Presidentti Sauli Niinistö on suositumpi kuin koskaan aiemmin, kertoo Helsingin Sanomat.

Yli 90 prosenttia lehden kyselyyn vastanneista arvioi, että Niinistö on onnistunut tehtävissään vähintään melko hyvin. Lähes puolet arvioi hänen onnistuneen erittäin hyvin. Niinistön suosio on kasvanut siitä saakka, kun hän aloitti presidentin virassa vuonna 2012.

Melko tai erittäin huonon arvosanan antoi vain kolme prosenttia tutkimukseen osallistuneista.

Kokoomustaustainen Niinistö on hyvin suosittu myös muiden puolueiden kannattajien keskuudessa.

SDP:n kannattajista 63 prosenttia ja keskustan kannattajista 62 prosenttia oli sitä mieltä, että Niinistö on onnistunut tehtävissään erittäin hyvin. Kokoomuksen kannattajista tätä mieltä oli 59 prosenttia.

HS:n kysely on tehty elokuun lopulla ja sen on toteuttanut tutkimusyhtiö Kantar TNS. Kyselyyn vastasi puhelimitse 1 005 ihmistä. Virhemarginaali on kolme prosenttiyksikköä suuntaansa.

• Ikärasismi

Olen kokenut sitä, mutta vähemmän kuin moni muu.

• Claudio Abbado (1933–2014), kapellimestari**

Yksi elämäni suurista sankareista. Ei yrittänyt hyötyä, kun otti minut siipiensä suojaan. Hän oli silloin suvereeni maailmantähti, minä olin nuori raakile.

• Kalsarikännit

Tämän opin Twitterissä, ja se minua suuresti naurattaa. Olen joskus sitä harrastanut, mutta en tiennyt, että sillä on nimikin.

• Sukupuolten välinen tasa-arvo oopperamaailmassa

Siinä on menty uusien sukupolvien myötä eteenpäin, mutta putsaamista piisaa edelleen.

• Peppi Pitkätossu

Pelottomuus, sitä minä hänessä ihailen. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä useammin Peppi on ollut mielessäni. Iän myötä alkaa helposti kääntyä sisäänpäin omiin mukaviin uomiinsa. Lapsena Peppi hirvitti ja lumosi, koska hän oli niin erilainen.

• Tanssikengät

Salome. (Yksi Mattilan ikonisista rooleista Richard Straussin samannimisessä oopperassa. Vuonna 2004 kohistiin New Yorkin Metropolitanin produktiosta, jossa Mattilan esittämä Salome riisui itsensä alasti Seitsemän hunnun tanssissa.)

Siinä muutama esimerkki aiheista, joita Karita Mattila, 59, käsittelee Twitterissä. Twiitin mittaiset vastaukset oopperalaulaja antoi Ylelle perinteisessä haastattelussa.

"Aiemmin oli Suomessa panssarit päällä"

Karita Mattila on aina ollut räväkkä persoona, siis myös hyvä haastateltava, mutta nyt tapaamisessa on ylimääräistä sähköä. Sinfonia Lahden Sibelius-festivaalilla lauantaina esiintyvä oopperalaulaja on viimeisten kuukausien aikana laittanut Twitterin sekaisin.

Twiittasipa Floridassa asuva Mattila tuokiokuvia arjesta, ajatuksia musiikista, muistoja uran varrelta tai yhteiskunnallisia kannanottoja, ne ovat tunnetta täynnä, kuten diiva itsekin. Laulaja päästää lähelle, ja sitä hänen seuraajansa rakastavat.

Kesällä Mattila totesi New York Times -lehdelle, että Twitter pelasti hänet suuren elämänmuutoksen keskellä, ja siitä oopperalaulaja on edelleen samaa mieltä.

– Maailma onkin täynnä hyviä ihmisiä! Sellaista on ihana kokea tuoreen avioeron jälkeen. Olin yksin. Pitkän liiton loputtua tuntui kuin siivet olisivat katkenneet, Mattila sanoo.

Erityisesti laulajaa ilahduttavat suomalaiset Twitter-ystävät. Mattilan suhde kotimaahan on hänen uransa aikana ollut monimutkainen, some-termein It's complicated.

– Aiemmin minulla oli Suomessa panssarit päällä. Ajattelin, että kaikki vain haluavat minusta jotain. Olin ylisuojeleva itseäni kohtaan. Twitterissä päätin olla oma itseni, enkä antaa esimerkiksi sellaista kuvaa, että yksityiselämän kriisit eivät koskisi minua.

Sosiaalisen median varjopuoletkin ovat tulleet tutuksi, mutta Mattila kokee päässeensä vähällä.

– Twitterin mainehan on sellainen, että siellä on kasvotonta häirintää, mutta aika vähän sellaista on ollut, ja siitä vähästä olen päässyt kivuttomasti eroon.

"Mä kuolin hyvin"

Nuoren sukupolven taiteilijoille sosiaalinen media on työväline, jonka avulla voi luoda kontakteja ja markkinoida osaamista. Mattilan kaltaiselle pitkän linjan tähdellekin näkyvyydestä lienee jonkin verran ammatillista hyötyä, mutta ratkaisevaa se tuskin on. 1980-luvulla maailmanmaineeseen noussutta sopraanoa ylistettiin viimeksi toukokuussa Francis Poulencin oopperassa Dialogues Des Carmélites New Yorkin Metropolitanissa, yhdessä maailman johtavista oopperataloista.

– Joo, mä kuolin hyvin, Mattila tokaisee ja vahvistaa viestiään tutulla naurunremakalla.

Mattilan tapauksessa Twitter uudisti häntä ihmisenä sekä erityisesti hänen julkisuuskuvaansa. Twitter-Karita ei diivaile vaan on kiinnostunut varsinkin muiden asioista. Mattilan reagoidessa viesteihin nauruhymiöt, gifit ja onnentäyteiset sanat viuhuvat.

– Se on ideaali paikka tällaiselle sinkkuelämään totuttelevalle oopperalaulajalle. On mielenkiintoista kuulla ihmisten elämästä, työurasta ja kiinnostuksista. Se kaikki ilostuttaa minua valtavasti, ja tykkään kuulua siihen jengiin. Olen jo tavannut muutamia Twitter-ystäviäni.

Oopperalaulajalle viestien näpyttely puhelimella sopii erinomaisesti jo siksi, että tärkein työväline on ääni. Sitä pitää säästellä erityisesti ennen konsertteja, mikä on johtanut joskus koomisiin tilanteisiin.

– Olen sitäkin kokeillut, että tapaan ystäviäni olemalla hiljaa. Heistä se tuntuu siltä kuin jokin olisi vialla.

Syntymäpäivänä luvassa oli tuhansia onnitteluviestejä

Torstaina Mattila vietti syntymäpäiväänsä valmistautumalla lauantain konserttiin ja antamalla haastatteluja Lahdessa. Orkesteri soitti harjoituksen alkajaisiksi onnittelulaulun, ja päivänsankari oli tohkeissaan. Jos reaktio olisi hänen twiittinsä, siinä olisi ainakin sydämiä.

Ja twiittihän siitä tietenkin on.

– Onnitteluviestejä on aivan hirveä määrä, niitä alkoi tulla jo yöllä. Niitä on nyt 1 281, Mattila katsoo puhelimestaan.

– Koska en ikinä ehtisi vastaamaan kaikkiin, päätin aamulla laittaa Twitteriin kuvan ja kiitokset onnitteluista. Kuva on kesältä, ja siinä mulla on päällä uusi paita, jossa lukee love.

Valtion kokonaan omistaman Postin työntekijöiden palkkoja ei leikata, sanoi pääministeri Antti Rinne (sd.) Yle TV1:n Ykkösaamussa lauantaina.

Hän kritisoi voimakkaasti Postin johdon toimintaa. Postin johto nauttii vielä Rinteen mukaan omistajan luottamusta, mutta se riippuu siitä, miten postin palkkakiista hoidetaan.

– Emme tule hyväksymään ihmisten palkanalennuksia, Rinne linjasi Ykkösaamussa.

– Vuosia on Postin sisällä jatkunut tilanne, jossa porukkaa pistetään pellolle, vaaditaan palkkojen alentamista, haetaan keinoja joilla voidaan sitä hyvin pienestä tulosta, jota postilaisille maksetaan kuukaudessa palkkaa, vielä leikata. Se ei ole oikea tapa hoitaa näitä asioita.

Tilannetta kärjistää se, että samaan aikaan Postin johdon palkkiot ovat nousseet merkittävästi, Rinne sanoo.

– Se on minusta käsittämätöntä, huonoa johtamista, koskettaa myös Postin hallituksen työskentelyä. En todellakaan anna isoa arvosanaa näiden asioiden hoitamisesta sen paremmin Postin johdolle kuin sen hallituksellekaan.

Hän myöntää kuitenkin, että teknologian kehitys ja kirjepostin määrän väheneminen ovat muuttaneet Postin toimintamahdollisuuksia. Siksi palkkakiistaan tarvitaan myös työntekijöitä edustavilta ammattiliitoilta neuvottelukykyä.

– Ammattiliittojen pitää pystyä neuvottelemaan siitä, että löytyy tässä muuttuvassa tilanteessa ratkaisuja, jotka mahdollistavat Postin pärjäämisen kilpailussa, Rinne sanoi.

"Keskustan puheenjohtajan vaihtuminen selkeyttää"

Keskusta on parhaillaan Kouvolassa ylimääräisessä puoluekokouksessa, jossa valitaan uudeksi puheenjohtajaksi joko elinkeinoministeri Katri Kulmuni tai puolustusministeri Antti Kaikkonen.

Nykyinen puheenjohtaja, edellisen hallituksen pääministeri Juha Sipilä ei halunnut kevään eduskuntavaalien jälkeen Rinteen johtamassa hallituksessa ministerin salkkua, vaan ilmoitti jättävänsä puolueen puheenjohtajuuden kesken kauden.

Rinne uskoo, että kun hallituskumppanin puheenjohtaja on valittu, hallituksen työskentely selkiytyy entisestään.

– Kyllähän se aina on niin, että kun on johtaja talossa, niin asiat on selkeämpiä.

"10 00–20 000 uutta työllistä lisää palkkatuella"

Rinne arvioi Ykkösaamun haastattelussa myös, että uudella, yksinkertaisella palkkatukijärjestelmällä voidaan saada paljon uusia työllisiä. Rinteen mukaan virkamiehet ja "hallituksen omat asiantuntijat" ovat arvioineet, että uudistuksen jälkeen 10 000–20 000 työtöntä työllistyisi.

– Kun ihmiselle maksettaisiin joka tapauksessa se 32,40 euroa päivässä, niin nyt se on käytettävissä palkkatukeen, Rinne sanoi.

Järjestelmästä tulee hänen mukaansa paitsi yksinkertainen myös nopea.

Kun työtön on lisännyt työhakemukseen henkilötunnuksensa, päätös palkkatuesta napsahtaa heti.

– Se on noin 700 euroa, ehkä kymmenen kuukauden ajan työnantajalle mukaan annettavaa rahaa, jotta tämä ihminen työllistyy, Rinne selitti.

Hänen mukaansa palkkatuesta tulee Ruotsin mallin mukainen. Laajempi uudistus on tarkoitus saada voimaan kahden vuoden kuluessa.

– Nyt nopeasti tuodaan ensin tämmöinen uusi elementti, toivottavasti vuodenvaihteeseen mennessä jo.

Lue lisää:

Pääministeri Antti Rinne arvostelee Postia: Johdon palkat ovat nousseet järkyttävällä tavalla

Näillä puheilla Kulmunin ja Kaikkosen pitää saada keskustaväen tuki taakseen – seuraa ehdokkaiden puheet suorana Kouvolasta klo 17 jälkeen

Ykkösaamu Yle Areenassa

Tekstiin on lisätty Rinteen kommentit palkkatuesta klo 16:23.

Lehden kannessa on suuri maapallo. Maapallon vieressä on iloisen näköinen vauva, jonka päällä on ruksi. Kannessa lukee: mitä sinä voit tehdä?

Tieteen Kuvalehden uusimmassa numerossa (13/2019) esitellään eri keinoja, joilla omaa hiilijalanjälkeä voi pienentää. Esiteltyjä keinoja ovat lihansyönnin lopettaminen, autosta luopuminen, lentämisen välttely ja lapsen hankkimatta jättäminen.

Sivun mittaisessa jutussa kerrotaan, että paras henkilökohtainen ilmastoteko on olla hankkimatta lapsia.

Joillekin tämä oli liikaa.

Oulun vaalipiirin keskustan kansanedustaja Pekka Aittakummun (kesk.) kirjoittaa tuohtuneena tiedotteessaan, että kyseinen Tieteen Kuvalehti pitäisi piilottaa kaupoissa, kirjastoissa ja kioskeissa. Soitimme Aittakummulle ja kysyimme, miksi hän vaatii lehtien piilottamista?

– Minusta on menty liian pitkälle, kun annetaan viestiä, että lapsi on päästölähde. Lapsille ja nuorille luodaan mielikuva, että he olisivat taakka, minusta se on kamala ajatus, Aittakumpu kertoo Ylelle.

Ennen kansanedustajan uraa Pekka Aittakumpu on työskennellyt muun muassa vanhoillislestadiolaisen liikkeen Päivämies-lehden päätoimittajana. Hän on myös kirjailija ja pappi.

Myös kristillisdemokraattien ryhmäjohtaja Päivi Räsänen kommentoi asiaa Facebook-tilillään.

Yle ei tavoittanut Tieteen Kuvalehteä kommentoimaan uusimman lehden herättämää keskustelua. Lehti ilmestyy Suomen lisäksi myös muun muassa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Yhdysvalloissa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Emme tiedä, onko artikkeli herättänyt närää muissa maissa.

Myös Helsingin Sanomat kirjoitti aiheesta muutama viikko sitten. Jutun kirjoittanut ilmastokirjeenvaihtaja Piia Elonen kertoo saaneensa jutusta keskimäärin enemmän palautetta kuin yleensä.

