Venäjän hyökkäys Ukrainaan on ajanut suomalaiset etsimään turvaa sotilasliitto Naton mahdollisesta jäsenyydestä.
Kansa on kääntänyt Nato-mielipidettään nopeasti, ja poliitikkoihin kohdistuu nyt kova paine. Vähemmistön suosimasta Nato-jäsenyydestä on nopeasti tullut kansan enemmistön vaatimus.
Valtaosalle Suomen puolueista Nato-pyrkimys tarkoittaisi täyskäännöstä ja aiempien, liittoutumista vastustaneiden perustelujen karistamista.
Toisille se on vaikeampaa, toisille helpompaa.
Suurista puolueista vain kokoomus on kannattanut Natoa. SDP:lle ja keskustalle kannanmuodostus on tutkijoiden mukaan suurista puolueista vaikeinta.
Kylmän sodan sukupolvi ollut merkittävissä asemissa
Keskustan Nato-ajattelun takana on vaikuttanut näihin päiviin asti Urho Kekkonen, joka esiintyi Suomen idänpolitiikan takuumiehenä.
Suomen pitkäaikaisin presidentti kuoli 35 vuotta sitten, mutta hänen perintönsä elää keskustassa edelleen.
Näin sanoo kansainvälisen politiikan professori Tuomas Forsberg.
Kekkonen johti Suomen ulkopolitiikkaa kylmän sodan aikana lähes yksin. Hän pyrki pitämään hyvät välit itänaapuri Neuvostoliittoon ja tasapainotteli puolueettomuuspolitiikassaan idän ja lännen välissä.
Poliittisen historian professori Juhana Aunesluoma sanoo, että keskustalla on syvällä oma historiallinen kokemus, kuinka Suomi pystyi puolueen johtamana hoitamaan suhteensa Neuvostoliittoon vaikeuksien keskellä.
Kylmän sodan idänpolitiikka oli tietynlainen menestystarina, mutta yritys välttää Neuvostoliiton ärsyttämistä meni mielistelyksi ja Suomen sisäiseksi valtapeliksi, Forsberg sanoo.
Arvostelijoiden mukaan kyse oli suomettumisesta, eli pienen maan mukautumisesta vapaaehtoisesti suurvallan tahtoon, jotta jännitteitä ei syntyisi.
Forsbergin mukaan Paavo Väyrysen kaltaiset "doktriinin vartijat" ovat siirtyneet keskustassa marginaaliin, mutta kylmän sodan aikana kasvanut sukupolvi on edelleen puolueessa merkittävissä asemissa. Forsberg lukee tähän ryhmään esimerkiksi Matti Vanhasen ja Mauri Pekkarisen.
– Ajatus liittoutumattomuudesta ja siitä, että ei mennä mukaan vieraisiin konflikteihin, on ollut vahva, hän sanoo.
Myös Aunesluoma pitää mahdollisena, että vanhemmissa ikäluokissa on suurempaa luottamusta Suomen omaehtoiselle Venäjän-politiikalle. Sen taustalla on kokemus Neuvostoliiton kanssa elämisestä.
– Neuvostoliitto ei ollut helppo naapuri sekään, mutta sen kanssa tultiin kuitenkin toimeen, Aunesluoma sanoo.
– Moni nuorempi pitää esimerkiksi ihmisoikeuksia tärkeämpinä, ja luottamus kansainvälisten sitoumusten kautta tulevaan turvaan on suurempi. Näin ollaan valmiimpia ottamaan voimakkaammin kantaa Venäjän toimiin.
Keskustalla on nyt hankala paikka miettiä, voivatko vanhat tavat enää toimia nyky-Venäjän kanssa, Aunesluoma sanoo.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan romutti Suomen ja Venäjän suhteet. Vanhaa ei enää ole.
Forsbergin mukaan kysymys ei ole siitä, ärsytetäänkö Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia, vaan myös siitä, mikä on Putinin jälkeinen Venäjä. Sekä Forsberg että Aunesluoma sanovat, että jäljellä on pohdinta, olisiko myöhemmin edellytykset rakentaa paremmat suhteet.
Vasemmiston kriittisyys periytyy rauhanliikeestä
Puolueiden asennoitumisen Natoon voi jakaa niin, että toisessa päässä on suhtautuminen Venäjään. Toisessa taas on suhtautuminen itse sotilasliittoon ja sen keskeiseen mahtiin Yhdysvaltoihin.
Keskustan Nato-kantaan on vaikuttanut Aunesluoman mukaan eniten käsitys Venäjästä. SDP:ssä ja varsinkin vasemmistoliitossa on vaikuttanut sen sijaan se, että niillä on ollut muita puolueita voimakkaampi antipatia Yhdysvaltoja kohtaan.
Varsinkin SDP:n vasemmistolaisempi siipi on ollut varauksellinen Yhdysvaltain militarismia vastaan, Aunesluoma sanoo. Kriittisyys periytyy 1960-luvun rauhanliikkeestä ja Vietnamin sodan kokemuksista.
