Ari-Pekka Setälä pujottelee vielä tyhjinä seisovien sahatavaran lajittelulaitteiden välissä. Hän aloittelee töitä Rauman uudella sahalla.

– Täällä ei tarvitse itse olla linjalla koskemassa käsin kappaleisiin. Koneet hoitavat sen homman, se on ehkä suurin ero vanhaan, Setälä kertoo.

Sahan seinät ovat pystyssä, mutta ilman sisuskaluja kuten puun kuorimakoneita, sahalinjaa, kuljettimia ja lajittelijoita rakennus on vielä kuin mikä tahansa jättimäinen teollisuushalli. Asennukset ovat vasta käynnissä.

Ensi syksynä sahan pitäisi pyöriä täysillä.

Tähän asti Setälä on tehnyt töitä Metsä Fibren muilla sahoilla ja opiskellut tulevaa työtänsä.

Hän kahlasi uuden sahan toimintoja läpi laitetoimittajien verkkokursseilla. Kohta Raumalla alkaa myös valmistuvan sahan testaaminen.

Rauman sahalle haettiin työntekijöitä vuosi sitten. Silloin Setäläkin laittoi hakemuksen sisään.

– Nyt tehdään konenäköä ja teknologiaa hyödyntävä ihan uusi saha. Se on päällimmäinen syy, miksi halusin olla mukana tässä projektissa, Setälä sanoo.

Saha käsittelee 300 tukkia kymmenessä minuutissa

“Maailman modernein saha”, Metsä Fibre kertoo suurhankkeesta nettisivuillaan.

Rauman sahan johtajan Liisa-Maija Perävainion mukaan uudella sahalla tehdään suuri edistysloikka teknologiassa ja tehokkuudessa.

– Se näkyy erityisesti siinä, miten hyödynnetään konenäköä ja automatiikkaa esimerkiksi lajitteluissa, automaattisissa lastauksissa ja siirroissa.

Perävainion mukaan uusi sahalinja käsittelee rekkakuormallisen eli noin 300 tukkia kymmenessä minuutissa. Nykyisiin sahoihin verrattuna vauhti on kolminkertainen.

Kun tukki syötetään sahalla sisään, se reissaa automatiikan ohjaamana yli kilometrin.

Ensin tukki kuoritaan, sitten sahataan ja syntynyt sahatavara lajitellaan. Kuivaamossa puu pysähtyy ja viipyy siellä laadusta riippuen vuorokauden tai useita. Siitä tuotteet siirtyvät laatulajitteun jälkeen rekoilla eteenpäin. Varastoa sahalla ei ole.

Uusi saha käsittelee pelkästään mäntyä.

–Jos otettaisiin myös kuusi, tarvittaisiin lisää tilaa tukkikentälle. On tehokkuuskysymys, että sahataan vain yhtä puulajia, sahan johtaja Liisa-Maija Perävainio sanoo.

Sahan on tarkoitus tuottaa vuosittain 750 000 kuutiometriä mäntysahatavaraa. Suomen sahojen koko tuotanto on nyt 12 miljoonaa kuutiometriä.

Raumalla haetaan myös synergiaetuja. Sahan rakennustyömaan vieressä tupruttelee höyryä yhtiön sellutehdas. Sinne kulkee jatkossa suoraan putkea pitkin sahalta sivutuotteena syntyvä hake. Paluupostissa sellutehtaassa syntyvää energiaa tuodaan sahalle kuivausprosessin avuksi.

Sahojen huippuvuoden jälkeen hinnat kääntyvät laskuun

Sahoilla on ollut erinomainen vuosi. Sitä kukaan ei osannut odottaa. Korona-pandemian alussa myynti putosi roimasti, mutta kääntyikin yhtäkkiä kysyntähuipuksi, kun etätöihin ajetut kansalaiset ryhtyivät rakentamaan ja nikkaroimaan.

Rautakauppojen varastot tyhjenivät, omakotirakentajien tarvitsema puu kallistui ja terassilaudat loppuivat kaupoista.

Sahatavaran vientihinnat nousivat vuoden ensimmäisellä vuosipuoliskolla voimalla, jollaista ei ole nähty sitten 1970-luvun öljykriisin, kertoo Pellervon taloustutkimuksen metsäennuste. Tosin vuoden takainen vertailuaika oli erityisen huono.

Metsäennusteella on silti hyviä uutisia rakentajille: sahatavaran vientihintojen kiivain nousuvaihe on takana ja loppuvuonna hinnat kääntyvät laskuun. Vientihinnat heijastuvat kotimaan hintoihin.

Syynä hintojen laskuun on sahojen tuotannon lisääntyminen.

– Kysyntä ja tarjonta alkavat olla paremmin tasapainossa. Hinnat kävivät sen verran korkealla, että sahatavaran jatkojalostajat rupesivat kärsimään siitä ja sitä kautta (kysynnän laskun vuoksi) hinnat kääntyivät laskuun, PTT:n metsäekonomisti Matti Valonen kertoo.

Mitään romahdusta ei hänen mukaansa silti ole näköpiirissä.

– Kysyntä on sen verran vahva, rakentamisella pyyhkii hyvin.

Kolmen suuren metsäjätin rinnalla Suomessa toimii kolmisenkymmentä yksityisesti omistettua sahaa. Moni niistäkin on pystynyt nyt investoimaan toimintaansa.

Suomen sahatavaran tuotannosta kolme neljäsosaa menee vientiin. Sahatavara on Suomen viidenneksi suurin vientituote. Myös Rauman sahalta suurin osa tuotannosta lähtee aikanaan muualle Eurooppaan ja Aasiaan.

Ilmastovaikutukset voivat nostaa puun kysynnän uudelle tasolle

Sahabisnes on suhdanteille herkkää ja heittelehtii rakentamisen mukana. Sahatavaran kysynnän odotetaan nyt kuitenkin pitkällä tähtäimellä kasvavan. Suuri syy on ilmastonmuutos, jonka kansalaiset ottavat vakavasti. Puurakennus varastoi hiiltä pitkäksi aikaa ja siksi puu kasvattaa suosiotaan.

Esimerkiksi Rauman keskustan idyllisissä puutaloissa hiili ollut tallessa satoja vuosia.

Rauman sahalla puhutaan niin suurista puumääristä, että yhtiön täytyy uskoa tosissaan sahatavaran kysyntään ja puurakentamisen nousuun maailmalla.

Metsä Groupiin kuuluvan, sahoista ja sellutehtaista vastaavan Metsä Fibren toimitusjohtaja Ismo Nousiainen kertoo, että sahatavaran kysyntä kasvaa vuodessa noin kahdeksan miljoonaa kuutiota. Kysyntä kasvaa etenkin Aasiassa, Euroopan maissa ja Pohjois-Amerikassa.

– Kun katsotaan pitemmän aikavälin trendiä, niin kasvu tulee jatkumaan ja puutuotteiden osuus kasvaa. Ne tulevat korvaamaan fossiilisista raaka-aineista valmistettuja tuotteita.

Esimerkiksi Tilastokeskuksen rakennuskustanusideksissä puumateriaalin lisääntyminen on selkeä trendi, joskin betoni hallitsee vielä julkista rakentamista. Pientalojen rakentamisessa puu on lisääntynyt entisestään.

Euroopassa on puurakentamista tukevia ohjelmia. Suomessa tavoitteena on, että puurakentamisen markkinaosuus kaikesta julkisesta uudisrakentamisesta olisi liki kolmannes vuonna 2022 ja liki puolet vuonna 2025.

Myös PTT:n Valonen arvioi, että puun kysyntä kasvaa pitkällä tähtäimelllä. Ilmastovaikutusten lisäksi puun kysyntää lisäävät maailman väestönkasvu ja kaupungistuminen.

Yhtiön sata tuhatta omistajaa haluavat sahan kotimaahan

Metsä Group -konsernin omistajina on Metsäliitto Osuuskunnan kautta 100 000 suomalaista metsänomistajaa. He haluavat puulleen hyviä tuottoja.

Omistus muokkaa strategiaa. Kun Suomessa muutoin valitellaan investointien puutetta, Metsä Group investoi massiivisesti kotimaahan. Sahan lisäksi Kemiin on tulossa 1,6 miljardia maksava sellutehdas. Äänekoskelle yhtiö suunnittelee kertopuutehdasta.

Esimerkiksi kilpailija UPM rakentaa suurta sellutehdasta Uruguayhin.

– Meidän strategisena tavoitteena on nimenomaan suomalaisen metsän arvon kasvattaminen ja kyllä se lähtee omistajapohjasta, Metsä Fibren Nousiainen sanoo.

Samalla Metsä Group hakee suurtuotannon etuja. Kun tuotantoa syntyy paljon, keskimääräiset kustannukset laskevat.

Mutta kotimaisilla investoinneilla on kolikon toinenkin puoli. Suurten investointien epäillään lisäävän hakkuumääriä, niin että kestävä kehitys vaarantuu. Hakkuiden lisääminen pienentää hiilinieluja ja vähentää metsien monimuotoisuutta.

Kilpailijat taas pelkäävät, että jättisahan myötä puun saanti vaikeutuu.

PTT:ssä lasketaan, että useat saha-alan investoinnit lisäävät tuotantokapasiteettia 1,5 miljoonalla kuutiometrillä seuraavien neljän vuoden aikana. Sahattavaa pitäisi kuitenkin riittää.

– Metsien suurempi kasvu lisää puuta. Ilmaston lämpeneminen lisää puun kasvua, ja kasvua tuovat myös politiikkatoimet kuten lannoituksen lisääminen. Tukkisaanto metsistä tulee todennäköisesti kasvamaan, PTT:n tutkimusjohtaja Paula Horne sanoo.

Setälä päätyi sahalle sukulaisten mallista

Setälä kertoo alkujaan päätyneensä sahalle parikymppisenä. Myös isä ja veljet työskentelivät alalla.

– Se on tullut sukurasitteena. Eka ajauduin sahalle ja sitten huomasin, että ehkä tämä onkin se juttu, jota haluaa tehdä. On päässyt tekemään monenlaista. Uskon, että tässä pääsee myös kehittymään ja näkemään erilaisia työtehtäviä.

Noin vuoden kuluttua Setälä seuraa valvomossa tuotteiden kuivausta.

– Automatiikka on varmasti myös meille operaattoreille ja muille mahdollisuus oppia uutta. Uskon, että se on tulevaisuudessa se juttu, joka tulee kehittymään.

Uusi saha alkaa pyöriä kolmessa vuorossa. Se on saha-alalla uutta. Paperitehtaissa kolmivuorotyö on kyllä ollut tavallista.

Setälä tulee tekemään kuivausasiantuntijana vain päivävuoroa. Se sopii pikkuvauvan isälle.

Yksinäistä ei valvomossa pitäisi olla, sillä sahalla on jatkuvasti kymmenisen henkilöä vuorossa.

– Kyllähän tämä tiimityötä on alusta loppuun.

Kaikkiaan työntekijöitä tulee olemaan sahalla vajaat sata. Näin suurelle sahalle se on vähän.

Myös Setälä uskoo sahan tulevaisuuteen ja puurakentamisen uusiin innovaatioihin.

Ajoittain kiivas metsäkeskustelu tai metsien monimuotoisuuden säilyminen eivät huoleta.

– Luotan siihen, että Suomessa tiedetään, mitä tehdään.

Elokapinan aktiivi Anni Pokela odottaa parhaillaan ensimmäisiä sakkojaan niskoittelusta.

Pokela tuli kiinniotetuksi Elokapinan Syyskapinan ensimmäisenä päivänä Mannerheimintiellä, kun reilut 140 mielenosoittajaa ei noudattanut poliisin poistumiskäskyä.

Hän huomauttaa, että vaikka monelle aktiiville on sakot tiedossa, on virheellinen käsitys, että Elokapinan toimintaan osallistumiseen liittyisi automaattisesti sakkojen uhka.

– Itse mielenosoitukset ovat laillisia, ja Elokapinassa on paljon rooleja ja osallistumismahdollisuuksia, jotka eivät ole lainvastaisia. Kansalaisuustottelemuus on asia erikseen.

Pokelan mukaan sakkojen saamista käydään läpi Elokapinan kansalaistottelemattomuutta käsittelevissä koulutuksissa.

– Koulutuksessa tuodaan esille, että sakkojen saaminen on oletettava osa kiinniottoa ja siihen on hyvä varautua.

Sakot voivat näkyä turvallisuusselvityksissä

Ihmisten käyttäytyminen näkyy vuosia viranomaisten rekistereissä. Sakkorekisteriin kertyy merkinnät lievemmistä rikoksista, rikosrekisteriin taas sakkoja vakavammista tuomioista.

Lain mukaan työnantaja on velvollinen tarkastamaan esimerkiksi lasten ja nuorten kanssa työskentelevien opetus- ja terveydenhuollon alan työntekijöiden rikosrekisteriotteen. Sakot eivät näy siinä.

Viranomaiset tekevät myös turvallisuusselvityksiä. Turvallisuusselvityksissä halutaan tarkastaa henkilön taustoja laajemmin, joten niissä myös sakot näkyvät.

– Sakkorangaistukset tulevat sitä kautta vastaan ja on mielenkiintoista tietää, millainen painoarvo niille annetaan, sanoo rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio Helsingin yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta.

Turvallisuusselvityksiä tehdään esimerkiksi haettaessa turva-alan töihin, poliisikouluun ja tiettyihin valtionhallinnon virkoihin. Nuotion mukaan asiaan liittyy tietty huoli, miten sakkotietoja myöhemmin käytetään.

Esimerkiksi mielenilmauksesta putkaan joutuminen aiheuttaa sakkorangaistuksen niskoittelusta ja henkilölle määrätään päiväsakkoja tulotason mukaisesti. Merkintä voi joissakin tapauksissa vaikuttaa nuoren jatkosuunnitelmiin tai työpaikan saamiseen.

– On tämä jollakin tavalla huolestuttavaa, jos saa tällaisilla perusteilla sakkorekisteriin merkintöjä ja sitten on suunnitellut hakeutuvansa alalle, jossa näitä turvallisuusselvityksiä tehdään.

Nuotion mielestä kyse on laajemmasta yhteiskunnallisesta ilmiöstä. Jos poliisia vastaan niskoittelusta ilmastokysymyksissä ja niistä saaduista sakkorangaistuksista tulee laajempi ilmiö, olisi tarpeen pohtia, annetaanko asialle painoa turvallisuusselvityksen käytännön tulkinnassa ja soveltamisessa.

– Elokapina-nuoret eivät minusta ole mikään turvallisuusuhka, vaan haastavat politiikantekijöitä tärkeässä asiassa. Heitäkin tarvitaan myöhemmin kaikenlaisissa yhteiskunnan töissä, poliisitoimi mukaan lukien, Nuotio sanoo.

Supo arvioi, mitä tietoja ilmoitetaan eteenpäin

Turvallisuusselvityksiä tekee Suojelupoliisi eli Supo. Jotta turvallisuusselvitys tehdään, on henkilöllä oltava pääsy salassa pidettävään tai salaiseksi luokiteltuun tietoon tai tiloihin.

– Mitään tietoa ei ilmoiteta eteenpäin automaattisesti, vaan teemme aina yksittäistapaukseen liittyvää kokonaisharkintaa siitä, mitä ilmoitamme tai emme ilmoita eteenpäin. Arvioinnissa huomioidaan tehtävän merkitys kansallisen turvallisuuden näkökulmasta, Supon turvallisuusselvitysyksikön päällikkö Ilkka Hanski kertoo.

