Saksan valmiiksi eripurainen hallitus on saanut uuden aiheen erimielisyyteen, kun Yhdysvallat pyysi sunnuntaina Saksaa lähettämään maajoukkoja Syyriaan sieltä poistuvien amerikkalaisjoukkojen tilalle.

Pyynnön esitti Yhdysvaltojen Syyrian-erityisedustaja James Jeffrey Die Welt-lehdessä.

Saksan sosiaalidemokraatit tyrmäävät ajatuksen sotilaiden lähettämisestä Syyriaan. Sen sijaan puolue on valmis muunlaiseen apuun.

Päähallituspuolue kristillisdemokraatit vaikuttaa kuitenkin olevan valmis harkitsemaan Yhdysvaltain pyyntöä, uutisoi Die Welt. Puolueen parlamenttiryhmän puheenjohtajan Johann Wadephulin mukaan pyyntöä ei pidä torjua refleksinomaisesti.

– Alueella ratkaistaan meidän turvallisuutemme, ei amerikkalaisten, hän huomauttaa.

SPD:n lisäksi myös liberaalipuolue, vihreät ja vasemmistopuolue Linke vaativat liittokansleri Angela Merkeliä torjumaan Yhdysvaltain pyynnön.

Euroopan investointipankki EIB:n varajohtaja ja entinen pääministeri Alexander Stubb voisi olla kiinnostunut syksyllä valittavan Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n pääjohtajan tehtävästä. Stubb kertoo STT:lle, että hänen tehtävänsä EIB:ssä päättyy vuodenvaihteessa ja hän on edelleen kiinnostunut kansainvälisistä tehtävistä.

Stubbin lisäksi suomalaisista myös Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehniä ja Euroopan komission varapuheenjohtaja Jyrki Kataista on mediassa veikkailtu IMF:n johtoon.

IMF:n nykyistä johtajaa Christine Lagardea esitetään Euroopan keskuspankin johtoon.

Asiasta uutisoi myös Helsingin Sanomat.

Lue lisää:

Suomalaisnimet esillä seuraavaksi IMF:n pääjohtajaksi – Katainen, Rehn ja Stubb mainittu tähän mennessä

IMF etsii uutta johtajaa – Valinta on usein osunut ranskalaiseen, pesti kiinnostaa myös EU:n jättäviä brittejä

Tapaukset, joissa erilaisia yritystietopalveluja ja -rekisterejä kaupitellaan harhaanjohtavasti puhelimitse ovat tuttuja varsinkin aloitteleville pienyrittäjille, mutta myös yhdistykset altistuvat toiminnalle.

Glims & Gloms tanssiteatterin kannatusyhdistyksen puheenjohtaja Tuomo Railo kertoo joutuneensa pari päivää sitten harhaanjohtavan mainonnan kohteeksi, kun eräs luettelopalvelu kyseli yhdistyksen yhteystietoja. Railo luuli, että soittajana oli yhdistykselle ennalta tuttu yritys.

– Luulin, että kyseessä oli aiemman sopimuksen jatkaminen. Kun juttelin yhdistyksemme henkilökunnan kanssa, kävi ilmi, että olimme jo peruneet palvelun kuukausi sitten. Yritin peruuttaa palvelun, mutta sain vastaukseksi, ettei tilausta voi perua. Laskun saavuttua huomasin, että kyseessä olikin toinen melkein samanniminen yritys. Mielestäni puhelun aikana esiinnyttiin eri palveluna kuin todellisesti.

Tapaus oli Railolle ensimmäinen, mutta yhdistyksen varapuheenjohtaja Simo Heiskanen kertoo saanensa samanlaisia soittoja jo aikaisemmin.

– Menin lankaan viime vuonna. Maksoin silloin perusteettoman laskun, jonka summa oli 203,36 euroa.

Heiskaselle soitettiin samasta tai melkein samannimisesta yrityksestä myös toukokuussa, mutta silloin hän tajusi lopettaa puhelun lyhyeen.

Näissä pyritään hakemaan sellaisia kohteita, jotka eivät ole kuluttajansuojalainsäädännön soveltamispiirissä, jolloin keinoja puuttua toimintaan on vähemmän, kun ei ole valvovaa viranomaista. Suomen yrittäjien työmarkkinajohtaja Janne Makkula

Kymmeniä tuhansia tapauksia vuodessa

Erilaisia yritystietopalveluja ja -rekisterejä myyvien yritysten harhaanjohtava mainonta on yrityksiä edustavan Suomen yrittäjien työmarkkinajohtajan Janne Makkulan mukaan erityisesti pienten toimijoiden riesa.

– Tämä on tavallista ennen kaikkea pienten ja vastaperustettujen yritysten ja yksinyrittäjien kohdalla, ja sama pätee varmasti muihin pieniin toimijoihin, kuten yhdistyksiin. Näissä pyritään hakemaan sellaisia kohteita, jotka eivät ole kuluttajansuojalainsäädännön soveltamispiirissä, jolloin keinoja puuttua toimintaan on vähemmän, kun ei ole valvovaa viranomaista.

Suomen yrittäjien lakineuvontaan aiheesta tulee yhteydenottoja jopa päivittäin.

– Meille tulee noin 40 000–50 000 juridista neuvontapuhelua vuodessa, ja näistä ehkä jopa kolmannes saattaa olla erilaisia harhaanjohtavaan markkinointiin liittyviä yhteydenottoja. Vuositasolla tapauksia on kymmeniä tuhansia.

Kyseessä on tuttu ja jatkuva ilmiö, mutta Makkulan mukaan harhaanjohtava mainonta ja erilaiset huijausyritykset lisääntyvät loma-aikoina.

– Viime aikoina on ollut näitä ikään kuin oikean sähköpostiosoitteen kautta tulevia huijausyrityksiä, joissa pyydetään siirtämään rahaa tietylle pankkitilille. Viestit ovat usein olevinaan toimitusjohtajan tai lomalla olevan yrittäjän itsensä lähettämiä. Näissä pitää olla tarkkana.

Valelaskutus on tyypillinen huijaustapa

Harhaanjohtavaa mainontaa, huijausyrityksiä ja vilpillistä toimintaa on esiintynyt yritysmaailmassa aina, eikä harhauttamisesta Makkulan mukaan koskaan tulla pääsemään eroon.

Yleisimpiä harhautusmenetelmiä ovat Makkulan mukaan sellaiset, joissa esimerkiksi puhelinkeskustelun perusteella yrittäjälle lähetetään perusteettomasti lasku palvelusta. Lasku voi tulla myös ilman yhteydenottoa.

– Se on sellainen perinteinen valelaskutus. Voi myös tulla laskulta näyttäviä tarjouksia tai voi olla tilanne, jossa harhautetaan, että yhteydenotto tulee viranomaiselta tai kauppa- tai tavaramerkkirekisteristä ja sitten väitetään, että jos laskua ei maksa, niin yritys poistetaan rekisteristä tai joku tavaramerkki mitätöityy.

Jos muistaa ne omat oikeudet ja länsimaisen oikeusjärjestyksen perusperiaatteet, niin kaikki menee hienosti. Yhtään perusteetonta maksua ei pidä maksaa, sillä se ruokkii tätä systeemiä. Suomen yrittäjien työmarkkinajohtaja Janne Makkula

Monesti kyseessä on tilanne, jossa yrittäjän pitäisi soittajan mukaan nopeasti ottaa kantaa johonkin asiaan. Makkulan mukaan tällaisissa tapauksissa yrittäjän tulisikin pistää jäitä hattuun.

– Jos asialla on kauhea kiire, niin yleensä siinä on jotain hämärää. Kannattaa ottaa aikaa tilanteen pohtimiseksi.

Makkulan mukaan on epäselvää, kuinka kannattavasta yritystoiminnasta harhaanjohtavassa mainonnassa on kyse. Toiminta perustuu siihen, että laskuja lähetetään monelle.

– Puhutaan kymmenistä miljoonista euroista Suomessakin, ainakin miljoonista. Kyllä siellä sellaiset rahat liikkuu, että ne muutamat aktiiviset toimijat pystyvät raapimaan ihan kohtuullista tulosta. Sen takia se kiinnostaa. Aina joku maksaa, kun säikähtää ja pelkää luottotietojen menetystä.

Perusteettomia laskuja ei pidä maksaa

Railo kertoo aikovansa reklamoida saamastaan noin 150 euron laskusta.

– Käytännössä nämä firmat hakevat vain niitä, jotka mukisematta maksavat. Minulle reklamointi on periaatteellinen kysymys.

Makkulan mukaan Railon toimintatapa on oikea. Hän neuvoo, että jo puhelimessa on hyvä todeta, ettei ole sitoutunut mihinkään sopimukseen. Puhelun nauhoitusta kannattaa myös pyytää.

– Jos tulee lasku, niin on syytä lähettää sähköpostitse reklamaatio, jossa todetaan, että puhelinkeskustelussa ei ole syntynyt sopimusta ja että lasku on perusteeton.

Makkula korostaa, että perusteetonta laskua ei missään nimessä tulisi maksaa. Olennaista on, että reklamaatio lähetetään kirjallisesti.

– Jos yrittäjä kiistää sopimuksen syntymisen, niin näyttötaakka sopimuksen syntymisestä on laskun lähettäjällä. Tämä johtaa siihen, että perintätoimisto ei laillisesti voi periä laskua riidattomana. Tällaisessa tilanteessa laskun lähettäjä voi nostaa kanteen käräjäoikeudessa ja vaatia laskua suoritettavaksi, mutta näin ei käytännössä tehdä.

Myöskään perintätoimiston yhteydenottoa ei pidä säikähtää.

– Sitten vaan lähettää sen saman reklamaation sinne. Tällaisessa tilanteessa ei voi tulla maksuhäiriömerkintää ja ulosottoon ei päädy asiat muuten kuin käräjäoikeuden ja maksutuomion kautta. Jos muistaa ne omat oikeudet ja länsimaisen oikeusjärjestyksen perusperiaatteet, niin kaikki menee hienosti. Yhtään perusteetonta maksua ei pidä maksaa, sillä se ruokkii tätä systeemiä.

Lue myös:

Poliisi varoittaa taas niin sanotuista toimitusjohtajahuijauksista – mikkeliläinen yritys menetti yli 30 000 euroa (5.6.2019)

Näin suomalaisia huijataan verkossa: Pornokiristystä, tunnusten kalastelua, valekaukorakkautta ja uskomattomia sijoitustarjouksia (17.10.2018)

Salaisia henkilötietoja ilmestyi hakemistoyrityksen sivuille – tietosuojavaltuutettu: "Ei kuulu missään nimessä tällaiseen palveluun"(31.5.2016)

Yrittäjiä yritetään huijata puhelimitse – laskut karhuineen lähetetään perässä (16.1.2015)

Viranomaisten viimeisin yritys rajoittaa sähkötupakan käyttöä on jäänyt toistaiseksi tehottomaksi.

Vuoden 2017 alussa voimaan tullut laki kielsi esimerkiksi mentholin, vaniljan tai hedelmän makuisten makutiivisteiden myymisen sähkösavukkeella höyrystettäväksi. Muutoksella haluttiin vähentää sähkötupakan houkuttelevuutta lapsille ja nuorille. Toisaalta höyrytettyjä makunesteitä pidetään mahdollisesti haitallisena terveydelle, ja lisätutkimuksia tehdään koko ajan.

Kaksi ja puoli vuotta lain voimaantulon jälkeen makunesteitä on saatavilla käytännössä yhtä laajasti kuin ennenkin. Niitä saa sähkösavukeliikkeistä ja suomenkielisistä verkkokaupoista, mutta periaatteessa myös marketeista ja kioskeista.

Makunesteissä ei ole nikotiinia, vaan ne ovat elintarvikkeita, joita voi halutessaan käyttää vaikkapa leivontaan. Tämän vuoksi edes viranomaiset eivät ole aina varmoja siitä, miten myyntikieltoa tulisi tulkita.

Tuorein esimerkki tästä on oikeusjuttu, jossa kotkalainen sähkösavukekauppias valitti saamastaan myyntikiellostaan hallinto-oikeuteen.

Sama tuote oli yhdelle kaupalle laiton, toiselle laillinen

Ylen tietojen mukaan makunesteiden myyntikielloista on käynnissä peräti yhdeksän juttua hallinto-oikeuksissa ympäri maan. Tiettävästi ensimmäisenä ratkaistiin Itä-Suomen hallinto-oikeuden juttu Kotkan Puff-myymälän tapauksesta.

Kotkassa kaupunki uhkasi Puffin paikallista franchise-yrittäjää 10 000 euron uhkasakolla, ellei tämä poistaisi makunesteitä myynnistä. Yrittäjä valitti oikeuteen ja vetosi muun muassa siihen, että samoja makunesteitä on ollut myynnissä ruokakaupoissa. Niissä tuotteiden myyntiin ei ole puututtu.

Yrittäjä toi valituksensa tueksi jopa kauppakuitin supermarketista, josta oli ostettu samalla kertaa tunnetun sähkötupakkafirman valmistamia makuaineita, nikotiininesteitä ja sähkösavuke. Lisäksi hän puolustautui sillä, että hänen liikkeessään oli myynnissä myös limonadia ja maustekastikkeita.

