Se voi olla kumpi tahansa. Ajatus on liki kahden tuhannen keskustalaisen kokousedustajan mielessä, kun nuija kopahtaa. Ehdokkaiden puheet saattavat ratkaista keskustan johtajuuden lauantaina ylimääräisessä puoluekokouksessa Kouvolan jäähallissa.

Keskusta valitsee Juha Sipilän seuraajaksi joko 32-vuotiaan elinkeinoministeri Katri Kulmunin tai 45-vuotiaan puolustusministeri Antti Kaikkosen. Kumpaakaan ei voi sanoa ennakkosuosikiksi.

Tuoreen HS-gallupin mukaan Katri Kulmuni on hiukan suositumpi koko kansan piirissä kuin Antti Kaikkonen. Puolet ei osannut nimetä kyselyssä suosikkiaan.

Suomenmaan tällä viikolla tekemässä kyselyssä Kaikkonen sai taakseen yhdeksän, Kulmuni kuusi piirijohtajaa, neljä harkitsee kantaansa.

Kyse ei ole vain siitä kumman puoluekokousedustajat heistä valitsevat, vaan ehdokkaiden taustajoukot selvittelevät samalla välejään Sipilän kaudesta.

Homehtuneet pitkien puukkojen yöt

Kouvolassa on ennenkin tehty keskustalaista puoluehistoriaa. Vuonna 1964 siellä vaihtui Maalaisliiton puheenjohtaja, kun V.J. Sukselainen hävisi äänestyksessä Johannes Virolaiselle.

Virolaisen valtaannousua oli junailemassa presidentti Urho Kekkonen, mutta 2000-luvun kokousedustajia eivät satraapit ohjaa, keskustavaikuttajat vakuuttavat.

– Pitkien puukkojen yö on homehtunut sanonta, keskustan entinen puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki arvelee.

Piirijohtajat eivät hänen mielestään nykyään edes yritä saada edustajia yhteiselle kannalle.

Monella puoluekokousedustajalla on edessään pitkä bussimatka kokouspaikalle perjantaina tai viimeistään lauantaiaamuna. Busseista löytyy tukijoita kummallekin ehdokkaalle.

– Bussikeskusteluissa spekuloidaan tulevalla, koska kyllähän ihmiset tosissaan yrittävät vaikuttaa, mutta ei pakolla. Bussimatkalla tällaiset keskustelut luovat tunnelmaa ja viihdyttävät, kuvaa Jäätteenmäki.

Ehdokkaiden kotipiireistäkään ei 100-prosentista tukea

Niin sanottujen mahtipiirien, kuten Pohjois-Pohjanmaan, ei uskota ratkaisevan äänestystä, koska niissäkin tuki ehdokkaille on jakautunut. Kukaan ei ennalta laskisi lestadiolaisten ääniäkään kummankaan ehdokkaan piikkiin.

Kulmunin kotipiiri Lappi tai Kaikkosen Uusimaa ovat omiensa takana, mutta eivät sataprosenttisesti.

Toinen keskustakonkari, europarlamentaarikko Mauri Pekkarinen myöntää, että aiemmin voitiin laskea etukäteen, montako päätä on ehdokkaiden takana. Junttatyöllä oli merkitystä, mutta ei enää. Hänestä puolueen toiminta on tervehtynyt.

– Miten kukaan voisi ohjata tukea jollekin henkilölle sellaisessa puolueessa, joka on muutamassa vuodessa menettänyt puolet kannattajistaan toisille, Pekkarinen letkauttaa.

Hän viittaa keskustan huonoon vaalitulokseen ja heikkoihin kannatuslukuihin.

Yle uutisten torstaina julkaistussa mielipidemittauksessa puolueen kannatus oli historiallisen surkea, 11,6 prosenttia. Puheenjohtajakisakaan ei ole saanut mittareita värähtämään ylöspäin.

Uusi puheenjohtaja joutuu palauttamaan äänestäjien lisäksi omien rivien uskoa puolueeseen. Ehdokkaiden takana kuplii linjariita siitä, mistä puolueen uusi nousu haetaan. Kulmuni tukijoineen haluaa myös tehdä selvän pesäeron Sipilän kauteen.

Kumman johdolla uuteen nousuun?

Kulmunin ja Kaikkosen välistä kamppailua keskustan johtajuudesta on sanottu värittömäksi. Kyseessä on henkilövaali, useimmat keskustalaiset sanovat.

Totisempi Kulmuni vai lupsakka Kaikkonen. Tuore toisen kauden kansanedustaja, asioihin perehtyvä Kulmuni vai kokenut ja kestävä, vaalirahakohun kolhaisema Kaikkonen.

Niin on hyvä kuin käy, kumpi tahansa valitaan, väittävät kaikki.

Mutta aivan viime päivinä tunnelma on muuttunut jännittyneeksi, kun yksittäiset keskustavaikuttajat ja ryhmät ovat ilmoittaneet tuestaan jommallekummalle.

Tunnettujen keskustalaisten ryhmittyminen ehdokkaiden taakse on tuonut esiin myös linjaeroja, joita ehdokkaisiin ei ole julkisuudessa haluttu liittää. Erot eivät välttämättä kerro niinkään Kulmunista tai Kaikkosesta kuin heidän tukijoistaan.

Kouvolassa äänestetään paitsi tulevaisuudesta myös menneestä Sipilän kaudesta.

Mistä kannatusnousua haetaan?

Eduskunnasta luopuneiden konkarikansanedustajien ukkoryhmä – kuten he itseään kutsuvat – asettui maanantaina Katri Kulmunin taakse. Olavi Ala-Nissilä, Kauko Juhantalo, Timo Kalli, Eero Reijonen ja Mauri Pekkarinen kutsuvat tiedotteessaan Kulmunia muun muassa aatteellisesti valistuneeksi johtajaksi.

Ukkoryhmä joutui Sipilän kaudella sivurooliin, syrjään politiikan tekemisen ytimestä. Pekkarinen yritti taistella itsensä ministeriksi, mutta hävisi paikan Mika Lintilälle.

Ukkoryhmän mukana Kulmuniin kanavoituu moite tai jopa kosto Sipilän kauden politiikasta.

Kulmunin konkaritukijoiksi ilmoittautuivat myös Seppo Kääriäinen ja Sirkka-Liisa Anttila. Hekin tekevät julkituloissaan pesäeroa viime hallituskauteen.

Sirkka-Liisa Anttila kertoi Ylen Aamu-tv:ssä elokuun puolivälissä kuinka Sipilän kaudella “me unohdettiin alueet ja alueet kosti meille”. Niin katkera vaalitappio hänen mielestään syntyi.