Esimerkiksi jos henkilö hakee poliisiksi ja hänellä on sakko niskoittelusta poliisia kohtaan, on todennäköisempää että tämä tieto annetaan eteenpäin, kuin jos hän hakee yksityisen puolen tehtävään, jossa tämä tieto ei ole välttämättä niin merkittävää.

– Me emme päätä sitä, mikä tiedon lopullinen painoarvo ja merkitys on, vaan sen tekee työnantaja.

Rikollista tekoa arvioitaessa otetaan huomioon teosta kulunut aika, henkilön ikä tekohetkellä, tekojen toistuvuus, seuraamusten ankaruus ja teon luonne tai merkittävyys selvityksen perustana olevan tehtävän kannalta.

Eli jos teosta on kulunut kauan aikaa ja rangaistuksena on ollut esimerkiksi matala sakkorangaistus, ilmoittamiskynnys nousee, Hanski selventää.

– Yhtään selvitystä ei myöskään tehdä ilman suostumusta, ja henkilö saa pääsääntöisesti tietää, mitä tietoja hänestä on selvitetty ja välitetty eteenpäin. Joissain tapauksissa henkilöltä voidaan myös pyytää kantaa asiaan etukäteen, hän sanoo.

Päättäjiin vaikuttaminen on pääasia, sanoo elokapinalainen

Elokapina-aktiivi Anni Pokelaa ei huoleta, että niskoittelusta saadut sakot vaikuttaisivat haitallisesti hänen tulevaisuuteensa.

– En halua poliisiksi tai muuhun univormulliseen virkamiesrooliin, joten en usko, että tästä on suurempia seuraamuksia minulle. En myöskään halua työskennellä sellaiselle työnantajalle, joka katsoo aktivismini negatiivisena asiana. Paineen luominen päättäjiin on minulle ensisijainen asia.

Pokela korostaa, että hän arvostaa Suomen demokratiaa ja oikeusjärjestelmää suuresti, minkä vuoksi hän hyväksyy oikeudenmukaisiksi katsottavat seuraamukset toiminnastaan.

Kansalaistottelemattomuus on hänen mielestään välttämätöntä ilmastokriisistä viestittäessä. Hän nostaa esille Unicefin tekemän tutkimuksen, jonka mukaan miljardi lasta on äärimmäisessä vaarassa ilmastokriisin vuoksi.

– Näen, että muut toimet eivät valitettavasti riitä herättämään yhteiskuntaamme toimintaan tarpeeksi nopeasti.

Voit keskustella aiheesta keskiviikkoon 6. lokakuuta kello 23:een saakka.

Lue myös:

Poliisi ruiskutti kaasusumutetta viime syksynä Elokapinan mielenosoittajiin – kuutta poliisia epäillään rikoksista

Ympäristöliike Elokapinan mielenosoitus purettiin, poistettuja 142 – Poliisi: "Kiinniotot sujuivat rauhallisesti"

Elokapinassa katuja katkaisee nyt myös yli 45-vuotiaiden poppoo – Osa näistä keskiluokkaisista äideistä ja isistä myös maksaa kiinniotettujen aktivistien sakkoja

Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa on päättänyt, ettei James Webb -avaruusteleskoopin nimeä muuteta, vaikka moni avaruustiedeyhteisössä on sitä mieltä, ettei Nasan entinen johtaja James Webb ansaitse moista kaimaa.

Webb johti Nasaa 1960-luvulla ja oli useissa korkeissa hallinnollisissa asemissa jo 1950-luvuilla. Nasa sanoo, ettei tutkimuksissa ole löytynyt todisteita siitä, että Webb olisi osallistunut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kiusaamiseen.

Homoseksuaalisuus johti noihin aikoihin usein irtisanomiseen Nasasta. Yksi erotetuista oli Clifford Norton. Nasan päähistorioitsija Brian Odorn sanoo tutkineensa hänen tapauksensa tarkkaan löytämättä mitään todisteita siitä, että Webb olisi sekaantunut potkuihin.

Yli 1 200 tutkijaa, joiden työhön teleskooppi tavalla tai toisella liittyy, allekirjoitti vaatimuksen James Webb -avaruusteleskoopin eli JWST:n nimeämisestä uudelleen ennen joulukuuksi suunniteltua laukaisua.

Nasan nykyisen johtaja Bill Nelsonin vastaus on yksivirkkeinen: "Emme ole löytäneet todisteita, jotka olisivat peruste sille, että James Webb -avaruusteleskoopin nimi muutettaisiin." Ratkaisu oli viime kädessä Nelsonin vallassa.

Hän ei kertonut, kuinka laaja tutkimus päätöksen takana oli. Tutkimusta johtaneen Odornin mukaan lisää tutkittavaa ei ole. Työ tehtiin niin perusteellisesti ja objektiivisesti kuin koronapandemian oloissa oli mahdollista, hän sanoi.

Useat laitokset, joista lisätietoa olisi voinut olla saatavilla, ovat olleet koronapandemian takia pitkiä aikoja suljettuina. Niiden arkistoista olivat käytettävissä vain digitoidut osat.

Nelsonin lyhytsanaisuus on herättänyt epäluuloa ja suuttumusta. Päätöstä on vaikea kunnioittaa, kun ei tiedä, mihin se pohjautuu, sanoo Carnegien tiedeinstituutin astronomi Johanna Teske Nature-lehdessä.

Samalla kannalla päätöksen läpinäkymättömyydestä on New Hampshiren yliopiston kosmologi Chanda Prescod-Weinstein, yksi nimenmuutosvetoomuksen aloittajista.

– Kysymys on vähintäänkin monimutkainen. Ja pahimmillaan lähetämme avaruuteen uskomattoman upean instrumentin, joka on homofobisen kaima, Prescod-Weinstein kommentoi NPR-radiokanavalle.

Fermin hiukkaslaboratorion astrofyysikko Brian Nord kutsuu päätöstä nyrkiniskuksi palleaan, yksiselitteiseksi kieltäytymiseksi kuulla seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia astronomeja.

Kaikesta avoimuus- ja monimuotoisuuspuheestaan huolimatta Nasa ei tunnu erityisesti piittaavan vastuustaan herkissä kysymyksissä, jotka ovat vaikuttaneet marginalisoituihin ryhmiin, kommentoivat Prescod-Weinstein, Nord ja vetoomuksen kaksi muuta käynnistäjää sähköpostissa Naturelle.

Ikääntyneen avaruusteleskooppi Hubblen seuraaja JWST tutkii edeltäjänsä tavoin kosmoksen ilmiöitä: tähtien syntyä, galaksien kehittymistä, aurinkokuntamme ulkopuolisia planeettoja. Nasan kumppaneita JWST:ssä ovat Euroopan avaruusjärjestö Esa ja Kanadan CSA. 

Nasan päätökseen tyytymättömät astronomit miettivät nyt jatkoa. JWST:n boikotointi ei ole monillekaan mahdollista, sillä Nasan uudelta lippulaivalta odotetaan huimia havaintoja.

Yhtenä mahdollisuutena on esitetty tutkimuksiin liitettävää kommenttia, jossa todetaan teleskoopin nimen ristiriitaisuus. Jotkut harkitsevat kutsuvansa teleskooppia tutkimuksissaan jollakin muulla nimellä.

Apulaisprofessori Chandra Prescod-Weinsteinin mielestä oiva vaihtoehto olisi tulkita kirjaimet uudella tavalla: JWST olisikin Just Wonderful Space Telescope, "kerrassaan mahtava avaruusteleskooppi".

Olympiaurheilija, purjelautailija Tuuli Petäjä-Sirénin kotipihassa käyskentelee kymmenen kanaa ja kolme kukkoa. Kotitalo sijaitsee Espoossa ja sinne mahtuu siis mainiosti myös pihakanala.

Kaikilla kanoilla ja kukoilla on nimet ja jos ne eivät nyt täysin samaan tapaan saa huomiota kuin vaikka koirat ja kissat, niin rakkaita ne silti perheelle ovat.

– Kyllä nämä tykkäävät sylissäkin olla, ja kyllä me niille jutellaan ja ne ovat mukana pihapeleissäkin, Petäjä-Sirén kertoi Puoli seitsemän -ohjelmassa.

Perheen kotitalo on rakennettu hirrestä. Puu rakennusmateriaalina kiehtoo häntä myös arkkitehtina.

– Puu on ajankohtainen materiaali rakentamisessa, mutta kyllä se on ollut meille suomalaisille jo pitkään läheinen. Myös terveellisyys ja puun kestävyys rakennusaineena ovat tärkeitä asioita.

Tuuli suunnittelee työkseen koteja ja vapaa-ajan asuntoja.

– Minua kiehtoo arjen toimivuus: mitä tiloja tehdään ja missä suhteessa ne tilat ovat toisiinsa nähden.

Tärkeää hänelle on myös se, miten rakennus asettuu ympäröivään luontoon.

Petäjä-Sirén on arkkitehti kolmannessa polvessa. Hänen vanhempansa ovat arkkitehtejä ja myös isän puolen isovanhemmat. Kun puhutaan arkkitehtuurista, monelle tulee ensimmäisenä mieleen monumentaaliset oopperatalot ja näyttävät julkiset rakennukset. Petäjä-Sirén haluaa kuitenkin keskittyä koteihin ja vapaa-ajan rakennuksiin.

– Toistaiseksi ainakin tämä arjen mittakaava on kiehtonut ja tuntuu, että siinä riittää monelta kantilta katsottavaa.

Katso koko lähetys Areenasta: Tuuli Petäjä-Sirénillä on edessään uuden lautamallin käyttöönotto - foilaava purjelauta kulkee lähes puolimetriä veden pinnan yläpuolella.

Lakiesitys koronapassista etenee kangerrellen.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta ratkoo parhaillaan, minkä ikäiset voisivat passin avulla tapahtumiin tai muihin harrastuksiin päästä: jo 12–15 vuotta täyttäneet, kuten hallitus ja sosiaali- ja terveysministeriö esittää, vai vasta 16-vuotta täyttäneet, kuten terveysviranomainen THL on arvioinut.

Asiantuntijat ovat olleet ikärajasta jyrkästi eri mieltä. Perusteluita löytyy kumpaankin suuntaan. THL muun muassa arvosteli sitä, että esityksen lapsivaikutusten arviointia ei ole tehty.

• Koronapassi jo 12-vuotiaille? Sairaanhoitopiireiltä ymmärrystä, mutta myös kovaa kritiikkiä: Se olisi rokottamattomien lasten syrjintää

Tänään perustuslakivaliokunnan keskusteluissa ja asiantuntija-arvioissa nousi esiin uusi hankaluus passiin ja yhdenvertaisuuteen liittyen – alle 12-vuotiaat.

Heidän asemansa on jäänyt epämääräiseksi, koska rokotuksissa ja siksi myös koronapassin plussissa ja miinuksissa fokus on ollut 12 vuotta täyttäneissä.

Valiokunnan keskustelujen ja asiantuntijakuulemisten mukaan alle 12-vuotiaiden rajoitukset ovat kuitenkin lain mukaan lähtökohtaisesti edelleen voimassa, vaikka sen ikäisillä ei ole vielä edes mahdollisuutta saada rokotusta.

Kysymys on mutkikas ja on jo siirtänyt perustuslakivaliokunnan lausunnon valmistumista torstaihin.

Tulkinta on hengeltään ristiriidassa hallituksen kannan kanssa, jonka mukaan lasten ja nuorten rajoituksia otettaisiin käyttöön vasta aivan viimeisenä. Kanta on ilmaistu myös sosiaali- ja terveysministeriön ohjauskirjeessä aluehallintovirastoille.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon siirtyminen puolestaan venyttää samaan lakipakettiin kuuluvan maahantulomallin mietinnön valmistumista ensi viikon tiistaille. Koko paketin hyväksyminen menee täpärälle, sillä nykyinen maahantulomalli on voimassa perjantaihin 15. lokakuuta asti.

Perustuslakivaliokunta jatkaa asian käsittelyä keskiviikkona.

On mahdollista, että asia ratkaistaan niin, että lakiin ei kirjata mitään ikäryhmää rajoitusten ulkopuolelle. Aluehallintovirastot voivat kuitenkin täsmentää rajoituksia paikallisesti ja samalla esimerkiksi alle 12-vuotiaat poissulkien.

Passi olisi vaihtoehto rajoituksille

Koronarajoitusten vaihtoehto eli koronapassi avaisi ovet muun muassa liikuntatiloihin, ravintoloihin, huvipuistoihin, näyttelyihin ja muihin yksityisiin tiloihin ja tilaisuuksiin.

Yritykset voisivat halutessaan välttää alueelliset tai paikalliset, rajoitukset, jos asiakkailla on todistus muun muassa täydestä rokotussarjasta eli koronapassi.

Passia tarvittaisiin esimerkiksi silloin, kun paikallinen tartuntarypäs jyllää ja muuten uhkaisi sulkea tilat.

Lue lisää: THL säästäisi lapset koronapassilta ja vapauttaisi matkustusta nopeammin – lausunto paljastaa rajun näkemyseron hallituksen kanssa

Hallitus sopi matkustussäännöistä, myös esitys koronapassista valmistui: passin ikäraja 12 vuotta, perustuu EU:n koronatodistukseen

Maailmalle ahdinkoa merkinnyt – ja yhä jatkuva – koronapandemia ei näytä huojuttaneen rikkaimpien elämää. Kenties päinvastoin. Tästä kertoo se, että talouslehti Forbesin vuosittain julkaisema miljardöörien lista on kasvanut uuteen ennätykseen.

Forbes ilmoittaa miljardiomaisuuksien haltijoiden määräksi nyt 2 755 – mikä on 660 enemmän kuin viime vuonna. Uusia raharikkaita on listalla lähes viisi sataa.

Maailmaan leivottiin uusi miljardööri joka 17 tunti, laskee Forbes. Koko joukosta 86 prosenttia onnistui lisäämään omaisuuttaan.

Rikkaimpien kärki ennallaan – ja amerikkalainen

Maailman rikkaimpien kärki on muuttumaton. Ensimmäistä sijaa pitää jo neljättä vuotta verkkokauppa Amazonin perustaja Jeff Bezos, jonka titteli vaihtui tänä vuonna toimitusjohtajasta hallituksen puheenjohtajaksi. Bezosin omaisuus on Forbesin mukaan 177 miljardia dollaria ( noin 152 miljardia euroa ).

Forbesin listalla toisena on Elon Musk. Hänen omaisuutensa perusta – sähköauto Tesla – kertoo sekin tästä ajasta, Bezosin verkkokaupan tavoin. Näitä kahta yhdistää myös tähtien tavoittelu avaruusturismin muodossa.

Yhdysvallat pitää miljardöörien kymmenen kärjessä -listalla lähes ehdotonta yksinvaltaa. Joukkoon mahtuu silti myös Ranskan ja Intian edustaja.

50 rikkaimman joukossa kymmenen kiinalaista

Kiina on kuitenkin nousussa myös Forbesin listalla. Sille päässeistä uusista tulokkaista peräti pari sataa on peräisin Kiinasta tai Hong Kongista.

