Pohjois-Karjalassa Juuassa autoilija on loukkaantunut vakavasti ajauduttuaan tieltä Kuutostiellä. Poliisin mukaan autoilija oli ennen onnettomuutta ajanut poliisia karkuun.

Poliisi oli saanut ilmoituksen mahdollisesta liikennejuopumuksesta Nurmeksessa ja tavoitti kuvailuun sopivan auton Kuutostiellä. Auto oli kiihdyttänyt karkuun kohti etelää niin, että poliisi menetti näköyhteyden.

Auton havaittiin myöhemmin ajaneen ulos tien vasemmasta reunasta Juuassa Tuopanjoentien risteyksen kohdalla. Poliisin mukaan auton jäljistä ja vaurioista päätellen auto oli ajautunut ulos erittäin kovassa vauhdissa.

Auto oli pelastuslaitoksen mukaan kääntynyt katolleen, ja kuljettajana ollut mies oli jäänyt puristuksiin auton rakenteisiin. Pelastuslaitos irrotti vakavasti loukkaantuneen miehen ja hänet kuljetettiin sairaalahoitoon.

Pelastuslaitoksen mukaan auto oli suoperäisellä maastolla, mikä vaikeutti auton nostotyötä ja miehen irrottamista.

Poliisi tutkii asiaa ainakin törkeänä liikenneturvallisuuden vaarantamisena. Poliisin mukaan miestä ei pystytty puhalluttamaan ulosajopaikalla.

Oululaisen Jussi Isoahon vuosi sitten tekemä lomamatka sai yllättävän käänteen: muovijätettä lojui rannoilla ja teiden varsilla niin paljon, että asialle oli tehtävä jotain. Loma Kanariansaarilla muuttuikin roskienkeruumatkaksi.

Isoaho oli jo aiemmin seurannut merten roskaantumista koskevia uutisia ja nähnyt kuvia rannoilla lojuvista valtavista muovijäteröykkiöistä. Omakohtainen kokemus Kanariansaarilla nähdystä roskaamisesta oli viimeinen niitti ja herätti halun toimia luonnon puolesta.

– Eihän tämä voi näin mennä, että me työnnetään muovit meriin ja that’s it, Isoaho tuhahtaa.

Kanariansaarilta palattuaan Isoaho alkoi kiinnittää huomiota, miltä roskatilanne näyttää omassa kotikaupungissa. Roskia löytyi joka puolelta.

– Minua ihmetyttää, että aika moni luulee, että Suomi on siisti maa. Mutta kyllä meillä on aika paljon parantamisen varaa tässä asiassa, Isoaho sanoo.

Suomen rannat kuuluvat Itämeren roskaisimpien joukkoon. Vaikka merivirrat kuljettavat rannikolle roskia myös muualta, monen mereen päätyvän roskan matka alkaa oman käden ulottuvilta.

Parhaiten merien roskaantumista voi vähentää sillä, ettei jätä roskia lojumaan maahan. Sen lisäksi, että roskat kasautuvat meriin ja rannoille, ne päätyvät usein eläinten suihin.

Isoaho ei ole yksin heränneen ympäristöahdistuksensa kanssa. Monet suomalaiset ovat entistä tiedostavampia ympäristöongelmista, kuten ilmastonmuutoksesta ja miettivät, mitä voisivat tehdä sen hidastamiseksi. Keinoja on monia: yksi osallistuu ilmastomarssiin, toinen lopettaa lentämisen ja kolmas ryhtyy vegaaniksi.

Miten voi välittää itsestään, jos nämä asiat eivät kiinnosta. Jussi Isoaho

Kun Isoaho alkoi pohtia, mitä voisi itse tehdä ympäristön eteen, syntyi idea Oulu Plogging -facebook ryhmästä. Plogging eli roskajuoksu on Ruotsista lähtöisin oleva ilmiö, jossa roskia poimitaan juoksulenkin aikana.

Isoahon perustamalla ryhmällä on nyt toistasataa tykkääjää ja aktiivijäseniä noin kymmenkunta. Roskapussin kanssa liikkuvat lenkkeilijät haluavat saada toiminnallaan oululaiset kiinnittämään huomiota ympäristön roskaamiseen.

– Tärkeintä tässä on jonkinlainen vaikuttaminen, tietoisuuden lisääminen luonnon roskaantumisesta ja ympäristön ongelmista, kertoo Isoaho.

"Roskajuoksu" kohottaa kuntoa ja edistää ympäristön hyvinvointia

Facebook-ryhmän jäsenten yhteisellä juoksulenkillä kunto kohoaa ja roskat katoavat reitin varrelta. Varsinkin keväällä kaupungin keskustasta on vaikeaa löytää sellaista neliömetriä, jossa ei olisi roskaa.

– Tupakan tumppeja löytyy ihan hirveästi, Jussi Isoaho toteaa.

Tupakantumppi ei maadu luonnossa, vaan se muuttuu hitaasti mikromuoveiksi. Mikromuovihiukkaset kuljettavat mukanaan myös myrkyllisiä kemikaaleja.

Yleisimpiä roskia Oulun kaduilla ovat karkkipaperit, tupakan natsat ja nuuskat. Hampurilaispaikkojen läheltä löytyy pikaruoan pakkausjätettä, ja kauppojen vierustoja likaavat muun muassa poisheitetyt paistopisteiden pussit.

Isoaho uskoo, että ploggaus sopii kaiken ikäisille kunnosta riippumatta. Tyyli on vapaa, edetä voi joko juosten tai kävellen. Roskapussia kummempia välineitä ei tarvita. Oulussa roskapussin kanssa liikkuvat lenkkeilijät ovat saaneet pelkkää positiivista palautetta.

– Jotkut ovat uskaltaneet tulla jopa sanomaan, että teette hienoa työtä.

Facebook-ryhmää perustaessaan Jussi Isoaho toivoi, että kyseessä olisi vain muutaman vuoden kestävä harrastus. Kun roskat saataisiin kerättyä, ploggaus voitaisiin lopettaa. Se voi kuitenkin jäädä haaveeksi, koska roskaa tulee koko ajan lisää.

Parinkymmenen minuutin lenkin aikana pussi täyttyy muun muassa pizzalaatikon palasista ja erilaisista muovijätteistä.

– Ihmetyttää, miten ihmiset voivat olla niin välinpitämättömiä. Roskat pudotetaan suoraan maahan. Miten voi välittää itsestään, jos nämä asiat eivät kiinnosta, Isoaho huokaisee.

Mitä sinä teet ympäristön hyväksi? Jutun keskusteluosio on auki kello 22.00 saakka.

Lisää aiheesta:

Taiteilija keksi keinon, jolla ihmisten luontoon heittämät roskat saadaan hyötykäyttöön – lapset keräävät nyt innoissaan likaisia pulloja ja tölkkejä

Johan Olin ja Aamu Song ihastuivat japanilaiseen shiba inu -koirarotuun matkallaan Japanissa. He näkivät, kuinka vanha mies kulki yhdessä shiban kanssa toinen toistaan taluttaen, ja halusivat itselleen samaa.

Japanista koiran tuominen Suomeen olisi ollut liian hankalaa, joten pariskunta päätti hankkia shiban kotimaasta.

Shibojen suosio ja tunnettavuus on ollut hillityn tasaisesti nousussa Suomessa 2010-luvulta lähtien. Halukkaita ottajia on enemmän kuin pentuja ja keskimäärin pentua joutuu odottamaan vuoden verran.

Pitkä odotus

Puoli seitsemän ohjelmassa vierailleet muotoilijat Olin ja Song odottivat omaa pentua kaksi vuotta ja muuttivat koiran vuoksi myös asuinpaikkaansa.

– Kasvattaja ei ollut innostunut antamaan koiraa kerrostaloasuntoon Helsingin keskustassa, joten muutimme lähemmäs koirapuistoja ja hyviä ulkoilualueita, kertoo Johan Olin.

Hipsterishibat

Shiboja kutsutaan leikkisästi myös hipsterikoiriksi, sillä niitä on suhteellisen paljon juuri kaupunkilaisilla. Shiba on pienikokoinen koira, eikä se juurikaan hauku.

Helppo seurakoira se ei kuitenkaan ole, vaan omapäinen koira vaatii omistajaltaan paneutumista koulutukseen. Kaikki shibat eivät tule toimeen muiden koirien kanssa, ja älykäs rotu tarvitsee paljon aktiviteetteja ja liikuntaa.

Hyvinvointivastaava vähentää työstressiä

Olinin ja Songin Yaya-koira on kolmevuotias ja päivisin mukana pariskunnan työhuoneella. Olin kertoo muuttuvansa lähes läpinäkyväksi kulkiessaan Yayan kanssa, kun ihmisten huomio kiinnittyy väistämättä kettumaisen veikeään koiraan.

Yaya on tullut tunnetuksi myös pariskunnan lähistöllä olevassa kahvilassa. Henkilökunta tuo Yayalle oman tuolin, kun Olin ja Song pistäytyvät kahvilla. Yaya myös määrää työpäivien tahdin.

– Yaya on perheen pomo ja meidän hyvinvointivastaava toimistolla. Se päättää milloin on pidettävä töistä tauko ja lähdettävä kävelylle. Työstressi katoaa kun viettää aikaa koiran kanssa, kävelee meren rannalla tai metsässä, kertoo Aamu Song.

Perheen stara

Yaya on niittänyt mainetta myös kansainvälisesti.

Olin ja Song ovat tunnettuja muotoilijoita, joiden työmetodiin kuuluu muun muassa käsityömestareiden etsiminen ympäri maailmaa. Olin kertoo, että oli sopinut japanilaisen maineikkaan muotoilualan lehden kanssa haastattelusta, mutta lehteen päätyikin juttu Yayasta.

– Meidät rajattiin kuvista ulos ja minä heiluttelin erilaisia herkkuja.

Katso Johan Olinin ja Aamu Songin koko haastattelu Yle Areenasta.

Sri Lankassa kirkkoihin ja hotelleihin tehdyt tuhoisat terrori-iskut ovat yllättävä kehityskulku, kertoo Suomen Etelä-Aasian kiertävä suurlähettiläs Harri Kämäräinen.

– Sri Lankassa ei ole ollut kymmeneen vuoteen mitään näin vakavaa iskua miltään suunnalta, Kämäräinen sanoo.

Kämäräinen on ollut aamun aikana yhteyksissä Suomen kunniakonsuliin. Hän kertoo, että tunnelmat ovat hyvin yllättyneet, surulliset ja hämmentyneet.

Iskujen tekijöistä ei vielä ole vahvistettua tietoa.

Uutistoimisto AFP:n näkemän asiakirjan mukaan Sri Lankan poliisipäällikkö antoi 10 päivää sitten maanlaajuisen varoituksen siitä, että suunnitteilla on itsemurhaiskuja useisiin kirkkoihin.

Hyökkäys turisteja vastaan poikkeuksellista

Suurlähettiläs Kämäräinen arvioi, että iskuun on ehkä otettu mallia esimerkiksi Pohjois-Afrikassa Tunisiassa tehdyistä iskuista.

Iskuista tekee poikkeuksellisen se, että ne kohdistuvat Sri Lankaan saapuviin matkailijoihin ja kristittyyn vähemmistöön. Kun Sri Lanka on sisällissodan jälkeen rauhoittunut, matkailu on kasvanut, ja se on maalle erittäin tärkeä elinkeino.

– Jo tämän iskun ajoitus eurooppalaisille kristityille vilkkaaseen matkailuajankohtaan viittaa siihen, että motiivit tähän tekoon ovat toisentyyppiset kuin Sri Lankan uskonnollisten vähemmistöjen keskisissä aiemmissa kahinoissa.

Sri Lankassa on koettu huolta Syyriasta mahdollisesti palaavista Isis-taistelijoista, sillä maasta on jonkin verran lähtenyt vierastaistelijoita Isisin riveihin.

Sri Lanka rauhoittui verisen sisällissodan jälkeen

Perinteisesti suurimmat jännitteet ovat olleet Sri Lankan pääosin hindulaisen tamiliväestön ja pääosin buddhalaisen singaleesienemmistön kesken.

Tämä oli vuosien 1983–2009 sisällissodan taustalla. Ainakin 100 000 ihmistä kuoli hallituksen ja tamilisissien sodassa.

Verisen sisällissodan jälkeen maa on ollut rauhallinen, lähettiläs Kämäräinen kertoo.

– Jonkinlaisia yhteenottoja on ollut paikallisten kansallisten vähemmistöjen ja uskonnollisten yhteisöjen välillä, mutta ne ovat olleet pienimuotoisempia.