Nämäkään keinot eivät auttaneet, sillä oikeus ratkaisi asian Kotkan kaupungin eduksi. Oikeuden tulkinnan mukaan savukekaupassa makunesteitä myytiin höyrystettäväksi, mutta ruokakaupassa samat tuotteet oli tarkoitettu elintarvikkeiksi.

Sama kuin jos Alkoa kiellettäisiin myymästä limonadia, koska joku käyttää sitä alkoholin kanssa. Panu Koivumäki

Oikeuden päätös syntyi äänin 2-1. Eri mieltä ollut tuomari olisi kumonnut myyntikiellon muun muassa sen vuoksi, että tuoteselosteissa ja markkinoinnissa makunesteitä ei suositeltu höyrystettäviksi. Käytännössä se on kuitenkin niiden käyttötarkoitus.

Päätös tuli toukokuussa, mutta makunesteet ovat kaupan hyllyssä edelleen. Yrittäjä on hakenut valituslupaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta, ja kaupunki on jäänyt odottamaan lainvoimaista päätöstä.

– Myyntikielto perustuu epäselvään laintulkintaan. Se on myös syrjivä, koska sähkösavukeliikkeet olisivat Suomessa ainoita liikkeitä, joissa makunesteitä ei saisi myydä, perustelee sähkösavukekauppiaita edustava Panu Koivumäki.

Koivumäki omistaa Puff-ketjun ja on hoitanut myös valitusta oikeudessa ketjun puolesta. Hänen mukaansa makunesteiden myynti tuo kaupoille 5–10 prosenttia niiden kokonaismyynnistä. Oikeusjutussa onkin kyse enemmän periaatteesta kuin rahasta.

– Tämä on sama kuin jos Alkoa kiellettäisiin myymästä limonadia, koska joku käyttää sitä alkoholin kanssa.

"Myyntikielto oli erinomaisen fiksu päätös"

Oikeuskäsittelyn venyminen tarkoittaa sitä, että sähkösavukekauppiaat voivat toistaiseksi jatkaa makunesteiden myymistä. Suomen Syöpäyhdistyksen ylilääkäri Eeva Ollila on tähän pettynyt.

– Makunesteiden myyntikielto oli minusta erinomaisen fiksu päätös. On hankalaa, että sen toteuttaminen kestää näin älyttömän kauan. Näin pitkään jatkunut epäselvyys normalisoi käytännön, joka ei ole lain hengen mukainen.

Hänen mukaansa makunesteiden kielto ei ole mitään viranomaisten kiusantekoa kauppiaita kohtaan, vaan sille on montakin kansanterveydellistä perustetta.

– Nikotiini on haitallista ja aiheuttaa riippuvuutta, maut ja hajut houkuttelevat nuoria tutkitusti ja makunesteiden terveysvaikutuksista tiedetään hirveän vähän. Olemassa oleva vähäinen tutkimustieto kertoo maku- ja hajuaineiden haitoista etenkin keuhkoille.

Makunesteet eivät ainakaan aluksi katoa mihinkään, vaikka niiden myynti kielletään savukekauppiailta. Niiden kauppa siirtyy Suomessa yhä enemmän nettiin. Periaatteessa niitä saa ostaa myös ruokakaupassa tai kioskissa, kunhan niitä myydään elintarvikkeina.

– Periaatteessa näin, mutta valvonnassa kertynyt kokemus osoittaa, että tuotemerkit yleensä poikkeavat. Kirjaimellisesti samoihin tuotteisiin en ole törmännyt, sanoo Valviran ylitarkastaja Isabella Lencioni.

Ainakin SOK vahvistaa ylitarkastajan tulkinnan: heillä myynnissä on ainoastaan mauton ja nikotiinin makuinen makuneste. Ne ovat laillisia, sillä tupakkalaki puuttuu ainoastaan sähkösavukenesteisiin, joissa on "tunnusomainen maku". Myös oikeusjutussa esillä ollut menthol-makunestettä myynyt elintarvikeliike on Ylen tietojen mukaan vetänyt tuotteet myynnistä.

Suurempi kysymys on verkkokauppa. Nopea Google-haku löytää seitsemän suomenkielistä sivustoa, joilla makunesteitä myydään. Yleensä niissä annetaan selvästi ymmärtää, että tuotteet on tarkoitettu sähkösavukkeisiin – mitä Suomen uusi tupakkalaki ei siis hyväksy.

– Kivijalkamyymälöiden valvominen on tietenkin vain ensimmäinen askel. Kyllä verkkokauppoihinkin puututaan prioriteetin mukaisessa järjestyksessä ja valvonnan voimavarojen mukaan, jos se on lain puitteissa mahdollista, Valviran Lencioni jatkaa.

Leikki ei voi jatkua loputtomiin

Loputtomiin viranomaisten ja tupakkakauppiaiden kissa ja hiiri -leikki ei voi jatkua. Suomen laissa on vahvistettu tavoite, jonka mukaan nikotiinipitoisten tuotteiden käyttö lopetetaan kokonaan vuoteen 2030 mennessä.

Sähkösavukekauppiaiden puolesta puhuva Panu Koivumäki ei pyrkimystä ymmärrä, ainakaan sähkötupakan osalta. Oululaisesta yrittäjästä tuli sähkösavukekauppias, kun oli itse päässyt eroon tupakasta sähkötupakan avulla. Samansuuntaisia tuloksia on saatu myös tutkimuksissa.

– Mitä huonompi sähkösavukkeiden saatavuus on, sitä suurempi osa käyttäjistä siirtyy mahdollisesti polttamaan tavallisia savukkeita, hän varoittaa.

Koivumäki perustaa arvionsa siihen, "mitä myymälässä päivittäin näkee". Lencionin mukaan ilmiöstä ei kuitenkaan ole tutkimusnäyttöä.

Suomen tupakkalait pohjautuvat EU:n tupakkatuotedirektiiviin. Makunesteitä koskeva kysymys on kuitenkin jätetty jäsenvaltioiden päätettäväksi, minkä vuoksi asia on ratkaistu eri maissa eri tavoin.

Syöpäyhdistyksen Eeva Ollilan mukaan sähkösavukkeiden myynnin rajoituksia harkitaan Suomen lisäksi myös muun muassa Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Intiassa. Yhdysvaltojen San Francisco on ilmoittanut ensimmäisenä kaupunkina aikovansa kieltää sähkötupakoiden valmistamisen ja myynnin.

Lue myös:

• Sähkötupakasta tutkittua tietoa: lisää sydäntautien riskiä
• Sähkötupakan höyryjä on päästelty Suomessa kymmenisen vuotta, mutta tietoa tuotteesta on yhä vähän
• Sähkötupakasta apu lopettamiseen? Kansainvälistä huomiota saanut tutkimus selvittää asiaa

Suomessa 1960–1970-luvulla moni jugend- tai puutaloalue joutui väistymään uudisrakennusten tieltä.

Yliarkkitehti Pekka Lehtinen Museovirastosta tunnistaa taudin. Kyse on ihmisille tyypillisestä toiminnasta. Siinä nähdään esi-isien jättämä vanha kulttuuri merkittävämmäksi kuin ihan lähellä oleva historia.

– Joka aika on joutunut arvioimaan tavoitteitaan uudestaan. Vähän väliä on jouduttu miettimään, että meillä on jotain uudempaa, jota ei ole osattu arvostaa.

Kun aikaa kuluu, näkökyky ikään kuin tarkentuu lähellekin. Näin kävi esimerkiksi Kokkolassa, jossa keskustelu arvokkaasta rakennusperinnöstä alkoi 1980-luvulla. Huoli lähti siitä, kun Osuuspankki purki arvokkaan 1820-luvulla rakennetun Boehmin kauppiassuvun asuintalon ydinkeskustassa.

– Kokkolassa käytiin tuolloin rakennussuojelukiistoja. Silloin perustettiin jopa yhdistys, joka teki useita suojeluesityksiä. Monia taloja suojeltiinkin. Se poiki yleistä keskustelua suojelusta sekä ymmärrystä virkaportaaseen, muistelee itsekin samaiseen yhdistykseen kuulunut Kristina Ahmas.

Pitääkö kaikki säilyttää?

Vaikka moni arvostaa vanhoja rakennuksia, on aina niitäkin, joiden mielestä uusi on aina parempaa, käytännöllisempää ja kauniimpaa. Miksi pitää suojella? Pitääkö kaikki joskus rakennettu säilyttää?

Yliarkkitehti Pekka Leinonen Museovirastosta hymähtää, ettei ihan kaikesta tarvitse tehdä monumenttia jälkipolville.

– On kuitenkin tärkeää, että ympäristössä nähdään historiaa, jota edeltävät sukupolvet ovat rakentaneet. Se kertoo, keitä me olemme, mistä me tulemme ja mitä on tapahtunut. Sen todistusvoimaisempaa dokumenttia historiasta on vaikea löytää.

Moni mollaa esimerkiksi 1960–1970-luvun rakentamista rumaksi ja heikkolaatuiseksi. Yliarkkitehti näkee niilläkin arvoa, vaikka asumisihanteemme ovat tuosta ajasta muuttuneet.

– Tuon ajan rakennukset olivat ensimmäisiä asuntoja, joissa oli mukavuudet: keskuslämmitys, kylpyhuoneet, juokseva vesi. Nyt ne tuntuvat ehkä vaatimattomilta, mutta ensimmäistä kertaa asukkailla oli asumismukavuuksia ja väljyyttä. Nuo asunnot todistavat edistyksestä ja ne ovat tärkeä ja hieno vaihe historiassa. Siitä voi olla ylpeä!

Vastarinta lähti asukkaista

Kokkolassa 1980-luvulla alkanut keskustelu rakennusten suojelusta on edelleen voimissaan. Esimerkiksi Ykspihlajan kaupunginosan asukkaat osallistuvat siihen omalla tavallaan jatkuvasti.

Ykspihlajassa heräsi 2000-luvun alussa suuttumus siitä, että alueella sijainneita vanhoja kiinteistöjä oli tuhottu ja yksi arvohuvila aiottiin siirtää muualle. Huolena oli, kuinka alueen historiasta satamakaupunkina kertovat vanhat rakennukset säilyisivät yhä vilkkaammaksi käyvän sataman alueella.

– Meillä oli iso tahtotila, että nyt loppuu Ykspihlajan romuttaminen. Hienoa oli, että siirtouhan alla ollut rakennus sai jäädä alueelle, muistelee asukasyhdistystä luotsaava Outi Airola.

Asukkaat tarttuivat toimeen ja keräsivät rahaa sekä takasivat itse lainoja, että 1700-luvun lopulla rakennettu Adolf Lahden talo siirrettiin satamasta lähemmäksi asutusta ja remontoitiin. Nyt talossa toimii päiväkoti.

Tähän mennessä hirsirunkoisia asuinkiinteistöjä on siirretty pois sataman alueelta kahdeksan, eikä enempää sieltä löydykään. Yhdistys on saanut ostaa kiinteistöt satamasta nimelliseen hintaan.

Viimeisin asukasyhdistyksen ponnistus oli siirtää ahtaajafirman konttorina toiminut Rodenin huvila pois satamatyön tieltä. Nyt 1820-luvun hirsihuvila odottaa remonttia ja seurakseen tontille paria muutakin kiinteistöä. Pihapiiriin suunnitellaan satamatyön museota ja majoitustilaa.

Rakennusten siirto ja kunnostus ovat teettäneet kaupunginosan asukkailla paljon töitä.

Arvostetaanko tuoretta historiaa?

Kokkolan museotoimen johtaja Kristina Ahmas arvostaa suuresti ykspihlajalaisten työtä oman historiansa säilyttämiseksi. Hän toivoo lisäksi, että kansalaiset näkisivät myös 1800-lukua tuoreemman rakennuskannan arvon.

Ahmas itse arvostaa suuresti Kokkolaan 1960-luvulla kaavoitettua Kiviniityn aluetta, joka on inventoitu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.

Kaupunkiin syntyi 1960-luvulla suurteollisuutta Outokummun myötä. Tehtaitten rakentaminen ja niiden käyttäminen toivat kaupunkiin tuhansia ihmisiä, joille piti saada asuntoja. Niitä kaavoitettiin keskustan tuntumaan, Kiviniittyyn peräti 4200 ihmiselle. Samaan aikaan rakentui monen korttelin verran matalia omakoti- ja rivitaloja sekä kerrostaloja muutaman kymmenen hehtaarin alueelle.

– Kokonaisuutena tämä alue kertoo kaupungin rakentumisen historiasta. Rakentaminen kuvastaa aina aikakauden arvoja. Öljykriisin aikana rakennettiin matalia taloja energiakustannusten leikkaamiseksi. Minusta näyttää siltä, että asukkaat ovat arvostaneet kotejaan, sillä alue on säilynyt yhtenäisenä.

Yliarkkitehti Pekka Lehtinen Museovirastosta kertoo, että rakennussuojelussa on kuljettu tietä yksiköstä monikkoon. Aiemmin suojelu liittyi yksittäisiin monumentteihin tai rakennuksiin. Nykyään ajatellaan kokonaisuuksia.