Alueiden kosto

Alueiden kosto on esillä myös Seppo Kääriäisen, Ossi Martikaisen ja entisen puoluesihteerin Pekka Perttulan Kanavaan elokuussa kirjoittamassa artikkelissa. Sen johtopäätökset Sipilän kaudesta ja ehdotukset uuteen nousuun ovat pitkälti samat kuin Katri Kulmunin kampanjassa julkaistussa 80-sivuisessa pamfletissa.

Ydinajatus on aluepolitiikan ja alueellistamisen vahva paluu.

Kulmuni puhuu pienten sairaaloiden puolesta. Maalaiskaupunkien palvelut pitäisi turvata.

Kääriäinen kumppaneineen haluaa, että valtion ja sen omistamien yritysten läsnäolo näkyy kaikkialla maassa.

Kulmunin taustajoukoissa vaaditaan keskustan paluuta poliittisesti juurille ja maaseudulle. Sillä pitäisi voittaa takaisin nukkumaan jääneet tai muille karanneet äänestäjät ja palauttaa keskustan vahvempien tukialueiden luottamus.

Kurkotus väkirikkaille alueille

Kaikkosen taakse ryhmittäytyneet näkevät Kulmunin taustajoukkojen suunnitelmissa nostalgian kaipuuta.

– Vain vanhat vaalijulisteet puuttuvat, eräs keskustalainen puuskahtaa.

Kaikkonen nähdään kuplien puhkaisijana, jonka johdolla keskusta ei käänny sisäänpäin vaan kurkottaa tukijoukkojaan laajemmalle.

– Edistys tai paluu vanhaan, Kaikkosen tukija toteaa puheenjohtajakisasta.

Kokeneet keskustanaiset kuten entiset ministerit Anneli Jäätteenmäki, Liisa Hyssälä ja Eeva Kuuskoski, europarlamentaarikko Elsi Katainen sekä Hilkka Kemppi ja Marisanna Jarva sanovat kannanotossaan, että Kaikkonen on osoittanut pystyvänsä puhuttelemaan ihmisiä niin maaseudulla kuin kaupungeissa.

Keskustan poliittinen viesti pitäisi heidän mielestään suunnata myös etelän väkirikkaille alueille, jotta puolue tulevaisuudessa kasvaa.

Saarikon kohtelu suututti

Kaikkosen takaa löytyvät myös monet Sipilän kauden ministerit kuten Anu Vehviläinen ja Sipilän seuraajaksi veikattu Annika Saarikko.

Saarikon tuki-ilmoituksesta nousi epäily, että hän petaa omaa tulevaisuuttaan ja mahdollista valintaansa puheenjohtajaksi myöhemmin Kaikkosta tukemalla.

Saarikko on näinä päivinä saamassa toista lastaan eikä ole mukana kisassa. Loppuraskauden vaiheet pitävät hänet ilmeisesti myös pois kokouspaikalta.

Jäätteenmäki sanoo, että Saarikon tölviminen oli yksi syy siihen, että hän päätti julkisesti tukea Kaikkosta.

– Oli törkeää, että julkisuudessa spekuloitiin sillä, pelaako Saarikko omaa peliään, Jäätteenmäki puuskahtaa.

Molempien leirien ulkopuolella oleva kokenut keskustavaikuttaja on Jäätteenmäen kanssa samaa mieltä. Hän kertoo, että Saarikko oli heti Sipilän eroilmoituksen jälkeen todennut pienessä piirissä, ettei hän aio asettua ehdolle.

– Annika tiesi hyvin, että se voi olla sitten tässä, tilaisuus menee ohi, keskustavaikuttaja muistelee.

Kulmunilla kova voitontahto

Kulmuni ja Kaikkonen ovat kiertäneet maata ja istuneet ehdokastenteissä kylki kyljessä, mutta heidän kampanjoissaan on ollut iso ero.

– Näkyy, että Katrilla kovempi voitontahto. Antti tietää, mitä valta tuo tullessaan, arvioi eräs keskustalainen.

Kaikkonen on taustaryhmineen tehnyt kampanjaansa asialliseen, melkeinpä varovaiseen tyyliin.

Hän tuntuu yksinkertaisesti luottavan siihen, että hän tuntee kentän ja kenttä hänet.

Ryhmäpuheenjohtajana toiminut Kaikkonen tietää, että hänen niskaansa kaatuu puheenjohtajakisassa vastuu vaalitappiosta siitä huolimatta, että Kulmuni kuului varapuheenjohtajana myös ykkösrinkiin.

Kaikkoseen verrattuna Kulmunin kampanjaa on käyty näkyvästi ja innolla. Pamfletin lisäksi julkisuuteen on tykitetty tiedotteita tukijoista, podcasteista ja esiintymisistä.

Ammattimaisen kampanjoinnin taustahahmoiksi mainitaan muun muassa Kulmunin erityisavustaja Kari Jääskeläinen, Kulmunin puoliso ja kokenut keskustalobbari Jyrki Peisa sekä lappilainen keskusta-aktiivi Janne Kaisanlahti.

Alkaako pulina puoluekokouksen jälkeen?

Pekkarinen ja Jäätteenmäki ovat yhtä mieltä siitä, että ratkaisu jää puoluekokoukseen, Kouvolan jäähalliin. Puheenjohtajehdokkaiden puheet voivat kääntää epävarmojen kannat puolelleen. Merkitystä saattaa olla myös tukipuheenvuoroilla.

Kouvolassa viitisenkymmentä vuotta sitten puheenjohtajaksi valittu Johannes VIrolainen istutti politiikan kieleen sanonnan “kansanvalta on puhunut, pulinat pois”.

Tällä kertaa uudella puheenjohtajalla on tekemistä oman ministeriryhmän yhtenäisyyden kanssa, kun kilpakumppani joutuu nielemään pettymyksensä valtakamppailusta.

On myös mahdollista, että raastava keskustelu Sipilän kaudesta ja keskustan suunnasta alkaa toden teolla vasta puheenjohtajavaalin jälkeen.

Lisää aiheesta:

Keskustaa on vaivannut puhumattomuuden kulttuuri, sanoo puheenjohtajaksi pyrkivä Katri Kulmuni – "Meidän pitäisi luoda ihmisille toivoa"

Keskustan johtoon pyrkivä Antti Kaikkonen julistautuu tolkun vihreäksi: Keskikentän mies vierastaa poliittisia äärisuuntia

Naamioitunut hyökkääjä tunkeutui aikaisin perjantaiaamuna Venäjän keskusvaalilautakunnan puheenjohtajan Ella Pamfilovan kotiin Moskovan lähistöllä. Venäjän sisäministeriön mukaan hyökkääjä pahoinpiteli Pamfilovan etälamauttimella, joka laukaistiin useita kertoja.

Hyökkääjä pääsi rakennukseen rikkomalla ikkunan. Poliisi tutkii tapahtunutta ryöstönä.