Viime vuoden lopulla 2018 buddhalaiset hyökkäsivät Sri Lankan vanhassa pääkaupungissa Kandyssa muslimien moskeijoihin. Maan hallitus julisti tuolloin väliaikaisesti hätätilan.

– Maan hallitus on hyvin tehokkaasti ja nopeasti puuttunut tällaisiin tilanteisiin, jos jännitteet ovat päässeet liian pinnalle.

Buddhalaisen ja islaminuskoisen väestön jännitteet ovat olleet luonteeltaan enemmän paikallisia.

– Hätätila kesti muutaman päivän ja sen jälkeen tilanne on ollut maassa rauhallinen, eikä kukaan oikeastaan ole edes uskaltanut aavistaa tällaista iskua.

Katolisen kirkon toiminta Sri Lankassa juontaa juurensa jo 1600-luvulle Portugalin siirtomaavallan aikoihin.

– Katolinen kirkko on hyvin elinvoimainen, ja katoliset ovat hyvin kunnioitettu uskonnollinen vähemmistö. Mitään sortoa ja syrjintää ei ole Sri Lankassa ollut katolisia kohtaan, Harri Kämäräinen kertoo.

Kaduilla kaikuu nauru ja puheensorina, kun mikkeliläiset opiskelijat kokoontuvat keskustaan juhlimaan. Opiskelijoiden seassa harppoo pitkin askelin mies oranssi turvaliivi päällään. Katse kulkee kadun vieressä olevaa kukkaistutusta pitkin. Nopeasti käsi ojentuu siepaten tölkin kassiin.

David Stephensillä on alkanut keskiviikkoillan työvuoro. Ilta näyttää lupaavalta, sillä jo kymmeneltä kassin pohjan peittävät pullot.

Stephens päättää jäädä yökerhon edustalle odottamaan. Opiskelijoita menee meluisana virtana ohi, mutta moni jää seisoskelemaan ulkopuolelle: juomat pitää saada juotua ennen yökerhoon menoa. Kun tölkki on tyhjä, Stephens on valmiina.

Koti-isä keksi työn vapaa-ajalleen

Ensi kosketuksen työhön David Stephens sai 5-vuotiaana. Hän sanoo kasvaneensa Englannissa maatilalla, jossa lasten täytyi osallistua elannon hankkimiseen pienestä pitäen.

– Kerran talvi tuli aikaisin, ja keräsin perunoita jäisestä maasta lumisateessa. En tuntenut sormiani ja itkin.

Stephens oli töissä maatilalla 17-vuotiaaksi. Työ siellä oli hänestä ajanhukkaa, ja hän päätti etsiä jotain muuta.

Lyhyen armeijapalveluksen jälkeen nuori mies aloitti hommat puutarha-alan yrityksessä. Sen jälkeen erilaisia töitä on riittänyt.

Jos Stephens kirjoittaisi kaikki tekemänsä työt ansioluetteloon, listasta tulisi pitkä. Hän innostui matkustamisesta jo varhain ja työskenteli samalla. Hän kertoo tehneensä rakennustöitä Hollannissa, maalanneensa taloja Norjassa ja myyneensä matkamuistoja Prahassa. Stephens uskookin, että työtä saa aina, jos on valmis sitä tekemään.

Stephens kävi matkoillaan myös Suomessa vuonna 1990. Silloin suomalaiset olivat hänestä jäykempiä kuin nykyään. Kaverinsa kanssa he ihailivat viehättäviä mansikanmyyjiä torilla. Suomi oli kuitenkin vain yksi monen maan joukossa.

Kahden vuoden päästä maailman matkaaja saapui ensimmäisen kerran Mikkeliin katsomaan ystäviään, joita on joka puolella maailmaa. Mikkelin vierailullaan Stephens lausui enteellisen toivomuksen ystävälleen: hän toivoi vanhenevansa ja kuolevansa Mikkelissä.

– Mietin, että miksi sanoin niin, hän nauraa.

Vuosia toiveen jälkeen Stephens sai lapsen suomalaisen naisen kanssa, ja he päätyivät asumaan Mikkeliin. Vanhemmat päättivät yhdessä, että Stephens huolehtisi pojasta päivisin, jotta pojan äiti saisi palata töihin.

Illat ja yöt olivat koti-isälle vapaata aikaa, joten hän alkoi keräämään elannokseen pulloja. Rahan lisäksi uusi homma antoi hänelle syyn lähteä ulos, ja siten tavata muita aikuisia. Siitä alkoi hänen uransa pullojen kerääjänä.

Kadulla pääsee puhumaan Brexitistä

Keskiviikkoisin, lauantaisin ja sunnuntaisin David Stephens kerää pulloja öisin. Kesä on sesonkiaikaa, jolloin työtä kannattaa tehdä joka päivä, joskus 15 tuntiakin päivässä. Hän on laskenut keränneensä noin 150 000 pulloa.

Joskus joku on kauhistellut, kuinka hirveää on, että Stephens joutuu hankkimaan rahansa panteista. Hän kuitenkin pitää nykyisestä työstään.

– Jos et voi herätä aamulla niin, että odotat töihin menoa, jotain on pielessä. Ihmiset tekevät töitä, josta eivät nauti. Kun he jäävät eläkkeelle 65-vuotiaina, he miettivät, mitä ovat tehneet elämällään.

Stephensin silmissä palkkatyö ei vaikuta kannattavalta, koska suuri osa tuloista menee veroihin. Panteista saatavat ansiot ovat niin pienet, ettei hänen tarvitse maksaa veroja niistä. Työskennellessään Englannissa Stephensistä tuntui, että valtio törsäsi veroista saadut rahat, ja tukea saivat ihmiset, jotka eivät tehneet sen eteen mitään.

Pullojen keräämisen on Stephensille mielekästä, koska monet pysähtyvät juttelemaan hänen kanssaan.

Useat haluavat tietää, millaista on elää ulkomaalaisena Mikkelissä, ja tietysti, mitä hän ajattelee Suomesta. Jotkut tulevat kertomaan vaikeuksistaan, jotkut haluavat kehittää kielitaitoaan.

Usein keskustelua käydään kadulla myös Brexitistä, EU:sta ja maahanmuutosta. Stephens innostuu silmiin nähden, kun hän pääsee puhumaan näistä aiheista.

– Brexit on aika koominen juttu, vaikka tietää, että tilanne on vakava. Britannia on lähdössä EU:sta, mutta sillä ei ole mitään väliä, sillä parin vuoden päästä EU on kuollut. Toivon olevani väärässä.

Ihmisten kohtaamisen lisäksi Stephensille on tärkeää myös, ettei hänen työnsä vahingoita ketään. Hän on ollut töissä mainosalalla, ja vaikka hän piti työstään, hän ei pitänyt turhan tavaran tyrkyttämisestä.

Pullojen keräämisen ohessa Stephens käyttää aikaa siivotakseen luonnosta sinne heitettyjä muovipakkauksia, vaikka niistä ei saakaan rahaa.

Stephens kuvaa työtään täydelliseksi, koska siinä yhdistyvät rahan ansaitseminen, ihmisten kohtaaminen ja liikunta. Pullojen kerääminen ei ole kuitenkaan vain mukavaa rupattelua ihmisten kanssa.

Kun pakkasta on yli kaksikymmentä astetta ja joutuu pyöräilemään vastatuuleen, ei Stephenskään iloitse ulkotyöstään. Sääolot saattavat pakottaa sinnikkään miehen lopettamaan yötyönsä kesken.

– Joskus en ole meinannut päästä sisään, kun ei ole pystynyt käyttämään avaintani, koska käsistäni on hävinnyt tunto.

Tienaako pullojen keräämisellä?

Kun tekee jotain työtä tarpeeksi pitkään, siinä tulee hyväksi, David Stephens uskoo. Hänelle on kehittynyt vuosien aikana hyvä vaisto pullojen löytämiseen.

– Täytyy tietää, mihin katsoa. Kävelin kerran kaverini kanssa kadulla ja sanoin, että katso, tuolla on tölkki. Hän ei nähnyt sitä.

Stephens ei halua puhua siitä, kuinka paljon hän tienaa pulloja keräämällä. Joka kuukausi on erilainen: joskus taskuun kiertyy kymppi, joskus vaikka satanen. On joskus käynyt niinkin, että koko illan saalis on ollut 40 senttiä.

Hänestä on kummallista, että ihmiset saattavat kysyä kadulla, kuinka paljon hän tienaa.

Vaikka takakontti olisi täynnä pulloja, ei niistä saatava summa ole kovin suuri. Stephensin mukaan hän ei saa tukia, mutta silti rahat riittävät, sillä hän asuu omistusasunnossa poikansa ja pojan äidin kanssa. He pystyvät jakamaan kustannuksia, eikä heidän tarvitse maksaa vuokraa. Ulkona hän ei käy kovin usein, sillä hinnat kauhistuttavat: teekupillisen ostaminen vaatii muovikassillisen pulloja.

Stephens ei kuitenkaan mieti asioiden hintoja pulloina, mutta hänen poikansa on kysynyt, kuinka monta pulloa tarvitaan PlayStationiin.

Pienet tulot ovat Stephensin mielestä yksi huono puoli työssä, mutta ei pidä silti itseään köyhänä.

– Jos minä olen köyhä, mitä muut ovat? Yksi kaverini voivotteli, että hänellä on kolme euroa tilillä. Siis vain kolme euroa koko maailmassa, ja hän on aikuinen! Kun olin lapsi, minulla oli noin vähän rahaa.

Vapaus puhua suunsa puhtaaksi

Kerätessään pulloja David Stephens voi mielestään sanoa mielipiteensä vapaasti toisin kuin palkkatyössä käyvät. Hänestä monet eivät halua kertoa ajatuksiaan esimerkiksi taloudesta, maahanmuutosta tai sosiaalituista, koska pelkäävät menettävänsä työnsä.

– En voi menettää työtäni, koska teen sitä itselleni. Jos palkkatyössä oleva ilmaisee mielipiteensä, joku sanoo menevänsä kertomaan hänen pomolleen, että hän puhuu loukkaavasti. Se, mitä voi sanoa, on siksi rajoitettua.

Stephens uskoo, että jotkut tulevat juttelemaan hänen kanssaan juuri siksi, että hän sanoo asioita, joita muut eivät uskalla.

Ja mielipiteitä hänellä riittää.

Stephensiä harmittaa, etteivät ihmiset lue kirjoja, jotka kertovat, miten elää elämää. Ja sitten on tietenkin mielipiteet politiikasta. Hän ei enää usko demokratiaan, sillä sen tulokset näkyvät esimerkiksi Brexitissä: ihmiset äänestivät ottamatta asioista selvää.

– Olen köyhä ja huonosti koulutettu. Kun kuuntelen poliitikkojen puheita, mietin, että tiedän enemmän kuin he. Missä he ovat siis saaneet koulutuksensa?

Stephensin ystävä on antanut hänelle lempinimen WASB, joka on lyhenne valkoisesta anglosaksisesta buddhalaisesta (White Anglo-Saxon Buddhist).

Stephens kääntyi vuosia sitten kristitystä buddhalaiseksi. Buddhalaisuus merkitsee hänelle sitä, että yrittää olla niin hyvä ihminen kuin voi.

Mies vitsailee olevansa huonoin mahdollinen buddhalainen.

– Käytän enemmän aikaa ihmisten häiritsemiseen kuin meditaatioon.

Stephensin mukaan hän myös menettää usein hermonsa vanhemmalla iällä.

Yksi asia, mikä kuohuttaa mieltä, on roskaaminen. Stephens ei ymmärrä, miksi ihmiset heittävät roskia maahan. Suomessa heitetään hänen mukaansa jopa miljoonan euron arvosta pulloja ja tölkkejä maahan vuodessa puhumattakaan muusta muovista.

– Kasvoin siihen, että ei saa roskata. Maatilalla kasvaa luontoihmiseksi. Kasvoin ajattelemaan, että kaupunkilaiset ovat vihollisia. Ajattelen vieläkin niin.

Ristiriitaista on, että Stephens saa elantonsa juuri ihmisten maahan heittämistä pulloista. Hän kuitenkin toivoo, että ihmiset lopettaisivat roskaamisen, vaikka hän jäisi sen takia työttömäksi.

Seitsemän vuoden raja

David Stephens on kerännyt pulloja seitsemän vuotta. Hän ei ole varma, tuleeko hän tienaamaan rahansa näin vuosien kertyessä.

– Vanheneminen huolettaa. Mutta tietääkö kukaan, mitä tekee vanhetessa?