Maailman viidenkymmenen rikkaimmain miehen joukkoon kuuluu kymmenen kiinalaista. Määrää voi pitää merkittävänä – kun kyse on kommunistisen puolueen hallitsemasta maasta.

Kommunismin on parhaiten osannut kääntää edukseen maailman kolmanneksitoista rikkain henkilö, Zhong Shanshan, joka johtaa Nongfu Spring -nimistä pullovesiyritystä.

Hänen kannoillaan on Ma Huateng, jonka valtakuntana on kiinalainen internet-jätti Tencent Holdings.

Näiden kummankin – kuten monen muunkin listatun - rikkauksien lisääntymistä osoittavat janat näyttävät kuluneen koronavuoden osalta yläviistoon.

Venäjän pohjoinen teräs ruosteessa

Venäläinen varallisuus, jonka käyttöön myös Pandoran-papereiden paljastuminen on kiinnittänyt huomiota, tulee sitävastoin takamatkalta.

Forbesin listan äveriäin venäläinen, Aleksei Mordashov, on sijalla 51. Hänen kaksinumeroinen 29 miljardin dollarin kokoinen omaisuutensa on sijoitettuna Severstal-yhtiöön, jonka nimi viittaa pohjoiseen teräkseen.

Trump tippui rikkaimpien amerikkalaisten kerhosta

Siinä missä moni isorikas on onnistunut lisäämään omaisuuttaan, on pudonneiden listalla yksi tunnettu nimi ylitse muiden. Yhdysvaltain entinen presidentti Donald Trump on nyt sijalla 1299.

.

Trumpin taloudellisen tappio kitkeryyttä lisää se, että ensi kerran neljännesvuosisataan hän ei yltänyt neljän sadan rikkaimman amerikkalaisen joukkoon. Forbes arvioi tämän omaisuudeksi 2.5 miljardia dollaria.

Forbesin arvion mukaan tämä johtuu siitä, että korona-aika on suosinut teknologia-osakkeita ja kryptovaluuttoja, mutta kiinteistöihin perustuvat omaisuudet - kuten Trumpin - ovat vastatuulessa.

Suomalaisia on Forbesin listalla seitsemän. Varakkain heistä on Kone-yhtiön pääomistaja Antti Herlin, joka nousee listalla sijalle 404. Sama yritys on myös kolmen muun Forbesin mainitseman suomalaisen taustalla.

Lue lisää:

Korona vauhdittanut Yhdysvalloissa vauraiden sukujen rikastumista – yleiset varallisuuserot jatkavat kasvuaan

Rikkaat elävät rikastumisen kierteessä, jota eivät itse edes huomaa – huippuekonomisti Branko Milanović ratkaisisi ilmastokriisin rikkaiden kulutusverolla

Maailman rikkain mies antaa 10 miljardia dollaria ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun

Maailman rikkain prosentti aiheuttaa kaksi kertaa niin paljon ilmastopäästöjä kuin ihmiskunnan vähävaraisin puolisko

Karsikon kovassa käytössä oleva frisbeegolfrata suljetaan Joensuussa. Rata rakennettiin Pappilanmäen ja pururadan ympäristöön vuonna 2010. Karsikon frisbeegolfrata on Joensuun toiseksi vanhin.

Rata on hurjan suosittu, mutta paikka on ahdas, alueella liikkuu paljon lenkkeilijöitä ja talvella harjulla risteilee myös hiihtolatuja.

Kaupunki etsii uutta paikkaa, johon Karsikon vanhat korit ja muutama vuosi sitten uusitut tiiausalueet voidaan siirtää. Vaihtoehtoina ovat olleet Repokallio, Hukanhauta ja Noljakan-Marjalan suunta.

Pilkosta tarjottua aluetta Joen Liitokiekko ry:n puheenjohtaja Sammy Pylkki ei pidä hyvänä alueen tasaisuuden vuoksi.

Karsikon rata on ollut etenkin aloittelevien heittäjien ja juniorien suosiossa alueen tavoitettavuuden ja radan helppouden vuoksi.

Sammy Pylkki kertoo, että lajin kasvu on ollut viime vuodet valtavaa. Se on tuonut mukanaan harrastajia, joille lajietiketti on vielä vieras. Roskaaminen on ollut iso ongelma Karsikossa.

Maaston kulumista voidaan jatkossa välttää, kun radat suunnitellaan huolella, ja ennaltaehkäistään ylimääräisten polkujen syntyminen, uskoo Pylkki.

Kuuntele Sammy Pylkin haastattelu Areenasta.

Korona-aika on vetänyt monen suomalaisen mielen matalaksi. Elämä ahdistaa, opinnot tai työt takkuavat ja alakulo on tullut pysyväksi osaksi arkea. Etenkin nuorten mielenterveys on saanut kovia iskuja.

Suomen Mielenterveys ry:ssä tilannetta pidetään vakavana, mutta toivoakin on. Kiireellisintä olisi tarttua mielenterveyden ongelmiin mahdollisimman varhain.

– Emme vielä näe nousua varsinaisissa mielenterveyden häiriöissä tai itsemurhien määrässä. Nyt on vielä aikaa tarjota tukea ja on aikaa ehkäistä, ettei tästä tulee mielenterveyshäiriöiden epidemia, sanoo kehitysjohtaja, psykiatri Kristian Wahlbeck Mieli ry:stä.

Wahlbeckin mukaan esimerkiksi jokaisella terveysasemalla pitäisi olla tarjolla keskusteluapua sitä tarvitseville. Näin voitaisiin estää ongelmien monimutkaistuminen ja rankemmat hoitotoimet.

– Terveyspalveluiden etulinjassa pitäisi vahvistaa osaamista, jotta siellä osattaisiin antaa varhaista keskusteluapua. Siihen pitäisi ohjata riittävästi resursseja, Wahlbeck sanoo.

Korona-aika loi mielenterveysvelkaa

Kouluterveyskyselyn mukaan nuorten opiskelu-uupumus on kasvanut erityisesti korona-aikana. Etäopiskelu on kuormittanut osaa nuorista toisia enemmän.

- Nyt on tärkeää miten nuorten hyvinvointi otetaan huomioon tässä käynnissä olevassa nivelvaiheessa, sanoo hankepäällikkö Ville Särkelä Nuorten mielenterveysseura Yeesi ry:stä.

Särkelän mukaan etäajassa esimerkiksi tukipalvelut eivät ole tavoittaneet kaikkia nuoria samalla tavalla kuin kouluyhteisössä, minkä vuoksi ongelmat ovat voineet syventyä.

Wahlbeck arvioi, että joidenkin lasten ja nuorten kohdalla koronan jättämä jälki voi olla pitkä.

- Osalle lapsista on syntynyt sekä mielenterveysvelkaa että oppimisvelkaa. Ihan kaikkien kohdalla tätä voi olla vaikea kuroa umpeen, jollei todella panosteta eriarvoisuuden vähenemiseen, Wahlbeck sanoo.

Särkelä puolestaan toivoo, että korona myös pakottaa kohtaamaan nuorten mielenterveysongelmat aiempaa rehellisemmin.

– Nyt meillä on tämä asia aika vahvasti silmien alla ja nyt meillä on mahdollisuus tarttua siihen, kun se on raa'asti meidän näkyvillä. Nyt ei vain lakaista niitä asioita mihinkään maton alle.

"Nuorten kohtaamiseen pitäisi olla aikaa"

Mielenterveyden asiantuntijat pitävät tärkeänä ongelmien varhaista tunnistamista ja puheeksiottamista. Yeesi ry:n Särkelä korostaa, että mielenterveydestä pitäisi puhua samalla tavalla kuin fyysisestä terveydestä.

– Toki toimia pitää tehdä monella tasolla. Mielenterveysvaikutuksia pitää huomioida erityisesti nuoria koskevassa päätöksenteossa. Sitten se jalkautuu nuorten pariin niin, että kouluissa, nuorisotaloilla tai kaduilla panostetaan kohtaamiseen ja ajan antamiseen, Särkelä sanoo.

Mieli ry:n kehitysjohtaja Kristian Wahlbeck peräänkuuluttaa myös poikkihallinnollista yhteistyötä, jolloin ihmisiä voidaan tukea mielenterveysasioissa niin koulussa, työssä kuin harrastuksissa.

– Esimerkiksi kaikilla nuorilla pitäisi olla mahdollisuus harrastaa. Siellä olisi hyvä, että ohjaajat ja valmentajat ovat avoimia tälle asialle ja uskaltavat ottaa puheeksi mielenterveysasioita ja tukea nuoria.

Eduskunta pitää klo 14 ajankohtaiskeskustelun mielenterveydestä, mielenterveysstrategian toteuttamisesta ja kansallisesta päihdepolitiikasta.

Lue lisää:

Unicef: Koronan vaikutukset lasten ja nuorten mielenterveyteen ovat vain jäävuoren huippu

Ahdistusta, masennusta, uupumista – kouluterveyskysely paljastaa, että korona on koetellut erityisesti tyttöjen jaksamista

Mielenterveysasioista puhutaan työkavereiden kanssa aivan liian vähän – konsulttifirmassa opetetaan huomaamaan toisen stressi ja uupumus

Argentiinassa on pelastettu kaksi rantautunutta ryhävalasta, kertoi ympäristöjärjestö World Marine Foundation tiistaina.

Järjestön mukaan sunnuntaina rannalle rantautui lähes kymmenen metriä pitkä ja arviolta kahdeksan tonnia painava nuori ryhävalasnaaras.

Maanantaina samalta rannalta tavattiin rantautuneena noin seitsemän ja puoli metriä pitkä ja seitsemän tonnia painava ryhävalasuros, järjestö lisää.

Valaat olivat jääneet kiinni rantahietikolle La Lucile del Marin rantakaupungissa, joka sijaitsee noin 360 kilometriä etelään Argentiinan pääkaupungista Buenos Airesista.

Merieläinten pelastusoperaatioon osallistui noin kolmekymmentä ihmistä. Auttamassa oli paikallisia asukkaita, luonnonsuojelijoita sekä paikallisia viranomaisia ja pelastustyöntekijöitä.

Järjestön mukaan operaatio oli työläs ja haastava. Operaation aikana aallokko käänsi ensimmäisen valaista rantaveteen niin, että sen hengitysaukko jäi pinnan alle, estäen valasta hengittämästä.

– Valas onnistuttiin kääntämään ympäri ripeän toiminnan ansiosta, kertoo järjestön meribiologi Sergio Rodriguez Heradia.

Pelastajat hivuttivat valaan alle traktorin kauhaan kiinnitettyjä hihnoja, joilla valas saatiin siirrettyä tarpeeksi syvälle rantaveteen.

Pelastusoperaatioon osallistuneet huomasivat yön aikana rantahiekalla toisenkin valaan, jonka pelastustoimet aloitettiin seuraavana aamuna. Kun kyseinen valas oli saatu tarpeeksi syvälle rantaveteen, huomasi valas pystyvänsä kellumaan ja uimaan merelle.

Kemian Nobel saattaa mennä koronarokotekehittäjille

Tukholmassa julkistetaan tänään tämän vuoden Nobelin kemian palkinnon saaja. Voittajaksi on etukäteen veikkailtu koronarokotteissa käytettävän mrna-teknologian kehittäjiä. Pandemiaan kytkeytyvää teknologiaa uumoiltiin aiemmin myös lääketieteen palkinnon saajaksi. Lääketieteen Nobel myönnettiin kuitenkin lämpötila- ja kosketusreseptorien tutkijoille.

Ekaluokkalaisten liika läksymäärä voi pahimmillaan heikentää oppimistuloksia

Opettajien vahvan autonomian vuoksi oppilaiden läksyt ja niiden määrät riippuvat täysin opettajasta. Yle kysyi opettajilta ekaluokkalaisten läksyjen sopivasta määrästä ja kestosta. Siinä, missä yksi opettaja antoi yhden kotitehtävän päivässä, toinen antoi läksyjä useasta oppiaineesta, joista jokaisesta pari, kolme tehtävää.

Pandoran paperit: Angry Birds -sijoittaja ryhtyi veroparatiisiyhtiön omistajaksi, nyt hän katuu koko operaatiota

Pandoran paperit -tietovuodosta löytyi myös Kaj Hed, Angry Birdseistä tunnetun Rovion sijoittaja. Jutussamme Hed kertoo, miten hänestä tuli useiden veroparatiisiyhtiöiden omistaja ja miksi hän lopulta halusi eroon koko järjestelystä.

Kalifornian öljyvahingosta toipuminen voi viedä vuosia

Los Angelesin eteläpuolella ajautui rantaan viikonloppuna yli 570 000 litraa raakaöljyä. Se tuhri rantaviivaa melkein 40 kilometrin mitalta. Öljyn keruu on työlästä, eikä sen vaikutusta eläimistöön – esimerkiksi syysmuutossa oleviin lintuihin – edes vielä tiedetä. Katastrofin syitä ovat öljyteollisuuden heikko valvonta sekä vanhat porauslautat ja putkistot.

Vettä satelee pitkin päivää

Sää on sateinen, mutta etelässä on luvassa poutaa iltapäiväksi ja pilvipeite repeilee. Myös Pohjois-Lapissa pilvipeite rakoilee päivällä. Illalla sateet saapuvat myös pohjoiseen.

Lue lisää Ylen sääsivuilta.

– Me tulemme tarvitsemaan hyvin paljon uusia mineraaleja ja metalleja, ja niiden louhiminen aiheuttaa luontovaikutuksia. Mutta yhtä kriisiä emme voi ratkaista siten, että syöksyisimme toiseen. Kun teemme ilmastotoimia meidän pitää huomioida luonnon monimuotoisuus.

Näin sanoo Sitran johtaja Mari Pantsar, kun häntä pyydetään punnitsemaan Eurooppaan vuoteen 2030 mennessä rakennettavien kymmenien tuhansien tuulivoimaloiden rakentamisesta aiheutuvia vaikutuksia luonnolle.

Sekä Pantsar, että LUT-yliopiston energiatekniikan professori Esa Vakkilainen puhuivat tiistai-illan A-studiossa kiertotalouden puolesta.

– Meidän pitää parantaa materiaalien tuottavuutta. Meidän pitää myös siirtyä kohti kiertotaloutta, jossa hyödynnettäisiin niitä materiaaleja, joita on yhteiskunnassa. Ettei tarvittaisi uusia metalleja ja mineraaleja niin paljoa, Pantsar sanoo.

Nykytilanteessa aurinko- ja tuulienergian rakentamiseen tarvittavia raaka-aineita tuotetaan huonoissa oloissa kehittyvissä maissa.

– Kestävä ja eettinen ratkaisu on se, että me itse yritämme tuottaa ne raaka-aineet, jotka me tarvitsemme. Ei sillä tavalla, että kun tämän raaka-aineen tuottaminen on saastuttavaa niin annetaan se sitten kiinalaisille, intialaisille tai afrikkalaisille, Esa Vakkilainen toteaa.

Vakkilaisen mukaan kiertotalouden toteutumisessa ei olla kovin pitkällä.

– Poliitikoille vinkiksi, että voi sen kiertotalouden suunnittelun ja sen miten kierrätetään, aloittaa jo nyt, Ei kannata aloittaa vasta sitten kun niitä on tuolla jossain pihalla semmoinen sadan metrin vuori ja ihmetellään, että mitähän näille nyt tehdään.

