Energiayhtiö Fortum on eurooppalaisten ympäristöjärjestöjen laskelmien mukaan EU:n pahimpia saastuttajia.

Ympäristöjärjestö CAN Europen selvityksen mukaan Fortum on sotkeutunut viime vuonna energiantuotantoon, joka aiheuttaa satoja ennenaikaisia kuolemia Euroopassa ja vaikeuttaa ilmastonmuutoksen torjuntaa.

Fortumin päätyminen järjestöjen kokoamalle listalle johtuu lähes yksinomaan Fortumin viime vuonna toteutuneesta kaupasta isossa keskieurooppalaisessa energiayhtiö Uniperissa.

Uniper käyttää runsaasti hiiltä toiminnassaan. Valtioenemmistöinen Fortum omistaa Uniperista piirua vaille puolet ja on yhtiön suurin yksittäinen omistaja.

Pahamaineisuus johtuu siitä, että kivihiilen käyttö aiheuttaa monenlaisia terveyshaittoja, kuten astmaa, keuhko- ja sydänoireita. Erityisesti voimaloiden savukaasujen näkymättömät pienhiukkaset lyhentävät monen elinikää. Ongelmat ovat pitkälle samoja, joita syntyy esimerkiksi puun pienpoltossa tai liikenteessä.

Uniper omistaa toistakymmentä hiilivoimalaa eri puolilla Eurooppaa, ja järjestöt ovat laskeneet näiden päästöjen vaikutukset ihmisiin ja ympäristöön EU:ssa hyväksytyillä päästö- ja ilmastomalleilla. He ovat jyvittäneet Uniperin päästöt Fortumin kontolle sen omistusosuuden mukaan ja yhdistäneet tällä tavalla nämä kaksi yhtiötä.

Selvityksessä on käytetty laitostietoja EU:n rekistereistä vuosilta 2016 ja 2017.

Tulosten mukaan selvimmät terveysvaikutukset kohdistuivat päästöjen määrän lisäksi väestötiheyden takia Saksaan, Isoon-Britanniaan, Ranskaan ja Puolaan. Fortumin ja Uniperin voimaloita on eniten Saksassa, mutta ilmansaasteet kulkeutuvat satojen kilometrien päähän ja vaikuttavat ilmanlaatuun sekä laitosmaassa että naapurimaissa.

Vaikutuksia on myös Suomessa, mutta vaikutukset ja päästöt ovat Suomessa järjestöjen selvityksen mukaan pienimmät.

Yksittäisistä maista päästöt lyhentävät selvityksen mallien mukaan selvästi eniten saksalaisten elinikää ja aiheuttavan keskimäärin reilusti yli 100 ennenaikaisen kuoleman. Muissa maissa vaikutusten arvioidaan olevan muutamassa kymmenessä hengessä. Tulosten mukaan Suomessa kuolee alle kymmenen ihmistä ennenaikaisesti pitkälti Fortumin Suomenojan voimalan päästöjen takia.

Selvityksessä on käyty läpi 19 hiilivoimalaa, joista 12 on Uniperin. Vanhimmat mukana olevat voimalat ovat 50-luvulta, mutta yleisesti voimalat ovat käyttöikänsä puolessa välissä.

Päästövaikutukset muuttuvat vuosittain, ja kolme selvityksessä mukana ollut yksikköä eivät ole enää käytössä. Fortum on korvannut Puolan Zabrzen vanhan voimalan uudella lämpö- ja sähkövoimalalla. Siinä voidaan jatkossa käyttää hiilen ja sekajätteen sijaan myös esimerkiksi puuta.

Uniperin tuotanto ei näy Fortumin tiedoissa

Fortum on kertonut satsaavansa entistä enemmän kohti puhtaampaa maailmaa ja olevansa Euroopan puhtaimpia sähköntuottajia.

Fortum kertoo, että reilusti yli puolet sen kaikesta omasta sähköntuotannosta on hiilidioksidivapaata. Tässä ei kuitenkaan huomioida yhtiön omaa osittain hiilellä tehtävää lämmöntuotantoa ja Uniperin energiantuotantoa, josta lähes kolmannes tehdään saastuttavimmalla hiilellä, neljännes siitä ruskohiilellä.

Uniperin kaupan merkityksestä suurimman omistajan sijoituksiin ja sitä kautta yhtiön kuvaan kertoo se, että kaupan toteutumisen myötä Fortum osti Uniperilta hiilituotantoa saman verran kuin yhtiö tuottaa niin sanotusti hiilidioksidivapaasti ydinvoimalla ja vesivoimalla Suomessa ja Ruotsissa. Uniperin tuotannosta noin kymmenen prosenttia tehdään vesivoimalla Saksassa ja Ruotsissa.

Puolet Uniperin tuotannosta tehdään kaasulla. Uniper on etenkin Venäjällä iso maakaasun käyttäjä ja Nord Stream 2 -putkihankkeen myötä fossiilisen kaasun osuus tulee kasvamaan nykyisestä myös Saksassa ja muualla Keski-Euroopassa.

Fortum ei ilmoita Uniperin päästölukuja omissa esityksissään. Fortumista korostetaan, että Uniper on itsenäinen pörssiyhtiö samoin kuin Fortum, ja molemmat yhtiöt toimivat tahoillaan.

– Meillä ei ole määräysvaltaa tähän yhtiöön. Tämän takia emme yhdistele heidän talous- ja tuotantolukuja, kertoo johtaja Pauliina Vuosio Fortumin viestinnästä.

Fortumin linjaa suhteessa Uniperiin painotti myös toimitusjohtaja Pekka Lundmark esitellessään yhtiön viime vuoden tilaa yhtiökokouksessa.

Fortumin johto kävi Lundmarkin johdolla yhtiökokouksessa keskusteluja myös selvityksen tekoon osallistuneiden ympäristöjärjestöjen edustajien kanssa. Järjestöt ihmettelevät Fortumin tapaa kertoa Uniper- kauppaa osakkeenomistajille.

– Fortum haluaa esittää kaupan niin, että siellä on muuta kuin hiiltä. Yhtiön mukaan siellä on päästötöntä energiaa ja kaasua. Tässä ikään kuin vähätellään hiilen osuutta, energia-analyytikko Lauri Myllyvirta Greenpeacesta ihmettelee.

Top 10 -yhtiöt vastaavat kymmenen Suomen kasvihuonepäästöjä

Uniperin toimitusjohtajavaihdoksen ja kaupan sinetöimisen jälkeen viime kesänä, Uniper on alkuvuodesta Fortumin Vuosion mukaan ilmoittanut halustaan keskustella puhtaalta pöydältä suurimman omistajan kanssa toiminnan jatkosta.

Uniperin hallinnan kannalta vielä selvempi enemmistöomistus voi sekin olla vain ajan kysymys. Tosin talousuutisyhtiö Bloombergin mukaan Saksassa käytävä keskustelu hiilen käytöstä voi lykätä lisäostoja.

Vuonna 2016 hyväksytystä strategiasta huolimatta Fortum on järjestöjen selvityksen mukaan rikki- ja muiden raskaaseen ja likaiseen tuotantoon liittyvien päästöjen lisäksi suurimpia ilmastonmuutosta voimistavien hiilidioksidipäästöjen tupruttelijoita Euroopassa.

Lähes poikkeuksetta hiiltä käyttävät tuotantoyhtiöt ovat myös Euroopan kymmenen pahinta kasvihuonepäästöjen lähdettä ja vastaavat yhteensä melkein kymmenen Suomen kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjä. Listan kymmenes, Fortum/Uniper lähentelee vajaata puolta Suomen päästöjä.

Toisin kuin rikki-, typpi- ja muita päästöjä, hiilidioksidia ei voi ilman erillistä kallista talteenottoa vähentää voimaloissa.

Fortum/Uniper tippuu Euroopan kymmenen suurimman päästölähteen listalta sijalle kaksitoista, kun siihen otetaan mukaan kaikki unionin päästökaupan alaiset yritykset. Fortum/Uniperin edelle kiilaa maailman suurin teräksen tuottaja, ranskalainen ArchelorMittal viidenneksi ja italialainen öljy- ja kaasuyritys ENI sijalle yksitoista.

Uniper suunnittelee sekä luopumisia että avaamista

Kohti hiilettömyyttä pyrkivän EU:n energiamarkkinat ovat keskellä isoa myllerrystä, ja tämä näkyy mahdollisesti tulevina vuosina myös Fortum/Uniperin päästöluvuissa.

Uniper on irtautumassa Ranskan kahdesta hiilivoimalastaan ja käynnistänyt neuvottelut tsekkiläisen, itseään vähän pienemmän, myös isoimpien saastuttajien listalta löytyvän energiayhtiö EPH:n kanssa. Ydinvoimamaa Ranska on ilmoittanut luopuvansa hiilestä ensimmäisenä Euroopassa, vuonna 2022.

Lisäksi Uniper joutuu luopumaan vähitellen isoimmista kahdesta hiilivoimaloistaan Hollannissa ja Isossa-Britanniassa, kun molemmat maat suunnittelevat hiilivoimasta luopumista. Jälkimmäinen vuonna 2025, edellinen vuonna 2029.

Myös Suomi on lyönyt saman sulkemisajan kuin Hollanti. Jo nyt osa Fortumin Meri-Porin voimalasta on varavoimana, ja Naantalin isossa voimalassa on siirrytty viime vuonna käyttämään pääsääntöisesti biopolttoaineita. Fortumin Espoon voimalassa käytetään edelleen pääsääntöisesti hiiltä.

Samalla kun Uniper on ajanut alas vielä selvityksessä mukana olleet Hollannin Maasvlakten kaksi ensimmäistä voimalaa, yhtiö suunnittelee avaavansa ensi vuoden aikana ison Dattelnin laitoksen uusimman yksikön.

– Hiilestä pitää luopua ja se pitää tehdä sillä tavalla, että se on kestävää ja oikeudenmukaista. Sillä mahdollistetaan yhtiöille myös se, että ne pystyvät jatkossa investoimaan puhtaisiin tekniikoihin, Fortumin Vuosio perustelee.

Fortumin mukaan järjestöjen tekemiä laskelmia ja vaikutuksia on vaikea suoraan kommentoida, kun mallit eivät ole läpinäkyviä.

Uniperin Saksan hiilivoimaloille ei ole ainakaan vielä sulkemisaikoja

Vuosion mukaan Dattelnin uutta voimalaa perustellaan sähköntarpeen lisäksi sillä, että sillä voidaan korvata mahdollisesti vanhempia saastuttavampia voimaloita.

Datteln IV ei ole ollut mukana selvityksessä sen tekovaiheessa. Järjestöjen laskelmien tekoon osallistuneen Lauri Myllyvirran mukaan voimalalta vaaditaan noin puolta tiukempia ehtoja terveyshaittojen vähentämiseksi kuin vanhemmilta laitoksilta.

Datteln IV käyttää polttoaineenaan hiiltä, joten sen ilmastopäästöt ovat vanhoja voimaloita paremmasta hyötysuhteesta huolimatta suuret.

Uudella laitoksella sovelletaan vuonna 2021 vaadittavia ilmanlaadun vaatimuksia.

– Vaikka kuinka haluaisimme pikakelauksella tulevaisuuteen, me emme pysty sitä tekemään, emmekä voi ottaa kantaa Uniperin puolesta sulkemisaikatauluista, Vuosio taustoittaa.

Uniperin Saksan seitsemän voimalan osalta ei ole olemassa vielä sulkemisaikatauluja. Laajapohjainen työryhmä esitti alkuvuodesta, että Saksa luopuu asteittain hiilivoimasta vuoteen 2038 mennessä. Hiilikomissioksi nimetty työryhmä asetti useita etappeja, joista jo vuoden 2022 ensimmäinen rajapyykki vaatii nykyisen käytön vähentämistä neljänneksellä.

Talouslehti Handelsblattin mukaan esitys tarkoittaa jo ilmoitettujen alasajojen lisäksi sitä, että kolmen vuoden aikana on suljettava seitsemän Datteln IV -laitoksen kokoista voimalaa. Uniperissa ollaan huolissaan esityksistä. Seuraavassa vuoden 2030 etapissa olisi enää alle puolet hiilivoimasta jäljellä.

Uniperissa ollaan huolissaan kehityksestä. Uniperin operatiivisen johtaja Eckhardt Rümmlerin viime vuoden tulosjulkistuksen yhteydessä antaman katsauksen mukaan vuosikausia viivästynyt uusin Dattelnin voimala on mainittu hiilityöryhmän sulkemislistalla. Sen sijaan, että laitos avattaisiin ensi vuonna, työryhmä on ehdottanut sitä suurempia korvauksia omistajille tuotannon sulkemisesta, mitä uudempi laitos on.

Uniper on yksi hiilen alasajosta kärsivistä yhtiöistä Saksassa

Talousanalyyseihin ja luottoluokituksiin keskittynyt Scope Ratings on arvioinut, että Uniper on yksi kuudesta kansainvälisestä energiayhtiöstä, jotka kärsivät hiilikomission laatimasta alasajo-ohjelmasta.

Vuonna 2016 puolet Uniperin hiilivoimaloiden päästöistä syntyi Isossa-Britanniassa, Alankomaissa ja Ranskassa. Fortum/Uniper on Saksan kolmanneksi suurin hiilellä energiaa tuottava kansainvälinen yhtiö. Ruotsin valtion omistama Vattenfall tulee Fortum/Uniperin jälkeen listalla vielä neljäntenä, mutta yhtiö myi vuonna 2016 kannattamattomat ruskohiilivoimalansa tsekkiläiselle EPH:lle. Seuraavalle listalle Vattenfall ei luultavasti enää päädy.

Vastaavasti Fortumin omistusosuuksien muutokset Uniperissa voivat muuttaa yhtiön sijoitusta järjestöjen listalla.

EU:n komission alaisen Euroopan ympäristökeskuksen kanssa työskentelevät asiantuntijat ovat hyväksyneet ympäristöjärjestöjen käyttämät tiedot ja laskentatavat.

CAN Europe on ympäristöjärjestöjen yhteistyöverkosto, johon kuuluu pitkälti yli sata kansalaisjärjestöä eri puolilta Eurooppaa. Suomesta mukana ovat mukana kaikki keskeiset ympäristö- ja kehitysjärjestöt, kuten WWF Suomi.

Järjestöjen tavoitteena on päästä eroon ensi sijassa hiilivoimasta mahdollisimman nopeasti, koska hiilen käyttö on yksi merkittävä syy sille, että maailman maat eivät pääse alle turvallisena pidetyn 1,5 asteen lämpenemisen.

Hiilen käyttö lisääntyi maailmanlaajuisesti viime vuonna ja oli keskeinen syy sille, että kasvihuonekaasut lisääntyivät selvästi viime vuonna, vaikka suunta pitäisi olla päinvastainen.

Lue myös:

Kaivosmiehen terveiset kilometrin syvyydestä YK:n ilmastokokoukselle: "Ilman hiiltä ei ole tulevaisuutta"

Onko Fortumin ja Uniperin raju riita ohitse? – saksalaisfirman suuntaa väännetään nyt kulisseissa

Professori Fortumin jättikaupasta: "Saksan hiilivoima on hyvin riskialtis"

Analyysi: Fortum ei saisi ostettua halvalla priimaa – saksalaisfirman puolikas toisi mukanaan ison hiilitahran

Nykytyöelämässä lähes jokaisella on jonkinlainen ymmärrys siitä, mitä työuupumus on. Työuupumuksen sanotaan jopa olevan työelämän uusi normaali, aikamme epidemia.

Toisaalta työuupumus ei voi olla epidemia, koska se ei ole sairaus.

Kela arvioi työuupumuksen tapauskohtaisesti, ja etuuksista päätettäessä Kelan näkökulma voi olla toinen kuin hoitavan lääkärin. Työuupumukseen tosin liittyy usein stressiperäisiä oireita, joten diagnoosiksi voi lopulta tulla vaikkapa masennus tai sopeutumishäiriö.

Työuupumuksen määritelmästä kiistellään, mutta joidenkin arvioiden mukaan neljännes suomalaisista kokee työuransa aikana jonkinasteista uupumusta. Kaksi prosenttia miehistä ja kolme prosenttia naisista kokee vakavan työuupumuksen.

Itse arvioin todelliset määrät noita lukuja suuremmiksi.

Arvioni tosin perustuu vääristyneeseen todellisuuteen, nimittäin huippupuheella sokeroituun kilpailulliseen akateemiseen työkulttuuriin.

Jatkuvan arvioinnin kohteena olevan pätkätyöläisen elämä koostuu tismalleen työnarkomaanisista elementeistä.