Venäjällä pidetään viikonloppuna paikallis- ja aluevaalit eri puolilla maata. Moskovassa vaalien alla on esiintynyt mielenosoituksia, sen jälkeen kun vaaliviranomaiset estivät useita oppositiopoliitikkoja asettumasta ehdolle.

Punkalaitumella mökkitontiltaan häädetty Esko Huhta jäi ilman korvauksia kiinteistön kauppaa koskevassa poikkeuksellisessa oikeuskiistassa.

Huhta joutui kesäkuussa tyhjentämään tontin sille rakentamistaan ja siirtämistään rakennuksista, koska hän ei omistanutkaan ostamaansa tonttia. Kiinteistölle oli ilmestynyt toinen omistaja vuosikymmenten takaa.

Tuhannen neliömetrin tontilla oli mökki, sauna ja varastoja. Huhta vaati oikeudessa kiinteistön myyjältä 55 000 euron korvauksia.

Pirkanmaan käräjäoikeus hylkäsi Huhdan vaatimuksen kiinteistön arvoa korottaneista ja kiinteistöön laitetuista kustannuksista.

Samalla oikeus purki kiinteistöä koskevan kaupan ja määräsi myyjän palauttamaan Huhdalle 500 euron kauppahinnan korkoineen.

Huhta on pettynyt ja haluaa valittaa tuomiosta.

– Miten ihmiselle voi tehdä tällaista? Huhta kysyy.

Huhdan mukaan omistussotku on vienyt hänen terveytensä ja tuomio pahentaa terveydentilaa entisestään.

Huhta aikoo vaatia korvauksia myös kunnalta ja kaupanvahvistajalta.

Oikeus: Huhta otti riskin

Oikeuden mukaan Huhta ei saa korvauksia, koska hän alkoi rakentaa kiinteistölle ennen kuin hänellä oli lainhuuto kiinteistöön ja ennen kuin rakennusluvan ehdot täyttyivät.

Oikeus katsoo, että Huhta on ottanut riskin siitä, että hänelle ei myönnetäkään lainhuutoa ja hän menettää kiinteistön jollekin toiselle.

Huhta ihmettelee oikeuden perusteluja. Huhta sanoo, että hän oli saanut Punkalaitumen kunnalta luvan aloittaa rakennustyöt ja että lainhuudon hakemiseen oli aikaa puoli vuotta.

Myyjä, vuonna 1937 syntynyt maatalon emäntä, ja hänen asioitaan omistuskiistassa hoitava tyttärensä eivät ole halunneet tulla nimellään julki asian käsittelyssä.

Myyjän asianajaja Heikki Rantanen sanoo, että tuomio on sellainen kuin he toivoivat.

Rantanen kertoo, että myyjä myönsi oikeudessa, että kaupan purkamisen edellytykset täyttyvät. Myyjä on valmis palauttamaan 500 euron kauppasumman Huhdalle.

Toinen omistaja haki lainhuudon viime hetkellä

Ratkaiseva seikka koko sopan syntymisessä on se, että Huhta ei tarkastanut kiinteistön lainhuutoa juuri ennen kaupantekoa. Tämän vuoksi häneltä jäi huomaamatta, että myyjä ei ollutkaan kaupanteon hetkellä tontin omistaja.

Huhta teki kaupat kiinteistöstä 7.7.2015. Lainhuutotodistus oli tulostettu 10.6.2015. Tässä välissä Oy Pro Ictus Ab -niminen yritys kuitenkin haki lainhuudon kiinteistöön, jonka se oli ostanut jo 20 vuotta aiemmin.

Tämän vuoksi kiinteistön omistus ei voinut kaupanteossa siirtyä myyjältä Huhdalle.

Huhta kuvitteli kuitenkin kaiken olevan kunnossa muun muassa siksi, että Punkalaitumen rakennusvalvonta näytti vihreää valoa rakennusluvan saamiselle. Rakennusvalvonnallakaan ei ollut tietoa toisesta omistajasta.

Huhta haki rakennuslupaa 4.6.2015 ja rakennuslupa myönnettiinkin lopulta 3.9.2015.

Oikeusjutut veivät yöunet

Joulukuussa 2015 mökki oli jo rakennettu, kun Esko Huhdan maailma mullistui. Punkalaitumen kunta kehotti keskeyttämään rakennustyöt omistusoikeuden selvittämisen ajaksi. Pro Ictus oli ilmoittanut kunnalle, että se omistaa kiinteistön.

Alkoi yöunet vienyt oikeudenkäyntien sarja, jonka lopputuloksena Huhta joutui tyhjentämään tontin tämän vuoden kesäkuun loppuun mennessä.

Omistussotkun siemenet kylvettiin jo vuonna 1995. Silloin Pro Ictus teki kaupat kiinteistöstä. Yritys ei kuitenkaan hakenut kiinteistölle lainhuutoa kaupan jälkeen.

Lainhuuto oli hakematta vuosikausia, kunnes myyjä vuonna 2011 haki lainhuutoa yli kymmenen vuotta aiemmin myymäänsä tonttiin. Maanmittauslaitos myönsi lainhuudon, koska sillä ei ollut tietoa siitä, että kiinteistö oli aikaisemmin myyty eteenpäin.

Kun Huhta osti tontin vuonna 2015, myyjä siis myi saman tontin jo toiseen kertaan.

Kesäkuussa Yle kysyi Pro Ictusilta, miksi yritys haki lainhuutoa vuonna 1995 tehtyyn kauppaan vasta kesällä 2015. Yrityksen edustaja Börje Juhani Heikkilä vastasi näin:

– Vastataan vastakysymyksellä, että entäpä jos emme olisi olleet ajoissa asialla niin olisi kaupan myyjän kaksoisluovutus/petos jäänyt silleensä.

Huhta valmistelee uutta tonttikauppaa

Häädön hetkellä Huhdalle ilmestyi yllättävä auttaja. Huhta sai siirtää rakennukset paikallisen maanviljelijän Ilkka Mäkelän omistamalle tontille. Huhta ei tuntenut Mäkelää ennestään.

– Ihan itku tuli, kun on tällaisia ihmisiä, Huhta sanoo.

Mäkelän tontilla oli jo ennestään mökki, jossa Huhta asuu nyt vuokralla.

Huhta kertoo, että aikoo ostaa tontin Mäkelältä. Rakennuslupa tontille on jo kiikarissa.

Lue lisää:

Esko Huhdan tontille ilmaantui toinen omistaja vuosikymmenten takaa ja nyt hänet häädettiin rakennuksineen – uusi käänne toi apua läheltä

Harvinainen omistussotku: Esko Huhdan tontille ilmestyi toinen omistaja vuosikymmenten takaa – nyt hänellä on 12 päivää aikaa tyhjentää tontti

Tarkalleen kello 10.28 torstaina se tapahtui. Teurasauton perävalot kaikkosivat, ja lopulta niitä ei näkynyt enää ollenkaan. 15 lypsylehmää lähti haminalaisen Ismo Kiurun tilalta viimeiselle matkalleen.

