Melinda Sakkaran esikoinen kuoli kohtuun kolme viikkoa ennen laskettua aikaa. Syynä oli sairaalan hoitovirhe, kun Sakkaran kipuja ei otettu todesta. Sakkaralle maksettiin myös korvaukset potilasvahingosta.

Toinen lapsi, poikavauva, huostaanotettiin noin kuukauden ikäisenä.

– Minua ei kuultu päätöksenteossa lainkaan. Lapsi sijoitettiin uskonnolliseen perheeseen, vaikka vastustin sitä. Lisäksi yhteydenpitoani poikaan rajoitettiin laittomasti, Sakkara kertoo.

Kun Sakkara alkoi odottaa kolmatta lastaan, hän päätti paeta maasta.

– Minua kohdellaan menneisyyteni perusteella. Ei ole näyttöä, että se muuttuu, Sakkara sanoo.

Olen töpeksinyt aiemmin, mutta viranomaisia ei kiinnosta nykyinen elämäntilanteeni. Melinda Sakkara

Huostaanottopäätös antaa 32-vuotiaasta Sakkarasta karun kuvan. Kouvolasta kotoisin olevalla Sakkaralla oli nuorempana vakava alkoholiongelma. Hänellä on myös mielenterveysdiagnooseja ja rikostuomio. Hän on ollut psykiatrisessa hoidossa ja yrittänyt alkoholin vuoksi itsemurhaa.

– Elämäni on ollut aiemmin alamäessä ja olen töpeksinyt. Jo neuvolassa poikaa odottaessani kohtasin ennakkoasenteen, jonka seurauksena minulle kirjoitettiin neuvolassa lähete huumevieroitukseen ilman mitään huumetestejä. En ole koskaan käyttänyt huumeita.

Yhteistyön ongelmat

Sakkaralla on esittää lääkäreiltä ja muilta terveydenhuollon ammattilaisilta lausuntoja, jotka ovat ristiriidassa huostaanottopäätöksen kanssa. Niissä hänen nykyinen psyykkinen terveydentilansa todetaan hyväksi, eikä alkoholiriippuvuutta ole.

– Viranomaisia ei kiinnosta nykyinen elämäntilanteeni. Heidän mielestään totta on se, mitä muut ovat kertoneet. Minun puheillani oli merkitystä vain, kun ne sai käänneltyä jotenkin umpihulluun muotoon.

Tämä juttu kertoo siitä, miksi perheiden ja lastensuojelun yhteistyössä on ongelmia eri puolilla maata ja kuinka Terveyden ja hyvinvoinnin laitos pyrkii ratkaisemaan niitä uudistamalla lastensuojelun toimintaa kunnissa. Lisäksi kolme äitiä kertoo, mihin välien tulehtuminen voi äärimmillään johtaa.

Jutussa esiintyvien äitien tarinat on vahvistettu useista asiakirjoista kuten huostaanottopäätöksistä, sairauskertomuksista, sähköpostikirjeenvaihdoista, kanteluista, rikostutkintapöytäkirjoista ja terveydenhuoltoalan ammattilaisten lausunnoista.

Jutussa ei oteta kantaa siihen, onko tapauksissa toimittu oikein vai väärin.

Ristiriitaisia lausuntoja

Sakkaran esikoinen kuoli hänen kohtuunsa vuonna 2015 Salossa. Tultuaan toisen kerran raskaaksi hän erosi nopeasti lapsen isästä ja muutti Ouluun.

Syntymättömästä lapsesta tehtiin Sakkaran sairaushistorian vuoksi useita ennakollisia lastensuojeluilmoituksia, ja siksi lasta uhkasi huostaanotto heti syntymänsä jälkeen.

Sakkara hakeutui omasta tahdostaan loppuraskauden aikana psykiatriseen hoitoon.

– Epäilin, että vointini heikkenee, koska pelkäsin hoitohenkilökunnan tekevän taas virheen ja tällekin lapselle kävisi huonosti. Pelkäsin myös, että lapsi otetaan minulta pois.

Sakkara halusi tietää tarkkaan perustelut kaikille hoitotoimille ja suhtautui niihin kriittisesti. Kätilön ja synnytysvalmentajan kirjaamien lausuntojen mukaan Sakkaran käytös ja reaktiot loppuraskauden aikana ovat normaaleja huomioiden hänen kokemansa kohtukuolema.

Huostaanottopäätöksessä lukee, että Sakkaralla on ollut sairaalassa aikeita vahingoittaa itseään ja lastaan. Sakkaran mukaan asia on kirjattu paperiin eri tavoin kuin hän on sanonut.

– Sinä päivänä kun lapsen piti syntyä kuulin, että minut erotettaisiin vauvastani hänen synnyttyään. Sanoin, että jos lapseni viedään minulta ilman syytä, on lapsen parempi kuolla kohtuun kuten esikoiseni. Olisin todella tehnyt abortin, jos minulle olisi kerrottu, etten saa olla äiti.

Sakkara joutui pakkohoitoon.

Lapsi syntyi Oulussa, ja pakkohoitopäätös purettiin juuri ennen synnytystä. Sakkara joutui sairaalasta päästyään lapsen kanssa ensikotiin, josta lapsi huostaanotettiin alle kuukauden ikäisenä.

Papereissa lukee, että lapsen tulevaisuutta punnitaan uudestaan, kun äidin vanhemmuus on vakaampi. Oulun kaupunki ei kommentoi yksittäistapausta, mutta sen mukaan huostaanoton jatkumisen tarvetta arvioidaan aina vähintään vuosittain.

– Huostaanotto voidaan purkaa, ellei sijoitukseen ole enää tarvetta, perheen tilanne on korjaantunut ja huostaanoton purku on lapsen edun mukainen, toteaa palvelupäällikkö Marja Salo.

Melinda Sakkara ihmettelee, miksei näin ole hänen kohdallaan tapahtunut. Hän on lähettänyt valituksia ja kanteluja jatkuvasti kaupungin, aluehallintoviraston ja hallinto-oikeuden suuntaan.

– Minulla on viime vuodelta kaksi lääkärinlausuntoa, joiden mukaan olen täysin kykenevä huolehtimaan lapsestani. Tätä ei ole otettu lainkaan huomioon, Sakkara sanoo.

Yle on nähnyt lääkärinlausunnot. Yksityislääkärin antamassa lausunnossa todetaan, ettei Sakkaralla ole useiden mielenterveyden tilaa mittaavien testien perusteella mitään psyykkisiä ongelmia. Lausunnossa myös todetaan, ettei hänellä ole alkoholiriippuvuutta.

– Lääkäri oli mukana lastensuojelun palaverissa, mutta sielläkään hänen mielipiteillään ei ollut mitään arvoa. Minulle sanottiin, ettei yksityislääkärin mielipiteitä tarvitse huomioida, Sakkara toteaa.

Hän on julkaissut asiakirjoja omassa Facebookissaan julkisesti ja kertonut tilanteestaan myös YouTubessa, koska kokee, ettei ole saanut oikeutta.

Henkisesti kypsä äidiksi

Oulun mielenterveyspalveluissa toimiva lääkäri puolestaan tapasi Sakkaran kolme kertaa, kun Sakkara halusi häneltä lausunnon lastensuojelua varten. Lausunnossa todetaan, ettei tapaamisten aikana tullut esiin merkkejä mielenterveyshäiriöstä tai seikkoja, jotka heikentäisivät voimavaroja toimia vanhempana.

Lausunnon mukaan kolmen tapaamisen perusteella on kuitenkin vaikea arvioida vanhemmuutta ja kykyä toimia tasapainoisena vanhempana. Myös kaupungin lakimiehen lausunnossa todetaan, ettei kykyä toimia vanhempana lähtökohtaisesti voida arvioida kolmen käynnin perusteella eikä tapaamalla äiti yksin ilman lasta.

– On vaikea käydä lapsen kanssa lääkärissä, kun lapsi on huostaanotettu. Jos viranomaisten mielestä on tällainen on vaatimus, sosiaaliviranomaisten olisi kuulunut järjestää lapsi mukaan käynneille, Sakkara sanoo.

Sakkaraa raskauden aikana tukeneen kätilön lausunnossa todetaan, että hän on valmistautunut normaalilla tavalla lapsen syntymään, hankkinut kotiinsa kaikki tarpeelliset vauvantarvikkeet ja henkisesti kypsä äidiksi.

Sakkaran mukaan hänelle ei tehty lastensuojelussa palvelutarpeen arviota, vaikka myös vanhemmille tulisi tehdä asiakassuunnitelma. Tässä on Oulussa puutteita.

– Tätä on nyt työntekijöille teroitettu, että erillinen suunnitelma tulee tehdä ja ohjata vanhempia tarvittaviin palveluihin, kertoo palvelupäällikkö Marja Salo.

Sakkaralta Oulu on vaatinut sitoutumista psyykkiseen tukeen sosiaaliviranomaisten osoittamalta taholta. Hänellä oli kuitenkin hoitosuhde yksityislääkäriin, joka toimi hänen traumaterapeuttinaan.

– En ymmärrä, miksi minun olisi pitänyt suostua heidän valitsemansa lääkärin hoitoon.

Erimielisyyksiä palaverien tallentamisesta

Oulun lastensuojelu ei kommentoi sitä, miksi Sakkaran hyvää terveydentilaa puoltavat lausunnot on sivuutettu päätöksenteossa.

– Yleisellä tasolla sanon, että lääkärinlausunnot huomioidaan huostaanoton arvioinnissa riippumatta siitä, ovatko ne julkisen tai yksityislääkärin laatimia, sanoo Oulun kaupungin sosiaalijohtaja Arja Heikkinen.

Heikkisen mukaan yhteistyö perheiden kanssa toimii Oulussa pääosin hyvin, mutta ongelmiakin on.

– Lastensuojelussa voi olla tilanteita, jolloin lapsen edun ja vanhempien kasvatuksellisten tai muiden näkemyksien välillä on ristiriitaa, Heikkinen kertoo.

Melinda Sakkara on avoimesti tallentanut keskustelujaan viranomaisten kanssa. Niistä käy ilmi, että viranomaiset ovat vahvasti vastustaneet tallentamista. Se on yksi syy, joka on tuonut säröjä yhteistyöhön.

Voi olla tilanteita, jolloin lapsen edun ja vanhempien näkemyksien välillä on ristiriitaa. Arja Heikkinen

Oulun kaupungin sosiaaliasiamies on kirjoittanut lausunnon, jonka mukaan keskustelujen tallentaminen ei ole merkki yhteistyökyvyttömyydestä vaan halusta vaatia perustelut viranomaisten toimille. Asiakkaalla on myös oikeus tallentaa tai videoida keskustelut.

Viime syksynä Ouluun perustettiin uusi lastensuojelutarpeen selvitystiimi, jonka tavoitteena on parantaa perheiden ja lastensuojelun yhteistyötä.

– Tiimi on moniammatillinen, ja siinä työskentelee sosiaalityöntekijöiden lisäksi sosionomeja ja psykiatrisia sairaanhoitajia. Olemme saaneet toiminnasta hyvää asiakaspalautetta, kertoo Oulun sosiaalijohtaja Arja Heikkinen.

Samoihin aikoihin Melinda Sakkara alkoi odottaa kolmatta lastaan ja teki kaikessa hiljaisuudessa valmisteluja tulevaisuutensa varalle. Hän aikoi lähteä Suomesta salaa.

– Yksi lapsistani on kuollut hoitovirheen seurauksena ja toinen on minulta varastettu. Päätin, että tätä lasta en anna Suomen viranomaisten viedä.

Vanhempia ei kuulla

Tuen järjestäminen huostaanotettujen tai sijoitettujen lasten vanhemmille on kuntien lakisääteinen tehtävä. Voikukkia-nimellä kulkevia vanhempien vertaistukiryhmiä ylläpitävä Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta ry:n mukaan kunnat eivät sitä juurikaan tee.

– Huostaanotto on vanhemmille kriisi ja jättää aikamoisen trauman, mutta he jäävät usein todella yksin. Vanhempia pitäisi myös kuulla ja tukea jo paljon aikaisemmin kuin siinä vaiheessa, kun ongelmat ovat jo pitkällä, sanoo Kasper ry:n toiminnanjohtaja Pauliina Lehtinen.

Vanhemmat valittavat Lehtisen mukaan eniten siitä, ettei heitä ole kuultu ja kohdattu. Papereissa tuijotetaan helposti päihde- tai mielenterveystaustaa sen sijaan, että keskityttäisiin nykytilaan. Lehtisen mukaan kohtaamattomuudessa voi olla kyse sosiaalityöntekijöiden liian suuresta asiakasmäärästä.

– Paljon riippuu siitä, onko aikaa kohdata perhettä ja ymmärtää sen tilanne vai luotetaanko pelkästään, joskus jopa liikaa, omaan ammattitaitoon. Vanhempi voi kokea, että kuulemisen sijaan häntä käsketään. Se aiheuttaa monenlaista väärinymmärrystä.

Katkeroitumista on. Kun asiakkaita on paljon, väkisinkin tapahtuu sitä ettei ehditä harkita asioita loppuun. Pauliina Lehtinen

Se johtaa helposti tilanteeseen, jossa luottamusta on vaikea rakentaa. Lehtisen korviin ulkomaille pakeneminen kuulostaa ääriratkaisulta, mutta ei mahdottomalta.

– Katkeroitumista on jonkin verran. Kun asiakkaita on paljon, väkisinkin tapahtuu sitä ettei ehditä harkita asioita loppuun tai varmistellaan johonkin suuntaan. Joskus voi olla niinkin, että perheelle on tapahtunut vääriä asioita ja tehty vääriä ratkaisuja.

"Sanotaan, että hoida itsesi kuntoon"

Lapsen huostaanoton aiheuttaman kriisin käsitteleminen on vanhemmille hankalaa. Jos päihdeongelmainen äiti tai isä kokee, että häneltä on viety lapsi, hän voi Lehtisen mukaan alkaa lääkitä itseään päihteillä sen sijaan, että pääsisi käsittelemään kriisiä..

– Olen ihmetellyt, miksi vanhemmat jätetään niin yksin sen sijaan, että järjestelmällisesti tehtäisiin töitä hänen kanssaan. Laki lähtee siitä, että sijoittaminen on väliaikaista, mutta käytännössä rakenteet eivät useinkaan tue sitä.

Lehtinen muistuttaa, että perheiden tilanteet ovat kuitenkin hyvin erilaisia.

– Nämä ulkomaille paenneiden tarinat ovat todella ääritilanteita. Onneksi positiivisiakin tarinoita on, ja sitten on paljon niitä jotka ovat jotain siltä väliltä.

Lastensuojelua tutkivan ja kehittävän Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan työn laatu vaihtelee kunnissa paljon.

– On liian iso väite sanoa, että lastensuojelu olisi kauttaaltaan jonkinlaista. Jossakin osataan kohdata perheet paremmin ja toisaalla ei niin hyvin. Haluan korostaa, ettei syyttävää sormea saisi osoittaa yksittäisiin työntekijöihin, sanoo lastensuojelun kehittämispäällikkö Päivi Petrelius THL:stä.

On liian iso väite sanoa, että lastensuojelu olisi kauttaaltaan jonkinlaista. Päivi Petrelius

Suurin ongelma on Petreliuksen mukaan organisaatioiden luomissa kohtuuttomissa työolosuhteissa. Hän muistuttaa, että jo yhden perheen tilanne voi olla hyvin vaativa, jos äidillä ja isällä on päihdeongelma tai lapsella käytöshäiriöitä.

– Jos miettii, että tällaisia tilanteita voi olla 40 tai vaikka 80, niin millä ajalla työntekijä asettuu kuulemaan asiakasta kunnolla? Sosiaalityössä on myös tosi iso vaihtuvuus. Perheen asioita voi hoitaa monta ihmistä, joita perhe ei välttämättä ole koskaan tavannut.

Perheille enemmän sananvaltaa

Useissa maakunnissa on viime vuonna testattu uutta toimintamallia, jossa perheet pääsevät aktiivisesti mukaan lastaan koskevaan päätöksentekoon. Kokemukset olivat sen verran hyvät, että käytäntöä on päätetty laajentaa, ja sitä istutetaan parhaillaan kuntiin ympäri Suomea.

Malli on peräisin Lontoon Hackneysta, jossa se on ollut käytössä pidempään.

Lain mukaan lapselle on nimettävä vastaava sosiaalityöntekijä. Nyt ideana on luoda tiimi, jossa on mukana perheterapeutti, asiakasperhe ja korkeintaan kolme sosiaalityöntekijää.

– Tiimi varmistaa, ettei asiakassuhde ole yhden ihmisen varassa. Siten perheen tilanteeseen tutustuminen ja luottamuksen rakentaminen ei ala alusta, jos joku tiimistä vaihtuu, Petrelius toteaa.

Tavoitteena on, että tiimi kokoontuisi kerran viikossa. Päivi Petrelius puhuu perheterapeuttisesta työotteesta, jonka seurauksena yksittäinen työntekijä ei tee enää ratkaisuja yksin.

– Ei lähdetä suoraan tarjoamaan nopeita ratkaisuja vaan analysoidaan vaikeaa tilannetta syvemmin. Ratkaisuehdotuksia ideoidessa kuullaan myös vanhempia ja mahdollisuuksien mukaan myös lapsia, Petrelius sanoo.