– Tuulivoiman lapoja ja tuulivoiman rakenteita ja aurinkopaneeleja, kyllä niille voi jo ruveta suunnittelemaan, että miten nitä tehdään ja sitä pitäisi sitä työtä aloittaa.

Koko A-studion lähetys löytyy Areenasta.

Lue myös:

Jani Kaaron kolumni: Haluatko uusiutuvaa energiaa, mutta et kaivoksia takapihallesi?

Onko sinun lähistöllesi tulossa uusi tuulivoimala? Katso kartasta mihin päin Suomea maan vallannut tuulivoimabuumi iskee eniten

Tuulivoima voi tehdä Pohjanlahdesta puhtaan energian "Persianlahden", visioi elinkeinoministeri Lintilä

Länsimaat ovat vaatineet Venäjältä vastauksia oppositiovaikuttaja Aleksei Navalnyin reilun vuoden takaiseen myrkytykseen liittyen.

Venäjällä on kymmenen päivää aikaa vastata 45 länsimaan tiistaina esittämiin kysymyksiin. Vastauksia ovat vaatineet yhdessä muun muassa EU, Yhdysvallat, Kanada ja Australia.

Länsimaiden mukaan Navalnyi myrkytettiin Venäjällä viime vuoden elokuussa neuvostoaikaisella hermomyrkyllä Novitshokilla. Häntä hoidettiin myrkytyksen jälkeen Saksassa, minkä jälkeen hän palasi Venäjälle.

Navalnyi otettiin kiinni heti kotiinpaluunsa jälkeen, ja hän on ollut siitä lähtien vankilassa.

Navalnyi on itse syyttänyt Venäjän presidentin Vladimir Putinin olleen myrkytyksensä takana. Venäjä on joka käänteessä kiistänyt osallisuutensa Navalnyin myrkytykseen.

Länsimaiden mukaan on äärimmäisen tärkeää, että Venäjä antaa seikkaperäisen selostuksen siitä, miten kemiallisen aseen käyttöä maan rajojen sisällä on tutkittu.

Lisäksi maat vaativat Venäjää vastaamaan siihen, miksi Kemiallisten aseiden kieltojärjestö OPCW:n tutkijoiden vierailua maahan on lykätty. Järjestön edustajien on ollut määrä tutkia väitteitä Novitshokin käytöstä.

Yhdysvallat: Venäjän läpinäkyvyyden ja yhteistyön puute huolettaa

OPCW on aiemmin vahvistanut, että Navalnyista otetuista näytteistä löytyi jälkiä Novitshok-ryhmän hermomyrkystä. Novitshokin käyttö viittaa siihen, että myrkytyksen takana oli Venäjän valtiollinen toimija.

Yhdysvaltain ulkoministeriö on niin ikään sanonut, että heidän johtopäätöstensä mukaan Venäjän tiedustelupalvelun (FSB) agentit myrkyttivät Navalnyin Novitshokia käyttäen. Ministeriön mukaan kyseistä myrkkyä on ainoastaan Venäjän hallussa.

– Sellaiset teot eivät voi jäädä rankaisematta, Yhdysvaltain ulkoministeriö kirjoitti Venäjälle esitetyistä kysymyksistä julkaisemassaan tiedotteessa.

– Venäjän jatkuva läpinäkyvyyden ja yhteistyön puute myrkytykseen liittyen on erityisen huolestuttavaa.

Venäjä voi menettää äänestysoikeutensa OPCW:ssä

Jos Venäjän länsimaille tarjoamien vastausten koetaan olevan riittämättömiä, on mailla oikeus pyytää Venäjältä lisätarkennuksia Kemiallisten aseiden kieltosopimuksen puitteissa. Tämän jälkeen maat voivat myös lähettää asiantuntijaryhmän selvittämään asiaa.

Jos asia on edelleen 60 päivän jälkeen selvittämättä, voidaan kutsua koolle OPCW:n johtoneuvoston erityisistunto. Tämän jälkeen voidaan kutsua tarpeen mukaan koolle myös kaikki 193 jäsenvaltiota.

Jos OPCW:n jäsenmaan katsotaan rikkovan Kemiallisten aseiden kieltosopimusta, voidaan sen äänestysoikeus järjestön sisällä jäädyttää. Esimerkiksi tämän vuoden huhtikuussa Venäjän liittolainen Syyria menetti äänestysoikeutensa järjestössä.

Länsimaat hiillostavat myös Syyriaa

Länsimaat esittivät tällä viikolla vaateita myös Syyrialle. Lähi-idän valtiota vaadittiin päästämään asetarkastajia maahan. Länsimaiden mukaan Syyria rikkoo edelleen OPCW-velvoitteitaan.

Britannia puolestaan kertoi jatkavansa Venäjän hiillostusta vuonna 2018 tapahtuneesta Novitshok-myrkytystapauksesta. Myrkytys kohdistui Britannian hyväksi työskennelleeseen entiseen kaksoisagenttiin Sergei Skripaliin.

Skripal ja hänen tyttärensä yritettiin murhata Novitshok-hermomyrkyllä Englannin Salisburyssa vuonna 2018. Tapaus kiristi Britannian ja Venäjän välejä. Venäjä on kiistänyt osallisuutensa myrkytykseen.

Tapausta tutkineen poliisin on kerrottu myös sairastuneen äkillisesti, minkä lisäksi hermomyrkylle altistunut paikallinen nainen kuoli.

Ekaluokkalainen istuu vielä 45 minuutin jälkeen ahdistuneena kotitehtävien parissa. Joukossa on tehtäviä, joiden ymmärtäminen kestää aikuiseltakin tovin. Onkohan opettaja nyt antanut liian ison palan purtavaksi?

– Ehdottomasti lapsella on liikaa läksyjä, jos hän tuskailee niiden kanssa tai niihin kuluu hurjan paljon aikaa. Toinen merkki liiasta läksymäärästä on se, jos lapsi sanoo, että hän ei selviä niistä tai ei tiedä, kuinka ne tehdään. Tai jos läksyt jäävät toistuvasti tekemättä, toteaa Opettajankoulutuslaitoksen johtaja, dosentti Sirpa Eskelä-Haapanen.

Suomessa opettajilla on hyvin vahva autonomia. Kotitehtävistä tai niiden määrästä ei ole olemassa mitään yleistä ohjeistusta vaan oppilaan läksyt riippuvat täysin opettajasta.

– Meillä on opettajia, jotka antavat läksyjä ihan älyttömästi ja opettajia, jotka eivät anna läksyjä juuri ollenkaan. Läksyistä pitäisi ehkä käydä enemmän pedagogista keskustelua, sanoo Suomen Luokanopettajien puheenjohtaja Marko Jokinen.

Voit kertoa omista kokemuksistasi jutun lopussa.

Mitä haittaa liiasta läksymäärästä voi olla?

Läksyt opettavat ekaluokkalaiselle koululaistaitoja ja sitä, että koululaisen elämään kuuluu tiettyjä velvollisuuksia. Läksyjen tehtävä on ennen kaikkea kerrata koulussa opetettuja asioita.

Sirpa Eskelä-Haapasen mukaan kotiin ei pidä koskaan antaa sellaisia tehtäviä, joita ei ole koulussa käsitelty. Tehtävissä ei saa myöskään olla sellaisia uusia asioita, joiden kanssa lapsi on vielä epävarma.

– Jos lapsi kamppailee esimerkiksi k-kirjaimen kanssa ja on saanut tuherrettua tunnilla pari kirjainta, olisi ihan hirveätä, jos opettaja sanoisi, että teepä kotona aukeama loppuun. Pitää miettiä, kuinka paljon lapsen käsitystä itsestään oppijana heikentää se, jos vielä antaa suurta ponnistelua vaativaa ja epäonnistumista tuottavaa tehtävää kotiin.

Eskelä-Haapanen on opettanut 1. ja 2. luokkia 20 vuotta, toiminut esi- ja alkuopetuksen yliopistonlehtorina sekä tehnyt tutkimusta alkuopetuksen parissa.

Hänen mukaan motivaatio on tärkein elementti lapsen koulunkäynnissä. Motivaatiota on pystyttävä pitämään yllä niin, että lapsen käsitys itsestään oppijana säilyy myönteisenä.

– Aika nopeasti saadaan koulu tuntumaan epämielekkäältä jos läksyjä on liikaa ja ne ovat liian vaikeita. Lapsi ajattelee, että hän on epäonnistunut koululaisena ja oppijana.

Pahimmillaan liika läksymäärä voi johtaa mutkan kautta huonoihin oppimistuloksiin.

– Oppilaan käsitys itsestään oppijana heikkenee, mikä vaikuttaa itsetuntoon, minäpystyvyyteen, motivaatioon ja koulussa jaksamiseen. Niillä taas on tutkimusten mukaan vaikutusta oppimistuloksiin. Kun vielä muut lapset luokassa huomaavat, että tuo on se oppilas, jolla on aina läksyt tekemättä, se voi vaikuttaa jopa sosiaalisiin suhteisiin, Eskelä-Haapanen sanoo.

Mikä on sopiva määrä läksyjä ekaluokkalaiselle?

Sirpa Eskelä-Haapasen mukaan läksyille ei ole olemassa mitään kiveen hakattua suositusmäärää, sillä jokainen oppilas on yksilö.

Pari nyrkkisääntöä kuitenkin on: ekaluokkalaisella läksyihin saisi mennä maksimissaan puoli tuntia aikaa päivässä ja perjantaisin ei saisi tulla läksyjä ollenkaan, jotta viikonloppuna olisi aikaa vapaalle toiminnalle.

Erityisen oleellista on se, ettei kaikille oppilaille anneta samoja läksyjä. Eriyttämisellä taataan se, että opetus tavoittaa jokaisen yksilön.

– Jos kaikille annetaan aina samat läksyt, vain pieni osa oppii ja pysyy mukana, yleensä keskikasti. Muut oppilaat turhautuvat, epämotivoituvat tai putoavat kyydistä, Eskelä-Haapanen sanoo.

Rehtorina työskentelevän Suomen Luokanopettajien puheenjohtaja Marko Jokisen mielestä ekaluokkalaisten läksyihin käyttämä aika saisi olla maksimissaan 15 minuuttia.

– Lasten pitää ehtiä iltaisin harrastaa ja tehdä muita asioita, Jokinen toteaa.

Toinen antaa yhden, toinen jopa yhdeksän tehtävää

Suomen Luokanopettajat toteutti Ylen pyynnöstä jäsenistölleen kyselyn läksyistä. Kyselyyn vastasi 66 alkuopettajaa 50 eri paikkakunnalta ympäri Suomen.

Erilaiset näkemykset läksyjen määrästä tulivat kyselyssä hyvin esiin. Siinä, missä yksi opettaja antoi yhden kotitehtävän päivässä, toinen kertoi antavansa päivittäin läksyjä 2–3 oppiaineesta, joista jokaisesta 2–3 tehtävää.

Keskimäärin annettiin noin kolme eri tehtävää päivässä.

• Enintään kahdesta aineesta päivässä, lukuläksy sekä matikan tehtäviä pari tai kirjoitustehtävä. 1. luokan opettaja, Kokkola
• Joka päivä ainakin yksi läksy, maksimissaan kolme eri läksyä. Ekaluokalla olisi tärkeää, että lukemisesta olisi läksyä lähes joka päivä. Tapanani on lukuläksyn kohdalla ollut myös määritellä, että läksy pitää lukea esim. kolme kertaa. 2. luokan opettaja, Harjavalta

Hieman alle puolet vastaajista oli sitä mieltä, että oppilaalla saisi kulua läksyjen tekemiseen aikaa enintään puoli tuntia. Iso joukko opettajia piti maksimina 15 minuuttia. Vaihteluväli vastauksissa oli 5–45 minuuttia.

Valtaosa vastaajista kertoi, ettei anna läksyjä perjantaisin, mutta joukossa oli myös opettajia, jotka antoivat kotitehtäviä kaikkina päivinä.

Yksimielisiä kyselyyn vastanneet opettajat olivat siitä, että kaikille oppilaille ei pidä antaa samoja läksyjä.

• Jokaisen läksyt mietitään oman tason mukaan. Suurin osa pystyy tekemään samat läksyt. Ne, jotka joutuvat ponnistelemaan paljon, saavat esimerkiksi vain osan tehtävästä läksyksi tai täysin eri tehtävän. Jotkut taas tarvitsevat selkeästi haastavampia tehtäviä. Koska lapsien taitotaso on erilainen ja jokaiselle pyritään tarjoamaan onnistumisen kokemuksia, on eriyttäminen välttämätöntä. 1. luokan opettaja, Ulvila

Läksymäärien suuri vaihtelu on haitallista

Sirpa Eskelä-Haapasen mielestä läksymäärien suuri vaihtelu opettajan mukaan voi olla monellakin tapaa haitallista, varsinkin jos vaihtelua on saman koulun sisällä.

Ensinnäkin se aiheuttaa epätasa-arvon kokemuksia, kun oppilaat ja vanhemmat vertailevat läksymääriä keskenään. Vähän läksyjä saavan oppilaan vanhemmat voivat pelätä lapsensa jäävän jostain paitsi, kun taas paljon läksyjä saavan oppilaan vanhemmat voivat kokea suuren työmäärän epäreiluna.

Toiseksi läksymäärien vaihtelu alkaa helposti leimata opettajia. Oppilaat ja vanhemmat oppivat nopeasti, kuka opettaja antaa paljon läksyjä ja kuka vähän.

Läksymäärien vaihtelusta voi olla Eskelä-Haapasen mielestä yleisestikin haittaa.

– Ne lapset, joilla ei ole ollut läksyjä, heidän oppimisensa on todennäköisesti ollut pinnallisempaa kuin niillä, jotka ovat saaneet mahdollisuuden kerrata. Toisaalta paljon läksyjä saaneet oppilaat ovat voineet kuormittua ja se on voinut vaikuttaa heidän hyvinvointiinsa laajemmin. Tässä on kyse tosi isoista asioista.

Pitääkö lapsen selvitä läksyistä itse?

Eniten opettajia jakoi kysymys siitä, pitääkö lapsen selviytyä läksyistä itsenäisesti.

Kaksi viidestä opettajasta oli selvästi sitä mieltä, että lapsen tulee selviytyä läksyistä itsenäisesti.

• Pitää olla sellaisia ennalta tuttuja tehtävätyyppejä, että lapsi osaa periaatteessa tehdä itsekseen. 1. luokan opettaja, Seinäjoki
• Periaatteessa kyllä. Läksynä oleva asia on harjoiteltu päivällä koulussa ja läksytehtäväkin (mitä tehdään) käyty läpi. 1. luokan opettaja, Hämeenlinna

Noin kolmannes taas oli selvästi sitä mieltä, että lapsen ei tarvitse selviytyä itsenäisesti, vaan vanhempien on osallistuttava läksyjen tekemiseen.

• Ei missään tapauksessa eikä se esim. lukemaan opetellessa olisi edes mahdollista kaikkien lasten osalta. Vanhempien velvollisuus on auttaa ja valvoa läksyjen tekoa. 1. luokan opettaja, Alavus
• Ei missään nimessä. Matematiikasta ehkä suoriutuu itsenäisesti, mutta lukemista tulee kuunnella kotona. 1. ja 2. luokan opettaja, Kauhava

Sirpa Eskelä-Haapasen kanta asiaan on selvä: lapsen pitäisi selviytyä läksyistä itsenäisesti.