Yliopisto ei ole paras mahdollinen ikkuna suomalaiseen työelämään. Akateemisen työkulttuurin kautta voi kuitenkin tunnistaa yksilön rajoilla leikkivän työkulttuurin nurjat puolet.

Tutkijoiden työuupumus on myös globaali ilmiö, ei suomalainen paikallinen erikoisuus.

Samalla kun yliopistot kilpailevat keskenään, työntekijöiden todellisuudessa korostuvat pätkätyöt, epävarmuus, kasvavat tulostavoitteet ja jatkuva rahoituksen hakeminen.

Paniikinomainen työkulttuuri kasvattaa tahattomasti työnarkomaaneja.

Työpsykologin mukaan työnarkomaniaksi määritellään pakonomainen tarve tehdä töitä. Työstä riippuvainen saavuttaa kokemuksen hallinnasta ja hyväksynnästä vain työn kautta.

Jatkuvan arvioinnin kohteena olevan pätkätyöläisen elämä koostuu tismalleen työnarkomaanisista elementeistä. Elämä ei pysy hallinnassa, jos ei saa töitä, ja töitä ei saa, jos ei pärjää kovassa kilpailussa, jossa todennäköisesti saa töitä vain tekemällä töitä enemmän ja paremmin kuin muut.

Työn ykköseksi asettavassa pyörteessä pitää myös miellyttää kaikkia – koskaan ei tiedä miten seuraavaksi käy.

Loputonta tohinaa, pöhinää ja huipukkuutta ihannoiva projektimainen työkulttuuri on täynnä työuupumisriskejä juuri siksi, että kaikki käyvät ylikierroksilla.

Huippututkijoiden kuuluu myös rakastaa työtään.Rakkaussuhde työhön alkaa usein hyvin, mutta se saattaa ajan myötä muuttua kummalliseksi ja ahdistavaksi. Kukaan ei oikeastaan tiedä miksi.

Työuupumuksestaan kertovilla somevaikuttajilla ja freelancereilla tuntuu olevan samankaltaisia kokemuksia. Alkuun työ vaikuttaa ihanalta, uudelta ja jännittävältä. Yhtäkkiä vapaus tuntuu vankilalta, ja pelko tulevaisuudesta on musertava.

Muilta ei heru myötätuntoa, koska intohimotyö on oma valinta.

1800-luvun lopulla hermovoimansa työssä ja toiminnassa menettäneet olivat neurasteenikkoja.

Petteri Pietikäisen mielenterveyden historiaa käsittelevästä teoksesta käy ilmi, että kunnianhimoisten yksilöiden uupumisepidemia ei kuitenkaan ole uusi ilmiö.

1800-luvun lopulla hermovoimansa työssä ja toiminnassa menettäneet olivat neurasteenikkoja.

Mielenterveysongelmien julmassa luettelossa neurastenia oli hyvä sairaus, sillä se oli keskiluokkaisen menestyksen hinta. Neurasteniasta kärsivät erityisesti liikemiehet.

Työuupumus ei ole sama asia kuin neurastenia, mutta neurastenian määrittely tietylle ihmisryhmälle tyypilliseksi sairaudeksi kertoo jotakin omasta ajastaan.

Neurasteenikkojen ajateltiin taistelevan modernin maailman etujoukoissa niin aktiivisesti, että heidän hermojärjestelmänsä oli ylikuormittunut.

Loputonta tohinaa, pöhinää ja huipukkuutta ihannoiva projektimainen työkulttuuri on täynnä työuupumisriskejä juuri siksi, että kaikki käyvät ylikierroksilla.

Työterveyslaitoksen arkijärkiset neuvot eivät toimi tällaisissa paikoissa. Ne ovat suunnattuja organisaatioihin, joissa työntekijöillä on vakituinen työpaikka sekä työyhteisö, jossa uupumus ei ole normaali asiaintila.

Projektimaisessa työkulttuurissa ei sitä paitsi ole aikaa tai mahdollisuuksia jakaa työtehtäviä uudelleen, saati vähentää niitä. Todennäköisesti työtehtävät olivat jo etukäteen ylimitoitettuja – ja nurkan takana odottaa jo uusi projekti.

Työnarkomaanisessa työkulttuurissa työuupumus ei ole häpeä, vaan normaali olotila.

Univaikeuksia, sydämentykytyksiä ja ahdistuneisuutta voi jopa vertailla. Se on eräänlainen työyhteisöterapian muoto.

Samalla hyvää tarkoittava varoittava työuupumuskeskustelu kääntyy alkuperäistä tarkoitustaan vastaan.

Työnarkomaanille työuupumus ei ole uhka, vaan mahdollisuus. Jaksaminen on yksi raja muiden rajojen joukossa. Myös sen ylittämisestä voi kilpailla.

Maanisessa työkulttuurissa työuupumuksesta tulee todiste siitä, että töitä on tehty täysillä. Heikot toki sortuvat taistojen tiellä – mutta vain tullakseen entistä vahvempina takaisin.

Huippututkijalla nimittäin kuuluu olla enemmän kuin yksi työuupumus.

Kirjallisuus:

Petteri Pietikäinen: Hulluuden historia (2013)

Mona Mannevuo

Kirjoittaja työskentelee tutkijana Turun yliopistossa Kansalaisuuden kuilut ja kuplat (BIBU) -konsortiossa. Lisäksi hän työstää kirjaa tunteiden, neurotieteiden ja suomalaisten työnjohto-oppien kytköksistä. Hän kirjoittaa kolumneja yksityishenkilönä eivätkä hänen näkemyksensä välttämättä heijastele Turun yliopiston kantoja.

Kyseessä on ajatusleikki, mutta vakava sellainen. Mitä jos Suomessa ei olisi puolueita? Maailma ja Suomi olisivat niin kuin nytkin, mutta puolueet ja etujärjestöt puuttuisivat.

Kysyimme neljältä erilaisista taustoista tulevalta politiikan tuntijalta, mitkä ovat niin tärkeitä ja suuria kysymyksiä, että niiden ympärille syntyisi puolue tai useampia.

Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen johtaja Juha Kaskinen vastaa ajatusleikkiimme saman tien isommalla ajatusleikillä.

– Jos ihmiskunta tulisi maapallolle nyt, varmaankin huolehtisimme tästä pallosta vähän paremmin ennen kuin tekisimme jotain muuta, hän sanoo.

Ympäristö onkin keskeinen teema, johon vastasyntyneiden puolueiden pitäisi ottaa kantaa.

Toinen suuri teema on tulonjako.

– Politiikassa on edelleen paljon tulonjakoon perustuvia näkemyseroja, esimerkiksi suhteessa julkiseen sektoriin, eriarvoisuuteen ja markkinatalouteen, sanoo tutkija Jussi Westinen e2 Tutkimuksesta. e2 on yleishyödyllinen tutkijayhteisö, jonka kumppaneina on muun muassa säätiöitä, yrityksiä ja yliopistoja.

Kolmas iso kokonaisuus on jaottelu kansallisen ja kansainvälisen suuntautumisen välillä.

– Miten suhtaudutaan Euroopan Unioniin? Onko maahanmuutto enemmän uhka vai hyvä ja tarpeellinen asia? Mikä on Suomen vastuu kriisien alta pakenevista?, asettelee Sani Suutari kansalliseen ja kansainväliseen liittyviä kysymyksiä. Suutari on Jyväskylän yliopiston politiikan tutkimuksen opiskelijoiden ainejärjestön puheenjohtaja.

Neljäs kokonaisuus on myös jaottelu. Sitä on hieman hankalampi hahmottaa, mutta kulkekoon jako vaikkapa säilyttäjien ja uudistajien välillä.

– Tämä jakolinja kulkee nykyään puolueiden sisällä. Niissä on valopäitä, jotka katsovat rohkeasti tulevaisuuteen, ja toisaalta näitä – niin kuin eduskunnassa sanotaan – neliraajajarruttajia, sanoo Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran vanhempi neuvonantaja Liisa Hyssälä.

Mutta katsotaan seuraavaksi tarkemmin teemojen sisään.

Teema 1: Ympäristö

Sitran Tulevaisuusbarometrin (pdf) mukaan yli 80 prosenttia suomalaisista näkee, että ilmaston lämpeneminen, luonnon monimuotoisuuden väheneminen ja luonnonvarojen niukkeneminen ovat erittäin suuri tai melko suuri uhka.

– Jos katsotaan, mitä on tapahtumassa esimerkiksi ilmastolle ja biodiversiteetille, olisi todella kummallista, jos ympäristö ei nousisi ykkösasiaksi, summaa Kaskinen.

Kaikilla nykyisillä puolueilla on jonkinlainen kanta ilmastoon, ja se on esillä niiden ohjelmissa. Se voi tosin tarkoittaa joko mainintaa tai koko agendalle keskeistä asiaa.

Ympäristöteema jakaa puolueita vahvasti, mikä näkyy esimerkiksi ehdokkaiden vastauksissa Ylen vaalikoneeseen.

– Suhtautuminen ympäristökysymyksiin kaiken kaikkiaan varmasti synnyttäisi ympärilleen puolueen tai ehkä useampia, sanoo Suutari.

Puolueet voisivat olla luonteeltaan esimerkiksi ongelmiin teknologian kehittämisen kautta ratkaisuja hakevia teknovihreitä tai luomuviljelyä ja lähiruokaa painottavia agraarivihreitä.

Ympäristöhuoli yhdistyy muihin teemoihin

e2 Tutkimuksen Jussi Westinen on perehtynyt arvoihin, asenteisiin ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Hän epäilee, että ilmastoasioista yksin ei olisi puolueen pohjaksi.

– Ympäristö- ja ilmastokysymyksistä yhdessä kyllä, mutta tulisiko erillistä ilmastopuoluetta? On se mahdollista, mutta radikaalimpien ilmastotekojen kannatus korreloi vahvasti tiettyjen muiden tekijöiden kanssa, hän sanoo.

Ilmastotekoja haluavat kannattavatkin yleensä myös muuta ympäristönsuojelua, vähemmistöjen oikeuksia ja monikulttuurisuutta.

Pitkälle vietyä ympäristönsuojelua ajavaan perinteisten arvojen puolueeseen taas Westinen ei arvo- ja asennetutkimusten perusteella usko.

– Ympäristöasiat liittyvät kansallisvaltion itsenäiseen päätöksentekoon, omien valintojen tekemiseen. Monet ilmastoteot näyttävät vaativan kajoamista elintasoon ja tiettyihin kansallisina etuina nähtyihin asioihin, hän sanoo.

Ympäristötotalitarismi?

Juha Kaskinen nostaa esiin myös sen, että jos planeetan pelastamisen arvioidaan vaativan todella rajuja toimia, uhkana voisi ehkä olla ympäristötotalitarismi.

– Tällaisessa ympäristödiktatuurissa kaikki päätöksenteko lähtisi siitä, että ympäristö on säilytettävä. Jos se ei toimisi vapaaehtoisesti, tarvittaisiin pakkoa, Kaskinen sanoo.

Totalitarismia Kaskinen ei tietenkään toivo, mutta turhautunut hän on: edelleen mietitään samoja asioita kuin 1980-luvun lopulla, kun YK loi kestävän kehityksen käsitteen.

– Vähintäänkin sieltä asti on tiedetty, että ihmiskunnan kulutuksen ja käytettävissä olevien luonnonvarojen välillä on hälyttävä ero. Meidän nykyisenkin poliittisen järjestelmämme pitäisi vastata ympäristöön liittyviin kysymyksiin vähän muullakin kuin puheella ja lillukanvarsilla, hän sanoo.

Kaskinen katsoo, että nykyisessä politiikassa puheet ja teot määrittyvät liiaksi talouden kautta.

– Tarvittaisiin muutos siihen, että teot määrittyisivät ympäristön säilyttämisen kautta. Taloudella on tietenkin siinä keskeinen rooli, mutta kysymykset ja prioriteetit olisivat aivan toisennäköisiä.

Teema 2: Tulonjako

Tulonjako olisi puolueista tyhjässä Suomessa edelleen merkittävä jakolinja, onhan se politiikan kovaa ydintä. Jako on osin sama kuin perinteisessä oikeiston ja vasemmiston jaottelussa.

– Oikeistopäässä ovat kevyemmän verotuksen ja pienemmän julkisen talouden kannattajat, ja vasemmistopäässä korkeamman verotuksen ja laajemman julkisen talouden kannattajat, tiivistää Sani Suutari.

Vasemmiston ja oikeiston jako ei ole yhtä syvä kuin se oli takavuosikymmeninä, mutta julkinen sektori, eriarvoisuus ja markkinatalouteen liittyvät kysymykset ovat edelleen keskeinen osa politiikan pelikenttää.

– Markkinatalouteen ja yrittäjyyteen panostavalle puolueelle olisi varmasti tilausta, samoin kuin palkansaajien edunvalvojalle, arvioi Jussi Westinen.

Liisa Hyssälä puolestaan näkee, että perinteinen oikeisto ja vasemmisto eivät ole enää suuri jakolinja.

– Pikemminkin kaikki ovat asiakysymyksissä keskellä. Ainakaan luokkapuolueita ei syntyisi, koska duunarit ja herrat asetelmaa ei enää ole. Nykyiset puolueet eivät kuitenkaan ole luoneet nahkaansa ja ryhmittyneet uusien jakojen ympärille, hän sanoo.

Tulonjaon peruskysymys on se, tasataanko tuloja, minkä verran niitä tasataan ja miten se tehdään. Toinen peruskysymys on hyvinvointivaltio: kuinka laaja ja miten se rahoitetaan.

Oman erityiskysymyksensä tulonjaossa muodostaa perustulo eri malleineen. Perusjako kulkee siinä, kannattaako perustuloa ylipäätään, hienojako tehdään erilaisten mallien välillä.

Eriarvoistuminen

Tulonjakoon liittyy osaltaan myös eriarvoisuus. Suurimalla osalla suomalaisista elämänlaatu ja elintaso ovat parantuneet vuosikymmenien ajan, mutta kaikki eivät ole olleet kehityksessä mukana aivan samassa mitassa.

Valtioneuvoston kanslian eriarvoisuutta käsittelevän työryhmän loppuraportti (pdf) toteaa myös, että julkisen vallan mahdollisuudet heikommassa asemassa olevien tukemiseen ovat heikentyneet 2010-luvulla.

– Jos katsotaan työmarkkinoiden kannalta, Suomessa on kolme ryhmää: suhteellisen hyvin palkatut osaajat, matalapalkkaiset ja silpputyöläiset ja kolmantena syrjäytyneet, jotka eivät ole oikein järjestelmässä kiinni enää ollenkaan, sanoo Kaskinen.

Eriarvoisuuden kokemus on myös lannoite populismille. Tyytymättömyyden ja karismaattisen johtajan ympärille on Euroopassa syntynyt merkittäviä poliittisia voimia.

Teema 3: Kansallinen – kansainvälinen

Kolmannen teeman tai jakolinjan voi nähdä kansallisen ja kansainvälisen suuntautumisen välillä. Onko Suomi maailmanlaajuinen toimija, vai onko parempi keskittyä omien rajojen sisälle?

– Yhtäällä ovat liberaalien arvojen, kuten monikulttuurisuuden, monimuotoisuuden, vähemmistöjen, maahanmuuton ja vastaavan puolustajat. Heidän vastapuolenaan ovat konservatiiviset kansallista yhtenäisyyttä vaalivat voimat, kuvaa Jussi Westinen.

Euroopassa on jo nähty jakautumista kansainvälisen ja kansallisen suuntautumiseen. Puolassa valtaa pitävän Laki ja oikeus -puolueen linja perustuu kansallisten arvojen korostamiseen, samoin Unkarissa Fidesz:n ja Ranskassa Kansallisen liittouman.

– Näen Suomessakin viitteitä siitä, että käperrytään tämän jaon ympärille, sanoo Hyssälä.

Samaan pakettiin kuuluu suhtautuminen Euroopan unioniin. Se jakaa puolueita nytkin.

– Jos puolueita ei olisi, niitä voisi syntyä EU-suhteen ympärille – ollaanko EU-kriittisiä vai nähdäänkö se hyvänä asiana, Sani Suutari arvioi.

Maahanmuutto

Kansallisen ja kansainvälisen akseli näkyy käytännössä suhteessa maahanmuuttoon.

– Maahanmuuttoa toisaalta tarvitaan, ja toisaalta sitä kohtaan on myös aika paljon vastustusta. Kun kulttuurit ja ryhmät sekoittuvat, on aina yhteentörmäyksen riski, Kaskinen sanoo.

Jakolinja Suomessa on julkisen keskustelun perusteella syvä, ja kielenkäyttö välillä kovaa. Puolueella on oltava kanta maahanmuuttoon, ja niin pitäisi myös puolueista tyhjään Suomeen muodostuvilla uusilla puolueilla olla.