Eikä lypsylehmiä enää tänne tule. 40 vuoden urakka lehmien parissa päättyy.

– Kyllä on tyhjä ja ristiriitainen olo, huokaisee Ismo Kiuru.

Vielä perjantaiaamuna Kiuru nousi sängystä tavalliseen tapaansa kello 5. Tuntia aiemmin maitoauto oli käynyt hakemassa maidot.

– Maitotankin kävin pesemässä viimeisen kerran, sanoo Kiuru.

Navetassa on vielä muutama hieho. Valot sammuvat lopullisesti ensi viikolla, kun viimeiset hiehot lähtevät teuraaksi.

Sorkasta naamalle

Ismo Kiuru peri Haminan Lankilassa sijaitsevan maatilansa vanhemmiltaan 18-vuotiaana. Nyt hän on 56-vuotias. Parhaimmillaan karjaa on navetassa ollut reilut 30 päätä.

Lopettamispäätös kypsyi parin viime vuoden aikana, kun maitotilistä ei enää jäänyt mitään käteen. Lypsykarjan pito ei enää kannattanut. Viime lauantaina tuli mitta täyteen.

– Sorkkaa kun tuli naamaan, niin ajattelin, että miksi tätä enää pitää tehdä. Joka tapauksessa muutaman viikon sisään lopettaminen olisi pitänyt päättää, kertoo Ismo Kiuru.

Seuraavana päivänä hän soitti teurastamoon.

Lypsäviä Kiurulla on ollut kaiken kaikkiaan parikymmentä ja muuta karjaa viitisentoista.

– Varsinkaan tällaisilla pienillä tiloilla ei pärjää, kun maidosta maksettava korvaus on jatkuvasti pienentynyt. Samalla kulut kasvavat.

Ismo Kiuru muistelee vuotta 2014, kun maidosta maksettava hinta putosi 15 prosenttia. Sen jälkeen maidon hintaa kilpailutettiin, ja korvaus tipahti 16 prosenttia.

– Meiltä lähti parissa kuukaudessa 31 prosenttia. Ne, jotka pystyivät silloin laittamaan hanskat tiskiin, ovat pystyneet nauttimaan elämästään pitempään, tuumaa Ismo Kiuru.

Ismo Kiuru ei ole lopettamispäätöksensä kanssa yksin.

Pienet tilat katoavat

Viime vuonna Luonnonvarakeskus Luke laski, että 1 100 lypsykarjatilaa lopettaa maidontuotannon vuoteen 2020 mennessä. Se tarkoittaa, että yli 16 prosenttia lypsykarjatiloista on ajamassa tuotantoansa alas kahden vuoden aikana.

Esimerkiksi pelkästään Kaakkois-Suomessa oli 20 vuotta sitten yli 1 600 maitotilaa, nyt niitä on reilusti alle 300.

– Tältäkin seudulta on lopettanut 1–2 tilaa vuodessa, kertoo Ismo Kiuru.

Maidon tuotannon kokonaismäärä on viime vuosina laskenut Suomessa vain hieman. Käynnissä onkin maitotilojen raju rakennemuutos, jossa pienet maitotilat lopettavat kannattamattomina. Ne, jotka jatkavat, investoivat entistä suurempiin navetoihin ja lisäävät lypsylehmien määrää.

Useiden satojen lehmien navetat eivät enää ole harvinaisuuksia Suomessaan. Nuoret investoivat satapäiseen karjaan ja se on Kiurun mielestä ihan oikein.

– Karjamäärien kasvu on nuorempien hartioilla. He katsovat tulevaisuuteen, ja se heidän oikeutensa.

Isoja tilalle

Kun pientilallinen lopettaa, ei jatkajaa pienelle tilalle enää ole. Menestyvän tilan pitää olla iso ja karjaa niin paljon, että tuotantokustannukset saadaan mahdollisimman alas.

– Me pienet olemme jääneet auttamattomasti jalkoihin.

Ismo Kiurua harmittaa, kun pieniltä tiloilta on viety elämisen edellytykset. Moni ihminen olisi valmis maksamaan maitolitrastaan enemmän, jos korvaus menisi suoraan tuottajalle.

Kiuru ymmärtää, että kuljetus, jalostus ja kauppa tarvitsevat oman siivunsa maitolitran hinnasta.

– Mutta se kaupan osuus on liian suuri. Tuottajalle jää liian vähän.

Uutta kohti

Nyt Ismo Kiurulla on edessään uusi elämä. Tulevaisuuteen hän katsoo hieman nieleskellen. Töiden etsiminen ei ole tuottanut oikein tulosta.

– Toiset ilmoittivat, että turha kolkutella ovia. Jotkut sanoivat oven raosta, että mene hemmettiin.

Viime yönä Ismo Kiuru ei oikein saanut unta. Uuden tilanteen yli hän yrittää päästä huumorin avulla. Niinpä hän listasi, mitä tyhjällä navetalla voisi tehdä.

– Jos perustaisi vaikka salakapakan, jonka kautta voisi perustaa salaseuran. Sen avulla voisi harrastaa salametsästystä ja salakalastusta. Navetassa voisi kohdata salarakkaan, nauttia Salaneuvos-juustoa ja kertoa toisilleen salaisuuksia. Sitten paikalle voisi tulla salataksilla salamatkustaja, minkä jälkeen sinne tulisi salapoliisi, naurahtaa Ismo Kiuru.

Tamperelainen koodaaja Tuomas Salo, 40, väsyi vajaat neljä vuotta sitten VR:n hitaisiin verkkosivuihin. Jos junasta halusi valita paikan, sen valitseminen kesti ja kesti.

Salo käy välillä Helsingissä työmatkalla ja menee mieluiten junalla.

VR:n verkkokaupan hitaus liittyi vanhentuneeseen Flash-tekniikkaan, jota ilman paikkaa ei saanut varattua. Tekniikkaa pidetään yleisesti myös tietoturvan kannalta ongelmallisena.

Salo ei jäänyt vain voivottelemaan.

– Koodaan työkseni ja harrastuksekseni. Ajattelin kokeilla, pystynkö koodaamaan tähän paremman ratkaisun, Salo sanoo Ylelle.

Nyt VR on ottanut Salon ohjelmapätkän käyttöön.

Asiasta kertoi ensin Ilta-Sanomat. Aiemmin myös Tietoviikko kertoi asiasta.

Usean viikon työtunnit

VR:n aiemmassa verkkokaupassa ladattiin yksi vaunu kerrallaan, joten paikan valitseminen kesti ja kesti.

Tuomas Salon koodissa koko juna esitetään kerralla, minkä takia vaunusta toiseen on nopea selata.