– Kyllä lapsi selviytyy läksyistä, jos koulu on hoitanut tehtävänsä.

Mikä on vanhemman rooli?

Kaikki kyselyyn vastanneet opettajat olivat kuitenkin sitä mieltä, että vanhemman olisi hyvä jollain tavalla osallistua läksyjen tekemiseen. Erityisen tärkeänä pidettiin lukuläksyn kuuntelemista.

Vanhempi nähtiin ennen kaikkea kannustajan ja tukijan roolissa.

• Vanhempien ei tarvitse välttämättä tarkistaa tai tehdä yhdessä. Mutta vanhemman pitää olla kiinnostunut lapsen koulunkäynnistä ja välittää positiivista asennetta opiskelua ja sen vaatimaa työtä, kuten läksyjä kohtaan. 1. luokan opettaja, Vantaa
• Vanhemman tuki on erittäin tärkeää pienelle ekaluokkalaiselle. Tehtäviä ei tarvitse välttämättä tarkistaa, mutta olisi hyvä varmistaa, että lapsi on tehnyt läksyn ja ymmärtänyt sen. Jos vanhempi tukee lasta läksyissä, hän samalla osoittaa lapselleen olevansa kiinnostunut tämän koulunkäynnistä. Lukuläksy olisi hyvä kuunnella, sillä pienet ovat epävarmoja lukemisestaan ja kaipaavat paljon vanhemman kannustusta ja tukea. Jos haluaa innostaa lasta lukemaan, olisi hyvä myös itse näyttää mallia lukemalla kotona aina silloin tällöin jotain. Kannattaa myös miettiä miten koulusta puhuu, sillä aikuisten asenteet koulua kohtaan siirtyvät herkästi puheiden kautta lapsiin. 1. luokan opettaja, Ulvila

Marko Jokisen mielestä ekaluokkalainen tarvitsee vielä vanhemman mukaan läksyihin. Vanhempien tehtävä ei ole opettaa, vaan olla läsnä, tukea ja kannustaa.

– Nuorin lapseni aloitti Turun yliopistossa ja edelleen soittelee, että voidaanko auttaa häntä jossain tehtävässä. Se vaan on näin. Vanhempien roolin pitäisi olla sellainen. Ei tarvitse osata kaiken maailman asioita, mutta tehdä yhdessä, yrittää auttaa ja olla tukena.

_Onko sinun ekaluokkalaisellasi mielestäsi liikaa läksyjä? Miten paljon autat ekaluokkalaistasi läksyjen teossa? Kerro kokemuksistasi tässä kyselyssä._

Voit keskustella aiheesta torstaihin 7. lokakuuta klo 23.00 saakka.

Suomalaiset ovat hyviä tekemään, mutta huonoja myymään. Niin meille on vuosikausia hoettu, mutta väite ei pidä paikkaansa.

Suomalaisten huono myyntiosaaminen on kansallinen myytti ja vinoutunut omakuva – samaan tapaan kuin vaikkapa suomalaisten erityinen luontosuhde tai suomalaisten poikkeuksellinen kateus.

Kun sanomme, että olemme huonoja myyjiä, se ei ole vaatimattomuutta. Pikemminkin päinvastoin. Suomalaiset eivät nimittäin arvosta myymistä. On pelkkää ylpeilyä ja itsetehostusta väittää, että emme osaa myydä.

Omat kokemukseni loistavista suomalaisista myyjistä ovat peräisin jo nuoruusvuosilta. Parhaita myyjiä ovat olleet, uskokaa tai älkää, poliisi ja puolustusvoimat.

Eräänä iltana puhelin soi. Kuului möreä, vakava ääni. ”Täällä Matti Möttönen rikospoliisista.”

Sydämeni muljahti paikaltaan. Kuka on kuollut? Vai pelkästään pahoinpidelty?

”Tarjoamme teille erikoishintaan kirjaa Rikospoliisi kertoo.”

Myyntipoliisi Möttönen (nimi tietenkin muutettu) odotti varmaan, että tämän kuultuani sydämeni palaisi takaisin omalle paikalleen, jonnekin lompakon tienoille.

Ei palannut. Onnistuin sanomaan kiitos ei.

Se harmittaa, että en huomannut antaa rikospoliisi Möttöselle myönteistä palautetta taitavasta myyntityöstä.

Poliisi ja puolustusvoimat ovat yhä parhaita myyjiä. Vuoden poliisi paljastui menestyksekkääksi huumekauppiaaksi, ja silti poliisi on aina vain Suomen luotetuin organisaatio. 

Suoritin varusmiespalveluni Turussa. Sielläkin osattiin myydä.

Koko komppania eli sellaiset 150 arkaa nuorta miestä oli koolla varuskunnan luokkahuoneessa.

Komppanian päällikkö esitteli tuomansa vieraat. Olivat jostakin paikallisesta maanpuolustusjärjestöstä, olisiko ollut peräti kilta. Vieraat olivat myymässä teosta nimeltä Suomen puolustusvoimat. Kirjan myyntituotot menisivät hyväntekeväisyyteen, eli myyjien oman toiminnan tukemiseen.

Komppanian päällikkö, kapteeni Pakkola (nimi muutettu), kertoi teoksen hinnan, joka ei ollut mitenkään vähäinen verrattuna varusmiesten päivärahaan. Kapteeni Pakkola pyysi kaikkia niitä, jotka eivät halua ostaa tätä teosta, nostamaan kätensä ylös.

Vain yksi käsi nousi. Minun käteni.

”Alokas Seppänen, miksi te ette halua ostaa tätä kirjaa?”

149 varusmiestä, kantahenkilökunta ja hyväntekijät tuijottivat yhtä ainoaa alokasta. Tunnelma oli painostava. Mutta kerrankin keksin ajoissa, mitä kannattaa vastata.

”Koska minulla on se jo.”

Tämä oli valhe, hätävalhe. Minulla ei ollut sitä kirjaa.

Armeija tekee kuulemma pojista miehiä, mutta ei tehnyt minusta. Minussa ei ollut miestä kertomaan totuutta. Sitä totuutta, että kantahenkilökunnan painostava myyntitaktiikka oli paitsi nerokas, myös vastoin kaikkia eettisiä ja moraalisia sääntöjä.

Poliisi ja puolustusvoimat ovat yhä parhaita myyjiä. Vuoden poliisi paljastui menestyksekkääksi huumekauppiaaksi, ja silti poliisi on aina vain Suomen luotetuin organisaatio.

Puolustusvoimat taas pystyy myymään poliitikoille melkein kaikki toiveensa uusista kalustohankinnoista, niin maalla, merellä kuin ilmassa.

Suomalaisten myyntiosaaminen ei ole hyödyttänyt vain hyvä veli -piirejä, vaan myös kansantaloutta.

Suomen paperiteollisuus on upea esimerkki. Viime vuosisadalla toiminut paperitehtaiden myyntiyhdistys Finnpap oli käytännössä kartelli. Tavoitteena oli estää suomalaisten paperintuottajien välinen kilpailu ja rahastaa häikäilemättä ulkomaisia paperinostajia.

Suomen teollisuusherrat olivat myyntihenkisiä jo vuonna 1917, kun he vastustivat Suomen itsenäistymistä. Itsenäisyys olisi vaarantanut suomalaisten tuotteiden viennin Venäjälle, niin kuin sitten myöhemmin vaaransikin.

Suomalaiset ovat aivan erinomaisia myös yritystensä myyjinä.

2000-luvun alun it-huumassa espanjalainen matkapuhelinyhtiö osti suomalaisen sähköpostipalvelun Ioboxin 230 miljoonalla eurolla. Hyväuskoiset espanjalaiset totesivat ostoksensa hyvin pian arvottomaksi ja hautasivat sen hiljaa. Ehkä espanjalaiset eivät ostohuumassaan huomanneet, että nimen Iobox voi lausua myös tavalla I owe bucks eli Olen velkaa taaloja.

Tänä keväänä suomalaiset kauppasivat infektiotestejä tekevän Mobidiag-nimisen yrityksen amerikkalaisille yli 600 miljoonalla eurolla. Se on aika paljon yrityksestä, jonka liikevaihto on vähän yli 30 miljoonaa euroa ja tulos tappiollinen.

Sodissa suomalaiset ovat onnistuneet saamaan pelkkiä torjuntavoittoja, mutta bisneksessä näyttää pukkaavan myyntivoittoja.

Pekka Seppänen

Kolumnin kirjoittaja on riippumaton tarkkailija.

Kolumnista voi keskustella 7.10. klo 23.00 saakka.

Kansainvälisen Extinction Rebellion -ympäristöliikkeen aktivistit ryntäsivät tiistaina muotimerkki Louis Vuittonin muotinäytöksen aikana lavalle Pariisin muotiviikoilla. Muotitalon mallistoa esiteltiin Louvren taidemuseossa.

Ilmastoaktivistit halusivat tempauksellaan kritisoida muotiteollisuuden vaikutusta ympäristöön. Yhden catwalkille rynnänneen aktivistin kyltissä luki "Ylikulutus = sukupuutto".

Vartijat painoivat catwalkille rynnänneen aktivistin kumoon. Näytöksestä poistettiin kaksi aktivistia.

Extinction Rebellion, Maan ystävät ja Youth For Climate -ympäristöryhmät kertoivat yhteisessä lausunnossaan, että noin 30 ihmistä oli mukana suunnittelemassa mielenilmausta ja kaksi heistä pidätettiin.

– LVMH on maailman johtavia ylellisyystuotteiden yrityksiä ja sen on kannettava vastuuta suuntauksesta, jossa tekstiiliteollisuutta ajetaan jatkuvasti uudistamaan mallistojaan entistä nopeammin ja tuottamaan lisää, sanoo Maan ystävien Ranskan osaston tiedottaja uutistoimisto Reutersille.

Louis Vuitton on yksi LVMH-konsernin tuotemerkeistä.

Ryhmät vaativat hallitusta leikkaamaan välittömästi muotiteollisuuden tuotantoa. Heidän mukaansa Ranskassa myytiin 42 vaatetta ihmistä kohden vuonna 2019.

Kansainvälinen Extinction Rebellion -liike ottaa kantaa ilmastonmuutokseen ja vaatii hallituksilta toimia sen hillitsemiseen. Liikkeen aktivismi on erityisesti tunnettu kansalaistottelemattomuudesta. Suomessa Elokapina on osa liikettä.

LOS ANGELES Kaliforniassa koettiin viikonloppuna alueen pahin öljyvuoto 27 vuoteen.

Los Angelesin eteläpuolella Huntington Beachin edustalla rikkoutui öljyputki, josta pääsi vuotamaan arviolta yli 570 000 litraa raakaöljyä Tyyneenmereen.

Huntington Beach sijaitsee 60 kilometriä Los Angelesista etelään. Putki meni rikki noin seitsemän kilometrin päässä sen rannikosta.

Vuoto paikallistettiin lauantaina. Monet asukkaat ovat kertoneet haistaneensa öljyn sisältämiä kaasuja jo perjantai-iltana.

Yhdysvaltain rannikkovartiosto johtaa puhdistustöitä, jotka ovat käynnissä ympäri vuorokauden.

Puhdistajat keräävät öljyä vedenpinnasta ja yrittävät estää sitä leviämästä puomeilla, mutta öljy on jo ehtinyt saastuttaa suojelualueita.

Työ on hidasta: alueelta on saatu kerättyä vasta 13 000 litraa öljyä.

“Öljy-yhtiön sukeltajat eivät saa mennä lähellekään vuotokohtaa”

Huntington Beachin kaupunginjohtaja Kim Carr kuvaili tilannetta järkyttäväksi sunnuntain lehdistötilaisuudessa.

– Tämä on ympäristökatastrofi. Rannalle on huuhtoutunut kuolleita kaloja ja lintuja, Carr sanoi.

Öljy on saastuttanut Kalifornian rannikkoa 37 kilometrin matkalta, Huntington Beachista Dana Pointiin asti.

Onnettomuuden syyksi epäillään öljyputkeen osunutta laivan ankkuria.

Putki kulkee öljynporauslautalta Long Beachin satamaan. Siellä öljy siirretään laivoihin.

Öljynporauslautan omistaa texasilainen Amplify Energy. Sen mukaan vuoto on loppunut. Öljy-yhtiö on sanonut lähettävänsä sukeltajia tutkimaan vuotokohtaa.

Orangen piirikunnan yleinen syyttäjä Todd Spitzer jyrähti kuullessaan yhtiön suunnitelmasta.

– Heillä on oma lehmä ojassa, eli he yrittävät tehdä kaikkensa vähentääkseen aiheuttamaansa tuhoa. He eivät saa mennä lähellekään vuotokohtaa, syyttäjä sanoi lehdistötilaisuudessa maanantaina.

Kalifornian öljynporauslautat ovat tikittävä aikapommi

Amplify Energy -yhtiön toimitusjohtaja Martyn Willsher vakuuttaa, että yhtiö vastaa kaikista öljyturmaan liittyvistä kuluista.

Yhtiö on kuitenkin syyllistynyt jo aiemmin lukuisiin rikkeisiin ja jättänyt määräyksiä noudattamatta.

Siksi alueella toimiva ympäristöjärjestö Heal the Bay ei luota sen lupauksiin.

– He maksavat mieluummin sakot kuin noudattavat määräyksiä, koska se on helpompaa. Lainsäätäjiemme on määrättävä tarpeeksi tuntuvia rangaistuksia, jotta ne tekevät loven öljy-yhtiöiden tuottoihin, järjestön tutkija Luke Ginger vaatii.

Luke Gingerin mukaan vuoto olisi ollut estettävissä, jos öljyteollisuutta säännösteltäisiin ja valvottaisiin tiukemmin. Kaliforniassa käytössä olevat öljynporauslautat ovat tikittäviä aikapommeja, hän sanoo.

– Osavaltiossamme käytössä oleva öljynporausinfrastruktuuri on hyvin vanhaa, putket ovat ruostuneita, eikä niitä tarkasteta huolellisesti, Ginger kertoo Ylelle.

Osa vanhoista öljynporauslautoista on jo saanut purkutuomion, eikä Kalifornian rannikolle myönnetä enää uusia porauslupia.

Kalifornian eteläosissa on kuitenkin toiminnassa yhä 23 öljynporauslauttaa, jotka presidentti Joe Biden aikoo poistaa käytöstä.

Miten öljy vaikuttaa valaisiin ja delfiineihin?

Vuotanut öljy on jo saastuttanut lukuisia luonnonsuojelualueita, kuten Huntington Beachin lähellä olevan Talbertin kosteikon.

Ajankohta on erityisen huono, koska käynnissä on lintujen syysmuutto. Alueella on erittäin paljon etelään matkaavia lintuja.

Ympäristöjärjestöt yrittävät puhdistaa lintuja öljystä.

Vielä ei tiedetä, miten vuoto vaikuttaa alueen valaisiin, delfiineihin, merileijoniin ja kaloihin.

Vedenlaadun tutkija Luke Ginger uskoo puhdistustöiden kestävän pari kuukautta. Tuon ajan alueen suositut rannat pysyvät suljettuina.