– Nähdäänkö maahanmuutto uhkana vai tarpeellisena, jopa mahdollisuutena? Siinä on selvä jakolinja, sanoo Suutari.

Teema 4: Uudistajat ja säilyttäjät

Kaikkien puolueiden tavoite on kehittää parempaa yhteiskuntaa, mutta käsitykset paremmasta yhteiskunnasta vaihtelevat. Samoin vaihtelevat käsitykset siitä, mitkä kysymykset ovat keskeisiä, ja mitkä ovat näiden kysymysten parhaita ratkaisuja.

Uudistajien ja säilyttäjien jako kulkee enemmän tai vähemmän myös yli ympäristön, tulonjaon ja kansainvälisyyden teemojen.

Taloustutkimuksen tekemässä kyselyssä (Helsingin Sanomat, tilaajille) suomalaiset jakautuvat kuuteen lähes yhtä suureen joukkoon, jonka toisessa päässä ovat "kovat konservatiivinationalistit" ja toisessa "aidosti arvoliberaalit feministiglobalistit".

Kyselyssä kysyttiin suhtautumista muun muassa vähemmistöjen asemaan, ydinperheeseen ja turvapaikanhakijoihin.

Arvot näkyvät

Perusteiltaan uudistajissa ja säilyttäjissä on kyse arvoista: liberaaleista ja konservatiiveista.

Arvoihin perustuvat erot tulevat näkyviin esimerkiksi e2-tutkijayhteisön tutkimuksessa suomalaisten arvoista ja pyhyyden kokemuksesta. Esimerkiksi ihmisarvoa pitää itsensä erittäin arvokonservatiiveiksi määrittelevistä pyhänä 40 prosenttia, erittäin arvoliberaaleista taas 58 prosenttia.

Erittäin arvokonservatiiveista Suomi ja Suomen itsenäisyys ovat pyhiä 70 prosentille, erittäin arvoliberaaleista 20 prosentille.

– Uskon, että juuri uudistajien ja säilyttäjien jako olisi aivan keskeinen, jos puolueet tulisivat Suomeen tyhjästä nyt, sanoo Liisa Hyssälä.

Uudistajiin ja säilyttäjiin liittyy myös suhtautuminen maailman monimutkaistumiseen ja kasvaviksi koettuihin vaatimuksiin.

– Ennen riitti yksi koulutus, ja sillä sai varman työpaikan. Nyt pitää kouluttautua koko ajan, vaihtaa ammattia ja digitalisoitua. Jos asunto on väärällä sijainnilla, sen arvo voi olla nolla. Kaipuu menneisiin, yksinkertaisempiin aikoihin on selkeä, joten myös sellaiselle poliittiselle viestille on kysyntää, sanoo Westinen.

Omia arvojasi voit testata tästä.

Kielipuolue, ikääntyminen ja muita teemoja

Neljän suuren teeman lisäksi on epälukuinen joukko muita teemoja, joiden ympärille saattaisi syntyä puolue. Ainakin yksi näistä teemoista on käytännössä varma.

Jos puolueet syntyisivät nyt, yksi niistä olisi Suomen ruotsinkielisten asiaa ajava puolue.

– Jonkinlaista kieliedunvalvontaa täytyisi tehdä yli alue- ja luokkarajojen, ja osalle se on ykköskysymys, sanoo Westinen.

Toinen mahdollinen nykyteema on kristillisyys, mutta ei ole mitenkään selvää mihin mittaan kristillisyyttä ytimenään pitävä puolue yltäisi. 2015 eduskuntavaaleissa puolueen kannatus oli 3,54 prosenttia, ja tuoreet mielipidetiedustelut ovat näyttäneet samaa.

Ikääntyminen voisi kenties muodostaa oman ytimensä, jonka ympärille syntyisi liike. Väestöennusteiden mukaan vuonna 2030 useampi kuin joka neljäs suomalainen on yli 65-vuotias.

– Eläkeläisillä on paljon voitettavaa ja aikaa poliittiseen toimintaan. Jos he liittyisivät yhteen, se olisi pelottava voima, sanoo Liisa Hyssälä.

Ikääntyvät eivät kuitenkaan näytä kokevan ikääntymistä yhdistävänä tekijänä.

– Eläkeläisten puoluetta on odoteltu 20 vuotta, mutta ei ole syntynyt. Tai on syntynyt, mutta kannatusta ei ole ollut, sanoo Juha Kaskinen.

Myös kaupunkien ja maaseudun jako on edelleen olemassa. Ihmiset muuttavat taajamiin ja kaupunkeihin niin Suomessa kuin kansainvälisesti, eivätkä harvaan asuttujen alueiden ja kaupunkien intressit ole samat.

– Mahdollisesti syntyisi jonkinlainen hajautettua yhteiskuntarakennetta ainakin yhtenä teemanaan ajava puolue. Nykyisten puolueiden kannatuksen perusteella sellaiselle voisi olla kysyntää, sanoo Westinen.

Nykyiset puolueet kattavat teemat, mutta...

Suomen puoluekenttä on monipuolinen, jopa kirjava, ja nykyiset puolueet kattavat suuret teemat melko hyvin. Näyttää siltä, että jos puolueita ei olisi, ne syntyisivät nykyisiäkin puolueita erottelevien jakojen ympärille.

– Eri asia on se, kuinka tyytyväistä kansa on, tai mitä asioiden kanssa on oikeasti saatu aikaan. Harva kehuu puolueita vaikkapa työttömien aseman parantamisesta tai vanhusten asioiden hyvästä hoidosta, sanoo Westinen.

Juha Kaskisen mukaan ongelma ei ole puolueissa eikä demokratiassa, vaan siinä, että järjestelmässä on aikaan liittyvä ristiriita.

– Esimerkiksi ilmastonmuutoksen aikajänne on pitkä. Järjestelmässämme asiat kuitenkin käsitellään budjettivuosina ja hallituskausina. Visiot ja teot eivät tässä järjestelmässä tahdo kohdata, hän sanoo.

Aiemmin pitkään politiikassa itsekin mukana ollut Liisa Hyssälä kritisoi puolueiden toiminnan tapoja. Hänen mielestään puolueet ovat muuttuneet vaaliorganisaatioiksi, jotka eivät ole aktiivisia vaalien välillä eivätkä tarjoa jäsenistölleen oikein mitään.

– Mielikuva puolueiden käytännön toiminnasta käsittää pitkiä nahkeita kokouksia, kuivia sämpylöitä ja seisonutta termarikahvia, Hyssälä sanoo.

Tutustu ehdokkaisiin Ylen vaalikoneessa.

Katso Ylen vaalitarjontaa kootusti.

Vaihdettu 8.4.2019 klo 13.45: Vaihdettu kuvituskuva, jossa on puolueiden logoja. Edellisessä kuvassa oli vanha vasemmistoliiton logo.

Vaikka lähes koko maan on vallannut kylmyys, räntä- ja lumisateet, ei takatalvesta voida kuitenkaan puhua koko maan osalta.

Etelä-Suomessa lämpötilat ovat sen verran lämpimiä, ettei takatalven kutsumiselle ole perusteita. Vesisade ja räntä muuttuu yöllä lumisateeksi, mutta se on jokseenkin vähäistä.

Sen sijaan maan keskiosassa lunta kertyy ensi yönä aamuun mennessä jopa 10 senttiä, kertoo Ylen meteorologi Anniina Valtonen.

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä lunta tulee vielä viisi senttiä lisää maan keskiosassa.

Valtonen varoittaa erittäin huonosta ajokelistä idässä. Samaan aikaan läntisillä merialueilla myrskyää.

Viikonloppuna mitattiin vielä laajalti yli 10 astetta ja nyt lämpötilat jäävät vain muutamaan asteeseen. Vaikka lämpötilavaihtelut ovatkin olleet suuria, on se kuitenkin normaalia tähän vuoden aikaan, kertaa Valtonen.

– Tämä kuuluu kevään tuloon normaalisti.

Joka kymmenes yli kolmekymppinen japanilainen ei ole ikinä harrastanut heteroseksiä, selviää Japanin terveysministeriön tekemästä laajasta kyselytutkimuksesta.

Sen mukaan 30–34-vuotiaista miehistä 12,7 prosenttia ei ollut harrastanut heteroseksiä kertaakaan elämänsä aikana. Naisilla vastaava luku oli 11,9.

35–39-vuotiailla luvut pienenivät vain hiukan; yhdeksän prosentin tuntumaan.

Japanilaistutkimus on tehty vuosina 1987–2015. Sen mukaan seksuaalinen kokemattomuus on nykyään paljon yleisempää kuin vuosina 1987 ja 1992. Samankaltaiseen tulokseen päätyi myös yleisradioyhtiö BBC:n tutkimus vuosi sitten.

Tutkimuksessa ei tosin kysytty kokemuksia seksistä saman sukupuolen kanssa.

Vaikka viidellä prosentilla haastatelluista olisi kokemuksia vain seksistä saman sukupuolen kanssa, silti joka kahdeskymmenes 30–39-vuotias japanilainen olisi neitsyt, tutkijat huomauttavat.

Japani on poikkeus

Datan perusteella Japani on kehittyneiden maiden joukossa poikkeus. Vastaavan tutkimuksen mukaan yhdysvaltalaisista 30–34-vuotiaista miehistä neitsyitä oli 3,1 prosenttia ja naisista 1,9 prosenttia.

Suomessa Väestöliiton mukaan miehistä noin viidesosa ja naisista kymmenesosa oli ollut yhdynnässä ensimmäistä kertaa vasta 21-vuotiaana tai sitä vanhempana.

– Seksuaalista kokemattomuutta tai passiivisuutta ei pitäisi eksotisoida, sille ei pidä nauraa eikä sen pitäisi olla kenenkään huolenaihe, sanoo tutkimusjohtaja Peter Ueda Tokion yliopistosta uutistoimisto AFP:n mukaan.

Hänen mukaansa seksuaalisesta aktiivisuudesta ja sen puutteesta kaivataan lisätutkimusta.

Todennäköisesti Japanissa joku kuitenkin huolestuu.

Maa käy jatkuvaa taistelua väestön ikääntymisen ja syntyvyyden vähenemisen kanssa.

Lue juttu japanilaisnuorten parisuhteita ja perhe-elämää koskevista ajatuksista täältä

Japanilaisnuoret lakkasivat harrastamasta seksiä – Nyt kunnat järjestävät sokkotreffejä, koska maa tarvitsee kipeästi lisää vauvoja

Kotkassa koettiin sunnuntaina poikkeuksellinen tilanne, kun äänestäjä jouduttiin käännyttämään pois Karhuvuoren ennakkoäänestyspaikalta humalatilan vuoksi.

– Vartijan näkemys tilanteesta oli, että äänestäjä oli liian kovassa humalassa, kertoo Kotkan kaupungin keskusvaalilautakunnan sihteeri Birgit Lempinen.

Karhuvuoren ennakkoäänestys järjestetään nyt toista kertaa paikassa, jonka lähistöllä liikkuu paljon päihdeongelmaisia. Siksi paikalle haluttiin myös pysyvä vartiointi. Vartijat eivät ole kovin yleinen näky äänestyspaikoilla.

– En ole kuullutkaan, että olisi jo ennakkoon tiedossa joku rähinäpaikka ja valmistauduttu siihen. Apua saadaan aina paikalle, jos sitä tarvitaan, toteaa sihteeri Juha Ruuth Kaakkois-Suomen vaalipiirilautakunnasta.

Kokosimme alle ohjeita, joiden avulla varmistat että eduskuntavaaleissa antamasi ääni lasketaan – ja että se menee varmasti haluamallesi ehdokkaalle.

1. Äänestä selvinpäin, älä riehu

Neuvotteleva virkamies Heini Huotarinen oikeusministeriöstä sanoo, että humalatila ei kategorisesti estä äänestämistä. Vaalivirkailija voi kuitenkin kieltää äänestämisen humalatilan takia.

– Äänestäminen on oikeudellisesti ihan merkityksellinen toimi. Siksi vaalivirkailijan täytyy varmistua, että äänestäjä ymmärtää mistä on kyse, Huotarinen toteaa.

Harkinta on tapauskohtaista ja kuuluu Huotarisen mukaan virkailijalle, ei vartijalle.

– Vaalivirkailijan pitää tehdä päätös ja hänen tulee itse todeta tilanne. Vartijan asiantuntemukseen ei tässä voi luottaa. Vartijat eivät toimi tilanteessa virkavastuulla.

Suurimmat kysymykset ovat, kykeneekö henkilö äänestämään ja ymmärtääkö hän, mitä on tekemässä.

– Pidän mahdollisena, että joissakin tapauksissa humalatila on niin vahva ettei äänestäminen onnistu. Myös häiriköinti voi johtaa siihen, ettei äänestäjää päästetä koppiin, oli humalassa tai ei.

Äänestyspaikoilla on virkailija, joka auttaa äänestämisessä esimerkiksi vanhuksia, vammaisia ja niitä, jotka eivät pysty kirjoittamaan sairautensa vuoksi.

2. Muista äänestää oman vaalipiirisi ehdokasta

Yleinen virhe etenkin eduskuntavaalien ennakkoäänestyksessä on Huotarisen mukaan se, ettei äänestäjä hoksaa mihin vaalipiiriin kuuluu. Tätä tapahtuu varsinkin pääkaupunkiseudulla, koska Helsinki on eri vaalipiirissä kuin Espoo ja Vantaa.

– Aiemmissa vaaleissa on äänestetty aika paljon ennakkoon yli vaalipiirirajojen. Kopissa ovat esillä kyseisen vaalipiirin ehdokaslistat, joten pitää hoksata katsoa muualta se oman vaalipiirin ehdokkaan numero. Vaarana, että ääni menee väärälle ehdokkaalle.

Äänet lasketaan sen mukaan, mikä äänestäjän kotikunta on.

– Meille tulee jonkin verran kysymyksiä, että miten tämä nyt menikään. Lisäksi on ollut tilanteita, joissa joku on äänestänyt ehdokasta joka ei olekaan saanut yhtään ääntä. Sitten on käynyt ilmi, ettei äänestäjä olekaan äänestänyt henkilöä jota on luullut äänestäneensä.

Vaalipäivänä äänestäminen ei onnistu muualla kuin oman vaalipiirin äänestyspaikoissa. Jos siis olet vaalipäivänä reissussa, sinulla on jo kiire äänestämään. Ennakkoäänestys päättyy tiistaina 9.4.

3. Piirrä numerot oikein

Yleisin virhe äänestyskopissa on perinteisesti ollut niin suttuinen numero, ettei siitä saa selvää. Ääntenlaskijoille tuottavat vaikeuksia etenkin huolimattomasti piirretyt ykkönen ja seiska.

– Ykkönen pitäisi piirtää ilman väkästä, ja seiskaan taas pitäisi laittaa väliviiva. Myös muiden numeroiden kanssa kannattaa olla huolellinen. Kutonen, ysi, kolmonen ja nolla voivat huolimattomasti piirrettyinä olla vaikeita tulkita, Huotarinen muistuttaa.

Numeron kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä liian vaikeasti tulkittava numero hylätään. Tulkinnanvaraisen numeron tutkii ainakin kolme silmäparia.

4. Älä piirrä lipukkeeseen sydämiä tai muuta ylimääräistä

Aku Ankka on yleisin äänestyslipukkeeseen ilmestyvä hahmo, joka ei ole vaaleissa ehdolla. Lipukkeista löytyy myös muunlaisia taideteoksia kuten sydämiä, kukkia ja aurinkoja. Siihen ei kuitenkaan kannata piirtää mitään ylimääräistä.

Ei edes pientä sydäntä lipukkeen kulmaan.

– Riski äänen hylkäämisestä on silloin vahva. Vaalipiirilautakunta joutuu ratkaisemaan, että onko merkintä asiaton, Huotarinen sanoo.

5. Varaudu todistamaan henkilöllisyytesi

Postissa kotiin tullutta äänestyskorttia et välttämättä tarvitse, mutta henkilöllisyys on pystyttävä todistamaan. Siihen kelpaa esimerkiksi henkilökortti, ajokortti tai passi.

Poliisilta voi saada myös maksuttoman henkilökortin äänestämistä varten. Tapoja on muitakin.

– Se riittää, jos vaalivirkailija tuntee äänestäjän.

Myös kaverin siivellä saattaa päästä äänestämään. Silloin riittää, että kaveri pystyy todistamaan oman henkilöllisyytensä ja vahvistamaan, kuka olet.