– Palautetta tuli sekä puolesta että vastaan. Osa sanoi, että viimeinkin tästä aiheesta kirjoitetaan ja osa, että olen ekofastisti. Paljon kysyttiin myös minun omaa ja Helsingin Sanomien linjaa asiasta.

Perinteinen lapsikortti

Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen muistuttaa, että tiede tuo toisinaan esiin asioita, jotka voivat johtaa moraalisiin kysymyksiin.

– Kannen kysymys, mitä sinä voit tehdä, on kuitenkin eri asia kuin se, mitä sinun pitää tehdä. Joku voi nähdä otsikon niin, että näin sinun pitää tehdä ja suuttua siitä.

Suomessa syntyvyys on tällä hetkellä historiallisen alhainen ja myös siitä syystä herkkä aihe.

Tilastokeskuksen huhtikuussa julkaiseman tilaston mukaan vuonna 2018 syntyvyyttä mittaava kokonaishedelmällisyysluku oli kaikkien aikojen matalin, 1,41 lasta naista kohti. Syntyvyys laski selvästi edellisvuodesta, jolloin luku oli 1,49.

Teivaisen mukaan nyt käydyssä keskustelussa Pekka Aittakumpu ja Päivi Räsänen vetivät esiin perinteisen lapsikortin, joka on vetoava tapa argumentoida.

Teivainen sanoo, että lapsikortti tulee tässä tapauksessa esiin kahdella tavalla: siinä vedotaan ihmisten mieleen sillä, että lapsi ei saa jäädä syntymättä ilmaston vuoksi, sekä sillä, että ilmastonmuutoksesta puhuminen ahdistaa lapsia tarpeettomasti.

"Suomi ei voi vetäytyä vastuustaan"

Pari vuotta sitten julkaistun ruotsalaisen Lundin yliopiston tutkimuksen mukaan lapsen tekemättä jättäminen on suurin ilmastoteko, jonka voi tehdä.

Lundin yliopiston tutkimus on saanut myös paljon kritiikkiä usealta eri taholta. Esimerkiksi Suomen ympäristökeskuksen tutkija Jáchym Judlin mukaan lasten saaminen ei tarkoita automaattisesti suurempaa hiilijalanjälkeä (Suomen ympäristökeskus).

Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen sanoo, että mitä vähemmän Suomessa syntyy lapsia, sitä parempi se on maailman kokonaiskantokyvylle. Hän kuitenkin muistuttaa, ettei tämä tarkoita, että lapsien tekeminen olisi moraalisesti väärin.

– Lasten tekemiseen liittyy monenlaista eettistä harkintaa. Suomi ei kuitenkaan voi vetäytyä vastuustaan perustelemalla asiaa niin, että olemme pieni kansa, jonka syntyvyydellä ei ole merkitystä maailmanlaajuisesti.

Saako lapsen hankkimisen ilmastopäästöistä mielestäsi kirjoittaa? Keskustele aiheesta kello 22.00 saakka.

Lue myös:

Yksi asia on ihmiskunnan kohtalonkysymys, mutta silti siitä ei halua puhua kukaan – Miksi väestönkasvusta tuli ilmastokeskustelun tabu?

Suomessa väki harmaantuu ja vauvat vähenevät – Yle kysyi kaikilta puoluejohtajilta, mitä asialle pitäisi tehdä

Nämä naiset eivät tee lapsia, koska haluavat pelastaa maapallon – “En synnytä yhtään kuluttajaa lisää”

Reetta Rädyn kolumni: Onko liioittelua olla haluamatta lapsia ilmastokriisin takia?

Mikäli pankit alkavat laajasti periä negatiivista korkoa myös yksityishenkilöiden talletuksista, saattaa osa asiakkaista muuttaa talletuksiaan käteiseksi.

Turvallinen paikka suuren käteismäärän säilyttämiseksi olisi pankin tallelokero. Monet pankit ovat kuitenkin luopuneet lokeroiden vuokraamisesta.

Käytännössä seteleille ja kolikoille pitäisi olla turvallinen paikka kotona.

Perinteikkään kotimaisen kassakaappivalmistajan mukaan mitään kotikassakaappien myyntibuumia ei kuitenkaan vielä ole Suomessa nähty.

– Parin viime vuoden aikana on vähän kasvanut kiinnostus, mutta se on edelleenkin pientä, sanoo Kason hallituksen puheenjohtaja Jari Bachmann.

Hänen mukaansa Kaso markkinoi kassakaappeina ainoastaan niitä tuotteitaan, jotka täyttävät eurooppalaisen standardin. Halpakauppojen muutaman kympin tai satasen maksavat kaapit eivät sellaisia ole.

– Mieluummin kutsutaan näitä peltipurkkeja turvakaapeiksi tai vastaaviksi. Kassakaappi on eri luokkaa kuin nämä peltikaapit.

Helsingin Suutarilassa tehtävien kassakaappien pitävyys myös varmistetaan.

– Euroopassa on muutamia testilaitoksia. Me joudutaan sinne lähettämään piirustukset kaapista ja kaikki raaka-ainetiedot. Se testiryhmä, joka tulee testaamaan, niillä on siis ihan kaikki tiedot olemassa. Me lähetetään sinne useampi kaappi. Sitten ne tekevät testejä erilaisilla työkaluilla, miten kaappi saadaan murrettua.

– Tämä tarkoittaa myös sitä, että kaapissa ei voi olla yhtään heikkoa kohtaa. Eli jos asiakas hävittää avaimen tai koodin, me joudutaan oikeasti murtamaan kaappi. Jos olisi heikko kohta, vastaavasti myös testaajat menisivät siitä läpi.

Vanhassa ei vara parempi

Toisinaan netissä on myynnissä vanhoja, hyvinkin järeän näköisiä kassakaappeja. Nykyaikaisille työkaluille ei niistä kuitenkaan ole vastusta. Myöskään vanhojen kaappien tulipaloa vastaan tarjoamaan suojaan ei voi luottaa.

– Kun se on testattu paloa vastaan, siinä on tiivisteitä ja muita, mitkä olisi hyvä vaihtaa viimeistään kymmenen vuoden välein. Sitten kun on elektronisia lukkoja, ei nekään kestä ikuisesti. Sen tietää tietokoneista ja kännyköistä, että niitä menee. Itse kassakaappi muuttuu, kun standardit uusiutuvat ja vakuutusyhtiöt alkavat sanoa, että pitäisi olla uuden standardin mukainen tuote.

Käytännössä Kason tuotteita tapaa siellä, missä liikkuu käteistä rahaa tai on erityisessä tallessa tai jopa salassa pidettävää aineistoa.

– Meidän suurin asiakasryhmä on kauppaketjut. Sitten menee julkishallintoon jonkin verran. Kyllä niitä papereita täytyy pitää säilössä ja turvassa pois muiden katseilta.

Suuri osa Kason tuotteista menee ulkomaille. Erityisesti itänaapurissa luottamus Kason kaappeihin ja holveihin on ollut vahvaa. Uusi nousija on kuitenkin Välimeren eteläpuolella.

– Venäjä on pitkään ollut suurin vientimaa, mutta voi olla että tänä vuonna Egypti nousee isommaksi, sanoo Bachmann.

Egyptiin viedään erityisesti pankkien tarvitsemia tuotteita, muun muassa tallelokerokalusteita.

Kirkkopalon kestänyt kaappi todisteena laadusta

Tuotteita markkinoidaan myös muun muassa Arabiemiraattien varakkaille.

Tätä varten Ylivieskan kirkkopalossa ehtoollispikareita ja kolehtirahoja suojellut Kason valmistama kaappi on parhaillaan Dubaissa. Yhtiö sai sen takaisin lahjoittaessaan Ylivieskan seurakunnalle uuden kassakaapin.

– Se on nyt Dubaissa ja meillä on tammikuussa seuraavat messut siellä, vahvistaa Bachmann.

Kaikki eivät pitäneet siitä, että monia järkyttäneessä kirkkopalossa ollutta kaappia käytetään myyntiponnisteluissa. Mainonnan eettinen neuvosto kuitenkin piti lausunnossaan Kason markkinointia asianmukaisena.

Kuten turva-alalla yleensä, myös kassakaappien kehittely on kilpajuoksua rikollisuutta vastaan.

– Aikoinaan oli yösäilöräjäytyksiä, mikä tarkoitti sitä, että niiden rahapussien sisään rosvot työnsivät hiekkaa. Ne täyttivät koko sen kaapin, niin että kun ne pistivät dynamiittia tarpeeksi, niin se hiekka suojeli kaikki ne rahat ja ovi lensi sieltä tavallaan ulos. Sen jälkeen tuli nämä kalteriportit. Eli se ovi lensi ulos mutta kalteriportti sinne jäi kuitenkin. Ne olivat aika fiksuja.

Välillä yhtiö saa tuotteistaan myös palautetta.

" Se on teidän syy "

– Kerran tuli kirje vankilasta yhdeltä kaverilta, joka syytti meitä, että teidän takia olen joutunut tänne vankilaan. Kun minä en saanut sitä kaappia millään auki ja sitten rupesi tulemaan poliisit, että se on teidän syy.

Monien mielikuvissa kassakaappeihin liittyy paljon luksusta ja elitismiä.

– On meillä joskus ulkomailla käynyt niin, että asiakas on kertonut, että kun minulla on uusi Porsche, niin saisinko samanvärisen kaapin. Sitten me maalattiin kaappi Porschen punaisella.

Kason hallituksen puheenjohtaja näkee kuitenkin asian arkisemmin ja toistaa aiemminkin kertomansa ihmettelyn aiheen.

– Usein sanon, että ihmisillä on siivouskappi, jossa ne säilyttävät siivousvälineitä, rättejä ja muuta. Mutta harvoin niillä on paikkaa, jossa ne säilyttäisivät arvokkaita tavaroita. Itse pidän kassakaapissa passia, tunnuslukuja ja auton vara-avaimia, paljastaa Bachmann.

Yhdysvaltain liittovaltion sää- ja valtamerentutkimusorganisaatio NOAA on siirtynyt hurrikaani Dorianin ennustettua reittiä koskevassa erikoisessa kiistassa presidentti Donald Trumpin puolelle. Kiista alkoi, kun presidentti Trump julkaisi sunnuntaina tviitin, jossa hän väitti Atlantilla etenevän hirmumyrskyn iskevän todennäköisesti myös Alabaman osavaltioon.

– Floridan lisäksi myrsky iskee mitä todennäköisimmin Etelä-Carolinaan, Pohjois-Carolinaan, Georgiaan ja Alabamaan (paljon) kovemmin kuin on odotettu. Näyttää yhdeltä kaikkien aikojen suurimmista hurrikaaneista. Jo nyt kategoria 5. OLKAA VAROVAISIA! JUMALAN SIUNAUSTA KAIKILLE!, Trump kirjoitti.

Kansallisen sääpalvelun Alabaman yksikkö vastasi sunnuntaina presidentin tviittiin omalla tviitillä, jossa se vakuutti, ettei hirmumyrsky osu Alabamaan.

– Alabamassa EI nähdä mitään vaikutuksia #Dorianista. Toistamme, mitään hurrikaani #Dorianin vaikutusta ei tunneta Alabaman alueella, Alabaman Birminghamissa sijaitseva keskus tviittasi.

Tämä ei kuitenkaan vakuuttanut Trumpia, vaan hän on pitkin viikkoa toistanut saaneensa tietoa, jonka mukaan Alabama oli mukana aiemmassa myrskyreittiennusteessa. Hän myös esitteli tiedotusvälineille Valkoisessa talossa karttaa myrskyn ennustetusta vaikutusalueesta.

Karttaan oli merkitty mustalla tussilla piirretty lisäys alkuperäiseen valkoisella merkittyyn myrskyalueeseen. Tussilisäys laajensi Dorianin vaikutusalueen Alabaman puolelle.

Vääntöä päivistä ja todennäköisyyksistä

Perjantaina kiistassa tapahtui uusi käänne, kun Yhdysvaltain liittovaltion sää- ja valtamerentutkimusorganisaatio NOAA julkaisi lausunnon, jossa se asettuikin Trumpin tueksi ja Kansallisen sääpalvelun kommentteja vastaan. Uudesta käänteestä uutisoivat muun muassa The Washington Post-sanomalehti, CNN-uutiskanava ja Buzzfeed-uutissivusto.

NOAA:n mukaan se on aiemmin välittänyt presidentille Kansallisesta hurrikaanikeskuksesta saamaansa tietoa, että trooppisen myrskyn voimalla puhaltavat tuulet voivat vaikuttaa myös Alabamassa. Tämä ennuste oli NOAA:n mukaan käytössä keskiviikosta 28.8. aina maanantaihin 2.9. asti.

Tämä lausunto on puolestaan raivostuttanut useita meteorologeja, jotka katsovat NOAA:n muuttaneen aiempia lausuntojaan. Vielä viime sunnuntaina NOAA:n edustaja oli vakuuttanut, ettei myrskyn vaikutus ulotu voimassa olevan ennusteen mukaan Alabamaan.

Asiaa kommentoineet meteorologit ovat listanneet eri ennusteissa käytettyjä todennäköisyyksiä ja huomauttaneet, että vaikka aivan varhaisimmissa ennusteissa vaikutusalue osui myös Alabamaan, ei vaikutuksen ulottuminen sen alueelle ollut missään vaiheessa 30 prosentin todennäköisyyttä suurempi. Tämä korkein todennäköisyys oli käytössä vain lyhyen ajan elokuun lopun ennusteissa.

Trumpin tviitatessa sunnuntaina Alabamaan kohdistuvasta uhasta, ei tällaisia ennusteita enää ollut voimassa.

Kansallisen sääkeskuksen henkilökuntaa edustava Dan Sobien arvostelee NOAA:n toimintaa vastenmieliseksi ja epärehelliseksi.