– Uudempi rakentaminen on sen tyylistä, että samankaltaisilla ratkaisuilla on tuotettu iso määrä samankaltaista rakentamista. Yksittäinen rakennus ei ole ainutlaatuinen, mutta sitä suojellaan isomman ympäristökokonaisuuden osana.

Pieni mutta sopiva

Pienen punaisen tiilitalon pihalla Katja Kentala sekä Emilja ja Tuukka kastelevat puutarhan kasveja. Perhe on muuttanut Kiviniittyyn muutama vuosi sitten. He ovat talonsa kolmansia omistajia.

Aluksi perhe etsi kotia syrjempää, mutta nyt ei kaduta yhtään, kertoo Katja Kentala.

– Tämä on ihana asuinalue! Naapurit moikkailevat toisiaan ja jos joku menee reissuun, niin toista pyydetään vähän huolehtimaan. Täällä on rauhallista ja lapsille on leikkipuistoja. Talon takana piha on suojainen, lämmin ja tosi yksityinen. Kadulta ei pihalle näy ollenkaan.

Talot näyttävät ulospäin pieniltä, mutta eivät ole sitä.

– Huonekorkeus on pieni, mutta se riittää. Talossa on tilava olohuone ja kolme makuuhuonetta. Olohuoneesta avautuvat isot ikkunat suojaiselle pihalle. Palvelut ja keskusta ovat kävelymatkan päässä.

Telinevoimistelua harrastava kahdeksanvuotias Emilja nauttii erityisesti siitä, kun pihalla voi tehdä temppuja. Esimerkiksi metallinen mattoteline muuntuu jumppavälineeksi sekunnissa.

– No pihalla voi rimpuilla, leikkiä leikkimökissä, auttaa äitiä puutarhatöissä ja isiä puiden halkomisessa.

Lisää aiheesta:

EU-komission puheenjohtaja Juncker Helsingissä: "Johtohenkilöiden valintaprosessi ei ollut kovin läpinäkyvä" – Katso video Junckerin ja Rinteen tiedotustilaisuudesta

Isis-leirin suomalaisnaiset haluavat kotiin, omaiset maksaisivat matkan, miksi edes lapsia ei haeta? Rinne: "Emme voi vain mennä leirille ja viedä ihmisiä pois"

Eurooppa-kirje: Ylen kirjeenvaihtaja Petri Raivio kohtasi tyytyväisiä suomalaislobbareita Strasbourgin yössä

Britannian Yhdysvaltojen-suurlähettiläs Kim Darroch arvosteli kärkkäästi presidentti Donald Trumpia diplomaattiviesteissä. Viesteistä uutisoi Daily Mail, jolle ne vuodettiin.

Darroch kuvaili ulkoministeriölle lähettämissään viesteissä Trumpia taitamattomaksi, epävarmaksi ja epäpäteväksi. Hän myös varoitti Britannian hallitusta, että Trumpin ura saattaa päättyä häpeällisissä merkeissä.

Britannian ulkoministeriöstä sanottiin CNN:lle, että vaikka suurlähettiläiden näkemykset eivät edusta Britannian hallituksen näkemyksiä, heidän odotetaan olevan rehellisiä arvioidessaan kohdemaansa politiikkaa.

Heinäkuun ensimmäinen viikko oli paikoin mittaushistorian sateisin. Lappeenrannassa vettä oli tullut sunnuntaiaamuun mennessä jo lähes 85 millimetriä, mikä on enemmän kuin keskimäärin koko heinäkuussa yhteensä.

Vettä on satanut runsaasti myös esimerkiksi Helsingissä, Porvoossa ja Kuusamossa. Sadekuurot ovat olleet poikkeuksellisen rankkoja ja pitkäkestoisia. Monin paikoin on satanut myös isokokoisia rakeita.

– Yhdessä isossa kuurossa sataa helposti 30 millimetriä kerralla, Ylen meteorologi Kerttu Kotakorpi sanoo.

Ilmatieteen laitoksen tilastot kertovat, että heinäkuussa sataa keskimäärin noin 60–80 millimetriä.

Ensi viikolla sateet hellittävät maanantain jälkeen, mutta sää jatkuu edelleen viileänä. Jäämereltä työntyvä ilmavirta pitää huolen siitä, että helteitä ei ole tiedossa lähipäivinäkään.

Meteorologin mukaan tilanne on hyvin epämääräinen ja sään ennustaminen on hankalaa.

– Tämä on outo tilanne, koska kaikki ilmamassat ja sateet saapuvat idästä, Kotakorpi sanoo.

Lue aiheesta lisää:

Rakeet moukaroivat mansikkasadon pilalle ja vesi tukki kaupungin tunnelit – rajun ukkosmyrskyn jälkien siivoaminen vie päiviä

Vain muutama ihminen istuskelee nurmikentillä sunnuntaina alkuiltapäivästä, mutta lisää väkeä lappaa sisään metallinpaljastimien ja turvatarkastuksen läpi.

Pietarin keskustassa sijaitsevan Uuden Hollannin saaren kuukausittaiset musiikki- ja ruokafestivaalit ovat juuri alkaneet.

Telttakatoksen alta kantautuva dj-musiikki kutsuu tutustumaan ruokakojuihin. Nuoret aikuiset nappaavat mukaan vietnamilaisittain käristettyjä ankeriaita ja meksikolaisia kasvistacoja. Tarjolla on tietenkin myös avokadoleipiä ja pienpanimo-olutta.

Hiekanvärisiin univormuihin pukeutuneet vartijat tarkkailevat, ettei viikonlopunviettoon tule häiriöitä. Tiiliseinän juurella päivystävät siivoojat nappaavat ruoantähteet nopeasti pois puiston ruokapöydiltä.

Angelina Ivanova istuu hiukan syrjemmällä ruokakojuista lepotuolissa ja lukee kokeisiin. 18-vuotias opiskelija viihtyy saarella hyvin.

– Kesällä hölkkään tänne joka aamu joogaan. Se on ihan mahtavaa.

Ivanovan mukaan Pietarissa ovat harvassa paikat, joissa voi viettää aikaa ilman, että joku tulee häiritsemään. Myös Uuden Hollannin palvelut ovat hyviä.

– Täällä on wifi ja saa hyvää kahvia. On festareita, monipuolisia näyttelyitä ja tapahtumia, Ivanova sanoo.

Uusi Hollanti ei ole mikä tahansa pietarilainen puisto. Se on täällä kummajainen, pikkuinen pala Suomenlinnaa ja Flow-festivaalia, autoton henkireikä yhdessä Euroopan ruuhkaisimmista kaupungeista.

Tämän kaiken on kustantanut venäläinen miljardööri, joka on käyttänyt investointiin rahoja, joita hän ei välttämättä koskaan saa takaisin.

Ruokakojujen vieressä kohoaa pyöreä punatiilinen rakennus, joka on muotonsa mukaan nimetty Pullotaloksi. 1830-luvulla rakennetun entisen vankilan sellit on restauroitu huolellisesti vastaamaan nykyajan kaupunkilaisten tarpeita.

Uusi Hollanti on kanavien ympäröimä keinotekoinen saari, jonka Pietari Suuren palkkaamat hollantilaiset loivat rakentaessaan keisarin uutta Itämeren laivastoa 1700-luvun alussa. Saaren nimi viittaa sen hollantilaistyylisiin kanaviin ja rakennuksiin.

Sittemmin Venäjän laivasto käytti aluetta varastona ja vankilana. 1800-luvun lopussa saarelle rakennettiin laboratorio ja valtava vesitankki, jossa testattiin uusien sotalaivamallien ominaisuuksia.

Vielä kymmenen vuotta sitten Pullotalo oli surullinen näky. Uuden Hollannin rakennukset rapistuivat hiljalleen neuvostovallan viimeisinä vuosikymmeninä, vaikka kunnostustöitä suunniteltiin 1970-luvulta alkaen.

Nyt talon ensimmäisen kerroksen kaarevan käytävän varrelta löytää trendiruokaa tarjoavia ravintoloita. Toisesta kerroksesta voi ostaa aurinkolaseja, sarjakuvia ja lastenvaatteita ja kolmannessa on brasilialaistyylinen kauneushoitola, tanssikoulu ja spinning-kuntopyöräsali.

Rahaa kunnostamiseen alkoi löytyä vuonna 2010, kun Venäjän rikkaimpiin kuuluva Roman Abramovitš voitti kilpailutuksen saaren omistuksesta. Abramovitš on öljykaupoilla ja kaivosteollisuudella rikastunut miljardööri, joka tunnetaan muun muassa jalkapalloseura Chelsean omistajana.

Seuraavana vuonna Uusi Hollanti avattiin ensimmäistä kertaa yleisölle lähes 300 vuoteen.

Uuden Hollannin viestintäosaston Pavel Birger kertoo, että Pietarin asukkaat haluttiin ottaa mukaan suunnitteluun alusta alkaen. Kun rakennusten restaurointi alkoi, saaren keskelle tuotiin muutama merikontti, joissa kokeiltiin erilaisia palveluja.

– Yhdessä kontissa oli esimerkiksi galleria, toisessa matkamuistoja ja kolmannessa kahvila, Birger kertoo.

Samalla kävijöiltä kerättiin tietoa siitä, mitä he haluaisivat alueelta.

– Kävi ilmi, että pietarilaiset todella halusivat puiston. Etenkin tässä osassa kaupunkia on hyvin vähän vihreää, Birger kertoo.

Niinpä saarelle raivattiin laajat nurmikentät, tuotiin penkkejä ja istutettiin yli sata puuta. Ympärivuotiseen käyttöön saari avautui vuonna 2016.

Projektia johti ja johtaa yhä Roman Abramovitšin entinen puoliso Daria Žukova. Öljykaupoilla rikastuneen Aleksandr Žukovin tytär ja taidevaikuttaja pyörittää myös Moskovan Garage-nykytaidemuseota, jonka hän perusti yhdessä Abramovitšin kanssa vuonna 2008.

Nykyään he omistavat yhdessä Uutta Hollantia pyörittävän säätiön. Rahoitus tulee Abramovitšin Millhouse-sijoitusyhtiöltä.

– He eivät osallistu päivittäiseen toimintaan mutta pääomistajina seuraavat ja valvovat, mitä täällä tapahtuu, Birger selittää omistajien roolia.

Ansaintalogiikka on kuitenkin epäselvä. Ei ole varmaa, voivatko joogastudiot, ravintolat tai edes toimistot koskaan tuottaa niin paljon vuokratuloja, että Abramovitš saisi rahansa takaisin.

Pullotalon takaa kantautuu kirkaisuja ja huutoja. Pihan reunalla kohoaa valtava laivan muotoinen kiipeilyteline, jonka puisissa rakenteissa leikkii iso joukko lapsia. Vanhemmat seurailevat leikkejä sivummalla.

Yksi heistä on tehdaspäällikkö Maksim Korotkih, joka kertoo asuvansa kaupungin ulkopuolella, omien sanojensa mukaan keskellä metsää. Hänkin on hyvin tyytyväinen Uuteen Hollantiin.

– Onhan Pietarissa paljon paikkoja, joihin voi mennä lasten kanssa, mutta ihan tällaisia ei oikein ole muita, Korotkih sanoo.

Korotkih on tuonut tyttärensä Uuteen Hollantiin askartelukerhoon, jossa opitaan samalla kieliä. Hän arvostaa etenkin sitä, että monet palvelut ovat täällä ilmaisia.

Aivan valmis pietarilaisten uusi kaupunkikeidas ei ole. Kiipeilytelineen takana kohoavat työmaa-aidat, joiden takaa kantautuu työkoneiden ääntä. Kolmeen suurimpaan varastorakennukseen on tulossa gallerioita, kauppoja, elokuvasali ja toimistoja. Valmista pitäisi olla vuonna 2025.

Vanhojen rakennusten restaurointi on paitsi hidasta, myös kallista. Abramovitšin yhtiö investoi saareen yhteensä 12 miljardia ruplaa eli yli 160 miljoonaa euroa.

Viestintäosaston Pavel Birger ei halua puhua raha-asioista mutta korostaa, että Uusi Hollanti on kaupallinen projekti.

– Haluamme toki tuottaa voittoa tulevaisuudessa, mutta se ei tarkoita, että olisimme kapitalisteja ja ajattelisimme vain rahaa, hän sanoo.

Birgerin mukaan saaren epäkaupallinen osuus on hyväksi bisnekselle. Puisto ja ilmaiset tapahtumat houkuttelevat paikalle maksavia asiakkaita.

Hän ohjaa tiedustelemaan raha-asioista tarkemmin Roman Abramovitšin sijoitusyhtiö Millhouselta. Sen edustaja John Mann vahvistaa sähköpostitse, ettei projekti ole vielä kannattava, mutta sitä tavoitellaan.

Projekti ei ole taloudellisesti järkevä, sanoo sosiologi Oleg Patšenkov Pietarin Eurooppalaisesta yliopistosta. Hän on perehtynyt etenkin Venäjän ja Pietarin urbaaniin ympäristöön ja kaupunkien kehittämiseen.

Patšenkovin mukaan on mahdollista, että juoksevat kulut saataisiin joskus katettua. Hän ei silti usko, että Abramovitš saisi koskaan takaisin restaurointiin uponneita miljooniaan.