– Tämä on vaalivirkailijan harkinnassa. Jos selvitys luotettava, niin näitä on voitu hyväksyä. Tavoite on, että mahdollisimman moni pääsee käyttämään äänioikeuttaan.

55-vuotias brittinainen pidätettiin Dubain lentokentällä, kun hän saapui Arabiemiraatteihin osallistuakseen entisen aviomiehensä hautajaisiin.

Syynä oli kaksi vuonna 2016 kirjoitettua Facebook-postausta, kertoo Britannian yleisradioyhtiö BBC.

Nainen oli kommentoinut ex-miehensä ja tämän uuden vaimon Facebook-kuvaa farsin kielellä näin: "Toivon, että katoat maanpäältä kirottu ääliö. Jätit minut tuon hevosen takia".

Brittinainen ehti olla miehensä kanssa naimisissa 18 vuotta. Tästä ajasta hän asui tukiryhmänsä mukaan Arabiemiraateissa kahdeksan kuukautta. Muutama vuosi sitten nainen lähti pariskunnan tyttären kanssa Britanniaan, ja mies jäi Arabiemiraatteihin. Pariskunta erosi.

Vuonna 2016 nainen huomasi Facebookista, että mies oli menossa uusiin naimisiin. Silloin hän kirjoitti tulikivenkatkuisen kommentin kuvan alle.

Viesti kirjoitettiin Britanniassa

Kommentin vuoksi naista uhkaa nyt kahden vuoden vankeustuomio. Arabiemiraateissa voimassa olevan lain mukaan ihmisiä voidaan tuomita sakkoihin tai vankeuteen sosiaalisessa mediassa tehtyjen herjaavien kommenttien vuoksi.

Vankeuden lisäksi naisen maksettavaksi saattaa langeta 58 000 euron sakko.

BBC:n mukaan hänet voidaan tuomita, vaikka hän kirjoitti Facebook-kommentit Britanniasta käsin. Nainen on yhä pidätettynä Dubaissa. Hän saapui maahan osallistuakseen sydänkohtaukseen kuolleen entisen puolisonsa hautajaisiin.

Naisen 14-vuotias tytär palasi Britanniaan yksin.

Hakisitko sinä työpaikkaa, jossa teet töitä erimielisten ihmisten kanssa, tekemisiäsi ja olemustasi ruoditaan julkisuudessa ja nopeita tuloksia ei ole luvassa? Pian eduskuntaan valitaan 200 uutta työntekijää tällaiseen tehtävään. Voit tutustua työnhakijoihin Ylen vaalikoneessa.

Kansanedustajan työ on vaativaa. Kun konkarikansanedustajilta kysyy, millainen ihminen siinä pärjää, toistuu vastauksissa kaksi asiaa: pitkä pinna ja kyky kompromisseihin.

– Arvot ovat politiikan kompassi, mutta tuloksia ei synny ilman yhteistyötaitoja. Täytyy ymmärtää, miksi joku toinen ajattelee toisin kuin itse, sanoo luopuva kansanedustaja Seppo Kääriäinen (kesk.). Hänellä on yli 30 vuoden kokemus eduskuntatyöstä.

Samaa mieltä on kansanedustaja Riitta Myller (sd.). Myös hän jättää eduskunnan näissä vaaleissa.

– Kansanedustajaksi haluavalla on paljon ideoita, miten maailma pistetään järjestykseen. Täytyy kuitenkin olla avara mieli oppia uutta ja tarkistaa näkemyksiä. Suomessa ei voi tehdä politiikkaa ilman kompromisseja.

Yle halusi haastaa kansanedustajaehdokkaat asettumaan toisen ihmisen asemaan. Puolueet valitsivat kukin yhden ehdokkaan tekemään yllätystehtävän, joka selvisi ehdokkaalle vasta paikan päällä. Tämän jutun videoilta näet, kuinka demari pärjää yksityisen hoivakodin johtajan apurina, miten keskustan ehdokas solahtaa ilmastomielenosoitukseen tai mitä miettii kristillisdemokraattien ehdokas täyttäessään ruokakaupan lonkerohyllyä.

Mukaan kutsuttiin ne rekisteröityneet eduskuntapuolueet, joilla on vähintään kaksi kansanedustajaa päättyvällä vaalikaudella. Tehtävät jaettiin Savo-Karjalan vaalipiirin ehdokkaille. RKP:llä ei ole ehdokkaita Savo-Karjalan vaalipiirissä.

Näin ehdokkaat selvisivät yllätystehtävästä

Keskustan eduskuntavaaliehdokas Hanna Huttunen ei ole laskenut omaa hiilijalanjälkeään. Keskustan ilmastolupaukset ovat moniin muihin puolueisiin verrattuna vaatimattomat (Helsingin Sanomat), eikä Huttunenkaan olisi valmis tinkimään lihansyönnistä tai maksamaan lihaveroa.

Kun Huttunen tekee hiilijalanjälkitestin nuorten ilmastoaktiivien Vivi Kotilaisen ja Oskari Mehtätalon kanssa, tulos yllättää. Lopuksi Huttunen päätyy elämänsä ensimmäiseen mielenosoitukseen oman ilmastolupauksensa kanssa.

– Olimme eri mieltä monista asioista, mutta yhtä mieltä siitä, että jotain on tehtävä, Hanna Huttunen sanoo.

Kokoomukseen on tarttunut maine hyväosaisten puolueena, ja näissäkin vaaleissa sen ehdokkaiksi ovat valikoituneet kaikkein kovatuloisimmat. Puolueen joensuulaisen ehdokkaan Timo Elon mielestä paras tapa auttaa köyhiä olisi lisätä työtä esimerkiksi tuloverotusta keventämällä.

Kun häntä pyydettiin valitsemaan kaupasta 15 eurolla kolmen päivän ruokakassi pariskunnalle, yrittäjätaustaisen Elon laskupää joutui koville. Valmentajana hänellä oli Kuopion Ruoka-avun Harri Miettinen, jonka asiakkaat joutuvat tämänkaltaisiin tehtäviin päivittäin.

Kristillisdemokraattien ehdokas Satu Melkko ei tunne alkoholijuomia. Kaupan lonkerohyllyissä riittää kuitenkin täyttämistä, sillä yli kolmannes pienen K-kaupan myynnistä tulee juomista. Kauppias Harri Leinonen myisi mielellään ohikulkeville kesämökkiläisille oluen lisäksi myös viinejä, mutta kristilliset ovat toista mieltä. Puolue vastusti jyrkästi uutta alkoholilakia. (Kristillisdemokraattien sivut)

– Viina on vaikea asia meille suomalaisille, Melkko pohtii.

Osa perussuomalaisista ei haluaisi ollenkaan rahoittaa verovaroilla monikulttuurista toimintaa järjestävän Setlementti Puijolan Kompassin kaltaisia laitoksia. Puolueen kuopiolainen ehdokas Pia Punkki sai pikakurssin Puijolan toimintaan, kun hän toimi vapaaehtoisena suomen kielen opettajana maahanmuuttajille.

– Meillä ei hyysätä, meillä pikemminkin potkitaan, tiivisti Kompassin asiantuntija Tsega Kiflie Punkille työnkuvansa.

Siniset on ollut maalitauluna kiistellyn aktiivimallin puolustajana. Siksi oli sopivaa, että puolueen kuopiolainen ehdokas Teija Savolainen-Lipponen lähetettiin täyttämään aktiivimallin ehtoja katsomalla varsin puuduttavaa työnhakuwebinaaria.

Sosiaalitieteitä opiskelevan Julia Koskisen mielestä työttömyysturvan aktiivimalli on ollut työttömille lähinnä leikkuri. Millaisia eväitä Savolainen-Lipponen sai työttömien aktivoimiseen yhteisestä webinaarituokiosta opiskelijan kanssa?

SDP:n ehdokas Seppo Eskelinen ajaa hoitajamitoituksen nostamista vanhustenhuollossa, ja hänen puolueensa otti voimakkaasti kantaa hoivakotikeskusteluun alkuvuodesta. Hoivakoti Vilinan yrittäjä Eija Weeman kertoo, että nykyisillä kilpailutussopimuksilla pienen hoivakodin yrittäjällä ei olisi siihen varaa. Mutta miten Eskelinen selviää hoivakodin aamuvuorossa yrittäjän apuna, kun yhden asukkaan jalat kaipaavat rasvausta ja toinen täytyy auttaa vuoteesta pyörätuoliin?

– Yrittäjiä tarvitaan julkisen puolen kumppaneiksi, se on selvä, mutta kilpailutuksen kriteereitä on pakko miettiä uusiksi, sanoo Seppo Eskelinen, joka on ollut myös itse päättämässä kilpailutuksista Joensuun kaupunginhallituksen puheenjohtajana.

Vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokas Anni Järvinen muistaa joskus kokeilleensa lypsämistä, vaikka kaupunkilainen onkin. Nykyaikaisessa robottinavetassa lypsyllä ei enää tarvitse kyykkiä itse, mutta lietettä syntyy samalla tavalla kuin ennenkin. Sen loppusijoituksesta Järvinen ja maatalousyrittäjä Jari Puhakka ovat eri mieltä. Ilmasto-ohjelmassaan Vasemmistoliitto muistuttaa, että maatalouden osuus on jopa viidennes Suomen päästöistä.

– Kotimaista ruoantuotantoa tarvitaan kyllä, mutta ympäristölakien noudattamisesta ei voi tinkiä, Järvinen sanoo.

Vihreillä ja metsäalalla on ristiriitainen suhde. Puolue haluaisi luonnon vuoksi vähentää metsien hakkuita, mikä veisi töitä metsäalan ammattilaisilta.

Vihreiden iisalmelainen ehdokas Anne Roponen pääsi puunkaato-oppiin Jussi Mensosen harvesterin penkille. Tehtävä oli sosiaalialalla työskentelevälle Roposelle suorastaan jännittävä.

– Sydän takoi kahtasataa. Mutta vieruskaveri oli rauhallinen, ja kun sitä puuta rupesi oikeasti kaatamaan, siinä tuli oikeasti ihan hyvä olo!

Kuplautumista vastaan täytyy taistella

Kansanedustajuus vaatii rautaista stressinsietokykyä. Kritiikkiä sataa eri suunnilta, ja silti pitäisi pystyä rakentavaan keskusteluun. Työpsykologi Ari-Pekka Skarp muistuttaa, että työminän ja siviiliminän erottaminen toisistaan auttaa käsittelemään paineita.

– Paineen alla kyky ymmärtää muita ihmisiä ja heidän ajatteluaan kapeutuu. Kansanedustajalta vaaditaan kykyä oman työn suunnitteluun, muuten vaarana on uupuminen ja poteroituminen omaan näkemykseen.

Kansanedustajat kuuluvat eittämättä eliittiin. Uhkaako yhteys tavallisten ihmisten elämään katketa eduskunnan käytävillä?

– Kun muistaa käydä toreilla ja huoltoasemilla, tuntuma säilyy. Ja kuunteleminen on julistamista tärkeämpää, Seppo Kääriäinen sanoo.

Hänen mielestään hyvä kansanedustaja esittää itselleen kysymyksen aina ennen napin painamista: mitä vaikutuksia tällä päätöksellä on ja kenelle?

Paineen alla kyky ymmärtää muita ihmisiä ja heidän ajatteluaan kapeutuu. Ari-Pekka Skarp, työpsykologi

Riitta Myllerin mielestä suomalaisilla kansanedustajilla on hyvä kosketus arkeen, sillä edustajaksi päädytään monenlaisista taustoista. Hän kuitenkin myöntää, että usein kansanedustaja elää siviilissä itsensä kaltaisten ihmisten keskuudessa. Kuplautumista vastaan pitää taistella tietoisesti.

– Esimerkiksi rahasta puhuttaessa oma hyväosaisuus saattaa unohtua. Parinkympin leikkaus ei merkitse hyvätuloiselle mitään, mutta voi keikauttaa pienituloisen koko talouden, Myller sanoo.

Lue ja katsele täältä Ylen tärkeimmät vaalijutut

Voit keskustella aiheesta alla kello 20 asti maanantaina. Tarvitset Yle Tunnuksen.

Tampereen Kissanmaalla kateissa ollut poika on löytynyt.

Poika löytyi yli kilometrin päästä Väinämöisenkadulta. Poliisin tiedossa ei ole, miksi poika lähti koululta.

Poika oli poliisin mukaan viety Kissanmaan koululle aamulla kello kahdeksalta. Hän ei kuitenkaan mennyt jostain syystä kouluun.

Etsinnät käynnistyivät tästä syystä.

Poliisin tilannekeskuksen mukaan koulu ja poliisipartiot etsivät poikaa koulun alueelta. Myös silminnäkijöiden havaintoja pyydettiin. Poliisi tiedotti asiasta kymmenen jälkeen aamulla.

Sisä-Suomen poliisi kertoi asiasta Twitterissä.

– Ehkä vähän ahdistaa.

Pia Fagerroos on nähnyt kylätien hiljenemisen kahvilansa ikkunan läpi. Hän avasi lounaskahvilan entiseen pankkikonttoriin Siikaisten keskustassa seitsemän vuotta sitten.

Sinä aikana hänelle on kasvanut tuttu asiakaskunta, joka tulee syömään kuin kotiinsa. Palveluita on kuitenkin karannut isommille paikkakunnille. Ja kun ihmiset menevät naapurikuntaan vaikkapa pankkikonttorin perässä, he vievät sinne usein myös muut asiointinsa.

– Se on ollut surullista huomata, koska tämä on niin ihana pieni paikkakunta, hän sanoo.

Satakunnassa sijaitseva pieni Siikaisten kunta on yksi sadoista paikoista Suomessa, jotka vähitellen tyhjenevät. Kun syntyvyys on romahtanut, alueet saavat riittävästi uusia asukkaita vain ulkomailta ja muista kunnista. Tässä ruletissa voittavat vain suurimmat kaupunkiseudut.

Katso, mitä tapahtuu sinun kotiseudullasi

Tästä jutusta voit katsoa, mitä suuri rakennemuutos tarkoittaa sinun kotiseudullasi. Alla oleva grafiikka näyttää koko maan ja maakuntien väestön kehityksen 1990–2040. Tiedot perustuvat Tilastokeskuksen väestötietoihin (sininen) ja vuonna 2015 julkaistuun väestöennusteeseen (keltainen).

Voit tarkastella väestönmuutosta maakuntien sisällä grafiikan yläpuolella olevasta valikosta valitsemalla.

Nyt näyttää siltä, että Suomen väkiluku kääntyy laskuun 2030-luvulla. Tilastokeskusta hurjemman väestöennusteen on tehnyt aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI. Sen tuorein ennuste kertoo, että Suomessa on 30-luvulla enää kolme kasvavaa kaupunkiseutua: Helsinki, Tampere, Turku. Kaikkialla muualla väki vähenee.

Siikaisissa vuotoa on ryhdytty paikkaamaan parantamalla lapsiperheiden palveluita. Vauvarahasta luovuttiin, mutta sen tilalle tuotiin ilmainen varhaiskasvatus ja lupaus järjestää päiväkotipaikka kahdessa päivässä.

– Täällä on minun mielestä kaikki hyvin. Ja vielä kun partiotoiminta saatiin pyörimään, siellä on käynyt aika paljonkin lapsia, lisää Leppijärven kylässä asuva Mari Viljanen.

Syrjäisissäkin kunnissa on tarjolla työtä esimerkiksi maa- ja metsätaloudessa sekä sosiaali- ja terveysalalla. Yhtälö muuttuu vaikeammaksi, kun työtä pitäisi löytää laihoilta markkinoilta molemmille perheen aikuisille.

Se on ollut surullista huomata, koska tämä on niin ihana pieni paikkakunta. Pia Fagerroos

Yrittäminen on mahdollisuus niille, joita elinkeinon epävarmuus ei pelota. Kemiläinen Janne Hallikainen kouluttautui media-alalle ja tuottaa nyt työkseen verkkovideoita synnyinkaupungissaan. Kun vaimokin on yrittäjä käsityöalalla, asuinpaikan voi valita suhteellisen vapaasti.

– Näitä asioita pystyy tekemään missä vaan. Olemme tyytyväisiä Kemissä enkä koe, että olisin jäänyt täällä mistään paitsi, Hallikainen sanoo.

Kun väki ja työpaikat vähenevät, jäljelle jäävät asukkaat saattavat antautua pessimismin valtaan. Pessimismin ääntä ei kuitenkaan pidä kuunnella liiaksi, sanoo jo 17-vuotiaana yrittäjäksi ryhtynyt outokumpulainen Kasimir Sandman.