Moni asiantuntija pelkää nyt, että kansalaisten luottamus myrskyennusteita kohtaan vähenee tapahtuneen vuoksi. Esimerkiksi Kansallisen sääpalvelun työntekijä Elizabeth Leitman tviittaa olevansa pettynyt NOAA:n toimintaan.

Yhdysvalloissa on nyt esitetty huoli siitä, että myös sääennusteet ovat politisoitumassa poliittisesti jakautuneessa maassa.

Lisää aiheesta:

Kun lentokenttä muuttui myrskyäväksi mereksi – Ällistyttävä video Bahaman lentokentästä Dorian-hurrikaanin keskellä

Heikentynyt Dorian nostattaa tulvia Yhdysvaltain itärannikolla – Bahamalla 70 000 ihmistä tarvitsee hätäapua

Floridalainen Rachel vältti katastrofin ja kerää nyt avustuksia Bahamaan – "Me selvisimme katkenneilla oksilla, Bahamaa moukaroi hurrikaani"

Toimittajalta: Ylen kirjeenvaihtajan selviytymispaketti hurrikaanissa on myslipatukat, sadevaatteet, bensakanisteri – ja hätäsalmiakit

Hurrikaani Dorian etenee hitaasti Yhdysvaltain itärannikkoa viistäen, pahimmat pelot eivät näytä toteutuvan – Yle seuraa hurrikaanin etenemistä

Maailman suurin design-palkinto meni tänä vuonna suomalaiselle Solar Foods -ruokateknologiayritykselle, yritys kertoo tiedotteessaan. Proteiinia hiilidioksidia ja sähköä hyödyntämällä tuottava yritys sai 100 000 euron suuruisen Index Awardin.

Yrityksen kehittämä Solein-proteiini on tiedotteen mukaan ympäristön haitat minimoiva ja sitä voidaan jatkossa tuottaa missä tahansa. Yrityksen mukaan proteiinisatoa voidaan korjata vaikkapa keskellä aavikkoa tai avaruudessa.

– Rakastamme sitä, että he käyttävät luonnollisia prosesseja ja osoittavat, ettei proteiinin tuotannon tarvitse kuormittaa ympäristöämme, palkintoraati kommentoi Solar Foodsin valintaa Index Awardin tiedotteessa.

Tiedemiesten ja yritysten on tarjottava ratkaisut

Index Awardsin tiedotteessa linjataan, että tapa jolla ruokimme itsemme, on myös perimmäinen syy sille, miksi emme jonain päivänä voi niin tehdä. Nykyinen ruuantuotantomallimme on kestämätön ja muun muassa 25 prosenttia ihmisen tuottamista kasvihuonekaasuista tulee tiedotteen mukaan ruuantuotannosta.

Solar Foods kertoo tiedotteessaan, että yrityksen kehittämä bioprosessi ja teknologia mahdollistavat jatkossa ruuantuotannon ilman maataloutta.

– En usko, että poliitikot saavat keksittyä konkreettista maailmanlaajuista toimintaa, jolla vähennettäisiin fossiilisen energian käyttöä. Siksi meidän täytyy tehdä se. Tiedemiesten, yritysten on tarjottava ratkaisut, joista kuluttajat voivat päättää, yrityksen teknologiajohtaja Juha-Pekka Pitkänen kertoo Index Awardin tiedotteen mukaan.

Solar Foods kertoo selvittävänsä parhaillaan tuotteensa soveltuvuutta eri ruokavalioihin ja kuluttajatottumuksiin. Tuotteen aminohappokoostumuksen kerrotaan olevan samankaltainen soijan sekä levien kanssa ja olevan täten optimaalinen ihmisen tarpeita ajatellen.

Proteiinin ensimmäisen vaiheen kaupallisen tuotannon on määrä alkaa vuonna 2021.

Kunnianosoitus globaaleja ongelmia vastaan taisteleville

Solar Foodsin tiedotteen mukaan palkinto myönnetään yritykselle vaikuttavimmasta, ihmisten elämää parantavasta ja ympäristövaikutuksiltaan merkittävästä ratkaisusta. Palkitut yritykset ovat pyrkineet ratkaisemaan muun muassa tasa-arvoon, ruuantuotantoon ja muovisaasteeseen liittyviä globaaleja ongelmia.

Tanskan valtion tukema designpalkinto jaetaan kahden vuoden välein ja 500 000 euron kokonaispalkintosumma jaetaan viiden kategorian kesken.

Tämän vuoden muiden palkinnon saajien joukossa oli muun muassa Microsoft Xbox-pelikonsolille kehitetty mukautuva ohjain, jonka on tarkoitus auttaa liikuntarajoitteisia pelaamaan.

Aiempia palkinnon saajia ovat muun muassa Raspberry Pi -pientietokone, Elon Muskin sähköautoyritys Teslan Roadster-auto sekä vettä juomakelpoiseksi suodattava Lifestraw-pilli.

Palkintoa on jaettu vuodesta 2005 lähtien. Kilpailun suojelijana toimii Tanskan kruununprinssi Frederik ja kruununprinsessa Mary.

Tanskan tavoitteena on olla hiilivapaa vuoteen 2050 mennessä.

Lue lisää:

Suomessa onnistuttiin valmistamaan proteiinia ilmasta – mullistava keksintö voi olla yksi ratkaisu maailman ruokapulaan

Kaksi vuotta sitten Nopsajalka (oikealta nimeltään Antti Hakala) oli tympääntynyt artistina olemiseen. Hän ei tiennyt mitä siltä haluaisi. Muusikko kysyi itseltään, onko tämä sitä, mitä hän haluaa vai voisiko elämässä tehdä muutakin.

– Täytin 40 vuotta ja se oli ennen vanhaan sellainen ikä, missä ihmiset kuolevat. Ajattelin, että tämä on tästä eteenpäin second life.

Hän veti viimeisen keikkansa Helsingin Circuksessa syyskuussa 2017. Päätös lopettamisesta oli raskas, sillä hän oli lapsesta asti halunnut tehdä musiikkia ja esiintyä. Artistina olemisesta oli kuitenkin tullut raskasta ja se tuntui vievän ajan muulta elämältä. Nopsajalka halusi ennen kaikkea olla isä neljälle lapselleen.

– Halusin kokeilla lainausmerkeissä normaalia elämää. Käydä yhdeksästä viiteen töissä ja tuntea, miltä tuntuu olla läsnä himassa.

Suomi-reggaen uranuurtaja

Etenkin reggae-artistina tunnetuksi tulleen Nopsajalan ura on kestänyt jo parikymmentä vuotta. Hän aloitti 1990-luvun lopussa Soul Captain Band -yhtyeessä ja myöhemmin Kapteeni Ä-ni -bändissä. Vuosituhannen alussa hän käynnisti soolouransa ja tällä vuosikymmenellä hän oli mukana Elokuu-yhtyeessä.

Nopsajalka kertoo ajautuneensa reggaen pariin, koska on ylipäätään kiinnostunut mustasta rytmimusiikista. Reggaeta ei vaan oltu Suomessa tehty kunnolla.

– Aika Suomi-reggaen kanssa oli tosi hauskaa. Se oli siisti nähdä, kuinka me luotiin se vähän niin kuin tyhjästä.

Suomi-reggae oli erittäin suosittua tämän vuosikymmenen alussa. Jukka Pojan ja muiden artistien suosio kuitenkin hiipui yllättävän nopeasti. Nopsajalka hermostuu, kun aihe nousee esiin haastattelussa.

– Tällainen juttu on tehty aiemminkin, että on ollut tarkoitus puhua mun musiikista ja sitten onkin puhuttu Suomi-reggaesta ja sen kuolemasta. Otsikossa on Suomi-reggae on kuollut ja siinä on mun naama. Arvatkaa, millaista paskaa mä saan tuolta Suomi-reggae diggareilta.

Antti Hakalalla ja hänen neljä vuotta vanhemmalla veljellään oli ala-asteella bändi. Heidän ensimmäinen keikkansa oli koulun juhlissa. Juuri ennen lavalle menoa isoveli sanoi, ettei hän pysty laulamaan.

– Mä ajattelin, että mä laulan sitten, koska show pitää vetää.

Hakala sanoo olleensa aina tekijä. Hän on hostannut bileitä ja ottanut vastuun siitä, että jotain tapahtuu.

Nopsajalka ei ole jäänyt pari vuotta sitten syntyneen lopettamispäätöksen jälkeen laakereilleen lepäämään. Hän on tehnyt ja tuottanut musiikkia muille artisteille. Tärkein yhteistyö on syntynyt nuoren artistin Bessin kanssa.

– Hänen kanssaan on pyritty tekemään uniikkia suomalaista rytmimusiikkia.

Muusikon mielestä urbaani rytmimusiikki on tällä hetkellä relevanttia, koska Suomi kaupungistuu. Trendit tulevat tänne hänen mukaansa parin vuoden viivellä, koska kaupungistuminen on kesken.

– Tämän maan kahtiajako näkyy suomalaisessa popmusiikissa. Meillä on iskelmä ja urbaani popmusiikki. Tämä on pieni maa ja vähän asukkaita ja jos sä haluut olla popartisti, niin sä yhdistät ne molemmat.

Uusi tuleminen

Tammikuussa Nopsajalka kävi esittämässä kaksi biisiä räppäri Junon keikalla Tavastialla. Yleisöltä, kavereilta ja kollegoilta tuli ylistävää palautetta. Ihmiset kertoivat, mitä hänen kappaleensa ovat heille merkinneet.

– En tajunnutkaan, kuinka paljon oli kaivannutkaan sitä energian ja sähköisyyden läsnäoloa keikalla. Olin ajatellut, etten mä kaipaa enää mitään äärikokemuksia mun elämään.

Keikan jälkeen Nopsajalka nappasi kassinsa ja suuntasi metroon. Siellä hän leijui jalat ilmassa keikan jälkeisessä euforiassa.

– Myhäilin, että kyllä tää on sitä, mitä mä haluun tehdä.

Vaikka Nopsajalka teki kappaleita muille, monet kappaleet alkoivat kuulostaa artistilta itseltään. Moni sanoi, ettei biisejä voi laulaa kukaan muu.

– Tila ja aika avasi omia ajatuksia ja kappaleita alkoi tulla aika paljon. En ollut kuitenkaan halukas pyörtämään mun päätöstäni. Mulla tuli kirjoittamisesta niin hyvä olo. Aika pitkään joutui sen ristiriidan kanssa kamppailemaan. Tuntui hyvältä olla siinä normaalissa elämässä. Paremmin läsnä ja jalat maassa.

Perjantaina julkaistiin Nopsajalan ensimmäinen kappale Sydän sydän, jolla laulaa myös Chisu. Artistit päätyivät tekemään biisin yhdessä, sillä heidän työhuoneensa ovat vierekkäin.

– Sydän sydän sivuaa päätöksen tekemisen vaikeutta. Miten me ihmisinä kelaillaan asioita.

Nopsajalka aikoo julkaista muutamia kappaleita ennen ensi keväänä julkaistavaa albumia. Artistia jännittää, miten yleisö ottaa hänen uuden musiikkinsa vastaan.

– Sekin jännittää, että jos ne tykkää hirveesti. Sittenhän tätä joutuu tekemään taas työkseen, Nopsajalka virnistää.

WASHINGTON Kansanedustaja Päivi Räsäsestä (kd.) on tullut uutisaihe Yhdysvalloissa. Tarkemmin sanottuna maan konservatiivisia ja kristillisiä arvoja liputtavassa mediassa.

FoxNews kertoi torstaina Räsäseen kohdistuvasta esitutkinnasta, jonka poliisi aloitti kesällä sen jälkeen, kun Räsäsen arvosteli evankelis-luterilaisen kirkon ja Pride-tapahtuman yhteistyötä. Räsänen kysyi twiitissään, miten ”#raamattu sopii yhteen sen kanssa, että häpeä ja synti nostetaan ylpeyden aiheeksi?”

FoxNews uutisoi seikkaperäisesti, että suomalaispoliitikko on ”viharikostutkinnan” kohteena.

Suomessa FoxNewsin uutisoinnista kertoi ensimmäisenä Helsingin Sanomat.

Perjantaina useat kristilliset mediat CBN-kanavan johdolla jatkoivat Räsäsen tapauksen uutisointia. American Conservativen kolumnisti näki siinä suoranaista kristittyjen vainoa.

”Kristityt piileksivät nyt kaapissa”

Faithwire-julkaisu oli haastatellut itse Räsästä.

Räsänen kertoo haastattelussa järkyttyneensä kirkon päätöksestä ryhtyä Priden yhteistyökumppaniksi.

– Rukoiltuani tulin vakuuttuneeksi siitä, että on aika yrittää herätellä nukkuvia eikä jättää uppoavaa laivaa. Tarkoituksenani ei ollut loukata seksuaalivähemmistöjä. Arvosteluni oli kohdistettu kirkon johtoon, hän sanoo.

Räsänen sanoo olevansa huolissaan sanan- ja uskonnonvapaudesta Suomessa.

– Poliisitutkinta ja pelkkä rikosepäily vaikuttavat jo sanan- ja uskonnonvapauteen käytännössä.

– Pelkään, että poliisitutkinnalla on ollut jäätävä vaikutus kristittyjen keskuudessa. Vaikuttaa siltä, että monet kristityt maassani piileksivät kaapissa nyt, kun homo- ja lesboyhteisö on tullut sieltä ulos, Räsänen sanoo.

On odotettavissa, että tapaus pysyy kiinnostuksen kohteena Yhdysvaltain konservatiivipiireissä. Aihepiiri on ollut Yhdysvalloissa kuuma peruna jo vuosikausia.

Lisää aiheesta:

Poliisi aloittaa Räsästä ja al-Taeeta koskevan esitutkinnan – epäillään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan

Poliisi epäilee kolmea kansanedustajaa kiihottamisesta kansanryhmää vastaan – "Voi olla, että Räsäsen ja al-Taeen tutkinta rajataan"

Päivi Räsäsen ja arkkipiispan kirjeenvaihto toi taas pintaan kirkon ristiriidat avioliitosta – tutkija ei usko pikaisiin muutoksiin

Syyskuun seitsemäntenä päivänä vuonna 1929 Suomessa myrskysi. Voimakas tuuli oli puhaltanut koko maassa jo viikon. Samaan aikaan kun sää pilasi Helsingissä yleisurheilun Suomi-Ruotsi-maaottelun avajaistunnelmat, Tampereen keskustassa kaatui puita ja lähettien kärryt karkailivat kaduilla tuulen mukana.