Patšenkovin mukaan valtio on käytännössä pakottanut Abramovitšin kaupungin hyväntekijäksi.

Venäjän presidentti Vladimir Putin ja pääministeri Dmitri Medvedev ovat molemmat Pietarista. Heille ja kaupungin hallinnolle on on tärkeää, että kaupungin historialliset rakennukset palautetaan entiseen loistoonsa.

Kaupungilta ei löytynyt rahaa Uuden Hollannin restaurointiin, mutta Abramovitšilla sitä oli.

– Hänelle tehtiin tarjous, josta hän ei voinut kieltäytyä. Hän joutui pelastamaan alueen ja investoimaan siihen rahaa, Patšenkov arvioi.

Venäjällä oligarkit ovat ymmärtäneet jo vuosia sitten, että hallinnon pyyntöihin on suostuttava. He muistavat hyvin, kuinka miljardööri Mihail Hodorkovski menetti omaisuutensa ja virui vuosikausia vankilassa uhmattuaan Putinia ja tuettuaan oppositiota 2000-luvun alussa.

Nurmikenttien ja leikkipaikkojen ohella Uusi Hollanti tarjoaa pietarilaisille luentoja, tapahtumia ja taidetta. Saaren uusin rakennus on puinen paviljonki, jossa antropologit, arkkitehdit ja taiteentutkijat pohtivat kesän aikana muun muassa Pietarin monikielistä todellisuutta, rationalistista arkkitehtuuria ja katutaiteen paikkaa museoissa.

Nurmikentän reunalla on konserttilava, jolla esiintyvät tänä kesänä muun muassa ranskalainen laulaja Charlotte Gainsbourg ja jazz-virtuoosi Kamasi Washington.

– Gainsbourghan oli Flow'ssakin viime vuonna, tiedottaja Maria Jevdokimova toteaa ohimennen esitellessään aluetta.

Samoin Washington yhtyeineen esiintyi siellä viime kesänä.

Saarella on myös jatkuvasti pienempiä ja suurempia taidenäyttelyitä. Saaren keskellä on pieni neliönmuotoinen allas, jonka pinnan valtaavat tänä kesänä 130 jättimäistä ja keinotekoista lumpeenlehteä.

Altaan laiturin päälle on rakennettu pieni hiekkaranta. Ympärillä on aidat, sillä allas on yhteydessä saarta ympäröivin kanaviin eikä vesi ole riittävän puhdasta uimiseen.

Marina Bedovaja ja Vladislava Rezanova istuskelevat penkillä altaan reunoilla.

He eivät ole Uuden Hollannin vakioasiakkaita, mutta vierailevat saarella kaksi kertaa vuodessa: talvella he käyvät luistelemassa ja kesällä nauttivat auringosta.

Rezanova pitää etenkin siitä, että alue on rauhoitettu autoliikenteeltä.

– Keskustassa on todella vaikeaa kulkea lastenrattaiden kanssa, on tosi paljon liikennevaloja, autoja ja moottoripyöriä. Rezanova sanoo.

Bedovajan mielestä projektia johtava taidevaikuttaja Daria Žukova on onnistunut hyvin suunnitelmissaan.

– Kokonaisuus tuntuu olevan sellaisen ihmisen kädestä, joka on ollut Euroopassa ja ymmärtää, mitä kaupunkielämään vaaditaan, hän sanoo.

Sosiologi Oleg Patšenkovin mukaan ei ole ihme, että kaikenlaiset pietarilaiset ovat ottaneet Uuden Hollannin niin hyvin vastaan.

Sen kaltaista kaupunkiympäristöä ei yksinkertaisesti ollut Venäjällä aiemmin.

– Se oli kuin pommi, eikä vain Pietarin kannalta.

Uusi Hollanti on inspiroinut lukuisia jäljittelijöitä niin Pietarissa kuin muuallakin. Samalla se houkuttelee etenkin venäläisiä turisteja, joilla ei ole mahdollisuutta nauttia samanlaisesta ympäristöstä kotikaupungissaan.

Patšenkovin mukaan onkin paradoksi, että Venäjällä yksityiset ja kaupalliset tahot rakentavat julkista kiinnostavampaa kaupunkiympäristöä.

– Kaupunginhallinnon luomat kaupunkiympäristöt ovat hirvittäviä. Ne eivät ole kenenkään mielestä kiinnostavia, Patšenkov sanoo.

Kaupungit eivät tutkijan mukaan ota suunnittelussaan huomioon asukkaiden mielipiteitä tai ideoita. Koska poliitikkoja ei valita Venäjällä rehellisissä vaaleissa, he ovat käytännössä vastuussa vain valtion johdolle, eivät kansalaisille.

Patšenkovin mukaan julkisen kaupunkitilan tympeää tunnelmaa vahvistaa neuvostoajoilta periytynyt valvontakulttuuri. Poliisit vahtivat, ettei esimerkiksi puistoissa juoda olutta, grillata tai kokoonnuta suurilla porukoilla.

Patšenkov muistuttaa kuitenkin, että vaikka Uuteen Hollantiin voi tulla viettämään aikaa ilman pääsymaksua, se ei ole julkista tilaa sanan varsinaisessa mielessä. Vartijat ja metallinpaljastimet pitävät huolta, että saarelle pääsevät vain maanomistajan hyväksymät ihmiset.

Viime vuosina myös julkinen valta on yrittänyt panostaa paljon kaupunkien viihtyvyyteen. Ajatuksena on ollut muun muassa pysäyttää nuorten asiantuntijoiden muutto ulkomaille.

Esimerkiksi Moskovaan onkin raivattu lukuisia uusia puistoja, ja vanhatkin on kunnostettu isolla rahalla viihtyisämmiksi. Muualla tulokset ovat olleet vaatimattomampia.

Tyttärensä askartelukouluun tuonut Maksim Korotkih, kuten muutkin saarella aikaansa viettävät, eivät pidä yksityisellä rahalla tehtyä aluetta ongelmallisena.

– Se on aika samantekevää, mutta on hyvä, että rahaa investoidaan sellaiseen suuntaan, että siitä on iloa ihmisille, Korotkih sanoo.

Samaa tuumii englanninopettajan virasta eläkkeelle jäänyt Tamara Borisovna, joka vahtii leikkilaivan uumenissa kiipeilevää lapsenlastaan Iljaa. Borisovna pitää lopputulosta tärkeämpänä kuin sitä, kuka alueen omistaa.

– Jos ihmiset voivat sen ansiosta viettää täällä aikaa, niin saahan sitä rakentaa, hän pohtii.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) ennusteet enteilevät koko Suomeen keskimääräistä kehnompaa mustikkasatoa. Espoon keskuspuiston liepeillä marjastajaa ilahduttaa kuitenkin sinisenä pilkahteleva varvikko. Paras mustikkakausi alkanee heinäkuun puolen välin tienoilla, mutta täältä sankon saa täyteen jo nyt.

– Mustikassa on paljon polyfenoleja sekä kivennäis- ja hivenaineita. Se on hyvä silmille ja niin hyvänmakuinen, marjaneuvoja Julia Stenberg luettelee mustikan erinomaisuutta.

Vaikka ennusteet niukasta mustikkasadosta pitäisivät paikkansa, huonoinakin marjavuosina Suomessa kypsyy 20 ämpärillistä eli 100 kilogrammaa luonnonmarjoja jokaista suomalaista kohden. Puolukkasadosta odotetaan tänä vuonna keskivertoa parempaa. Suomessa kasvaa yhteensä 37 syötävää luonnonmarjalajia, joista 20 sopii erityisen hyvin ravinnoksi.

– Tosi marjastaja saa sankonsa aina täyteen riippumatta siitä, minkälaista satoa ennustan. Vaikka nyt näyttääkin siltä, että mustikkaa tulisi hieman vähemmän kuin keskimäärin, ei kannata heittää kirvestä kaivoon. Täydet sangot ovat vain isomman työn takana, Luken erikoistutkija Rainer Peltola muistuttaa.

Peltolan mukaan syynä huonoon mustikkasatoon lienee se, että viime kesän kuivien ja helteisten säiden vuoksi mustikan kukka-aihioita muodostui syksyllä vähemmän kuin yleensä.

– Viime vuoteen verrattuna mustikkasato on kuitenkin todennäköisesti hieman parempi, sillä viimevuotinen sato oli surkea. Mutta jos katsoo havaintometsiemme kukkien ja raakileiden lukumääriä, niin pitkäaikaiseen keskivertoon nähden ne ovat alhaisemmat.

Marjojen kypsyminen näyttäisi tapahtuvan pitkäaikaisen tarkkailujakson keskikohdassa. Viime vuonna marjat putkahtivat keskimääräistä varhaisemmassa vaiheessa ja sitä edeltävänä vuonna lähes kaikki marjat kypsyivät jälkijunassa kylmyyden takia.

– Sen sijaan tattihavainnot ovat pikkuisen aikaisessa. Niillä paikoilla, joilta niitä on löytynyt, on siis satanut tarpeeksi ja ollut riittävän kosteaa.

Hyödynnä myös muut siniset marjat, kuten juolukka ja variksenmarja

Tunnetuimmat ja kaupallisesti arvokkaimmat luonnonmarjat ovat Suomessa puolukka, mustikka, vadelma, lakka, karpalo, tyrni ja variksenmarja.

Stenberg kehottaa hyödyntämään mustikan lisäksi myös muita sinisiä metsän aarteita; esimerkiksi juolukassa on enemmän C-vitamiinia kuin mustikassa.

– Juolukkaa voi kerätä myös mustikan sekaan. Se sopii hyvin esimerkiksi puuron päälle ja smoothieen, Stenberg sanoo.

Vaikka Suomessa juolukka on hyvin marginaalinen marja kaupallisesti, Peltolan mukaan Venäjällä se on jopa kovemmassa arvostuksessa kuin mustikka. Juolukan vuosittaisista kukka- ja raakilehavainnoista Lukella ei ole seurantaa. Juolukat kypsyvät myöhemmin kuin mustikka.

– Juolukka viihtyy kosteammilla alueilla kuin mustikka ja voisi spekuloida, että viime kesän kuivuus puraisi erityisen pahasti juuri näihin kasvupaikkoihin, Peltola aprikoi.

Sen sijaan variksenmarjaa eivät edes helteet hetkauta. Suomessa variksenmarjan alalajeja on kaksi. Eteläisessä Suomessa kasvava laji on heikommin hyödynnettävissä niukan satonsa ja pienemmän kokonsa vuoksi. Sen sijaan pohjoisen variksenmarjasato on vuodesta toiseen mehukas. Variksenmarjaa kutsutaan pohjoisessa kaarnikaksi.

– Variksenmarja on myös siinä mielessä ainutlaatuinen luonnonmarja, että se on tuulipölytteinen. Näin ollen variksenmarjan pölytystulos on aina jonkun verran parempi kuin hyönteispölytteisten marjojen, kuten puolukan ja mustikan. Variksenmarja on aivan erinomainen mehumarja, jonka hyödyntäminen on sen potentiaaliin nähden harmillisen vähäistä, Peltola toteaa.

Mustikan peittävyys vähentynyt, syynä avohakkuut

Peltolan mukaan vuosikymmenien saatossa erityisesti mustikan peittävyys on Suomessa vähentynyt. Muutoksen taustalla ovat metsänhoidon entistä väkevämmät muodot.

– Se, missä määrin se näkyy marjasadossa, on toinen kysymys. Eihän siinä ole mikään muu syynä kuin muutokset metsänhoidossa. Kun käytetään tasaikäiskasvatusta, joka päättyy avohakkuuseen ja voimakkaisiin maanmuokkauksiin, niin siinä kestää jokunen kymmenen vuotta ennen kuin mustikan kasvusto tulee siihen takaisin.

Metsänhoidon trendeistä huolimatta suomalaisten marjastusinnostus ei ole hiipumassa. Luonnonvarakeskus ja sen edeltäjä Metsäntutkimuslaitos ovat tehneet kymmenen vuoden välein kyselyitä siitä, miten suomalaiset hyödyntävät luontoa ja luonnon antimia. Seuraavan kyselytutkimuksen tulokset julkaistaan ensi vuonna.

– Vuoden 2000–2010 kyselytutkimus osoitti, että suomalaisten marjastusinnostus ei ole vähenemässä. Puheet siitä, että suomalaiset eivät enää poimi marjoja tai että 15–24-vuotiaat nuoret eivät niitä poimisi, eivät pidä paikkaansa. Sellainen muutos on kuitenkin tapahtunut, että suomalaiset eivät enää poimi marjoja myyntiin vaan omiin pakastimiinsa.

Vaikka innostusta riittää, luonnonmarjoista kerätään talteen vain murto-osa. Suosittujen puolukan ja mustikan sadosta poimitaan vuosittain kolmesta kymmeneen prosenttia.

Lue seuraavaksi:

Valtaosa luonnon superfoodista jää hyödyntämättä ja jotain piti keksiä: "Olen kuullut huokailua, että haluaisi lähteä marjaan, mutta..."