Eläke Stephensiä ei kuitenkaan huoleta, sillä hän ei aio jäädä eläkkeelle, vaan työskennellä elämänsä loppuun saakka. Hänen mielestään on mahdollista, että kerää pulloja, kunnes hän maatuu haudassa. Pullonkeräyspäiviä hän ei mielellään jätä välistä.

– Kun en ole töissä, huolestun, koska rutiinini rikkoutuu. Ehkä sitä on vanhuus: vanhat ihmiset eivät pidä rutiiniensa rikkoutumisesta. Huolestun kaikista pulloista, jotka menevät minulta ohi, ja työ on myös sosiaalinen elämäni.

Vaikka työ on Stephensille tärkeää, on hän alkanut pohtimaan muitakin vaihtoehtoja.

Stephensin karateopettaja on sanonut hänelle, että seitsemän vuotta on raja mille tahansa työlle, sitten on aika vaihtaa. Seitsemässä vuodessa oppii kaiken ja sitten kyllästyy. Stephens ei ole vielä kyllästynyt kulkemaan öisin pulloja metsästäen, mutta on alkanut miettiä asiaa.

– Voisin opettaa englantia tai filosofiaa, perustaa kultin, mennä töihin Brysseliin EU-virkaan, hän ehdottelee pilke silmäkulmassa.

Jos minua loukataan, se ei yleensä liikauta minua paljonkaan. Jos loukkaus liittyy työhöni toimittajana, otan sen ammattiin kuuluvana asiana. Jos loukkaus liittyy ulkonäkööni, ihmettelen, miksi haluat olla minulle töykeä. Jos olet läheiseni, ja loukkaat minua sieltä, missä tiedät sen tekevän kipeää, se varmasti tekeekin kipeää. Siltikään mikään näistä loukkauksista ei voi horjuttaa minussa sitä tunnetta, että olen arvokas sellaisena kuin olen.

Minun ei tarvitse todistaa ihmisarvoani, ei tehdä työtä sen eteen enkä voi menettää sitä.

Mistä minä oikein olen saanut näin rautaisen itsetunnon? Kasvatettiinko minut tällaiseksi? Onko se geeneissä? Oliko rapakivialueen pohjavedessä jotakin sellaista, mikä selittäisi asian? Vastaus on ei, ei ja ei. Minä vain satuin syntymään kulttuuriin, jossa ajatellaan, että jokainen ihminen on arvokas. Minun ei tarvitse todistaa ihmisarvoani, ei tehdä työtä sen eteen enkä voi menettää sitä. En imenyt sitä äidinmaidosta, vaan suoraan kulttuurisen emoni tissistä. Olen omanarvontunteen läpitunkema, moraalisen arvoni kyllästämä.

Entä jos olisin syntynyt toisenlaiseen kulttuuriin?

Toisinkin voisi olla. Entäpä jos olisin syntynyt maailmaan kaksisataa vuotta sitten? Entä jos olisin syntynyt toisenlaiseen kulttuuriin? Aikaan tai kulttuuriin, jossa ihmisten itsetunto oli sidottu kunnian käsitteeseen. Kunniaa ei saada syntymälahjana, vaan se pitää ansaita ja se voidaan ottaa ihmiseltä pois. Jos joku loukkasi kunniaasi, sinun oli puolustettava sitä ja jos sinut häpäistiin, sinun oli lunastettava kunniasi takaisin.

Arvon ja kunnian kulttuurit poikkeavat toisistaan siinä, miten ne ratkaisevat loukkaantumisesta johtuvat konfliktit. Jos kunnian kulttuurissa loukkasit jonkun kunniaa, se oli usein silmä silmästä ja hammas hampaasta. Arvon kulttuureissa loukatut tunteet sen sijaan harvoin johtavat väkivaltaan. Koska ihmiset ovat arvokkaita, heidän myös odotetaan käyttäytyvän arvokkaasti. Jos konfliktia ei saada ratkaistua riitapukareiden välillä, silloin turvaudutaan usein kolmanteen osapuoleen – esimerkiksi poliisiin tai käräjäoikeuteen.

Kunnian kulttuureissa on silmiinpistävää se, miten herkkiä ihmiset ovat loukkaantumaan. Siksi, kun katselen tätä nykyistä loukkaantumisen hullunmyllyä, tekee mieli kysyä, onko kunnian kulttuuri palannut takaisin postmoderniin yhteiskuntaamme? Selittäisikö se sen, miksi ihmiset ovat nykyään niin herkkiä loukkaantumaan kaikenlaisista asioista, jotka aikaisemmin olisi sivuutettu olankohautuksella?

Uhriutumisen kulttuurissa uhri on paitsi sankari, myös oman alistetun ryhmänsä vapaustaistelija.

Ei selitä, vastaavat sosiologit Bradley Campbell ja Jason Manning tuoreessa teoksessaan The Rise of Victimhood Culture: Microaggressions, Safe Spaces, and the New Culture Wars. Heidän mukaansa on syntynyt uusi uhriutumisen kulttuuri, joka on eräänlainen kunnian kulttuurin ja arvokulttuurin risteymä. Kunnian kulttuurista se on omaksunut taipumuksen loukkaantua herkästi, mutta siitä puuttuu pyrkimys palauttaa kunniansa omaa voimaansa osoittamalla. Päinvastoin, uhriutumisen kulttuurissa korostetaan omaa heikkoutta, omaa haurautta, omaan ryhmään kohdistunutta alistamista ja kärsimystä. Uhriutumisen kulttuurissa uhri on paitsi sankari, myös oman alistetun ryhmänsä vapaustaistelija.

Arvokulttuurista uhriutumisen kulttuuri taas on omaksunut käytännön hakea ratkaisua konfliktiin kolmannelta osapuolelta. Kun esimerkiksi yliopiston kampuksella loukataan jonkin ryhmän tunteita, ensimmäisenä vedotaan yliopiston hallintoon, ja seuraavaksi mobilisoidaan somen samanmieliset yhteiseen huutokuoroon tuomitsemaan kulloinenkin asia.

Campbellin ja Manningin mukaan kaikista voimakkaimpana uhriutumisen kulttuuri elää amerikkalaisilla yliopistokampuksilla. Kampuksilla on kuitenkin eroja; mitä elitistisempi yliopisto on, sitä voimakkaampana uhriutumisen kulttuuri siellä elää. Tämä on Campbellin ja Manningin mukaan tärkeä vihje sille, millaisesta ympäristöstä uhriutumisen kulttuuri kumpuaa.

Hyvin syöneillä ja hyvin koulutetuilla ihmisillä on voimaa ja kapasiteettia ajatella monimutkaisia ja vaatia oikeuksiaan.

Siellä, missä ihmiset ovat konkreettisesti ja räikeästi alistettuja, ihmisillä ei ole tapana loukkaantua pienistä vihjauksista. On suurempiakin ongelmia. Sen sijaan uhriutumisen kulttuuri nousee siellä, missä väestö on jakautunut monenlaisiin eri ryhmiin – etnisiin, seksuaalisiin, poliittisiin – ja jossa ollaan jo hyvin lähellä tasa-arvoista tilannetta. Hyvin syöneillä ja hyvin koulutetuilla ihmisillä on voimaa ja kapasiteettia ajatella monimutkaisia ja vaatia oikeuksiaan. Nämä ehdot täyttyvät hyvin amerikkalaisissa yliopistoissa, ja sieltä uhriutumisen kulttuuri on levinnyt kaikkialle läntiseen maailmaan.

Uhriutumisen kulttuuri sai alkunsa liberaalin vasemmiston leiristä. New Yorkin yliopiston sosiaalipsykologi Jonathan Haidtin mukaan Yhdysvaltain yliopistojen kampuksilla on seitsemän ”pyhää” ryhmää, jotka ovat uhriutumisskaalalla eniten uhreja. Näitä ovat mustat, naiset, seksuaaliset vähemmistöt, latinot, Amerikan alkuperäisasukkaat, vammaiset ja muslimit. Loukkaukset näitä ryhmiä vastaan saavat aikaan välittömän vastareaktion.

En hevin unohda uusnatsia, joka kirjoitti minulle kärsimästään sorrosta, syrjinnästä ja halveksinnasta – on satuttavaa kun ei oteta tosissaan ja media ei piittaa. Herraisä, minä ajattelin.

Valitettavasti konservatiivit – tai ylipäänsä ryhmät, jotka ovat uhriutumisskaalalla vähiten uhreja – ovat viime vuosina omaksuneet saman uhripuheen. Piru vie, he vasta uhreja ovatkin. En hevin unohda uusnatsia, joka kirjoitti minulle kärsimästään sorrosta, syrjinnästä ja halveksinnasta – on satuttavaa kun ei oteta tosissaan ja media ei piittaa. Herraisä, minä ajattelin. Eivätkö uusnatsit ole kovia ja karuja miehiä, jotka eivät selittele tekemisiään ja joita meidän pitäisi pelätä. Mitä tästä maailmasta tulee, jos hekin osoittautuvat tällaisiksi itkijämummoiksi?

Ongelma tässä molemminpuolisessa uhripuheessa – sanoisiko peräti kilvoittelussa – on se, että se typistää koko maailman uhreiksi ja alistajiksi. Jos kaikki on mustavalkoista, missä ovat elämän värit? Jos maailma typistyy näihin kahteen napaan, miten voimme ymmärtää sen kompleksisuutta? Miten voimme näistä rooleista käsin ylipäänsä kurkottaa toisiamme kohti? Sehän meidän on tehtävä, jos aiomme elää yhdessä. Vai aikooko joku täällä siivota pöydän niin, että elää vain samanmielisten valtiossa?

Uhriutuminen on käpertymistä omaan oikeassa olemiseensa.

Sanokaa vain, että olen vanha mies ja pudonnut kehityksen kelkasta – minusta uhriutuminen on surullista. Uhriutuminen on käpertymistä omaan oikeassa olemiseensa. Uhrina on helppo olla, sillä jokainen vastaväite vain vahvistaa uhrin kokemusta omasta oikeassa olemisestaan ja että hän todella on uhri. Näin uhriutumisesta tulee kohtalo, itse itseään syventävä potero. Pohjimmiltaan uhriutuminen on kuitenkin elämänpelkoa; ihminen varjelee itseään elämän vaaroilta ja kaikelta, mikä voisi satuttaa.

Jos sinäkin olet yksi niistä, joita uhrimieli houkuttelee, kannattaa miettiä mitä eräs käsikirjoittaja minulle kerran opetti. Hän sanoi, että päähenkilöä rakennettaessa on tärkeää, että hän ei ole uhri, vaan aktiivinen toimija. Päähenkilö voi olla alussa uhri, mutta draaman kaari on oltava, kuinka päähenkilö kypsyy ja kasvaa uhrin roolista ulos. Sen sijaan, että hän syyttää onnettomuudestaan muita, hän ottaa vastuun omasta elämästään.

Kannattaa siis ponnistella poterosta ulos. Siellä elämä odottaa ja pakettiin kuuluu, että joskus se satuttaa.

Jani Kaaro

Kirjoittaja on tietokirjailija ja vapaa toimittaja. Hän rakastaa filosofiaa ja inspiroituu vanhan ja uuden, tutun ja tuntemattoman sekoittumisesta, joka johtaa johonkin hedelmälliseen asiaan.

Iskujen sarja Sri Lankassa alkoi pääsiäissunnuntain aamuna seitsemän jälkeen Suomen aikaa, ennen aamukymmentä paikallista aikaa.

Ensimmäiset räjähdykset tapahtuivat aamulla pääkaupunki Colombossa St. Anthony's Shrine -kirkossa ja Negombossa Colombon pohjoispuolella sijaitsevassa St. Sebastian's Church -kirkossa.

St. Anthony's Shrine on lähellä Colombon keskustaa sijaitseva Sri Lankan roomalaiskatolisten tunnettu pyhättö.

Tämän jälkeen poliisi kertoi iskuista kolmeen colombolaishotelliin ja kirkkoon Batticoloassa Sri Lankan itäosassa.

Tunteja myöhemmin päivällä tuntemattomat tekijät iskivät vielä hotelliin Colombon eteläpuolisessa Dehiwalan esikaupungissa lähellä Colombon eläintarhaa ja poliisiryhmään Orugodawattan lähiössä Colombon pohjoispuolella.

Yle seuraa Sri Lankan tapahtumia hetki hetkeltä tässä artikkelissa.

Paikallinen uutissivusto ColomboPage raportoi, että iskujen kohteeksi joutuivat Kingsbury-, Shangri-La- ja Cinnamon Grand Hotel -hotellit. Ne ovat uutistoimisto AP:n mukaan ulkomaalaisten matkailijoiden suosimia tasokkaita hotelleja.