Melinda Sakkara ei ole ainoa lastensuojelua ulkomaille paennut äiti.

Parainen-Kypros

Venäläiset sukujuuret omaava Tanya Khotenko muutti viime kesänä Paraisilta Kyprokselle, koska koki perheensä joutuneen rasismin ja lastensuojelun mielivallan uhreiksi.

– Tyttäreni kertoi, että hänen suunsa oli pesty päiväkodissa saippualla ja häntä oli painettu kipeästi sormella poskeen ja nenään. Päiväkodin mukaan minä löin, tukistin ja potkin lapsiani, Khotenko kertoo.

Riidat lastensuojelun kanssa kärjistyivät siihen, että poliisi alkoi tutkia Khotenkoa ja epäili häntä 6-vuotiaiden kolmosten pahoinpitelystä.

Lääkäriä ja koulupsykologia, jotka puolustivat minua, ei huomioitu ollenkaan. Tanya Khotenko

Khotenkolla on samankaltaisia kokemuksia lastensuojelun toimista kuin Sakkaralla.

– Lääkäriä ja koulupsykologia, jotka puolustivat minua, ei huomioitu ollenkaan. En ole myöskään saanut lastensuojelusta mitään lapsiani koskevia papereita itselleni, vaikka pyysin niitä jo puoli vuotta sitten.

Paraisten koko lastensuojelun sosiaalityöntekijät irtisanoutuivat keväällä 2018. Syinä olivat alimiehitys, liiallinen työmäärä ja huono johtaminen. Khotenko puolestaan pakkasi tavaransa ja muutti lapsineen Kyprokselle.

Syyttäjä päätti maaliskuussa jättää syytteen nostamatta, koska näyttöä lasten pahoinpitelyistä ei ollut. Useista kuulustelluista kukaan ei ollut nähnyt Khotenkon kohtelevan lapsiaan fyysisesti kaltoin.

Paluu Suomeen, kun lapsi täytti 18

Hanna (nimi muutettu lapsen yksityisyyden suojaamiseksi) vietti poikansa kanssa yhdeksän vuotta Kreikassa. Sitä ennen poikaa uhkasi huostaanotto. Hanna myöntää, että aluksi lastensuojelulla oli syytä olla pojasta huolissaan.

– Olin muuttanut lapseni kanssa Kreikasta Suomeen ja elin kreikkalaisittain. Lapsi oli mukanani baarissa. Kerran jätin hänet yksin kotiin ja lähdin baariin, hän kertoo.

Ensin poika joutui perhetukikotiin. Hannan mielestä lastensuojelu teki hänelle alkoholiongelman, jota ei ollut.

– Kävin tuolloin töissä ja opiskelin samaan aikaan, joten en tiedä missä välissä olisin voinut niin paljon alkoholia käyttää. Mitään tukea en yksinhuoltajana lastensuojelusta saanut, vaikka minulla oli monta rautaa tulessa.

Kun pojalle ryhdyttiin valmistelemaan huostaanottoa, Hanna päätti lähteä takaisin Kreikkaan Korfulle, jossa pojan isä asui. Hanna laitettiin kansainväliseen hakuun Interpolin kautta. Hän kertoo olleensa syytettynä lapsikaappauksesta.

– Kreikka päätti, ettei luovuta meitä. Huostaanottoasia eteni korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja voitimme jutun. Suomesta soitettiin, että huostaanottovaatimus on haudattu.

Alunperin Hannan piti palata poikansa kanssa päätöksen jälkeen Suomeen, mutta he päättivätkin jäädä Korfulle. He muuttivat takaisin Suomeen vasta viime syksynä pojan opintojen takia. Poika on nyt 18-vuotias.

Maanpako on uusi ilmiö

Hannaa puolusti oikeudessa varatuomari Leeni Ikonen, joka on seurannut lastensuojelutyötä Suomessa yli 20 vuoden ajan. Hän kertoo, että maanpakoon lähteminen ja siihen rinnastuva muuttaminen kotimaassa on melko uusi, 2000-luvun ilmiö.

– Ihmiset soittavat ja kysyvät, missä kunnassa olisi lapsen kannalta turvallista asua. Jotkut pohtivat, ratkeaisiko oma asia lähtemällä maasta. Kysymys on vaikea, koska lastensuojelun laatu vaihtelee eri kunnissa, Ikonen toteaa.

Perustuslaki takaa liikkumisvapauden, ellei lapsi ole kiireellisesti sijoitettu. Jos huostaanottoprosessi on kesken, lähteminen maasta on laitonta ja lastensuojelu tulee perässä.

– Sosiaalityöntekijät ovat hakeneet lapsia ulkomailtakin. Eräs lähti itse hakemaan ja eräässä tapauksessa paikallinen sosiaalityöntekijä järjestettiin tarkistamaan lapsen tilanne, Ikonen sanoo.

Sosiaalityöntekijät ovat hakeneet lapsia ulkomailtakin. Leeni Ikonen

Lastensuojelulain mukaan lapsen sijoituspaikan valinnassa tulee mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon lapsen kielellinen, kulttuurinen sekä uskonnollinen tausta. Ikosen mukaan kunnissa on vaihtelua sen suhteen, kuinka lakia noudatetaan.

– En ole havainnut, että näitä huomioitaisiin ja vanhempien mielipidettä kyseltäisiin. Tietyt ongelmakunnat ja sosiaalityöntekijät ovat tulleet tutuiksi. Jos kyseessä on ulkomaalaistaustainen perhe, pahimmillaan lapselta hävitetään uskonto, kulttuuri ja kieli.

Suurin ongelma on Ikosen mielestä on kuitenkin se, että huostaanotot käsitellään väärässä paikassa. Hänen mielestään oikeudenmukainen oikeudenkäynti ei toteudu hallinto-oikeuksissa.

– Jos käräjäoikeus käsittelee on hometaloriitaa, selvitetään tarkkaan jutun tosiseikat, arvioidaan näyttö ja se, mikä on lausunnon antajan kompetenssi. Hallinto-oikeudessa pidetään viranomaisen toimittamaa aineistoa lähtökohtaisesti totena ja oikeana. Lausuntoa, jonka perhe hankkii esimerkiksi yksityiseltä puolelta, ei yleensä huomioida.

Vuonna 2005 myös oikeusturva-asiain neuvottelukunta suositteli, että huostaanottoasiat siirrettäisiin käräjäoikeuksiin. Näin ei tapahtunut. Oikeusministeriön mukaan siirtoa ei ole myöskään suunnitteilla, koska kyse on julkisoikeudellisista ja siten hallintotuomioistuimien toimivaltaan kuuluvista asioista.

– Keskustelua on kuitenkin käyty siitä, tulisiko huostaanottoasiat ratkaista moniammatillisessa toimielimessä, jonka ratkaisusta voisi valittaa hallinto-oikeuteen, kertoo erityisasiantuntija Piritta Koivukoski oikeusministeriön yksityisoikeus- ja oikeudenhoito-osastolta.

En usko saavani Ouluun jäänyttä poikaani koskaan takaisin. Melinda Sakkara

Hallinto-oikeuksissa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistiin viime vuonna yli tuhat sosiaaliviranomaisten alulle panemaa huostaanottoasiaa. Noin kahdessa kolmesta tehtiin huostaanottopäätös. Vain 2,5 prosentissa tapauksista huostaanottohakemus hylättiin. Loput olivat valituksia, siirtämisiä tai juttuja, jotka jätettiin tutkimatta.

Oikeusministeriö ei ota kantaa hallinto-oikeuksien menettelyyn tai käsittelyn oikeudenmukaisuuteen huostaanottoasioissa, koska sillä ei ole toimivaltaa puuttua riippumattomien tuomioistuinten toimintaan.

– Jos joku katsoo, että viranomainen on menetellyt virkatoimissaan lainvastaisesti tai laiminlyönyt sille kuuluvia velvollisuuksia, hän voi tehdä kirjallisen kantelun joko eduskunnan oikeusasiamiehelle tai oikeuskanslerille, sanoo Koivukoski.

Eduskunnan oikeusasiamiehen toimistosta kerrotaan, ettei sille ole tullut kanteluja liittyen hallinto-oikeuksien toimivaltaan. Sen mukaan hallinto-oikeuksissa järjestetään myös melko usein esimerkiksi suullisia käsittelyjä, joissa kuullaan perheitä.

Koulutusta uuteen malliin

THL kouluttaa parhaillaan tiimejä uuteen lastensuojelumalliin. Lastensuojelun kehittämispäällikön Päivi Petreliuksen mukaan uuden mallin istuttaminen kuntiin on pitkäjänteistä ja tukea vaativaa työtä.

– Onnistuminen riippuu paljon siitä, saammeko uudelta hallitukselta tukea tämäntyyppisen uudistuksen jatkamiselle.

Oulussa on saatu hyviä kokemuksia uudesta palvelutarpeen selvitystiimistä ja perheterapiakoulutuksesta. Lastensuojeluun on saatu kahden viime vuoden aikana toistakymmentä uutta virkaa.

– Uudet virat ovat pääsääntöisesti sosiaalityöntekijöitä. Heille jää enemmän aikaa suunnitelmalliselle työlle ja asiakkaille, sosiaalijohtaja Arja Heikkinen sanoo.

Kun Melinda Sakkara päätti lähteä Suomesta, hän muutti ensin Oulusta takaisin Saloon vanhempiensa tyhjillään olleeseen asuntoon. Sitten hän matkusti Kreetalle.

Perille päästyään Sakkara kirjoitti ystäväkseen luulemalleen henkilölle luottamuksellisen viestin. Viestissä hän kirjoittaa, että jos hänen huostaanotetun lapsensa on jäätävä Suomeen, olisi lapselle inhimillisempää kuolla kuin joutua elämään sellaisen maan lastensuojeluviranomaisten päätösten varassa.

– Tämä on ollut kantani koko ajan. Lapsen on parempi olla syntymättä maahan, jossa hänet ryöstetään vanhemmiltaan eikä hän saa tuntea juuriaan, Sakkara sanoo.

Suomessa hänen lähtönsä huomattiin, kun Salon lastensuojeluun tehtiin Sakkarasta useita ennakollisia lastensuojeluilmoituksia. Niiden sisältö oli sama kuin aiemminkin: Sakkara olisi uhannut tappaa lapsensa. Lastensuojelu pyysi virka-apua poliisilta, joka on tavoitellut Sakkaraa kuulusteltavaksi.

– Taas minua pidettiin vaarallisena menneisyyteni perusteella. Koin sen kiusantekona, Sakkara toteaa.

Ei osoitetta Suomessa

Salon sosiaalipalveluiden johtaja Eeva Purhonen kiistää, että Salossa reagoitaisiin muita painavammin lastensuojeluilmoituksiin, jossa vanhemmilla on päihde- tai mielenterveystausta.

– Otamme selvää lapsen tilanteesta ja keskustelemme ilmoituksen kohteen kanssa. Jos tiedämme lapsen olevan vakavassa vaarassa, toimenpiteet määräytyvät sen mukaan. Tavoitteena on löytää sopivat tukimuodot perheelle ja turvata lapsen kasvu ja kehitys, Purhonen toteaa.

Melinda Sakkara matkusti Kreetalta Sveitsiin, jossa synnytti tyttärensä. Hän pyysi siellä apua Sveitsin poliisilta järjestääkseen tyttärelleen passin. Sittemmin he ovat vaihtaneet maisemaa.

Sakkaran tytär on nyt noin puolivuotias. Viime viikolla hän sai Kaakkois-Suomen maistraatista vahvistuksen, jonka mukaan hänellä ei ole enää osoitetta Suomessa.

Sakkara ei aio palata.

– En usko saavani Ouluun jäänyttä poikaani koskaan takaisin.

Jutussa esiintyvien äitien tarinoiden paikkansapitävyys on vahvistettu huostaanottopäätöksistä, sairauskertomuksista, rikostutkintapöytäkirjoista, ammattilaisten antamista lausunnoista ja potilasvahingon korvauspäätöksestä liittyen Melinda Sakkaran kokemaan kohtukuolemaan. Lähteenä on käytetty myös Tanya Khotenkon pahoinpitelyä koskevaa syyttämättäjättämispäätöstä ja Sakkaran tallentamia keskusteluja sosiaaliviranomaisten kanssa.

Tikkakoskella sijaitseva Jyväskylän varuskunta on Kasper Kontolle mieluinen palveluspaikka. Ilmasotakoulussa aloittaa hänen lisäkseen noin 350–400 uutta alokasta.

– Asun Jyväskylässä ja Ilmasotakoulun kautta voin päästä lähemmäs ilmailua, josta olen kiinnostunut.

Ilmailu on kiinnostanut Konttoa lapsesta asti. Kiinnostus heräsi, kun Konton perhe teki lomillaan matkoja lentokoneella.

– Haluaisin itsekin lentää joskus matkustajakonetta. Armeijan jälkeen aionkin hakea opiskelemaan liikennelentäjäksi Porin ilmailuopistoon.

Kontolla on jo kokemusta ilmailualan opinnoista. Hän opiskeli Jyväskylän lyseon lukion ilmailulinjalla. Ilmailuun liittyviä opintoja käytiin usein varsinaisten lukiotuntien jälkeen, joten koulupäivät venyivät monesti kahdeksaan asti illalla. Kontto muutti opintojen alkaessa asumaan omilleen Jyväskylään.

– Olihan se vähän rankkaa ajoittain, kun piti jaksaa aina siivota, tiskata ja tehdä ruokaa itse. Aika nopeasti sen oppi ja aikuistui siinä samalla.

Palveluksen fyysisyys mietityttää

Kasper Kontolle oli alusta asti selvää, että hän haluaa suorittaa asepalveluksen. Konton suunnitelmissa on olla armeijassa vuoden verran. Hän odottaa armeija-aikaa innolla.

– Isä ja kaverit ovat kertoneet armeija-ajoistaan. Kyllä siellä on suhteellisen rankkaa ja joutuu koetukselle, mutta hauskaa siellä tulee olemaan, sen olen ainakin kuullut.

Kontto ei ole valmistautunut armeijaan sen erikoisemmin kuin pitämällä yllä peruskuntoa. Hän ei ole ehtinyt juurikaan miettiä, mitä pakkaa armeijaan mukaan.

– Eniten armeijaan lähtemisessä mietityttää palveluksen haastavuus niin fyysisesti kuin henkisesti, koska monesti kuulee huhuja armeijan haastavuudesta. Onhan se ihan erilaista kuin normaali arki, joten pohdin, miten nopeasti tiukkaan tahtiin ja kuriin tottuu.

Kaartin jääkärirykmentin tiedottaja Maarit Ahon mukaan armeijaan ei varsinaisesti tarvitse ottaa mukaan mitään varusteita.

– Palvelukseen tulevat varusmiehet varustetaan kokonaisuudessaan joukko-osastoissa. Omia ylimääräisiä vaatteita ei suositella otettavaksi, koska niiden säilyttäminen tuvissa on hankalaa eikä niitä voi palveluksessa pitää.

Joistakin tavaroista voi olla hyötyä, mutta ilmakin pärjää.

– Naisilla hiusten täytyy pysyä siististi kiinni, joten siltä osin pinnit saattavat joillekin olla niin sanotusti pakollisia.

Palvelukseen tulevilla on harvoin mukanaan sellaista, jota jouduttaisiin takavarikoimaan.

– Kieltolistalla ovat aseet, alkoholi ja muut päihteet. Mikäli aseita tai huumausaineita havaittaisiin turvatarkastuksen yhteydessä, asian tutkisi poliisi.

Vapaa-ajalla frisbeegolfia

Vapaa-ajallaan Kasper Kontto tykkää liikkua. Hän on harrastanut frisbeegolfia kolmisen vuotta ja muutakin urheilua, kuten kuntosalilla käyntiä, tulee harrastettua lähes päivittäin.

– Kiinnostuin frisbeegolfista vanhempieni kautta.

Kontto arvelee, että vanhemmat ovat haikein mielin, mutta ylpeinä, kun poika lähtee armeijaan. Pari vuotta nuorempi pikkusisko tuskin edes huomaa Konton armeijan aloitusta, koska sisko asuu jo omillaan pääkaupunkiseudulla. Sen sijaan tyttöystävä varmasti huomaa.

– Olemme olleet kolmisen vuotta etäsuhteessa, tyttöystäväni asuu Lappeenrannassa. Armeija-ajasta saattaa tulla raskasta, mutta antaa elämän viedä.

Kontto ei osaa vielä sanoa, kuinka usein hän vierailee Lappeenrannassa armeijan alettua. Ajokortti häneltä löytyy, mutta ei omaa autoa.

Suomen kalastusmuseon akvaarioissa Asikkalan Päijännetalolla uiskentelee järvikaloja, pohjasoran keskeltä kurkistaa rapu, mutta yksi asukkaista on poissa.

Väiski-ankerias pääsi odotetulle merimatkalle kesän alussa ankeriasporukan mukana.

Ankeriaat lisääntyvät vain Sargassomerellä. Vaisto ajaa myös istutetun ankeriaan lähtemään kutumatkalle Pohjois-Atlantin syvyyksiin.

Syytä, miksi juuri sinne, ei tiedetä. Matkaa Vesijärvestä kutupaikoille on noin 6000 kilometriä.