Kesän ensimmäiset thaipoimijat saapuvat Suomeen pian – Thaimaa ei nostanut viisumimäärää

Saksassa on törmätty tänä kesänä kuivan ja kuuman sään aiheuttamaan toukkaongelmaan. Tammikulkurinirkon toukat ovat levinneet paikoin räjähdysmäisesti ja aiheuttaneet ihmisille terveysongelmia myrkyllisillä poltinkarvoillaan, kertoo Der Spiegel.

Poltinkarvoissa on muurahaishappoa ja thaumetopoeiini-proteiinia, mikä voi aiheuttaa iho-oireita, hengitysvaikeuksia, astmakohtauksia ja vakavimmissa tapauksissa jopa hengenvaaran. Saksassa poltinkarvoja on poistettu muun muassa useiden ihmisten silmistä.

Toukat elävät suurina joukkoina ja rakentavat puihin toukkapesiä verhoamalla oksat ja rungot seittiin. Toukat pysyvät yhdessä koko kehityksensä ajan ja voivat liikkua suurina ryhminä muodostaen jopa kymmenen metrin pituisia jonoja. Tuuli kuljettaa myrkyllisiä poltinkarvoja toukkien nahanluonnin jälkeen.

Puisto suljettiin kolmeksi viikoksi

Saksassa on toukkaongelman vuoksi suljettu puistoja ja jopa moottoriteitä, jotta viranomaiset ovat voineet puhdistaa alueet. Esimerkiksi Hampurin lähellä A1-tie suljettiin toukokuussa kolmeksi yöksi ja Dortmundissa puisto kolmeksi viikoksi, uutisoi Der Spiegel.

Saksassa toukkia on havaittu kaikissa osavaltioissa, mutta pahin ongelma on Berliinissä, Brandenburgissa, Saksi-Anhaltissa, Baden-Württembergissä, Nordrhein-Westfalenissa ja Baijerissa.

Leudot keväät ja kuumat ja kuivat kesät ovat yhdistelmä, joka saa tammikulkurinirkon toukat kukoistamaan. Samanlaisiin toukkaongelmiin on törmätty muuallakin Euroopassa, muun muassa viime vuonna Britanniassa. The Guardian-lehden mukaan Belgian Louvainissa palokunta joutui puhdistamaan rock-konsertin järjestämisalueen toukkaongelman vuoksi.

Norjan länsirannikolla sijaitsevan Mannen-vuoren juurella asuvat ihmiset ovat jälleen joutuneet lähtemään evakkoon, sillä vuorenseinämän pelätään romahtavan. Evakkomatka on jo toinen viikon aikana, kertoo Norjan yleisradioyhtiö NRK.

Ensimmäisen kerran tänä kesänä asukkaat joutuivat poistumaan kodeistaan kesä-heinäkuun vaihteessa. Jo vuosittaisiksi muuttuneita evakuointeja ei ole koskaan aiemmin jouduttu tekemään näin varhaisessa vaiheessa.

Evakkoon lähteminen on käynyt asukkaille valitettavan tutuksi, sillä syksyn 2014 jälkeen he ovat joutuneet poistumaan kodeistaan jo 13 kertaa.

1 294 metriä korkea Mannen-vuori on ollut tarkassa valvonnassa vuodesta 2009 lähtien, sillä sulavan lumen pelätään voivan romahduttaa valtavat maamassat asutuksen päälle.

– Pelkäämme, että tästä tulee kiireinen kesä ja syksy, sanoo vuoren juurella asuva Gunn Walstad Sogge NRK:lle.

Mannen-vuori uhkaa jälleen sortua Norjassa (2018)

Norjalaisen vuoren rinne uhkaa romahtaa – katso suoraa kuvaa Mannen-vuorelta (2017)

NRK: Norjalaisvuoren maa-aines liikkuu edelleen nopeasti – "Suuri mahdollisuus, että yläosa sortuu" (2015)

Kun Suomenlahtea ajaa niin pitkälle itään kuin saa mennä, eteen avautuu varsin merkillinen saari. Oikeastaan saaria on kaksi, mutta niiden välinen salmi on kasvanut ajan saatossa lähes umpeen.

Erityisen mielenkiintoinen tämä paikka on siksi, että salmessa kulkee valtakunnan raja. Kaksoissaaren toinen puoli kuuluu Suomelle, toinen Venäjälle.

Suomen puolella sijaitsevan Vanhasaaren kalliolla seisoo saaren ainoa mökki. Sen omistavat Veli Vartiala ja hänen kolme sisarustaan. Noin puolet koko saaresta on heidän.

– Meillä on tässä yli kymmenen hehtaaria mökkitonttia. Aika rauhassa saa olla, sanoo Veli Vartiala.

Tontti tyssää Venäjän rajaan. Mökiltä on noin 300 metrin kävelymatka Venäjälle.

Vartialalla on omaa kokemusta siitä, että rajan yli voi myös hiihtää – jos uskaltaa.

Raja kulkee saarten välissä siten, että Vanhasaaren pieni niemi leikkautuu Venäjän puolelle. Viereinen Martinsaari on kokonaan Venäjän.

Kyseessä on ainoa rajan halkaisema saari Suomenlahdella. Hiukan Vanhasaaresta pohjoiseen raja kulkee vielä pienen luodon poikki.

– Raja on vedetty Vanhasaareen ilmeisesti siksi, että se olisi muuten estänyt Virojoelle kulkevan laivaväylän käytön, kertoo Veli Vartiala.

Rajaviiva näyttää kartalla kuitenkin hyvin erikoiselta. Ylitettyään Vanhasaaren se kulkee vasemmalta puolelta ensin pystysuoraan alas pohjoisesta etelään. Sitten se kääntyy äkkiä jyrkässä kulmassa vasempaan. Viiva jatkuu jonkin matkaa loivasti vasemmalle alaspäin, kunnes koukkaa taas 90 asteen kulmassa oikealle.

Vanhasaaren kupeessa sijaitseva Martinsaari on Veli Vartialan isän kotisaari. Vartialan mukaan hänen isänsä on aikoinaan tutkinut, miksei raja kulje suoraan.

– Koukkaus on ilmeisesti annettu Neuvostoliitolle vastineeksi Vanhasaaresta. Eihän siinä olisi muuten mitään järkeä. Hirmuinen tuuri siinä on käynyt, että Vanhasaari jäi Vartialan suvulle.

Vanhasaaren pohjoispuolelta Virojoelle kulkevalta laivaväylältä on puoli kilometriä matkaa rajalle. Väylältä alkaa rajavyöhyke, ja siellä kulkemiseen tarvitaan rajavyöhykelupa. Veli Vartialalla lupa on voimassa toistaiseksi.

Mökkivieraiden on hankittava oma väliaikainen lupansa Hurpun merivartioasemalta.

– Huvikseen tänne ei pääse. Aina pitää olla joku hyvä peruste. Marjareissulle ei lupaa myönnetä.

Rajavedessä veneily tuo muitakin kommervenkkejä. Auringonlaskun ja -nousun välissä rajavedessä ei saa kulkea. Päivällä siellä on purjehdittava Suomen lipun kanssa.

– Ei pääse unohtumaan, että tässä ollaan Putinin naapurissa.

Ennen sotia kaksoissaari kuului kokonaan Suomelle.

Vanhasaari on osa Martinsaaren kylää, johon kuuluu kaksoissaaren lisäksi myös suurempi Pukkion saari ja muutamia pienempiä saaria. Martinsaari on kuitenkin ainoa, jossa on ollut siviiliasutusta.

Lähistöllä sijaitsevan, niin ikään Neuvostoliitolle menetetyn Pitkäpaaden historiaa tutkinut Kari Niemelä tuntee jonkin verran myös Martinsaarta.

– Tuohon aikaan ihmisillä ja paikoilla oli ruotsalaisia nimiä, mutta Martinsaari on jostain syystä ollut aina Martinsaari, Pitkäpaasi-seuran puheenjohtajana toimiva Niemelä kertoo.

1700-luvulla Martinsaareen saapui Virolahdelta muuan renkipoika.

– Hän toi saareen asutuksen, joka kesti viime sotiin asti, toteaa Niemelä.

Martinsaareen nousi kymmenen taloa, ja pääelinkeino oli kalastus. Maan viljeleminen saaressa oli Niemelän mukaan mahdotonta, koska siellä ei ollut peltoja. Tavaranvaihtokauppa eli seprakauppa Viron kanssa oli elintärkeää.

– Sieltä saatiin viljaa ja perunaa ennen ensimmäistä maailmansotaa. Viron itsenäistyttyä seprakauppaan tuli esteitä, ja se loppui toiseen maailmansotaan.

Saaressa ei todennäköisesti ole enempää mökkejä merimatkan ja rakentamisen tuomien ongelmien vuoksi. Ihan yksinkertaista ei ollut Vartialankaan mökin rakentaminen.

Isän sitkeys palkittiin

Veli Vartialan isä haki saareen rakennuslupaa 1980-luvun lopulla.Rajavyöhykkeelle sitä ei kuitenkaan myönnetty. Alle 500 metrin päähän rajasta ei saanut rakentaa.

– Viranomaiset kai katsoivat, että suomalaiset voivat mennä rajan yli. Ehkä ajateltiin valvonnan lisääntyvän tai ennakoitiin muita ongelmia. Neuvostoliiton aikaisia kotkotuksia.

Jos mökki olisi rakennettu 500 metrin päähän rajasta, se olisi ollut meressä. Oma maa loppui kesken. Isä vei asian oikeuteen. Asia eteni lopulta korkeimpaan oikeuteen asti.

– Isäni sitkeys palkittiin. Lakiin kirjattiin korkeimman oikeuden päätöksellä, että rajavyöhykkeelle saa rakentaa. Lex Vartiala oli taisteluvoitto.

Rakennuslupa sisäministeriöltä heltisi, ja mökki valmistui vuonna 1991. Nykyään rakentaminen on luvanvaraista 50 metrin matkalla rajasta. Lupa rakentamiseen haetaan Rajavartiolaitokselta.

Vartialan mökki seisoo kalliolla alle sadan metrin päässä rannasta. Aluksi sähköjä ei ollut, ja ruokaa säilytettiin perinteiseen tapaan kaivossa. Vuonna 1997 mökkiin saatiin sähköt.

– Silloin rajavartiosto pystytti saareen valvontakameran, joka vaati merikaapelin. Omaan piikkiin sitä ei olisi kannattanut vetää.

Mökin takapihalta alkaa metsä. Sen läpi pääsee vapaasti kävelemään valtakunnanrajalle. Rajan merkkinä seisoo yksinäinen rajapaasi. Suojanaan rajapaadella on raja-aukon reunalla aita, jonka kuitenkin voi kiertää. Paaden lähelle menemistä ei suositella, mutta ei sitä kukaan estäkään.

Venäjälle pääsisi ottamalla yhden askeleen.

Huomaisikohan kukaan, jos tekisi kahden sekunnin matkan Venäjälle?

Pieniä rikkeitä

Saarirajaa valvotaan Suomen puolella samalla tavalla kuin muita maa-alueiden rajoja. Pysyvää rajavartijaa saaressa ei ole, vaan valvonta tapahtuu kameroiden kautta.

Rajanylitys on sallittua vain virallisilla rajanylityspaikoilla. Jos Vanhasaaresta astuu Venäjälle, tulee tehneeksi valtiorajarikoksen.

– Voi olla, että kalastajat tekevät kalastaessaan pieniä rikkeitä. Mikään este ei ole ylittämätön, kertoo meritoimiston päällikkö Petri Härmä Suomenlahden merivartiostosta.

Valtiorajarikoksen tekijä voidaan tuomita sakkoihin tai enintään yhden vuoden vankeuteen. Härmän mukaan luvatonta rajanylitystä Suomen puolelta hillitsee vaatimus rajavyöhykeluvasta. Venäjän puolella on toisin.

– On paljon yleisempää tulla Suomeen Venäjän puolelta, koska siellä ei ole varsinaista kieltoa mennä raja-alueelle.

Härmä sanoo, ettei Suomen vesillä tapahdu lainkaan valtionrajarikoksia maa-alueen kautta – tai ainakaan niistä ei jäädä kiinni.

– Kun Venäjällä vielä oli enemmän varusmiehiä rajalla, heille saattoi käydä navigointivirhe. Ei ole tiedossa, että rajaa olisi Vanhasaaresta ylitetty, Härmä sanoo.

Näyttää siltä, että rajapaaden Suomen puoleinen kylki on saanut melko hiljattain uuden maalipinnan. Siinä lukee selvästi erottuvin kirjaimin Suomi 1940.

Toista puolta koristi ainakin sodan jälkeen – ja mahdollisesti edelleen – neljä kirjainta: CCCP.

Rajalla on hiljaista. Venäjän rajavyöhyke on selvästi leveämpi kuin Suomen puolella. Suomessa se on maa-alueella enintään kolme kilometriä, mutta Venäjän puolella Vartialan arvion mukaan ehkä jopa kymmenen kilometriä.

Ei siinä mennyt kuin kymmenen minuuttia, kun tähtilippuhelikopteri tuli. Veli Vartiala

Noin viiden kilometrin päässä Vanhasaaresta on Pukkio, joka oli aikoinaan armeijan hallussa ja toimi rannikkotykistön linnoituksena. Nykyään siellä on jonkinlainen venäläisten tukikohta.