"Päätin sitten muuttaa tänne"

Ruotsia äidinkielenään puhuva Sandman muutti Helsingistä Outokumpuun 16-vuotiaana. Se oli hyppy vastavirtaan: pohjoiskarjalainen entinen kaivoskaupunki on ollut muuttoliikkeen antavana osapuolena viime vuosikymmeninä lähes joka vuosi.

– Ihastuin Outokumpuun, kun vietin täällä aikaa sukulaisteni luona. Lupsakka meininki viehätti. Päätin sitten muuttaa tänne opiskelemaan lukioon.

Vanha kaivostorni näkyy kirkkaana kevätpäivänä jo kauan ennen Outokumpua. Koko kaupunkia ei olisi ilman kaivosta: enimmillään kaivostoiminta työllisti 1 700 ihmistä, kuparin merkki ikuistettiin kaupungin vaakunaan. "Kyllä yhtiö hoitaa", ihmiset sanoivat.

Enemmän on merkitystä turistien määrällä. Kasimir Sandman

Mutta vuonna 1989 kaivostoiminta loppui, eikä yhtiö enää hoitanut. Uutta tulonlähdettä on toivottu turismista, ja vanhan kaivoksen alueelle onkin rakennettu muun muassa museo, ravintola ja lasten teemapuisto nimeltään Lasten kaivos. Sen perusti tuolloin 17-vuotias Sandman.

Kun väki on vähentynyt ja vanhentunut, paikallisten ostovoima on heikentynyt. Kauppoja on suljettu muutamassa vuodessa jopa toistakymmentä. Matkailualalla muuttotappiolla ei ole kuitenkaan niin paljon merkitystä, sanoo nyt 22-vuotias Sandman.

– Ei sitä juuri huomaa. Enemmän on merkitystä turistien määrällä.

Sandmanin mukaan Outokummun kaupunki on tukenut häntä yrittäjänä: apua on saatu aina, kun on pyydetty. Yrittäjyyden tukeminen onkin yksi keino luoda elinvoimaa alueille, joilta julkiset palvelut pienenevät.

Sittemmin nuorukainen on myynyt matkailuyrityksensä ja pyörittänyt Outokummussa kirpputoria ja pientä kauppaa. Hän perusti maakuntakeskus Joensuuhun myös sisäaktiviteettipuiston, mutta se jouduttiin sulkemaan.

Joillakin paikkakunnilla rakennemuutos voi siirtää ihmisten asumisen painopistettä kokonaan toisaalle. Näin on ehkä käymässä päijäthämäläisessä Orimattilassa.

Orimattila: Kokonaan uusi kaupunginosa radan varrelle

Konsulttitoimisto MDI:n ennusteessa vuoden 2040 Suomen voi jakaa karkeasti kolmeen osaan. On kasvava pääkaupunkiseutu, loput kymmenen suurinta kaupunkiseutua ja taantuva muu Suomi. Jälkimmäisessä asuu MDI:n arvion mukaan enää alle kolmannes suomalaisista.

Kun kasvu painottuu kaupunkiseuduille, niiden välisten kulkureittien varrelle voi syntyä kokonaan uusia keskuksia. Yksi tällainen on Orimattilaan suunniteltu Henna, josta on suunniteltu jopa 15 000 asukkaan puutarhakaupunginosaa Lahti–Helsinki-oikoradan varteen.

Alueen ensimmäinen kerrostalo on määrä saada rakenteille vielä tänä vuonna. Kaupunki aikoo vuokrata talosta tilat päiväkodilleen. Henna on kaupungin suuri suunnitelma uusien asukkaiden saamiseksi.

Kaupungin toisella laidalla näyttää toisenlaiselta. 51-vuotias Marko Taavila on asunut koko ikänsä Kuivannon kylässä runsaan parinkymmenen kilometrin päässä kaupungin keskustasta.

Hennan alueen kehittäminen ei ole meiltä pois. Marko Taavila

Kylän väkimäärä on puolittunut huippuvuosista noin 800:aan. Samalla kauppa, pankki, meijeri ja baari ovat lähteneet kylältä. Se on siirtänyt asioinnin painopistettä muualle.

– Kymmenen kilometrin päässä Nastolassa on jo hyvät kaupat. Moni kyläläinen käy töissä Lahdessa ja tekee ostokset siellä, Taavila kertoo.

Nyt Taavila pelkää, että kylän koulukin on uhattuna kaupungin kouluverkkouudistuksessa. Kyläläiset ovat jo ryhmittyneet puolustamaan koulua, jossa on runsaat 50 oppilasta.

Kaupunki ei näytä enää investoivan syrjäisen kylän kehittämiseen. Siksi Taavila haluaisi, että kyläläiset itse aktivoituisivat. He voisivat esimerkiksi panna omistamiaan tontteja myyntiin, jotta syntyisi asumisen mahdollisuuksia uusille asukkaille.

– Hennan alueen kehittäminen ei ole meiltä pois. Suuret investoinnit lisäävät kaupungin velkaa, mikä voi tuoda tietysti riskejä.

Muuttohalujen takana on kuitenkin yksi iso asia, johon ei pysty vaikuttamaan kaupunkien, kuntien tai asukkaiden aktiivisuudellakaan: juuret.

"Kai tämä jonkin sortin unelma on"

Siikaislaisen Kari Anttilan kotikunta on paikka, jossa pizzeria on puolen tunnin ja elokuvateatteri tunnin ajomatkan päässä. Se on paikka, jossa ei tämän jutun kirjoittamisen aikaan ollut muita avoimia työpaikkoja kuin alueellisen mainosjakelijan.

Anttila on tuntenut paikan aina omakseen. Sen vuoksi hän palasi nuoruutensa kotikuntaan, kunhan oli ensin käynyt kertomansa mukaan pyörähtämässä "vilkkaissa keskuksissa". Hänen viisilapsisella perheellään on kunnassa rauhallista. Lisäksi naapuriapua saa aina, kun sitä tarvitsee.

– Kai näin voi sanoa, että tämä jonkin sortin unelma varmaan on.

Kun paikka on ennalta tuttu, asukkaan on helpompi hyväksyä hiljenevän paikkakunnan ominaisuudet, kuten pitkät asiointimatkat tai se, että kaikki tuntevat toinen toisensa.

Tämä on huomattu myös väestökadosta kärsineessä Kemissä, jossa kartoitettiin hiljattain ihmisten syitä muuttaa kaupunkiin tai sieltä pois. Ihmisiä veivät odotetusti muualle työ ja opinnot, mutta tulomuuttajien syissä korostuivat ehkä yllättävänkin paljon sukulaiset ja ystävät.

Asutko seudulla, jossa väki vähenee? Millaisia ratkaisuja teillä on tehty suunnan muuttamiseksi – tai mitä pitäisi tehdä? Ota kantaa keskusteluosiossa alla. Keskustelu on auki kello 20 asti maanantaina. Tarvitset Yle Tunnuksen.

Haluatko pohtia äänestysvalintaa syvällisesti? Tai ajatteletko että toisen puolueen äänestäjä on ihan tyhmä? Syy saattaa olla järjen sijasta erilaisissa arvoissa. Vastaamalla viiteen kysymykseen voit selvittää, minkä puolueen ehdokkaat ovat lähimpänä arvomaailmaasi. Voit verrata arvojasi myös 100 000:een vaalikoneen käyttäjään.

Samalla voit ymmärtää toisin ajattelevia. Arvot ja persoonallisuus vaikuttavat politiikan päätöksiin, haluamme tai emme.

Kysymykset on muotoiltu tutkijoiden kanssa ja ne ovat samat kuin Ylen vaalikoneessa. Niihin kannattaa vastata nopeasti liikaa miettimättä. Vastauksiasi ei tallenneta.

Myöhemmin tässä artikkelissa voit lukea lisää kysymyksillä kartoitettavista viidestä piirteistä ja vertailla puolueita keskenään. Käydään ensin läpi, mitä järkeä kyselyssä oikeastaan on. Vastaajina ovat kysymysten tekoon osallistuneet tutkijat, psykologi ja emootiotutkija Matias Kivikangas sekä kognitiotieteilijä Simo Järvelä. Artikkelin lopussa voit keskustella aiheesta. Simo Järvelä osallistuu keskusteluun klo 10 alkaen.

Miksi arvokysely on tehty? Eikö vaalikone riitä?

Matias Kivikangas: Perusvaalikonekysymykset perustuvat yksittäisiin asioihin, jotka ovat pinnalla yhteiskunnallisessa keskustelussa. Arvokysymyksillä pureudumme tekijöihin, jotka vaikuttavat pinnan alla ja päätöksentekoon laajemmin. Kysymykset perustuvat moraali- ja politiikan psykologian tietämykseen siitä, millaiset psykologiset tunnetekijät vaikuttavat poliittisiin asenteisiin tai käyttäytymiseen.

Arvoiksi on totuttu ajattelemaan vasemmistolaisuus tai isänmaallisuus. Mikä Ylen kysymysten suhde niihin on?

Simo Järvelä: Perinteisesti arvot ovat niitä asioita tai ilmiöitä, joita ihmiset pitävät tärkeinä ja arvokkaina. Kyselyssä taas tarkastellaan tiedostamattomia taipumuksia, jotka vaikuttavat siihen millaiset asiat muodostuvat meille arvokkaiksi ja miten niihin suhtaudutaan. Eli oikeastaan tässä tarkastellaan jotain vielä perustavanlaatuisempaa kuin arvoja: arvojen psykologista perustaa ja niiden suhdetta persoonallisuuteen.

Eikö tällainen määrittely persoonallisuuden mukaan lisää ennakkoluuloja ja poliittisten vastustajien psykologisointia?

Matias Kivikangas: Piirteet eivät ole arvostelmia ihmisistä. Päinvastoin uskon, että politiikkaan liittyvien tunteiden perusteiden hahmottaminen voi auttaa ymmärtämään erimielisyyksiä. Kun ymmärrämme, mikä piirteiden toimintamekanismi on ja mitä positiivista poliittisten vastustajien piirteissä on, voimme välttää vastustajien tulkitsemista vaikkapa typeriksi, ahneiksi tai kateellisiksi.

Kysymykset tuntuvat monitulkintaisilta. Eihän kysymys voi olla hyvä, jos minä tulkitsen sen eri tavalla kuin vaalikoneeseen vastannut ehdokas?

Simo Järvelä: Ihmiset ovat tottuneet gallupeihin, joissa kysymysten pitää olla yksitulkintaisia, tai muuten ne ovat huonoja. Näissä arvokysymyksissä haetaan juuri tunnepohjaista intuitiota. Tietty epämääräisyys on näissä kysymyksissä jopa tarkoituksenmukaista. Kysymykset on kuitenkin valittu niin, että ne tavoittavat jotain yhteistä moraaliperustaa.

Miksi en näe, kuka yksittäinen ehdokas on lähimpänä?

Matias Kivikangas: Vaaleissa äänestetään toki yksittäistä ehdokasta, jonka arvomaailma voi erota paljon puolueen keskiarvoista. Viisi kysymystä on kuitenkin niin karkea tapa arvioida arvomaailmaa, että yhden ehdokkaan kohdalla epävarmuus on hyvin suurta. Siksi on mielekkäämpää ja luotettavampaa vertailla puolueiden keskiarvoja. Ehdokkaalle annettu ääni sataa joka tapauksessa puolueen laariin. Siksi on hyvä hahmottaa, millaisin perustein ehdokaskaarti päätöksiä tekee.

Mitä arvoja tai piirteitä kysely kartoittaa?

Kysymykset liittyvät seuraaviin piirteisiin tai arvoihin (kysymysten järjestyksessä): traditionalismi, autoritaarisuus, ryhmähierarkkisuus, vapaus ja lojaalisuus.

1. Perinteiset arvot ovat hyvän elämän perusta: traditionalismi

Matias Kivikangas: Kysymys liittyy traditionalismiin. Tutkimuksessa tämä nähdään usein osana autoritaarisuutta. Siinä missä autoritaarisuus on toimeen ryhtyvää, traditionalismi on jarruttelevaa. Positiivisesti toimiessaan se estää yhteisöä ajautumasta uudistuksissa piileviin ongelmiin, mutta liiallisena se estää tarpeellisiakin uudistuksia.

2. Suomessa tarvitaan nyt koviakin keinoja järjestyksen ja tavallisten ihmisten puolustamiseksi: autoritaarisuus

Matias Kivikangas: Autoritaarisuus on piirteenä kehittynyt suojelemaan yhteisöä ulkoisilta uhilta. Se tarkoittaa herkkyyttä tunnistaa uhkia yhteisölle ja reagoida niihin voimakkaasti. Usein siihen liittyy politiikassa vahvan johtajan kaipuu. Piirteen positiivisuus tai negatiivisuus riippuu tietysti siitä, kuinka vakavia uhkat todellisuudessa ovat ja mitkä ovat todistettavasti tehokkaita keinoja niihin vastaamiseen.

3. On oikein, että yhteiskunnassa jotkut ryhmät ovat paremmassa asemassa kuin toiset: ryhmähierarkkisuus

Simo Järvelä: Kysymys liittyy ryhmähierarkkisuuteen ja siihen, pitääkö luonnollisena, että toiset ovat ylempänä kuin toiset vallassa tai statuksessa esimerkiksi talousasioissa. Ikävimmillään tämä voi tarkoittaa sitä, että korkeammassa asemassa olevat toimivat tarkoituksellisesti niin, että alempana olevat pysyvät alempana. Toisaalta piirre helpottaa toimimista tehokkaasti ryhmässä, etenkin jos ryhmää uhkaa jokin ulkoa käsin.

4. Suomen lakien pitäisi nykyistä vapaammin antaa ihmisten tehdä omat ratkaisunsa ja kantaa niiden seuraukset: vapaus

Matias Kivikangas: Tätä piirrettä kutsutaan vapaudeksi. Se viittaa perustavaan haluun vähentää muiden asioihin puuttumista. Parhaimmillaan se estää vallan väärinkäytöksiä, huonoimmillaan se haittaa yhteisön tarpeellista itsesäätelyä.

5. Poliitikon velvollisuus on ennen kaikkea ajaa omien äänestäjiensä etuja: lojaalisuus.

Matias Kivikangas: Kysymys viittaa piirteeseen, jota kutsutaan lojaalisuudeksi. Se tarkoittaa taipumusta auttaa ja puolustaa omaa ryhmää, tarvittaessa muita ryhmiä vastaan. Lojaalisuuden kohde voi vaihdella – useimmat tunnistavat tunteen joka asettaa oman perheen tärkeämmäksi kuin muut ihmiset – ja tässä se liittyy äänestäjien muodostamiin intressiryhmiin.

Monet kysymykset kartoittavat ominaisuuksia, jotka liittyvät omien suojaamiseen ulkoisilta uhilta. Ominaisuudet ovat varmasti olleet hyödyllisiä luolamiehelle, mutta mitä merkitystä niillä on monimutkaisessa nykypolitiikassa?

Simo Järvelä: Monelle on vaikea hyväksyä, että meillä ihmisillä olisi pysyviä piirteitä, jotka selittävät käyttäytymistämme. Näillä piirteillä on kuitenkin tutkimusten mukaan selitysvoimaa, vaikka ne eivät tietenkään ole ainoa selittäjä. Politiikassa vaikuttavat paljon elämänkokemukset, koulutus ja se, millaisissa ympyröissä liikkuu. Psykologiset piirteet vaikuttavat kuitenkin ihmisen kaikkeen toimintaan ja päätöksiin, oli kyse sitten parisuhteesta, joukkue-urheilusta tai politiikasta. Aivomme ja kehomme toimivat edelleen kuten luolamiesten.

Miten puolueiden arvopohja eroaa?

Vaalikoneen vastausten perusteella puolueilla on tosiaan eroja. Tästä pääset vertailemaan puolueiden vastausten eroja. Grafiikka kertoo puolueen ehdokkaiden vastausten keskiarvon. Värillisessä grafiikassa näet 9 eduskuntapuoluetta ja harmaassa grafiikassa pienpuolueet.

Kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset arvostavat perinteitä

Traditionalismia kartoittava kysymys jakaa puolueita melko samoin kuin olemme tottuneet näkemään liberaali–konservatiivi-kuvauksissa. Omana ryhmänään näkyy pienpuolue feministipuolue, jossa ehdokkaista suurin osa on ollut täysin eri mieltä väittämän kanssa.

Matias Kivikangas: Kun dataa katsoo tarkemmin, eduskuntapuolueissa erottuu kolme eri ryhmää. Kristillisdemokraateissa, perussuomalaisissa ja sinisessä tulevaisuudessa on eniten vastaajia, jotka ovat täysin samaa mieltä väittämän kanssa – heille kysymys vaikuttaisi olevan enemmän tunneasia. Isot puolueet ovat sitten keskitien kulkijoita. Kolmantena ryhmänä ovat eri mieltä olevat vihreät ja vasemmistoliiton ehdokkaat.