Kylmän sodan päätyttyä kriittisyyttä on lisännyt Yhdysvaltain terrorismin vastainen sota, johon kuului hyökkäys Irakiin. Sitä vastaan osoitettiin mieltä ympäri maailmaa.
Myös Forsberg sanoo, että Naton imago ei ole ollut erityisen hyvä. Vasemmalla on katsottu, että Nato ei lisää maailman globaalia vakautta, vaan saattaa edistää enemmän Yhdysvaltain ylivaltaa.
SDP jakaa keskustan kanssa myös historiallisen kokemuksen siitä, miten Neuvostoliiton kanssa on tultu toimeen, Aunesluoma sanoo.
Forsbergin mukaan SDP:ssä on ajateltu, että tiiviit talous- ja kulttuurisuhteet tasoittavat poliittisia ongelmia ja lievittävät jännitteitä. Ajattelu on ollut samanlaista kuin Saksan sosiaalidemokraateilla.
Nyt tämä ajatus on mennyttä, kun hyökkäyssodan aloittanut Venäjä on eristetty taloudellisesti ja kauppa länsimaiden ja Venäjän välillä on romahtanut.
Aunesluoma arvioi, että Nato joudutuaan SDP:ssä nielemään, jos Putinin uhka arvioidaan riittävän suureksi.
– Ei ole rakkausavioliittoa syntymässä, hän tiivistää.
Pääministeripuolue SDP:n kannalla on nyt suuri merkitys Suomen Nato-linjalle.
SDP:lle kynnys Natoon pyrkimiseen olisi matalampi kuin vasemmistoliitolla, joka on vastustanut Natoa Suomessa tiukimmin.
SDP:n kynnystä madaltaa se, että sen sisarpuolueet Saksassa, Tanskassa ja Norjassa ovat olleet pitkään Naton kannalla, Forsberg sanoo. Hän huomauttaa, että vasemmistoliiton sisarpuolueet sen sijaan suhtautuvat Natoon kriittisesti myös Saksan kaltaisissa Nato-maissa.
Ylen maanantaina julkaisemassa kyselyssä myös vasemmistoliiton äänestäjät ovat kääntyneet selvästä vastustuksesta kannattamaan Suomen Nato-jäsenyyttä.
Perussuomalaisille Nato pienempi paha kuin EU
Natoa on vastustettu Suomessa sillä perustella, että sotilaita voitaisiin joutua lähettämään muualle, jolloin joukot eivät olisi kotimaan turvana. Ajatus on mennyt niin, että muun maailman kriiseihin ei haluta sekaantua.
Forsberg sanoo, että tämä näkökulma on korostunut perussuomalaisten Nato-ajattelussa.
– Puolueella on tietty perinne siitä, että kansallinen, itsenäinen puolustus on luotettavampi. Vanhassa perussuomalaisessa ajattelussa on näkynyt pelko, että liittoutumalla menetetään ote perinteisestä maanpuolustustahdosta ja asevelvollisuudesta.
Nato on nähty puolueessa kuitenkin pienempänä pahana kuin Euroopan unioni, hän pohtii.
Juhana Aunesluoman mukaan mielipide-erot Natosta ovat perussuomalaisten sisällä suuria.
– Jotkut ovat olleet lähempänä keskustaa siinä, että itsenäinen puolustus riittää. Toiset ovat lähempänä kokoomuslaista ajattelua, jossa Suomen turvallisuus nähdään osana laajempaa järjestystä. Siinä Yhdysvallat johtaa, ja EU:n suurimmat maat ovat keskeisiä turvallisuuden tuottajia. Saadaan maksimaallinen turva, kun liittoutuminen viedään loppuun asti.
Aunesluoman mukaan keskustan, SDP:n ja kokoomuksen käsitykset Yhdysvalloista, Venäjästä ja Natosta ovat pysyvämpiä kuin perussuomalaisilla. Siksi muutokset ovat niille isompi asia.
– Perussuomalaisille ulko- ja turvallisuuspolitiikka ei ole ollut niin keskeistä identiteetin tai ideologian kannalta. Maahanmuutto on ollut keskeisempää.
Forsberg lisää, että oma lukunsa puolueessa ovat Venäjä-myönteiset perussuomalaiset, jotka vastustavat Natoa, koska Venäjän vastustaa sitä.
Kokoomus on halunnut lähelle Yhdysvaltoja
Kun Neuvostoliitto hajosi runsaat 30 vuotta sitten ja kylmä sota päättyi, Suomi liittyi nopeasti Euroopan unionin jäseneksi.
Toisin kuin Baltian maat, Suomi ei kuitenkaan jättänyt hakemusta sotilasliitto Natoon.
Venäjän hyökättyä Ukrainaan Suomessa on noussut keskustelu siitä, olisko Natoon pitänyt suunnata jo aiemmin.