– Ennen täällä päivysti ahkerasti venäläisten partiovene. Sitä ei ole näkynyt ainakaan viiteen vuoteen. Olisikohan venäläisiltä rahat loppuneet, aprikoi Vartiala.

Hiihto rajapaaden ympäri

Mies tietää, että ainakin 1970-luvulla valvonta pelasi erinomaisesti.

– Pikkupoikina hiihdimme pikkuveljeni kanssa rajapaaden ympäri. Ei siinä mennyt kuin varmaan kymmenen minuuttia, kun tähtilippuhelikopteri tuli tarkistamaan suksenjäljet.

Kohta paikalle saapuivat kelkoilla Suomen rajavartijat. Vartiala kertoo, että poikia toruttiin ja heidät vietiin Hurpun asemalle kuulusteluun. He kuitenkin selvisivät alaikäisinä ilman tuomiota.

– Isä taisi siinä jännittää enemmän, että mitä seuraa.

Lähin naapurimökki sijaitsee parin kilometrin päässä Santion saaressa, eikä Vartialan mökillä käy kutsumattomia vieraita. Siitä pitävät huolen rajaviranomaisten valvontakamerat.

– Suomesta ei tänne tulla, mutta itänaapurista on joku kerran yrittänyt. Luulen, että tämä on yksi parhaiten vartioituja mökkisaaria.

Veli Vartialaa kiinnostaisi tietää, mitä isän kotisaaressa nykyään on.

– Joskus on käynyt mielessä, että hankkisin jostakin luvan mennä Venäjän puolelle laillisesti tutkimaan Martinsaarta. Kivijalat siellä saattaa olla, ja ilmeisesti joku myllynkivi siellä pihalla.

Lennätinasema isän kotitalossa

Joissakin Vanhasaaren puissa näkyy erikoisia vaaleita möykkyjä. Aivan kuin joku olisi heittänyt valkoisen kahvikupin puuhun, ja se olisi jäänyt runkoon kiinni.

Ne ovat vanhojen lennätinlinjojen eristeitä. Helsingin ja Pietarin välinen lennätinlinja valmistui vuonna 1855, jolloin Suomikin kytkeytyi osaksi kansainvälistä tiedonvälitystä.

Venäjän keisarikunta teki vuokrasopimuksen lennätinaseman pystyttämisestä Vartialan isän kotitaloon.

– Sieltä oli yksi huone vuokrattuna ympäri vuoden lennätinasemaa varten. Ilmeisesti hovin työntekijä asui siellä talvellakin.

Sähköinen lennätin oli nopein tapa viestien siirtoon. Linjat kulkivat puusta toiseen samaan tapaan kuin nykyään sähkötolppien välillä.

Yksi Vanhasaaren posliinieristeistä on lähellä rajapaatta, joten oletettavasti lennätinlinja kulki Venäjän suuntaan nyt jo umpeen kasvaneen salmen läpi. Virolahden Hurppuun se kulki saaren pohjoisosan kautta merenpohjaa pitkin.

Vanhasaaressa on myös kivilouhos muistona menneistä ajoista. Virolahdella oli aikoinaan tärkeä rooli Pietarin rakentamisessa, kun sinne vietiin alueelta paljon rakennuskiveä.

– Olen ymmärtänyt, että Nevan kivetyksiä on tehty Vanhasaaren louhokselta viedyistä kivistä.

Tsaarin viimeinen kesä

Tsaari Nikolai II reissasi Virolahdella toistakymmentä vuotta. Veli Vartialan tietojen mukaan tsaari saattoi viettää Virolahdella joskus jopa kuukausia niin, että hovi matkusti mukana.

– Tuossa se oli parkissa isolla laivallaan puolen kilometrin päässä, sotilaslaivaston ympäröimänä.

Todisteita tsaarin vierailuista löytyy Vartialan omasta suvusta. Hänen isotätinsä Naimi Vanhala kertoo vuonna 1975 tehdyssä haastattelussa tsaarin viimeisestä kesästä Virolahdella.

Katso ja kuuntele Yle Areenasta: Venäjän viimeisen keisarin kesäpaikka ränsistyy Virolahdella

Elettiin kesää 1914, jonka aikana tsaari viihtyi Martinsaaressa ja Vanhasaaressa.

– On tyhjennetty kanootista vettä kotirannassa, tervehditty ihmisiä ja liikuttu täällä muina miehinä.

Tsaarilla kävi myös vieraita. Eikä ketä tahansa.

– Saksan keisari Wilhelm II kävi täällä tapaamassa Nikolaita ennen ensimmäistä maailmansotaa. Sitä ennen täällä kävi myös Ruotsin kuningas Kustaa V.

Myöhemmin maisemissa on nähty myös marsalkka Mannerheim.

– Hän kävi tarkastamassa torpedoveneet tuossa Keisarinlaiturilla Hurpussa vuonna 1943. Samalla laiturilla, jolla Nikolai II nousi omasta höyryveneestään maihin.

Kelanauhalle tehty haastattelu ehti ajan saatossa osin tuhoutua ennen kuin se digitoitiin. 20 minuutin pätkä on kuitenkin Vartialan suvulla yhä tallessa.

– Täti oli vielä 85-vuotiaana välkky päästään. Ne ovat uskottavia ja varmasti harvinaisia silminnäkijähavaintoja aitiopaikalta.

Martinsaaren asukkaat joutuivat jättämään kotinsa, kun sota alkoi. Osa lähti evakkoon Haminaan. Välirauhan aikana he pääsivät takaisin, mutta lopullisesti saari tyhjeni syyskuussa 1944.

Silloin siitä tuli osa Neuvostoliittoa, samoin kuin monesta muustakin alueen saaresta.

Pitkäpaasi-seuran puheenjohtaja Kari Niemelä on käynyt monessa Venäjän puolella sijaitsevassa saaressa, myös Martinsaaressa.

– Pitkäpaaden talot ilmeisesti poltettiin, ja Martinsaaressakin ne on aktiivisesti tuhottu. Paatiossa oli muutama harva talonrunko, mutta suurin osa sieltäkin on tuhottu.

Muisto menetetyistä saarista elää edelleen Haminan kadunnimissä. Kaupungista löytyy myös Martinsaarenkatu.

Indonesian edustalla mitattiin sunnuntaina voimakas 6,9 magnitudin maanjäristys. Yhdysvaltain geologiavirasto havaitsi maanjäristyksen 24 kilometrin syvyydessä Molukkienmerellä, Sulawesin saaren ja Molukien saariryhmän välissä.

Indonesian viranomaiset antoivat tsunamivaroituksen järistysaluetta ympäröiville rannikkoalueille. Uutistoimisto AFP:n mukaan varoitus peruttiin myöhemmin.

Tämänhetkisten tietojen mukaan kuolonuhreilta ja aineellisilta vahingoilta olisi vältytty. Järistys ja sitä seurannut tsunamivaroitus kuitenkin aiheutti pakokauhua esimerkiksi Ternaten kaupungissa Molukien saariryhmällä.

Yhdysvaltain geologiavirasto oli aiemmin varoittanut, että huonosti rakennetut tai suunnitellut rakennukset voisivat saada mittavia vahinkoja.

Indonesia on erittäin järistysherkkää aluetta, mikä johtuu sen sijainnista kahden mannerlaatan yhtymäkohdassa. Esimerkiksi vuoden 2004 tapaninpäivän tsunamin aiheuttaneen 9,1 magnitudin maanjäristyksen keskus oli Sumatran rannikolla. Tsunami tappoi noin 220 000 ihmistä.

Viime vuonna Palun kaupungin lähettyville Sulawesin saarella iskenyt 7,5 magnitudin maanjäristys ja sen aiheuttama tsunami johtivat yli 2 200 kuolemaan. Noin tuhat ihmistä julistettiin myös kadonneeksi.

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International vaatii kansainvälisiä toimia Filippiinien huumesodan lopettamiseksi. Amnestyn mukaan YK:n pitäisi heti tutkia sotaa, joka saattaa olla rikos ihmisyyttä vastaan.

Filippiinien presidentti Rodrigo Duterte aloitti verisen taiston Filippiineillä vuonna 2016 huumeiden käyttäjiä ja myyjiä vastaan.

Virallisten laskelmien mukaan huumesodassa on kuollut 5 300–6 600 ihmistä. Ihmisoikeusjärjestöt ovat kuitenkin arvelleet, että uhreja olisi 12 000–20 000.

Amnestyn julkistaman raportin mukaan Duterten hallinnon laittomasti tappamien ihmisten määrä ja väärinkäytösten laajuus on saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että voidaan puhua rikoksista ihmisyyttä vastaan.

Amnesty on viime vuonna tutkinut 27:ää surmaa Bulacanin alueella lähellä pääkaupunki Manilaa. Järjestö kutsuu aluetta "maan verisimmäksi kuolemankentäksi".

Duterten hallinto kiistää, että poliisi olisi tappanut ketään laittomasti. Toisaalta presidentti on toistuvasti uhkaillut huumekauppiaita kuolemalla. Monet surmatut ovat menettäneet henkensä pienten huumerikosten vuoksi.

Viime viikolla huomiota herätti huumeratsia, jossa sai surmansa kolmevuotias lapsi. Filippiinien entinen poliisipäällikkö Ronald dela Rosa on puolusti virkavallan toimia huumeratsiassa kuittaamalla tylysti, että sellaista sattuu.

Lue myös:

"Toimittajamme näkivät joka yö keikoillaan keskimäärin kahdeksan ruumista" – Palkittu journalisti ei vaikene Filippiinien huumesodasta

Presidentti Duterten kova kriitikko sai huumesyytteet ja pidätettiin Filippiineillä

Filippiinien Duterte kehui tappaneensa rikollisia – senaattorit uhkaavat presidenttiä viraltapanolla

Maailma ei toimi niin kuin EU-parlamentti ennen vaaleja kuvitteli. Jos toimisi, Euroopan unionin komissiota johtaisi pian baijerilainen maltillinen konservatiivi Manfred Weber.

Jäsenmaat kävivät kymmenien tuntien painin, jossa kärkiehdokasmenettely painettiin rapaan ja komission johtoon esitetään toista saksalaista konservatiivia, Ursula von der Leyeniä.

Johdettiinko äänestäjiä harhaan? Vai äänestikö ylipäätään joku jotakuta kärkiehdokkaan takia?

– On tämä ongelmallista. Itsekin olin kommentoimassa kärkiehdokkaiden keskustelua Ylellä, yliopistotutkija Timo Miettinen sanoo.

Kenen työnjälki nimityspaketissa näkyy ja onko kärkiehdokasmenettely lopullisesti ohi? Kysyimme tätä kolmelta EU-tutkijalta, Juhana Aunesluomalta ja Timo Miettiseltä Helsingin yliopistosta ja Teija Tiilikaiselta Ulkopoliittisesta instituutista.

Juhana Aunesluoma: Kärkiehdokasmenettelyn aika on ohi

Oletko huomannut vaalien todellisen voittajan? Saksa otti upean vaikuttamisen paikan! Angela Merkel luottaa Leyeniin ja Leyen häneen. Komission johtaja tulee nyt suoraan Saksan vallankäytön sisäpiiristä, maalailee Juhana Aunesluoma, Eurooppa-tutkimuksen tutkimusjohtaja Helsingin yliopistosta.

– Ennen EU-vaaleja olisi voinut olla vaikea myydä äänestäjille ajatusta, että kaiken jälkeen komissiota johtaakin Saksa. Siis Merkelin oikea tai vasen käsi, Aunesluoma sanoo.

Aunesluoma näkee, että nimityspaketissa ei ollut kyse vain yhden ihmisen – kuten Ranskan presidentin Emmanuel Macronin – suhmuroinnista, vaan syy on rakenteissa.

Ennen EU-vaaleja olisi voinut olla vaikea myydä äänestäjille ajatusta, että kaiken jälkeen komissiota johtaakin Saksa. Siis Merkelin oikea tai vasen käsi. Juhana Aunesluoma

Kärkiehdokasmenettely oli nimittäin rakennettu oloihin, joita ei enää ole. Kun ajatus syntyi 2000-luvun alussa, Eurooppa oli eri kuin nyt. Euroopan maat ovat ryhmittyneet toisin, Brexitiä odotetaan, Visegrad-maat haluavat toisennäköistä Eurooppaa kuin muut, ja parlamentin puoluejako on sirpaloitunut.

Aunesluoma väittää, että uusi dynamiikka on olennaisesti mutkikkaampi kuin entinen ja siksi kärkiehdokasmenettelyn aika on ohi. Vahvaa vaalivoittajaa ei enää erotu, eikä parlamenttiin synny kunnon enemmistöä.

Kärkiehdokkaiden nimittäminen, johon europarlamenttiryhmät vaalien alla ryhtyivät, ei ole mikään virallinen systeemi.

– Lissabonin sopimus edellyttää, että parlamenttivaalien tulos pitää ottaa huomioon komission valinnassa. Menettely on vain tulkinta siitä.