Uutistoimisto AP on haastatellut Alex Agilesonia, joka oli iskujen aikaan lähellä St. Anthony's Shrine -kirkkoa. Agilesonin mukaan rakennukset ympäröivällä alueella vavahtelivat räjähdyksen voimasta.

Seitsemän epäiltyä pidätetty

Mikään ryhmä ei ole tunnustanut iskuja, eikä tekijöitä vielä tiedetä.

Sri Lankan puolustusministeri on kertonut uutistoimisto AP:n mukaan, että seitsemän epäiltyä on pidätetty.

Hallituksen mukaan suurin osa iskuista oli itsemurhapommittajien tekemiä.

Ulkomaisia uhreja joukossa

Poliisin tiedottajan mukaan iskuissa on kuollut 207 ihmistä ja haavoittunut 450.

Kuolonuhrien joukossa on 35 ulkomaalaista, kertoo poliisilähde AFP:lle. Joukossa on Yhdysvaltain, Britannian ja Alankomaiden kansalaisia sekä yksi kiinalainen ja mahdollisesti yksi portugalilainen. Haavoittuneissa on britannialaisia ja japanilaisia.

Tanskan ulkoministeriön mukaan uhrien joukossa saattaa olla kuolleita tai haavoittuneita tanskalaisia. Tietoa ei ole saatu vielä vahvistettua.

Ulkoministeriön viestintäpäivystyksestä kerrottiin sunnuntaina aamulla Ylelle, että Sri Lankassa on ainakin 81 suomalaista. Ulkoministeriön tiedossa ei ole, että uhrien joukossa olisi suomalaisia.

Sri Lankassa pieni kristitty vähemmistö

Noin kuusi prosenttia srilankalaisista on katolisia. Suurin osa on buddhalaisia. Katolinen usko nähdään Sri Lankassa kuitenkin yhdistävänä voimana, sillä katolisia on sekä enemmistökansa singaleeseissa että tamilivähemmistössä.

Sri Lankan poliisipäällikkö oli varoittanut mahdollisista itsemurhaiskuista reilu viikko sitten, selviää uutistoimisto AFP:n näkemästä asiakirjasta.

Varoituksen mukaan ääri-islamilainen Sri Lankan Thowheeth Jama'ath -ryhmä oli suunnitellut itsemurhaiskuja tunnettuja kirkkoja ja Intian Colombon-edustustoa vastaan.

Järjestö on kuitenkin tuominnut iskun sunnuntaina aamulla tehdyssä Facebook-päivityksessään.

Oletko paikalla Sri Lankassa? Voit ottaa yhteyttä ja lähettää kuvia tai videoita osoitteeseen yle.uutiset@yle.fi.

Lisää aiheesta:

Sri Lankan terrori-iskut tulivat järkytyksenä: "Kukaan ei edes uskaltanut aavistaa tällaista"

Ulkoministeriö: Mahdollisista suomalaisuhreista ei vielä tietoa – Sri Lankassa ainakin 81 suomalaista

Singaleesien ja tamilien Sri Lankassa kristityt ovat vähemmistö

SDP:n vaalivoitto ja nousu suurimmaksi puolueeksi tarkoittavat, että puolueen puheenjohtaja Antti Rinteestä tulee hallitustunnustelija.

Kun hallitus muodostetaan, puolueet joutuvat yleensä joustamaan osasta tavoitteitaan. Hallitustunnustelijana Rinne kuitenkin päättää, minkä puolueiden kanssa hän ensisijaisesti yrittää hallitusta muodostaa.

SDP pääsee tällöin linjaamaan, mitkä vaalilupauksista ovat sille tärkeimpiä.

Vaalilupauksia ja -tavoitteita demareilla riittää. Puheenjohtaja Antti Rinne on toistellut lupauksia vaalikentillä ja useita lisää löytyy SDP:n yli satasivuisesta eduskuntavaaliohjelmasta. Osa lupauksista on selkeitä ja kirjaimellisia, osa pidemmän aikavälin tavoitteita tai pyrkimyksiä.

Keräsimme kymmenen konkreettista asiaa, jotka demarit ovat luvanneet toteuttaa alkavalla vaalikaudella.

1. Sadan euron korotus pieniin eläkkeisiin

Eniten huomiota saanut SDP:n vaalilupaus julistettiin vappuna 2018. Tuolloin Antti Rinne lupasi vappupuheessaan sadan euron korotuksen alle 1 400 euron eläkkeisiin.

Rinne lupasi lisätä näihin eläkkeisiin “100 euroa nettona kuukaudessa” ohjelmalla, joka toteutetaan useamman vuoden aikana.

Lupaus toistuu lähes täsmälleen samoilla sanoin demarien vaaliohjelmassa. Ylen vaalitentissä Rinne lievensi lupaustaan sanoen muun muassa, että lupauksen toteuttamisen aikataulu riippuu talouskasvusta.

2. Tuhat uutta hoitajaa ja lääkäriä

Samassa puheessa Rinne lupasi myös 1 000 uutta työpaikkaa terveydenhuoltoon.

Myöhemmin tämä lupaus on täsmentynyt tarkoittamaan tuhatta uutta lääkäriä tai hoitajaa.

3. Sitova hoitajamitoitus vanhustenhoitoon

Antti Rinne vaatii, että lakiin kirjataan vanhustenhoidon hoitajamitoitukseksi 0,7.

Tämä on eräs vaalien vähiten kiistanalaisista lupauksista. Ylen uutisoi tammikuussa 2019 laajasti hoivakoteihin liittyvistä ongelmista. Tästä syntyneen kohun seurauksena lähes kaikki eduskuntapuolueet päätyivät vaatimaan hoitamitoituksen kirjaamista lakiin.

Poikkeus oli kokoomus, joka aluksi kieltäytyi tukemasta 0,7 hoitajan mitoitusta. Myöhemmin kokoomus on kuitenkin todennut, että mitoitus voi kelvata myös sille.

4. Seitsemän päivän hoitotakuu

Antti Rinne on luvannut parantavansa perusterveydenhuoltoa niin, että lääkäriin pääsee kiireettömässäkin tilanteessa viimeistään seitsemässä päivässä.

Terveydenhuollon lisätyöpaikat, vanhustenhuollon hoitajamitoitus sekä hoitotakuu ovat asioita, jotka Antti Rinne on erikseen julistanut SDP:n kynnyskysymyksiksi hallitukseen menolle.

5. Aktiivimallin leikkuri kumotaan

Keväällä 2018 Antti Rinne lupasi Aamulehden haastattelussa, että SDP peruu aktiivimallin tuoman “11 miljoonan euron leikkauksen heikoimmassa asemassa olevilta”.

Myös vaalien alla Rinne sanoi aikovansa perua aktiivimalliin kuuluvan työttömyysturvan leikkurin.

6. Toisen asteen koulutus maksuttomaksi

Antti Rinne vaati syksyllä 2018, että toisen asteen koulutuksesta tulisi tehdä kokonaan maksutonta. Vaalikentillä Rinne lupasi, että jokaiselle nuorelle tulee taata vähintään toisen asteen koulutus.

SDP:n vaaliohjelmassa asia muotoiltiin niin, että puolueen tavoitteena on oppivelvollisuuden pidentäminen myös lukioon tai ammatilliseen koulutukseen, ja oppimateriaalien ja ammatillisen koulutuksen työvälineiden maksuttomuus.

7. Korotus opintorahaan

SDP:n vaaliohjelmassa rahaa luvataan toisen asteen lisäksi muillekin opiskelijoille.

Vaaliohjelman mukaan demarit aikoo vaalikauden aikana nostaa opintorahan tason vuoden 2017 alun tasolle ja tehdä siihen vuosittain indeksitarkistuksen.

8. Maksuton varhaiskasvatus – ainakin osa-aikaisesti

Maaliskuussa 2019 Antti Rinne vaati Talouselämän haastattelussa pakollista ja maksutonta varhaiskasvatusta kaikille yli kolmivuotiaille lapsille.

Vaaliohjelmassa muotoilu on hieman lievempi: siellä vaaditaan, että jokaiselle yli kolmevuotiaalle lapselle tarjotaan maksuton osa-aikainen varhaiskasvatus.

9. Lisärahaa teille ja raiteisiin

SDP:n vaaliohjelma lupaa perusparantaa tieverkkoa koko Suomessa. Rapistuvan tieverkon kunnostamisen yhteydessä puhutaan korjausvelasta. Kuluneella vaalikaudella teiden korjausvelka kasvoi, vaikka hallitus panosti sen lyhentämiseen.

Vaaliohjelmassa vaaditaan myös panostuksia raideliikenteeseen. Antti Rinne on puolestaan luvannut, että SDP tukee Helsingin ja Tampereen, sekä Helsingin ja Turun välisten ratayhteyksien parantamista.

10. Kestävän kehityksen ALV

Vaaliohjelmassaan SDP esittää kestävän kehityksen arvonlisäveroa, joka ohjaa kulutusta ympäristön kannalta kestävämpään suuntaan.

Ylen vaalikeskustelu herätti kiistan siitä, ajaako Rinne lihan verotuksen nostamista. Rinne kiisti tämän tulkinnan. Hän totesi Ylen vaalitentissä, että SDP haluaa, että “kevyempiä verokantoja sovelletaan puhtaaseen ruokaan”.

Vaalikeskusteluissa jäi epäselväksi, mitä kaikkia tuotteita vero täsmälleen koskisi, mutta Rinne lupasi, että mallia viedään selvitysten kautta eteenpäin.

Lue lisää:

Lue tästä askelmerkit, miten Suomi saa uuden hallituksen – Valmista toukokuun lopulla tai viimeistään juhannukseksi

Faktantarkistuksen haaviin jäi 36 kiistanalaista väitettä – ympäristökysymykset kuohuttivat eniten

Aurinko paahtaa kuumana mustalle kiitoradalle. Villikukat rehottavat värikkäinä Van Nuysin lentokentän poskessa. Los Angelesissa kevät on uhkeimmillaan poikkeuksellisen viileän ja sateisen talven jälkeen.

Peku Karu, 54, oikaisee Ray-Ban-aurinkolasejaan. Hän kaartaa mustan maasturinsa, vajaan vuoden vanhan Range Rover Sportin lentokentän portista sisään. Kenttätyöntekijä tulee saattamaan auton suuren suihkukoneen luo. Karu osti auringossa kiiltävän businessjetin eilen.

Nyt hänen puoliksi omistamallansa Starjet-lentoyhtiöllä on käytössään yhteensä kahdeksan suihkukonetta, joista kolme on omia.

– Eilen ostamani kone on tosi hyvä työjuhta. Huomenna lennätän sillä erään miljardöörin tyttöystävän Havaijille. Samalla jään itse Mauille sukeltamaan pariksi päiväksi.

Uutena Gulfstream G-IVSP suihkukone maksaisi 30–35 miljoonaa dollaria, mutta käytettynä Karu sai ostettua sen isolla alennuksella. Koneiden hinnat ovat tippuneet paljon viime vuosina.

Karu elää unelmaansa, jonka eteen hän on tehnyt omien sanojensa mukaan pirun paljon töitä.

Lentäjän poika ja ritarin pojanpoika

Karu laskee keltasiniraitaisen suihkukoneensa portaat alas. Kolmetoistapaikkaisen suihkarin leveät ja upottavat vaaleanahkaiset nojatuolit kutsuvat istumaan syliinsä. Keittiön mahonkipintaisessa baarikaapissa helmeilevät eri merkkiset samppanjat.

35 vuotta sitten, 1980-luvun puolessa välissä, Karu saapui Los Angelesiin parikymppisenä nuorukaisena lentolupakirja takataskussaan.

Nuoren miehen niskassa painoivat amerikkalaisesta lentokoulutuksesta kertyneet velat. Vuotta aiemmin hän oli päässyt Suomessa armeijasta, laskuvarjojääkärikoulusta ja miettinyt kotikaupungissaan Helsingissä, mitä elämällään tekisi.

– Kaverit lähtivät opiskelemaan lakia ja bisnestä, mutta mikään niistä vaihtoehdoista ei oikein puhutellut minua.

Karun eräs kavereista oli hoksannut ilmoituksen Helsingin Sanomissa ja vinkannut Yhdysvaltojen itärannikolla järjestettävästä lentäjäkoulusta. Kouluun haettiin skandinaaveja opiskelemaan. Valmistuneille luvattiin bonuksena kolmen vuoden työlupa.

– Lentokoulu oli tosi kallis, mutta se kiinnosti. Perheessämme on paljon lentäjiä, isäni Hannu ja veljeni Heikki ovat muun muassa lentäjiä. Isoisäni Veikko Karu oli Mannerheim-ristin ritari numero 98, laivueen komentaja.