Kuinka kauan koodaaminen kesti?

– Harrastuksessa ei lasketa työtunteja, mutta useamman viikon työtunnit siihen meni. Se oli tosi hauskaa hommaa.

Greenpeace ei voi ottaa vastaan VR:n rahaa

Salo jakoi työnsä avoimena lähdekoodina kaikkien käytettäväksi vajaat neljä vuotta sitten. Hän vinkkasi ratkaisusta silloin myös VR:lle, mutta junayhtiö ei tarttunut siihen silloin. VR kertoi, että heillä on uudistus tekeillä.

Tuomas Salo piti epätodennäköisenä, että VR ottaisi hänen koodinsa käyttöön. Tänä syksynä junayhtiön mieli kuitenkin muuttui.

VR kertoi tällä viikolla Twitterissä, että se ottaa Salon flashittoman paikanvalinnan käyttöön.

– Uutta vr.fi:tä odotellessa Tuomas Salo koodasi meille keinon flashittomaan paikanvalintaan, VR kertoo.

VR lahjoittaa Salon puolesta rahaa Greenpeacen ilmastotyöhön. Lisäksi VR palkitsee Salon perheen autojunapaketilla Lappiin.

Salo on tyytyväinen siihen, että hänen koodinsa menee käyttöön. Hän tarttui mieluummin toimeen kuin vain valitti.

–VR:n verkkokaupassa on ongelmansa. Pelkän kritisoinnin sijaan oli mahtavaa näyttää, että joitain asioita voi korjata melko helpostikin.

VR on tekemässä suurta uudistusta verkkokauppaan, mikä poistaa Flashin tarpeen kokonaan.

Greenpeace vastasi Twitterissä VR:lle, ettei se voi ottaa lahjoitusta vastaan.

– Sääntöjämme mukaan otamme vastaan rahaa vain yksityishenkilöiltä.

VR vastaa Twitterissä etsivänsä rahoille toisen kohteen.

Lue lisää:

Monen tietokoneessa yleinen Flash-ohjelma päivitettävä heti – Viestintävirasto: Hyökkäyksiä jo tehty

Tästä huoleton kerrostalokolmio puistonäkymin, mainostaa tarra joensuulaisen kerrostalon ikkunassa.

Sitkeästä markkinoinnista huolimatta tarra on ehtinyt olla ikkunassa jo viisi vuotta.

Joensuussa on takana vilkas asuntobuumi, minkä seurauksena yksittäisiä asuntoja on jäänyt myymättä.

Aaltoilevalla rakennusalalla se ei ole mitenkään poikkeuksellista.

Kun netin asuntovälityssivuston hakukoneeseen syöttää kymmenen Suomen suurinta kaupunkia, pitkään myynnissä olleita uudisasuntoja löytyy lähes kaikista kaupungeista.

Entistä isompi osuus uusista asunnoista myydään valmiina

Rakennusteollisuuden kokoamista tilastoista käy ilmi, että valmiiden myynnissä olevien asuntojen määrä on kasvanut selvästi vuoden takaisesta.

Viimeisin kysely on toukokuulta (pdf). Tuolloin myynnissä oli 7 055 asuntoa, joista valmistuneita oli noin kuudesosa.

Rakennusliikkeet yrittävät vauhdittaa kauppaa erilaisin tarjouksin. Ostajan puolesta saatetaan esimerkiksi maksaa vastikkeet useamman vuoden ajalta.

Lisäksi uusia asuntoja annetaan suoraan myytäväksi kiinteistönvälittäjille.

Heidänkin tilastot kertovat, että uusien asuntojen kauppa on hidastunut. Kiinteistön­välitys­alan keskusliiton mukaan tammi–heinäkuussa uudisasuntoja myytiin 11 prosenttia vähemmän kuin viime vuonna vastaavana aikana.

Rakennusteollisuuden ekonomisti Jouni Vihmon mukaan valmiina myytävien asuntojen osuus on edelleen maltillinen, eikä varsinaisesta ylitarjonnasta voida puhua vielä missään kaupungissa.

Vuosia tyhjänä olleet uudet asunnot ovat yksittäistapauksia.

Kauppa voi tyssätä monesta syystä

Rakennusliike Soimu on rakentanut Joensuuhun kokonaisen kerrostalokorttelin. Viidessä vuodessa vanhan poliisitalon tontille on noussut viisi kerrostaloa.

Toimitusjohtaja Petri Kahelin käyttää muistisääntönä Aku Ankan auton rekisterinumeroa: asuntoja on 313 ja autopaikkoja 131.

Kahta asuntoa lukuun ottamatta kaikki asunnot ovat menneet kaupaksi. Tosin kymmenen asuntoa rakennusliike myi lopulta sijoitusyhtiölle, joka vuorostaan yrittää myydä niitä.

Kahelin luettelee liudan syitä, miksi jonkun asunnon myyminen voi viedä vuosia. Ennakkosuunnittelu on epäonnistunut, asunto on tehty väärään aikaan tai väärään paikkaan. Asunto voi olla liian iso tai väärän mallinen.

Jos ostajaa ei löydy heti, myyntiaika venyy helposti vuosiin.

– Asiakas ajattelee, että kun asunto ei ole kelvannut toiselle, niin ei se kelpaa minullekaan, Kahelin sanoo.

Toisinaan rakennusyhtiöt antavat pitkään myynnissä olleita asuntoja vuokralle. Tällöin asunnon myyntihinta kuitenkin putoaa.

Mikäli asunto annetaan vuokralle, pitää sen tuoton olla riittävä. Pitkään myynnissä olleet asunnot ovat tyypillisesti kolmioita ja neliöitä, joille on vähemmän kysyntää vuokramarkkinoilla kuin yksiöille tai pienille kaksioille.

Maakuntakeskuksissa asuntoja rakennettu enemmän kuin väkiluku kasvaa

Asuntotuotannon nyrkkisääntö on yksinkertainen: uusia asuntoja tarvitaan, mikäli väestö ja talous kasvavat.

Mikäli kehitys kulkee toiseen suuntaan, on olemassa riski, että asuntoja rakennetaan liikaa.

Pellervon taloustutkimus nosti vuosi sitten Joensuun, Seinäjoen ja Rovaniemen esimerkeiksi kaupungeista, joissa uusia asuntoja on rakennettu enemmän kuin asukasluku on kasvanut (PTT).

Ekonomisti Jouni Vihmon mukaan tästäkään ei voi vielä päätellä, että asuntoja olisi rakennettu liikaa.

Kaupungeissa voi olla tarpeita, joiden takia asuntojen rakentaminen on järkevää. Esimerkiksi väestön vanheneminen on syy rakentaa lisää kerrostaloja lähelle palveluja, vaikka väestön määrä ei lisääntyisi. Sinkkutalouksien lisääntyminen taas lisää pienten asuntojen tarvetta.