Ankerias masentui ja paastosi

Kun kutuikään päässyt Väiski ei päässyt lisääntymismatkalle, se masentui silmin nähden ja lakkasi syömästä.

Kun masennuksen syy selvisi, lähtöä alettiin valmistella. Paaston alkamisesta h-hetkeen kesti vuoden verran.

Ankeriaat eivät pääse omin voimin voimaloiden ohi meren rantaan, vaan ne kuljetetaan merimatkan alkuun.

Lähtöajankohdaksi suunniteltiin alun perin syksyä, mutta kuivan kesän vuoksi vedet olivat matalalla, eikä ankeriaita saatu tarpeeksi kokoon joukkokuljetusta varten.

– Ankeriaalla on onneksi paksu rasvakerros, jonka turvin se pysyy paastoamaan käsittämättömiä aikoja, kertoo Väiskin hoitajana 15 vuoden ajan toiminut Merja Palokangas-Viitanen.

Vesijärven istukas vuosimallia 1978?

Väiski ennätti kasvaa kalastusmuseon 15 vuoden aikana liki metrin mittaiseksi ja parin kilon painoiseksi.

Väiski on nimestään huolimatta naaraspuolinen ankerias. Sukupuoli selvisi myöhemmin, mutta nimeä ei enää vaihdettu.

Väiskin arvioitu ikä on 40 vuotta ja sen arvellaan olevan Vesijärveen vuonna 1978 tuotuja istukkaita.

Päijännetalolle se päätyi kalamiesten matkassa.

En tänne tullessani ikimaailmassa osannut kuvitella, että minulla olisi joskus ankerias työkaverina ja vieläpä näin pitkään. Merja Palokangas-Viitanen

Merja Palokangas-Viitanen oli Väiskin ykköshoitaja 15 vuoden ajan, myös virka-ajan ulkopuolella.

– En olisi ikimaailmassa osannut kuvitella, että jonain päivänä työkaverina olisi ankerias ja näin pitkään. Kyllä Väiski minun ääneni selvästi tunnisti, kun sen nimeä huutelin aamuisin töihin tullessa.

Väiski ennätti myös järjestää ykköshoitajalleen monta yllätystä.

– Se oli akvaarion kunkku – tai tässä tapauksessa kuningatar – jota lelliteltiin, rapsuteltiin ja syötettiin silakoita omalla ruokintaraudalla.

Väiski oli kiinnostunut ihmisistä ja tuntui nauttivan huomiosta – toisin kuin edeltäjänsä, joka mieluiten kaivautui hiekan sisään ja pysytteli piilossa.

Hyvää matkaa porukassa

Merja Palokangas-Viitanen iloitsee siitä, että ansiokkaasti akvaariovirkaansa hoitanut ankerias on vihdoin päässyt meritaipaleelle.

– Mutta täytytyy myöntää, että kyllä siinä itku tuli lähtöhetkellä.

Väiski laitettiin matkaan isomman joukon mukana. Ankeriaat kuljetettiin hapettimella varustetussa sammiossa meren lähelle Ahvenkoskelle. Siellä ne päästettiin vapaiksi ja matkaan.

Tällä hetkellä Väiski on toivon mukaan jossakin merivirtojen kyydissä, matkalla kohti Sargassomerta. Matka kestää noin puolen vuoden ajan.

Muille samaan aikaan lähteneille ankeriaille laitettiin niskaan tunnistelappu, joiden perusteella on mahdollista saada tietoa niiden selviytymisestä ja siitä, kuinka pitkälle ne pääsevät. Väiskille lippua ei laitettu.

– Haluamme siten uskoa, että se pääsee perille ja ankeriaan tarinalla on onnellinen loppu. Väiski oli persoonallinen lemmikki, mutta myös erikoistapaus lajinsa vertauskuvana ja sanansaattajana sille, että harvinainen laji säilyy ja sitä voidaan auttaa edelleen.

Kuuntele Väiskin tarina Yle Areenasta.

Lue myös:

Kalastusmuseon akvaariossa asuvan Väiski-ankeriaan masennuksen syy selvisi: veri vetää Sargassomerelle kutemaan

Ankeriaan kutumatka pitenee vuosi vuodelta

Sukeltajat ja akvaarionomistajat sen jo tiesivät – kalat ovat luultua fiksumpia

Näyttelijä, juontaja ja Yle Areenassa tubettava Thelma Siberg, 27, käy avopuolisonsa kanssa kerran viikossa ruokakaupassa. Silloin pari maksaa laskun puoliksi.

Muuten kaupassakäynti hoidetaan vuorotellen. Thelma arvioi maksavansa ruokaostoksista hieman suuremman osan kuin puolisonsa.

Vuokran, sähkön, vakuutuksen ja välttämättömät hankinnat, kuten pesukoneen, pari maksaa puoliksi. Helsinkiläispari on asunut pari vuotta yhdessä.

– Mutta jos haluan ostaa kotiin vaikka sisustusjuttuja omaksi ilokseni, niin kyllä minä ne itse maksan.

Thelma ei koe olevansa poikaystävänsä elättäjä, vaikka tienaakin työssäkäyvänä enemmän kuin Aalto-yliopistossa opiskeleva poikaystävänsä.

– Aika tasan kulut menevät, mutta ihan tietoisesti haluan maksaa enemmän.

Vaatteet ja puhelinlaskut kummatkin maksavat itse. Siitä, miten yhteiset kulut jaetaan, ei ole hänen mukaansa erityisesti sovittu.

– Se on mennyt luonnostaan näin. Ei minulla ole yhtään sellainen fiilis, että hän olisi minulle mitään velkaa.

Useimmat parit ovat samassa tilanteessa: toinen tienaa enemmän.

Jokaisella pitää olla omaa rahaa

Jos yhteiset kulut jaetaan tasan puoliksi, pienempituloisen kaikki rahat saattavat mennä niiden hoitamiseen.

Se ei ole hyvä ratkaisu, sanoo kulutustutkija ja Helsingin yliopiston dosentti Anu Raijas.

– Jokaisella pitäisi olla edes jonkin verran rahaa, jonka käytöstä ei ole kenellekään tilivelvollinen.

Se on itsemääräämisoikeuden ja hyvinvoinnin kannalta hyvin tärkeää, Raijas sanoo.

Tapoja jakaa kuluja on useita. Tärkeintä on, että parisuhteen molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä, Raijas sanoo.

Syötä tulot ja menot laskuriin ja katso, miten yhteiset kulut voi jakaa

Yhteisiä kuluja ovat asumismenojen, kuten vuokran tai vastikkeen ja asuntolainan lisäksi useimmiten sähkö, vesi, vakuutukset, ruoka ja hygieniatarvikkeet sekä yhteisessä käytössä olevat kodinkoneet, kalusteet ja muut kodin tavarat sekä mahdollisen auton kulut.

Lapsiperheessä yhteisiä menoja ovat lisäksi lasten vaatteet, harrastusmaksut ja puhelinlaskut.

Yhteisten kulujen jälkeen jäävillä rahoilla moni maksaa esimerkiksi vaatteita, harrastuksia, kampaajakäyntejä ja puhelimen kuluja.

Kohtuulliset lapsiperheen asumismenot olivat viime vuonna Kuluttajatutkimuskeskuksen mukaan noin 850 euroa ja muut arkimenot noin 1 400 euroa kuukaudessa.

Yksin asuvan alle 45-vuotiaan kohtuulliset asumismenot olivat 570 euroa ja muut menot noin 580 euroa kuukaudessa. Luvut ovat koko maan keskiarvoja. Pääkaupunkiseudulla asumismenot ovat muuta maata kalliimmat.

Yhteinen tili edellyttää luottamusta

Sipoolaisella Roosa Kelarannalla, 21, ja hänen avopuolisollaan on lähes eurolleen samat tulot.

Molemmat työskentelevät siivoojina. Heillä on yhteinen tili, jonne molemmat siirtävät palkastaan saman verran rahaa.

Yhteistililtä maksetaan lähes kaikki elämisen kulut: asuminen, ruoka, auto, koiran kulut ja vaatteet.

– En muista, milloin olisin omaa korttia käyttänyt, Roosa naurahtaa.

Riitoja rahasta ei hänen mukaansa ole tullut. Pari puhuu kaikesta rahaan liittyvästä suoraan.

– Molemmat luottavat siihen, että toinen käyttää rahaa järkevästi.

Roosa ja hänen poikaystävänsä saattavat päättää, että tässä kuussa molemmat laittavat 500 euroa säästöön, ja lopuilla rahoilla yritetään pärjätä.

– Jos huomataan, että palkkaan on vielä viisi päivää ja yhteistilillä on enää vähän rahaa, niin silloin ei tankata auton tankkia täyteen, koska pitää saada vielä ruokaakin.

Omalle tilille jäävä summa menee molemmilla melkein kokonaan säästöön. Neljä vuotta yhdessä olleen parin säästötavoitteetkin ovat yhteisiä: matkustelu kerran-pari vuodessa, opiskelu ja oma asunto.

– Olemme puhuneet, että jos toinen menee opiskelemaan ja toinen jää töihin, niin toinen auttaa taloudellisesti. Yritämme silti pitää kulut alhaisina niin, että opintotuella ja osa-aikatöillä pärjäisi.

Kysy, paljonko puoliso saa palkkaa

Tyypillistä on, etteivät pariskunnat sovi kulujen jakamisesta kovin tarkasti. Moni ajattelee, että rahasta puhuminen on ikävää tai materialistista.

Puolison palkkaa pitäisi kuitenkin uskaltaa kysyä suoraan.

– Se on tarpeen tietää siinä vaiheessa, kun perustetaan yhteinen talous, dosentti Anu Raijas sanoo.

Puhumattomuus onkin hänen mukaansa suomalaisten parien taloudenhoidon suurin ongelma.

– Ajaudutaan vain hoitamaan asiat jollain tietyllä tavalla. Jos taloudellinen tilanne muuttuu, ei tehdä mitään päivitystä, vaikka toisen tulot putoaisivat rankasti.

Epäselvät raha-asiat aiheuttavat ristiriitoja ja tyytymättömyyttä. Se, että kaikki sujuisi suhteessa itsestään hyvin, on Raijaksen mukaan kuvitelmaa.

– Ei pidä arkailla tai häpeillä sitä, että ottaa rahan puheeksi. Pitkällä aikavälillä se hyödyttää molempia ja parisuhdetta, hän rohkaisee.

Sekä tuloista että menoista pitää puhua todella selkeästi ja pohdittava, mitkä kulut ovat yhteisiä ja miten ne jaetaan.

Luonteva hetki puhua rahasta on ennen yhteenmuuttoa, mutta pidempäänkin yhdessä olleet joutuvat pohtimaan talouttaan uudestaan aika ajoin, Raijas sanoo.

Uusi työpaikka, työttömyys, opiskelu, vanhempainvapaa ja muutto ovat tilanteita, joissa kannattaa laskea uudelleen sekä yhteiset kulut että tulot ja miettiä, miten ne jaetaan.

"Aluksi tuntui oudolta, että mies maksoi kuluista suuremman osan"

Tamperelainen Henna Räsänen, 26, on asunut avopuolisonsa kanssa yhdessä kahden vuoden ajan. Aluksi hän oli työtön, nyt opiskelija.

Kesän Henna työskentelee yliopistolla tutkimusavustajana. Kesätöissäkin hänen tulonsa ovat pienemmät kuin kokopäivätyössä olevalla puolisolla.

Rahasta puhuminen ei ole Hennan mukaan koskaan ollut ongelma. Suhteen alussa hän halusi, että kaikki maksettiin puoliksi.

– Koin tärkeäksi, että minulla on tiedossa kaikki tulot ja menot.

Ensimmäisen kesän ajan he täyttivät excel-taulukkoa, joka laski, miten ja mihin rahaa kuluu. Kirjanpito auttoi Hennaa luottamaan puolisonsa rahankäyttöön.

Hennan aloitettua opinnot Tampereen yliopistossa hänen tulonsa putosivat jyrkästi. Aluksi hän rahoitti opiskeluaan säästöillä.

Noin vuosi opintojen aloittamisen jälkeen Henna ehdotti, että yhteisten kulujen maksaminen jaettaisiin uudestaan niin, että työssäkäyvä puoliso maksaisi niistä enemmän.

– Hän suostui siihen ilomielin. Koen, että se on ihan reilua, vaikka aluksi se tuntuikin erikoiselta.

Nyt Henna maksaa kolmanneksen vuokrasta ja lähes puolet ruuasta sekä kotivakuutuksen. Auton kulut hoitaa mies. Asunnon hankintaa varten he säästävät ASP-tilille yhtä suuret summat.

Ylimääräisistä yhteisistä menoista, kuten ravintolassa syömisestä, puoliso maksaa enemmän kuin Henna.

Omista rahoistaan hän maksaa vaatteet, puhelinkulut ja harrastukset. Isompien hankintojen maksamisesta päätetään tilanteen mukaan. Joskus avopuoliso osallistuu myös Hennan menoihin.

– Nyt tarvitsen esimerkiksi uuden pyörän, ja maksamme sen puoliksi. Olemme ajatelleet, että se on sijoitus yhteiseen harrastukseemme.

"Suurituloisempi ei voi ajatella, että palkka on vain hänen"

Tavallisinta on jakaa kaikki yhteiset kulut puoliksi. Vaikka 50/50-jakoon on helppo ajautua ilman tietoista päätöstä, tämäkin jakotapa pitää olla molempien hyväksymä, varsinkin jos tulot ovat hyvin erilaiset, dosentti Anu Raijas sanoo.

Joskus yhteisten menojen määrittely on vaikeaa.

– Yhteisiä ovat ne asiat, jotka tuovat hyötyä ja hyvinvointia molemmille puolisoille samalla tavalla, Raijas ehdottaa.

Jos toisella on esimerkiksi kallis erityisruokavalio, ruokakulut voi olla järkevää pitää erillään, hän vinkkaa.

Erityisesti lapsiperheissä voi käydä helposti niin, ettei vähemmän tienaavalle jää ollenkaan omaa rahaa, vaikka kulut jaettaisiinkin suhteessa tuloihin.

Silloin parempituloinen ei voi ajatella, että hänen ansaitsemansa rahat ovat vain hänen, Raijas sanoo.

– Suurempituloisen on hyväksyttävä, että hän ottaa silloin enemmän vastuuta perheen taloudesta.

Usein äiti ostaa lapsille vaatteita ja ruokaa, ja perheen isä huolehtii esimerkiksi eletroniikan hankinnasta.

– TV voi olla kalliimpi, mutta edullisempia lastenvaatteita ostetaan useammin, jolloin niistä voikin tulla suurempi menoerä.

Uusperheissä puolestaan on tavallista, että vanhemmat maksavat omien lastensa menot itse.

"Kun tulot olivat pienemmät, molemmille jätettiin 100 euroa omaa rahaa"

Vöyrillä asuva Susanna Kotanen, 26, on juuri palannut äitiyslomalta lähihoitajan työhönsä palvelutaloon. Töiden ja kolmen pienen lapsen vanhemmuuden ohessa hän opiskelee tradenomiksi.

Susannan puoliso on parhaillaan hoitovapaalla osa-aikaisesta työstään. Yhteiseen viiteen vuoteen on mahtunut useita vanhempainvapaita, opintoja ja työttömyyttäkin.

Perheen raha-asiat hoidetaan juttelemalla avoimesti ja suunnittelemalla tarkasti, Susanna kertoo.

He asuvat Susannan omistamassa talossa, jonka lainapääoman lyhennykset Susanna maksaa.

Molemmat laittavat tuloistaan 60 prosenttia yhteiselle tilille, josta maksetaan asuntolainan korot, ruoka, sähkö, vesi, jätemaksut, autojen kulut ja lasten menot.

Erikseen pari on budjetoinut rahaa "hupitilille", josta maksetaan uimahalli- ja elokuvakäynnit sekä herkut.

– Omilla rahoilla maksetaan sellaiset menot, jotka eivät mitenkään liity perheeseen, kuten kampaamokäynnit ja kavereiden kanssa syömässä käynti tai auton laitto.

Yhteiset menot on mitoitettu niin, että molempien tuloista 60 prosenttia riittää, Susanna kertoo.

– Silloin kun meillä oli pienemmät tulot, jätimme molemmille saman verran omaa rahaa, 100 euroa kuussa.

Vaikka talous on ollut välillä tiukemmalla, kaikesta on selvitty ennakoimalla ja puhumalla avoimesti.

– Ennen riitti, että tulot kattoivat menot, mutta nyt olen alkanut säästää puskuria.

Matkahaaveet paljastavat tuloerot

Toisin kuin tämän jutun haastateltavat, suomalaiset pariskunnat eivät keskimäärin ole miettineet raha-asioitaan kovin tarkasti.

Vaikka puolisot saisivat tasattua tuloerojaan jakamalla yhteiset kulut reilusti, rahan käyttö vapaa-ajalla voi korostaa tuloeroja.

Enemmän tienaava puoliso voi esimerkiksi haluta lähteä yhdessä matkalle, johon toisella ei ole varaa.

Tässäkin puhuminen auttaa, dosentti Anu Raijas sanoo.

– Voi miettiä, olisiko jotain yhteistä halvempaa tekemistä, tai voisiko enemmän tienaava maksaa osan puolisonsa matkasta.