Karu myi kaiken omaisuutensa, otti pankkilainan ja jätti kotimaansa. Hän ajatteli, ettei voi menettää muuta kuin rahansa.

Kitkuttelua yhdellä aterialla päivässä

Valmistuttuaan noin vuoden kestäneestä lentokoulusta Karu muutti Los Angelesiin. Yhdysvaltojen länsirannikko veti häntä puoleensa.

Hän onnistui saamaan töitä lennonopettajana, liikennelentäjäksi siihen aikaan oli erittäin vaikea päästä. Eikä Karulla ollut Yhdysvaltain kansalaisuutta, mikä vaikeutti myös huomattavasti lentäjän työn saantia.

Ensimmäiset neljä vuotta valmistumisen jälkeen hän kituutteli köyhyysrajalla.

Aluksi hänellä ei ollut varaa edes ruokaan. Karu käveli joka aamu seitsemän kilometriä töihin. Työpäivän jälkeen kotimatkallaan hän pysähtyi aina samaan ravintolaan syömään.

– Ravintolassa sai syödä niin sanotun happy hour -buffetin ilmaiseksi ostettuaan juoman dollarilla. Se oli aina päivän ainoa safka, jolla tankkasin kaloreita koko seuraavaksi vuorokaudeksi.

Lähtiessään hän huikkasi ravintolan henkilökunnalle: nähdään taas 24 tunnin kuluttua.

Karu jakoi vuokra-asunnon kolmen kämppiksensä kanssa. Puolitoista vuotta säästettyään hän sai kokoon 50 dollaria. Sillä hän osti käytetyn polkupyörän.

– Muistan aina sen hetken, kun sain hankittua pyörän ja pääsin sillä töihin. Se oli juhlaa, kun ei tarvinnut enää kävellä.

Karun mielestä on tärkeä muistaa tuollaiset hetket, jotta osaa pysyä kiitollisena siitä, mihin on päässyt.

Saatuaan perämiehen töitä Karun elämä hieman helpottui, mutta edelleen seuraavat viisi vuotta olivat hyvin vaikeita. Yli tuhat kertaa hän kysyi itseltään onko hänen hyväksyttävä se, ettei homma toimi ja muutettava takaisin Suomeen.

– Kotimaahan palaaminen olisi tarkoittanut periksi antamista. Pohdin asiaa vakavasti aina yrittäessäni saada vuokrarahoja kasaan. Päädyin kuitenkin aina samaan lopputulokseen: en perkele anna periksi.

Vihdoin ja viimein hommat lähtivät rullaamaan. Nykyisin Karun vakioasiakkaitansa ovat monet miljonäärit sekä elokuva- ja musiikkialan tähdet, kuten George Clooney, Jennifer Aniston, Al Pacino ja Snoop Dogg. Karu toimi pitkään myös edesmenneen Michael Jacksonin lentäjänä.

Jacksonin lähtemätön vaikutus

Peku Karu esittelee valkoisessa lentäjän kauluspaidassansa ja tummissa suorissa housuissansa suihkukoneen ohjaamoa. Vierekkäin on satoja eri nappuloita, valoja ja vipuja. Karu osaisi käyttää niitä vaikka unissaan, takana on tuhansia lentoja.

Yksi niistä on jäänyt erityisesti mieleen.

Oli vuosi 2002 ja Karu oli lennättämässä Michael Jacksonia Santa Barbarasta Miamiin. Kesken lennon Jackson oli tullut ohjaamoon ja istahtanut lentäjien väliin. Hän oli kysynyt Karulta, onko matkalla turbulensseja.

– Hän kertoi pelkäävänsä niitä. Vastasin, että ikävä kyllä turbulenssia tulee olemaan varsinkin Meksikonlahtea ylittäessämme. Kerroin tekevämme parhaamme mennäksemme kaikkien myrskyjen yli tai ohi.

Laulaja oli silloin yllättäen heittänyt Karulle kysymyksen, minne tämä haluaisi lentää. Karu oli vastannut vitsaillen lentävänsä kaikista mieluiten alapuolella sijaitsevaan kotiinsa, mutta kertoneensa myös Las Vegasin olevan hänestä aina hauska.

Jackson oli pyytänyt Karua lentämään Las Vegasiin ja soittamaan sitten hänelle, kun olisi hyvä sää jatkaa matkaa Miamiin. Karu oli tehnyt työtä käskettyä, ja kahden päivän kuluttua he olivat päässeet turvallisesti lopulliseen määränpäähänsä Miamiin.

Tapahtuman jälkeen Karu lennätti laulajatähteä monesti seuraavien kahden ja puolen vuoden aikana. Jackson pyysi usein lentäjäkseen miehen, jonka nimeä hän ei oikein osannut lausua.

– Kerran kysyin häneltä, miksi hän halusi aina minut lentäjäkseen. Olin kuulemma ihminen, joka ei ollut yrittänyt kusettaa häntä.

Karu oli kertonut Jacksonille olevansa suomalainen ja siksi rehellinen. Laulajatähti oli vastannut: Finnish people, good people. Now I know.

Karu teki töitä tuohon aikaan Xtrajet-lentoyhtiölle. Esimerkiksi vuonna 2003 hän lennätti Jacksonin Las Vegasista Santa Barbaraan (Turun Sanomat), jolloin Jackson antautui paikalliselle sheriffille. Laulajaa syytettiin sekaantumisesta alaikäiseen poikaan. Jacksonin Santa Barbaraan saapuminen oli valtava mediatapahtuma (CNN).

Eräs CNN:n toimittaja oli myöhemmin vitsaillut Karulle, että eikö hän ollut tyytyväinen, ettei mokannut laskeutumista. Heidän arvionsa mukaan uutisvideo Jacksonin lennon laskeutumisesta on yksi kaikkien aikojen katsotuimmista videoista.

Lennonopettajasta lentokapteeniksi

Karu esittelee suihkukoneen perällä sijaitsevaa vessaa, joka on isompi kuin monella kotona. Matkustamon vaalealla nahkasohvalla voi hyvin kuvitella Jennifer Anistonin oikaisemassa siroja sääriään kuplivaa juomaa siemaillen.

Karun suihkukoneissa on aina maljakoissa tuoreita kukkia ja ilmassa leijumassa vastapaistettujen suklaakeksien tuoksu.

– Mitä suurempi tähti on asiakkaana, sitä vähemmän hänellä on vaatimuksia. Ja jos miljonäärien vaimot ja äidit ovat tyytyväisiä lentoon sekä palveluun, ovat myös miljonäärimiehet, Karu virnistää.

Karu eteni 90-luvulla perämiehestä vihdoin lentokapteeniksi. Intohimoisesti lentämiseen suhtautuva Karu lensi paljon: keskimäärin 1 000 tuntia vuodessa, kun yleensä lennetään korkeintaan 400–500 tuntia.

Vapaapäivinään hän myös opetteli alan monet muut hommat, kuten koulutuspäällikön, alkoholi- ja huumetarkastajan, päälentäjän, lentotoiminnanjohtajan, mekaanikon, kirjanpitäjän ja myyntimiehen työt.

Kaiken sen, mikä liittyy lentoyhtiön pyörittämiseen.

Paikasta toiseen suhaava ja paljon lentävä suomalainen oli pistänyt pitkään erään miljardöörin silmään. Hän oli myös yksityislentäjä ja halusi perustaa oman lentoyhtiönsä.

– Howard Leight, kaveri, joka ansaitsi satoja miljoonia dollareita korvatulppayhtiönsä myymällä, tuli kysymään minulta voisinko perustaa hänelle lentoyhtiön. Sanoin, etten koskaan ole tehnyt sitä. Hän vastasi, että olet terävä kaveri, niin varmasti selvität sen.

Niin Karu teki vuonna 2000, ja monen mutkan kautta viisi vuotta myöhemmin hän lopulta osti perustamansa Starjet-yhtiön Leightiltä yhdessä yhtiön huoltopäällikön kanssa. Leight oli sittemmin kyllästynyt ilmailualaan ja halusi eroon yhtiöstään.

Karu eteni asemaan, jossa pystyi vapaasti valitsemaan paljonko haluaa lentää ja paljonko tehdä lentoyhtiön toimitusjohtajan hommia.

Suihkarilentojen hinnat pilvissä

Nykyisin Peku Karu lentää kuusi kertaa kuussa ja lopun ajan hän pyörittää lentoyhtiötään. Se on hänelle sopiva määrä.

– Molemmat hommat säilyvät näin mielekkäinä. Reittilentäjän työ on myös loistava, mutta itse tarvitsen enemmän vaihtelua ja haastetta.

Karulle on tärkeää, ettei lentämisestä ikinä tule "vain duuni".

Hän haluaa mahdollisimman monesta lennosta jäävän jonkin hauskan tai mielenkiintoisen muiston mieleen. Hän ei haluaisi lentää 10 000 lentoa, joista ei muistaisi mitään.

Karu tekee töitä noin 55 tuntia viikossa ja hän on aina tavoitettavissa. Heillä on palveluksessaan viisitoista lentäjää, joiden saatavilla hänen on aina oltava.

– Joku lentäjistämme saattaa soittaa keskellä yötä ja kysyä, että mitä kautta Sardiniassa saa halvinta polttoainetta. Minun täytyy olla aina valmiina vastaamaan tällaisiin puheluihin.

Karun mielestä hänen tekemänsä työtuntimäärä ei ole suuri. Hänestä isoin ero eurooppalaisessa ja amerikkalaisessa työkulttuurissa on juuri työn määrä. Yhdysvalloissa tehdään hänen mielestään paljon enemmän töitä.

– Euroopassa keskitytään siihen paljonko on vapaa-aikaa, mutta täällä se on toisin päin. Täällä voi menestyä, jos on valmis tekemään paljon töitä.

Karu ei lennä omilla suihkukoneillaan tehdessään henkilökohtaisia matkojaan. Hän nauraa, ettei hänellä ole varaa itseensä.

Joskus hän saattaa lennättää ukrainalaisen vaimonsa omalla Cessna C-177B pienkoneellaan Catalinan lähisaarelle päiväretkelle. Muuten he lentävät reittilennoilla pääasiassa turistiluokassa, niin kuin monet muutkin.

Jo pelkkä polttoaine tekee suihkukoneella matkustamisesta erittäin kallista.

– Lento täältä New Yorkiin maksaa asiakkaallemme noin 62 000 dollaria. Emme mainosta ollenkaan, ettei tulisi turhia kyselyjä. He, jotka käyttävät koneitamme, kyselevät tutuiltaan ketä kannattaisi käyttää. He eivät googleta palvelua.

Starjetin liiketoiminnasta yli 90 prosenttia tulee suositusten kautta.

Haaveissa talo kukkulalta

Karu sammuttaa suihkukoneestansa virrat ja nostaa portaat takaisin paikoillensa. Hänellä ei näytä olevan kiire minnekään, hän ei vilkuile kännykkäänsä tai kelloonsa.

Suurin etu Karulle juuristansa on ollut kotimaansa imago.

– Suomea pidetään luotettavana. Kaikki, jotka kuulevat, että olen suomalainen ottavat sen positiivisesti.

Auringon valo alkaa taittua pehmeämmäksi, päivä alkaa kääntyä iltapäiväksi. Karu starttaa Range Roverinsa ja suuntaa takaisin highwaylle ennen iltapäiväruuhkia.

– Luksus ei minulle ole kovinkaan tärkeää, mutta autoni on yksi muutamasta pienestä poikkeuksesta, millä olen itseäni vähän palkinnut. Muuten yleensä säästän ja sijoitan ylimääräiset fyrkat.

Karu saattaa saada silloin tällöin työmatkoillansa pieniä palautumishetkiä, mutta parhaiten hän kertoo rentoutuvansa tekemällä lisää töitä. Lomamatkoillaankin hän toisinaan hoitaa läppärillään työasioita salaa vaimoltansa.

– Ihmiset sanovat olevani onnekas, kun olen päässyt tähän asemaan. Mutta totuus on, ettei onnella ole mitään tekemistä asian kanssa. Kaikki on yksinkertaisesti ainoastaan kovan työn tulosta, mikä on meille jokaiselle mahdollista.

Karu neuvoo uskaltamaan unelmoida, mutta olemaan myös valmis tekemään lujasti töitä unelmiensa eteen.

Auringon viipyilevät säteet silittelevät moottoritien vierellä vihreinä avautuvia Santa Monican vuoria. Toisella puolella tietä siintää viekoittelevana tummansininen Tyyni valtameri.