"Emme levitä kaupunkimattoa"

Rakentamisen perusteena voi myös olla kaupungin halu kehittää keskustaa ja tiivistää asutusta.

Tämä pätee Joensuussa, missä kaupunki on määrätietoisesti kaavoittanut uutta asutusta keskustaan ja sen liepeille.

– Emme enää levitä kaupunkimattoa, vaan rakennamme asuntoja sinne, missä on entuudestaan palveluja, toteaa Joensuun kaavoituspäällikkö Juha-Pekka Vartiainen.

Joensuussa on kuntaliitosten kautta useita maaseututaajamia, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana väkiluku on kasvanut voimakkaasti juuri kantakaupungissa.

– Joensuun väkiluku on kasvanut viisi prosenttia, mutta keskustan kaupunginosissa kasvu on ollut 19 prosenttia, Vartiainen laskee.

Kaavoituksella kaupunki on pitänyt huolen, että asuntoja riittää, eikä niiden hinta nouse liian korkeaksi.

Pelkästään viime vuonna valmistui lähes 900 uutta asuntoa. Vartiaisen mukaan ennätyksellistä asuntobuumia selittää Savonlinnan opettajankoulutuksen ja noin 700 opiskelijan muutto Joensuuhun.

Asuntorakentaminen hiipuu

Teoriassa asuntoja voidaan rakentaa liikaa, mutta ekonomisti Jouni Vihmo ei usko, että näin käy käytännössä.

Vihmo vakuuttaa, että Suomessa rakennusliikkeet seuraavat hyvin tarkasti kohteidensa kannattavuutta. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että samalla kun valmiina myytävien asuntojen määrä on kasvanut, uusien rakennuslupien määrä on romahtanut.

Lähivuosina asuntorakentamisen tahti siis hiipuu.

Rakennusliike Soimun toimitusjohtaja Petri Kahelin arvioi, että Joensuussa asuntotuotanto puolittuu viime vuoden 900 asunnosta. Täysstoppia ei kuitenkaan tule.

Syykin on yksinkertainen: asunnot kuluvat.

Mitä pitkään myynnissä olleille uusille asunnoille pitäisi tehdä? Voit keskustella aiheesta kello 22:een asti.

Lue lisää:

Suomeen on rakennettu ennätystahtiin uusia koteja – pian vauhti hiipuu, sillä rakennusluvat sukeltavat jo jyrkästi

Toisen ihmisen puhelimen tutkimisesta luvatta voi saada tuntuvat sakot. Poliisi saa joka vuosi tutkittavaksi satoja tapauksia, joissa rikosnimikkeenä on viestintäsalaisuuden loukkaus.

Kysymys on samasta asiasta kuin pitkään laissa ollut kirjesalaisuus. Nykyään sama laki suojaa kirjeiden lisäksi myös sähköistä viestintää: sähköposteja, puheluita, tekstiviestejä, sosiaalisen median yksityisviestejä ja jopa verkkoselailutietoja. Luottamuksellisen viestinnän suoja on siis tavallaan laajempi kuin ennen.

Ylen tilaamista oikeuden ratkaisuista selviää, että teon rangaistavuus on tullut joissakin tapauksessa yllätyksenä tuomitulle. Mutta se mikä tekijöille on uteliaisuutta, on uhrille usein ahdistavaa yksityisyyteen kajoamista.

Viestintäsalaisuuden loukkauksesta rapsahtaa yleensä sakkoja sekä 200–800 euron korvaukset uhrille. Törkeimmissä tapauksissa tekijä voi saada jopa kolmen vuoden vankeusrangaistuksen.

Tässä jutussa voit lukea kolmesta tapauksesta viime vuosilta. Niissä on kyse rikoslain mukaisista rikoksista – viestinnän luottamuksellisuuden rikkominen voi olla epäkohteliasta tai loukkaavaa silloinkin, kun se ei ole laitonta.

1. Ex-miehen lahja olikin Troijan hevonen

Se alkoi lahjoitetusta älypuhelimesta. Naisen entinen puoliso oli antanut hänelle uuden kännykän, joka oli vieläpä asennettu käyttövalmiiksi.

Puhelimen uusi omistaja tuskin epäili mitään. Jälkeenpäin hän sanoi tosin huomanneensa, että kännykkä oli kuumentunut oudosti iltaisin ja öisin.

Puoli vuotta myöhemmin ex-mies tuli tapaamaan lapsiaan. Silloin paljastui, että valvontalaitteiden parissa työskentelevä mies tiesi entisen vaimonsa elämästä asioita, joita nainen ei ollut mielestään varmasti kertonut tälle.

Mies vaikutti tietävän esimerkiksi valokuvasta, jonka naisen uusi puoliso oli lähettänyt hänelle. Nainen vakuutti myöhemmin oikeudelle, ettei hän ollut edes näyttänyt kuvaa kenellekään.

Kun nainen oli kertonut oudoista tapahtumista asianajajalle, tämä pudotti uutispommin. Asianajajan mukaan heidän toimistonsa nettisivulla oli samana päivänä vierailtu vakoiluohjelman kautta. Hän päätteli, että vakoiluohjelma oli asennettuna naisen kännykkään, jonka selaimella tämä oli katsonut asianajotoimiston tietoja.

Tapahtumat pelottivat naista ja hän kertoi myöhemmin kärsineensä unettomuudesta ja painajaisista.

Oikeudessa mies myönsi asentaneensa vakoiluohjelman naisen puhelimeen hetken mielijohteesta. Hän kuitenkin puolustautui väittämällä, ettei muutaman kymmenen euroa maksanut ohjelma ollut toiminut eikä hän ollut saanut sen avulla mitään tietoa.

Lisäksi väitetystä vakoiluohjelmasta ei enää poliisitutkinnassa löytynyt jälkeäkään. Asiantuntijana kuullun poliisin mukaan ohjelman pystyy kuitenkin poistamaan toiselta laitteelta käsin niin, ettei siitä jää todisteita vakoiltuun laitteeseen.

Käräjäoikeus katsoi miehen syyllistyneen viestintäsalaisuuden loukkaukseen, kun hän oli ilman lupaa hankkinut haltuunsa uhrin ja kolmannen osapuolen välisiä viestitietoja ja viestejä. "Mielijohteesta" asennettu vakoiluohjelma tuli maksamaan hänelle sakkojen, uhrille maksettavien korvausten ja oikeudenkäyntikulujen jälkeen yhteensä yli 10 000 euroa.

Ratkaisu ei ole lainvoimainen, sillä mies on valittanut saamastaan tuomiosta hovioikeuteen, eikä juttua ole vielä käsitelty siellä.