Näsijärvellä aallot löivät useiden metrien korkeudelle ja rannoilla pienemmät veneet olivat painuneet veden alle. Kolmelta iltapäivällä Mustanlahden satamassa värjötteli silti suuri määrä ihmisiä. Satama oli muutenkin vilkas, mutta viikonloppuna väkeä oli tavallistakin enemmän. Maalaisilla oli ollut maitotilipäivä, ja pohjoispirkanmaalaisia pariskuntia oli käynyt Tampereella myymässä marjoja ja muuta satoa.

Tunnelma oli levoton. Myrskyisälle järvenselälle uskaltautuminen arvelutti. Laivamatka oli kuitenkin monelle ainoa keino päästä esimerkiksi Kuruun ja Länsi-Teiskoon.

Laivat suuntasivat aallokkoon yksi toisensa jälkeen pääsääntöisesti aikataulussaan. Tarjanteen lähtö tosin viivästyi kun osa matkustajista tahtoi viime hetkellä pois kyydistä.

Höyrylaiva Kurun kapteeni Onni Saarinen katseli järvelle huolestuneena. Tuulen nopeus ylsi puuskissa lähes hirmumyrskyn lukemiin. Saarisella oli ajettavanaan Näsijärven toiseksi pisin laivalinja. Matkaa taitettaisiin aavalla selällä, jolla aallot nousivat syysmyrskyssä vaarallisesti.

Aiemmin matkaan lähteneet laivat näyttivät pärjäävän aallokolle, joten lopulta kapteeni Saarinen päätyi lähtemään aikataulun mukaisesti kello 15:15. Myrsky alkoi uhitella välittömästi Kurun irrottua laiturista: tuuli painoi laivan takaisin ja poiju katkesi. Matkaan kuitenkin päästiin.

12-henkisen miehistön lisäksi Kurun kyytiin oli noussut lähes 150 matkustajaa. Rahtina laivassa oli rehujauhoja, paloöljyä ja bensiiniä.

Täyteen pakattu Kuru eteni puolta vauhtia aallokossa, jossa potkuri nousi aika ajoin ilmaan tärisyttäen koko alusta.

Rannoilla ja Näsikalliolla Kurun matkaa seurattiin jännityksellä. Harva matkustaja oli kannella huiskuttamassa saattajille, sillä suurin osa oli siirtynyt laivan sisätiloihin suojaan säältä. Hyteissä ja välikannella oli jännittynyt tunnelma: kengät kastuivat ja suurimpien aaltojen kohdalla joku kirkui.

Kolme kohtalokasta aaltoa

Matkustajien rahastaminen oli yhä kesken kun Kuru noin kuusi minuuttia lähtönsä jälkeen lähestyi Siilinkaria. Selältä vellovasta vedestä kohosi yhtäkkiä suurempi aalto, jonka osuessa laivaan tyhjät maitotonkat sinkoutuivat kannelta yli laidan.

Kapteeni Saarinen oli kokenut liikennöitsijä. Hän tiesi, että merillä oli tapana hiljentää koneita suurten aaltojen kohdalla, jotta laiva nousisi niiden mukana. Saarinen antoi käskyn sammuttaa koneet, mutta konsti ei toiminutkaan. Nyt Kurua oli mahdoton ohjata.

Pian ensimmäisen suuren aallon jälkeen iski seuraava. Se kallisti laivaa entisestään vasemmalle. Kolmannen aallon osuessa Kuru kaatui ja lähti nopeasti painumaan pinnan alle.

Laivassa syntyi pakokauhu. Useimmat matkustajat olivat sisätiloissa, ja laivasta tuli heille surmanloukku. Paremmassa asemassa olivat yläkannelle jääneet, joista muutamat pääsivät kiipeämään aluksen kyljelle.

Yksi kolmesta pelastusveneestä jäi uppoavan Kurun alle, toinen oli irronnut itsestään. Kapteeni Saarinen irrotti viimeisen veneen ja auttoi matkustajia sen kyytiin. Hän itse jätti laivan viimeisenä.

Kuru upposi parissa minuutissa. Pian myrskyisellä järvellä ei enää näkynyt jälkeäkään laivasta. Hyisen kylmässä vedessä kellui pelastusvöitä ja maitotonkkia, joihin aaltojen heittelemät ihmiset epätoivoisesti tarrautuivat.

Paljon katsojia, vähän auttajia

Kurun matkaa seurasi satamassa ja rannoilla suuri määrä katselijoita. Laivan kaatuessa tuuli kuljetti järveltä hätähuudon, joka kantoi kauas Näsikallion yli ja jonka silminnäkijät kuvailivat kuulostavan siltä kuin mieskuoro hurraisi.

Huudon kiiriessä rannoilla ja satamassa nousi hätä. Kurun matkustajat taistelivat hengestään satojen silmäparien edessä ilman, että heitä päästiin auttamaan.

Satamassa oli useita laivoja, mutta niissä ei ollut kapteeneita paikalla. Lopulta hinaaja Näsijärvi saatiin liikkeelle vapaaehtoisvoimin, ja purjehdusseuralta aallokkoon suuntasi yksi moottorivene.

Tarjanne ehtii apuun ensimmäisenä

Höyrylaiva Tarjanne oli lopulta viivytysten jälkeen päässyt matkaan viisi minuuttia Kurun jälkeen. Tämä koitui veden varaan joutuneiden onneksi, sillä Tarjanne pääsi apuun nopeimmin.

Tunnelma Tarjanteellakin oli sekava. Aallonmurtajan ohittamisen jälkeen pohjoismyrsky oli alkanut keinuttaa laivaa toden teolla, ja osa matkustajista oli äänekkäästi vaatinut matkan keskeyttämistä. Kun joku sitten huusi kannelta edellä matkustavan Kurun kaatuneen, alkoi myös Tarjanteella todellinen painajainen.

Kapteeni Niilo Karimaa ohjasi laivaansa täyttä höyryä kohti Kurua, joka kuitenkin upposi hänen silmiensä edessä. Tarjanne käännettiin kulkemaan perä edellä, ja peruuttavan laivan onnistui lopulta pelastaa muutamia veden varaan joutuneita vaikka pelastusveneitä ei pystyttykään myrskyssä laskemaan.

Myöhemmin kapteeni Karimaa paheksui Tarjanteella matkustaneiden hysteeristä käytöstä, joka vain hankaloitti pelastustöitä. Kylmähermoinen miehistö sen sijaan sai kiitosta. Erityisesti mainittiin luotsiperämies, joka toimi esimerkillisesti vaikka hänen oma poikansa hukkui Kurun mukana.

Pohjaan pelastajan silmien edestä

Auttajien työ oli kovassa myrskyssä vaikeaa. Veden varaan joutuneet olivat niin kylmän kohmettamia, että moni vajosi pohjaan aivan pelastajien silmien edessä. Toiset olivat löytäneet jotakin, jonka varassa kellua, mutta osa heistäkin hukkui kun toiset tarrasivat heihin hädissään.

Pelastustyöt olivat nopeasti ohi. Näsijärvestä saatiin nostettua hengissä vain 22 ihmistä. Rannoilla levisi huhuja, joiden mukaan joku olisi onnistunut uimaan Siilinkarille. Hinaaja Näsijärvi ajoi varan vuoksi tarkastuskäynnille, mutta majakalta ei löytynyt ketään.

Illan tullen tehtävänä oli enää valvoa, ajautuuko ruumiita rantaan.

Kuolleita oli 136. Myöhempään historiankirjoitukseen luvuksi tosin vakiintui 138, mikä johtui lukuisissa eri lähteissä julkaistuiden uhriluetteloiden päällekkäisyyksistä, joita kaikkia ei oikaistu.

Uhreja kuljetettiin satamasta avokärryillä valtavien ihmisjoukkojen seuratessa Hatanpään sairaalaan ja yleiseen sairaalaan.

Sairaaloiden eteisissä tapahtui seuraavan päivän Aamulehden mukaan "järkyttäviä kohtauksia, kun lapsiansa turhaan etsivät vanhemmat puhkesivat epätoivon ilmauksiin, tai kun omaiset löysivät toisensa".

Ruumishuoneelta loppuu tila

Kurun haaksirikko oli suuri uutinen sekä Suomessa että kansainvälisessä lehdistössä. Onnettomuus oli laajasti etusivuilla jo seuraavana päivänä. Tiedot esimerkiksi uhrien lukumäärästä vaihtelivat suuresti: toiset lehdet kirjoittivat 80 kuolleesta, toisissa osuttiin lähemmäs kun kirjoitettiin vain muutamankymmenenen pelastuneen.

Seuraavalla viikolla etusivuja hallitsivat uutiset vainajien etsinnöistä. Työ päästiin aloittamaan maanantaina tyynellä järvenselällä korostetun kauniissa säässä. Yli kaksikymmentä poliisia souti onnettomuuspaikan ja kaupungin väliä naarauslaitteiden kanssa.

Raskaimman työn tekivät sukeltajat, jotka noutivat vainajia Kurun hylystä. Heidän työnsä 15 metrin syvyydessä oli fyysisesti raskasta ja pohjaliejun vuoksi hankalaa.

Tehtävä oli myös henkisesti vaativa. Apuun kutsuttu helsinkiläinen syvänvedensukeltaja Kalle Raitanen antoi Aamulehdelle haastattelun, jossa kuvaili surullista näkymää hylyn sisällä. Hän kertoi, ettei uskonut yhdenkään peräsalongissa olleen päässeen laivan kaatuessa edes portaisiin asti.

Hylky saatiin tyhjennettyä viikossa, mutta naaraustyöt jatkuivat. Kaupungin ruumishuone oli mitoitettu vain 14 vainajalle, joten Kurun uhreja varten avattiin väliaikainen tila Frenckellin varastohuoneelle. Sinne tuotujen tuntomerkkejä jaettiin lehdissä. Sormuksen kaiverruksesta tai taskussa huuhtoutuneista papereista lukeminen varmisti monelle oman läheisen olleen uhrien joukossa.

Kapteenin maine puhdistetaan

Spekulaatiot Kurun haaksirikon syistä alkoivat pian. Lehdissä moitittiin huhujen hämmentävän kammottavan onnettomuuden jälkeistä mielialaa entisestään, mutta se ei lopettanut järkyttyneiden ihmisten puheita.

Kapteeni Saarisen päätöstä sammuttaa koneet aallokossa arvosteltiin. Hänet vapautettiin kuitenkin vastuusta oikeudenkäynnissä, jossa koneiden sammuttaminen todettiin merenkulkusäännösten mukaiseksi ratkaisuksi. Kurulta selviytyneet toivat myös ponnekkaasti esiin kapteenin esimerkillisen ja epäitsekkään toiminnan laivan kaaduttua.

Kurun onnettomuuden todennäköisin syy löytyy olosuhteiden ohella laivan rakenteesta. Uppoamattomaksi ja merikelpoiseksi mainostetun aluksen runkoon oli edellisvuonna tehty korotus. Tutkinnassa todettiin, ettei laiva enää korotettuna soveltunutkaan näin kovaan myrskyyn.

Uppoamiseen oli vaikuttanut myös Kurun kansilaudoitus. Se oli liian tiivis, eikä vesi päässyt kannelta pois. Lisäksi laivan ikkunaluukut aukesivat suunnitteluvirheen vuoksi sisään päin.

Yli 20 pitäjän suru

Tragedia oli valtava. Se kosketti Tampereen lisäksi 20 muutakin pitäjää. Paikkakunta toisensa perään kaivoi kirkkomaalleen yhteishaudan ja suruliputti yhteiselle menetykselle. Pahiten kärsi Länsi-Teisko, joka menetti viisi prosenttia kaikista asukkaistaan.

Huvit peruttiin. Tampereella jäivät väliin kaupungin suuret 150-vuotisjuhlallisuudet, ja esimerkiksi uuden hienon Hämeensillan näyttävät patsaat toimitettiin paikoilleen paljon aiottua pienemmin menoin.

Kurun mukana hukkuneista suuri osa oli alle 25-vuotiaita. Onnettomuuden jäljiltä lapsia jäi orvoiksi ja taloja vaille isäntäväkeä. Koko Suomi halusi auttaa, ja Kurun uhreille järjestetty keräys tuotti lähes kaksi miljoonaa markkaa. Näistä riitti avustukseksi melkein kolmenkymmenen vuoden ajan.

Tarjanne tervehtii yhä vanhaa tuttua

90 vuotta myöhemmin syyskuinen aurinko lämmittää ruosteista laivanrunkoa. Päivä paistaa aluksen kylkien läpi ja pohjalla suhisee tuuhea heinikko. Kurun jäänteet ovat maanneet jo yli puoli vuosisataa Visuveden Meijerin rannassa.

Onnettomuuden jälkeen Kurua ei jätetty muistomerkiksi Näsijärven pohjaan. Hylky nostettiin pian, ja se jatkoi liikennöintiä jo pian samana syksynä, vaikka osa omaisista ajatusta vastustikin.

Maantieverkoston parantuminen alkoi 30-luvulla näkyä sisävesilaivojen matkustajamäärissä. Kurulla oli lisäksi ristinään maineensa, jota kilpailijat surutta hyödynsivät. Alus muutettiinkin proomuksi vuonna 1938, ja siinä tehtävässä se palveli parikymmentä vuotta. Sitten se painui toistamiseen Näsijärven pohjaan, tällä kertaa tarkoituksella.

Esko Järvinen oli pikkupoikana paikalla kun surullisenkuuluisan laivan runko vuonna 1968 muutti hänen kotirantaansa.