Tärkeintä on, että sovitaan jotakin, eikä jätetä asiaa roikkumaan. Dosentti Anu Raijas

Vähemmän tienaavan ei tarvitse tuntea huonommuutta, vaan hänen kannattaa puhua suoraan, hän rohkaisee.

Moni miettii, miten asumismenot kannattaa jakaa, jos asunto on vain pariskunnan toisen osapuolen nimissä.

Se onkin hankala kysymys, dosentti Anu Raijas vastaa.

– Jos asunnosta on lainaa, jota omistaja lyhentää, asuntoon muuttava puoliso voisi maksaa asunnon vastikkeen, Raijas ehdottaa.

– Mutta jos tapahtuu jotain, silloin asuntoa omistamaton on puilla paljailla: hänellä ei ole oikeutta jäädä asuntoon, vaikka hän on tavallaan maksanut vuokraa. Eikä hän saa korvausta, vaikka olisi remontoinut asuntoa, Raijas pohtii.

Tärkeintä on, että sovitaan jotakin, eikä jätetä asiaa roikkumaan.

Lue lisää:

”Mies kulki Bossin puvussa, minä ja lapset kirpparivaatteissa”– tunnista taloudellisen väkivallan merkit

Tutkimus: Tämän verran maksaa eläminen Suomessa – vertaa taulukoissa omia kulujasi

Testaa Ylen sijoituslaskurilla, miten sinun kannattaisi säästää – bloggaaja Natalia Salmela kokeili: "Tsiisus, täytyy alkaa säästää heti"

19-vuotias Jenni Torkki muutti toukokuussa ensimmäiseen omaan kotiin – Jos pohdit itse muuttoa, lue tästä 5 käytännön vinkkiä, miten päästä alkuun

Halvimmat kaksiot 500 euroa, kalleimmat maksavat tuplasti – Ylen vuokrakone kertoo, kuinka paljon vuokra on himoitsemallasi asuinalueella

YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco on valinnut uusia maailmanperintökohteita. Listalta löytyy viisi uutta kulttuuri- ja luontokohdetta. Yksi näistä on muinaisessa Mesopotamiassa, nykyisessä Irakissa sijaitseva Babylon. Tuhansia vuosia vanha kaupunki on nykyään osin raunioina. Aikoinaan kaupunkia ja sen riippuvia puutarhoja pidettiin yhtenä antiikin seitsemästä ihmeestä.

Diktaattori Saddam Husseinin aikaiset rakennushankkeet vaurioittivat Babylonia, ja sittemmin alue kärsi myös Yhdysvaltain ja Puolan miehitysjoukkojen sinne perustamasta tukikohdasta.

Eteläisellä Intian valtamerellä sijaitsevat Ranskan eteläiset ja subantarktiset saaret, kuten Crozetsaaret ja Kerguelen-saaret huomioitiin rikkaan merieläimistön takia. Unescon mukaan tämä lähes seitsemän miljoonaa neliökilometriä kattava alue pitää sisällään noin 60 saarta, jotka ovat koti muun muassa valtaosalle maailman kuningaspingviineistä.

Vatnajökullin kansallispuisto Islannissa huomioitiin erityisesti omalaatuisen, vulkaanisen luonnon takia. Unescon mukaan Islannin suurin jäätikkö Vatnajökull ja siinä sijaitsevat tulivuoret ovat yhdessä muodostaneet maiseman, jollaista ei löydy muualta.

Brasiliassa Atlantin valtameren ja Serra da Bocainan vuorijonon väliin sijoittuva Paraty on yksi parhaiten säilyneistä rannikkokaupungeista. Sen kupeesta löytyy myös hyvin suojeltuja metsäalueita.

Unescon mukaan alueelta löytyy historiallisen kaupungin ohella myös lukuisia uhanalaiseksi luokiteltuja eläinlajeja kuten jaguaareja ja sekä harvinaisia hämähäkkiapinoita.

Näiden lisäksi myös Länsi-Afrikassa sijaitsevan Burkinan Fason muinaisia metallien valmistus- ja jalostuspaikkoja eri provinsseissa. Niihin lukeutuu muun muassa 15 sulatusuunia ja muita rakennelmia, kaivantoja sekä asumuspaikkojen jäänteitä.

Tunnettuja suomalaisia maailmanperintökohteita ovat muun muassa Suomenlinna ja Vanha Rauma.

Unescon maailmanperintökokous on tänä vuonna koolla Azerbaidžanissa Bakussa. Kokous jatkuu ensi viikolle.

Pohjois-Makedoniassa sijaitseva Ohridjärvi ja sen ympäristö ovat olleet maailmanperintökohteiden listalla jo vuodesta 1979. Nyt Unescon maailmanperintökokous lisäsi kohteeseen Albaniassa Linin niemimaalta Pohjois-Makedonian rajalle kulkevan rantaviivan.

Suomalaistutkijan mukaan Kaliforniassa viime päivinä sattuneiden maanjäristysten jälkeen uuden, vielä suuremman järistyksen syntymistä ei voida sulkea pois.

Yhdysvalloissa Kalifornian eteläisessä osassa sattui perjantaina iltakahdeksalta paikallista aikaa voimakkain maanjäristys kahteen vuosikymmeneen. Järistys oli magnitudiltaan 7,1, ja edellinen, torstaina samalla alueella sattunut järistys magnitudiltaan 6,4.

– Viimeisimmän järistyksen keskipiste oli erämaassa, mutta molemmat maanjäristykset ovat tuntuneet Las Vegasissa ja Los Angelesissa, arvioi yliopistotutkija Päivi Mäntyniemi Seismologian insitituutista Helsingin yliopistosta.

Mäntyniemi sanoo, että uuden suuremman maanjäristyksen syntymistä ei voida sulkea pois. Hän mainitsee vuoden 1906, jolloin magnitudiltaan lähes 8 suuruinen järistys ravisteli San Franciscon kaupunkia. Järistyksen seurauksena menehtyi yli 3 000 henkeä.

– Tämän jälkeen on ennakoitu, että uusi suuri järistys tapahtuisi ennen 2000-luvun puoliväliä. Nyt on herännyt kysymyksiä siitä, kasvattaako tämä kahden maanjäristyksen sarja todennäköisyyttä uusille.

Mistä on kyse: Maa järisi jälleen Kaliforniassa ja uusia jälkijäristyksiä voi olla luvassa – kyseessä voimakkain järistys alueella vuosikymmeniin

Yhdysvaltojen geologian tutkimuskeskus USGS:n mukaan on olemassa viiden prosentin mahdollisuus, että viimeisintä järistystä seuraa vielä voimakkaampi järistys.

Uusimman järistyksen ei ole raportoitu aiheuttaneen vakavia henkilövahinkoja. Viime päivinä Kaliforniassa tapahtuneet maanjäristykset ovat olleet alueen suurimmat viimeiseen 20 vuoteen.

Mäntyniemi kertoo, että suuren järistyksen todennäköisyydestä voidaan esittää nyt vain arvioita.

– Tietysti tällaisesta kahden järistyksen sarjasta voidaan ajatella, että maaperään kertynyt jännitys pääsee purkautumaan tasaisemmin kuin kertarysäyksenä suuressa järistyksessä, hän arvioi.

Norjan rikoshistorian laajinta lapsipornotapausta tutkivan poliisin mukaan epäillyt norjalaiset pedofiiliringin jäsenet ovat käyttäneet keskinäisessä viestinnässään symboleja, joiden avulla he ovat tunnistaneet toisensa.

Norjalaisella ringillä on poliisin mukaan yhteys kansainvälisiin BoyLovers-pedofiilipiireihin, ja käytetyt symbolit ovat samoja, joita pedofiilit käyttävät kansainvälisesti.

Yhdysvaltain liittovaltion poliisin FBI:n listaus kyseisistä symboleista tuli julki jo vuosia sitten Wikileaks-vuotosivuston julkaisemista vuodetuista asiakirjoista. Nyt Norjan poliisi kertoo tutkinnassaan olevien epäiltyjen hyödyntäneen näitä samoja symboleja.

BoyLover-spiraalikolmio symboloi seksistä alaikäisten poikien kanssa kiinnostunutta. Pikkulapsen piirrokselta näyttävä spiraalikolmio symboloi puolestaan vielä nuoremmista pojista kiinnostunutta.

Kyseisiä symboleja on kaiverrettu esimerkiksi sormuksiin tai kiinnitetty kaula- ja rannekoruihin. Säännöllisen muotoista spiraalikolmiota esittäviä koruja on ollut myös Norjassa paljastuneen ryhmän jäsenillä.

Verkkorikollisuuteen keskittyvää tutkintaryhmää Oslon poliisissa johtava Fredy Salazar kertoo Norjan yleisradioyhtiön NRK:n haastattelussa, että poliisin takavarikoimassa kuva- ja videomateriaalissa näkyy myös lapsia, joilla on kyseisellä symbolilla varustettuja koruja.

Salazarin mukaan näiden lasten joukossa on myös norjalaisia lapsia.

Kynttilöitä alastomien lapsipatsaiden edessä

Norjan pedofiilirinkiä tutkivien poliisien mukaan tutkinnassa on myös paljastunut, että pedofiiliringin jäsenet ovat vierailleet Norjan suosituimpiin turistikohteisiin kuuluvassa Oslon Vigelandin patsaspuistossa ja suorittaneet siellä tietyn rituaalin.

Takavarikoidussa materiaalissa on kuva, jossa Frognerparkenissa sijaitsevassa veistospuistossa olevan alastonta lasta esittävän patsaan edessä on kynttilä. Poliisin mukaan tämä on kansainvälisistä pedofiilipiireistä tunnettu ilmiö.

Pedofiilit viettävät kansainvälistä BoyLove-päivää sytyttämällä kynttilöitä alastomia lapsia esittävien patsaiden eteen. Päivää vietetään poliisin mukaan kaksi kertaa vuodessa, kesäpäivänseisauksen ja talvipäivänseisauksen aikoihin.

Poliisin mukaan norjalainen pedofiilijoukkio ehti toimia kahden vuosikymmenen ajan täysin piilossa ennen paljastumistaan vahingossa kuullun keskustelun seurauksena. Rikosvyyhti alkoi purkautua, kun eräs äiti kuuli vahingossa kahden hyväksikäytetyn lapsen keskustelun, kertoi Norjan yleisradioyhtiö NRK alkuviikosta.

Hyväksikäytöstä aloitettu rikostutkinta johti huomattavasti laajemman rikosvyyhdin purkautumiseen, kun poliisi löysi kotietsinnöissä miljoonia alaikäisten poikien seksuaalista hyväksikäyttöä sisältäviä kuva- ja videotiedostoja.

Ringin jäsenet, joista monet ovat IT-alan ammattilaisia, olivat rakentaneet valtavan data-määrän käsittelemiseksi omat laitteistot ja salanneet materiaalin niin vahvasti, ettei poliisi vuosien tutkinnan jälkeenkään ole kyennyt avaamaan kuin osan siitä.

Tarja Helasen hiukset liehuvat vapaana, kun hän kaasuttaa Sambian savannilla vuonna 1998. Kehitysyhteistyön hommissa palaa aina sätkä.

Muutama vuosi aikaisemmin hän on osallistunut eduskunnan talouspolitiikan johtamiskurssille vihreän liikkeen edustajana. Ryhmäkuvassa Helasella on yllään musta pusero ja nahkahousut. Hän pistää silmään, sillä muut naiset ovat pukeutuneet mekkoihin, miehet solmio kaulassa.

Nykynuoret ovat kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista ja heillä on vahvoja arvoja, halu vaikuttaa. Helasen nuoruuteen kuuluivat Suomen ensimmäiset kasvisruokapaikat, luomuviljely, mielenosoitukset, kommuuniasuminen ja musiikki. Mutta ennen kaikkea hän halusi tehdä hyvää, auttaa ihmisiä pääsemään kiinni elämästä, työllistymään. Hän on maahanmuuttajien kaveri, pätkätöiden ammattilainen.

Paljain jaloin häihin

Hämeenlinnan kirkkopuistossa ja lähiseudun baareissa liikkui 1970-luvun taitteessa monenmoista porukkaa. Pääosassa olivat hipit, kaikki joivat, polttelivat mitä sattui. Musiikki oli tärkeää. Joukossa pyöri myös Tarja Helanen. Hän oli pukeutunut äidin kukkapöytäliinasta tehtyyn pontsoon ja ihaili suunnattomasti hippejä.

– Itse en juonut tuolloin vielä mitään. Mottoni oli High on life itself eli juovuin pelkästä elämästä. Olin viaton. Sota-ajan traumat ja pelot olivat kotona läsnä. Itsellä oli syyllinen olo, mutta olin raitis ja kiltti.

Matka Koljalan kylästä Janakkalasta vihreitä jalanjälkiä pitkin Afrikkaan on ollut pitkä. Hänellä oli hinku päästää irti. Kun hän oli 12-vuotias, Afrikka nytkähti lähemmäksi. Äiti oli antanut rahaa uusiin kenkiin. Nigeriassa oli menossa ns. Biafran sota ja uutiset olivat täynnä kärsivien lasten kuvia, kuten nykyään esimerkiksi syyrialaisten tai sudanilaisten.

– Laitoin kaikki rahat Biafra-keräykseen. Menin paljain jaloin siskoni häihin. Ne olivat hippijalat. Oli vahva olo, että jotain pitää tehdä.

Vapautta ja tupakkaa

Vapauden ensimmäisiä askelia oli helppo ottaa myös liftaamalla. Helanen liftasi salaa ympäri Suomea koulukaverinsa kanssa. Mentiin muka mökille, koska siellä ei ollut puhelinta: kotiin saattoi soittaa, mistä päin Suomea tahansa.

– Ehkä äiti silti tiesi puuhamme.

Liftaaminen laajeni ja jatkui poikaystävän kanssa Euroopassa. Asuminen oli kuin alkuaikojen Airbnb:tä: mennään nukkumaan liftaustuttujen sohvalle ja vastavuoroisesti majoitetaan vieraita kotimaassa.

Pidempi reissu Saksaan opetti Helasen tupruttelemaan. Suomessa polttelu vaihtui tupakkaan, hän kääri omat sätkänsä ja alkoi polttaa ketjussa.

– Kun palasin Suomeen ja Hämeenlinnaan reissuilta, ahtauden tunne oli musertava. Eurooppa oli ollut jotain ihan muuta.

Liisa vihreässä ihmemaassa

Pääkaupunkiseudun uudet tuulet, kuten radikaalit talonvaltaukset tai ensimmäiset kasvisravintolat, virtasivat Hämeenlinnaan nopeasti.

Tarja Helasen puheissa vilisevät purku-uhan alla olevat talot, halpa vuokra houkutteli perässä myös kaverit. Hän osallistui ydinvoiman vastaisiin mielenosoituksiin, rauhanmarsseihin, viljeli biodynaamisesti miehensä kanssa ja eli vuohitaloudessa. Hän keräsi samanhenkisten kavereiden kanssa kaupungin ensimmäiset sanomalehdet. Kierrätyksestä ei puhunut vielä kukaan paitsi oma porukka.

– Kansalaisjärjestötoiminta oli luonnollista, se ei vienyt voimavaroja ja kolme lastani kulki kaikessa aina mukana. Elämämme oli kaikkea muuta kuin pysähtynyttä.

Ensiksi Helanen oli paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen sihteeri. Yrjö Kokon Laulujoutsen-kirja oli vaikuttanut lapsena ja hän uskoo, että juuri tämä lukukokemus teki hänestä luonnonsuojelijan.

Vuonna 1983 oli eduskuntavaalit, jossa vihreä liike oli ensimmäistä kertaa mukana.

Hämeenlinnalaisesta aktiivista Tarja Helasesta tuli vihreiden ensimmäisen eduskuntaryhmän ryhmäsihteerin sijainen sekä projektisihteeri. Pekka Haavisto oli työkaverina liikkeen lehdessä Vihreän langan toimituskunnassa ja myöhemmin eri projekteissa.

Helasta puskettiin eteenpäin. Kun kansanedustajat Ville Komsi ja Kalle Könkkölä eivät halunneet mennä toista kertaa eduskunnan talouspolitiikan johtamiskurssille, sinne lähetettiin Helanen. Kurssin päätyttyä jokainen sai persoonaansa sopivan lahjan ja Sixten Korkman ojensi hänelle Liisa Ihmemaassa -kirjan.

– Olin tuolloin 30-vuotias ja talouspolitiikassa minulla oli vielä paljon opittavaa.

Helanen joutui myös legendaaristen Leif Salmenin ja Pekka Oksalan vaalitenttiin. Mutta lopulta työnteon vauhti oli luja.

– En pystynyt enää.

Vuoden 1995 eduskuntavaaleissa Helanen sai vihreiden listalla eniten ääniä Hämeen vaalipiirissä. Ne eivät ihan riittäneet vihreiden eduskuntapaikkaan. Kristilliset olivat tehneet vaaliliiton ja riihimäkeläinen Päivi Räsänen nappasi paikan ääntenlaskennan viime metreillä.

Pettymys vaaleista meni ohi, kuvitelmat olivat karisseet kiireisen työn mukana. Hän oli jopa helpottunut, sillä halua poliittiseen kilpajuoksuun vaaleista vaaleihin ei ollut.

– Kyynärpäiden käyttö oli minusta vastenmielistä.