Punavihreissä puolueissa vähiten autoritaarisuutta

Vahvan johtajan kaipuuseen yhdistyvä autoritaarisuus oli eduskuntapuolueista vahvinta perussuomalaisissa ja sinisen tulevaisuuden ehdokkaissa, punavihreät puolueet taas ovat toisessa päässä.

Matias Kivikangas: Tässä piirteessä eduskuntapuolueiden välillä on suurimmat erot. Piirre mittaa suhtautumista ulkoisiin uhkiin, mutta moniin nykypolitiikan uhkiin suhtautuminen ei näissä näy. Osaksi siksi meidän on vaikea kamppailla ilmastonmuutoksen tai eriarvoisuuden kaltaista uhkaa vastaan: ne eivät ole konkreettisia ulkopuolisia uhkia. Ilmastonmuutos aiheuttaa emootiotutkijan näkökulmasta enemmän lamauttavaa ahdistusta, ei niinkään toimintaa käynnistävää pelkoa.

Hyväksytäänkö eriarvoisuus parhaiten kokoomuksessa?

Arvokysely antaa viitteitä siitä, että kokoomuslaisille ehdokkaille on eduskuntapuolueista helpointa hyväksyä se, että jotkut ryhmät ovat paremmassa asemassa kuin toiset. Lähes yhtä vahvaa tämä ryhmähierarkkisuudeksi kutsuttu piirre on perussuomalaisissa. Puolueen linjassa korostuukin usein jako suomalaisiin ja ulkomaalaisiin.

Matias Kivikangas: Tuloksissa näkyy se, että Suomessa tasa-arvo on yhteiskunnallisessa keskustelussa niin vahva eetos, että se vaikuttaa kaikkiin tuloksiin, vaikka kysymyksillä pyritäänkin kartoittamaan persoonallisuuden piirteitä. Sisäisesti yksimielisimmät vastaukset oli eduskuntapuolueista vasemmistopuolueilla ja vihreillä. Se kuvannee sitä ajatusta, että yksilön huono asema ei kerro yksilön ominaisuuksista vaan rakenteellisista seikoista.

Vapaus sääntelystä viehättää oikealla

”Vapaudeksi” määritelty piirre liittyy kyselyssä vapauteen sääntelystä. Filosofiassa tätä kutsutaan ”negatiiviseksi vapaudeksi” eli vapaudeksi rajoitteista. Tätä piirrettä löytyi eniten useasta pienpuolueesta, ääripäinä piraattipuolue ja liberaalit.

Matias Kivikangas: Se, että on väitteen kanssa eri mieltä, ei tarkoita että vastustaa vapautta, vaan että pitää muita arvoja tärkeämpinä. Vapauden korostaminen liittyy näkemykseen, jossa ihminen on ennen kaikkea yksilö. Sopii kuvaan, että SDP:ssä ollaan eniten vastakkaista mieltä: puolueen maailmankuvassa nähdään ihminen korostetusti osana yhteiskunnallisia rakenteita.

Timo Soinin jalanjäljillä puolustetaan omia

Kiinnostavaa hajontaa oli, kun kyselyssä kartoitettiin lojaalisuutta omaa ryhmää kohtaan. Vahvimpana piirre näkyi eduskuntapuolueista perussuomalaisissa ja sinisessä tulevaisuudessa. Kysymys sekoitti vasemmistopuolueet ja oikeistopuolueet selvästi eniten. Heikointa ja vahvinta piirre oli useammassa pienpuolueessa.

Matias Kivikangas: Perussuomalaisten ja sinisten erottuminen voi kummuta siitä, että niiden juuret ovat protestiliikkeessä ja ajatuksessa, että puolueiden ihmisiä ei ole kuultu politiikassa. RKP taas on kiinnostava: sitä pidetään tietyn porukan puolueena. Vastaukset voivat olla reaktio tähän stereotypiaan tai sitten sitä, että RKP:läiset korostavat usein olevansa sillanrakentajia oikeiston ja vasemmiston välillä.

Täältä voit lukea tutkija Matias Kivikankaan blogipostauksen piirteiden valitsemisesta.

Keskustele!

Mitä merkitystä arvoilla tai poliitikon persoonallisuuspiirteillä on politiikassa? Valitsetko ehdokkaan asiakysymysten vai arvojen perusteella?

Voit keskustella aiheesta tämän artikkelin alla. Keskustelussa mukana klo 10–12 toimittaja Heli Suominen ja tutkija Simo Järvelä. Simo Järvelä keskustelee teemasta myös maanantain 8. 4. Ykkösaamussa, jonka voit kuunnella täältä.

Hoivayhtiö Attendon hoitokodeista on paljastunut vakavia puutteita Ruotsissa, kirjoittaa Aftonbladet-lehti.

Ruotsin sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaviranomainen IVO on tehnyt yöaikaan tarkastuskäynnin kahteen Attendon hoitokotiin. Tarkastuksissa paljastui, että hoitokodeissa oli töissä vain kaksi hoitajaa, kun hoidettavia oli kummassakin vähintäänkin 50.

Tarkastukset kohdistuivat hoitokoti Rösegårdeniin Västeråsissa ja hoitokoti Bantorgetiin Lidingössä.

Rösegårdenissa asuu 52 potilasta, joilla kaikilla on dementiadiagnoosi. Rakennuksessa on seitsemän osastoa, joten kahdella hoitajalla ei ollut mitään mahdollisuutta valvoa kaikkia hoidettavia.

Kolmasosa hoidettavista tarvitsi molempien hoitajien apua kolme kertaa yössä esimerkiksi sängyssä kääntymistä tai WC:ssä käymistä varten.

Myös Bantorgetin hoitokodissa oli 50 potilasta, joita hoitamassa oli öisin vain kaksi apuhoitajaa. Hoidettavat olivat viidellä eri osastolla, jotka sijaitsivat viidessä kerroksessa.

Viranomaisen päätös

IVO:n päätöksen mukaan hoitokotien kaikilla osastoilla tuli olla ainakin yksi hoitaja. Päätöksessä todettiin myös, ettei hoitokotien hoidon laatu vastannut laatuluokituksia. Hoidettavat eivät saaneet tarvitsemaansa apua ja turvaa.

IVO vaatii, että hoitokodeissa on oltava riittävästi henkilöstöä yllättäviinkin tapauksiin. Henkilöstön on voitava vastata potilaiden hälytyskutsuihin ja autettava, kun he kokivat rauhattomuutta, aggressiivisuutta, surua ja tuskaa, mitä dementiapotilaille voi tapahtua.

Attendolla on 26. huhtikuuta aikaa antaa selvitys, miten puutteet hoidetaan. Jos selvitys ei kelpaa, laitos voidaan sulkea.

IVO totesi jo viime vuonna, ettei Rösegårdin rakennus sovellu dementiapotilaiden hoitokodiksi edes lyhyaikaisesti. Attendo on valittanut päätöksestä.

Aftonbladet huomauttaa, että Attendo on viime vuosina kirjannut suuria liikevoittoja. Viime vuonna voitto oli 321 miljoonaa kruunua (noin 30 miljoonaa euroa) ja edellisvuonna yli puoli miljardia kruunua.

Attendo vastaa lehdelle, että hoitokodit miehitetään tarpeen mukaisesti ja noudattaen tilaajan kanssa tehtyä sopimusta. Yhtiö toteaa myös, että se on investoinut 70 prosenttia liikevoitostaan toiminnan kehittämiseen.

Attendon toiminnasta on kirjoitettu Suomessakin:

Yhtenä päivänä kolme hoitajaa jätti tulematta töihin – yllätystarkastus Attendon hoivakotiin Nakkilassa johti sijaisten korvaamiseen vakituisilla

Hoivakohun riepottelema Attendo kertoi kulujen noususta Suomessa - ja osake syöksyy jälleen

Attendo keskeyttää tehostetun palveluasumisen hoivakoti Vänrikissä Siilinjärvellä – tarkastuskäynti oli paljastanut isoja puutteita

Alavudella suljetun hoivakodin toiminta siirtyy pysyvästi pois Attendolta

S-Pankin mobiilisovelluksessa on ollut häiriöitä viime päivien ajan. Nyt vika on saatu korjattua ja sovellus on avattu asiakkaiden käyttöön, pankista kerrotaan.

S-Pankin digitaalisesta kehityksestä vastaava johtaja Carl-Edvard Holmberg sanoo vian koskeneen noin 200-300 ihmistä. Hänen mukaansa kyseessä ei ollut ulkopuolisen tahon tekemä palvelunestohyökkäys.

– Syy on omissa sisäisissä tietojärjestelmissä, mistään ulkopuolisen vaikutuksesta ei ole kyse.

Häiriöstä kärsineet asiakkaat näkivät omassa mobiilisovelluksessaan toisen ihmisen tilitietoja. Muun muassa saldotapahtumat ja tilin omistajan nimet näkyivät. Myös vakuutustiedot näkyivät.

Holmberg kertoo, ettei rahallisia haittoja ole kuitenkaan tullut.

– Rahatoimeksiantoja ei toisen tililtä pystynyt vahvistamaan, eikä toisen sähköistä identiteettiä käyttämään.

Holmberg kertoo pankin olleen yhteydessä viasta kärsineisiin asiakkaisiin. Asiakkaiden ei tarvitse tehdä mitään tilanteen korjaamiseksi.

Muut S-Pankin pankkipalvelut, kuten kortit ja verkkopankki, toimivat häiriön aikana normaalisti.

Pankista kerrotaan, että mobiilisovelluksessa on vielä hitautta ja muutamia testauksia tehdään.

Lue lisää:

S-Pankin mobiilisovelluksessa häiriö – asiakkaat näkivät vieraita tilitietoja

Ihminen tarvitsee monia vitamiineja ja ravintoaineita pysyäkseen terveenä, mutta pilleripurkin sijaan ne kannattaa haalia ruoasta. Vitamiinipillerit ja ravintolisät eivät suo samanlaisia terveysvaikutuksia, tuore tutkimus osoittaa.

Annals of Internal Medicine -lehden julkaisemat tulokset perustuvat yli 27 000 yhdysvaltalaisaikuisen seurantatietoihin, ja niiden perusteella riski menehtyä seurannan aikana oli pienin osallistujilla, jotka saivat riittävästi magnesiumia, A- ja K-vitamiinia ja sinkkiä.

Tilanne kuitenkin muuttui, kun analyysissä huomioitiin ravintoaineiden lähde. Tällöin suotuisat vaikutukset näkyivät enää osallistujilla, jotka saivat vitamiininsa ja ravintoaineensa ruoasta.

Ravintolisien liiallinen käyttö liittyi joissain tapauksissa myös suurentuneisiin riskeihin. Esimerkiksi runsaasti kalsiumlisiä käyttävät menehtyivät syöpään muita todennäköisemmin, mutta vastaavaa yhteyttä ei havaittu ruoasta saatavan kalsiumin kohdalla.

Yhdysvaltalaisten tulokset olisi hyvä varmistaa lisätutkimuksissa, mutta samanlaisia havaintoja on tehty myös aiemmin. Tutkimusten mukaan ravintolisien käytöstä ei ole juurikaan hyötyä keskeisten pitkäaikaissairauksien ehkäisyssä ja niiden tarpeeton syöminen voi jopa aiheuttaa terveysongelmia.

Tutkimuksista on kuitenkin vaikea erottaa, kuinka suurelta osin vaikutukset johtuvat itse ravintolisistä ja kuinka paljon siitä, että terveysongelmia potevat usein käyttävät niitä enemmän. Vastaavasti terveellistä ruokavaliota noudattavat ovat usein muutenkin terveystietoisia, joten ruokavalion lisäksi heidän terveyshyötynsä saattavat johtua myös liikunnasta ja esimerkiksi savuttomuudesta.

Paikallisen jouston lisääminen ohi työehtosopimusten ei saa tukea suomalaisilta – vaikka työnantajan taloustilanne olisi huono. Näin kertoo Ylen Taloustutkimuksella teettämä kysely, jossa haastateltiin yli 1 400:aa suomalaista.

Tasan puolet eli 50 prosenttia on sitä mieltä, ettei työehtojen heikentämisestä pitäisi voida sopia suoraan työpaikoilla. Suoran sopimisen kannattajien osuus on pienempi eli 39 prosenttia. Loput 11 prosenttia ei osaa sanoa kantaansa.

Heikennyksiin kuuluisivat esimerkiksi lomarahojen tai sunnuntailisien leikkaaminen yhdessä työntekijöiden kanssa sopien, kun yrityksellä menee huonosti. Sitä miten "huonosti meneminen" tarkasti rajattaisiin, ei kyselyssä määritelty.

Vielä kriittisemmin suomalaiset suhtautuvat siihen, että koko palkka voisi joustaa yrityksen taloustilanteen mukaan, hyvinä aikoina ylös ja huonoina aikoina alas. Täysin tai melko samaa mieltä tästä on 37 prosenttia ja täysin tai melko eri mieltä 61 prosenttia.

"Kriittisimpiä ovat ne, joita leikkaukset kipeimmin koskisivat"

Kysymys on ajankohtainen vaaliteema. Ex-pääministeri Juha Sipilän (kesk.) mielestä paikallisen sopimisen lisääminen on tärkein keino työllisyysasteen nostamiseksi kohti 75:tä prosenttia.

Kuten ylläolevista graafeista näkyy, suopeimpia paikallisen sopimisen lisäämiselle ovat yrittäjät ja miehet, kriittisimpiä työntekijäporras ja naiset.

– Siltä tämä näyttää, että työntekijät eivät lämpene joustoille. Mieluummin halutaan tasainen ja turvallinen toimeentulo. Kriittisimpiä ovat ne, joita leikkaukset kipeimmin koskisivat, sanoo Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö Juho Rahkonen.

Ammattiryhmittäin kannatuksen ja vastustuksen raja menee jossain ylempien ja alempien toimihenkilöiden välissä.

Alemmat toimihenkilöt vastustavat paikallisen sopimisen lisäämistä, mutta ylemmät toimihenkilöt ja asiantuntijatehtävissä toimivat kannattavat. Tulos heijastelee Rahkosen mukaan sitä, että asiantuntijatehtävissä on monesti enemmän valtaa omiin töihin kuin alemmilla toimihenkilöillä, esimerkiksi sairaanhoitajilla.

Vaikka kyselyn tulos on selvä, murskalukemista ei ole kyse, Rahkonen sanoo.

– Tästä näkee myös sen, ettei paikallinen sopiminen ole enää aivan sellainen punainen vaate kuin aiemmin. Työntekijöistä 23 prosenttia eli lähes joka neljäs sanoo, että lisistä leikkaaminen yhteisellä päätöksellä voisi olla ok.

Eduskuntapuolueista kokoomus ja keskusta ovat vahvimmin kannattaneet paikallisen sopimisen lisäämistä. Niiden keskuudessa yleinen ajatus on, että 75 prosentin työllisyysasteeseen ei päästä ilman paikallisen sopimisen lisäämistä.

Tulitukea on tullut elinkeinoelämän edustajilta, kun taas palkansaajajärjestöt ovat olleet pääosin asiaa vastaan.

Katugallup: Voisi harkita, jos vältetään konkurssit

Kysyimme ohikulkijoilta kävelykadulla Vantaan Tikkurilassa, mitä mieltä he ovat asiasta.