– Lopullinen syy ei koskaan selvinnyt minulle. Kuulin kesätöissä sellaisia juttuja, että isäukko oli nähnyt Kurun pinnan alla ja lyönyt työkavereidensa kanssa vetoa siitä, että nostaa sen.

Yli sata vuotta sitten rakennetun laivan alkuperäistä asua on ruostuneen rungon äärellä vaikea kuvitella. Päivä paistaa aluksen kylkien läpi ja pohjalla kasvaa tuuhea heinikko.

Jotain oleellista Kuru kuitenkin yhä paljastaa: kyljissä näkyvät selvät merkit korotuksesta, joka kenties kaatoi laivan. Esko Järvisen mukaan tietynlaisessa kosteassa säässä keulan ruosteen alta hohkaa yhä laivan nimi.

Vuosien mittaan runkoa on käynyt katsomassa Järvisen arvion mukaan satoja henkilöitä. Kuru saa säännöllisesti tervehdyksen myös vanhalta tuttavaltaan.

– Kun Tarjanne-laiva ajaa tästä ohi reitillään, se tuuttaa aina Kurulle, Esko Järvinen kertoo.

Kurun runko on oleellinen osa Järvisen lapsuudenkodin rantaa ja poikavuosien muistoja. Jännittävä kiipeilypaikka ja uimahyppyteline on maannut hiekalla "aina", mutta nyt perhe olisi valmis luopumaan laivasta. Romuttamo ei ole ensimmäinen vaihtoehto.

– En toivoisi, että Kuru menee nauloiksi seinille. Haluaisin, että siitä jäisi joku konkreettinen muisto, on se sitten muistoesineitä tai muistomerkki.

Aika näyttää löytyykö surullista historiaa kantavalle laivalle jokin tapa jäädä kertomaan tarinaansa.

Kurun haaksirikon virallinen muistomerkki seisoo Näsikalliolla paikalla, jolta laivan kaatuminen nähtiin. Muistomerkin juurelle seisahtuja näkee yhä sataman, Siilinkarin ja järvenselän, jonka pinnan alle tasan 90 vuotta sitten päättyi lähes 140 ihmisen elämä.

Aikalaissitaatit Kurun tuho -dokumentista (1979).

Polkupyöräily on elinikäinen taito, joka ei unohdu. Ei myöskään se, kuka taidon opetti. Näin totesi eräs pyöräilemään oppinut maahanmuuttajanainen Fabrizio Turcille.

Hän on yksi Pyöräliiton järjestämän alkeiskurssin opettajista eli koutseista Joensuussa. Kurssin tarkoituksena on opettaa pyöräilytaidottomia maahanmuuttajia pyöräilemään.

Kurssit ovat osa Veikkauksen rahoittamaa Maahanmuuttajat pyörille -hanketta, jonka myötä alkeiskursseja on järjestetty jo 40 ympäri Suomen.

Lähes kaikki kurssin suorittaneet ovat naisia, vaikka osallistumista ei rajoiteta sukupuolen perusteella. Syynä on todennäköisesti se, että maahanmuuttajien lähtömaissa miehille pyöräily on sallitumpaa.

– Olen kuullut myös, että miehet eivät uskalla kertoa, etteivät osaa pyöräillä. Tämä on tosin vain oma arvioni, Pyöräliiton projektipäällikkö FedericoFerrara sanoo.

Maahanmuuttajanaiset kohtaavat kurssilla pelkonsa

Ferraran mukaan monella kurssille saapuvalla naisella on pelkoja pyöräilyä kohtaan. Taustalla voi olla kulttuurisia tabuja tai sitten paha kaatuminen, josta on jäänyt pelko pyöräilyä kohtaan.

– Yli puolet sanoo kurssin alussa, että ei tästä tule mitään. Pikku hiljaa tulee kuitenkin onnistumisen tunteita ja emotionaaliset lukot aukeavat, hän sanoo.

Onnistumisten myötä kurssilaisten itsetunto kasvaa ja pyöräily alkaa sujua.

– Tuntuu, että heille tulee pari senttiä pituutta lisää, Ferrara sanoo.

Kursseilla 300 maahanmuuttajaa 35 eri maasta

Kurssitovat Ferreran mukaan olleet kysyttyjä, ja siksi toimintaa ollaan laajentamassa entisestään.

Hänen mukaansa alkeiskurssin on suorittanut nyt runsas 300 maahanmuuttajaa, jotka ovat edustaneet 35 eri kansalaisuutta.

– En pidä tarkkaa kirjaa, mutta suurin osa on Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maista, hän kertoo.

Alkeiskurssi koostuu kahdesta 90 minuutin opetusjaksosta, joilla pyöräilyä opetetaan kirjaimellisesti kädestä pitäen. Ferraran mukaan lähes kaikki oppivat kurssin aikana pyöräilemään vähintään lyhyitä matkoja suljetussa tilassa, kuten parkkipaikalla.

Pyöräily oli aiemmin vain haave

Joensuun kurssille osallistuu myös Marokosta Suomeen muuttanut RahmaElYounoussi. Hän kertoo pyöräilemisen olleen aiemmin vain haave, sillä kotimaansa kulttuurissa naisten pyöräily ei ollut tavallista.

Kurssilla El Younoussi on päässyt ensimmäistä kertaa elämässään pyörän satulaan.

– Olen todella iloinen, hän sanoo.

El Yonoussi etenee pyörällä vielä potkimalla maasta vauhtia. Pyöräliiton koutsit kuitenkin kannustavat vieressä El Yonoussia siirtämään jalkojaan polkimille.

Koutsina toimivan Fabrizio Turcin mukaan juuri osallistujien itsetunnon kohottaminen on teknisten neuvojen lisäksi tärkeää. Kannustaminen on tärkeää erityisesti jännittäjille

– On tärkeää kertoa heille, että kyllä he pystyvät ja esimerkiksi kaatuminen on sallittua, hän sanoo.

Polkemalla osaksi suomalaista yhteiskuntaa

Polkupyöräilyllä voi olla iso vaikutus maahanmuuttajien arkipäiväiseen elämään. Projektipäällikkö Ferreran mukaan moni maahanmuuttajanainen on kertonut kurssin auttaneen heitä itsenäistymään.

– He ovat esimerkiksi voineet mennä kauppaan ilman miestään tai pyöräretkelle perheen kanssa, mikä aiemmin ei ole ollut mahdollista, hän sanoo.

Ferraran mukaan kaikkien maahanmuuttajanaisten asema ei ole yhteiskunnassa kovin vahva. Monella on myös taloudellisia ongelmia, joten bussin käyttö tai auton omistaminen voi Ferraran mukaan olla liian kallista.

– Pyöräily voi auttaa esimerkiksi työpaikan haussa. Pyöräilytaito tukee maahanmuuttajien sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan, hän sanoo.

Lue lisää:

Maahanmuuttajien pyöräilykurssille osallistunut Nora Kodi: Pyöräilen joka päivä

Dorian-hirmumyrskyn vaatimien kuolonuhrien määrä on noussut 43:een Bahamalla. Pääministeri Hubert Minnis kertoo, että uhrimäärän odotetaan kasvavan tästä vielä merkittävästi.

Pahinta tuhoa vitosluokan hurrikaani aiheutti Bahamasaarten pohjoisosissa Abaco-saarilla ja Grand Bahamalla. Saarilla on yhä lukuisia ihmisiä, jotka odottavat apua. YK on arvioinut, että yli 70 000 ihmistä on avun tarpeessa.

Grand Bahamalla sijaitseva Bahaman kansanvälinen lentokenttä jäi täysin tulvavesien alle. Uutiskanava CNN on julkaissut Twitterissä dramaattisen videon lentokentästä ennen ja ja Dorian-myrskyn aikana. Videolla lentokenttä on käytännössä muuttunut myrskyäväksi mereksi, josta kenttää on mahdotonta tunnistaa.

Pääministeri Minnis arvioi eilen, että Bahamalla on kateissa satoja tai jopa tuhansia ihmisiä. Hurrikaani on hävittänyt kokonaisia asuinalueita, joita ei ole vielä ehditty raivata.

Bahamasaarten New Providence -saaren pääkaupungissa Nassaussa lukuisat evakuoidut olivat kerääntyneet suojaan suureen liikuntasaliin, heidän joukossaan 75-vuotias Firstina Swain, joka menetti myrskyssä kotinsa.

– Kukaan ei pysty auttamaan ketään Abacolla, siellä ei ole yhtäkään turvallista paikkaa. Kaikki on tuhoutunut. Ihmisten on päästävä pois Abacolta, siellä on liikaa ruumiita, enkä usko, että he ovat löytäneet vielä kaikkia, kertoi Swain uutistoimisto Reutersille.

Sadat bahamalaiset ovat lähteneet Abacolta venein ja lentokonein. Grand Bahamalla Freeportin kaupungin satamassa puolestaan tuhannet jonottivat risteilylaivaan. Paradise Cruise Line -risteilijä vie ihmisiä ilmaiseksi Floridaan, mikäli matkustajalla on asianmukaiset siirtolaisasiakirjat.

Tulvavedet nousivat jopa kahdella metrillä Pohjois-Carolinan saarilla

Yhdysvaltain Pohjois-Carolinaan liikkunut Dorian-hurrikaani on aiheuttanut merkittäviä tulvia mantereen edustan saarilla.

Washington Post -lehti kertoo, että hurrikaani nostatti perjantaina paikallista aikaa saarilla tsunaminkaltaisen myrskytulvan ja vedenpinta nousi paikoin jopa yli kaksi metriä.

Veneillä liikkuneet pelastajat poimivat lukuisia ihmisiä, jotka olivat siirtyneet turvaan talojensa ylimpiin kerroksiin, ullakoille ja katoille.

Ocracoke-saaren asukas Deborah Lacks julkaisi Twitterissä videon tulvavesien saartamasta asunnostaan.

Ykkösluokkaan laantunut Dorian jatkaa seuraavaksi matkaansa pohjoiseen kohti Kanadaa. Sen arvellaan saavuttavan Nova Scotian lauantaina paikallista aikaa.

Lisää aiheesta:

Hurricane Dorian sets sights on Canada after North Carolina landfall (CNN)

Hurricane Dorian rips through Outer Banks, causing tsunami-like surge as it heads out to sea (WP)

SHAXIAN Zhang Debin tiesi heti, mitä hänen piti tehdä.

Oli elokuu vuonna 2010, vuoden kuuminta aikaa Etelä-Kiinan sisämaassa. Pojan kuolemasta ei ollut kulunut edes vuorokautta, mutta Zhang oli asiasta varma.

Jostain oli löydettävä uusi lapsi.

Mitä heille muuten jäisi? Hiljainen koti, jossa kaksi vanhusta tuijottaisi toisiaan? Hiljaisuutta ja tyhjyyttä.

Zhangin perheeseen oli syntynyt aikoinaan vain yksi lapsi, sillä enempää ei Kiinan lain mukaan saanut hankkia. Nyt poika oli kuollut 23-vuotiaana.

Zhangista ja hänen vaimostaan oli tullut niin sanottu shidu-perhe: vanhemmat, jotka olivat menettäneet ainoan lapsensa. Molemmat olivat viisissäkymmenissä, joten uutta biologista lasta oli lähes mahdoton saada.

Oli liian myöhäistä.

Shidu tarkoittaa sananmukaisesti “ainoan menettämistä”. Tällaiset perheet ovat Kiinassa verrattain yleinen ilmiö. Tarkkoja tilastoja ei ole, mutta ainoan, aikuisen lapsensa menettäneitä perheitä on arvioitu olevan yli miljoona ja määrä on kasvussa.

Ilmiön taustalla on yhden lapsen politiikka, joka rajoitti kiinalaisperheiden lapsilukua vuodesta 1980 aina vuoteen 2015 asti. Kaupungeissa useimmat parit saivat tehdä vain yhden lapsen, maaseudulla sääntöihin oli enemmän poikkeuksia.

Parissakymmenessä vuodessa yhden lapsen perheistä tuli normi. Aiemmin suuria perheitä suosinut maa keskittyi vaalimaan ainokaisiaan.

Kiinassa ainoan lapsen kuolema on henkilökohtaisen surun lisäksi rankkaa myös sosiaalisesti. Vapaaehtoinen lapsettomuus on harvinaista ja lapset ovat perheen ydin. Jälkikasvua tarvitaan edelleen myös taloudellisista syistä.

Koska lapsi on perheessä usein itsestäänselvyys, lapseton perhe on outolintu. Myös Zhangin mielestä ajatus elämästä kaksin puolison kanssa oli sietämätön.

– Miten perhe voisi olla ilman lasta? Täällä kaikissa perheissä on lapsi. En voisi kuvitella muuta, Zhang sanoo nyt.

Jäntevä, pian 60-vuotiasliikunnanopettaja istuu kotinsa alakerrassa kertomassa tarinaansa.

Kiinalaisella mittapuulla pienessä Shanxianin kaupungissa sijaitseva talo on uusi ja suuri. Kolmessa kerroksessa riittää tilaa isovanhemmille ja vuokralaisille.

Pojan kuolemasta on kulunut yhdeksän vuotta. Tragedian syy oli masennus, niin Zhang haluaa sanoa, ei sen enempää. Käy kuitenkin selväksi, että kyseessä oli itsemurha.

– Olimme surun murtamia. Jos olisin tuolloin ymmärtänyt, mitä masennus on, olisin ehkä osannut auttaa.

Tällä kertaa osaan olla parempi isä, Zhang sanoo.

Vain kuukausi pojan kuoleman jälkeen perheeseen saapui uusi lapsi. Nyt poninhäntäpäinen 9-vuotias tulee alakertaan äitinsä kanssa. Illallisaika on lähellä.

Kun he tapasivat ensimmäisen kerran, tyttö oli vain kaksi päivää vanha.

Hän oli syntynyt maaseudulla perheeseen, jossa oli jo yksi tyttölapsi. Maalla perheiden oli tuolloin lupa tehdä toinen lapsi, jos poikaa ei ensiyrittämällä saatu. Tässä perheessä tyttöjä oli nyt kaksi.