Tuomas Forsberg muistuttaa, että edes Suomen Nato-myönteisin puolue kokoomus ei vielä 1990-luvulla ajanut sotilasliiton jäsenyyttä. Hän sanoo, että uran avaajia olivat nuorsuomalaiset, eivät kokoomuslaiset.
– Kokoomus oli vielä kekkoslaisessa perinteenvaalimislinjassa ja siinä, että EU hoidetaan ensin, ei oteta Natoa esille, Forsberg sanoo.
– 1990-luvulla Natoon ei ollut vahvaa puskua kokoomuksen puolesta, se tuli vasta 2000-luvulla.
Juhana Aunesluoman mukaan Nato-myönteisyys on ollut kokoomuksessa vahva perusjuonne.
Olennaisin asia on ollut hänen mukaansa kokoomuksen suhtautuminen Yhdysvaltoihin ja sen johtamaan maailmanjärjestykseen. Yhdysvaltain edustamat arvot ja oikeistolainen ideologia ovat Suomessa lähimpänä kokoomusta.
– Kysymys ei ole vain puolustuksesta, vaan myös kuulumisesta atlanttiseen yhteisöön. Samaa ajattelua löytyy muistakin puolueista. Entinen pääministeri Paavo Lipponen (sd.) on tästä hyvä esimerkki.
Kokoomuksessa ajatellaan Aunesluoman mukaan, että yhteydet länteen ja muihin Nato-maihin takaavat viime kädessä Suomen turvallisuuden. Keskustassa on ollut kokoomusta vahvempana ajattelu, että oma itsenäinen puolustuskyky on Suomen turvallisuuden tae, kuului maa Natoon tai ei.
Forsberg huomauttaa, että kokoomuksen sisällä on ollut Nato-skeptikkojakin. He ovat pelänneet perussuomalaisten tyyliin kansallisen puolustuksen huteroitumista, jos Suomi liittyy Natoon.
Kokoomus ei ole tehnyt Natosta kynnyskysymystä, koska se on ollut ainoa suuri puolue, joka on jäsenyyttä kannattanut.
Kokoomuksen ohella Nato-myönteisyydellään on erottunut tähän asti nykyhallituksen pienin puolue, RKP.
Sen Nato-myönteisyyttä voi Forsbergin mukaan selittää se, että monet RKP:n merkittävät poliitikot ovat olleet puolustusministereinä. Viime vuosikymmenien listalta löytyvät Ole Norrback, Elisabeth Rehn, Jan-Erik Enestam, Stefan Wallin ja Carl Haglund.
– Puolustusministeriössä on ollut suhteellisen Nato-myönteinen ilmapiiri. Se selittää varmaan osaltaan, että ajattelutapa on omaksuttu RKP:ssä, Forsberg arvioi.
Vihreät poliitikot aloittivat Nato-liikehdinnän
Venäjän uhittelun seurauksena Suomessa ryöpsähti jo vuodenvaihteessa keskustelu Natoon liittymisestä. Aiempaa Nato-myönteisempiä kannanottoja kuultiin ensin vihreiltä poliitikoilta.
Forsberg sanoo, että vihreillä ei ole verrattain uutena puolueena ajattelua, että liittoutumaton pitäisi olla perinteen vuoksi.
– Siinä mielessä vihreät pystyvät aloittamaan ajattelun puhtaalta pöydältä.
Aunesluoman mukaan vihreille suurin kysymys on Venäjä.
– Vihreillä on ollut valmiiksi voimakasta kritiikkiä Venäjän ihmisoikeuksista, ja huoli kasvanut pidempään.
Forsberg vertaa vihreitä vasemmistoliiton nuoreen polveen. Kummallakaan ei ole ruusuista kuvaa Venäjästä, mutta samalla suhde Yhdysvaltoihin ja sen toimintaan on skeptinen.
Myös Aunesluoma sanoo, että vihreille ajatus kansainvälisestä sitoutumisesta ei ole ollut vieras, vaikkakin Yhdysvallat on saattanut olla. Puolueelle Nato ei ole kuitenkaan "niin suuri mörkö" kuin se on ollut vasemmistoliitolle.
Aunesluoman mukaan tähänastiset perustelut Naton ulkopuolella pysymiseen pitää arvioida Suomessa ylipäätään uudelleen, eivätkä kaikki perustelut ole välttämättä olleet alkujaankaan päteviä.
Naton ulkopuolelle jäämistä on perusteltu kansan Nato-kielteisyydellä, hyvien Venäjä-suhteiden ylläpidolla ja Venäjän vastatoimien pelolla, alueellisten jännitteiden välttämisellä ja sillä, että Naton kautta ei haluta joutua osalliseksi kriiseihin.
– Esimerkiksi se, että Suomi Naton jäsenenä tulisi vedetyksi konflikteihin muualla maailmassa. On ollut jopa tiedollisia puutteita, mihin jäsenyys velvoittaa ja mihin se ei velvoita, Aunesluoma sanoo.
Lue lisää:
Ylen kysely: Nato-jäsenyyden kannatus vahvistuu – 62 prosenttia haluaa nyt Natoon