– Jos palkkajousto oikeasti toimisi reilusti molempiin suuntiin, myös positiivisesti, niin sitten se voisi olla hyvä asia. Olen itse sosiaalialalla, ja tuntuu että matalapalkka-aloilla lisiä on jo alunperinkin leikattu. Minun mielestäni niistä ei pitäisi luopua. (Jaana Sielunahjo, jutun pääkuvassa)

– Vaikea kysymys. En kyllä välttämättä lähtisi laskemaan lisiä tai lomarahoja, jos yrityksellä menee huonosti. Kyllä siinä pitäisi joku turva olla. (Marisa Kaarimaa)

– Olen samaa mieltä. Mutta jos on kyse siitä, että pelastetaan yritys ja työpaikat konkurssilta, niin sitten sitä voisi harkita. (Anne Kaarimaa)

– Näistä pitäisi pystyä sopimaan paikallisesti firman tilanteen mukaan, mutta totta kai niin että kuunnellaan työtekijöitä. Ei mitään pakkosopimista. Nythän jousto tapahtuu sitä kautta, että laitetaan ihmisiä kilometritehtaalle. Jos jokainen tinkisi huonoina aikoina pikkuisen omastaan, saataisiin pidettyä ihmisiä paremmin kyydissä mukana. (Ilpo Koivisto)

– Olen ikäni tehnyt vuorotyötä, ja siellä sunnuntailisillä on eletty aika pitkälle. Sikäli se on vaikea paikka. Mutta ehkä niiden merkitys on hiukan vähentynyt, sikäli huonoina aikoina niistä voisi vähän tinkiä. (Aija Koivisto)

– Itse kannatan yleissitovuutta, että työehtojen mukaan mennään. Jos paikallisella joustolla voidaan välttyä irtisanomisilta, niin silloin se voisi olla paikallaan, mutta vain silloin. Ja yrityksen taloustietojen eli todellisen tilanteen täytyisi olla näkyvillä ja kaikkien tiedossa. (Tapio Salomaa)

– Kyllä saa palkkoja laskea, kun menee huonosti. Mutta niitä pitää sitten nostaa, kun menee hyvin, ja roimalla kädellä. (Jouni Luukkonen)

– Eikö se bonuksissa yleensä mene noin, että ne menevät taloustilanteen mukaan? Mutta se, että palkka voisi mennä ylös ja alas, niin ei ole hyvä. (Rene Hokkanen)

Ylen työaiheinen vaalitentti TV1:ssä tänään tiistaina 9.4. kello 21 alkaen.

Samu Hautala menee heinäkuussa kahdeksi viikoksi töihin Pietarsaaren Citymarketiin. Kyseessä on 15-vuotiaan Hautalan ensimmäinen työpaikka.

– Kyllä se tuntuu kivalta.

Hautala on ansainnut rahaa 11-vuotiaasta asti: muun muassa myynyt itse tekemiään leivonnaisia ja käsitöitä ja haravoinut. Aikuisena tähtäimessä on oma yritys.

– Olen aina tykännyt siitä, että tienaan itse rahat, sanoo Hautala.

Nuori mies sekä säästää että ostaa. Omilla ansioillaan hän on ostanut muun muassa kännykän ja tabletin.

Nuorten mahdollisuudet saada kesätöitä ovat parantuneet talouden nousun ansiosta jo pari kesää. Kesätyöt painottuvat kuitenkin täysi-ikäisyyden kynnykselle, arvioi SAK:n koulutus- ja työvoimapoliittinen asiantuntija Kirsi Rasinaho.

Kyllähän me nuoria tarvitaan. Jatkossa kilpaillaan työntekijöistä. KPO:n henkilöstöjohtaja Leif Lindberg

– Näppituntuma on, että alle 15-vuotiaiden on hankalampi löytää kesätöitä kuin ammatillisissa opinnoissa olevien tai lukiolaisten.

Samoin arvioi Palvelualojen ammattiliiton PAMin sopimuspäällikkö Mia Suominen. Tutustu työelämään ja tienaa -mallin kahden viikon kesäharjoittelu on nuorimmille paras väylä päästä työelämän makuun.

Se on avoin peruskoulu- ja lukioikäisille, ja peruskoululaisistakin onni potkaisee useammin vanhimpia eli ysiluokkalaisia. Aina näin ei silti ole.

– Paljon on kiinni nuoresta itsestään. En sanoisi, että ikä on se juttu, Suominen sanoo.

Hän muistuttaa, ettei liian aikaisin toisaalta tarvitsekaan kesätyöputkeen solahtaa:

– On hyvä käydä työelämässä, mutta takana on pitkä kouluputki, ja koulu on lapsen työtä. Kesälomakin on ansaittu: lapsi saa olla lapsi ja nuori saa olla nuori.

Nyt 17-vuotias Leena Kaisa-Petäjä haki kesätöitä ensi kerran ysiluokalta päästyään. Se kaatui ikään. Viime kesänä hän sai kahden viikon kesäpestin ja leikkasi lisäksi taloyhtiön nurmikkoa.

Samanikäisellä Sanelma Möttösellä on jo useamman vuoden kesätyökokemus. Hän on siivonnut hoivakodissa kesäisin: ensin pari viikkoa, sitten kuukauden ja viime kesänä jo kahdeksan viikkoa.

Nuoret tunnistavat, että ikä vaikuttaa mahdollisuuksiin saada kesätöitä. Möttösen paikka löytyi suhteiden avulla.

– Uskon että kun menin eka kerran tuonne, ei mun ikäiset vielä olleet niin hyvissä työpaikoissa.

Kun on ekoissa työpaikoissaan, haluaa aina tehdä parhaansa. Lukiolainen Leena-Kaisa Petäjä

Petäjä ja Möttönen sanovat, että nuorena kesätöitä halutaan pääasiassa rahan takia. Myöhemmin myös kokemuksen arvo kasvaa. Sanelma Möttönen esimerkiksi on varmistunut siitä, että haluaa työhön, jossa voi hyödyntää sosiaalisuuttaan.

Myös Leena-Kaisa Petäjä sanoo päässeensä työn makuun ja oppineensa arvioimaan, mitä mihin haluaisi tai ei haluaisi. Omia kykyjä on niitäkin tullut puntaroitua.

Molempien mielestä nuorten työllistäminen kannattaa: nuori tuo työpaikalle erilaisen näkökulman, valoisuutta ja näytönhalua.

– Kun on ekoissa työpaikoissaan, haluaa aina tehdä parhaansa. Ja positivisuus ja iloisuus ovat kyllä plussia! sanoo Leena-Kaisa Petäjä.

Makupalat työelämästä auttaisivat nuorta valinnoissa

Nuorten vaikeus saada kesätyötä on harmillista sikäli, että jo yläkoulussa sekä valitaan aineita tulevia opintoja silmälläpitäen että tehdään alavalintoja.

– Edelleen opintojen keskeyttämisiä tulee, ja yksi syy niihin on väärä alavalinta, sanoo SAK:n Kirsi Rasinaho.

Hän ei toisaalta usko, että lyhyt kesätyöpesti useinkaan määrittäisi nuoren tulevaisuuden suunnan. Tärkeämpää olisi saada maistiaisia työelämästä.

– Nuori oppii kesätöissä pelisääntöjä: että töihin pitää mennä tiettyyn aikaan ja siellä pitää tehdä kaikenlaista – sellaistakin, mikä ei ole aina niin kivaakaan, luonnehtii Rasinaho.

Pietarsaarelainen Samu Hautala haki ensi kertaa kesätöitä viime vuonna jolloin täytti 14, mutta tuolloin ei tärpännyt. Hän kokee, että useimpiin paikkoihin pitäisi olla vähän vanhempi.

Nyt kesäpesti varmistui jo hyvissä ajoin. Hautala oli suoraan yhteydessä yritykseen sosiaalisen median kautta ja kyseli mahdollisuuksiaan. Hän uskoo, että henkilökohtainen kontakti auttoi ja suosittelee sitä muillekin.

Kahden viikon kesäharjoittelu on nuorimpien turva

Tutustu työelämään ja tienaa -ohjelma on ollut käytössä jo vuodesta 1992, markka-aikaan nimessä roikkui jatko "tienaa tonni". Vieläkin näistä kahden viikon kesäharjoitteluun otettavista puhutaan monella työpaikalla "tonnilaisina".

Tutustu työelämään ja tienaa -ohjelma koskee peruskoululaisten lisäksi lukiolaisia ja kymppiluokkalaisia, mutta nuorimmille se on varmimpia teitä kesätyöhön.

Yleisimmin nuoria palkkaavat tätä kautta yksityiset, erityisesti palveluala. Viime vuosina esimerkiksi SAK:n työpaikoista vajaat 20 prosenttia on ottanut ohjelman kautta töihin 13–15-vuotiaita. Määrä ei ole toisaalta viime vuosina juuri kasvanut.

Nuori saa suosituksen mukaan kahden viikon pestistä määritellyn kertakaikkisen palkan, tänä vuonna se on 350 euroa. Ammattiliitot ovat kuitenkin sopineet monelle alalle isommasta summasta.

"Haluaisin ostaa mopon ja tarvitsisin työtä"

Muun muassa suuret Kesko, S-ryhmä ja LIDL ovat mukana Tutustu työelämään ja tienaa -systeemissä. Ylivieskan, Kokkolan, Pietarsaaren ja Vaasan alueilla toimiva Osuuskauppa KPO palkkaa kesäksi 1100 nuorta: 450 varsinaiseen kesätyöhön ja 650 kesäharjoitteluun.

– Kyllähän me nuoria tarvitaan. Jatkossa kilpaillaan työntekijöistä, ja tällä voi tarjota kokemuksia työelämästä. Tarkoitus on kertoa siitä, millaista työtä meillä on, sanoo henkilöstöjohtaja Leif Lindberg.

Kesäharjoittelu poikiikin usein jatkoa.

– Viime vuoden Tutustu työelämään ja tienaa -nuorista moni on tänä vuonna meillä kesätöissä. Harjoittelu on hyvä tilaisuus nähdä nuori työssä, sanoo päivittäistavaraosaston myyntipäällikkö Noora Masar..

Nuorimmat KPO:lle kesäharjoitteluun tulevat ovat 14-vuotiaita, jotka ovat usein pedanneet kesäharjoitteluaan TET-jaksolla. Osan tavoite on hyvin konkreettinen.

– Joskus tulee niitä hakemuksia, joissa suoraan sanotaan, että haluaisin ostaa mopon ja tarvitsisin työtä, sanoo henkilöstöjohtaja Leif Lindberg.

Kesätyöt nähdään esimerkiksi palvelualoilla paitsi työhön kasvattamisena, myös alan markkinointina. PAMin marraskuisen kyselyn mukaan jopa 95 prosenttia kesäharjoittelussa olleista suosittelisi kaupan alaa kaverilleen.

– Se voi olla ensimmäinen kosketus työelämään, ja meistä hirveän moni muistaa ensimmäisen kesätyönsä, muistuttaa PAMin sopimuspäällikkö Mia Suominen.

Hänestä onkin äärimmäisen tärkeää avata alaa kesäharjoittelijoille monipuolisesti ja myös antaa vastuuta. Laki ei estä laittamasta alaikäistä vaikka kassalle, joskin kahden viikon pestissä se voi olla hankalaa. Silti nuorelle ei pidä antaa vaikutelmaa, että kaupan ala tarjoaisi vain hyllyttämistä.

KPO:n kesäharjoittelijat tekevät kaikkea samaa kuin myyjät muutenkin. He työskentelevät yhdessä vakituisten kanssa ja perehdytys tulee työn kautta.

Hakemuksia tulee satoja, Noora Masar neuvookin panostamaan kuvaukseen itsestään ja syistä, miksi haluaisi juuri tuohon työhön. Työpaikalla taas auttaa se kuuluisa reipas asenne.

– Kysytään, jutellaan, ei ujostella. Ja se into: näyttää että haluaa tehdä myyjän tehtäviä.

Kaikille hautausmaillekaan ei enää oteta alaikäisiä

Ensimmäisiä kesätyöpaikkoja ovat perinteisesti tarjonneet seurakunnat, ja moni onkin aloittanut työuransa hautausmailta. Nykyään sekään ei kaikkialla onnistu, vaan kesäpesteihin otetaan turvallisuussyistä vain täysikäisiä. Esimerkiksi Kokkolan kantakaupungissa näin on, koska työssä joutuu käyttämään koneita.

Myöskään esimerkiksi Kokkolan kaupungin 250 kesätyöpaikkaa eivät aukene peruskouluikäisille. Tänä vuonna nuorimmat palkattavat ovat 2002 syntyneitä. Osin kyse on esimerkiksi työturvallisuudesta, mutta myös kuntatalouden tiukkuus vaikuttaa, sanoo työllisyyspäällikkö Ilkka Rintala.

– Vakansseja on täyttämättä ja vyötä kiristetään kunnissa. Siihen ei kovin hyvin sovi työkasvatus, mikä on tietysti harmi. Olisi isomman keskustelun paikka, miten tätä työhön kasvattamista tehdään, Rintala pohtii.

Kaupunki myöntää myös kesätyöpaikkatukea työllistäjille, mutta senkin alaraja on 16 vuotta. Lisäksi Kokkola tarjoaa tänäkin kesänä työtä muutamalle kymmenelle tätäkin nuoremmalle, jotka ovat erityisen tuen tarpeessa.

Tilanne ei ole huono, mutta voisi olla parempikin

Nuorten työllistyminen kesällä on käynyt hankalammaksi samalla, kun työelämä on muuttunut aiempaa vaativammaksi ja monet avustavat tehtävät ovat kadonneet. SAK:n Kirsi Rasinaho sanoo, että työn tempo on noussut ja esimerkiksi työturvallisuuden suhteen ollaan aiempaa tiukempia. Työnkuvatkin ovat muuttuneet.

– Esimerkiksi kioskeilla pitää pystyä myymään olutta, antamaan passeja, hoitamaan pelejä, Rasinaho ottaa esimerkiksi työstä, johon alaikäisellä ei ole asiaa.

Hän ei silti sano 13–15-vuotiaiden tilannetta huonoksi – lukuja tuon ikäisten kesätyöllistymisestä kun ei ole. Nykyistä parempi se kyllä voisi olla.

– Toivon, että ihan nuoriakin otettaisiin enemmän töihin, jotta he saisivat kokemusta ja työelämätaitoja. Näytöt auttavat myös työllistymistä myöhemmin. Toisaalta nuorilla on paljon uutta osaamista, jota voisi hyödyntää nykyistä paremmin, sanoo Rasinaho.

Ovatko kesätyöt auttaneet sinua alavalinnassa? Voit keskustella aiheesta tiistaina kello 21:een saakka.

Eikö kesätyötä ole löytynyt? Ei hätää, näillä aloilla paikkoja on vielä

Venäjän viranomaiset ovat määränneet, että Tyynenmeren rannalla sijaitsevassa laitoksessa olevat valaat on päästettävä vapaiksi.

Luonnonsuojelijat ovat olleet pöyristyneitä Nahodkan kaupungin tuntumassa, Vladivostokin alueella olevan yrityksen toiminnasta. Yritys on koonnut merenrannalle rakennettuihin häkkimäisiin rakennelmiin satakunta valasta, jotka on tiettävästi tarkoitus myydä Kiinaan.

Häkeissä on ollut kymmenen miekkavalasta ja 87 maitovalasta.

Luonnonsuojelijoiden mukaan häkit ovat valaille aivan liian ahtaat. Valaat eivät kunnolla mahdu uimaan niissä. Vesi on liian matalaa ja olosuhteet muutenkin liian kylmät kyseisille lajeille.

Tunnettu valtameritutkija Jean-Michel Cousteau saapui Nahodkaan perjantaina. Hän on luvannut auttaa Venäjän viranomaisia palauttamaan eläimet luontoon. Cousteau on maailmankuulun tutkijan ja luontodokumenttien tekijän Jacques Cousteaun poika.

Vapauttaminen kesällä

Cousteau ja Venäjän Kaukoidän alueen kuvernööri Oleg Kozhemjako ovat julkaisseet yhteisen tiedotteen, jonka mukaan valaat päästetään vapaiksi.

Myös Venäjän presidentti Vladimir Putin on ottanut kantaa valaiden puolesta. Hän on määrännyt viranomaiset tutkimaan tapauksen ja vapauttamaan eläimet.

Neljä valaiden pyydystämiseen osallistunutta yritystä onkin jo saanut syytteet Venäjän turvallisuuspalvelulta FSB:ltä.

Cousteaun ja venäläisasiantuntijoiden laatiman suunnitelman mukaan valaita ei voida vapauttaa välittömästi. Ne siirretään aluksi väljempiin tiloihin, missä ne voivat toipua ahtauden aiheuttamasta stressistä ja mahdollisista vammoistaan.

Hoitajat yrittävät saada ne keräämään itse suuremman osan ravinnostaan, jotta ne eivät enää kiinnittäisi yhtä paljon huomiota niitä ruokkiviin ihmisiin.

Vapauttaminen tapahtunee kesällä, kun vedet ovat lämmenneet ja valaat toipuneet pahimmasta, kertoo esimerkiksi Fox News.

Valaat ovat hyvin arvokkaita pimeillä markkinoilla. Yhdestä miekkavalaasta voidaan maksaa jopa viisi miljoonaa dollaria.

Valaita ostavat erityisesti kiinalaiset välittäjät, jotka myyvät niitä Kiinaan perustettaviin meriakvaarioihin. Kiinassa on tätä nykyä toiminnassa yli 60 meriakvaariota ja kymmeniä muita on suunnitteilla, kertoo CBC-uutiskanava.

Yhdysvallat on esitellyt listauksen tuotteista, jotka joutuisivat uusien tullien kohteeksi. Tuotteet vaihtelevat suurista kaupallisista lentokoneista ja niiden osista viineihin ja maitotaloustuotteisiin.