Karu haaveilee saavansa jonain päivänä ostettua kukkuloilta vaimonsa kanssa mieleisensä talon. Hän meni kolme vuotta sitten ensi kerran naimisiin, ja he toivovat myös muutaman vuoden päästä perheenlisäystä.

Mutta työtään hän ei mistään hinnasta vaihtaisi.

– Vaikka voittaisin Superlotossa 500 miljoonaa, niin haluaisin silti tehdä tätä duuniani. En tiedä mitä muuta tekisin.

• Etelä-Aasian Sri Lankassa on tehty kahdeksan iskua kirkkoihin ja hotelleihin.
• Iskuissa on kuollut noin 200 ihmistä ja haavoittunut satoja.
• Iskuja tehtiin pääsiäismessujen aikana kolmeen kirkkoon eri puolilla maata.
• Lisäksi kolme turistien suosimaa hotellia pääkaupunki Colombossa joutui iskujen kohteeksi.
• Seitsemäs isku tapahtui myöhemmin päivällä lähellä Colombon eläintarhaa, kahdeksas lähiössä poliisien tehdessä kotietsintää.
• Mikään ryhmä ei ole ilmoittautunut iskujen tekijäksi. Sri Lankan puolustusministerin mukaan seitsemän epäiltyä on pidätetty.

Yle seuraa Sri Lankan iskuja tässä artikkelissa hetki hetkeltä. Täältä voit lukea tiivistyksen iskujen etenemisestä ja tärkeimmistä tiedoista.

Oletko paikalla Sri Lankassa? Voit ottaa yhteyttä ja lähettää kuvia tai videoita osoitteeseen yle.uutiset@yle.fi.

Lisää aiheesta:

Sri Lankan terrori-iskut tulivat järkytyksenä: "Kukaan ei edes uskaltanut aavistaa tällaista"

Singaleesien ja tamilien Sri Lankassa kristityt ovat vähemmistö

Ulkoministeriö: Mahdollisista suomalaisuhreista ei vielä tietoa – Sri Lankassa ainakin 81 suomalaista

Kun 32-vuotias lahjakas Carl Fabergén korusuunnittelija Alma Pihl saapui Venäjän vallankumouksen jaloista Suomeen, hän toi vähäisen omaisuutensa lisäksi mukanaan salaisuuden.

Salaisuus oli sitä luokkaa, että hän aikoi säilyttää sen kuolemaansa saakka.

Alma Pihl kätki sen sydämeensä ja eli hiljaiseloa Kuusankoskella, jonne hän asettui 1920-luvun alussa miehensä Nikolai Kleen kanssa.

Kuusankoski valikoitui asuinpaikaksi Kymijoen koskien ääreen nousseen Kymi-yhtiön takia. Nikolai oli ollut yhtiön palveluksessa jo sen Pietarin konttorissa.

Vaimo puolestaan sai töitä kaunokirjoituksen ja kuvaamataidon opettajana tehdasyhteisön ruotsinkielisestä koulusta, joka sekin oli Kymi-yhtiön ylläpitämä.

Alma Pihl halusi peitellä menneisyyttään leimautumisen pelosta ja ajan ilmapiirin vuoksi.

– 1920- ja 1930-luvun Suomessa ei ollut kovin muodikasta olla Venäjältä tullut henkilö, selittää kulttuurineuvos Eero Niinikoski, joka työskenteli aikoinaan Kymi-yhtiön ja UPM:n viestinnässäja markkinoinnissa.

Venäjältä tulleita Alma ja Nikolai rohkenivat olla vain kotinsa seinien sisäpuolella. Vain siellä myös tiedettiin, että Alma Pihl oli yksi maailman parhaista korutaiteilijoista.

Ja tätä jatkui vielä pitkään.

Eno huomasi nuoren Alman kyvyt

Alma Pihl syntyi Moskovassa 1888. Perhe oli kuitenkin suomalaistaustainen, sillä Alman isä Knut oli kotoisin läntiseltä Uudeltamaalta, Pohjan pitäjästä.

Jalokiviuralle Alma päätyi Pietarissa. Sinne hän oli muuttanut sisarustensa ja äitinsä kanssa, kun isä Knut kuoli Alman ollessa vain 9-vuotias.

Nuorena aikuisena Alma pääsi harjoittelijaksi ja arkistotöihin enonsa jalokivipajalle, jonka asiakas Carl Fabergé oli. Työnä oli piirtää ja arkistoida pajalla valmistettuja tuotteita.

Välillä jäi aikaa luonnostella paperille omiakin ideoita. Eno huomasi Alman kyvyt ja päätti tarjota nuoren sisarentyttärensä töitä asiakkailleen.

Alman suunnittelemat työt alkoivat nopeasti saada aikansa kansainvälisen huippubrändin, Fabergén, leiman kylkeensä.

Pääsiäislahjoja keisarinnoille

Alma Pihl ehti lyhyellä urallaan, ennen Venäjän vuoden 1917 vallankumousta, suunnitella noin 2000 arvoesinettä.

Näiden joukossa olivat sittemmin huippuarvokkaiksi ja maailmanmaineeseen nousseet jalokivikoristeiset tsaarien pääsiäismunat.

Talvimuna oli tsaari Nikolai II:n pääsiäislahja äidilleen leskikeisarinna Maria Feodorovnalle vuonna 1913. Alma Pihl sai idean pakkaspäivänä ikkunassa näkemistään jääkiteistä.

Tsaarin perhe ihastui Talvimunaan niin paljon, että Alma sai tehtäväkseen suunnitella myös seuraavana vuonna keisarillisen pääsiäismunan.

Alma Pihlin suunnittelutyöllä on valtava merkitys. Eero Niinikoski

Siitä tuli Mosaiikkimuna, jonka sai lahjaksi Nikolain puoliso, keisarinna Alexandra Feodorovna. Mosaiikkimunan innoittajana olivat ristipistokäsityöt.

Keisarilliset pääsiäismunat valmistettiin muun muassa timanteista ja platinasta.

Tsaariperheen kalleuksiksi päätyminen oli kuitenkin vasta pitkän matkan alku. Vuosikymmeniä myöhemmin ne päätyivät maailman muille hallitsijoille, ja niiden arvo nousi huikeisiin summiin.

"Tant Alma"

Alma Pihl toimi kaunokirjoituksen ja piirustuksen opettajana Kuusankosken ruotsinkielisessä koulussa lähes 25 vuoden ajan.

Suomenkielisessä ympäristössä ruotsinkieliselle opetukselle oli tarvetta, koska Kymi-yhtiön johdossa oli paljon ruotsinkielistä henkilökuntaa perheineen.

Oppilailleen Pihl oli Alma-täti eikä entinen korusuunnittelija. Espoolainen Maj-Britt Paro oli Alman oppilaana 1940-luvun lopulta alkaen.

Meidän piti laittaa tunteet peliin, kun piirsimme. Maij-Britt Paro

Paron mukaan kaikki rakastivat “Tant Almaa”.

– Hän oli ihastuttava ja hyvin inspiroiva.

Paron mukaan Alma Pihl, opettajana miehensä nimen mukaisesti Alma Klee, ei pahemmin piitannut piirtämiseen liittyvistä teknisistä asioista.

– Ei hän perspektiiveistä välittänyt. Meidän piti laittaa tunteet peliin kun piirsimme.

Paro muistelee, että tunnetta ja lennokkuutta Alma kaivoi oppilaistaan esiin käyttämällä ruotsista ja saksasta sekoitettua eräänlaista iskulausetta.

– Mera schwung, hän saattoi huudahtaa.

Entisille oppilaille Alma Pihlin lahjakkuuden ja luovuuden tausta selvisi vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Silloin Pihlin töitä tutkinut Ulla Tillander-Godenhielm onnistui vanhojen luonnoskirjojen ja käsialanäytteiden perusteella todistamaan, että Alma Pihl todellakin oli työskennellyt maineikkaalle Fabergélle.

Tillander-Godenhielmin apuna oli Alma Pihlin ottotytär Lydia, jolle Alma oli lopulta paljastanut taustansa muutama vuosi ennen kuin kuoli vuonna 1976. Muita lapsia Almalla ja Nikolailla ei ollut.

– Olihan se uskomattoman sääli, ettei hän itse saanut nauttia menestyksestään. Vasta kymmenen vuotta hänen kuolemansa jälkeen koko hänen salaisuutensa paljastui, mietti Maj-Britt Paro vuonna 2008 esitetyssä Ilona Arosalon dokumenttielokuvassa.

Maailman kaunein taide-esine

Talvimunasta maksettiin kansainvälisessä taidehuutokaupassa 2000-luvun alussa lähes kymmenen miljoonaa dollaria. Taide-esine on viimeisimmän tiedon mukaan Lähi-idässä sijaitsevan Omanin sulttaanikunnan hallitsijan perillisten omaisuutta Lontoossa.

Mosaiikkimunan rahallisesta arvosta ei ole varmoja arvioita liikkeellä. Jotain esineen arvostuksesta kertoo se, että muna on ollut jo pitkään Englannin kuningatar Elisabet II:n kokoelmissa.

Carl Fabergén jalokivipaja tuotti aikoinaan noin 150 000 erilaista esinettä.

– Alma Pihlin suunnittelema Talvimuna on kansainvälisesti arvioitu Fabergén kauneimmaksi esineeksi. Kyllä hänen suunnittelutyöllään on valtava merkitys, sanoo Eero Niinikoski.

Pihl kuuluu myös niihin suuruuksiin, jotka tunnetaan paremmin ulkomailla kuin Suomessa. Siihen on yksinkertainen syy.

– Hänen korunsa tulevat aika ajoin myyntiin suuren maailman huutokauppoihin, jolloin hänen työnsä analysoidaan sikäläisissä huutokauppaluetteloissa, sanooUlla Tillander-Godenhielm.

Alma Pihlin työn arvoa ei tunnisteta kovin hyvin edes Kymenlaaksossa, jossa hän asui valtaosan elämästään.

Lasten kevätretki Alman kotitalolle

Alma Pihlin arkisesta aherruksesta kuusankoskelaiskoulun kaunokirjoituksen ja piirustuksen opettajana ei ole paljoa jälkipolville säilynyt. Jotain kuitenkin.

Alma taiteili oppilailleen opetustaulut, jotka ovat tallessa Kouvolan kaupunginmuseossa Poikilossa.

Kopiot niistä ovat Kuusankoskella sijaitsevassa ruotsinkielisessä koulussa, Svenska Skolanissa, joka nykyään toimii eri paikassa kuin menneinä vuosikymmeninä. Se on nykyään Kouvolan kaupungin ylläpitämä koulu.

2000-luvun lapsille on kerrottu koulussa, kuka Alma Pihl oli.

– Teemme yleensä toukokuussa keväisen kävelyretken Alman entiselle kotitalolle. Samalla sitten kerron Alman tarinaa, kertoo alakoulun luokanopettajana toimiva Sanna Eloranta.

Alma Pihlin entinen kotitalo on edelleen asuinkäytössä. Paikallinen kotiseutuyhdistys Kuusankoski-Seura kiinnitti talon seinään 2000-luvun alussa muistolaatat, jotka kertovat neljällä kielellä talon entisestä asukkaasta.

Alman tulevaisuus

Voisiko Alma Pihlistä tulla jatkossa nykyistä tunnetumpi myös Suomessa? Kouvolan kaupunginmuseo Poikilon vs. intendentti Mari Lehtosalo on hiukan epäileväinen.

– Korutaide ei ehkä ole kuitenkaan suurten joukkojen taidetta. Toki toivoisin, että ainakin Alman kotiseudulla hänet tiedettäisiin.

Kulttuurineuvos Eero Niinikoski on samoilla linjoilla.

– Hänen alansa, korutaide, lienee sen verran erikoinen, että suuren yleisön suosioon se ei ehkä nouse.

Hän myös kertoo aika ajoin kyselleensä eri yhteyksissä kymenlaaksolaisilta, kuka heidän mielestään on kaikkien aikojen kuuluisin kymenlaaksolainen.

– Moni on vastannut, että jalkapalloilija Sami Hyypiä. Hämmästys on ollut suuri kun olen kertonut, että minusta se on kyllä Alma Pihl, naurahtaa Niinikoski.

Jutussa on käytetty lähteinä Maj-Britt Paron kirjaa Tant Almas hemlighet, Anu Seppälän kirjaa Jääkukkia keisarinnalle - Alma Pihlin uskomaton elämä, Ilona Arosalon tv-dokumenttia Alma Pihl – Fabergén hurmaava koruseppä sekä Kouvolan kaupunginmuseo Poikilossa meneillään olevaa Myyntinmurtajia ja matkantekijöitä -näyttelyn Alma Pihliä koskevaa osuutta.