Hän arvioi, että öljyä on vuotanut lähes saman verran kuin vuoden 2015 onnettomuudessa Santa Barbaran lähellä. Tuolloin Kalifornian rannikolla kuoli satoja lintuja ja kymmeniä merieläimiä.

– Ekosysteemin palautuminen turmasta on hidasta, joten pitkäaikaiset ympäristövaikutukset lasketaan vuosissa, ellei kymmenissä vuosissa, Ginger toteaa.

Voit keskustella aiheesta torstaihin 7. lokakuuta kello 23 asti.

Lue lisää:

Kalifornian rannikolle huuhtoutui kuolleita eläimiä suuren öljyvuodon mukana – "Ympäristövaikutukset ovat peruuttamattomia"

Öljyntuotannon synkkä puoli: putkivuodot lisääntyvät samaa tahtia tuotannon kanssa

Jo viikon jatkuneessa mielenilmauksessa Elokapina on vaatinut Suomen hallitusta julistamaan ilmastohätätilan ja luomaan sitovan lainsäädännön hiilineutraaliuden saavuttamiseksi vuoteen 2025 mennessä.

Jos mielimme todennäköisesti pysäyttää maapallon lämpenemisen turvallisena pidettyyn 1,5 asteeseen, ilmakehään voidaan päästää enää 227 gigatonnia hiilidioksidia. Nykytahdilla ihmiskunta on kuluttanut hiilibudjettinsa loppuun reilussa viidessä vuodessa.

Pyysimme näkemyksiä ilmastokriisin ratkaisemisesta joukolta eri alojen asiantuntijoita ja ilmastokysymyksissä aktiivisia mielipidevaikuttajia.

Ylen esittämiin väittämiin vastasivat psykologi Kia Aarnio, kirjailija Suvi Auvinen, toimittaja Juha Kauppinen, koomikko Iikka Kivi, uskonnonfilosofian professori Sami Pihlström ja muusikko Hanna Yli-Tepsa.

Suomen pitäisi ryhtyä nykyistä järeämpiin ilmastotoimiin, vaikka muut maat eivät niin tekisi

Kia Aarnio: Kyllä. Ensinnäkin Suomen hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseksi ei ole saatu suunniteltua tarpeeksi toimenpiteitä ja niiden toteuttaminen on ollut hidasta.

Suvi Auvinen: Jos Suomi vetoaa aina vain pieneen kokoonsa globaalissa mittakaavassa, voitaisiin koko planeetan populaatio jakaa 6 miljoonan ihmisen slotteihin, joista yhdenkään teoilla ei olisi väliä. Niiltä joille on paljon annettu, voidaan vaatia paljon.

Juha Kauppinen: Ympäristökriisin ratkaisemisen yleisen hengen on oltava, että kaikki hoitavat omat asiansa kuntoon. Vauraana teollisuusmaana Suomi ei voi livetä rivistä. Ennemminkin meidän tulee toimia suunnannäyttäjänä.

Iikka Kivi: Totta kai. Vertailu muihin maihin on hedelmätöntä, koska meidän ei pidä saada päästöjä samalle tasolle kuin muiden maiden, vaan nolliin. Nopea reagointi myös antaa Suomelle työllistymismahdollisuuksia, vientiä ja kilpailuetua, koska silloin olemme edelläkävijöitä. Mitä pidempään ongelmia lykätään, sitä monimutkaisemmiksi ratkaisut käyvät, sitä kalliimpia ne ovat ja sitä todennäköisemmin ne epäonnistuvat.

Sami Pihlström: Meillä on täällä etuoikeutetut olot, eikä ilmastokriisi uhkaa meitä niin välittömästi kuin globaalia etelää. Meillä on siksi erityinen velvollisuus kuunnella tiedeyhteisön parhaita näkemyksiä, ja edistää mahdollisimman tehokkaasti ilmastoystävällistä tulevaisuutta.

Hanna Yli-Tepsa: Suomi voi olla suunnannäyttäjä ja johtaa esimerkillään muuta maailmaa järeämpiin ilmastotoimiin. Meillä on siihen varaa.

Kansalaistottelemattomuus ilmastotekojen ajamiseksi on oikeutettua

Kia Aarnio: Aktivismin ja kansalaistottelemattomuuden avulla on saatu edistettyä esimerkiksi sukupuolten tasa-arvoa ja syrjinnän vähentämistä. Se on tärkeä työkalu aktivistien pakissa.

Suvi Auvinen: Vapaaseen demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluu oikeus osoittaa mieltä ja harjoittaa myös kansalaistottelemattomuutta. Se ei vaaranna ihmisten henkeä tai terveyttä, toisin kuin ilmastokriisi.

Juha Kauppinen: Monet Elokapinassa toimivat saattavat elää 2100-luvulle. Olisi hirveän väärin, jos he eivät saisi vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa täysin voimin. Demokraattinen yhteiskunta ei mene kansalaistottelemattomuudesta rikki.

Iikka Kivi: Kyllä, jos se on luonteeltaan väkivallatonta. Kansalaistottelemattomuudella on saatu aikaan suuria muutoksia ennenkin ja nyt tarvitaan ennennäkemättömän suuri muutos.

Sami Pihlström: Elokapina on väkivallaton ja rauhanomainen mielenosotus, jonka ainoa haitta on liikenteen katkaiseminen. Koska kyseessä on kriisi, jossa kannamme huolta kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevista ihmisistä, ymmärrän, että kansalaistottelemattomuuteen voidaan turvautua.

Hanna Yli-Tepsa: Ilmastolakkolaiset ovat istuneet Eduskuntatalon portailla kolme vuotta. Onko tällä ollut vaikutusta päättäjiin? Vaikuttaa siltä, että mielenilmaisuun tarvitaan nyt järeämpiä keinoja.

Yksilön valinnoilla on vain vähän merkitystä ilmastokriisin ratkaisemisessa

Kia Aarnio: Yksilön valinnat ja niistä kertominen muokkaavat sitä, mikä on yleisesti hyväksyttyä, trendikästä ja normatiivista. Kun yksilö kertoo olevansa lentolakossa, häntä lähellä olevat ihmiset seuraavat helposti mukana.

Suvi Auvinen: Yksilöiden tekojen voima on niiden nopeudessa ja skaalautuvuudessa. Jokainen voi vaikka heti päättää jättää naudanlihan lautaseltaan, ja sillä on valtava merkitys. Kukaan ei kuitenkaan ratkaise ilmastokriisiä yksin. Tarvitaan sekä yritysten, yksilöiden että valtioiden panosta.

Juha Kauppinen: Kotitaloudet tuottavat suuren osan kasvihuonepäästöistä, mutta ilmaston lämpeneminen on niin iso uhka, että ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan nimenomaan rakenteellisia muutoksia, jotta yksilöt eivät joudu tekemään isoja valintoja yksin.

Iikka Kivi: On ja ei. Suurin vastuu on suurimmilla saastuttajilla. Yksilöiden valinnat laskevat aidosti päästöjä, mutta ne eivät korvaa lainsäädäntöä ja yritystoiminnan sääntelyä.

Sami Pihlström: Yhteisöjen valinnat muodostuvat yksilöiden valintojen summana. Voisi ajatella, että kenenkään valinta ei ole merkityksetön.

Hanna Yli-Tepsa: Meidän on muutettava radikaalisti kulutustottumuksiamme. Kaikki lähtee yksilön toiminnasta, joka voi kasvaa joukkovoimaksi.

Maailman pelastaminen on nuorten harteilla

Kia Aarnio: Maailman pelastaminen ei saa olla nuorten harteilla, mutta heitä valitettavasti tarvitaan tällä hetkellä osoittamaan ilmastohätätila ja vaatimaan tekoja. Aikuisten tehtävä on nousta heidän rinnalleen ja tehdä ilmastotoimia nopeasti ja tehokkaasti.

Suvi Auvinen: Nuorten tekojen syynäämisen sijaan kannattaa painostaa niitä, joiden teoilla on merkittävin ja nopein vaikutus.

Juha Kauppinen: Maailman pelastaminen on niiden harteilla, joilla valta on. Kansalaistottelemattomuus ja mielenosoittaminen on osa vallankäyttöä. Se ei tietenkään riitä. Rikkailla, yritysjohtajilla ja poliitikoilla on merkittävästi enemmän valtaa kuin muilla, ja heillä on myös suuri vastuu.

Iikka Kivi: Maailman pelastaminen on meidän kaikkien harteillamme ja ennen kaikkia niiden, joilla on eniten valtaa, eli Suomessa hallituksella ja elinkeinoelämän suurimmilla tekijöillä.

Sami Pihlström: Kriisin seuraukset koskevat konkreettisimmin sitä maailmaa, jossa nuoret tulevat elämään. Siksi on erittäin hyvä, että he tuovat äänensä kuuluviin. Vastuu ratkaisuista on kuitenkin heillä, jotka ovat nyt poliittista tai taloudellista valtaa käyttävissä asemissa.

Hanna Yli-Tepsa: Työskentelen nuorten kanssa, ja monet heistä kokevat, että aikuiset siirtävät vastuun tulevaisuuden päättäjille ja ilmastokriisiin ratkaisu on nuorten harteilla. Ilmastoahdistus on konkreettista.

Voit keskustella aiheesta keskiviikkona 6.10.2021 kello 23 saakka.

Lue myös:

Ympäristöliike Elokapinan mielenosoitus purettiin, poistettuja 142 – Poliisi: "Kiinniotot sujuivat rauhallisesti"

Ilmaston lämpeneminen tuskin pysähtyy tavoiteltuun 1,5 asteeseen – kansainvälinen ilmastopaneeli luo hälyttävän kuvan uudella raportillaan

Asiantuntija: Tämäkään riihi ei anna vielä vastausta siihen, saavuttaako Suomi ilmastotavoitteensa

Uudessa valtavassa tietovuodossa on mukana noin kaksi sataa suomalaista, jotka ovat hankkineet itselleen veroparatiisiyhtiön.

Yksi heistä eli sijoittaja Kaj Hed kertoo, miten hän päätyi veroparatiisiyhtiöiden omistajaksi.

Hed on Angry Birds -pelistä tunnetun Rovion entinen suuromistaja ja merkittävä rahoittaja.

– Koko hommasta on ollut vain päänvaivaa, Hed sanoo Ylen MOT-toimitukselle.

Tässä jutussa kerromme kuinka menestynyt yrittäjä siirtää omaisuutensa salaiseen trustiin Brittiläisillä Neitsytsaarilla. Avaamme samalla sitä, miten veroparatiisijärjestelmä toimii.

Hed kertoo maksaneensa aina kaikki laissa määrätyt veronsa. Ylen MOT-toimitus ei havainnut mitään merkkejä siitä, että Hed olisi rikkonut lakia.

”Juristi ehdotti, että perustetaan trusti”

1990-luvulla Kaj Hed perusti ohjelmistoyhtiön nimeltä Trema. Sen asiakkaita olivat esimerkiksi suuret finanssialan yritykset ja Euroopan keskuspankki.

Trema kasvoi ja laajeni nopeasti.

– Meillä oli toimintaa ympäri Eurooppaa. Pääkonttori oli silloin Tukholmassa ja muita toimintoja Prahassa sekä Lontoossa, Hed kertoo.

Trema-ohjelmistoyhtiön kehitysyksikkö perustettiin Etelä-Ranskaan ja se työllisti 250 ihmistä.

Hedin perheen elämä oli kansainvälistä. Se aiheutti kuitenkin myös vaikeuksia. 1990-luvulla Eurooppa oli paljon sulkeutuneempi kuin nykyään.

– Eurooppa oli hyvin hajallaan. Oli todella vaikeaa päättää, missä pitäisi toimia. Joka maassa oli eri säännökset, Hed sanoo.

Hedin perheellä oli useita vaihtoehtoja uudeksi kotimaaksi. Työn luonteen takia Suomi ei ollut järkevä vaihtoehto. Lopulta Hedit muuttivat Ranskaan, jossa oli ohjelmistoyhtiö Treman tärkeä kehitysyksikkö.

Juristit sanoivat, että paras tapa olisi perustaa trusti. Minä en näistä asioista ymmärtänyt niin paljon.

Hed mietti myös kysymystä siitä, millä tavalla hänen kannattaisi järjestää omistuksensa yhtiössään.

– Juristit sanoivat, että paras tapa olisi perustaa trusti. Minä en näistä asioista ymmärtänyt niin paljon, Hed kertoo.

Trustin toimintalogiikkaa avataan tässä jutussa myöhemmin.

Hed sanoi “kyllä” juristien ehdotukselle. Tämän jälkeen käynnistyi koneisto, jonka toiminnan yksityiskohdista edes Hed ei ollut aina perillä.

”En tiennyt, mitä siellä oikein tapahtuu”

Hed palkkasi asianhoitajakseen sveitsiläisen juristin, joka on erikoistunut vauraiden yksityishenkilöiden omaisuudenhoitoon.

Hedille perustettiin ensin holding- eli omaisuudenhoitoyhtiö Hollantiin.

– Lähtökohta oli valita paras maa, jossa pitää se holdingyhtiö. Hollannilla oli pisin traditio tässä asiassa, ne ovat olleet kauppamiehiä niin pitkään, Hed sanoo.

Hollannin suosiollinen lainsäädäntö ja verotusjärjestelmä ovat saaneet useat kansainväliset yritykset sijoittamaan holdingyhtiön maahan.

EU:n komissio on tutkinut maan yhtiöiden kanssa tekemiä verojärjestelyjä ja mediat ovat kertoneet yhtiöiden tekemästä verosuunnittelusta hollantilaisten holdingyhtiöiden avulla.
Hollanti oli kuitenkin vasta ensimmäinen askel Hedin omistusjärjestelyissä.

Asianajaja perusti Hedille kaksi muuta holdingyhtiötä Brittiläisille Neitsytsaarille ja Alankomaiden Antilleille. Kuulostaako monimutkaiselta? Sitä se oli myös Hedin mielestä.

Hän sanoo, ettei tiennyt näiden yhtiöiden toiminnasta käytännössä mitään, vaikka oli niiden omistaja.

– En edes ollut näiden väliyhtiöiden hallituksen jäsen. Sveitsiläinen juristi, joka oli erikoistunut näihin asioihin, hoiti käytännön asiat. En minä tiennyt, mitä siellä tapahtuu.

Väliyhtiöllä tarkoitetaan yleensä sijoitustoimintaa varten perustettua yhtiötä, jolla ei ole varsinaista toimintaa, vaan se on vain osa omistusrakennetta.

Valtavan veroparatiisitehtaan asiakkaaksi

Seuraavaksi Hedin sveitsiläinen juristi otti yhteyttä yhteen maailman suurimpiin veroparatiisipalveluita myyvään yhtiöön nimeltä Trident Trust.

Trident Trust on yksi neljästätoista yhtiöstä, joista peräisin olevat asiakirjat muodostavat Pandoran papereiden tietovuodon.

Trident Trustilla on toimipisteet yli kahdessakymmenessä veroparatiisissa. Yhtiön liikeidea on perustaa asiakkailleen trusteja ja veroparatiisiyhtiöitä sekä hoitaa näiden asioita.

Tietovuodon mukaan yhtiön asiakkaina on ollut esimerkiksi kiinalaisen verkkokaupan Alibaban perustaja Jack Ma, Bahrainin pääministeri Khalifa bin Salman al-Khalifa ja Abu Dhabin kuningasperheen jäseniä. Jack Ma on Kiinan rikkaimpia henkilöitä.