Öisin voi lentää alasti

On vuosi 1998, aurinko laskee Sambian savannilla länteen ja värjää taivaan hehkuvaksi. Kuuma hiekka höyryää ja tuoksuu metallilta, maaperän kuparilta.

Tarja Helanen kiihdyttää nelivetoista avolava-Toyotaansa. Auringonlaskun aikaan olisi pitänyt olla jo kotona, mutta matka provinssin laitamille 500 kilometrin päähän on kestänyt tavallista pidempään.

Suomessa hän joutui ajamaan hajoamispisteessä olevalla autolla. Tätä autoa hän rakastaa. Kaikki tehot ovat tarpeen sadekaudella. Adiemuksen musiikki soi stereoista. Ja vielä paljon myöhemminkin, kun Helanen kuulee musiikin, hän haistaa savannin.

Sambiassa on paikallinen uskomus, että ihmiset voivat lentää vanhasta paristosta tehdyllä vekottimella alasti ja öisin.

– She’s a pilot, lentäjä, sanoi työkaveri, koska hän kulki niin nopeasti paikasta toiseen

Tarja Helasen tehtäviin KEPAn kehitysvammaisten työllisyysprojektissa kuului mm. palkata viiteen provinssiin koordinaattorit. Hän oli ainoa valkoinen, erilainen eli “Muzungu”.

Sambia oli köyhä ja 20 prosenttia aikuisista sairasti HIV:iä. Köyhyyden ja sairauksien runtelemassa maassa ennakkoluulot olivat valtavat.

Helaselle kehitysyhteistyö on maailmanparantamista. Ja kun puhutaan järjestöjen välisestä toiminnasta, heijastusvaikutukset voivat olla hänen mukaansa merkittävät.

Sambiassa kehitysvammaisia pidettiin tarpeettomina ja turhina. Ammattikoulutuksen ja töihin pääsyn kautta kanafarmilla työskentelevä kehitysvammainen saattoi kuitenkin olla ainoa, joka toi leivän perheeseen.

– Se oli todella iso asia. Hän oli aidsiin kuolleiden vanhempien orpojen elättäjä.

Grande maman rakkaudet

Rakastumiset ja ihastumiset ovat ohjanneet Tarja Helasen elämää. Vahvasti rakastuminen on heitellyt eteenpäin.

– Tarja on kyllä meistä ainoa, joka on yhä säilyttänyt ajatusmaailmansa, sanoo Timo Laakso, nykyinen elämänkumppani.

Laakso on tuntenut Tarjan jo 17-vuotiaasta, kaverina; hän oli myös 1974 perustamassa legendaarista Ämyä, Hämeenlinnan kaupunginpuiston pitkäikäisintä ilmaiskonserttia kaupungin omille autotallibändeille. Rakkaus syttyi vasta vuosikymmeniä myöhemmin.

Helasen elämässä on ollut kolme aviomiestä ja eroa. Ensimmäinen mies liittyi nuoruuteen. Esikoinen Panu syntyi 1978. Seuraavan miehen kanssa syntyivät Kuura 1980 ja Touko 1982.

Avioero on kuitenkin ollut Helaselle aina epäonnistumista.

– Kun 1995 tuli jälleen ero, kadehdin niitä, jotka pääsivät avioliitoissa kriisiensä yli. Meillä niitä oli ollut liikaa.

Tarja Helasella on kuitenkin ollut selviämiskeino: uuteen työhaasteeseen tarttuminen, esimerkiksi lähteminen Afrikkaan. Kaipuu toteuttaa unelmia, itseänsä. Helanen on monta kertaa, miettinyt, että ilman toista eroaan hän ei olisi koskaan lähtenyt Afrikkaan oppimaan ja kasvamaan.

– Ei ole tunne, että olisi jäänyt elämä elämättä. Olen elänyt. Olen uskaltanut lähteä.

Suomeen hän palasi ensimmäiseltä Afrikan-reissultaan toukokuussa 2001. Helasen mukana tuli myös kongolainen aviomies sekä hänen neljä lastaan, kolmen heistä äiti oli kuollut. Nuorimmainen oli sydänsairas ja Suomessa hänellä olisi mahdollisuus päästä leikkaukseen.

– Monikulttuurisen perheen kannattaisi aina muuttaa kolmanteen maahan, jossa molemmille olisi uutta opittavaa. Eromme oli minulle jälleen todella kipeä paikka.

Kaikki Helasen mukana tulleet kongolais-sambialaislapset ovat jääneet Suomeen ja heillä on työpaikka. Vanhin on 34 vuotta ja nuorin 21. Miehensä kanssa hän on yhä väleissä. Helasella on paljon lapsenlapsia.

Maahanmuuttajien olkapää

Liberian, Irlannin ja Barcelonan kautta Tarja Helanen palasi lopulta takaisin Suomeen 2010. Taustansa takia hän ajautui työskentelemään muiden kulttuurien kanssa.

Työt olivat osallistamishankkeita, kotoutumiskoulutuksia, maahanmuuttajien työllistämisprojekteja, te-toimiston tilaaman maahanmuuttajien työvalmennusta ja suomen kielen kerhoja. Kun yksi työ loppui, hän siirtyi toiseen. Hän kehitteli nopeita työllistymismahdollisuuksia.

– Parhaita ovat viestit, joissa maahanmuuttaja kertoo olevansa yhä siinä työpaikassa, minkä me alussa löysimme.

Helasen mukaan tilanne on muuttunut Suomessa. Aiemmin häntä kiukutti, kun työnantajat pelkäsivät, että maahanmuuttajan suomen kieli ei ole täydellistä.

– Sitä vaadittiin joka työssä. Nyt voi päästä hommiin, vaikka olisi vieraskielinen nimi.

Helasen kasvoille syttyy valo, hän oli saanut puhelun: lääkäriksi valmistunut maahanmuuttaja oli saanut amanuenssin paikan.

– Saan näitä viestejä koko ajan: olen saanut suomen kansalaisuuden, olen saanut ammatin. Ihanin viesti on, että olen saanut perheeni Suomeen.

Tarja Helanen kertoo tarinan, jossa äiti ja lapset olivat tulleet kiintiöpakolaisena Suomeen ja luulleet, että isä oli kuollut. Yhdeksän vuoden päästä, hän löytyi yhtäkkiä kolmannesta maasta: isä oli luullut, että perheensä oli tapettu. Nyt he asuvat yhdessä täällä. Helasta suututtaa eniten, että Suomessa ei ole satsattu perheiden yhdistämiseen.

Vuosi sitten hippityttö jäi eläkkeelle ja sai tietää sairastavansa keuhkosyöpää. Sytostaattihoito söi hiukset ja kevät meni jännittäessä tehoaako kasvaimeen. Tuhannet käärityt sätkät, tupakan karhentama ääni muistuttavat, että olisi pitänyt tehdä toisin.

– Se todella harmittaa, että aloitin polttamisen Saksassa. Ja vaikka yritin kovasti päästä tupakasta eroon, kun lapset olivat pieniä, en onnistunut. Olen tietoisesti pilannut keuhkoni ja sitä kadun.

Viimeisenä sytostaattipäivänä neste valuu vielä kerran suoneen. Päiväsairaalan naapurivuoteessa keskustellaan maahanmuuttajista. Kun päivittely kiihtyy. Helasen on pakko keskeyttää.

– Olen nähnyt, miten nopeasti he oppivat suomen kielen, saavat ammatin ja pääsevät töihin. Kuulin, että naisten puhe oli opittua. Se ei pohjautunut tietoon tai kokemukseen.

Hän sanoi, että olen sinisilmäinen

Moni on piikitellyt vuosien mittaan, että Tarja Helanen on liian herkkäuskoinen.

– En koe, että minua on käytetty hyväksi. Varsinkin tämän kongolaisen perheen tuominen Suomeen oli monelle kova pala.

Helanen on kirjoittanut siitä runon: hän sanoi, että olen sinisilmäinen ja herkkäuskoinen, minä uskoin.

Auttamisen halun takana on kotikasvatus, lähimmäisen rakkaus.

– Minulla on suuri sydän. Toki nuorena kuljin virran mukana, mutta olen jatkanut siitä omien tietojeni ja kokemusten pohjalta. Uskon edelleen, että voin muuttaa maailmaa.

Tarja Helanen sai toukokuun lopulla tietää, että uusi sytostaattihoito on tehonnut ja hän on saanut muutaman vuoden lisäaikaa. Hiukset ovat alkaneet kasvaa. Hän haaveilee, että käy tuhannet Afrikka-valokuvat läpi ja kutsuu vielä vihreän liikkeen vanhat tutut koolle.

Mieleen nousee Mika Waltarin runo Sininen yö, joka alkaa hetkestä juuri ennen pikajunan lähtöä.

– Että minua odottaa aurinko ja meri siellä, missä en ole, aina siellä, missä en ole. Näissä fiiliksissä olen usein ollut.

Britannian hallituksen Skotlanti-ministeri varoittaa, että sopimuksettoman brexitin toteuttaminen voi johtaa Britannian hajoamiseen. Skotlanti-ministeri David Mundell sanoi Observerin mukaan, että Skotlannin aluehallinnon itsenäisyysmielinen pääministeri Nicola Sturgeon ottaisi kovan brexitin ilolla vastaan, koska se lisäisi skottien itsenäisyyshaluja.

Britannian pääministeriksi vahvoilla oleva Boris Johnson on ilmaissut olevansa valmis viemään Britannian ulos EU:sta ilman sopimusta.

Skotlantilaiset torjuivat itsenäisyyden vuoden 2014 kansanäänestyksessä, mutta olivat EU:ssa pysymisen kannalla vuoden 2016 brexit-äänestyksessä.

Lue myös:

Boris Johnsonin etumatka Britannian pääministerikisassa piteni – puolueväki vierastaa vastaehdokkaan EU-myönteistä taustaa

Iran ilmoitti, että se aloittaa tänään uraanin rikastamisen yli vuoden 2015 ydinsopimuksessa asetetun 3,67 prosentin puhtaustason. Iran on kertonut alkavansa rikastaa uraania 5 prosentin tasolle.

– Nosto viiteen prosenttin on enemmän symbolinen liike, jolla nostetaan näkyviin ja korostetaan sopimuksen rikkomista, ylitarkastaja Antero Kuusi Säteilyturvakeskuksesta STUKista arvioi.

Ydinvoimalaitoksissa käytetyn uraanin rikastusaste vaihtelee yleensä noin 3–6 prosentin välillä. Ydinasekelpoisen uraanin pitää olla yli 80-prosenttista väkevöintiasteeltaan.

Tämänkaltaisen uraanin valmistamiseen Iranilla on vielä pitkä matka. Kuusen mukaan se olisi mahdollista, mutta se veisi useita kuukausia ja "todennäköisesti vielä pidemmän aikaa".

Seuraava askel ydinsopimuksen rikkomisessa voisi olla rikastuksessa tarvittavien sentrifugien määrän lisääminen tai niiden kehittäminen tehokkaammiksi.

Iranin ei ole välttämättä helppoa nopeasti kasvattaa sentrifugien määrää, sillä sentrifugien rakentamiseen tarvittava teknologia on vientivalvonnassa ja rajoitettua.

Netanjahu perää pakotteita Iranille

Painostus kohdistuu nyt Euroopan valtioihin, jotka ovat mukana ydinsopimuksessa.

Iran yrittää toimillaan painostaa EU-maita helpottamaan talousahdinkoa, johon Yhdysvaltain pakotteet Irania ajavat.

Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu puolestaan vaatii, että Euroopan maat lyövät Irania uusilla pakotteilla sopimusrikkomuksen takia.

– Tämä toimenpide on vaarallinen askel ja kehotan ystäviäni, Ranskan, Britannian ja Saksan johtajia: Te allekirjoititte sopimuksen ja sanoitte, että sillä hetkellä, kun he [iranilaiset] tekisivät tämän toimenpiteen, heille asetetaan kovia pakotteita, Netanjahu sanoi hallituksen tapaamisessa.

Netanjahu vastusti vuonna 2015 solmittua ydinsopimusta alusta alkaen. Hän kehotti Yhdysvaltain presidenttiä Donald Trumpia vetäytymään tämän edeltäjän, Barack Obaman kaudella luodusta sopimuksesta.

Yhdysvallat vetäytyi sopimuksesta viime vuonna ja palautti Irania vastaan asettamansa pakotteet.

Lapsena Maria Ruoholaa ei pidetty ollenkaan johtajatyyppinä. Hän oli aktiivinen ja innokas ja osallistui mielellään ohjattuun toimintaan. Koulun ja harrastukset hän hoiti itsenäisesti. Oli hyvä johtamaan itseään.

Kun Ruohola 14-vuotiaana aloitti ensimmäisessä vastuutehtävässään, 8-9-vuotiaiden partioryhmän apuohjaajana, hän oli kuitenkin innoissaan. Hän oli jo ehtinyt odottaa sitä. Hänellä oli paljon ideoita siitä, mitä kaikkea ryhmän kanssa voisi tehdä. Ja erityisesti siitä, miten luodaan niin hyvä ilmapiiri, että kaikki lapset haluavat olla mukana.

Vastuutehtävät lisääntyivät partiossa pikkuhiljaa, aina sopivan kokoisin askelin. Ensin omassa lippukunnassa Turussa, sen jälkeen Lounais-Suomen partiopiirissä. Koskaan ei tuntunut siltä, ettei olisi halunnut tai jaksanut olla mukana. Vastuiden lisääntyessä kasvoivat myös mahdollisuudet vaikuttaa. Se tuntui mielekkäältä.

– Samaan aikaan olen huomannut, että olenkin tosi hyvä tässä. Olen hyvä sekä ihmisten kanssa että taitopuolen asioissa. Se on itse asiassa aika hyvä kombinaatio johtajalle.

Toistaiseksi suurimman harppauksensa johtajuudessa Ruohola otti 1,5 vuotta sitten, kun hänet valittiin Suomen Partiolaisen puheenjohtajaksi. Hän oli aloittaessaan historian nuorin puheenjohtaja järjestössä, jossa on valtavasti jäseniä, 60 0000. Silloin häntä jännitti.

Partioliikkeen jäsenmäärä on kasvussa

Maria Ruoholan tarina on kuin oppikirjaesimerkki partiotoiminnasta. Siellä uskotaan, että kenestä tahansa voi tulla johtaja. Kaikki saavat kokeilla asioita, kaikkia ohjataan ja kannustetaan, epäonnistua saa ja erilaisia kokemuksia on tarjolla paljon.

Koska partiossa ei kilpailla, ja toiminta on monipuolista, kaikki saavat olla hyviä jossakin. Johtajan asemaakaan eivät määritä status, hierarkinen asema tai ikä, vaan se sovitaan tehtäväkohtaisesti.

– Vaikka minä olen puheenjohtajan tehtävässä, niin voin välillä olla jonkun ihan toisen johdettavana. Voin hyvin johtaa esimerkiksi viisikymppistä ammattijohtajaa partiossa, ja vastaavasti minua voi joskus johtaa joku 15-vuotias nuori.

Partion johtamiskulttuuri on alkanut kiinnostaa yhä enemmän myös järjestön ulkopuolisia. Elokuussa Hämeenlinnassa Evon retkeilyalueella järjestetään viikonlopun mittainen johtamisseminaari, johon on ilmoittautunut 600 ei-partiolaista.

Nuorille aikuisille on räätälöity puolivuotinen arvopohjaisen johtamisen koulutusohjelma, jonka osallistujista puolet tulee liikkeen ulkopuolelta. Jokaisella osallistujalla on myös henkilökohtainen mentorinsa yrityselämän huipulta.

Partioliikkeellä menee Suomessa nykyään muutenkin hyvin. Jäsenmäärä on ollut kasvussa koko 2010-luvun. Kasvu on saatu aikaan muun muassa viestintää muuttamalla: järjestö on aktiivinen sosiaalisessa mediassa ja tekee yhteistyötä tubettajien kanssa.

Kuvissa ja haastatteluissa näkyvät entistä useammin lapset ja nuoret itse. Toiminnan sisältöä taas on parannettu niin, että nuorimmat johtajat saavat entistä useammin rinnalleen aikuisen tukijan.

Maria Ruohola uskoo kasvaneen suosion taustalla olevan myös sen, että partion arvot istuvat hyvin tähän aikaan. Toisten kunnioittaminen, ystävyyden rakentaminen yli rajojen ja ympäristönsuojelu ovat partion ydintä.

– Samoin itsensä kehittäminen, toimeen tarttuminen ja vastuun kantaminen: nämähän ovat meillä työelämässä hyvin keskeisiä arvoja.

Partio on sitoutumaton sekä poliittisesti että uskonnollisesti, ja näihin liittyvistä rajanvedoista käydään järjestössä koko ajan keskustelua. Toiset mieltävät partiotoiminnan liian oikeistolaiseksi, toisten mielestä järjestössä ollaan liian vihervasemmistolaisia.

Sateinen metsä vei sydämen

Monien mielikuvissa partio on metsässä samoilua, mutta Maria Ruohola toppuuttelee tätä stereotypiaa. Partio on paljon muutakin. Siellä leikitään, lauletaan, askarrellaan, laitetaan ruokaa, opetellaan arkisia taitoja ja kuljetaan kaupungissa. Koetaan yhdessä asioita ja pidetään hauskaa.