Salossa pelastuslaitos on saanut suuren asuinrakennuksen tulipalon hallintaan.

– Olemme nyt niin sanotussa jälkiraivausvaiheessa, eli tuli on hallinnassa ja se on saatu rajattua, kertoi päivystävä päällikkö Juha Virto varhain maanantainaamuna Ylelle.

Pelastuslaitos sai ilmoituksen suuresta rakennuspalosta Salon Esterinkadulla noin kello yhdeksältä illalla. Tulipalo oli voimakas ja siitä muodostui runsaasti savua.

Savun takia alueelle annettiin vaaratiedote, mutta nyt vaaratilanne on ohi. Sammutustyöt jatkuvat pitkälle aamuyöhön.

– Tällaiset vanhat kiinteistöt voivat olla yllätyksellisiä, eli vaikka se on nyt hallinnassa, palo voi vielä levitä uudestaan, Virto totesi.

Palo ei ole aiheuttanut henkilövahinkoja.

Palon syttymissyystä ei ole vielä tietoa, mutta se sai alkunsa yhdestä asunnosta ja levisi talon ullakkotiloihin. Viiden huoneiston rakennuksen asunnoista on evakuoitu toistakymmentä ihmistä.

Aineellisten vahinkojen suuruudesta ei ole vielä tarkkaa tietoa, mutta rakennus kärsii joka tapauksessa mittavia vaurioita.

Neljä Isisin taistelijaa hyökkäsi sunnuntaina Saudi-Arabian turvallisuusjoukkojen asemiin maan pääkaupungista Riadista 250 kilometriä pohjoiseen.

Miehet olivat aseistautuneet konekivääreillä, räjähteillä ja Molotovin cocktaileilla.

Saudi-Arabian joukot ampuivat kaikki hyökkääjät. Saudien puolelta kolme poliisia haavoittui.

Isisin virallinen uutistoimisto Amaq otti vastuun tapahtuneesta iskusta. Julkaistussa videossa esiintyi neljä naamioitunutta hyökkääjää, jotka julistivat uskollisuuttaan islamilaiselle valtiolle.

Itänaapurissa elettiin myrskyisiä aikoja 1990-luvun alussa. Neuvostoliitto hajosi ja sen raunioille syntyi uusi Venäjä. Suomalaiset yritykset rynnivät Venäjän suurille uusille markkinoille. Erityisesti suomalaisia yrityksiä tuli Pietariin, jossa samaan aikaan rehotti myös järjestäytynyt rikollisuus.

Suomessa pelättiin venäläisen mafian levittäytymistä rajan ylitse Suomeen. Suomen viranomaiset halusivat saada selkeämmän kuvan siitä, mitä Venäjällä ja erityisesti Pietarissa tapahtui.

Pietariin pääkonsulaattiin päätettiin nimittää poliisiyhdyshenkilö. Pestin sai Lappeenrannassa tuolloin työskennellyt Supon ylietsivä Timo Myyryläinen.

Kulttuurishokki

Pietari teki voimakkaan vaikutuksen itärajan pikkukaupungista saapuneeseen poliisimieheen.

– Olihan se aikamoinen kulttuurishokki. Se, että miten siellä toimittiin ja ketkä siellä olivat saaneet valtaa, Myyryläinen kertoo.

Venäjällä yksityistettiin tuolloin nopeaa tahtia valtion omaisuutta. Apajilla olivat niin järjestäytynyt rikollisuus, poliitikot kuin valtion virkamiehetkin.

– Kyllä siinä sivusta katsellessa suomalaisen virkamiehen pitkämielisyyttä koeteltiin, Myyryläinen kuvailee.

Mafialla vahva ote

Järjestäytyneellä rikollisuudella oli 1990-luvun alussa vahva ote Pietarissa. Myyryläisen mukaan yksi syy tähän oli se, että kaupunkiin oli saapunut paljon länsimaisia yrityksiä, jotka rikollisjoukkiot näkivät houkuttelevina tulonhankintakohteina.

Kaupungissa oli myös paljon suomalaisyrityksiä. Nekin joutuivat tekemisiin rikollisten kanssa.

– Käsitykseni mukaan käytännössä kaikki suomalaisyritykset, joissa oli mitään potentiaalia, joutuivat rikollisten kontaktoinnin kohteeksi, Myyryläinen sanoo.

Yrityksille tarjottiin suojelua

Rikolliset pyrkivät tarjoamaan yritykselle suojelua rahallista korvausta vastaan.

– Peruskuvio oli, että firmaan ilmestyi eräänä päivänä pari jääkaapin kokoista kolhitun näköistä kaveria, jotka kysyivät yrityksen johdolta, että kuka teitä suojelee, Timo Myyryläinen kuvailee.

Jos yrityksen johto ilmoitti, että suojelua ei ole, miehet siirtyivät markkinointipuheen seuraavaan osaan, jossa korostettiin Pietarin vaarallisuutta.

– Miehet saattoivat sanoa, että kai te ymmärrätte, että täällä kaupungissa on paljon uhkia ja vaaroja, esimerkiksi tulipaloja voi syttyä tai jotain muuta kamalaa tapahtua. Niin että kyllä tällainen suojelu kannattaisi ottaa kohtuullista korvausta vastaan, kertoo Myyryläinen.

Jos yrittäjä ei heti suostunut maksamaan, asiaan palattiin sopivan ajan kuluttua.

– Se oli sellaista määrätietoista hivutusta. Ruuvia kiristettiin vähitellen, mutta suomalaisia kohtaan ei käytetty juurikaan väkivaltaa, Myyryläinen kertoo.

Sisäpiiritietoja hankittiin soluttamalla

Myyryläisen mukaan joskus rikolliset jopa soluttivat suomalaisyrityksiä tai yrityksestä hankittiin muuten sisäpiiritietoja, joilla myyntipuheita voitiin terästää.

– Yhdessä tapauksessa rikolliset esimerkiksi saivat tietää yrityksen työntekijän ajaneen autokolarin, joka ilmiselvästi oli kuitenkin puhdas onnettomuus.

Seuraavana päivänä yrityksen toimitusjohtajan puheille ilmestyi jälleen kaksi markkinointimiestä tarjoamaan suojelua

– He ilmoittivat, että oletteko huomanneet, että täällä kaupungissa on erittäin vaarallista liikkua autolla, Myyryläinen kuvailee.

Puhdas onnettomuus pyrittiin siis esittämään tahallisena tekona.

Suomalaisyritykset myös maksoivat suojelurahoja.

– Ruuvia kiristettiin niin pitkälle, että yrittäjä katsoi lopulta viisaammaksi ottaa palvelun ja maksaa, että sai olla rauhassa, Myyryläinen kertoo.

Huijarit liikenteessä

Yrityksille ongelmana oli kuitenkin se, että useinkaan ei ollut täysin selvää, kuka rahoja oli perimässä ja mistä maksetaan.

– Hyvinkin yleinen ilmiö oli, että yritykseen tuli henkilöitä, jotka ilmoittivat, että me suojelemme tällä alueella ja edustamme tiettyä tunnettua rikollispiiriä.

Usein uhkailijat olivat kuitenkin puhtaita onnenonkioita.

– Monesti selvisi, että kyseessä on vain jokin paikallinen kolmen, neljän hengen rosvoporukka, jolla ei ole mitään mahdollisuuksia kiristää tai suojella ketään, Myyryläinen kertoo.

Toiminta siirtyy vartiointiliikkeisiin

Venäjän vakiintuessa 1990-luvulla myös järjestäytyneen rikollisuuden toiminta muuttui. Suojelupalvelujen tarjoaminen siirtyi laillisiin puitteisiin vartiointiliikkeisiin.

– Loppujen lopuksi aika nopeasti mafian suojelumaksut poistuivat ja yritykset maksoivat vain vartiointiliikkeille. Lopuksi oli vaikea nähdä mikä näissä yrityksissä oli järjestäytynyttä rikollisuutta ja mikä puhdasta liiketoimintaa.

Samalla näkyi rikollisuuden ja laillisen järjestelmän yhteenkietoutuminen.

– Hyvin nopeasti alkoi muodostua vartiointiliikkeitä, joiden omistajina oli sekä tunnettuja rikollistaustaisia henkilöitä että virkamiehiä, Timo Myyryläinen kertoo.

Vanha tavara vei mennessään

Timo Myyryläinen jäi eläkkeelle Supon ylietsivän virastaan Lappeenrannassa vuonna 2008. Vanhan tavaran kaupan pitämisen Lappeenrannan keskustassa hän aloitti sivutoimena jo työvuosinaan.

– Alunperin kiinnostus vanhaan tavaraan syntyi poliisityön kautta eräässä taidetta koskeneessa jutussa. Siitä kiinnostuin aiheesta ja lähdin syventämään tietojani. Vähitellen se vei mennessään, Myyryläinen kertoo.

Vanhoissa esineissä Myyryläistä kiinnostavat erityisesti niihin liittyvät tarinat. Hän ottaa esille yhden tällaisen esineen, joka näyttää pieneltä kirjekuorelta.

– Tämä on käsinkirjoitettu hautajaiskutsu vuodelta 1901, jossa kerrotaan, että äiti on kuollut ja, että äidin suuri toivomus oli, että kirjeen saanut ystävä olisi yksi henkilöistä, jotka kantavat äidin hautaan.

– No tällaisia hautajaiskutsuja on tietysti vaikka kuinka paljon vinteillä, mutta mielenkiintoisinta tässä on tämä allekirjoittaja, joka on Albert Edelfelt eli yksi meidän tunnetuimpia kultakauden ajan taiteilijoita, Myyryläinen kertoo.

Sri Lankassa eilen sunnuntaina tehtyjen pommi-iskujen uhrien joukossa ei näyttäisi olevan suomalaisia, kertoo ulkoministeriö.

Paikalliset viranomaiset ovat saaneet uhreja tunnistettua ja ulkoministeriö seuraa tilannetta edelleen, ministeriön viestintäpäivystäjä Vesa Häkkinen sanoo.

Maassa on ainakin kaksi sataa suomalaista matkailijaa.

– Matkustusilmoituksia on tehty maanantaiaamuun mennessä vähän alle 200 ja ne koskevat hieman yli kahta sataa ihmistä.

Todellinen suomalaisten määrä on luultavasti suurempi, Häkkinen arvioi.

Ministeriö on lähettänyt iImoituksen tehneille viimeksi tänä aamuna viestin, jossa kerrottiin muun muassa ulkonaliikkumiskiellon purkamisesta.

– Edelleen kannattaa seurata paikallisten viranomaisten ohjeita ja noudattaa niitä, Häkkinen sanoo.

Lisäksi kannattaa tehdä matkustusilmoitus ulkoministeriölle, jos se on vielä tekemättä, ja olla yhteydessä läheisiin Suomessa, hän neuvoo.

Matkustusohjeen muutos voi vaikuttaa matkavakuutukseen

Ulkoministeriö kehottaa nyt välttämään tarpeetonta matkustamista Sri Lankaan. Suomi yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa päätti muuttaa matkustusohjetta sunnuntaina illalla, Vesa Häkkinen kertoo.

Suositus välttää maahan matkustamista on voimassa vähintään muutaman päivän.

– Keskiviikkona katsotaan, mikä on tilanne.

Maakohtainen matkustussuositus perustuu yleensä pitkän aikavälin turvallisuustilanteen arvioon. Sen muuttaminen akuutin tilanteen takia on poikkeuksellista.

Jos on suunnitellut matkaa Sri Lankaan, kannattaa olla yhteydessä matkanjärjestäjään, Häkkinen neuvoo.

– Matkavakuutusten voimassaoloon saattaa tulla muutoksia. Toisaalta matkanjärjestäjät voivat oikeuttaa matkan perumisen yleensä ilman eri kustannuksia, mutta tämä on heidän päätöksensä.

Lue lisää:

Sri Lankan iskuissa kuollut tähän mennessä 290 ihmistä – tekijöitä oli ainakin seitsemän

Pääministerin mukaan kahdeksan on pidätetty, yli 200 uhrin joukossa tanskalaisia – Tämän tiedämme Sri Lankan tuhoisista pommi-iskuista

Tanskalaispariskunta oli hotellin aamiaispöydässä, kun räjähti: "Kuulimme valtavia pamauksia ja sitten sireenejä"

Sri Lankan terrori-iskut tulivat järkytyksenä: "Kukaan ei edes uskaltanut aavistaa tällaista"

Ylipaino ja erilaiset elintasosairaudet kiusaavat myös kotieläimiä. Kun isäntä tai emäntä napsii hiukopalaa, herkku löytää usein tiensä myös lempeäsilmäisen lemmikin suuhun.