Europarlamenttivaalien lopputulos näkyy tämänkertaisessa nimityspaketissa mutta jäsenvaltioiden kautta. Ja myös niin, että kärkiehdokasmenettely lensi näyttävästi roskikseen, Aunesluoma sanoo.

– Lopputulos ei ole ihan surkea. Keskeiset valtakeskukset ovat integroituneet, kun Saksa ja Ranska vaikuttivat lopputulokseen. EPP:n Victor Orban ei halunnut Weberiä. Samoin Visegrad-maat tulivat kuulluiksi, kun EU-komission varapuheenjohtajasta Frans Timmermansista ei tullut presidenttiä. Meillä on nyt kuitenkin konsensus.

Tämä on vähän kuin Suomen ulkopolitiikka. Presidentti johtaa yhteistyössä valtioneuvoston kanssa. Tositilanteessa sitten jompi kumpi johtaa. Juhana Aunesluoma

Eurooppa on pyrkinyt toisaalta luomaan parlamentarismia EU-parlamentin ja komission välille, toisaalta jäsenmaat ovat käyttäneet valtaa. Nyt mentiin taas valtioiden väliseen neuvotteluun. Aunesluoman mielestä olisi päätettävää, mitä halutaan.

– Tämä on vähän kuin Suomen ulkopolitiikka. Presidentti johtaa yhteistyössä valtioneuvoston kanssa. Tositilanteessa sitten jompi kumpi johtaa.

Aunesluoman mielestä kärkiehdokasmenettely kohtaa loppunsa myös käytännönläheisistä syistä. Kukaan varteenotettava nimi tuskin enää ryhtyy kärkiehdokkaaksi. Kiitoksena kampanjatyöstä EPP:n Manfred Weberin poliittinen ura on aika tavalla pilalla.

– Kuka hullu haluaisi enää lähteä, siinä tekee itsestään pellen.

Timo Miettinen: EU on enemmän valtioliitto kuin liittovaltio

Kyllä, lopputulos on looginen. Nimittäin siitä näkökulmasta, miten EU on toiminut talouskriisin jälkeen. Jäsenmaat käyttävät enenevässä määrin valtaa, ja parlamentti jää sivuosaan lakeja säätämään. Näin arvioi yliopistotutkija Timo Miettinen Helsingin yliopistosta.

– Taustalla on parlamentin sirpaloituminen: kaksi suurinta ryhmää ei enää pysty sopimaan asioita kahden kesken, joten joudutaan vaikeampiin järjestelyihin.

Voi hyvin olla, että kärkiehdokasmenettelyn olemassaolo perustui vain jäsenmaiden hyvään tahtoon. Jo pitkään näytti siltä, että Saksa ja Ranska eivät ole innostuneita siitä.  Timo Miettinen

Enemmistöä eivät muodosta vain kokoomusryhmä ja sosiaalidemokraatit, vaan mukaan tarvitaan myös liberaaliryhmiä. Siksi nimityspaketti jouduttiin kasaamaan laajemmista aineksista. Ja kasaajana näyttää olevan Ranskan presidentti Emmanuel Macron.

Miettinen arvioi, että Macronin tavoitteet paketti täyttää täysin: Ranskalainen pankinjohtaja Christine Lagarde ei aja talouskuria vaan elvyttävämpää politiikkaa. Komission puheenjohtaja on saksalainen EPP:stä mutta puolustuspolitiikassa Ranskan takuunainen. Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja on liberaali kuten Macron.

– Merkel oli sovitteleva ja äänesti tyhjää.

Parlamentti ei esitä komission nimittämisessä kuin sivuroolia. Tehtävä kuuluu neuvostolle, ja parlamentin työ on hyväksyä esitys. Ehkä kärkiehdokasmenettelyn tarina oli tässä.

– Voi hyvin olla, että sen olemassaolo perustui vain jäsenmaiden hyvään tahtoon. Jo pitkään näytti siltä, että Saksa ja Ranska eivät ole innostuneita siitä.

Jotenkin johtajat pitää silti nimittää. Miettinen ajattelee, että EU alkaa ehkä mieltää itsensä enemmän tavalliseksi kansainväliseksi organisaatioksi. Parlamentin tehtävä on valmistella lainsäädäntöä.

– EU on enemmän valtioliitto kuin liittovaltio.

Teija Tiilikainen: Hyvä että siellä vihdoin on naisia

On kokonainen kimppu tekijöitä, jotka pysäyttivät kärkiehdokkaiden etenemisen: ainakin Macron, Merkel ja parlamentin EPP-ryhmä. Näin arvioi Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen.

Ranskan Macron ilmaisi selkeästi haluavansa johtopaikoille kaksi naista. Hän käytti valtaa koko nimityspaketissa, sillä hänen oma puolueryhmänsä liberaalit ei kärkiehdokasmenettelyllä olisi yltänyt tärkeimmille paikoille.

Merkel taas epäili menettelyä jo viisi vuotta sitten ja siksi Eurooppa-neuvoston papereihin tuli merkintä, että menettelyyn palataan.

EPP-ryhmä puolestaan ilmoitti, että jos Weber ei nouse komission johtoon, sinne ei nouse kukaan kärkiehdokkaista.

Saksa ja Ranska ottavat vetovastuuta historiallisessa taitekohdassa. Teija Tiilikainen

Jos Weber olisi valittu, systeemi olisi sillä sinetöity. Nyt kärkiehdokasmenettely veti vesiperän - mikä ei tarkoita vielä mitään, arvioi Tiilikainen.

- Mikä estää puolueita asettamasta jälleen kärkiehdokkaita? Ehdokkaita löytynee, koska se tuo eurooppalaista näkyvyyttä.

Tiilikainen näkee nimityspaketin lopputuloksessa paluun juurille. Johtajuutta tarvitaan nyt, kun arvoja kyseenalaistetaan, britit ovat lähdössä ja maahanmuuttopolitiikasta ei millään saada sovittua.

– Nyt siellä on saksalainen ja ranskalainen. Se symboloi, että alkuperäiset jäsenmaat asemoituvat ja näyttävät suuntaa. Ne ottavat vetovastuuta historiallisessa taitekohdassa, Tiilikainen tiivistää.

Mutta ensimmäisenä asiana kuitenkin: on hyvä, että siellä vihdoin on naisia, Tiilikainen sanoo.

Lue myös:

Suomi vetää nyt "EU-turisteja" – Testaa, nokittaisitko heidät tiedoillasi vai joutuisitko pulaan

Demarit, vihreät ja perussuomalaiset kritisoivat EU-komission puheenjohtajavalintaa – suomalaiset harkitsevat jopa äänestävänsä von der Leyeniä vastaan

Kuiva männikkökangas rapisee jaloissa valtatie 25:n varrella. Tienpintareen avoimella paahderinteellä kukkii silti valkohapsisia kukkia.

Hietaneilikka vaatii juuri tällaisen kasvuympäristön, mutta valitettavasti niitä on luontaisesti yhä harvemmassa.

Tienpintareet ovatkin juuri paahteisille rinteille tyypillisten kasvien uusia kasvuympäristöjä, sillä muualla harjurinteet rehevöityvät ja puusto kasvaa tai ihminen ottaa soraa harjuista ja rakentaa niihin.

Viisi vuotta sitten Suomen ympäristökeskus ja kivijalosteita valmistava Rudus rakensivat yhdessä ekosysteemihotellin Raaseporin kaupungin alueelle valtatie 25:n läheiselle hiekkakuopalle, koska valtatien laajennussuunniltelmissa pientareiden kasvit olisivat jääneet asvaltin alle.

Tietä ei ole vieläkään laajennettu, mutta hietaneilikat, kangasajuruohot ja kissankäpälät kasvavat nyt uudessa paikassa.

Siirto onnistui osittain

Noin puolen kilometrin päässä valtatiestä hiekkaisella rinteellä kukkii nyt punaisia ja valkoisia mättäitä.

Hietaneilikoiden valkoisia kukkia näkyy useammassa kohtaa myös siirtoistutusten ulkopuolella. Samoin punaisia kangasajuruohokasvustoja on levinnyt alas rinteen istustusriveiltä.

Maapaakkujen ohella kasveja siirtyi, kun kuorma-auton lavalta kipattiin sinne valuneet maat. Tienvarren kasvustoihin verrattuna nämä kasvustot näyttävät jopa rehevämmiltä.

Vieressä näkyy myös syy siihen, miksi hietaneilikka ja kangasajuruoho ovat harvinaistuneet. Rinteessä kasvaa mäntyjä ja horsmaa, joiden varjossa siirtokasvit eivät oikein menesty.

Kissankäpälille on käynyt hieman huonommin. Ylärinteen tasanteella niitä näkyy, mutta mopopoikien luvaton kruisailu kielletyllä soramontulla on ruhjonut kissankäpälien vaatimattoman näköisiä emi- ja hedekasvustoja.

Rinteen alareunaan on kasattu kivenjärkäleitä estämään kulkijoita, mutta ylhäällä mopoilijat ovat löytäneet reitin maastoajoon.

Hietaneilikka on erittäin uhanalainen ja kangasajuruoho sekä kissankäpälä silmäpidettäviä lajeja. Ne ovat myös erilaisten hyönteisten ravintokasveja.

Kangasajuruohon mukana ekosysteemihotelliin on ilmaantunut myös ajuruohosulkanen. Nämä hyönteiset ovat saattaneet lentää uuteen paikkaan tai kasvaneet maan mukana tulleista toukista.

Hietaneilikan seuralainen on erittäin harvinainen hietaneilikkakoi, jota on tavattu vain kahdessa paikassa Suomessa eli Jämijärvellä ja Kainuussa. Niitä ei ole havaittu Raaseporissa.

Harvinaiset kasvit ovat yleensä yhtä harvinaisten hyönteisten ravintokasveja. Jos kasvit tuhoutuvat, myös niitä hyödyntävät hyönteiset katoavat.

Tilapäinen siirto tai maisemointia

Raaseporin ekosysteemihotellia on seurattu alusta alkaen tiiviisti ja siitä valmistui raportti kesäkuussa SYKEn julkaisusarjassa.

Suomen ympäristökeskuksen suunnittelija Minna Pekkonen on yksi kirjoittajista ja ekosysteemihotellin kehittäjistä.

– Ekosysteemihotellia ei kehitetty vain uhanalaisten lajien siirtoja varten. Enemmän on mietitty, onko koko ekosysteemi, elinympäristö tai luontotyyppi sellainen, jota pitäisi turvata uusilla toimenpiteillä, Pekkonen sanoo.

Pekkosen mukaan hankkeessa tutkittiin, miten uhanalaisia lajeja pystytään siirtämään turvaan rakentamisen tieltä. Onnistumisen kannalta keskeistä oli maa-ainesten siirtäminen jo varhaisessa vaiheessa, kun suunnitelmat tien laajennuksesta valmistuivat.

Näin ehdittiin todeta, onnistuiko siirto vai olisiko tarvittu uusia maapaakkujen sijoittamisia tienlaajennuksen alta.

– Tietyille lajeille tällainen ekosysteemihotelli voisi toimia, koska pilotin tulokset ovat positiivisia ja lajisto on hyvin selviytynyt. Varovaisesti uskaltaa sanoa, että tätä voisi monistaa, Minna Pekkonen arvioi hankkeen luomaa toimintamallia.

Ekosysteemihotellia voitaisiin käyttää kasvien lopullisena sijoituspaikkana tai tilapäisesti, jolloin kasvit voidaan palauttaa lähtöalueelle sen jälkeen, kun työt siellä ovat päättyneet.

– Jos mietitään lajien Punaisen kirjan tilannetta ja luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin tuloksia, niin ehdottomasti kaikki toimenpiteet, jotka turvaavat luonnon monimuotoisuutta pitää ottaa laajasti käyttöön, painottaa Minna Pekkonen.

Tuore arvio lajien uhanalaisuudesta eli niin sanottu Punainen kirja julkaistiin maaliskuussa. Sen tuloksista voit lukea tästä jutustamme.

Yrityksillä iso vastuu

Maa-ainesten ottoalueen omistava Rudus on ollut aktiivisesti mukana hankkeessa. Ympäristöasiantuntija Heli Kanto näkee tällaisissa lajistojen siirroissa uuden mahdollisuuden maisemoida käytöstä poistuvia soranottoalueita.

– Meillä on Rudus-LUMO -ohjelma, ja siinä tavoitteemme on, että maa-ainesten ottoalueet olisivat luonnon kannalta jopa monimuotoisempia siinä vaiheessa, kun me lähdemme sieltä kuin toiminnan alkaessa, Heli Kanto kertoo.

Rudus Oy on iso kiviainesten tuottaja ja käyttäjä. Heli Kannon mukaan LUMO-ohjelman mukaista maisemointia on toteutettu usealla yrityksen maa-ainesalueella.

Paahderinteille on yrityksen toimesta istutettu niille tyypillisiä, harvinaistuneita kasveja.

– Luiskat jätetään hieman jyrkemmiksi ja niille kylvetään paahde- ja harjuympäristöjen kasvilajeja. Tamperelainen Villivyöhyke-yhdistys on ollut apuna, kun on hankittu kasveja esimerkiksi Kuopion kohteeseen, Heli Kanto sanoo.