Hän itse rakastui metsään vasta parikymppisenä. Kesken rankan koulutusleirin hän havahtui siihen, että metsä olikin ihana paikka. Kun poikkeuksellisesti oli tilanteessa, jossa sai keskittyä vain itseensä, eikä tarvinnut huolehtia muista, hän huomasi miten hyvältä metsässä oleminen tuntuu. Vaikka satoi paljon ja kesäkuisina öinä oli pakkastakin, hän nautti siitä.

Sen jälkeen luonnosta on tullut Ruoholalle tärkeä elementti rentoutumiseen ja arjesta irtautumiseen. Jos aikaa on vain vähän, hän menee hengähtämään Helsingin Keskuspuistoon, rannoille tai saariin. Yhden viikonlopun aikana ehtii hyvin käydä kolmessa eri kansallispuistossa.

– En tee siellä kauheasti mitään. Se on enemmän sellaista oleilua: tehdään ruokaa, ja voin olla yötä teltassa tai riippumatossa. Sellaista, mitä kuka vaan voi tehdä, vaikkei olisikaan mitään erityisiä erätaitoja.

Mutta erätaitojakin hänellä kyllä on. Riippumatolle löytyy nopeasti sopivan levyinen puiden väli, ja solmut syntyvät käden käänteessä. Leirikeitin syttyy kaasulla. Nuotion sytykkeeksi veistetään puukolla kiehisiä. Suunnistamaan hän opetteli tosissaan, kun sisuuntui siitä, että oli liian usein eksyksissä.

Taidot ovat karttuneet pikkuhiljaa seitsemänvuotiaana aloitetun harrastuksen myötä. Aivan ensimmäiset partiokokemuksensa hän sai kuitenkin jo yhdeksänkuisena vauvana, ollessaan vanhempiensa mukana Keski-Suomen Kannonkoskella Tervas-leirillä.

Kolme miljoonaa tuntia vapaaehtoistyötä

Nykyään partio ei ole Maria Ruoholalle enää harrastus vaan elämäntapa. Hän tekee palkkatyössään psykologina lyhennettyä työviikkoa, jotta ehtii hoitaa puheenjohtajan tehtäväänsä 30-40 tuntia viikossa vapaaehtoistyönä. Järjestö on laskenut, että kaikkiaan partiossa tehdään Suomessa vapaaehtoistyötä kolme miljoonaa tuntia vuodessa. Tämä vastaisi 1 500 nuorisotyöntekijän työpanosta.

Ruoholan oma motivaatio syntyy siitä, että hän haluaa tehdä lapsille ja nuorille hyvää. Hän uskoo, että partio antaa heille mahdollisuudet tasapainoiseen elämään.

– Koen, että olen itse saanut partiosta niin paljon, että nyt on takaisin antamisen aika. Haluan antaa muille sitä samaa hyvää, mitä itse olen saanut.

Myös se motivoi, että partio antaa hänelle itselleenkin paljon. Hän kokee kasvaneensa puheenjohtajuutensa aikana enemmän kuin koskaan ennen. Ja uusia kokemuksia tulee jatkuvasti. Elokuussa odottaa maailmanlaajuinen 50 000 partiolaisen leiri Yhdysvalloissa ja ensi vuonna saattaa tulla matka maailmanjärjestön kokoukseen Ugandaan.

Ruoholalle on selvää, että hän pysyy partiossa elämänsä loppuun asti. Hän toivoo istuvansa vanhana iltanuotiolla, jonka ympärille on kerääntynyt joukko mahdollisimman erilaisia lapsia ja nuoria. Hänen tehtävänsä olisi tukea nuoria. Ja ottaa kainaloon, jos jollakin on kylmä tai koti-ikävä.

Kreikassa pidetään tänään ennenaikaiset parlamenttivaalit, joissa maa saattaa palata takaisin kriisivuosia edeltäneeseen poliittiseen päiväjärjestykseen.

Vuoteen 2015 asti Kreikkaa hallitsivat käytännössä vuorotellen dynastiat. Vallassa ovat vaihdelleet oikeiston Uusi Demokratia ja vasemmiston Pasok. Vahvoja mahtisukuja ovat olleet Papandreout, Karamanlisit, Mitsotakisit.

Nyt pääministeriksi ennakoidaan gallupien perusteella nousevan Kyriakos Mitsotakisin, jonka isä Konstantinos on myös ollut Uuden Demokratian pääministeri. Mitsotakisin sisko Dora Bakoyannis oli puolestaan Ateenan kaupunginjohtaja, kun Kreikassa pidettiin olympialaiset vuonna 2004.

Parlamenttivaalit järjestetään pari kuukautta etuajassa, koska hallitseva vasemmistolainen Syriza-puolue hävisi EU-vaaleissa Uudelle Demokratialle kymmenen prosenttiyksikköä. Se on Kreikassa suurin tappio hallitsevalle puolueelle EU-vaaleissa ikinä.

Niinpä pääministeri Aleksis Tsiprasin oli pakko julistaa vaalit ennen kuin ne alunperin piti järjestää, ja koettaa pelastaa oma poliittinen tulevaisuutensa.

Nyt kansalaiset vaativat muutosta säästöpolitiikkaan.

1. Kreikka on kuin sodasta toipuva maa

Vuodesta 2008 alkaneet velkakriisivuodet ottivat kreikkalaisten keskuudessa koville.

Valtapuolueet saivat selkäsaunan jo vuoden 2012 parlamenttivaaleissa, mutta tuolloin Uusi Demokratia onnistui muodostamaan hallituksen sekavan vaalituloksen jälkeen.

Vuoden 2015 vaaleissa vasemmistolainen Syriza sai selvän voiton. Hyvin pian valtaan noustuaan pääministeri Aleksis Tsipras sai huomata, että hänellä ei ollut juuri taloudellista liikkumavaraa. Kansainväliset velkojat vaativat kovia uudistuksia.

– Hallituksen oli pakko aloittaa isot säästöt. Vaihtoehto oli konkurssi, Ateenan kauppakorkeakoulun professori Panos Tsakloglou sanoo.

Kriisissä Kreikan bruttokansantuote pieneni yli neljänneksellä henkeä kohden. Kun taloutta vakautettiin lähinnä veroja nostamalla, ihmisten ostovoima heikkeni Tsaklogloun mukaan 40 prosenttia.

– Se on valtava määrä. Yleensä tuollaisia lukuja on vain maissa, jotka toipuvat sodasta, Tsakloglou sanoo.

2. Nyt halutaan veronkevennyksiä

Kreikkalaiset ovatkin nyt kyllästyneitä taloudelliseen kituuttamiseen. Esimerkiksi ateenalainen hammaslääkäri Maria Agrapidi toivoo lisää työpaikkoja ja parempia palkkoja kaikille kautta linjan.

– Nämä ovat tärkeät vaalit, koska Kreikan pitää muuttua. Mitsotakis nostaa Kreikan uudelle tasolle. Syrizan aikana mentiin ajassa takaisinpäin 20 vuotta, oikeistolaisen Uusi Demokratia -puolueen aktiivi Agrapidi sanoo.

Nuorten on pitänyt kuluneina vuosina lähteä Eurooppaan tai muualle maailmaan työn perässä.

– Ihmisten piti maksaa paljon veroja. Järjestelmän muuttaminen ei tietenkään tapahdu yhden vuoden aikana, mutta kansalaisille pitää saada lisää käteen jääviä tuloja, Agrapidi vaatii.

Samaa mieltä on moni muu ateenalainen. Osa muutosta vaativista tosin aikoo äänestää valtaapitävää Syrizaa, koska he uskovat Tsiprasin uudistuslinjaan.

Esimerkiksi eräs Pariisista Ateenaan varta vasten äänestämään tullut nuori mies pitää Tsiprasin luomaa kuvaa Kreikasta hyvänä. Tsipras on hänen mielestään lisännyt Kreikan uskottavuutta ulkomailla.

Syrizan ennakoidaankin saavan äänistä 20–30 prosenttia.

Lue lisää: Maailmanhistorian suurin tukipaketti päättyy – Saako Suomi takaisin Kreikalle lainaamansa rahat?

3. Tulot ovat jo menoja suuremmat

Kreikka on onnistunut kääntämään kurssia. Syriza on vienyt läpi kovat säästökuurit. Hallitus on tehnyt ylijäämäisiä budjetteja jo monta vuotta eli julkiset menot ovat pienemmät kuin tulot.

Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n mukaan Kreikka on tätä nykyä yksi nopeimmin kasvavia eurotalouksia.

Ekonomistit ovat varoitelleet, että Kreikan budjettikuri on mennyt jo liiankin pitkälle. Rajusta menojen leikkaamisesta rankaisevat myös äänestäjät näissä vaaleissa.

– Muilla kriisimailla oli kriisiohjelmista irtautuessaan [Irlanti, Portugali] selvästi nopeampi kasvu kuin Kreikalla. Siksi Kreikalla on vielä tehtävää, Tsakloglou huomauttaa.

Moni kreikkalainen kärsii yhä kriisivuosista ja talouden sopeutuminen on kesken.

Kyriakos Mitsotakisin ohjelma saattaa kuitenkin auttaa taloutta kasvuun, arvioi Tsakloglou. Ensinnäkin Mitsotakis on luvannut vähentää yritysten byrokratiaa ja nopeuttaa yritysten kannalta sietämättömän pitkiksi venyviä oikeudenkäyntejä.

Toiseksi Mitsotakis aikoo leikata veroja.

– Monia veroja pitääkin leikata. Mutta kysymys kuuluu, mistä Mitsotakis saa taloudellista liikkumavaraa. Aleksis Tsipras on jo joutunut toteuttamaan monia vaikeita asioita, joiden vuoksi hän ei ole voinut toteuttaa uudistuksia.

4. Ilman ulkomaalaista rahaa Kreikka ei selviä jaloilleen

Mitsotakis aikoo myös houkutella lisää ulkomaalaista rahaa Kreikkaan. Nopeamman kasvun saavuttamiseksi tarvitaan ulkomaisia investointeja.

Niitä on Tsaklogloun mielestä mahdollista saada esimerkiksi turismiin, metalliteollisuuteen ja energia-alalle, koska niissä Kreikka voi saada suhteellista etua kilpailijoihinsa verrattuna.

Kreikan etuja ovat halvat kiinteistöt ja maa. Maassa on yrityksille myös suhteellisen hyvin koulutettua halpaa työvoimaa.

Kreikka voi kasvaa lisäksi modernisaation kautta: kotimarkkina-aloillakin voitaisiin Tsaklogloun mielestä saada kasvua, esimerkiksi vähittäiskaupan järjestelmiä järkeistämällä.

Paitsi Kansainvälinen valuuttarahasto IMF myös luottoluokittajat ovat viime aikoina huomanneet Kreikan kasvumahdollisuudet ja parantaneet arvioitaan maan taloudesta.

5. Kreikkalaisia on saatava takaisin kotimaahan

Kreikkalaisten virta ulkomaille on myös heikentynyt, mutta ei ole kokonaan loppunut. Maan työttömyys on yhä vajaat 19 prosenttia työvoimaan suhteutettuna.

– Ennen kuin työttömyys pienenee, palkatkaan eivät kasva, eivätkä koulutetut massoina palaa, Tsakloglou sanoo.

Taloudellisesti kynnelle kykenevät kreikkalaiset nuoret lähtivät jo ennen kriisiäkin usein ulkomaille opiskelemaan.

– Se on parasta inhimillisen pääoman vaihtoa, mitä on. Mutta kriisin aikana ei ollut työpaikkoja joihin palata, tai jos oli, niin niissä oli pienet palkat.

Myös tästä syytä Kreikan talouskasvu pitäisi Tsaklogloun mielestä saada ripeästi nykyistä kovempaan vauhtiin.

6. Onko Kreikan velka muille maille riski?

Velka on Tsaklogloun mukaan hallittavissa, koska sen korot eivät ole kovin korkeat. Niinpa talouskin normalisoituu uuden hallituksen aikana.

– Tämä vaalikampanja oli ylivoimaisesti rauhallisin, minkä olen Kreikassa nähnyt demokratian tulon jälkeen, hän sanoo.

Oikeistolainen sotilasjuntta hallitsi Kreikkaa vuoteen 1974.

Kreikkalaiset ovat väsyneitä. Tänä kesänä maassa on koettu myös poikkeuksellisen pitkä helleaalto, joka näännyttää fyysisesti. Moni Ateenassa toivoo hartaasti sateita. Nämä ovat ensimmäiset keskellä kuuminta kesää pidettävät vaalit sitten vuoden 1927.

Kreikka oli kahdeksan vuotta riippuvainen velkaohjelmista, mutta vapautui niistä viime syksynä. Maalle laaditut yhteensä 250 miljardin euron velkapaketit olivat maailmanhistorian suurimmat.

Kreikalla on yhä valtavasti velkaa, 180 prosenttia bruttokansantuotteesta. Maan bkt on 180 miljardia euroa. Silti Tsakloglou ei usko, että Kreikan velasta koituu muille ongelmia.

– Ensinnäkin velka-ajat ovat pitkiä. Kun ottaa velan koon huomioon, myös korot ovat suhteellisen matalat. Velasta suurin osa on hallituksilla eli julkisella sektorilla. Jos tulee vaikeuksia, tulee varmasti kovia neuvotteluja, mutta ei tule vararikkoa.

Lisää aiheesta:

"O Finlandosina" tunnetusta Teemu Lehtisestä tuli Kreikan ensimmäinen ulkomaalainen kuntapoliitikko – hänen tukemansa puolueen ennustetaan voittavan parlamenttivaalit

Iran on ilmoittanut, että se jatkaa ydinsopimuksen rikkomista. Iran kertoi tiedotustilaisuudessa, että tekniset valmistelut on tehty ja uraanin rikastaminen yli vuoden 2015 ydinsopimuksessa asetetun puhtaustason aloitetaan "muutaman tunnin kuluessa".

– Teheran on antanut tarpeeksi aikaa diplomatialle. Sitoutumisen vähentäminen ei ole rikkomus sopimusta kohtaan, Iranin neuvottelija Abbas Araqchi sanoi.

Tiedotustilaisuudessa viranomaiset sanoivat myös, että Iran jatkaa sopimuksen rikkomista aina 60 päivän välein, elleivät ydinsopimuksen osapuolet suojele Irania Yhdysvaltojen talouspakotteilta. Uutistoimistojen mukaan Iran on silti avoin diplomaattisille keinoille asian ratkaisemiseksi.

Alkuviikosta ylittyi sallittu uraanimäärä

Iranin presidentti Hassan Ruhani vahvisti jo keskiviikkona, että maa ryhtyy rikastamaan uraania yli sopimuksessa asetetun 3,67 prosentin puhtaustason. Sopimuksen rajojen rikkominen on vastatoimi sille, että sopimuksessa jäljellä olevat osapuolet eivät ole onnistuneet auttamaan Irania Yhdysvaltojen pakotteiden kiertämisessä.

Iranin mukaan Yhdysvallat voi astua neuvottelupöytään vasta, kun kaikki pakotteet on poistettu.

Sopimuksessa ovat mukana Iranin lisäksi Ranska, Saksa, Britannia, Venäjä ja Kiina

Iran on rikkonut sopimusta jo aiemmin, sillä maa ilmoitti maanantaina, että se on ylittänyt ydinsopimuksessa asetetun rikastetun uraanin rajan. Sopimuksessa Iran sitoutui siihen, ettei se varastoisi kerralla yli 300:aa kiloa rikastettua uraania, jota voidaan käyttää ydinaseiden valmistamiseen. Uutistoimisto AFP:n diplomaattilähteen mukaan määrä ylittyi kahdella kilogrammalla.

Ydinsopimuksen tarkoituksena on sitouttaa Iran rajoittamaan ydinohjelmaansa vastineeksi talouspakotteiden keventämiselle. Sopimuksesta irtautumisen jälkeen Yhdysvallat on palauttanut Iranin vastaisia pakotteita, mikä on horjuttanut sopimuksen olemassaoloa.

Vielä ei ole selvillä, mihin asti Iran aikoo viedä rikastamistoimensa. Ydinaseeseen Iranilla on kuitenkin vielä pitkä matka, sillä siihen vaadittaisiin noin 90-prosenttista uraania.

Macron yrittää sovitella

Ranskan presidentti Emmanuel Macron on keskustellut Iranin presidentti Hassan Ruhanin kanssa Iranin ydinsopimukseen liityvistä kysymyksistä ja ilmaissut huolensa Iranin toimista.

Ruhani on sanonut, että Iran voisi perua rikastamistoimet, jos ydinsopimuksen muut osapuolet voisivat huojentaa Yhdysvaltojen asettamien pakotteiden vaikutuksia.

Ranskan presidentin Emmanuel Macronin ja Ruhanin kerrotaan puhuneen puhelimessa lauantaina. Macron esitti huolensa ydinsopimuksessa asetettujen sitoumusten rikkomisesta ja sen seurauksista. Presidentit sopivatkin selvittävänsä mahdollisuuksia vuoropuhelun aloittamiseksi kaikkien sopimuksessa olevien osapuolten välillä.

Työnantaja- ja työntekijäosapuolilla on vastakkaisia näkemyksiä siitä, mitä tulevalla liittokierroksella pitäisi tehdä kilpailukykysopimuksen tuomalle työajan pidennykselle. Neuvottelut uusista työehtosopimuksista pyörähtävät käyntiin syksyllä, ja suunnannäyttäjää on perinteisesti haettu vientialoista.