Zhangin kaukainen sukulainen työskenteli sairaalassa, jossa vauva oli syntynyt.

– Kylissä ihmiset haluavat yhä poikia. He luopuivat tytöstä, ja minä otin hänet, Zhang sanoo.

On aika lähteä syömään. Mukaan ravintolaan on kutsuttu kolme muutakin shidu-vanhempaa, nainen ja kaksi miestä. He kaikki ovat viisissä- tai kuusissakymmenissä.

Lapsen menettäminen on arka aihe, ja siksi muut kuin Zhang haluavat pysyä nimettöminä tai esiintyä vain sukunimellään.

Matka kulkee puiston laitaa kiireiselle kauppakadulle. Ilta on tummansininen ja hikisen kostea. Yksi vanhemmista, sukunimeltään Liao, nostaa kasvattityttärensä reppuselkään.

Kaksivuotias takertuu äitiinsä tottuneesti. Äitiys on Liaon iässään jo fyysisesti rankkaa. Tummien hiusten seassa harmailla suortuvilla on pian enemmistö.

Liao on eronnut miehestään ja hoitaa kasvattitytärtään yksin. Hän saa apua työpaikaltaan, mutta välillä arki on haastavaa, vaikkapa silloin kun hän sairastuu. Nuoremmilla vanhemmilla olisi isovanhemmat auttamassa.

Liao kertoo, ettei hän halua mennä tytön kanssa puistoon. Kaupassakäyntikin ahdistaa. Kaikki luulevat häntä lapsen isoäidiksi. Se sattuu.

– Jos tyttö kutsuu minua äidiksi, kaikki kääntyvät katsomaan. En pidä siitä, Liao sanoo.

Ilmiö on yleinen. Monet lapsensa menettäneet kiinalaisperheet vetäytyvät entisistä ympyröistään. On helpompi olla sellaisten kanssa, jotka ymmärtävät. Osa matkustaa muiden lapsensa menettäneiden kanssa juhlapäivinä, joina perheet perinteisesti kokoontuvat yhteen.

Myös synkempiä ajatuksia jaetaan. Liao on kuullut shidu-vanhemmista, jotka suunnittelevat yhdessä itsemurhaa.

– Ilman lapsia ei ole toivoa. Elämä on kuin talo ilman pohjaa, hän sanoo.

Pyöreään pöytään on katettu ainakin kymmenen ruokalajia. Runsaus on Kiinassa tapa, kun vieraita on paikalla. Liao poimii tytölleen makupaloja pieneen kulhoon. Hän on lapselle mama, äiti, mutta vain käytännössä. Adoptio ei ole virallinen.

Neljästä perheestä vain Zhang vaimoineen on käynyt läpi virallisen adoptioprosessin. Se kesti kaikkiaan neljä vuotta.

Zhang sanoo perheensä olleen onnekas. Muuten lasta ei olisi löytynyt näinkään helposti. Lastenkoteihin päätyville vauvoille on kysyntää. Usein joku ehtii ensin.

Se, että joku on valmis luopumaan lapsestaan, on vasta ensiaskel. Asioiden virallistaminen vaatii kasan paperitöitä. Siinäkin Zhangin perheellä kävi tuuri: apua löytyi tutun poliisin kautta.

Kaikki on liikaa kiinni sattumasta, Zhang sanoo.

– Adoptiolapselle on todella vaikea saada asuintodistusta. Kukaan muu heistä ei ole onnistunut, Zhang viittaa ystäviinsä.

Ilman asuintodistusta, hukouta, lapsi ei saa henkilöllisyystodistusta eikä pääse normaalia reittiä kouluun. Lisäksi hän joutuu elämään ilman sitä vähäistäkään sosiaaliturvaa, joka kiinalaisille normaalisti on taattu.

Pöytään kokoontuneet ovat yhtä mieltä siitä, että lapsensa menettäneet perheet jätetään oman onnensa nojaan. Asiasta ei edes puhuta tarpeeksi, Liao sanoo.

Kattavinta kenttätutkimusta aiheesta lienee tehnyt kiinalainen virkamies Han Shengxue. Hän kulki vuosia eri puolilla Kiinaa tutkimassa lapsensa menettäneiden elämää. Pari vuotta sitten hän julkaisi aiheesta kirjan.

Han ei halunnut antaa asiasta haastattelua ulkomaiselle toimittajalle, mutta hän on puhunut tutkimuksistaan kiinalaismediassa. Myös Kiinan johtoa puolustava isänmaallinen Global Times -lehti myöntää artikkelissaan, että yksin jääneet vanhemmat ovat yhden lapsen politiikan synkimpiä kääntöpuolia.

– Moni vanhemmalla iällä lapsensa menettänyt syyttää murheestaan perhesuunnittelupolitiikkaa, Han kertoi Global Timesille kirjan ilmestymisen jälkeen.

Han itse työskenteli aiemmin niin kutsutussa perhesuunnitteluvirastossa. Sen tehtävä oli valvoa, että yhden lapsen politiikkaa noudatettiin. Tehdessään kenttätutkimusta lapsensa menettäneistä vanhemmista hän ei usein uskaltanut kertoa taustastaan.

Jos hän kertoi, shidu-vanhemmat eivät säästäneet sanojaan: “Sinä saat maksaa! Kipumme on sinun syytäsi!”

1980- ja 1990-luvuilla kiinalaisia rohkaistiin rajoittamaan perhekokoa lupaamalla apua vanhoille päiville “Perhesuunnittelu on hyvä asia, hallitus pitää huolta vanhuksista”, kuului suosittu slogan.

Myös Zhang tuttavineen kokee, että he joutuivat pulaan koska noudattivat lakia.

– Valtion pitäisi auttaa lapsensa menettäneitä perheitä kaikin keinoin, mutta niin ei tapahdu, Zhang sanoo.

Kiinan valtio maksaa shidu-perheille pientä korvausta. Avustuksen saan kuitenkin vain, jos lapsensa menettänyt nainen on yli 48-vuotias. Muiden ajatellaan vielä kykenevän lasten hankintaan. Lisäksi vanhemmilla pitää olla tallessa todistus, joka on myönnetty yhden lapsen vanhemmille.

Shidu-vanhemmat ovat vaatineet tukeen korotusta muun muassa osoittamalla mieltään. Viime vuonna tukisumma nousi 340 juanista 450 juaniin kuussa per vanhempi. Se vastaa noin 60 euroa.

Maakunnat voivat halutessaan korottaa summaa. Shaxian sijaitsee Fujianissa, missä jokainen shidu-vanhempi saa 1 100 juania eli 140 euroa. Moni pitää summaa yhä liian pienenä.

Kiinassa harvan eläke riittää elämiseen, ja vanhusten toimeentulo perustuu pitkälti lapsilta saatuun tukeen ja apuun. Jopa laki määrää, että lasten kuuluu huolehtia vanhemmistaan. Vanhainkoteja on vähän ja sairausvakuutusjärjestelmä riittämätön.

Siksi ainoan lapsen menettäminen tuo surun lisäksi huolen tulevasta.

Avustuksesta puhuttaessa Zhang kiihtyy. Kun tyttären adoptiosta tuli virallinen, perhe menetti valtion tuen. Perhe tulee hyvin toimeen, mutta Zhangin mukaan kyse on periaatteesta.

Tavallisesti eläkeikäisten kiinalaisten lapset ovat jo omillaan, mutta shidu-perheet saattavat joutua kasvattamaan adoptiolasta eläkkeen turvin.

– Monet shidu-perheet eivät uskalla adoptoida, koska he pelkäävät tuen menettämistä. Joissain perheissä pari tuhatta juania ei merkitse mitään, mutta maaseudulla se on iso raha, Zhang sanoo.

Viime vuonna Zhang haastoi maakunnan terveysviraston oikeuteen.

Zhangin kanne nojaa vuoden 2016 lakimuutokseen, joka poisti Kiinan kansallisesta laista yksin jääneiden vanhempien tukiin liittyviä rajoituksia. Zhangin mielestään paikallinen virasto on tulkinnut lakia väärin lopettaessaan perheen tukimaksut.

Nyt Zhang on saanut huonoja uutisia. Posti toi eilen päätöksen: hän on hävinnyt ensimmäisen oikeusjutun.

– Jatkan taistelua muissa oikeusasteissa, hän vannoo.

Hedelmien jälkeen on aika lähteä kotiin. Yhdeksänvuotiaalle pitäisi löytää uimapuku.

Katu on täyttynyt ravintoloiden pienistä muovituoleista, joilla perheet istuvat syömässä illallista. Myyjät kauppaavat sitä sun tätä tarpeellista ja tarpeetonta. Suomessa Zhangin perhe ei näyttäisi poikkeavalta, mutta kiinalaisessa pikkukaupungissa valtaosa vanhemmista on sileäposkisia nuoria.

Pojan kuoleman jälkeen vauva-arki ei ollut helppoa. Zhangin vaimo oli surusta voimaton ja hän masentui. Perheeseen palkattiin lastenhoitaja ja myöhemmin tyttö oli koulun lounasaikaan päiväkerhossa.

– Mutta lapsi tuo lohtua ja iloa. Saimme jonkun, jolle puhua, Zhang sanoo.

Tutkimusten mukaan monet shidu-vanhemmat kärsivät traumaperäisestä stressistä ja muista mielenterveysoireista. Perheitä haastatellut Han Shenxue väittää, että toivottomuus ja antisosiaaliset piirteet tekevät perheistä jopa vaarallisia.

Kiinassa on yhä tavallista, että mielenterveysongelmista kärsiviä ihmisiä pidetään uhkana yhteiskunnalle sen sijaan, että heille tarjottaisiin asianmukaista hoitoa.

Shidu-perheisiin kohdistuukin avoimia ennakkoluuloja.

Kiinassa on viime vuosina ollut käynnissä kampanjoita, joissa ihmisiä kehotetaan olemaan valppaina, jotta yhteiskunnasta saadaan kitkettyä pahat ainekset. Viime keväänä Hunanin maakunnassa teiden varsille ilmestyi julisteita, joissa shidu-perheet listattiin mahdollisiksi rikollisiksi, joita tulisi tarkkailla.

Hunanin tapaus ei ollut ensimmäinen julkinen kampanja, jossa ainoan lapsensa menettäneet listattiin mahdollisesti “pahoiksi”. Samanlainen tapaus Shanxin maakunnassa sai muutama vuosi sitten keskustelupalstat kuohumaan.

Zhangin perhe tietää nyt, että masennukseenkin voi saada apua. Kun vaimo sairastui, Zhang vei hänet heti lääkäriin.

Kotiin on enää lyhyt matka. Mukaan tarttuu uima-asun sijaan pimeässä hohtava ilmapallo. Zhang maksaa sen puhelimellaan. Hän sanoo hemmottelevansa tyttöä, on vaikea sanoa juuri mihinkään ei.

Valkoiseen mekkoon pukeutunut nokkelan oloinen lapsi ei Zhangin mukaan vieläkään tiedä perheen koko tarinaa, vain sen, että veli on kuollut. Isän oikeusjutusta on kuitenkin kerrottu julkisuudessa ja kotona asiasta puhutaan paljon.

Voi olla, että tyttö tietää enemmän kuin isä uskoo. Mutta Zhang haluaa suojella lastaan – niin pitkään kuin vielä voi.

Lue lisää:

Ensin lapsista piti päästä eroon, nyt niitä halutaan lisää – Eläkepommia pelkäävä Kiina pohtii jo yhden lapsen perheiden sakottamista

Kiinan vapautettu lapsipolitiikka johti pieneen vauvabuumiin

Hintalappu lapsesta hirvittää

Kiina vahvisti kahden lapsen politiikan laiksi

Yle seuraa tässä jutussa keskustan ylimääräistä puoluekokousta puheenjohtajavalintaan saakka. Aikataulu elää: näillä näkymin ehdokkaiden eli Antti Kaikkosen, Katri Kulmunin ja Jari Tasasen puheet alkavat aikaisintaan kello 17.

Puheilla on iso merkitys siihen, kumman kärkiehdokkaan puolelle hyvin tasainen kisa kallistuu.

Aikatauluviiveen syynä on se, että puolueessa ei ollut varauduttu kannatuspuheenvuorojen suureen määrään, niitä on pyydetty pari sataa. Seuraa tunnelmia alta.

Väistyvä puheenjohtaja Juha Sipilä on pitänyt jäähyväispuheensa. Sipilä kehotti nykyistä hallitusta pitämään kiinni edellisen hallituskauden kilpailukyvystä ja muistutti siitä, miten talouden "kakkua" ei kannata jakaa ennen kuin se on varmistettu.

Sipilä luetteli edellisen hallituskauden saavutuksia, kuten työllisyys- ja talouskasvun, ja kertoi keskustan tehneen kaikkensa, että uudet työpaikat ja talouskasvu hyödyttäisivät tasaisesti koko Suomea. Näin ei kaikkien mielestä ole riittävästi käynyt.

- Kaiken tuon jälkeen kuitenkin hävisimme vaalit – ja selvästi. Puolue ansaitsee nyt uuden johtajan. Mielikuvien maailmassa ja identiteettipolitiikan puristuksessa uuden alun hakeminen ei ole yksinkertaista. Silti rohkenen suositella, että Keskusta pohjaa politiikkansa aina vahvasti faktoihin, tosiasioihin, toivon ja uskon luomiseen sekä yhteistyön rakentamiseen, Sipilä sanoi.

Seuraajalleen hän antoi vain pari ohjetta.

- Vaikea on teitä opastaa, siksi annankin vain yhden neuvon: Älkää unohtako vahvaa asiatyötä ja osaamista sekä kuuntelemisen merkitystä, Sipilä sanoi.

Oman puheenjohtajakautensa turbulensseista huolimatta Sipilä kertoi, ettei vaihtaisi tehtävästä päivääkään pois.

