Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa kadut ovat pysyneet hiljaisina tiistaista asti ulkonaliikkumiskiellon vuoksi. Venäjän joukot ovat alkuviikosta iskeneet kaupungissa asuinrakennuksiin, lentokonetehtaalle ja metroasemalle. Iskuissa on kuollut useita ihmisiä.
– Tämä ei ole enää sotaa. Tämä on terrorismia. Venäjä iskee kaikkialle, ulkomaantoimittaja Nataly Lutsenko sanoi Ylelle puhelimitse maanantaina.
Venäjä oli iskenyt kaupungissa yhdeksänkerroksiseen asuinrakennukseen.
Lutsenko, 32, vastasi puhelimeen kotoaan, mikä on harvinaista. Venäjä on kiihdyttänyt iskujaan Kiovaan, ja öiden viettäminen jatkuvien ilmahälytysten keskellä on ollut turvallisempaa työpaikalla.
Lutsenkon oli siirryttävä ilmaiskujen takia turvaan myös haastattelun aikana.
– Pommitusten äänet kuuluvat yhä kovempaa, Lutsenko kertoo.
Yli puolet Kiovan asukkaista on jo paennut Ukrainan länsiosiin tai ulkomaille. Venäjä on pyrkinyt vauhdittamaan pääkaupungin saartamista, ja Kiovan esikaupunkialueilla raskaita taisteluita.
Ulkomaantoimittajana työskentelevä Lutsenko on kuitenkin halunnut jatkaa työtään ukrainalaiskanava ICTV:llä. Kollegoja Kiovassa on jäljellä noin kymmenen.
– Jokaisesta toimittajasta on tullut sotatoimittaja, Lutsenko sanoo.
Hän kirjoittaa lännen tuesta Ukrainalle ja Venäjän-vastaisista pakotteista. Hän kertoo olevansa pettynyt siihen, ettei Nato suostu asettamaan Ukrainaa lentokieltoalueeksi.
– Kuvittele, miten paljon ihmisiä, lapsia saisimme pelastettua, mikäli Nato vain sulkisi Ukrainan taivaan?
“Kiovasta on tullut armeijakaupunki”
Lutsenkon mukaan Kiovan piirittäminen olisi Venäjän joukoille haastavaa kaupungin laajuuden vuoksi.
Kaupunki kuitenkin on valmistautunut Venäjän laajaan hyökkäykseen. Kiovan viranomaisten mukaan kaupunkiin on varattu ainakin kahden viikon tarpeiden edestä ruokaa ja lääkkeitä. Keskeisille kaduille on pystytetty panssariesteitä ja hiekkasäkkejä.
Lutsenko sanoo, että Kiova on muuttunut armeijakaupungiksi. Kaikki tekevät vapaaehtoistyötä kykyjensä mukaan.
Ravintolat tarjoavat ilmaisia lounaita aluepuolustusjoukoille, ja Lutsenkon työpaikan läheisyydessä sijaitseva hotelli tarjoaa ilmaista majoitusta väsyneille toimittajille.
Sotatila on muuttanut arjen. Lutsenkon mukaan kaduille on jäänyt vaurioituneita autoja onnettomuuksien jäljiltä, sillä vakuutuksesta ei edes kannata yrittää hakea korvausta niiden korjaamiseen. Ruokahuolto ja veden-, sähkön- ja lämmönjakelu toimivat vielä.
Yhteisen puolustuksen rinnalle on noussut yöllinen ryöstely - kauppojen hyllyiltä viedään alkoholia, tupakkaa ja ruokaa. Ikkunoita on rikottu.
Lutsenko ei halua lähteä kaupungista. Hän kuitenkin sanoo kantavansa mukanaan kaikkialle varalta reppua ja tärkeimpiä asiakirjojaan.
–Venäjän joukot eivät ole vahvistuneet, heistä on vain tullut epätoivoisempia. Se on osaltaan huono asia. Mutta me olemme vihaisia. En pelkää piiritystä enää yhtä paljon kuin kaksi tai kolme viikkoa sitten.
Pommitus jatkuu Harkovassa
Koillisessa Venäjän rajan lähellä sijaitseva Harkovassa normaalista elämästä on vaikea edes haaveilla. Kaupunki on ollut Venäjän raskaan pommituksen kohteena sodan alusta lähtien, ja hyökkäys työnsi Harkovan asukkaiden elämät välittömästi maan alle pommisuojiin.
Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, 42-vuotias englanninopettaja Olga Juga muutti miehensä, 12-vuotiaan tyttärensä, 22-vuotiaan poikansa ja noin sadan muun ihmisen kanssa asuinrakennuksen kellariin. He viettivät kellarissa yhdeksän päivää.