2. Isä asensi "poliisin luvalla" tyttären puhelimeen kuuntelusovelluksen – tuomittiin silti

Eräänä päivänä perheen tytär huomasi puhelimensa näytöllä oudon punaisen täplän. Se tuntui tulevan näkyviin aina, kun tytär puhui puhelimessa äitinsä tai tämän uuden miehen kanssa. Vanhempien avioliitto oli päättynyt eroon ja huoltajuuskiistaan.

Punaisen täplän paljastuminen avasi vyyhdin, jonka taustalla oli tyttären isä. Hän oli asentanut alaikäisen lapsensa puhelimeen puheluita tallentavan sovelluksen.

Oikeudelle mies kertoi kysyneensä jopa poliisilta lupaa tyttären puheluiden tallentamiseen. Hän oli kuitenkin jättänyt kertomatta poliisille, että aikoi tallentaa salaa myös ex-vaimonsa ja tämän uuden miehen puheluita tyttären kanssa.

Syytettynä mies sanoi halunneensa vain suojella tytärtään äidin häiritseviltä puheluilta lastensuojelulain mukaisesti. Oikeuden mukaan lastensuojelulaki ei kuitenkaan anna lupaa kuunnella puheluita, kuten mies oli tehnyt. Tilanne olisi voinut olla toinen, jos isällä olisi ollut esimerkiksi perusteltu syy epäillä lapsensa käyttävän huumeita.

Poliisin vastoin parempaa tietoa antama neuvo ei poistanut miehen syyllisyyttä – kuten ei sekään, ettei miehen voitu todistaa todella kuunnelleen tallentamiaan puheluita.

Hovioikeus muistutti puhelinsalaisuuden olevan suojattu perustuslaissa. Se tuomitsi miehen ex-vaimonsa sekä tämän uuden puolison viestintäsalaisuuden loukkaamisesta sakkoihin. Korvausten ja oikeudenkäyntikulujen jälkeen maksettava summa nousi tässäkin tapauksessa tuhansiin euroihin.

3. Mies sanoi avanneensa naisen sähköposteja vahingossa – oikeus ei uskonut

Tässä tapauksessa nainen oli jo avioliiton aikana huomannut, että hänen sähköpostiviestejään oli avattu ennen kuin hän oli ehtinyt niitä itse lukea. Mutta kun sama touhu jatkui eron jälkeen, nainen päätti ilmoittaa asiasta poliisille.

Oikeudessa mies myönsi lukeneensa ex-vaimonsa sähköpostiviestejä, mutta ei mielestään ollut tehnyt mitään rikollista. Miehen mukaan heillä oli avioliiton aikana ollut käytäntönä, että kumpikin saa lukea toisen sähköposteja, eikä nainen ollut kieltänyt tekemästä niin eron jälkeenkään. Nainen oli eri mieltä.

Miehellä oli oikeudessa muitakin selityksiä teolleen. Hän sanoi avanneensa ex-vaimonsa sähköpostitilin vahingossa, kun käyttäjätunnus ja salasanat olivat tallentuneet yhteiselle koneelle. Oikeus ei uskonut: olihan erosta kulunut jo kaksi vuotta.

Lisäksi mies puolusteli tekemistään kertomalla, että salasana oli aikanaan ollut kaikkien saatavilla kirjekuoren päälle kirjoitettuna. Oikeuden mukaan sillä ei kuitenkaan ole väliä, miten käyttäjätunnus ja salasana päätyvät vääriin käsiin. Kun niitä käyttää viestien lukemiseen ilman lupaa, kyse on viestintäsalaisuuden loukkaamisesta.

Miehen oma perustelu toiminnalleen oli se, että hän halusi etsiä ex-vaimonsa sähköpostista tietoja vain itsestään ja tyttärestään. Hän hankki tietoa kuitenkin laittomin keinoin ja joutui maksamaan siitä lähes 3 900 euroa sakkoina, korvauksina ja oikeudenkäyntikuluina.

Onko sinulla kokemuksia siitä, että joku on rajoittanut elämääsi jutussa mainittujen kaltaisilla keinoilla? Voit kertoa kokemuksistasi toimittajalle: veli-pekka.hamalainen@yle.fi. Emme julkaise mitään kertomaasi sopimatta siitä erikseen.

Lue myös:

Astronautti kävi salaa katsomassa entisen kumppaninsa tilitietoja ollessaan kansainvälisellä avaruusasemalla

Arjen näkymätön työ jää heteroparisuhteissa usein naisen harteille. Lastenjuhlien järjestäminen, läksyistä huolehtiminen ja jumppakassien tyhjentäminen, pieneksi käyneiden kurahousujen uusiminen, joulukorttien lähettäminen sekä yhteydenpito sukulaisiin ja lasten ystäväperheisiin vaativat aikaa ja energiaa.

Henkistä kuormitusta, jonka arjen loputon tehtävälista aiheuttaa, kutsutaan metatyöksi.

Kati Hannikainen on rahoitussihteeri ja kahden lapsen äiti. Hän hoitaa perheensä koordinointi- ja suunnittelutyön.

– Havahduin metatyön tekemiseen, kun mies oli lähdössä lasten kanssa mökille. Löysin itseni pakkaamasta niin miehen kuin lastenkin laukkuja. Ensin lopetin miehen ja myöhemmin myös lasten tavaroiden pakkaamisen. Totesin, että kyllähän aikuinen ihminen osaa ne itsekin huolehtia. Myös lapsilleen.

Hannikaisen perheessä kotityöt ja lastenhoito jaetaan pitkälti tasan. Metatyötä on hankalampi jakaa, sillä puoliso on vuorotyössä.

– Se on jatkuvaa organisointia, jotta saa pidettyä arjen palapelin kasassa. Kuulostaa pikkuhommille, mutta pikkuhommia kertyy useita viikossa.

Nainen on perheen projektipäällikkö

Pelkästään arkiruokailu aiheuttaa Hannikaiselle metatyötä, sillä lapsilla on allergioita. Kun perhe käy kylässä, juhlissa, kaupungilla tai matkoilla, Hannikainen pitää huolta, että kaikille löytyy sopivaa syömistä.

– Metatyö on ikään kuin perheen projektipäällikönä oloa: ajan, rahan ja muiden resurssien organisoimista, priorisoimista ja aikatauluttamista.

Hannikaisen mielestä metatyön jakaminen on tasa-arvokysymys.

– Ihan samalla tavalla, kuin kotityöt ja lastenhoitokin.

Sukupuolentutkimuksen väitöskirjatutkijan Raisa Jurvan mukaan metatöiden jakaminen voi olla vaikeaa myös ulkoisen paineen vuoksi.

– Vaikka perheen piirissä yritettäisiin jakaa vastuu tasan, muualta saatetaan olettaa sukupuolen mukaan tietynlaista toimintaa. Tämä voi näkyä esimerkiksi siinä, kenelle päiväkodista soitetaan, jos lapsi on kipeä – isälle vai äidille.