Hän halusi kiittää erityisesti ihmisiä, jotka jaksoivat tulla vuodesta toiseen toreille ja turuille osoittamaan tukensa, kysymään kuulumisia ja rukoilemaan hänen puolestaan.

Aamupäivällä kaksi ennakkosuosikkia, puolustusministeri Antti Kaikkonen sekä elinkeinoministeri Katri Kulmuni väittelivät viimeisen kerran. Ehdolla on myös yrittäjä Jari Tasanen

Sipilän seuraajan nimi on kaikkea muuta kuin kiveen kirjoitettu. Sekä uusmaalaisen Kaikkosen että lappilaisen Kulmunin tukijoukkoihin on sironnut runsaasti keskustalaisia.

Kaikkosen tukijoukkoihin on ilmoittautunut muun muassa perhevapaalla oleva tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko, Kulmunin tueksi taas keskustakonkareita, kuten Seppo Kääriäinen ja Mauri Pekkarinen.

Kaikista suomalaisista 25 prosenttia pitää Kulmunia, ja Kaikkosta 21 prosenttia parhaana vaihtoehtona keskustan puheenjohtajaksi, kertoi Helsingin sanomat perjantaina. Kaupungeissa Kaikkonen oli HS:n mukaan hitusen Kulmunia suositumpi.

Uusi puheenjohtaja valitaan ylimääräisessä puoluekokouksessa, koska puheenjohtaja Juha Sipilä ilmoitti jättävänsä tehtävän kesken kauden puolueen eduskuntavaalitappion jälkeen. Seuraava varsinainen puoluekokous pidetään 2020 kesäkuussa.

Oululainen yrittäjä ja kaupunginvaltuutettu Teija Ruokamo, 42, oli raivoissaan ja häntä itketti.

Ruokamo sai kuulla muutama viikko sitten, että hänen parin vuoden takainen Instagram-kuvansa oli löytynyt Kik-seuranhakupalvelusta, vaikka hän ei ollut koskaan käynytkään kyseisellä sivustolla.

Valeprofiilissa käytetty kuva oli käännetty peilikuvaksi ja Ruokamon kasvoja oli hieman kavennettu.

– Ajattelin heti, että tämän on poliisiasia.

Tapaus ei jäänyt hänen kohdallaan ainoaksi. Viikko edellisen tapauksen jälkeen hänen Facebookin profiilikuvansa löytyi seksipalveluita myyvältä Kypsää seuraa -nimiseltä sivustolta.

Ruokamon kuvalla olevan profiilin väitettiin kuuluvan 45-vuotiaalle Lenitalle Kajaanissa. Sivulla häntä odotti hätkähdyttävä näky.

– Siellä oli profiileja, joissa oli alastonkuvia ja tosi pornografisia kuvia. Sitten oli profiileja, joissa oli kasvokuvia ja siellähän se minun naama oli.

Useita uhreja

Ruokamo huomasi heti, ettei ollut Kypsää seuraa -sivuston ainoa uhri.

Hän löysi useiden hänelle tuttujen oululaisten yrittäjien ja johtavassa asemassa olevien naisten kuvia. Ruokamo arveli, että naiset eivät tienneet kuvista, joten hän laittoi heille asiasta viestiä.

Yksi sivustolta löytyneistä kuvista kuului Petra Silvennoiselle, 36.

Hänen ensireaktionsa oli epäusko ja hämmennys. Silvennoinen ei käsittänyt, miten hänen tavallinen lomakuvansa oli päätynyt seksipalvelusivustolle.

– Kuvassa istun Eiffel-tornin edessä. Minulla on korkeakauluksinen villapaita sekä pitkälahkeiset housut.

Ihmetys vaihtui ahdistukseen, kun Silvennoinen pohti asian mahdollisia seurauksia ja mietti, missä kaikkialla hänen kuvaansa tai kuviaan oli mahdollisesti käytetty.

– Kyllä minulla itku tuli. Pelotti, oli turvaton ja ahdistunut olo.

Sekä Ruokamo että Silvennoinen lähettivät palveluntarjoajille kipakan viestin, jossa vaativat kuviensa poistamista. Sivustot ovat sittemmin kertoneet poistaneensa kuvat, mutta eivät ole antaneet selitystä kuvien käytölle.

Yle pyysi kyseisiä palveluntarjoajia kommentoimaan sivuillaan tapahtuneita kuvien väärinkäytöksiä. Kypsää seuraa -palvelun ylläpito ei vastannut kysymyksiin.

Kikseuraa-palvelun mukaan kaikki heidän sivustollaan olevat profiilit ovat yksityishenkilöiden tekemiä. Sivuston ylläpidosta kerrotaan, että valeprofiilien käyttö on erittäin yleistä ja he saavat niistä yhteydenottoja päivittäin. Ilmiantojen seurauksena varastettua kuvaa käyttävä nimimerkki estetään ja poistetaan näkyvistä.

Kuvien poistamisesta huolimatta Ruokamon ja Silvennoisen kuvat olivat ehtineet päätyä monien verkkokalvoille ja naiset halusivat saattaa sivuston vastuuseen teoistaan.

He ottivat yhteyttä poliisiin.

Poliisit voimattomia

Poliisi suhtautuu somekuvien varastamiseen vaihtelevasti.

Teija Ruokamolle todettiin heti ensimmäisen tapauksen tultua ilmi, ettei poliisilla ole resursseja ja mahdollisuuksia tehdä asialle oikeastaan mitään. Poliisin mukaan rikosilmoituksen jättämisestä ei olisi hyötyä.

Silvennoinen on täyttänyt rikosilmoituksen verkossa, mutta ei ole toistaiseksi saanut yhteydenottoa takaisin.

Poliisiavun saaminen on vaikeaa, kun asiaa yrittää viedä eteenpäin yksin, kerrotaan Oulun seudun rikosuhripäivystyksestä. Päivystyksestä sanotaan, että tapaukset otetaan poliisilaitoksella yleensä vakavammin, jos mukana on rikosuhripäivystyksen tukihenkilö.

Se, ettei jotakin tapausta lähdetä selvittämään, voi rikosuhripäivystyksen keskustoimiston kehitysjohtajan Jaana Koivukankaan mukaan johtua yksittäisestä poliisista tai kulloisistakin resursseista. Mikäli rikos on tapahtunut ulkomailla, on Suomen poliisilla rajalliset mahdollisuudet toimia.

Vanhempi konstaapeli ja nettipoliisi Lauri Nikula Oulun poliisilaitokselta ei ota kantaa kollegansa ratkaisuun, mutta kehottaisi itse tekemään käsillä olevien kaltaisissa tapauksissa rikosilmoituksen.

Tämä on hänen mukaansa tärkeää, vaikka rikosilmoitus ei johtaisikaan oikeuden toteutumiseen ja tuomioon, sillä poliisin täytyy tietää uusista rikollisen toiminnan muodoista.

– Meillä on somen myötä tullut paljon asioita, joihin pitäisi pystyä tiukemmin puuttumaan, hän toteaa.

Nikula näkee, että toisen henkilön kuvan käyttäminen on ainakin lähellä täyttää identiteettivarkauden tunnusmerkit.

Kuvavarkauksien sivuuttamisessa ei Nikulan mukaan ole kyse siitä, etteikö niitä olisi mahdollista selvittää. Identiteettivarkaudet ovat kuitenkin rikosten rintamassa mietoja sakkorangaistuksiin johtavia tekoja, minkä vuoksi ne eivät ole prioriteettilistan kärjessä.

Ottamatta kantaa jutussa esiintyviin tapauksiin hän pitää yritysvetoisten sivustojen kuvien väärinkäyttöä vielä rutkasti huolestuttavampana kuin yksittäisten henkilöiden tekemiä kuvavarkauksia.

Hämäräperäisten seksipalvelusivustojen tarkoitus voi myös hänen mukaansa olla toisenlainen kuin luulisi. Sivustot voivat esimerkiksi kerätä tietoa ihmisten kulutusmieltymyksistä, tai ansaintalogiikka voi perustua palveluiden myymisen sijaan mainosten klikkauksiin.

– Toiminta onkin monesti monimutkaista, eikä sivulla haeta niinkään sitä, miltä äkkiseltään näyttää.

Omatoiminen salapoliisityö tuotti tulosta

Teija Ruokamo ei tyytynyt poliisin vastaukseen, vaan päätti ottaa ohjat omiin käsiinsä ja tutkia kuvia varastaneen seksipalvelusivuston taustoja.

Kypsää seuraa -sivusto on kirjattu kuuluvaksi itävaltalaiselle yritykselle, mutta sen rekrytointi ja palvelu toimivat Suomessa. Yritys ei kuitenkaan maksa työeläkemaksuja tai veroja Suomeen.

– Nämä ovat varmaan asioita, joihin poliisi pystyy tarttumaan, Ruokamo tokaisee.

Ylen selvityksen mukaan Kypsää seuraa- ja Kik-sivustoista ei ole tehty viime vuosina yhtään ilmoitusta kuluttaja-asiamiehelle. Tämä voi johtua tosin siitä, että ilmoitukset kirjataan yleensä yrityksen nimellä, ja esimerkiksi Kik-sivustolla ei ole näkyvissä yritystietoja.

Ruokamo uskoo kaikkien sivustolla käytettyjen kuvien olevan varastettuja. Hän arvelee, että viesteihin voi vastata kuka tahansa. Sivusto kertookin käyttävänsä havainnekuvia, eli kuvissa olevat henkilöt eivät välttämättä ole aidosti profiilien takana. Tämä on kerrottu sivustolla pienellä präntillä.

Uusia tietoja ja todisteita saatuaan Ruokamo marssi poliisiasemalle, ja sai tällä kertaa erilaisen vastaanoton. Hän uskoo, että myös toisten naisten tekemillä rikosilmoituksilla oli vaikutusta asiaan.

– Nyt tämä otettiin hyvinkin vakavasti. Koin, että tulin kuulluksi. Toki en voi tietää, miten tämä tästä etenee.

Se, miksi sivustolle oli päätynyt paljon juuri oululaisten naisyrittäjien kuvia, on toistaiseksi mysteeri.

Väärät kuvitelmat kuvankäyttöoikeuksista yleisiä

Kuvavarkaudet ovat olleet Teija Ruokamolle ja Petra Silvennoiselle erityisen kiusallisia heidän yrittäjätaustansa vuoksi. Henkilökohtaisen maineen lisäksi myös yrityksen maine on vaarassa tahriintua.

Kumpikaan ei halunnut jättää mitään väärinkäsitysten varaan, vaan he päättivät poliisin kannustuksesta kertoa kuviensa väärinkäytöistä avoimesti sosiaalisen median kanavissa.

Ihmisten reaktiot ovat olleet pääosin myötätuntoisia, mutta myös syyllistäviä kommentteja on tullut.

Ruokamon ja Silvennoisen mukaan monet luulevat, että verkossa olevat kuvat olisivat vapaata riistaa ja niihin on oikeus kenellä tahansa.

– Miksi meidän aikuisten naisten kuvia saisi käyttää luvatta yhtään sen enempää kuin kenenkään muunkaan kuvia? Silvennoinen ihmettelee.

Ruokamo kertoo, että somessa asiaan on suhtauduttu jopa naurahdellen. Hän uskoo, että jos sama olisi tapahtunut miehelle, olisi hymy hyytynyt.

– Entä jos 50-vuotiaan Pentin Facebookista varastettua kuvaa käytettäisiin peräpukamamainoksessa. Naurattaisiko se?

Ruokamolle on myös vihjailtu, että hän olisi kuvineen itse syypää niiden väärinkäytöksiin. Hän pitää kummallisena ajatusta, ettei näyttävä nainen saisi pitää itsestään profiilikuvaa.

"He temppuilivat väärän naisen kanssa"

Nettipoliisi Lauri Nikulan mukaan varastetuissa kuvissa nähdään vetovoimaa ja hyötymisen mahdollisuus. Hän kuitenkin ymmärtää, että somekuvien tarkoitus on olla hyvännäköisiä ja puoleensavetäviä.

Kuvavarkaudet ehkäistäisiin Nikulan mukaan täysin vain sillä, ettei julkaise kuvia somessa. Radikaali linja ei kuitenkaan vastaa oikein tätä päivää.

Yksinkertaisin keino vaikeuttaa varkaiden pääsyä kuviin on pitää sometilit yksityisenä. Nikula kuitenkin huomauttaa, että sometilien yksityistäminen voi olla kömpelö neuvo yrittäjälle, jonka tarkoituksena on saada somen kautta asiakasvirtaa.

Teija Ruokamolle ja Petra Silvennoiselle profiilikuvien poistaminen ei ole vaihtoehto, sillä heidän mielestään yritystä on tärkeää edustaa omilla kasvoillaan. Sometilien sulkeminen toisi yrityksille myös huomattavaa taloudellista tappiota.

Ruokamo on valmistautunut jo henkisesti siihen, että hänen kuviaan löytyy jatkossakin vääristä paikoista. Hänellä ei kuitenkaan ole aikomusta päästää kuvavarkaita helpolla.

– En jätä tätä tähän. Aion vielä näyttää, että he temppuilivat väärän naisen kanssa.

Keskustele aiheesta kello 22.00 saakka!

Lue myös:

Instagram-tilin kaappaus toi kyyneleet silmiin: “Tuntui aivan siltä kuin kotona olisi käynyt varkaita”

Yhdysvaltalaisräppäri Asap Rockya pahoinpitelyjutussa edustanut ruotsalainen asianajaja on joutunut murhayrityksen kohteeksi.

Poliisi sai perjantaina hälytyksen aamuyhdeksän aikoihin Kungsholmenin kaupunginosaan Tukholmassa. Ensiapuhenkilöstö kiidätti ampumavammoista kärsineen viisikymppisen miehen paikalta sairaalaan.

Ruotsin asianajajaliitto vahvistaa, että uhri on asianajaja Henrik Olsson Lilja. Hänen tilansa kerrotaan olevan vakava, mutta vakaa.

Expressen-lehden mukaan haavoittunut Lilja kykeni soittamaan itse hätänumeroon asuntonsa porttikäytävästä naapurinsa avustuksella.