Työntekijöitä edustavan Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto arvioi, että työajan pidennyksestä saattaa syntyä kova vääntö.

– Meidän tavoitteemme on tietysti se, että yhdessäkään meidän sopimuksessamme ei ole työajan pidennystä enää tämän neuvottelukierroksen jälkeen, Aalto sanoo STT:lle.

Vuonna 2016 solmittu kilpailukykysopimus pidensi työaikoja nostamatta palkkoja, leikkasi julkisen puolen lomarahoja ja siirsi työntekijöiden maksettavaksi aiempaa enemmän palkasta vähennettäviä sosiaaliturvamaksuja.

Palvelualojen ammattiliiton PAMin puheenjohtaja Annika Rönni-Sällinen luonnehtii, että kysymys kiky-tunneista vaikuttaa hankalimmalta kohdalta tulevissa neuvotteluissa. Tämän tarkemmin hän ei kuitenkaan halua asiaa ennakoida, sillä PAMin hallinnossa ei ole vielä lyöty lukkoon tavoitteita neuvottelupöytiin.

Työnantajapuolella haluja jatkaa pidennyksiä

Eri alojen ja työpaikkojen välillä on ollut suurta vaihtelua siinä, miten kikyyn kuuluvat työajan pidennykset on toteutettu. Osa työpaikoista on käyttänyt pidennykset täysimääräisesti työntekoon, mutta osassa työpaikkoja kiky-tunnit on käytetty henkilökunnan virkistystoimintaan ja osassa työpaikkoja lisätunteja ei ole tehty lainkaan.

Riku Aalto korostaa, että kiky-sopimuksella on ollut henkistä merkitystä työntekijöille.

Teollisuusliitto irtisanoi jo viime vuonna viiden sopimuksen osalta työajan pidennyksen, koska niiden osalta asiasta oli sovittu erillisessä allekirjoituspöytäkirjassa, jonka irtisanominen tämän vuoden loppuun oli mahdollista. Liiton muissa sopimuksissa kiky-sopimuksen velvoitteet on neuvoteltu työehtosopimusten sisään.

Teollisuusliitto neuvottelee kaikkiaan 33 työehtosopimuksesta 17:n eri työnantajajärjestön kanssa.

Yksi työnantajajärjestöistä on Teknologiateollisuus, jonka työmarkkinajohtaja Minna Helle näkee, että työajan pidennys on tärkeä osa yritysten parantunutta kilpailukykyä.

– Olennainen osa tulevia ratkaisuja on meidän näkökulmastamme se, että työajan pidennys jatkuu, Helle sanoo.

Helle muistuttaa, että työajan pidennys on vain yksi osa kokonaisuutta - neuvotteluissa sovitaan myös palkkaratkaisuista ja monista tekstikysymyksistä.

Lomarahaleikkaukset päättyvät

Syksyllä alkava liittokierros jatkuu pitkälle kevääseen. Esimerkiksi kunta-alan työehtosopimukset ovat katkolla vasta maaliskuun lopussa 2020. Kuntatyönantajien työmarkkinajohtaja Markku Jalonen sanoo neuvottelunäkymien tarkentuvan sitä mukaa, kun syksyn kierroksen ensimmäisistä pöydistä alkaa tulla tuloksia.

Hän kuitenkin peräänkuuluttaa jo nyt maltillisia työmarkkinaratkaisuja.

Julkisella puolella kiky-sopimus leikkasi myös lomarahoja, mutta Jalonen muistuttaa tämän olleen määräaikainen ratkaisu. Hän ei ota kantaa, tavoitteleeko työnantaja vastaavaa leikkausta tuleviin sopimuksiin.

– Neuvottelut ratkaisevat, mutta korostan, että lomarahojen leikkaus sehän päättyy nyt tässä tilanteessa, Jalonen sanoo.

– Kilpailukykysopimukseen liittyvä työajan pidennys on sen sijaan tarkoitettu pysyväksi ratkaisuksi kunta-alalla. Se on meidän toistaiseksi voimassaolevissa sopimuksissa sisällä.

Työllisyystavoitteet mielessä myös neuvottelupöydissä

Liittokierroksen ylle tummia pilviä tuo hidastuva talouskasvu ja yleinen paine nostaa työllisyyttä entisestään. Teollisuusliiton Aalto sanoo, että sopimuspöydän ympärillä on aina paineita eikä neuvottelutilanne koskaan ole helppo. Samaa mieltä on Teknologiateollisuuden Helle.

– Aina on se tilanne, että neuvottelukierros näyttää hankalalta. Ehkä lisävaikeuskerroin tulevalla kierroksella liittyy siihen, että työajan pidennyksestä on erilaisia näkemyksiä. Maailmantalouden tila tuo myös lisähaastetta, Helle pohtii.

Pääministeri Antti Rinteen (sd.) hallitus pyrkii luomaan uusia työllistämiskeinoja, jotta työllisyysastetta saataisiin hilattua ylöspäin.

Kuntatyönantajien Jalonen arvioi, että liittokierroksella syntyvillä ratkaisuilla on suuri vaikutus työllisyystavoitteiden saavuttamiseen.

– Seuraava työmarkkinakierros on erittäin ratkaiseva koko maan hallituksen työllisyystavoitteen onnistumisen kannalta, Jalonen sanoo.

Helle on samaa mieltä.

– Jos työmarkkinakierroksella ei pystyttäisi tekemään sellaisia ratkaisuja, jotka edesauttavat kilpailukykyä, silloin vedetään matto pois työllisyystavoitteen jalkojen alta, Helle sanoo.

Naisten vaihdevuosien aiheuttamien oireiden hoitoon käytetään aiempaa vähemmän hormoneja.

Muutoksen taustalla ovat esimerkiksi hormonihoitoihin liittyvät riskit, Helsingin yliopistosairaalan Naistenklinikalta kerrotaan.

– Pitkään on ajateltu, että mitä suuremmat annokset, sitä suurempi riski, mutta yhtä lailla muutosta selittää se, että monilla naisilla oireet helpottuvat yhtä hyvin myös matalammilla annoksilla, Naistenklinikan osastonylilääkäri Tomi Mikkola toteaa.

Vaihdevuosioireiden tehokkain hoitomuoto on nimenomaan hormonihoito eli estrogeeni tai estrogeeni-progestiini. Samaisten naissukuhormonien tuoton loppuminen aiheuttaa naisille vaihdevuodet.

– Suomessa kyseisten hormonilääkkeiden myynti on hiljalleen laskenut, vaikkakin niiden kulutus on edelleen Suomessa korkeampaa kuin muissa Pohjoismaissa, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Elina Hemminki kertoo.

Hemmingin mukaan tiedot hormonilääkkeiden vaikutuksista eri sairauksiin ovat yhä puutteellisia ja saattavat riippua niin lääkkeestä, annostuksesta, aloituksen ajankohdasta kuin käytön kestostakin. Tiedetään kuitenkin, että erityisesti estrogeeni-progestiini-yhdistelmävalmisteisiin liittyy rintasyövän riski. Hormonilääkkeitä tulisikin aina käyttää vain oireiden hoitoon eikä tarpeettoman pitkään.

Rintasyöpäriski askarruttaa

Naistenklinikan Mikkola kertoo, että naiset murehtivat hormonihoidoissa useimmiten juuri rintasyöpäriskiä. Mikkolan mukaan riskiä voisi kuitenkin suhteuttaa niin, että esimerkiksi ylipaino on vähintään yhtä suuri riski kuin hormonihoito.

Mahdolliset edut ja riskit tulisikin Mikkolan mukaan aina arvioida asiantuntevan gynekologin kanssa. Jos suvussa on ollut rintasyöpää, on riski heti merkittävästi suurempi.

Jos vaihdevuosien hormonihoito aloitetaan oireiden hoitoon terveelle naiselle ennen kuudenkymmenen vuoden ikää, se pienentää riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin, osteoporoosiin ja paksusuolen syöpään.

– Ikääntyminen ja vaihdevuodet itsessään nostavat riskiä näihin sairauksiin, ja niitä voi itse pyrkiä ennaltaehkäisemään huolehtimalla terveellisistä elämäntavoista, Mikkola kertoo.

Geelit ja laastarit pidettyjä

Suun kautta otettava tablettihoito on hormonihoidoista yhä selvästi suosituin, mutta hormonilaastarit ja erityisesti geelit ovat lisänneet suosiotaan viimeisten 5-10 vuoden aikana. Tärkein syy liittyy Mikkolan mukaan siihen, että laskimotukosriski on ihon kautta annosteltavissa lääkkeissä merkittävästi pillerihoitoa matalampi.

Turun yliopistollisen keskussairaalan (Tyks) synnytys- ja naistentautiopin professori Päivi Polo kertoo, että Suomeen tuli tänä vuonna uusi tablettimuotoinen yhdistelmävalmiste, jossa on estrogeenin lisäksi batsedoksifeenia keltarauhashormonin eli progestiinin tilalla. Batsedoksifeeni ei ole hormonaalinen lääke.

– Batsedoksifeeni saattaa olla keltarauhashormonia turvallisempi ja vähentää yhdistelmähoidon riskejä, Polo sanoo.

Tupakointi voi aikaistaa vaihdevuosia jopa vuosilla

Osa naisista ei tunnista itsellään minkäänlaisia vaihdevuosioireita, osa kokee lieviä oireita, kun taas osalla oireet hallitsevat ja häiritsevät kaikkea olemista. Kuinka suuri joukko naisia mihinkin ryhmään kuuluu, riippuu siitä, miten asiasta kysytään ja mikä määritellään haittaavaksi oireeksi, THL:n Hemminki kertoo.

Professori Päivi Polon mukaan vaihdevuodet alkavat keskimäärin 51-vuotiaana, mutta alkamisajankohta voi vaihdella suurestikin. Tyypillisesti vaihdevuodet alkavat 45-55 vuoden iässä.

Jos vaihdevuodet alkavat ennen neljänkymmenen vuoden ikää, puhutaan ennenaikaisista vaihdevuosista. Ennenaikaisten vaihdevuosien hoitoon suositellaan lähes poikkeuksetta hormonihoitoa, mistä syystä nuoremmat naiset saavat siitä Kela-korvauksen 50 ikävuoteen asti.

Polon mukaan perintötekijät vaikuttavat vaihdevuosien alkamisajankohtaan jonkin verran, eli jos esimerkiksi äidillä vaihdevuodet ovat alkaneet aikaisin, kasvaa todennäköisyys samaan myös tyttärillä. Elämäntavoista tupakointi voi aikaistaa vaihdevuosia jopa vuosilla.

– Kyseessä on monipuolinen myrkky myös munasarjoille, Polo sanoo.

Uni heikentyy

Tyypillisimpiä vaihdevuosioireita ovat Polon mukaan kuumat aallot ja univaikeudet. Kuumiin aaltoihin voi liittyä hikisenä heräily useita kertoja yössä. Jotkut naiset eivät herää hikoiluvaiheessa, vaan vasta hikoilua seuraavaan paleluun.

– Tällöin unioireita ei pahimmassa tapauksessa osata yhdistää kuumiin aaltoihin, jolloin ongelma tulkitaan mahdollisesti lääkärissäkin elimelliseksi uniongelmaksi, johon määrätään unilääkettä. Vaihdevuosioireena myös uniongelmien ensisijainen hoito on kuitenkin hormonihoito.

Polon mukaan tyypillinen vaihdevuosioire on myös limakalvojen kuivuus. Joillekin vaihdevuodet tuovat mukanaan mielialaoireita, kuten masentuneisuutta, ahdistusta, aloitekyvyttömyyttä sekä burn out -oloa. Vaihdevuosioireita voivat olla myös nivel- ja lihaskivut tai muistiongelmat, vaikkakin muistiongelmat ovat usein seurausta uniongelmista.

Brasilialainen, bossa nova -musiikkityylin uranuurtaja João Gilberto on kuollut. Gilberto oli kuollessaan 88-vuotias.

Gilberto kuoli kotonaan Rio de Janeirossa lauantaina iltapäivällä. Gilberton kuolemasta kertoi hänen poikansa Marcelo Gilberto Facebookissa.

Gilberto muistetaan muun muassa laulusta Ipaneman tyttö, jonka on Suomessa levyttänyt Laila Kinnunen.

Kyseessä on muusikko Antonio Carlos Jobimin ja runoilija Vinicius de Moraesin kappale, jonka Gilberto lauloi portugaliksi ja hänen ensimmäinen vaimonsa, Astrud Gilberto, englanniksi.

Kappale löytyy miljoonia kappaleita myyneeltä albumilta Getz/Gilberto, jonka Gilberto loi yhdessä amerikkalaisen saksofonistin Stan Getzin kanssa. Albumi voitti useita Grammy-palkintoja.

Brasilian koillisosassa sijaitsevassa Bahian osavaltiossa syntynyt João Gilberto Prado de Oliveira aloitti laulamisen 18-vuotiaana.

Gilberton viimeinen konsertti nähtiin vuonna 2008. Viimeisten vuosiensa aikana Gilberto ei tiettävästi poistunut kotoaan.

Se ei ollut rakkautta ensi silmäyksellä.

Tummanruskea tamma Pähkel tuli ratsastuskoululle reilu kymmenen vuotta sitten. Se oli osaava kelpo hevonen, hieman persoonaton.

Minulle oli oikeastaan se ja sama, mitä hevosta ratsastin. Menetin muutamien vuosien sisällä tyttäreni sekä vanhempani. Elämäni oli siinä määrin haasteellista omaishoitajana saattohoitojen, hautajaisten ja perunkirjoitusten keskellä, että ratsastukselta en hakenut lisähaastetta. Ratsastustunti oli oma aikani, jolloin en ajatellut eläviä enkä kuolleita.

On ottanut aikansa rakentaa uusi identiteetti kuolleen lapsen vanhempana mutta tavallisena, järjellisenä, toimintakykyisenä ihmisenä.

Elämäni raskain tehtävä on ollut luovuttaa tyttäreni Tekla kuolemalle. On ottanut aikansa rakentaa uusi identiteetti kuolleen lapsen vanhempana mutta tavallisena, järjellisenä, toimintakykyisenä ihmisenä. Muistan erityisesti hetken, kun havahduin siihen, että ratsastuksessani oli ongelmia. Suorastaan innostuin – minulla voi siis olla elämässäni vielä ratkottavana muitakin ongelmia kuin lapseni kuolema.

Tyttäreni kuoleman jälkeen en hakenut apua tai tukea koska olin lohdun ulottumattomissa. Yksikään ihminen ei olisi voinut auttaa. Hevoset auttoivat.

Vaikka usein raahauduin ratsastustunnille kuolemanväsyneenä, hevosta hoitaessa ja sen selässä piristyin, tunsin olevani elossa vahvemmin kuin koskaan. Hevonen ei luokitellut minua lapsensa menettäneeksi eikä miksikään muuksikaan. Se otti minut vastaan luontevasti, juuri sellaisena kuin olin. Hevoset auttoivat minua elämässä eteenpäin syvästä pysähdyksen tilasta, johon lapseni elämän päättyminen minut suisti.

Pähkelistä tuli terapiahevoseni ja vuosien saatossa kiinnyin siihen yhä enemmän.

Pähkel oli tallin kenties luotettavin ja turvallisin hevonen, ei säikkynyt, ei koheltanut vaan hoiti tehtävänsä takuuvarmasti. Se oli muille hevosille ja ihmisille ystävällinen ja rauhallinen, ei potkinut eikä purrut. Se oli perusterve hevonen, joka ei sairastellut.

Pähkelistä tuli terapiahevoseni ja vuosien saatossa kiinnyin siihen yhä enemmän. Oli jo itsestään selvää, että ratsastin sillä joka kerta. Jossain vaiheessa kiintymys muuttui rakkaudeksi. Minulla oli hyvin erityinen suhde juuri tähän ainutlaatuiseen tammaan. Uskalsin sen kanssa tehdä asioita, joita en kenties muuten olisi uskaltanut ja opin uusia asioita kuten esteiden hyppäämistä. Pähkelin sielun löysin maastossa, metsässä. Metsäpolun vehreys, tuoksut, hiljaisuus, hevosen lämpö, kavion kopse, hevosen kanssa yhdessä jaettu kokemus, ilo ja nautinto – siinä onnen avaimet. Meillä piti olla vielä vuosia edessä.

Pähkel loukkasi yllättäen jalkansa ja sain tiedon, että se joudutaan lopettamaan. Jos haluan nähdä hevosen vielä elossa, minun olisi tultava vielä samana iltana tallille. Ehdin hyvästelemään rakkaan hevosen. Syötin sille porkkanoita ja leipää, harjasin ja halasin sitä. Se oli juuri niin rakas kuin aina. Ja kohta se olisi poissa ainiaaksi. Se oli vielä täynnä elämänvoimaa, vahva, kiiltävä ja kaunis. Se oli hoidettu kipulääkkeillä mutta ei varannut enää takajalalleen. Kohta sillä olisi kaikki hyvin, kivut poissa.

