksiä liittyy hinnoitteluun.

Taksiviranomaisen valtikka siirtyy heinäkuussa ely-keskuksilta Liikenteen turvallisuusvirastolle Trafille. Laki antaa Trafille mahdollisuuden säätää enimmäishintoja, mutta virasto aikoo ainakin aluksi antaa hintojen määräytyä vapaasti markkinoilla. Tätä puoltaa myös Taksiliitto.

– Jos ilmenee selviä ylilyöntejä, niin asiaa pohditaan uudestaan, Trafin osastopäällikkö Kimmo Pylväs sanoo.

"Ravintolamaailmassakin on niitä, joista saa halpaa ruokaa ja niitä, joissa on valkoiset pöytäliinat ja hopeaottimet." Taksiliiton toimitusjohtaja Timo Koskinen

Ruotsissa ja Virossa on nähty myös ryöstöhintoja. Liikkeella on optimisteja ja pessimistejä. Uberin Joel Järvisen mukaan kilpailun lisääntyminen tarkoittaa ennen kaikkea mahdollisuuksia matkustajille. Taksiliitto ennustaa eriytymistä.

– Ravintolamaailmassa on niitä, joista saa halpaa ruokaa ja niitä, joissa on valkoiset pöytäliinat ja hopeaottimet. Sama pätee taksien muutokseen, Taksiliiton toimitusjohtaja Timo Koskinen sanoo.

Voimakkain rysäys ruuhka-Suomessa

Isoin heilahdus on heinäkuussa odotettavissa siellä, missä ihmisiä ja liikennettäkin on eniten. Hiljaisten seutujen markkina ei ole yhtä houkutteleva. Kuinka nopeasti tarjonta ruuhka-Suomessa lisääntyy, on kuitenkin hankala arvioitava.

– On hurjiakin arvauksia. Itse en usko, että päätoiminen automäärä lisääntyisi dramaattisesti. Mutta viikonloppuisin ja ruuhka-aikoina esimerkiksi osa-aikaisten kuljettajien määrä varmasti lisääntyy, Tuup Oy:n toimitusjohtaja Pekka Möttö sanoo.

Uuden markkinatilanteen kypsyminen kestää ainakin kuukausia.

– Vuoden päästä olisi mukava palata asiaan ja katsoa, miten kävi, Möttö sanoo.

Aina ei mene oppineillakaan ihmisillä ihan nappiin. Tämän joutui karulla tavalla huomaamaan eteläafrikkalainen kosmologian professori. Ja nykyisenä someaikana virhe löysi tiensä uutisiin – myös kaukaisissa maissa.

Kapkaupungin yliopistossa työskentelevä professori oli tähtitaivasta tarkkaillessaan törmännyt mielestään johonkin uuteen ja ihmeelliseen. Hän innostui löydöstään niin, että julkaisi sen muutama päivä sitten Astronomers Telegramissa, tähtitieteilijöiden käyttämässä netin viestintävälineessä, jossa tietoa voidaan jakaa nopeasti.

Viestissään hän kehotti muitakin tarkkailemaan kirkasta kohdetta Trifidisumun ja Laguunisumun suunnalla Jousimiehen tähdistössä.

Kohde oli niin kirkas, että kosmologi arveli löytäneensä jotain aivan poikkeuksellista. Totuus paljastui kuitenkin nopeasti. Kosmologi tajusi, että hänen havaitsemansa kirkas kohde olikin naapuriplaneettamme Mars.

Epäonninen kosmologi joutui korjaamaan ensimmäisen viestinsä Astronomers Telegramissa vain 40 minuuttia myöhemmin: " "ATel 11448:ssa raportoitu kohde on tunnistettu Marsiksi. Vilpittömät pahoittelumme aiemmasta raportista ja sen mahdollisesti aiheuttamasta vaivasta".

Somessakin huomattiiin

Professorin harmillinen moka ei mennyt ohitse somemaailman humoristeilta. Twitterissä hänelle myönnettiin jopa kunniakirja Marsin löytämisestä.

Tapauksesta kirjoittava skymania.com huomautti, että kosmisessa mittakaavassa Mars on vain pölyhiukkanen.

Professori itse lupasi jatkossa tarkistaa havaintonsa useampaan otteeseen.

Kokkola–Pietarsaaren lentokentällä tapahtui torstaiaamuna vakava vaaratilanne, kun liikelentokone laskeutui kiitoradalle ilman lupaa. Onnettomuustutkintakeskus on aloittanut tapauksen tutkinnan.

– Meillä on sellainen käsitys, että lennonjohto on käskenyt koneelle ylösvedon, mutta silti kone on laskeutunut, Onnettomuustutkintakeskuksen johtaja Veli-Pekka Nurmi vahvistaa.

Yhteentörmäyksestä olisi ollut vakavat seuraukset

Kyseessä oli ruotsalainen yksityiskäytössä oleva liikelentokone, jonka kyydissä oli neljä matkustajaa ja miehistö. Lentokone laskeutui kiitoradalla työskennelleen työkoneen viereen. Lähistöllä oli myös toinen työkone.

Onnettomuustutkintakeskuksen tämänhetkisten tietojen mukaan molemmissa työkoneissa oli kyydissä yksi kuljettaja.

Onnettomuustutkintakeskuksen johtaja Veli-Pekka Nurmi luonnehtii tilannetta erittäin vakavaksi. Lentokoneen törmäys suuriin työkoneisiin olisi aiheuttanut suurta vahinkoa.

Tapahtumahetkenä kentällä oli huono sää ja näkyvyyttä vain 600 metriä.

Tutkinta valmistuu puolessa vuodessa

Onnettomuustutkintakeskuksen johtajan Veli-Pekka Nurmen mukaan kiitoradoilla sattuu silloin tällöin vastaavia vaaratilanteita. Esimerkiksi Helsinki–Vantaan kentällä sattui tammikuun lopussa kaksi vaaratilannetta, joista Onnettomuustutkintakeskus käynnisti tutkinnan.

Maailman vakavimmat lento-onnettomuudet ovat olleet tällaisia kiitotietapahtumia. Onnettomuustutkintakeskuksen johtaja Veli-Pekka Nurmi

– Maailman vakavimmat lento-onnettomuudet ovat olleet tällaisia kiitotietapahtumia, ja siksi täytyy tehdä töitä sen eteen, että vastaavat vältetään, Veli-Pekka Nurmi toteaa.

Onnettomuustutkintakeskus saa Kokkola–Pietarsaaren vaaratilanteen tutkinnan valmiiksi todennäköisesti puolen vuoden kuluttua.