Silminnäkijä kertoo nähneensä, kuinka Lilja ja tuntematon mies painivat, jonka jälkeen epäilty ampui useita laukauksia Liljaa kohti. Ainakin yksi luoti osui Liljaa päähän ja toinen rintaan. Epäilty ampuja pakeni paikalta mustalla citymaasturilla ja hän on yhä karkuteillä.

Entinen huippujuristi pidätetty

Poliisi on pidättänyt tapaukseen liittyen entisen huippujuristin – naisen, joka on työskennellyt tiettävästi aikoinaan myös tuomarina. Hänen tiedetään syyllistyneen uransa jälkeen väkivaltarikokseen.

Ruotsalaismedian mukaan nainen oli määrätty lähestymiskieltoon nyt ammuttua Liljaa kohtaan. Lehdet kertovat lisäksi, että epäilty olisi saattanut hankkia palkkamurhaajan ampumaan Liljan.

Liljan edustama räppäri Asap Rocky eli Rakim Mayers tuomittiin elokuussa kahden vuoden ehdolliseen vankeuteen pahoinpitelystä Tukholmassa. Liljan korvasi myöhemmin asianajaja Slobodan Jovicic.

Rikostapaus herätti laajaa kansainvälistä huomiota. Esimerkiksi Yhdysvaltain presidentti Donald Trump vetosi Ruotsin pääministeriin Stefan Löfveniin räppärin vapauttamisen puolesta.

Lisää aiheesta:

Katutappelusta tuomittu kohuräppäri Asap Rocky ei valita tuomiostaan

ASAP Rocky’s Swedish lawyer injured in Stockholm shooting

27-vuotias Viljo Lähteenmäki oli syyskuussa 1929 astumassa laivaan Kurussa. Hän oli matkalla Poikeluksen kylästä Tampereelle vaimonsa Helmin kanssa. Vaimo odotti pariskunnan esikoista ja oli viimeisillään raskaana.

Yhtäkkiä lapsi alkoi myllertää äitinsä mahassa. Helmi tunnusteli vointiaan ja totesi, ettei uskalla laivan kyytiin. Synnytys oli alkamassa.

Viljon oli lähdettävä matkaan, sillä kaupungissa piti selvitettää pariskunnan tulevaisuudensuunnitelmiin liittyviä tärkeitä rakennusasioita. Tuleva isä hyvästeli vaimonsa ja nousi laivaan.

Kun alus lipui pois näkyvistä, vauva lakkasi potkimasta.

– Minä pelastin äidin ja itseni. Se on aivan ihmeellistä, mutta niin se meni, sanoo vanha mies pöytänsä ääressä nyt.

Hän on Viljo Lähteenmäki, isänsä mukaan nimetty, isättömänä syntynyt poika. Isä hukkui palatessaan Tampereelta yhdessä sisarensa ja veljensä kanssa. He matkustivat höyrylaiva Kurulla, joka vei syysmyrskyssä mukanaan Näsijärven pohjaan lähes 140 ihmistä.

Sisarusten kuolinilmoitus julkaistiin Aamulehdessä kymmenen päivää myöhemmin. Samana päivänä Helmi synnytti pojan, jolle antoi nimen Viljo Mainio Muisto.

Äiti ja poika opettelivat elämää Poikeluksessa kahdestaan. Kohtalotovereita löytyi, sillä Kurun haaksirikko oli koskettanut paikkakunnalla monia. Erityisesti Lähteenmäen perheelle kolmen lapsen menettäminen oli ollut kova isku.

Paikkakuntalaiset muistelivat kohtalokasta syysmyrskyä usein, ja Helmikin kertoi onnettomuudesta pojalleen.

– Se oli ollut ihan kauhea paikka. Kyllä äiti siitä paljon puhui. Kurun haaksirikko on ollut tapetilla koko minun elämäni ajan, Viljo Lähteenmäki sanoo.

Viljo Lähteenmäki astelee ikkunan ääreen. Koivujen takana välkkyy Näsijärvi, ja lehtien pudottua aukeaa esteetön näkymä suoraan paikkaan, jossa isän elämä päättyi.

– Olen jotenkin tykännyt siitä, että joka aamu näen Näsijärven, mies pohtii.

Jossain saman järven rannalla tasan 90 vuotta sitten vauva potki äitinsä mahassa tietämättä lainkaan, miten tärkeistä potkuista oli kyse.

– Kyllä minä sitä olen ajatellut monet kerrat.

"Järveltä kuului voimakas ja järkyttävä hätähuuto" – Tasan 90 vuotta sitten höyrylaiva Kuru vei Näsijärven pohjaan melkein 140 ihmistä

Antti Härkönen istui kajakissa ja häntä pelotti. Suuntaa ei voinut enää muuttaa, vaikka tuuli oli odotettua navakampi ja teki Itämeren aallokosta kajakille haastavan. Oli vain melottava eteenpäin. Härkönen luotti melojatoveriensa kokemukseen ja huolelliseen etukäteissuunnitteluun.

Bogskärin majakka Itämerellä seisoo yksinäisenä pienellä kallioluodolla kirjaimellisesti keskellä ei mitään. Se venyttää Suomen rajojen eteläisintä pistettä avomerelle, Suomen mantereelle on matkaa sata kilometriä. Vuosittain karulla karikolla käy alle kymmenen ihmistä. Nyt sitä kohden meloi kolmen hengen retkikunta.

– Aavaa merta oli kaikkialla ympärillä kymmeniä kilometrejä. Tuulen nostattamat aallot olivat ennusteissa esitettyjä pahempia, emmekä tienneet pääseekö Bogskärin kallioluodolle rantautumaan siinä säässä.

Härkösen pelko ei ollut turha, vaan se viritti ja auttoi keskittymään vaikeissa olosuhteissa.

– Se on ennen kaikkea tervettä pelkoa ja kunnioitusta luontoa kohtaan.

Matkan riskit oli otettu huomioon hyvissä ajoin. Oli varmuus siitä, että oltiin tilanteen päällä eikä toisinpäin.

– Turvallisuussuunnitelma tehdään aina huolella, ja se toimitettiin myös Turkuun merivartiostolle. Kun sää yllättäen huononi, merivartiostosta yritettiin silloin olla yhteydessä meihin ja varmistaa, että kaikki on kunnossa.

Vaikea matka oli kuitenkin tärkeä. Edessä oli nimittäin ainoa suomalainen majakka, jonka juurella Härkönen ei ollut vielä käynyt.

Viisi viikkoa merillä muuttaa kotiolot ihmeeksi

– Suomen saaristo on maailman hienoimpia paikkoja kesällä. Näin ykskantaan toteaa Antti Härkönen, jonka melontapäiväkirjassa on merkintöjä niin New Yorkin Manhattanin silhuetista, Karibian lämmöstä kuin Grönlannin Sisimiutin jäävuorista ja kristallinkirkkaasta merestä.

Härkösen merikajakkiin on kertynyt paljon kilometrejä. Osalla retkistä on tavoitteita, toisilla annetaan tunnelman viedä.

Hän on melonut esimerkiksi Suomen aluevesirajan päästä päähän, Virolahdelta Tornioon. Matkaa kertyi 1300 kilometriä.

Vietettyään kaikkiaan viisi viikkoa merillä kajakissa, paluu kotiin Tampereelle tuntui ihmeeltä. Ei tuullut, vettä tuli hanasta ja virtaa seinästä. Meni hetki, että lattia Härkösen jalkojen alla lakkasi keinumasta.

Matka it-alan insinööristä nykyiseen elämäntapaan yrittäjänä on ollut huima, eikä Härkönen aina itsekään ole tarkkaan tiennyt seuraavaa askeltaan.

– Halusin tehdä jotain muuta. Harrastuksesta matkailun, liikunnan ja seikkailun parissa on tullut nyt työ.

Vuonna 2010 Härkönen irtisanoi pitkän ja antoisan työsuhteensa. Työssä tapahtui isoja muutoksia ja työnkuva muuttui hallitsemattomaksi. Kun yt-neuvottelut tulivat, Härkönen otti irtisanomispaketin ja lähti vapaaehtoisesti.

– Kertaakaan en ole lähtöä katunut, vaikka silloin ei ollut aavistustakaan mitä seuraavaksi tekisin. Vaikka pienyrittäjän elämä nousuineen ja laskuineen on tullut tutuksi, tämä tuntuu oikealta. Elämässä pitää tehdä isojakin päätöksiä ja elää niiden mukaan. Niitä on turha katua jälkeenpäin.

Piti kuitenkin tapahtua yksi merkittävä melontareissu, ennen kuin Härkönen oli valmis irtisanomaan itsensä.

Bengtskär antoi sysäyksen majakoiden valloitukseen

Turun saaristossa seisova jyhkeä, laivaliikennettä turvannut Bengtskärin majakka täytti sata vuotta vuonna 2006.

Samana kesänä sen kallioille rantautui joukko melojia, heidän joukossaan merillä ensimmäistä kertaa melonut Antti Härkönen.

Itämeren aalloilla, sen pyöreillä ulkosaariston muodoilla ja yli 50 metrin korkeuteen kohoavalla Bengtskärin majakalla oli Härkösen elämään lopulta suurempi vaikutus kuin hän aavistikaan.

– Aava meri olikin tällaiselle Itä-Suomen kasvatille sielunmaisema. Vaativa ja karu ympäristö ja silti todella kaunista.

Retki sai Härkösen marssimaan kajakkikauppaan.

– Ostin heti sen reissun jälkeen itselleni oman merikajakin. Sama kajakki on minulla edelleen.

Kymmenen vuotta myöhemmin Härkönen oli ehtinyt rantautua melkein jokaisen suomalaisen majakan ja pookin, eli tunnusmajakan rantaan. Vain yksi oli vielä valloittamatta.

Kaukainen ja vaikeasti tavoitettava Bogskär

Matka Bogskärin majakalle oli Antti Härkösen majakkaretkistä viimeinen ja samalla vaikein. Matkaa tehtiin neljä päivää. Viimeinen 40 kilometrin ylitys melottiin kerralla, sillä avomerellä ei ollut muuta vaihtoehtoa.

Kun umpiväsynyt Härkönen ja kaksi muuta melojaa lopulta vetivät kajakkinsa Bogskärin tuuliselle kallioluodolle, oli lähdöstä ehtinyt kulua kahdeksan tuntia. Luoto oli pieni, puuton ja karu, noin 50 metriä suuntaansa. Sen keskellä nousi sinivalkoinen pieni majakka.

– Tuuli oli navakkaa. Oli vaikea löytää rantautumispaikkaa. Kun se löydettiin, tajuttiin että nyt näyttää hyvältä. Jollakin tavalla varmistui, että mitään hätää ei ole ja seuraavana päivänä päästään turvallisesti pois.

Sinä yönä Härkönen seurueineen nukkui yksinäisen Bogskärin juurella. Puhelin ei toiminut ja ympärillä oli kymmeniä kilometrejä vellovaa merta. Rantakalliolle ei istuttu miettimään elämänmenoa ja taitettua matkaa.

– Niissä olosuhteissa aika ja huomio meni täysin toimintakyvyn ylläpitämiseen. Ruokailu, kuivat vaatteet, välinehuolto ja uni ovat elintärkeitä.

Seurue hankki myös materiaalia lyhytelokuvaan “Haaveena Bogskär”, joka kertoi juuri tästä odotetusta ja pitkään valmistellusta matkasta.

Vielä kerran Bengtskär

Vaikka melontapöytäkirjassa oli nyt merkki kaikkien majakoiden ja pookien kohdalla ja Härkösen merikajakkiinkin oli ehtinyt kertyä noin 3500 kilometriä, jotain vielä puuttui.

Ensimmäinen reissu Bengtskärin majakalle oli tehty lainakajakilla. Nyt Härkösellä oli oma kajakki, jolla hän oli melonut kaikki Suomen majakoilla ja pookeilla. Paitsi yhdellä.

– En ollut vielä käynyt omalla kajakilla bengtskärissä, ja halusin siksi tehdä vielä yhden reissun sinne. Käytyäni siellä uudelleen omalla kajakilla, ympyrä tavallaan sulkeutui ja se oli piste iin päälle.

Kuuntele:

74 majakkaa ja Suomen rannikko rajalta rajalle - vieraana meloja Antti Härkönen

Tuhannet mielenosoittajat kerääntyivät sunnuntaina Hongkongissa Yhdysvaltain-konsulaatin edustalle kaupungin keskustassa. He vaativat demokratiaa ja kantoivat kylttiä, jossa pyydettiin Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpia ”vapauttamaan” Hongkong.

Pariisissa eilen vieraillut Yhdysvaltain puolustusministeri Mark Esper kehotti Kiinaa pidättyväisyyteen jo kolme kuukakutta jatkuneissa mielenosoituksissa, jotka ovat äityneet väkivaltaisiksi lukuisina viikonloppuina.

Kiina on syyttänyt sekä Yhdysvaltoja että Britanniaa Hongkongin tilanteeseen sekaantumisesta ja alueellisen epävakauden lietsomisesta.

Mellakkapoliisit vartioivat eilen Hongkongin kansainvälistä lentokenttää sen jälkeen, kun protestoijat olivat kannustaneet tukkimaan lentokentälle johtavaa raide- ja tieliikennettä. Poliisit onnistuivat turvamaan lentokentän toiminnan.

Hongkongin kiistelty hallintojohtaja Carrie Lam ilmoitti viime keskiviikkona hylkäävänsä lakiesityksen, josta mielenosoitusliike sai alkunsa. Lakiesitys olisi mahdollistanut rikoksesta epäillyn luovutuksen Hongkongista Manner-Kiinaan oikeudenkäyntiin.

Lisää aiheesta:

27-vuotias Leung ikuistaa Hongkongin vallankumousta kamerallaan — "Taistelu tulee vaatimaan uhreja"

Mellakkapoliisit valvovat Hongkongin lentokenttää – protesteille ei näy loppua