Kuolema järkyttää, kun se tulee onnettomuutena, ennen aikaisena, kun odotettavissa olisi vielä ollut vuosia. Kuoleman siemen on kuitenkin kylvetty jokaiseen elolliseen. Kuoleminen on normaalia, elämän luonnollinen päätepiste. Ihmisyyteen on kylvetty myös kaipuu tuonpuoleiseen. Ajattelen, että myös hevosen sielu on kuolematon ja kohtaan oman kuolemani jälkeen kaikki ne, joita olen rakastanut.

Suruni ratsastuskoulun Pähkelistä on hevosenkokoinen. En ole ainoa surija, tallin luottohevosta jäävät kaipaamaan Hyvinkään ratsastuskeskuksen omistajat ja työntekijät sekä lukuisat tuntiratsastajat, joille kaikille juuri tämä hevonen tarjosi ainutlaatuista ystävyyttään ja suurisieluisuuttaan. Se oli tavallinen tuntiratsu ja sellaisena hyvin erityinen. Se asuu nyt sydämessäni ja jokaisessa hevosessa, jonka kohtaan, on pala Pähkeliä.

Ihmisen elämään mahtuu onneksi monta rakasta eläintä. Niiden menetystä on lupa surra.

Elämän tarkoitus ja merkityksellisyys on syntymässä, rakkaudessa ja kuolemassa. Tallin pihalla kirmaa keväällä syntynyt varsa, täynnä elämää. Elämä jatkuu, vaikka yksi on joukosta poissa.

On uskallettava kohdata ja kiintyä, vaikka tiedämme että kaikki päättyy aikanaan. Ihmisen elämään mahtuu onneksi monta rakasta eläintä. Niiden menetystä on lupa surra. Yhteiskunta, joka hyväksyy surun ja kuoleman väistämättömän läsnäolon, hyväksyy myös ilon ja elämän kaikessa rikkaudessaan.

Se mikä minua ajaa elämässä, se mitä haen elämältä, on ystävyys yli lajirajojen. Pähkel tarjosi mahdollisuuden ainutlaatuiseen ystävyyteen, iloon ja sielujen kohtaamiseen.

Leena Vilkka

Kirjoittaja on ympäristöfilosofian dosentti.

Kolumnista voi keskustella 7.7. klo 17.00 asti.

Suomalaiset ovat yllytyshullua kansaa. Joka kesä joku kävelee, ajaa pyörällä tai erilaisilla kulkuvälineillä läpi Suomen. Syitä tempauksiin on useita, mutta moni tekee sen myös itsensä takia. Enontekiön kunnanjohtaja Jari Rantapelkonen ja riihimäkeläinen yrittäjä Kauko Pöllänen päättivät vain ajella legendaarisella Tunturi-mopolla halki Suomen, Hangosta Nuorgamiin.

Erilaiseen kesälomareissuun oli varattu aikaa reilu viikko. Miehet eivät uskoneet, että mopolla ajaminen olisi niin mukavaa. Mottona oli ketjut kireinä, mutta pipo löysällä.

– Täytyy kyllä myöntää, että vuoden 1978 mopon ajoasentoa piti koko ajan korjata. Tuntuihan se sekä ylä- että alapäässä, Jari Rantapelkonen nauraa.

Takarenkaan laakeri hajosi

Kokemus suomalaisista oli hyväntuulinen ja kannustava. Myös auttamishalua löytyi, kun tuli hätä. Tunturi-mopoja joutui korjaamaan ja säätämään useita kertoja. Loppumatkasta, 10 kilometriä ennen Inaria toisen takapyörän laakeri pamahti rikki.

Paikalliset ihmiset tulivat kyläkaupan pihalla apuun.

– Kysyimme että olisiko jollakulla Pappa-Tunturia tai edes sen raatoa. Heti joku tiesi kaverin, kenellä on.

Kauko Pöllänen ahtautui lapsiperheen auton kyytiin moponeen ja lähti hakemaan rengasta. He olisivat ostaneet mopon raadon.

– En minä sitä myy, kaveri sanoi. Lainatkaa ja palauttakaa rengas sitten, kun pääsette Nuorgamiin. Ei me edes nähty sitä, joka lainasi takarenkaan. Hän kysyi puhelimessa, että osaatteko itse ottaa renkaan irti, että mopo odottaa siellä pihalla.

Suurin yllätys Jari Rantapelkoselle ja Kauko Pölläselle oli se, miten suomalaisten hymy tarttuu. Oulussa paikallinen lehti Kaleva teki heistä jutun ja sen jälkeen he saivat nostella kättä pohjoisen teillä koko ajan.

Koneet hyytyi lopussa

– Tällaiset tempaukset tuntuvat myös yhdistävän suomalaisia tsemppailuun. Autoista näytettiin etelästä saakka peukkua ja hauista ja tultiin taputtelemaan selkään. Ehkä ihmiset ajatteli, että noihan on hullumpia kuin me, Jari Rantapelkonen sanoo.

Idean "pikku moporeissulle" keksi Kauko Pöllänen. Ja Rantapelkonen sanoo yllytyshulluna suostuneensa jo ennen kuin tiesi edes, mistä kyse. Hän arvelee, että ehkä Suomen pimeä talvi saa kesällä tempaisemaan kunnolla.

Rantapelkonen ja Pöllänen ajoivat 25 km/h keskivauhtia ja bensaa kului 4,5-5 litraa sadalla kilometrillä. Koko matka, 1 600 kilometriä, otti kuitenkin lopulta mopoille tosi koville; molemmat joutuvat nyt etelässä suoraan pajalle.

– Onneksi päästiin perille. Onhan tämä Suomi kuitenkin kiva maa, kun kaikki palvelut löytyvät mopomatkan päästä.

Paula Paananen, 61, on mielestään aina ollut käytännön tekijä. Hän ehti tehdä tehtaan liukuhihnalla liki kolmenkymmenen vuoden elämäntyön ennen kuin sairastui. Jouduttuaan työttömäksi, hän ei toimeliaana naisena suostunut jäämään pyörittämään peukaloitaan, vaan halusi kokeilla opiskelua.

Kipinä opintielle lähtemiseen syttyi lopulta monen asian summana.

Korpilahtelaisen Paanasen ollessa lähes viisikymppinen, hänen lapsensa muuttivat pois kotoa. Samaan aikaan työkaveri lähti työn ohessa opiskelemaan ja kehui iltalukion hauskuutta.

Paananen kaipasi myös aivoilleen virikkeitä. Häntä oli alkanut huolestuttaa puheensa sujuminen. Hänelle saattoi tulla puhekatkoksia, eikä hän muistanut enää lauseensa lopussa, mistä oli lauseensa aloittanut.

– Tehdastyöni oli yksitoikkoista ja puuduttavaa, siinä ei ole tarvinnut käyttää omaa ajattelukykyä. Toivoin opiskelun auttavan ja virkistävän muistiani.

Neljäs syy opiskelemaan lähtemiseen oli hänen harmistuksensa. Paanasta on koko ikänsä vähän harmittanut, kun vanhin siskonsa pääsi ylioppilaaksi ja hänelle järjestettiin ylioppilasjuhlat.

– Sain järjestää lakkiaisjuhlat myös tyttärelleni. Minulla ei sellaisia juhlia ole koskaan ollut - mietin, vieläköhän pystyisin opiskelemaan.

Paananen ilmoittautui aluksi lukemaan ainoastaan englantia, mutta iltalukion rehtori sai ylipuhuttua hänet lukioon. 50-vuotiaana hän sai viettää haaveilemiaan lakkiaisia.

Ei uskonut tekevänsä tohtorinväitöskirjaa

Paula Paanasta eivät nuorena lukupuuhat kiinnostaneet.

Kun hän 16-vuotiaana lähti työelämään, hän ei olisi uskonut tekevänsä vielä jonain päivänä tohtorinväitöskirjaa. Hän oli nuorena innostuneempi esimerkiksi ruoanlaitosta ja leipomisesta kuin kirjojen pänttäämisestä.

Kunnallisesta keskikoulusta päästyään 15-vuotias Paananen kävi vuoden kestävän ammattikoulun. Sen jälkeen hän onnistui pääsemään kesätuuraajaksi paikalliseen kunnalliskotiin keittiöapulaiseksi.

Seuraavat vuodet pyörähtivätkin keittiöalan hommissa.

Paanasen äiti toivoi tyttärensä jatkavan keittiöalan opiskeluja, mutta mieli teki muualle. 20-vuotiaana Paananen kävi tekniikasta kiinnostuneena maatalousteknisen koulun ja sieltä hän pestautui suoraan tehtaaseen töihin.

– Ei ennen tarvinnut mennä kuin tehtaan ovelle, niin pääsi töihin.

Työ tehtaassa oli hyväpalkkaista: se tuntui olevan Paanaselle tärkeämpää kuin lukeminen.

Vaneritehtaalla liukuhihnahommia

Ensimmäisessä tehdastyöpaikassaan Paananen jyrsi poran uria. Sieltä hän siirtyi kahdeksaksi vuodeksi Nokkakoneelle, maatalouskoneiden osia valmistamaan.

Tehdasvuosien välissä hän oli hetken yksityisyrittäjänä, pitopalvelua kokeilemassa. Yrittäminen tuntui hänestä kuitenkin turhan stressaavalta työltä.

Paananen palasi tehtaalle. Seuraavat vuodet vierähtivät Säynätsalon vaneritehtaalla vanerityöntekijänä. Hän viihtyi liukuhihnahommissa, vaikkakin kärsi kolmivuorotyöstä.

Vuorokausirytmivaihdoksiin hän ei koskaan tottunut. Pölyinen työ alkoi myös käydä hänen terveytensä päälle.

– Sairastuin astmaan ja sain hengitystieongelmia. Tarvitsin repullisen lääkkeitä, että pystyin olemaan työpaikalla.

Nyt Paula Paananen esittelee siistiä työpistettään Jyväskylän Tourulassa. Hän aloitti uuden työnsä Jyväskylän Työllistämisyhdistyksen toimistotyöntekijänä reilu kuukausi sitten.

Vuoden työsopimus on hänelle iso asia. Varsinkin kun hän saa tehdä työajalla myös tohtorinväitöskirjaansa liittyvää tutkimusta.

– On aika jännittävää olla takaisin työelämässä. Nautin suuresti, että minulla on oma työpaikka ja uusia työkavereita.

Ennen tuoretta työpaikkaansa ja väitöskirjatutkimustaan päämäärätietoinen nainen on tehdasvuosiensa jälkeen ehtinyt lukea itsensä ylioppilaaksi, insinööriksi ja maisteriksi.

Hyvinvointiteknologiainsinöörin opiskelun riemua

Paananen nautti täysin siemauksin opiskelusta. Iltalukiossa opiskellessaan hän irtisanoutui tehdastyöstään. Sen jälkeen hän meni työvoimatoimistoon kysymään neuvoa, kuinka työttömänä tulisi toimia. Siellä hänet laitettiin ATK-painotteiseen työnhakukoulutukseen.

– Aluksi en pitänyt kurssinvetäjästä. Mietin, että mikä tämäkin kurssi on. Hän sai kuitenkin aikaan sen, että pääsin opiskelemaan.

Ohjaajan neuvosta Paananen kirjoitti korvaushakemuksen entisen työpaikkansa vakuutusyhtiölle. Hän oli lähtenyt edellisestä työpaikastaan terveydellisistä syistä, lääkärin suosituksesta. Hän anoi rahoitusta opiskeluilleen.

– Ajattelin, etten osaa kirjoittaa. Töissä oli käytetty kynää vain nimen kirjoitukseen. Hakemuksen tekeminen kuitenkin onnistui, ja vakuutusyhtiöltä tuli myönteinen vastaus.

Paananen mietti seuraavaksi ammatinvalintapsykologin kanssa hänelle soveltuvaa opiskelualaa. He päätyivät yhdessä ammattikorkeakoulun hyvinvointiteknologian opintoihin, koska siinä yhdistyivät Paanasen rakkaus tekniikkaan ja ikääntyviin ihmisiin.

Neljän vuoden kuluttua hän valmistui insinööriksi hyvinvointiteknologian koulutusohjelmasta.

– Huomasin pystyväni vielä oppimaan. Se oli aivan ihmeellistä. Kansakoulussa annettiin ymmärtää, ettei teidän kannata lähteä lukemaan, koska te olette työläisten lapsia.

Ammattikorkeakoulun jälkeen Paananen piti vuoden väliajan. He rakensivat perheen voimin vanhan talon tilalle uuden. Talotyömaalla hän oli kysynyt mieheltään, mitä jos vaimo hakisi vielä yliopistoon opiskelemaan. Mies oli todennut: no sen kun haet.

Aikuiset lapset olivat ihmetelleet, mitä äiti tekisi, jos pääsisi yliopistoon. Sitten minä vaan menen, oli äiti vastannut.

Niin työläisperheen lapsi luki itsensä insinööriopintojen jälkeen vielä kognitiotieteiden maisteriksi yliopistossa.

Viisikymppiselle työnhaussa vesiperä

Opintojensa ohessa viisikymppinen Paula Paananen haki töitä, mutta ei päässyt edes haastatteluihin. Niin kuin ei moni muukaan hänen ikäisensä työtön nainen.

– Työhakemuksiin tuli yleensä vastaus: kiitos mielenkiinnosta, mutta valintamme on kohdistunut toiseen henkilöön. Minusta tuntui, etten osannut kirjoittaa oikeanlaista työhakemusta, vaikka olinkin kauan opiskellut.

Paanasen mielestä viisikymppinenkin voi saada töitä, mutta silloin pitää olla valmis suuriin elämänmuutoksiin. Ilman astmarajoitteita hän uskoo, että häntä olisi voinut onnistaa töiden saannissa.

Viisikymppisillä naisilla olisi hänen mielestään työelämässä paljon annettavaa: kokemusta ja sitoutumista, mitä nuoret eivät ole vielä ehtineet hankkia.

Vaikka Paanasella on nyt 61-vuotiaana vihdoin työpaikka, hänen opiskelunsa silti jatkuvat.

Hänellä on työn alla tohtorinväitöskirja, jossa hän tutkii ikääntyneiden kokemuksia jokapäiväistä elämää helpottavista teknologialaitteista.

– Tulin hakeneeksi jatko-opiskelupaikkaa, mutta en ole siitä vielä julkisesti oikein edes puhunut. Pikkuhiljaa teen omaa tutkimustani, katsotaan mihin se vie.

Akateemiset opinnot avartaneet maailmankuvaa

Opiskelut ovat sujuneet Paula Paanasella omaksikin ihmeekseen ongelmitta. Puhe on myös sujuvoitunut. Mutta ihmisenä hän ei mielestään ole muuttunut.

Paanasen maailmankuva on opiskelujen myötä laajentunut. Hän tuntee olevansa mieleltään vanhanaikainen ihminen, ja elämä on nyt opintojen myötä näyttänyt itsestään aivan uuden puolen.

– Mielestäni opiskelu ei ole tehnyt minua viisaammaksi. Mutta siskoni sanoo huomanneensa, että puheestani on alkanut löytyä tietoperustaa aivan eri tavalla kuin ennen.

Lukio- ja ammattikorkeakouluopinnoista Paananen nautti eniten. Elämänkokemus kompensoi oppimisen hitautta. Ammattikorkeassa hän vaati usein asioihin selvitystä ja perusteluja.

– Pelkään, että minun jälkeeni he laittavat hakuvaatimuksiin: ei yli viisikymppisille, Paananen nauraa.

Yliopisto oli Paanasen mukaan aivan oma maailmansa, ja ammattikorkeakoulu ehkä lähempänä hänen omaa ajatusmaailmaansa. Mutta yliopistokin vei naisen mennessään: kun hän jotain aloittaa, hän vie sen myös loppuun.

Lukiota aloittaessaan hän oli uskonut kaipaavansa itsetunnon kohotusta. Työvoimatoimiston ammatinvalintapsykologin mukaan hänellä oli kuitenkin jo tarpeeksi hyvä itseluottamus ennestään.

– Mutta ei opiskelu mielestäni ole toisaalta noussut minulla mitenkään päähänkään.

Unelmat koivupuisessa kiikkustuolissa

Väitöskirjasta sinnikäs nainen ei aseta itselleni mitään paineita. Hän tekee sitä vain tutkimustyönään, yhden askeleen kerrallaan.

– Varsinkin tällaisen opinnäytetyön tekeminen on vaativaa, kun sujuva kirjoittaminen ei ole minulle niin luontevaa. Jälkeenpäin voi sitten ihmetellä, että miten olen saanut aikaiseksi niin paljon hyvää tekstiä.

Paananen on haaveillut, että kuolinilmoituksessa lukisi: insinööri. Kaikki muut hänen saavutuksensa ovat menneet yli unelmien. Hän ei olisi uskonut pystyvänsä kaikkiin opintosuorituksiinsa ja siihen, että kaikki olisi ollut edes mahdollista.

Suomi tarjoaa hänen mielestään aivan upean mahdollisuuden opiskeluun: sitä hän osaa arvostaa.

Nuorena opiskelun väliinjäämistä Paananen ei koskaan ole jäänyt jossittelemaan. Häntä ei opiskelu silloin kiinnostanut pätkääkään. Tämänhetkinen haaveensakin liittyy aivan muuhun kuin opiskeluun.

– Vahvimmillani olen kädentaidoissa. Parhaillani olen tekemässä koivulankuista miehelleni keinutuolia. Sinne ne uudet haaveenikin liittyvät.