– Yltäkylläisyys ja ihan hyvää tarkoittava huolenpito johtaa usein siihen, että lemmikille kertyy ylimääräisiä kiloja, sanoo eläinlääkäri Jaakko Väyrynen Oulun kaupungin eläinlääkärin vastaanotolta.

Koirien ja kissojen ylipaino-ongelmat ovat eläinlääkäreille tuttu ilmiö. Väyrynen arvioi, että aikuisista vastaanotolla käyvistä koirista kolmannes tai peräti puolet kärsii ylipainosta.

Citylemmikkejä vaivaa liikunnan puute

Ylimääräisten makupalojen lisäksi monia kotieläimiä vaivaa liikunnan puute. Myös kotieläinten käyttötarkoitus ja asuinpaikka näkyvät eläinten kunnossa.

Väyrynen kertoo, että kerrostaloasunnoissa ja kaupungin keskustoissa asuvat lemmikit ovat yleensä pulskempia kuin lemmikit, joilla on paljon tilaa temmeltää ja liikkua.

Metsästys-, urheilu- ja hyötykäyttöön hankitut kotieläimet vaativat paljon liikuntaa, ja niiden kanssa lenkkeillään usein enemmän kuin puhtaasti seuralaiseksi hankittujen lemmikkien kanssa.

Sen vuoksi seuralaisina olevilla eläimillä energiankulutus voi olla vähäisempää. Kun vähäiseen liikuntaan yhdistetään ylimääräiset makupalat, lopputuloksena on pullukka, joka kärsii samoista ongelmista kuin ylipainoinen ja vähän liikkuva ihminenkin.

Ylipaino altistaa monille elintasosairauksille kuten diabetekselle, nivelvaivoille sekä virtsatievaivoille. Se rasittaa myös sydäntä.

– Kyllä se näkyy, jos eläin liikkuu huomattavia määriä ja saa päivittäin moninkertaisesti enemmän askelia kuin vähän liikkuva eläin. Niillä on myös ihan erilainen lihaskunto ja yleisterveydentila, Väyrynen sanoo.

– Toisilla taas on sellainen sohvaperunan figuuri, Väyrynen jatkaa.

Elintasosairaudet vaivaavat myös hevosia

Hevosten liikalihavuus on Suomessa yleinen ongelma (HS). Sitä esiintyy erityisesti harrastajien omistamilla hevosilla. Monet hevosenomistajat pitävät ratsuaan lemmikin kaltaisena eläimenä, jolloin hevoselle luontainen liikkuminen ja fyysisesti rasittava työ jää vähemmälle.

– Kyllähän niillä on elintasosairauksia. Samaan tapaan kuin ihmisillä on ongelmana liikalihavuus ja kakkostyypin diabetes, kertoo hevossairauksien erikoiseläinlääkäri Ritva Kaikkonen Oulun Hevosklinikalta.

Hevosilla on nykyisin vähän liian hyvät eväät. Ritva Kaikkonen

Samalla kun elopaino lisääntyy, hevosen nivelet ja jänteet rasittuvat. Myös tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat lisääntyneet. Ongelmien taustalla on vähäisen liikunnan lisäksi liiallinen ruokinta.

– Hevosilla on nykyisin vähän liian hyvät eväät, Kaikkonen sanoo.

Hevonen syö luonnostaan pitkin päivää, ja se käyttää jopa kaksi kolmasosaa valveillaoloajastaan syömiseen.

Usein syötäväksi kasvatettu heinä on luonnonlaitumia energiapitoisempaa, koska se voi sisältää runsaasti sokeria. Kun tämän päälle tulevat vielä erilaiset energialisät ja väkirehut, hevonen lihoo. Hevosen laihduttaminen vaatii omistajalta tietoa ruokinnasta ja ruokintatavoista (Suomenhevosliitto).

Kaikkonen muistuttaa, että tietyt rodut, kuten suomenhevonen ja shetlanninponi ovat historiansa aikana joutuneet näkemään välillä jopa nälkää. Ne ovat siis evoluutionsa aikana tottuneet siihen, että ruokaa ei aina ole saatavilla yllin kyllin.

– Nyt eläimet saavat hyvälaatuista ruokaa ympäri vuoden, ja se on niille liikaa käyttöön nähden, Kaikkonen sanoo.

Onko sinun lemmikistäsi tullut pullukka? Voit keskustella eläinten terveydestä jutun keskusteluosiossa kello 22.00 saakka.

Lisää aiheesta:

Leila onnistui laihtumaan 150 kiloa tiukalla kuurilla – Joka viides hevonen Suomessa on liian lihava

Jopa joka toinen kissa on ylipainoinen – koko perheen pitää sitoutua, kun lemmikki alkaa laihduttaa

Tamperelainen Ida Lehtonen on koiravalokuvaaja. Hän on valokuvannut pienestä pitäen ja ollut kiinnostunut eläimistä. Koiravalokuvaajan ammatti tuntui siis luontevalta.

Omakin koira on, saksanpaimenkoira Olga.

–Oli rotu, koko tai ikä mikä tahansa, kaikista koirista on mahdollista saada hyviä kuvia.

Myös kotikuvaaja voi ottaa onnistuneita kuvia lemmikistään – kun ottaa käyttöön nämä Ida Lehtosen vinkit!

1. OPETA KOIRAA POSEERAAMAAN

Koirat eivät ymmärrä miksi omistaja heiluu musta laatikko kädessään ja antaa epämääräisiä ohjeita. Opeta siis koiralle ennen kuvaamista, mitä haluat sen tekevän. Esimerkiksi istu ja paikka -käskyt ovat todella hyödyllisiä kuvatessa. Kun koira osaa temput ilman kameraa, on helpompi lähteä harjoittelemaan kuvaamista.

2. TULKITSE KOIRAN ELEITÄ

Yleensä toivotaan, että koira näyttäisi iloiselta kuvassa. Ota siis huomioon, että koira voi herkästi kyllästyä, stressaantua, hermostua tai pelätä kuvauksen aikana.

3. PALKITSE KOIRAA

Muista tehdä kuvaamisesta kivaa ja kannattavaa myös koiralle. Selvitä, mikä on koiramallin lempiasia. Joillekin se on ruoka, toiset taas pitävät leluista. Muista palkita koiraa koko suorituksen ajan.

4. TUO KOIRA IRTI TAUSTASTA

Kun löydät kuvauksellisen seinän tai kauniin kukkapensaan, jonka edessä haluat kuvata koiraa, tuo koira reilusti irti taustasta. Näin kuvaan tulee enemmän syvyyttä ja koira tulee esiin taustasta.

5. OLE KÄRSIVÄLLINEN

Eläinten kanssa ei voi koskaan olla liian kärsivällinen. Jos joku kuva tai poseeraus ei onnistu tänään, yritä huomenna uudestaan. Eläimet myös aistivat ihmisten hermostuneisuuden, joten on tärkeää pysyä rauhallisena.

6. PÄÄTÄ KUKA OHJAA

Jos kuvaustilanteessa on kuvaajan lisäksi monia muita ihmisiä, päättäkää kuka on koiran ohjaaja. Monen ihmisen antamat käskyt yleensä vain hämmentävät koiraa. Jos vain yksi ihminen on äänessä kerrallaan, koira todennäköisemmin katsoo toivottuun suuntaan.

7. MENE KOIRAN TASOLLE

Eri kuvakulmia voi käyttää tehokeinoina, mutta perussääntö on, että koiria kuvataan niiden silmien tasolta. Koiran todellinen olemus pääsee paremmin esiin, kun sitä ei ole kuvattu yläviistosta. Ida Lehtonen kuvaa koiria paljon maassa maaten.

8. TEE HASSUJA ÄÄNIÄ

Kiinnitä koiran huomio itseesi erikoisilla äänillä. Useimmat aikuiset koirat ovat kuulleet elämänsä aikana jo kaikenlaisia ääniä, joten luovuus palkitaan. Useimmat koirat pysähtyvät ihmettelemään outoa ääntä ja jopa kallistavat päätään. Ole myös nopea, sillä ihmetys ei kestä kauan.

9. KUVAA MYÖTÄVALOON

Tuntuuko mustan koiran kuvaaminen haastavalta? Tarkista aina kuvatessa auringon suunta niin, että se tulee kameran takaa. Näin auringonvalo (myös se joka tulee paksujen pilvikerrosten lävitse) osuu koiran kasvoihin ja kuvassa näkyy muutakin kuin mustaa! Toimii kaiken värisillä koirilla.

10. KATSELE MUIDEN KUVIA JA KUVAA

Muiden kuvia katsomalla voi oppia paljon. Mitä enemmän katselet valokuvia ja kurkit maailmaa kameran etsimen läpi, sitä todennäköisemmin löydät upeita kuvauspaikkoja – vaikka omalta takapihalta.

Perussuomalaisten puheenjohtaja, europarlamentaarikko Jussi Halla-aho aikoo jatkaa Euroopan parlamentissa sen nykyisen kauden loppuun, eli 2. heinäkuuta asti.

Halla-aho valittiin huhtikuun vaaleissa kansanedustajaksi, joten uuden eduskunnan ja Euroopan parlamentin kaudet menevät päällekkäin runsaan kahden kuukauden ajan.

–Olen päättänyt istua tämän kauden loppuun Euroopan parlamentissa, ja otan kansanedustajan tehtävät muodollisesti vastaan 3.7, Halla-aho kertoi tiedotteessaan maanantaina.

Tuon ajan eduskunnassa Halla-ahoa sijaistaa Helsingin vaalipiirissä varasijalle jäänyt viime kauden kansanedustaja Mika Raatikainen.

Halla-perustelee ratkaisua sillä, että hän osallistuu EU-parlamenttiryhmien muodostamista koskeviin neuvotteluihin Brysselissä ennen ja jälkeen EU-vaalipäivän, joka on 26. toukokuuta.

–Näitä tehtäviä helpottaa se, että olen parlamentin jäsen. Vastaavasti nämä velvollisuudet häiritsisivät osallistumistani valiokuntatyöskentelyyn eduskunnassa.

–Tällä ratkaisulla vältetään myös tilanne, että Suomi joutuisi lähettämään tilalleni Euroopan parlamenttiin uuden jäsenen kahdeksi kuukaudeksi aikana, jolloin täysistunto- ja valiokuntatyöskentely on käytännössä jo loppunut, Halla-aho kertoo.

Perussuomalaisten edellytyksiin osallistua kevään hallitustunnusteluihin tai halitusneuvotteluihin ei ratkaisu Halla-ahon mukaan vaikuta.

–Varsinainen poliittinen työ eduskunnassa ei ala ennen hallituksen muodostamista, läsnäoloni kansanedustajana ei liioin ole välttämätön kyseisten kuukausien aikana.

Kesäiset lämpötilat vyöryvät tällä viikolla Suomeen. Tänään maanantaina on vielä vilpoisempaa, mutta muu viikko näyttää lämpimältä.

– Tiistai ja keskiviikko ovat tosi aurinkoisia, lämpimän kesäisiä, Ylen meteorologi Kerttu Kotakorpi sanoo.

Kotakorpi pitää todennäköisenä, että päivän ylimmät lämpötilat ylittävät lähipäivinä +20 astetta. Sää on lämmin varsinkin maan etelä- ja keskiosissa. Kun tuulikin on vähäistä, säässä on monin paikoin jo kesän tuntu.

Kaikkein lämpimimmiltä sääkarttojen lukemat näyttävät lähipäivinä lännessä ja Kaakkois-Suomessa. Lapissa alkavan viikon lämpötilat ovat 10–15 asteen tienoilla.

– Lumi sulaa vauhdilla ja luonto herää, Kotakorpi toteaa.

Näin lämpimiä lukemia Suomessa on tavallisesti vasta kesän kynnyksellä.

– Lämpötilat ovat nyt sellaisia kuin keskimäärin touko-kesäkuun vaihteessa, meteorologi Kerttu Kotakorpi sanoo.

Tässä vaiheessa koko viikko näyttää lämpimältä, mutta loppuviikon sään ennustaminen on vielä epävarmaa.

Ei vieläkään sateita

Tällä hetkellä sääkartta näyttää poutaiselta. Ainakaan lähipäivinä sateet eivät tuo helpotusta allergisille.

Kuivuuden vuoksi myös ruohikkopalojen varalta on syytä olla tarkkana. Ruohikkopalovaaran alue on laajentunut ja ulottuu nyt eteläisestä läntiseen Suomeen.

Toistaiseksi tämän kevään lämpöennätys on +19,3 astetta, joka mitattiin kiirastorstaina Kemiössä.