Tulleja asetetaan kostoksi lentokonevalmistaja Airbusin EU:lta saamille tukiaisille.

Yhdysvallat väittää, että tukiaiset ovat aiheuttaneet 11 miljardin dollarin tappiot omalle lentokonetuotannolleen.

EU ja Yhdysvallat ovat nokitelleet toisilleen jo yli vuosikymmenen lentokoneyhtiöiden tukiaisista. EU on syyttänyt, että Yhdysvallat on tukenut puolestaan omaa lentokonevalmistajaansa Boeingia.

– Perimmäinen tavoitteemme on päästä sopimukseen EU:n kanssa. Kunhan EU lopettaa nämä tukiaiset, niin lisätullit voidaan poistaa, sanoi Yhdysvaltain kaupallinen edustaja Robert Lighthizer lausunnossaan.

Aiheesta lisää:

EU joutuu miettimään taktiikkaansa Trumpin uhkaillessa autotulleilla – Juncker matkustaa Washingtoniin neuvottelemaan Yhdysvaltojen Kiina-tullit kovenivat, EU saattaa olla seuraava – jos kauppasota syttyy, kärsijänä voi olla Suomen autoteollisuus

Useassa vaalipiirissä on paljon ääniä tarjolla, sillä moni konkaripoliitikko ei asettunut ehdolle näissä eduskuntavaaleissa. Lisäksi etenkin Uudellamaalla maahanmuuttajien äänten kohtalo on vielä auki.

Suurimmassa osassa vaalipiirejä ehdokasmäärä on kasvanut vuoden 2015 vaaleista.

Koosteessa mukana ei ole Ahvenanmaan vaalipiiri, josta valitaan yksi kansanedustaja.

Lapin vaalipiiri

Tälläkin kertaa Lapissa käydään tiukka taisto viimeisestä kansanedustajan paikasta. Ennakkoon arvioituna varmimmat paikat ovat keskustan kolme sekä vasemmistoliiton, SDP:n ja kokoomuksen yksi paikka. Seitsemännestä paikasta kisaavat perussuomalaiset, keskusta ja vasemmistoliitto.

Iso kysymys on mihin menevät Hanna Mäntylän ja Paavo Väyrysen viime vaaleissa yhteensä keräämät noin 15 000 ääntä.

Vaalipiiristä valitaan 7 kansanedustajaa, ehdokkaita on 122. Lue koko analyysi.

Satakunnan vaalipiiri

Satakunnassa jokaisella isolla puolueella on jännitettävää, ja vain muutama ehdokas voi pitää valintaansa liki varmana. Demarit palaavat todennäköisesti näissä eduskuntavaaleissa suurimmaksi puolueeksi. Perussuomalaisten vaalitulos lepää puolueen varapuheenjohtajan, porilaisen Laura Huhtasaaren varassa.

Keskustan tilanne on hankala, sillä puolueen romahtanut kannatus ei lupaa hyvää. Kokoomus sai unelmalistan, mutta puolueen sisäiset riidat voivat kärjistyä. Eniten asemansa puolesta saavat olla huolissaan vasemmistoliittolaiset.

Vaalipiiristä valitaan 8 kansanedustajaa, ehdokkaita on 117. Lue koko analyysi.

Keski-Suomen vaalipiiri

Eduskunta on Keski-Suomessa kasvattanut vetovoimaansa roimasti. Vaalipiirin kymmentä kansanedustajan paikkaa tavoittelee tänä keväänä ennätykselliset 153 ehdokasta, lähes 30 edelliskertaa enemmän.

Asetelmat ovat maakunnassa kutkuttavat. Eduskunnan jättää nyt kolme politiikan konkaria: eurovaaleihin valmistautuva keskustan Mauri Pekkarinen sekä SDP:n molemmat edustajat, Susanna Huovinen ja Lauri Ihalainen.

Luopujat keräsivät edellisvaaleissa huimat 24 517 ääntä. Ketä äänestävät nyt ne, jotka neljä vuotta sitten äänestivät näitä kolmea?

Vaalipiiristä valitaan 10 kansanedustajaa, ehdokkaita on 153. Lue koko analyysi.

Hämeen vaalipiiri

Ylen ja eri lehtien mielipidetiedustelut lupaavat sosialidemokraateille selvää voittoa Hämeessä.

Hämeen vaalitulokset poikkeavat valtakunnan luvuista. Aiempien vaalien perusteella on Hämeessä laskettava oma kerroin, jotta valtakunnallisia gallupeja voidaan soveltaa Hämeeseen. Erityisesti demarit, mutta myös kokoomus ja kristillisdemokraatit ovat keränneet suhteellisesti enemmän ääniä kuin valtakunnassa, vihreät ja keskusta puolestaan selvästi vähemmän.

Eduskunnasta luopuvat vapaaehtoisesti keskustan Sirkka-Liisa Anttila ja perussuomalaisista sinisiin loikannut Anne Louhelainen. He keräsivät viime vaaleissa yhdessä lähes 12 000 ääntä.

Vaalipiiristä valitaan 14 kansaedustajaa, ehdokkaita on 155. Lue koko analyysi.

Savo-Karjalan vaalipiiri

Asetelmat ovat monilta osin kokonaan uudet. Kolme nykyisen valtapuolueen keskustan edustajaa jää sivuun ja huomattava osa puolueen äänistä menee uusjakoon. Samaan aikaan puolueen kannatus gallupeissa on romahtanut.

Perussuomalaisten kaikki viimeksi valitut edustajat siirtyivät kesken kauden sinisiin. Lisäksi kuviota muuttaa sosialidemokraattien kannatuksen nousu.

Kristillisdemokraatit saivat viimeksi yhden edustajan, kun puolueen puheenjohtaja Sari Essayah nousi koko vaalipiirin eniten ääniä keränneeksi ehdokkaaksi yli 11 000 äänellä. Essayah on ehdolla myös näissä vaaleissa.

Tällä kertaa tilanne tiukkenee, koska vaalipiiristä valitaan yksi edustaja vähemmän asukasmäärän hiipumisen takia.

Vaalipiiristä valitaan 15 kansanedustajaa, ehdokkaita on 165. Lue koko analyysi.

Vaasan vaalipiiri

Vaasan vaalipiirissä iso osoitteeton äänipotti on luopujien takana. Nykyisistä kansanedustajista neljä ei lähde enää ehdolle. Maria Tolppanen (sd.), Harry Wallin (sd.), Vesa-Matti Saarakkala (sin.) ja Mats Nylund (r.) keräsivät yhteensä ääniä peräti 23 802.

Isoista puolueista keskusta on vahva puolue Keski- ja Etelä-Pohjanmaalla, samoin kuin RKP joka haluaa nousta takaisin hallitukseen. RKP:n listoilta löytyy esimerkiksi puolueen puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson.Perussuomalaiset keräsi viime vaaleissa kolmanneksi eniten ääniä, mutta nyt heidän ehdokaslistallaan ei ole yhtään nykyistä kansanedustajaa.

Kokoomuksessa luotto Paula Risikkoon on kova. SDP paistattelee kannatusmittauksissa selkeässä johdossa, ja viime vaalien äänikuningatar Jutta Urpilainen halutaan kuningattarena pitää. Vasemmistoliitto ja vihreät koittavat haastaa isompia puolueita sen, minkä pystyvät.

Vaalipiiristä valitaan 16 kansanedustajaa, ehdokkaita on 168. Lue koko analyysi.

Kaakkois-Suomen vaalipiiri

Äänestäjillä on Kaakkois-Suomessa edessään aivan erilainen vaalitilanne kuin neljä vuotta sitten pidetyissä eduskuntavaaleissa. Luopumiset, vaalipiirin vaihdokset ja loikkaukset näkyvät vasta yhden kauden toimineessa vaalipiirissä.

Gallupjohtaja SDP on marssimassa vaalivoittoon. Vaalipiirin näkyvimmistä politiikoista katseet kohdistuvat kokoomuksen Antti Häkkäseen, joka on äänikuninkaaksi vahvasti ehdolla.

Vaalipiiristä valitaan 17 kansanedustajaa, ehdokkaita on 179. Lue koko analyysi.

Varsinais-Suomen vaalipiiri

Varsinais-Suomen vaalipiirin eduskuntavaaleissa riittää jännityksen aiheita. Puolueiden kannatusluvut ovat käymistilassa. Lisäksi pakkaa sekoittavat liikkuvat äänestäjät, jotka valitsevat ehdokkaansa vasta viime metreillä. Valinnanvaraa riittää, sillä tarjolla on 191 ehdokasta. Luku sivuaa vuoden 2011 vaalien ennätystä.

Läpimeno edellyttää menestystä väkirikkaan Turun seudun äänestäjien keskuudessa. Viime vaaleissa Turun suunnalta ponnisti Arkadianmäelle 15 kansanedustajaa. Heidän joukossaan olivat muun muassa puolueidensa puheenjohtajat Petteri Orpo (kok.) ja Li Andersson (vas.). Molemmat hakevat jatkokautta.

Vaalipiiristä valitaan 17 kansanedustajaa, ehdokkaita on 191. Lue koko analyysi.

Oulun vaalipiiri

Oulun vaalipiirissä jännitetään, missä määrin keskusta menettää eduskuntapaikkoja, jos heikot gallup-tulokset realisoituvat vaaleissa. Vaalipiirissä jaetaan uudelleen noin 20 000 ääntä, sillä eduskuntapaikasta luopuvat Tapani Tölli (kesk.), Niilo Keränen (kesk.) ja Hanna Halmeenpää (vihr.).

Ääniä jakaa poikkeuksellisen suuri määrä ehdokkaita ja ehdokaslistoja. Ehdolla on muun muassa nykyinen pääministeri Juha Sipilä (kesk.), joka sai viime eduskuntavaaleissa eniten ääniä vaalipiirissä.

Vaalipiiristä valitaan 18 kansanedustajaa, ehdokkaita on 184. Lue koko analyysi.

Pirkanmaan vaalipiiri

Kun hallitus kaatui, vaalikamppailu alkoi. Tämä oli yleinen arvio, kun pääministeri Juha Sipilä (kesk.) käveli tasavallan presidentin luokse 8. maaliskuuta. Tampereella vaalitaistelun ensimmäiset, tunnustelevat iskut annettiin kuitenkin jo noin kuukausi aiemmin. Ne liittyivät opposition välikysymykseen vanhustenhoidosta.

Pirkanmaalaisille on kova pala se, että Sipilän hallituksessa ei pirkanmaalaisia ministereitä ollut. Nyt oma ministeri halutaan saada.

Viime eduskuntavaaleissa vaalipiirin ykkönen oli Sanna Marin (sd.) 10 911 äänellä.

Vaalipiiristä valitaan 19 kansanedustajaa, ehdokkaita on 251. Lue koko analyysi.

Uudenmaan vaalipiiri

Uudenmaan vaalipiirin äänioikeutettujen määrä on kasvanut viime eduskuntavaaleista vajaalla 30 000 henkilöllä. Kasvun takia Uudeltamaalta valitaan nyt yksi kansanedustaja lisää eli 36 kansanedustajaa.

Väestönkasvu, erityisesti maahanmuutto ja kasvava vieraskielisten määrä, vaikuttaakin erityisen paljon Uudellamaalla. Uudellamaalla jännitetäänkin, kenen laariin voimakas muuttoliike, erityisesti maahanmuutto, sataa? Näiden vaalien suurimpia kysymyksiä on myös, mitä tapahtuu perussuomalaisten äänipotille? Entisen puoluejohtajan Timo Soinin äänimäärä oli 29 527, mutta nykyisin sinisiä edustava Soini jättää eduskunnan.

Uudeltamaalta eduskuntaan haluaa monta tunnettua nimeä, kuten esimerkiksi puolueidensa puheenjohtajat Antti Rinne (sd.), Sampo Terho (sin.) ja Paavo Väyrynen (tl.).

Vaalipiiristä valitaan 36 kansanedustajaa, ehdokkaita on 492. Lue koko analyysi.

Helsingin vaalipiiri

Valtakunnalliset ennustukset tuskin tulevat pitämään paikkansa näissä eduskuntavaaleissa Helsingin vaalipiirissä. Siellä seuraavat neljä asiaa tulee vaikuttamaan vaalien lopputulokseen.

SDP:lle ennustetaan valtakunnan tasolla voittoa, mutta puolue tuskin voittanee ainakaan suurissa määrin Helsingissä. SDP:n ongelma pääkaupungissa on, että he eivät ole profiloituneet selkeästi mihinkään.

Helsingissä pärjäävät ainakin perussuomalaiset, joilta ehdolla on muun muassa puolueen puheenjohtaja Jussi Halla-aho. Toinen menestyjä mitä todennäköisemmin on vihreät, jonka listoilla on esimerkiksi puolueen puheenjohtaja Pekka Haavisto.

Lisäksi yksi kokonaan uusi puolue kärkkyy läpimenoa Helsingissä. Feministisen puolueen Katju Aro on vahva ehdokas.

Vaalipiiristä valitaan 22 kansanedustajaa, ehdokkaita on 286. Lue koko analyysi.

Voit keskustella aiheesta 9.4. klo 22 saakka.

Lisää eduskuntavaaleihin liittyviä sisältöjä:

Ylen vaalikone

Lue täältä Ylen tärkeimmät vaalijutut

Yle tarkasti poliitikkojen vaaliväitteitä

Veikkaa vaalitulos ja voita puoluepomo sänkyysi pehmenänä tyynynä

Japanilaiset tutkijat sanovat pystyneensä varmistamaan, että kissat kyllä tunnistavat nimensä.

Monet kissojen omistajat ovat olleet asiasta aiemminkin varmoja, mutta Sophian yliopistossa Tokiossa tehty tutkimus vahvistaa ensimmäistä kertaa tieteellisesti, että kissat voivat erottaa sanoja, kuten nimensä. Monet uskovat, että kissat tunnistavat myös ruokaan liittyviä sanoja.

Tutkimusta vetäneen Atsuko Saiton mukaan siitä ei kuitenkaan saatu todisteita, että kissat osaisivat liittää sanoihin merkityksiä niiden tarkoituksesta.

Sen sijaan kissat oppivat tunnistamaan ja muistamaan, että nimen kuultuaan seuraa usein jotain hyvää, kuten ruoan tarjoilua, paijausta tai leikkimistä.

Kissa voi myös muistaa, jos nimen kuulemisesta on seurannut jotain kissan rangaistusluonteiseksi kokemaa, kuten kylpy tai eläinlääkärillä käynti.

Kissojen omistajat myös toistavat kissansa nimeä usein. Näin sanasta ja sen äänteistä tulee kissalle tuttu, vaikka se ei ymmärtäisikään sanan viittaavan itseensä.

Pää, korvat tai häntä liikkuvat

Japanilaiset tutkijat soittivat tallenteelta kissoille omistajan sanomina niiden nimiä. Yli puolet kokeen kissoista reagoi liikuttamalla päätään tai korviaan. Pienempi joukko kissoja heilutti häntäänsä, äänteli tai vaihtoi paikkaa.

Kun sanojen toistamista jatkettiin, kissat menettivät kiinnostuksensa.

Omistajat lausuivat tallenteella neljä kissan nimen kanssa saman pituista ja äänenpainoltaan sekä ääntämykseltään samankaltaista sanaa. Perään he lausuivat kissan nimen. Kissat reagoivat nimeensä.

Toisessa osassa tuntematon ihminen, siis kissalle tuntematon ääni, luki nauhalle samat sanat ja tällöinkin kissa reagoi nimeensä. Kolmannessa testissä nauhaa soitettiin kissoille, jotka elävät useamman kissan taloudessa. Nauhalla luettiin muiden kissojen nimiä ja testattavan kissan nimi.

Kissojen reaktiot videoitiin. Tuloksena oli, että ne osasivat erottaa nimensä muista sanoista ja toisten kissojen nimistä.

Koirien ja ihmisten kommunikaatiota tutkittu enemmän

Koirien ja niiden omistajien välistä kommunikaatiota on tutkittu paljon enemmän kuin kissojen. Näin on siitäkin huolimatta, että kotikissoja on maailmassa valtava määrä.

Arvioidaan, että ihmisten kanssa eläviä kissoja on yli 600 miljoonaa. Ihmisten ja kissojen yhteiselon tiedetään alkaneen 9 500 vuotta sitten.

Parhaiten koulutettujen koirien on havaittu tunnistavan jopa satoja sanoja.

Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että myös muun muassa delfiinit ja papukaijat voivat ymmärtää jonkin verran ihmisen sanoja.

Aiheesta muualla:

Domestic cats (Felis catus) discriminate their names from other words