Rahanpesusäädöksissä rahoituslaitoksia ja palveluntarjoajia velvoitetaan tarkistamaan, onko asiakkailla poliittista vaikutusvaltaa. Menettelyn taustalla on korruption torjunta.

Trident Trustin perustamia ja hallinnoimia yhtiöitä on liitetty myös useisiin veronkiertoskandaaleihin eri puolilla maailmaa. Trident Trust on salamyhkäinen yhtiö, jonka omatkin omistukset on piilotettu veroparatiisiyhtiöiden taakse.

Sveitsiläinen juristi pyysi Trident Trustia perustamaan Kaj Hedille ja tämän perheelle trustin Brittiläisille Neitsytsaarille. Tämä trusti taas omisti aiemmin mainitut veroparatiisiyhtiöt.

Hedille tulee haastattelussa yllätyksenä, että hän on ollut Trident Trustin asiakas.

– Nyt kun sanot tämän Trident Trustin, niin myönnän, etten edes tiennyt olleeni sen asiakas. Minullahan oli juristi, joka hoiti kaikki nämä asiat.

Trident Trust kertoi kansainväliselle toimittajajärjestölle ICIJ:lle lähettämässään kirjeessä, ettei se voi kommentoida yksittäisiin asiakkaisiin liittyviä asioita luottamuksellisuuden takia.

Yhtiö kertoi tarkistavansa asiakkaidensa taustat ja noudattavan lainsäädäntöä aina toiminnassaan.

Suomessa tuntematon omistusjärjestely

Monimutkaisen omistusjärjestelyn päässä oli siis Brittiläisille Neitsytsaarille rekisteröity Hedin perheen trusti.

Trusti on omistusjärjestely, jota Suomen lainsäädäntö ei tunnista. Se on eräänlainen säätiön ja yhtiön välimuoto.

Siinä rahaa tai esimerkiksi osakkeita siirretään trustin omistukseen. Trustille määrätään edunsaaja, joka saa taloudellisen hyödyn trustin omaisuudesta. Virallisesti omaisuus on kuitenkin trustin. Omaisuutta hoitaa erikseen palkattu trustin asiamies.

Trusti on omistusjärjestely, jota Suomen lainsäädäntö ei tunnista. Se on eräänlainen säätiön ja yhtiön välimuoto.

Järjestelyn avulla saadaan piilotettua myös trustin oikea edunsaaja.

– Trustien avulla voit nauttia rahoista, vaikka teknisesti ottaen et omista niitä. Voit vain todeta että “minulla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa”, sanoi kansalaisjärjestö Tax Justice Networkin tutkija Andres Noble toimittajajärjestö ICIJ:n haastattelussa.

Suomessa verottaja törmää entistä useammin trustijärjestelyihin, kertoo verohallinnon johtava asiantuntija Taneli Lallukka.

– Viimeisen kymmenen vuoden aikana trustit ovat yleistyneet. Syitä siihen on useita, kuten kansainvälistyminen ja palveluntarjoajien markkinointi, Lallukka sanoo.

Suomen verottaja saa nykyisin myös automaattisesti tietoja ulkomailta suomalaisten tulotiedoista. Lallukka arvioi, että tämä on saanut ihmiset myös ilmoittamaan trusteistaan. Aiemmin niistä saatuja tuloja ei välttämättä ole kerrottu verottajalle.

Lallukka ei kommentoinut Ylen MOT-toimitukselle Hedin järjestelyitä, vaan puhui yleisesti trusteista.

Vuonna 1996 perustetun trustin edunsaajiksi nimettiin Kaj Hed ja tämän kolme lasta. Rahaa trustissa ei aluksi juuri ollut, vaan ohjelmistoyhtiö Treman osakkeita.

Tilanne muuttui vuonna 2004, kun Kaj Hed myi ohjelmistoyhtiön Treman pääomasijoittajille. Samalla yrittäjä Kaj Hedistä tuli sijoittaja Kaj Hed.

Angry Birds osuu kultasuoneen

Hedin tunnetuin sijoitus Suomessa on Rovio. Yksi Rovion perustajista oli Kaj Hedin veljenpoika Niklas Hed.

Kaj Hed sijoitti useita miljoonia euroja Rovioon aikana, jolloin juuri kukaan ei vielä tuntenut yhtiötä.

– Muistan, miksi investoin Rovioon. Okei, se oli minun veljenpoika, joka oli siellä perustajana. Ajattelin, että mobiili on koko ajan mukana, sillä on hyvä pelata. Se oli vielä aikana ennen iPhonea.

– Minä olin ainoa, joka uskoi ja investoi silloin Rovioon. Muut heittivät pyyhkeen kehään.

Hed ja tämän lapset omistivat Roviosta enimmillään lähes 70 prosenttia. Julkisissa tiedotteissa omistajaksi kerrottiin aina Trema International B.V., eli Hedin hollantilainen yhtiö.

Tämä oli totta – tavallaan. Hollannista omistusketju jatkui kuitenkin Brittiläisille Neitsytsaarille Hedien perhetrustiin.

Tätä trustia ei ole aiemmin mainittu julkisuudessa Rovion omistajana.

Hed palkkasi myös suuren kansainvälisen tilintarkastusyhtiön Deloitten Suomen yksiköstä verokonsultin. Deloitten työntekijä antoi Brittiläisille Neitsytsaarille ohjeita Suomen verolainsäädännöstä.

Näin kävi esimerkiksi vuonna 2012, kun trustista maksettiin 9,6 miljoonaa euroa Rovion osinkoja Kaj Hedille ja tämän lapsille. Verokonsultti oli huolissaan, että maksu tehtäisiin oikein.

– Kuten sovimme – Suomen verotuksen takia – osingot pitäisi maksaa trustille, eikä suoraan edunsaajille [Hedin perheelle], verokonsultti kirjoitti.

Tämä kertoo trustijärjestelyn luonteesta. Vaikka rahat olivat Hedien, ne piti kierrättää trustin kautta.

Rahat siirrettiin trustista Hedin ja tämän lasten suomalaisille tileille.

”Juristit vetivät välistä ja lypsivät”

Kaj Hedin perheen omistusten hallinnointiin on osallistunut vuosikymmenten ajan pitkä liuta juristeja, kirjanpitäjiä ja veroparatiisipalveluita myyvien yritysten työntekijöitä.

Operaatio oli monimutkainen ja siihen liittyi useita veroparatiisiyhtiöitä. Se herättää ilmeisen kysymyksen: miten Hed hyötyi tästä kaikesta? Ei kai moiseen operaatioon kannata ryhtyä turhan vuoksi?

– Meidän perhe ei saanut hyötyä siitä trustista. Ei me koskaan otettu sieltä rahoja ilman, että niitä verotettiin.

– Ja kun muutin takaisin Suomeen, niin ilmoitin verottajalle, että meillä on tällainen.

Eli verohyötyjä trustin perustamisesta ei ole ollut?

– Ei yhtään. Kun me otettiin trustista rahaa, niin siitä tilitettiin verot Suomeen. Ei tässä veroja kierretty.

Jos olen ihan rehellinen, niin koko trustista on ollut minulle vain päänvaivaa. Juristithan sieltä on vetänyt välistä koko ajan ja lypsänyt.

Voittajia järjestelyissä on kuitenkin ollut.

– Jos olen ihan rehellinen, niin koko trustista on ollut minulle vain päänvaivaa. Juristithan sieltä on vetänyt välistä koko ajan ja lypsänyt.

Muutama vuosi sitten Hedin perhe purki trustijärjestelmän ja luopui omistuksista veroparatiiseissa.

– Se oli todella vaikeaa purkaa, varsinkin kun lainsäädäntö muuttui koko ajan.

Hed omisti trustista 40 prosenttia ja hänen kolme lastaan loput 60 prosenttia. Useissa maissa trusteja on käytetty perinnön jakamiseen ja myös tavoilla, joissa on onnistuttu välttymään verojen maksamiselta.

Hed ei toiminut näin. Trustin omaisuus kuten Rovion osakkeet jaettiin Hedille ja tämän lapsille.

– En halunnut rakentaa mitään perheimperiumia. Eikä lasten tarvitse olla kohteliaita minulle perinnön takia, kun se asia on jo hoidettu.

Aiheesta voi keskustella 7.10. klo 23 saakka.

– Naimisissa olevat ihmiset menivät ilolla huoriin ja ryyppäsivät.

Näin muistelee MOT:n haastattelema Mikko miinalaiva Pohjanmaan vierailuja Somalian ja Djiboutin satamakaupungeissa Atalanta-kriisinhallintaoperaation aikaan.

– Joskus seuraavana päivänä uima-altaalla sitten pohdittiin peloissaan, oliko muistettu käyttää ehkäisyä, mies kertoo.

Entinen rauhanturvaaja on osallistunut useampaan kriisinhallintaoperaatioon viimeisen kymmenen vuoden aikana. Hän haluaa aiheen arkaluontoisuuden vuoksi pysyä anonyyminä, joten kutsumme häntä tässä jutussa Mikoksi. Se ei ole hänen oikea nimensä.

– Niin sanottu vasikointi ei ole hyväksyttävää.

Seksin harrastaminen paikallisten kanssa on lähtökohtaisesti kriisinhallintaoperaatioiden sääntöjen mukaan kiellettyä. Asiaa ei kuitenkaan ole valvottu turhan tarkkaan, sillä vielä muutama vuosi sitten Puolustusvoimat koki helpommaksi ratkaisuksi kustantaa kriisinhallintaoperaatioista palaajille sukupuolitautitestit verovaroista.

Lievissä palvelusrikoksissa korostuvat liikennerikkomukset ja alkoholin väärinkäyttö

MOT pyysi Puolustusvoimilta kriisinhallintaoperaatioihin liittyvät kurinpitopäätökset viimeisen viiden vuoden ajalta.

Asiakirjoista käy ilmi, että suurin osa kriisinhallintaoperaatioissa tapahtuvista palvelusrikoksista tapahtuu Libanonissa YK-johtoisessa UNIFIL-operaatiossa. Satunnaisia rangaistuksia oli määrätty Irakissa, Kosovossa, Malissa sekä Välimerellä.

Vuosina 2016–2020 Libanonissa palvelleille rauhanturvaajille on määrätty lähes 90 rangaistusta. Lähes puolet näistä on lieviä liikenneturvallisuusrikkomuksia.

Toiselle sijalle nousevat alkoholiin liittyvät palvelusrikokset, joita on viiden vuoden aikana tehty parikymmentä. Kolmantena ovat aseen käsittelyyn liittyvät rikkomukset.

Osa asiattomasta käytöksestä jää kuitenkin kurinpitopäätösten ulkopuolelle.

Juhlaillat Djiboutin bordelleissa

Yksi Suomessa paljon mediatilaa saaneista kriisinhallintaoperaatioista oli Euroopan unionin johtama Atalanta, johon Suomi osallistui 2008–2016 lähes kahdensadan hengen voimin. Operaation tavoitteena oli estää ja ehkäistä merirosvousta ja aseellisia ryöstöjä Somalian merialueella sekä suojata Maailman ruokajärjestön ruokakuljetuksia.

Monet operaation tavoitteista onnistuivat hyvin ja media julisti suomalaisten sotilaiden sankaritarinaa taistelussa merirosvoja vastaan.

Satamissa joidenkin rauhanturvaajien toiminta oli vähemmän sankarillista.

Mikon mukaan vierailut bordelleissa olivat tavanomaisia. Hän oli mukana Atalantassa kahteen otteeseen eri vuosina.

– Sanotaan, että merimiehet purkaa lastinsa satamaan monella tavalla. Djiboutissa jokainen yökerho on käytännössä samalla bordelli, Mikko toteaa.

Viralliset säännöt asian suhteen olivat Mikon mukaan hyvin selkeät. Paikallisten kanssa seksin harrastaminen on kiellettyä.

– Näistä puhuttiin kyllä koulutuksessa. Kun ollaan kriisinhallintaoperaatiossa, joka on perusluonteeltaan humanitaarinen, olisi moraalisesti irvokasta, jos operaation ihmiset kävisivät panemassa seksityöntekijöitä, jotka eivät suurella todennäköisyydellä ole toimessaan vapaaehtoisesti.

Bordellivierailut olivat kuitenkin osa arkipuhetta. Niistä kaskuiltiin juhlailtojen jälkeen hotellin uima-altaalla pötkötellessä.

– Oli paljon läpänheittoa siitä, että aina kun on näillä reissuilla, pitää tietää, mistä päin kaupunkia saa Zithromaxia [vahvaa antiobioottia, jota käytetään muun muassa klamydian hoitoon]. Jos on palannut nopeasti kotiin joltain reissulta, pitää murskata sitä myös vaimon ruokaan.

Kriisialueiden seksityöntekijät ovat todennäköisesti ihmiskaupan uhreja

Ruotsin Maanpuolustuskorkeakoulussa työskentelevä tutkija ja sotatieteiden dosentti Ilmari Käihkö toivoisi medialta kriittisempää otetta kriisinhallintaoperaatioista kirjoittaessa.

– Suomalaisesta kriisinhallintatoiminnasta on kirjoitettu vain korusanoja, Käihkö toteaa.

Akateemisen tutkimuksen lisäksi hänellä on henkilökohtaista kokemusta rauhanturvaajana toimimisesta. Vuonna 2009 Käihkö palveli Tšadissa ja valmistelee nyt aiheeseen liittyvää tietokirjaa, johon hän on haastatellut myös palvelustovereitaan.

Käihkön mukaan etenkin kriisinhallintaoperaatioiden käytännön toiminta jää pitkälti julkisuudessa käsittelemättä, eikä suurella yleisöllä ole siitä realistista kuvaa.

Ilmari Käihkö kertoo, että myös Tšadissa suomalaisjoukoissa käytettiin paikallisten prostituoitujen palveluja. Hän kuitenkin painottaa, että kyseessä on laajempi sotilaskulttuuriin liittyvä ongelma.

– Suomalaiset eivät ole tässä suhteessa erillisiä toimijoita, jotka välttämättä käyttäytyisivät paremmin tai pahemmin kuin muut. Prostituutioon on perinteisesti sotilaskulttuurissa suhtauduttu normaalina asiana, jota tapahtuu ja that’s it.

Käihkö pitää ongelmallisena, ettei Puolustusvoimat ainakaan kymmenen vuotta sitten ottanut asiaan juurikaan kantaa.

– Jos esimerkiksi seksin ostamista pidettiin tuomittavana, sitä ei tuotu ilmi ruohonjuuritasolle asti. Ei kukaan meille Tšadiin lähtiessä puhunut, että “seksiä ei saa ostaa, piste”. Sitten kun ihmiset tekivät tällaisia asioita, ketään ei rangaistu.

Tutkija pitää ristiriitaisena, että tällaisia tilanteita katsotaan sormien läpi samalla kun Suomi valtiona on sitoutunut olemaan ihmiskauppaa vastaan.

Hiv-testit Puolustusvoimien piikkiin

Puolustusvoimat on ollut tietoinen tapahtumista, sillä vielä muutama vuosi sitten se ratkaisi kiusallisen ongelman lähettämällä miehet kotiuttamisen jälkeen ilmaiseen HIV-testiin.

Maavoimien komentaja Petri Hulkon mukaan Puolustusvoimilla on ehdoton nollalinja seksipalvelujen ostoon.