Rauhoitettujen kasvien siementen kerääminen ja kasvuston siirtäminen ilman lupaa on kielletty. Raaseporissa siirtolupa haettiin ja saatiin ELY-keskukselta.

Lue myös:

Näiden kuuden lajin suojeleminen voisi estää Suomen luonnon köyhtymisen – "Ei luonnon monimuotoisuuden pelastaminen ole vaikeaa"

Uusi arviointi: Joka yhdeksäs Suomen eliölajeista on uhanalainen – varsinkin monille lintulajeille voidaan sanoa pian heippa

Suomen eteläisimmän kärjen hiekkarannan maisema muuttumassa dramaattisesti, mutta luonto kiittää: Hangon mäntyhakkuut herättäneet hurjasti tunteita

Kasvien sukupuuttoaalto kauhistuttaa tutkijoita – nopeutunut 500-kertaiseksi

Metsähallituksen ennallistamispoltot tukevat Kainuun monimuotoista luontoa

Viinapannu lorisee entisen kyläkaupan lihahuoneessa Suodenniemellä Pirkanmaan ja Satakunnan rajamailla. Juhani Väisänen ja Ismo Halminen vahtivat silmä tarkkana pannun lämpötilaa ja tuotteen ominaispainoa.

Itse kehitellyn hunajaviinan, Huntikan, alkoholipitoisuus huitelee 80 prosentissa.

– Tässä tippuu sydänviina, jossa on prosentit kohdillaan ja maku on sitä, mitä haetaan, sanoo tislaamomestarina häärivä Väisänen, eläkkeellä oleva lääkäri.

Tuori Distilling Company on tällä hetkellä todennäköisesti Suomen pienin tislaamo. Viinantekolupa on ollut plakkarissa viime vuoden lokakuusta ja valmista tavaraa on tiputeltu muutaman sadan litran verran.

Maalaismiesten ammattitaidolla ja huumorilla

Idea omasta viinatehtaasta mainittiin ensimmäistä kertaa Väisäsen ja maanviljelijä Mikko Tuorin puheissa aikuisten partioreissulla Skotlannissa.

– Katseltiin Mikon kanssa viskitislaamoa ja todettiin, että tuohan on ihan tehtävissä oleva homma normaalilla maalaismiehen ammattitaidolla. Siitä se sitten lähti.

Haettiin turnauskestävät ja riittävän huumorintajuiset henkilöt, jotka kaikki vastasivat tahdon. Juhani Väisänen

Idean taakse kerättiin 10 hengen veljeskunta, jossa kaikki osaavat eri asioita. Osakkaiden ikähaarukka ulottuu kolmikymppisistä eläkeläisiin.

– Tällaisella kylällä ihmiset kyllä tunnetaan, tiedetään, kuka mitäkin on. Haettiin turnauskestävät ja riittävän huumorintajuiset henkilöt, jotka kaikki vastasivat tahdon, Väisänen selittää.

Kaikki osakkaat ovat sitoutuneet paiskimaan hommia myös tuotannossa. Yksi mukaan pyydetyistä oli Ismo Halminen.

– Pari sekuntia mietin ja sanoin, että totta kai! Olen täysin eri alalta, mutta nyt olen esimerkiksi loistava tiskaaja. 80 prosenttia hommasta on tiskausta, entinen armeijan sotilaslentäjä sanoo.

Tislaamobuumi tulee panimoryntäyksen vanavedessä

Tuorin tislaamo on hyvä esimerkki viime aikoina Suomeen perustetuista lukuisista pienistä viinatehtaista.

Suomessa on kaikkiaan reilut 80 yritystä, joilla on lupa tehdä kirkasta viinaa. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira arvioi, että niin sanottuja pientislaamoita on 10–20.

– Vaikka kyse on luvanvaraisesta toiminnasta, tarkkaa lukua on vaikea antaa, sillä osa tislausluvan saaneista ostaa raaka-aineensa joko ulkomailta tai muilta tislaamoilta ja keskittyy viinan maustamiseen, Valviran ylitarkastaja Markku Keskimäki kertoo.

.

Lupaprosessi on tiukka, mutta ei ylivoimainen, arvioi Tuorin tislaamon paperihommat hoitanut Väisänen.

– Laajuutta kuvaa se, että menimme vuodenvaihteessa 2017–18 kaupparekisteriin, jonka jälkeen pystyimme anomaan lupia ja tekemään toimintasuunnitelmaa ja omavalvontasuunnitelmaa, laatimaan pohjapiirustuksia ja hakemaan rakennuslupia. Valmistusluvan lisäksi on haettava myös tukkumyyntilupaa, ostolupaa ja verottoman varaston lupaa, Väisänen luettelee.

Kun tilat oli tarkastettu ja lupanippu kasassa, elettiin jo lokakuuta.

– Prosessista jäi kuitenkin hyvä mieli. Esimerkiksi aina kun Valviraan soitti, sieltä ystävällisesti vastattiin, neuvottiin ja opastettiin, Väisänen kiittelee.

Pientislaamo saa valita omat Alkonsa

Vuonna 2018 tislausluvan sai kahdeksan yritystä. Alko on tehnyt pientuottajien pääsyn hyllyilleen mahdollisimman helpoksi.

– Pientuottajat voivat vapaasti määritellä kymmenen myymälää ja verkkokaupan toimituskanavakseen, jos tuotantomäärä ei mahdollista valtakunnallista saatavuutta, sanoo Alkon Category Manager Marjo Pelkonen.

Alkon valikoimissa pientuottajien valmistamien ginien myynti kasvoi vuonna 2017 kahdeksan prosenttia.

– Kasvussa yhdistyvät sekä kansainvälinen ja Suomessakin näkyvä ginitrendi sekä käsityöläisyyden arvostus. Väkevissä juomissa näkyy vahvasti myös viskien harrastaminen, Pelkonen sanoo.

Oppi viinan tekemiseen kurssilta

Ihan kylmiltään suodenniemeläiset eivät ole lähteneet viinaa polttelemaan.

Toimintasuunnitelmaan oli kirjattu, että tietotaito hankitaan jostain EU:n alueelta. Ajatus oli, että koulutus löytyy jostain Ranskasta tai Italiasta, mutta lopulta kolmen miehen delegaatio lähetettiin kurssille naapurimaakuntaan Hämeeseen.

– Kävi nopeasti ilmi, että laadukkain koulutus ja ennen kaikkea hinta-laatusuhde on kohdallansa Suomessa. Päädyttiin sitten Pekka Uusilähteenmäen ja Esa Pesosen kanssa Parolan taakse Lepaalle, Väisänen nauraa.

Kolmikko kävi ensin tislauskurssit ja Väisänen juuttui koulunpenkille suorittamaan vielä viinintuotannon ammattitutkinnon.

Osaamista on siirretty oppipojille eli muille osakkaille.

Vaimon mielestä läträän viinan kanssa aamusta iltaan. Ismo Halminen

Ismo Halminen on perehtynyt käytettynä ostetun ja osakkaiden modernisoiman viinapannun saloihin.

– Tietotaitoa on karttunut pikku hiljaa. Vaimon mielestä läträän viinan kanssa aamusta iltaan, Halminen sanoo.

Tuorin tislaamossa uskotaan, että laatu lähtee raaka-aineista. Osaamistakin tarvitaan, sillä tislauksessa on hiukan enemmän liikkuvia osia kuin moni kuvittelee.

– Jos mäski menee pilalle, ei siitä tule hyvää viinaakaan enää. Mutta vaikka mäski olisi hyvää, kyllähän sen voi keittämällä pilata, kun jakaa sen väärin, Väisänen sanoo.

– Viinan tekeminen on osattu vuosisadat ja prosessi on periaatteessa yksinkertainen, mutta kun yrittää saada jotain todella hyvää aikaiseksi, vaatii käsityötä saada resepti kohdalleen.

Gini syntyy nopeasti, hunajaviina vaatii aikaa

Erityisesti suomalaisten pikkutislaamojen ginit ovat niittäneet mainetta maailmalla. Myös suodenniemeläiset aloittivat katajanmarjaviinasta, mutta suurin intohimo kohdistuu itse kehiteltyyn tuotteeseen, hunajaviinaan.

Huntikan teossa tarvitaan myös käymistä, ja siksi mukana on Pekka Uusilähteenmäki, joka on harjoitellut sahdintekoa viitisenkymmentä vuotta. Hän on pärjännyt juomallansa myös lukuisissa suomenmestaruuskisoissa.

Tislaamossa Uusilähteenmäki on saanut ratkaistavakseen kovan haasteen: miten saada hunaja käymään. Se ei nimittäin ole ihan helppo juttu, sillä hunaja sisältää muun muassa glukonihappoa, joka estää useimpien bakteerien lisääntymisen ja toimii hunajan säilöntäaineena.

Nyt hunajamelassi jo käy, mutta täydellisyyteen pyrkivä sahtimestari ei ole tyytyväinen.

– Haasteita piisaa. Vielä jää liikaa sokeria ja käymistä pitäisi saada nopeutettua. Sahti kävi kolmessa, neljässä päivässä ja tämä tuntuu nyt käyvän kuukausitolkulla. Mutta tämä on nyt vasta alkua, Uusilähteenmäki sanoo.

Tislaamo aikoo erottua käsityöläisyydellä

Suodenniemeläisten tislaamo haluaa erottua käsityöllä ja paikallisuudella. Yhtiön nimeksi valittiin Tuori Distilling, koska Tuori on yksi Suodenniemen vanhimmista kantatiloista.

– Raaka-aineet hankitaan lähiseudulta ja työtä tehdään suurella tunteella,Väisänen sanoo ja toivoo, että myös asiakkaat antaisivat palautetta ja osaisivat vaatia.

Suuria voittoja osakkaat eivät havittele, vaikka työtä tehdään tavoitteellisesti.

– Eihän tämä vielä mikään "pisnes" ole. Tämä on startup-yritys, pari vuotta tämä syö rahaa. Kuluja on jonkin verran jo pystytty kattamaan. Mutta kyllä tässä tavoitteena oikeasti on, että tästä joku saisi työpaikan kylällä.

Lue myös:

Suomalaista huippuginiä ei saa mainostaa edes Intiassa – Suomen alkoholilaki hidastaa trendiviinojen maailmanvalloitusta

Pohjoisen pikkukylän vodkaa kuljetetaan Afrikkaan, missä sitä halutaan myydä rikkaalle yläluokalle

Koskenkorvan rinnalle kohoaa kasvavia viinatehtaita – Suomen viinabisnes keskittyy litroissa mitattuna Etelä-Pohjanmaalle

Tunnettu yhdysvaltalainen investointipankkiiri Jeffrey Epstein on pidätetty epäiltynä alaikäisten tyttöjen seksikaupasta. Epstein otettiin kiinni myöhään lauantaina New Yorkissa.

66-vuotiaan Epsteinin epäillään hyväksikäyttäneen alaikäisiä tyttöjä Floridassa ja New Yorkissa, kertoo uutistoimisto AP. Uutistoimisto Reutersin mukaan hän kiistää syyllisyytensä.

Poliitikkojen ja kuninkaallisten kanssa kaveerannut Epstein on aiemminkin ollut vastaavanlaisten rikosepäilyjen kohteena. Hänen tuttavapiiriinsä ovat kuuluneet muun muassa presidentti Donald Trump, entinen presidentti Bill Clinton ja prinssi Andrew.

Vuonna 2007 hän tunnusti syyllisyytensä alaikäisten prostituutiota koskeviin rikoksiin ja hänet merkittiin seksuaalirikollisten rekisteriin Floridassa. Vastineena tunnustuksestaan hän sai lievän tuomion ja pystyi jatkamaan työntekoa 13 kuukauden vankeustuomionsa ajan. Epstein maksoi tuolloin alaikäisille uhreilleen korvauksia.

Yhdysvaltain oikeusministeriö on selvittänyt, toimittiinko tapauksessa aikoinaan oikein.

Lisää aiheesta:

Britannian prinssi Andrew liitetty seksirikossyytöksiin Yhdysvalloissa

Rap-artisti Travis Scottin tuuraajaksi eilen kiinnitetyn hiphop-trio Migosin esiintyminen peruuntui. Bändin tekninen henkilökunta ehti jo saapua Ruissaloon aamulla, mutta solistit Quavo, Offset ja Takeoff jäivät jumiin Frankfurtin lentokentälle lentokoneen teknisten ongelmien vuoksi.

Esiintymisen oli tarkoitus alkaa kello 22.30. Festivaaliorganisaatio valmistautui pidentämään festivaalin aukioloaikaa, jotta bändi olisi myöhästyessäänkin ehtinyt lavalle. Korvaava lentokone löydettiin kello 21.15, mutta koneelle ei ehditty löytää lentäjää ja Migosin konsertti jouduttiin perumaan.

Ruisrock sai lauantaina tiedon Travis Scottin konsertin peruuntumisesta. Syyksi artisti ilmoitti logistiikkaongelmat. Migosin keikan peruuntumisen myötä Rusirock jäi ilman pääesiintyjää sunnuntaina.

Lue aiheesta lisää:

Travis Scott perui keikkansa Ruisrockissa – tilalla esiintyy hiphop-trio Migos