– Asuinalueellamme ei ole keskeistä infrastruktuuria, hallintorakennuksia tai mitään sellaista. Silti se oli ja on edelleen jatkuvasti hyökkäyksien kohteena.
– Kellareissa sain edes jonkinlaisen tunteen siitä, että olen turvassa. Pommitusten äänet eivät kuuluneet niin lujaa, Juga sanoo.
Hän vastaa Ylelle videopuhelun välityksellä Itävallasta Wienin lähistöltä, jonne hän pääsi pakenemaan tyttärensä kanssa.
Harkovassa Jugan perheelle muodostui pian sodanajan päivärutiini. Ulkonaliikkumiskiellon päätyttyä kuudelta aamulla Jugan puoliso lähti jonottamaan ruokakauppaan, joka aukesi kahdeksalta. Lähes tyhjiltä hyllyiltä sai hankittua sipsejä, suklaata ja muuta roskaruokaa.
Sillä aikaa Juga ja lapset kävivät pikaisesti kotonaan suihkussa ja valmistamassa lämpimän aterian, mikäli se oli suinkin mahdollista.
Osa ihmisistä varastoi ruokaa jo ennen hyökkäystä. Jugan mukaan useimmat eivät pitäneet sodan uhkaa todellisena ja ajattelivat, että Venäjän presidentti Vladimir Putin vain pyrkii tavoitteisiinsa pelottelemalla.
– Ostimme uuden jääkaapin päivää ennen sotaa, Juga kertoo.
– Onneksi nostimme kuitenkin käteistä ja keräsimme tärkeimmät asiakirjat viikkoa ennen sotaa.
Miehet jäävät Ukrainaan
Juga pakeni Harkovasta maaliskuun alussa tyttärensä Viran ja poikansa Kyrylon kanssa. Pommisuojassa muodostunut yhteisöllisyys vaihtui Jugan mukaan pelkoon ja yksinäisyyteen sitä mukaa, kun ihmiset pakenivat ympäriltä yksi kerrallaan.
Puoliso Andrii jäi Harkovaan ja poika Lviviin Länsi-Ukrainaan, sillä Ukrainan liikekannallepano estää miehiä lähtemästä kaupungista.
Jugan mukaan Harkovan tilanne on niin vaikea, että jo tämän kotoa 13 kilometrin päässä sijaitsevalle juna-asemalle pääseminen oli osin tuurista kiinni katkeilevien yhteyksien ja taksien huonon saatavuuden vuoksi. Tuuripeliä oli myös se, että Juga pääsi hyppäämään junaan alle tunnissa tuhansien ihmisten joukosta.
– Mieheni ei edes voinut saattaa meitä juna-asemalle, sillä takaisinpääsystä kotiin ei ollut varmuutta pommitusten vuoksi, Juga kertoo.
Juga sanoo, että jatkuvat pommitukset ja tämän asunnon yli lentäneiden hävittäjien äänet ovat jättäneet tunteen siitä, ettei missään ole turvassa. Hän kuitenkin sanoo olevansa helpottunut siitä, että pääsi pakenemaan.
Huoli Ukrainaan jääneistä läheisistä on sen sijaan suuri.
Jugan 86-vuotias isä asuu Prudjankan kylässä Venäjän rajalla. Juga on saanut isäänsä viimeisen kerran yhteyden ennen lähtöään. Tuolloin hän kertoi puhelimitse, että kaupat ja apteekit eivät enää ole auki ja sähköä ei ole puhelimen lataamiseen.
– Hän ei edes tiedä, että olemme paenneet. En tiedä, saako hän sydänlääkkeitään.
Jugan puoliso on yhä Harkovassa, jonka asukkaista ainakin kaksi kolmasosaa on jo paennut. Hän on muuttanut kellarista takaisin perheen asuntoon, mutta nukkuu kolmen seinän suojaamassa kylpyhuoneessa.
Juga arvioi, että kaupungin ruokahuolto on parantunut avustusjärjestöjen ansiosta, ja sähkötkin saadaan palautettua melko pian katkosten jälkeen.
Junat kulkevat yhä turvallisemmille alueille, mutta koska maan sisäisiä pakolaisia on liikkeellä valtava määrä, majoituksen hankkiminen muualta alkaa olla mahdotonta, Juga kertoo.
Jugan mukaan ihmiset Harkovassa pysyvät sisällä, hakevat aamuisin ruokaa ja suojautuvat. Hän sanoo kysyneensä mieheltään pommituksista.
– Koko ajanhan niitä on, mieheni vastasi. Pommituksiin turtuu.
Lue lisää aiheesta:
Uusimmat tiedot Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan
Kova isku kerrostaloon Kiovassa – Venäjän joukot saartamassa pääkaupunkia