– Tässä on tapahtunut historian saatossa huonoa käyttäytymistä muutamien toimesta, Hulkko toteaa.

Tämän vuoksi Puolustusvoimat kielsi vuonna 2017 palvelusvapaiden viettämisen operaatioalueiden lähimaissa. Samalla poistettiin oikeus sukupuolitauti- ja hiv-testiin.

Miksi Puolustusvoimat maksoi testin alunperinkään?

– Ei voitu olla varmoja siitä, miten he käyttäytyvät vapaa-ajalla. Silloin katsottiin, että on parempi testata kuin se, että he levittävät mahdollista sukupuolitautia lähipiiriinsä.

Hulkko painottaa, että oikeus on nyt poistettu ja palvelusvapaat tulee nykyisin viettää kotimaassa.

– Minun tietooni ei ole tullut, että viimeisen viiden vuoden aikana olisi tällaisia tapauksia ollut. Jokaisessa lähtökoulutuksessa käsitellään vakavalla kädellä pelisäännöt.

Kun ”kahden oluen -sääntö” pettää

Puolustusvoimien määräysten mukaan kriisinhallintatehtävissä henkilön toimintakyvyn on säilyttävä 24 tuntia vuorokaudessa, mistä johtuen palveluskohteessa voidaan nauttia alkoholia enintään kaksi annosta 24 tunnin aikana. Joissakin operaatioissa on täysin nollatoleranssi alkoholin suhteen.

MOT:n Puolustusvoimilta hankkimissa asiakirjoissa ja haastateltavien kertomuksissa viina kuitenkin virtaa.

Palvelusrikosten esitutkintamateriaalit kertovat ylilyönneistä joihin liittyy esimerkiksi hoipertelua, oksentelua, sammaltavaa puhetta, sammumisia ja “pahennuksen aiheuttamista”.

Ei ole pystynyt säilyttämään rauhanturvaajalta vaadittua toimintakykyä, jonka on säilyttävä kaikkina vuorokaudenaikoina sellaisena, että hän on kykenevä palvelukseen. X:n päihtymys ja toimintakyvyn menetys on ilmentynyt mm. oksenteluna wc-tiloissa, puheen sammaltamisena, katseen harhailemisena ja horjuvana kävelynä. Ote esitutkintapöytäkirjasta.

K: Miten sinua on ohjeistettu alkoholinkäytöstä toimialueella? V: Ei oikeastaan mitenkään. En ainakaan muista että olisi tullut minkään näköistä ohjeistusta. Ote esitutkintapöytäkirjasta.

Asiakirjoissa kerrotaan myös Libanonissa kuukausittain järjestettävissä “koheesioilloista” ja aliupseerien saunailloista, joissa ei ainakaan joka kerta olla pysytty kahden oluen säännössä.

X on nauttinut enemmän kuin sallitut kaksi alkoholiannosta sekä esiintynyt päihtyneenä ja palveluskykynsä menettäneenä. Lisäksi X on päihtymystilassaan virtsannut SKJL:n saunan suihkutilan lattialle. Ote esitutkintapöytäkirjasta. SKJL tarkoittaa suomalaista kriisinhallintajoukkoa Libanonissa.

Raskas työ vaatii raskaat huvit?

Suomalaisten reipas alkoholinkäyttö kriisinhallintaoperaatioissa ei ole uusi ilmiö. Joulukuussa julkaistussa väitöskirjassa suomalaisen rauhanturvaamisen historiaa tutkinut Turun yliopiston tutkija Jukka Pesu kirjoittaa, että suomalaiset rauhanturvaajat pärjäsivät hyvin ja saivat työstään kiitosta, mutta samalla ulkokuoren takana tietyt ongelmat kasautuivat.

– Alkoholin käyttö on esitetty enemmän Nikosian hämyisten kabareiden veijaritarinoina kuin aitona ongelmana. Ajatus siitä, että raskas työ vaati raskaat huvit, on jäänyt elämään, väitöskirjassa todetaan.

Myös Mikon kokemuksen mukaan niin kutsuttua kahden oluen sääntöä rikotaan “jatkuvasti”.

Ilmari Käihkö uskoo alkoholikulttuurin muuttuneen parempaan suuntaan. Virallisia määräyksiä saatetaan silti kiertää.

– Esimerkiksi Tšadissa ei saanut juoda yhtään, mutta ihmiset keksivät kyllä tapoja saada alkoholia vaikeissakin olosuhteissa. Vaikka suomalaisilla on nollatoleranssi, jos naapurivaltion tyypeillä ei ole, kyllähän se luo mahdollisuuksia.

Käihkön kirjaa varten haastatelluista henkilöistä, joilla osalla on pitkä ura rauhanturvaajana, kaikki paitsi yksi kannattavat nollatoleranssia kaikkiin operaatioihin.

– Varsinkin lääkintähenkilöstö mietti vaikkapa vanhempia Libanonin operaatioita. He ovat suoraan nähneet, kuinka paljon alkoholi vaikuttaa itsemurhiin, liikenneonnettomuuksiin, kaikenlaisiin onnettomuuksiin, mitä siellä tapahtuu.

Alkoholin käyttöä operaatioissa puolustellaan usein stressinlievennyskeinona.

– Ymmärtääkseni alkoholi ei lievennä stressiä vaan se voi jopa lisätä sitä. Se voi tuoda hetkellistä helpotusta, mutta eihän se ongelmia, stressin lähteitä, poista, Käihkö sanoo.

Johto näyttää esimerkkiä

Töppäilyjen seurauksiin voi vaikuttaa myös henkilön asema joukoissa.

Vuonna 2012 hovioikeus antoi tuomion tuottamuksellisesta palvelusrikoksesta ja palvelusrikoksesta Afganistanissa työskennelleelle majurille. Hän puhalsi puhalluskokeessa 2.03 promillea.

Majurin puolustuksen mukaan oli epäselvää, oliko toimintaohje alkoholin käyttöön liittyen luonteeltaan määräys vai suositusluontoinen ohje.

Toisessa tilanteessa samainen majuri hukkasi rynnäkkökiväärinsä johtamallaan maastotiedusteluretkellä. Mies oli asettanut aseen nojalleen autoa vasten ja marssin jatkuessa unohtanut ottaa aseen mukaansa.

Ilmari Käihkön haastatteluissa tapaus on nostettu esimerkkinä eri henkilöstöryhmien eriarvoisesta kohtelusta.

– Tötöilyä toimialueella katsotaan paljon pidempään, jos se tapahtuu kantahenkilökuntaan kuuluvan puolelta, Käihkö sanoo.

MOT kertoi viime viikolla tuoreimmasta oikeuskäsittelyssä, jossa kriisinhallintajoukoissa Irakissa palvellutta henkilöstöpäällikköä syytetään erityisesti naisiin kohdistuvasta epäasiallisesta käytöksestä.

Komentaja suhtautuu palvelusrikoksiin vakavasti

Maavoimien komentaja Petri Hulkon mukaan säännöt ovat kaikille samat.

– Olen kotiuttanut tunnin varoajalla useita kantahenkilökuntaan kuuluvia, korkeita upseereita. Vaadin, jos en yhtä paljon, niin vielä enemmän palkatulta henkilökunnalta, Hulkko toteaa.

Hän ei pidä mahdollisena, että olisi tapauksia, joille käyttäytymiseen liittyvät säännöt olisivat olleet epäselvät.

– Ainahan löytyy niitä, jotka eivät kuuntele tai seuraa ohjeistusta. Perustelut löytyy, kun käry käy.

Komentajan mukaan alkoholin rooli kriisinhallintaoperaatioissa on tänä päivänä erittäin pieni.

– Jos operaation luonne on kovin rauhallinen ja on paljon vapaa-aikaa, sotilas keksii koiruuksia, Hulkko sanoo.

Hulkko olisi valmis nollatoleranssiin, mutta Libanonin operaatiota johtavan Ranskan kanssa on tehty kompromissi kahden oluen säännöstä.

– 98 % noudattaa sääntöjä. Suurin haaste on lähtökoulutuksessa tunnistaa riskihenkilöt, jotka lähtevät operaatioon karkuun kotimaassa olevia ongelmia.

Maavoimien komentaja suhtautuu alkoholiin liittyviin palvelusrikoksiin vakavasti.

– Kun ollaan sotilaallisissa kriisinhallintatehtävissä, tilanne voi muuttua hetkessä. Silloin pitää lähtökohtaisesti olla koko ajan palveluskelpoinen. Maavoimien komentaja Petri Hulkko

Hulkon mukaan yleinen nuorison alkoholinkäytön väheneminen on näkynyt positiivisesti myös rauhanturvaajajoukoissa.

– Kaikki älyttömät tempaukset, niitä ei enää ole eikä niitä enää tule.

Sotilaskulttuuri ylläpitää ongelmallista käyttäytymistä

Jälkikäteen Mikko katuu, ettei tuominnut toimintaa avoimesti tai puuttunut aktiivisesti palvelustoverien toimintaan.

– Ei siitä käyty mitään suurta moraalista debattia. Enkä ole sitä itsekään aloittanut, vaikka olenkin sitä toimintaa vieroksunut. Ei tullut mieleenkään, että menen kertomaan tästä esimiehille.

Mikko viittaa osaltaan joukkojen koulutukseen, joka pohjaa yhteishenkeen ja siihen, että kaikkien pitää voida luottaa toisiinsa.

– Voidaan helposti ajatella, että se ihminen, joka lavertelee, onkin pahempi ihminen kuin se, joka on oikeasti tehnyt väärin. Tämä lojaliteetti pitäisi voida kyseenalaistaa.

Kuuntele:

Takaisin Pasilaan -podcastissa keskustellaan rauhanturvaajien salatusta arjesta. Sormien läpi on katsottu niin ryyppäämistä kuin bordelleissa hillumista. Käymme läpi ongelmia rauhanturvaajien tuomioiden ja anonyymin rauhanturvaajan tarinoiden kautta. Marjukka Mattilan haastattelussa toimittaja Kaisu Suopanki.

Lue myös:

Syyttäjä vaatii rangaistusta kriisinhallintajoukon henkilöstöpäällikölle, joka nimitti naispuolisia alaisia "kapakkahuoraksi", "pikku missiksi" ja "**tun idiootiksi"

MOT selvitti: Monta upseeria tuomittu seksuaalisesta häirinnästä ja työsyrjinnästä – everstiluutnantin mukaan "asiat pyritään hoitamaan poikien kesken"

Tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvinen (kesk.) aikoo viedä maaliin niin sanotun Norjan mallin vielä tällä hallituskaudella. Mallissa on kyse siitä, että harvaan asutetulle seudulle muuttava osaaja, kuten lääkäri tai opettaja, saa opintolainansa osittain tai kokonaan anteeksi.

– Tavoitteena on, että tällä vaalikaudella lainsäädäntö saadaan valmiiksi. Toivon mukaan saamme tämän hyvitysmallin myös käyntiin tällä vaalikaudella, Kurvinen sanoo.

Opintolainahyvityksillä syrjäseuduille voidaan houkutella esimerkiksi lääkäreitä, psykologeja ja sosiaalityöntekijöitä.

– Monia kriittisiä hyvinvointiyhteiskunnan ammattilaisia alkaa olla vaikea saada monille maaseutualueille. Se uhkaa meidän hyvinvointilupausta, että ikäihminen saisi apua niin Jakomäessä pääkaupunkiseudulla kuin Sevettijärvelläkin, Kurvinen perustelee.

Opiskelijat epäileväisiä

Lapin yliopiston luokanopettajaopiskelijat epäilevät, onko kannustin riittävä houkutin muuttaa pieniin kuntiin. Kauhajokelainen Roosa Mäkelä arvioi, että kannustin toimii joillekin, mutta ei kaikille.

– Onhan tosi hyvä etu ja tsemppi niille, jotka haluavat jäädä pienempiin kaupunkeihin muutenkin, Mäkelä sanoo.

Esimerkiksi sodankyläläislähtöinen Katri Mure ei muuttaisi takaisin kotiseudulleen edes rahan kannustamana.

– Vähän liian pohjoisessa ja liian pieni paikka. Ehkä jos lähtisin jonnekin pienelle paikkakunnalle etelään, kannustin voisi tukea ajatusta, Mure pohtii.

Kuuntele opiskelijoiden ajatuksia kannustimesta:

Kainuun maakuntajohtaja Pentti Malisen mukaan uusi kannustin on tervetullut, vaikka sen tehoa voi tässä vaiheessa vain arvailla. Kainuu on kärsinyt viime vuosina pahasta työvoimapulasta, eikä siellä ole pysyvää yliopistokoulutusta. Pulaa on niin hoitajista, lääkäreistä kuin ICT-alan ammattilaisistakin.

– Olemme havainneet, että yliopistoissa opiskelleita kainuulaislähtöisiä opiskelijoita on viime vuosina tullut takaisin äärimmäisen vähän. Ehdottomasti kannustinta kannattaa kokeilla, Malinen toteaa.

Lapin maakuntajohtaja Mika Riipi on iloinen, jos kauan odotettu uudistus etenee vihdoin sanoista tekoihin.

– Tämä ei yksistään riitä ratkomaan mitään, mutta on tärkeä tekijä veto- ja pitovoimatekijöiden paletissa. Meillä on työvoimapulaa matkailussa, mutta yhtä lailla julkisten palveluiden turvaaminen on tärkeää, Riipi sanoo.

Lue myös: Suomessa halutaan seurata Norjan mallia: harvaan asutuille alueille muuttaville verohuojennuksia ja opintolainaa anteeksi

Paluumuuttoa ja pöhinää syrjäseuduille

Kurvinen uskoo, että Norjan malli lisäisi myös paluumuuttoa, joka monesti tyssää siihen, ettei puolisolle löydy töitä syrjäseudulta.

– Tämä antaisi porkkanaa sille, että korkeakoulutetut pariskunnat ja nuoret perheet palaisivat ja muuttaisivat muualta Lappiin, Kurvinen sanoo.

Lue lisää: Kysyimme, mitä tarvittaisiin, että suomalaiset muuttaisivat maalle – saimme 963 vastausta: työ on ykköstoive, ihmisten asenteet ja yksinäisyys pelottavat

Korkeakoulutetut parantaisivat syrjäseutujen yrityselämää.

– On selvästi nähtävissä se, että korkeakoulutus luo alueelle elinvoimaa ja hyvää pöhinää. Korkeakoulutetuilla on monia valmiuksia vaikka yrittäjäksi ryhtymiseen, Kurvinen sanoo.

Norjan mallin mukaisia aluekehittämistoimia on valmistellut harvaan asuttujen alueiden parlamentaarinen työryhmä. Esityksessä lainoja voitaisiin antaa anteeksi 2600 euroa vuodessa. Korot olisi maksettava itse.

Antti Kurvisen mukaan yksityiskohdat selvitetään nyt opetus- ja kulttuuriministeriön valmistelussa. Esimerkiksi se, onko kyseessä kokeilu vai pysyvä lakimuutos.

– Mihinkään yksityiskohtiin en voi ottaa kantaa: esimerkiksi mille alueille se osuisi ja koskisiko se kaikkia koulutusaloja vai ainoastaan terveydenhuollon ja opetuksen henkilöitä, Kurvinen sanoo.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella 6.10. kello 23 saakka.