Tästä myös Hannikaisella on kokemusta.

– Kun toinen lapsista kävi puheterapiassa, sieltä soitettiin tietenkin minulle. Ilmaisin puhelimessa, että meidän perheessä lasten isä huolehtii näistä asioista. Sieltä kommentoitiin, että anteeksi, en tiennyt että olette eronneet. Vastasin, että en minäkään.

Hannikainen koki kommentin loukkaavana etenkin puolisoaan kohtaan.

– Aivan kuin mies ei muka kykenisi lasten asioiden hoitamiseen muuten kuin pakon edessä erotilanteessa.

Heteroparisuhteita tutkinut Raisa Jurva muistuttaa, ettei metatyön kasautuminen naisille selity luonteenpiirteillä, asenteilla tai yksilöpsykologisella tarkastelulla.

– Kyse ei ole siitä, että naiset olisivat hoivaan taipuvaisempia tai että yksilö olisi tietynlainen. Arjen tavat muodostuvat tekemistä toistamalla. Toistojen kautta asioista tulee rutiinia ja luontevaa ihan kenelle tahansa.

Metatyö täyttää arjen

Metatyö voi olla uuvuttavaa, mutta myös palkitsevaa. Lauriina Äärelä työskentelee jooga- ja pilatesohjaajana. Hän on kahden lapsen äiti ja hoitaa perheessään metatyöhön liittyvät asiat.

– Siitä tulee fiilis, että hommat rullaavat ja on hyvä pöhinä päällä. Tykkään ottaa langat omiin käsiini. Silloin asiat hoituvat kuten haluan.

Äärelä ei ihmettele, että moni väsyy metatyöhön. Varsinkin, jos rauhoittumiselle ei löydy aikaa.

– Metatyö kyllä täyttää tyhjät kohdat, jos sellaisia arjessa on.

Äärelän ystäväpiirissä jaetaan kokemus siitä, että heterosuhteissa naiset hoitavat arjen suunnittelutyön.

– Naiset tekevät, hallinnoivat ja ajattelevat. Harva mies on perheen pääorganisoija.

Perheessä on kaksi poikalasta, joille Äärelä toivoo metatyön tekemisen taidon periytyvän. Äärelän mukaan ennakoinnilla voi välttää stressiä ja helpottaa arjen sujumista.

– Ettei vahingossa käy niin, että äiti tekee lasten puolesta kaiken. Täytyy olla tarkkana, ettei itse huku metatyöhön.

"Taloudellisesta epätasa-arvosta aiheutuisi haittaa perheellemme"

Elina Siira on yrittäjä ja yhden lapsen äiti. Kun lapsi oli 1-vuotias ja äitiysloma loppui, Siira päätti, ettei aio ottaa yksin vastuuta metatyöstä.

– Ylimääräisistä metatöistä luopuminen vapautti energiaa normaalin työpäivän tekemiseen. Lopetin potemasta huonoa omatuntoa suunnittelemattomista kotitöistä.

Myös Siiran kokemuksen mukaan pienen lapsen kanssa oli helppo luisua perinteiseen työnjakoon, jossa nainen hoitaa kotia hieman miestä enemmän. Kun Siiran tytär oli alle vuoden ikäinen, hän oli enemmän riippuvainen äidistään kuin isästään.

– Huomasin ajattelevani, että olisi taloudellisesti järkevämpää, että mies saisi keskittyä täysillä työhönsä. Sitten toruin itseäni tästä ajatuksesta, Siira kertoo.

– Hälyttävää ei ole se, mitä kyseinen työnjako tarkoittaisi juuri nyt, vaan mitä se tarkoittaisi 10 tai 20 vuoden päästä. Jos panostaisin joka viikko muutaman tunnin enemmän kotitöiden suunnitteluun ja tukisin näin puolisoni mahdollisuutta keskittyä omaan uraansa, kuilu välillämme syvenisi. Tällainen työnjako ohjaisi meitä taloudelliseen epätasa-arvoon, josta seuraisi ainoastaan haittaa perheellemme.

Siira muistuttaa, ettei meta- tai kotitöistä makseta palkkaa tai eläkettä. Mikäli parisuhde joskus kariutuu, on puolisostaan taloudellisesti riippuvainen henkilö vaarassa jäädä tyhjän päälle. Pahimmassa tapauksessa hän ei voi taloudellisen tilanteen takia erota puolisostaan.

Sukupuolentutkimuksen väitöskirjatutkija Raisa Jurvan mukaan useissa tutkimuksissa perinteistä työnjakoa, jossa äidillä on suurempi vastuu kodin- ja lastenhoidosta perustellaan juuri taloudellisuudella.

– Jos katsotaan ryhmänä naisia ja miehiä, miehillä on parempi asema työmarkkinoilla ja täten varaa jäädä kotiin. Useimmissa perheissä ei myöskään lasketa, mitä erilaiset vaihtoehdot perheelle kustantaisivat. Toisin sanoen naiset hoitavat kotiasioita tavan takia.

Tasa-arvopuheeseen kutsutaan naisia, muutokseen tarvitaan miehiä

Metatyö kuormittaa ja moni nainen kokee taakan epäreiluksi. Jurvan mukaan seuraavaksi tulisikin tarkastella, keneltä muutosta tilanteeseen vaaditaan.

– Tasa-arvopuheen piiriin kutsutaan perinteisesti naisia, kun on kyse heterosuhteista. Naiset ottavat tehtäväkseen tasa-arvoon pyrkimisen. Siitä muodostuu jälleen yksi työtaakka naisille.

Suomea pidetään tasa-arvon mallimaana, jossa tasa-arvo on jo saavutettu. Näin ollen parisuhde, jossa tasa-arvo ei käytännön tasolla täysin toteudu voi näyttäytyä naisen epäonnistumisena tasa-arvon vaatimisessa ja näin ollen tuntua häpeälliseltä.

– Tällöin on erittäin ongelmallista, jos vastuutamme ainoastaan naiset tasa-arvon vaatimiseen ja sen ylläpitämiseen.

Miehille ei myöskään koidu sosiaalista sanktiota, jos he laiminlyövät meta- tai hoivatyötä.

– Harvalla työpaikalla ihmetellään, jos mies pitää vain kaksi kuukautta isyyslomaa siinä missä äiti saattaa olla vuoden pois töistä. Kaksi kuukautta saatetaan nähdä jopa erikoisen hienona vetona. Äitejä ei kehuta hoivatyöstä samalla tavalla.

Naisille rutiinista poikkeaminen taas voi tuntua raskaalta. Kun yhdeltä sukupuolelta odotetaan hoivatyötä ja yhdeltä ei, solahdetaan helposti tapaisuuksiin. Tavat taas helpottavat arjen sujumista.

– Elämme yksilöllisessä kulttuurissa, jossa usein kuulee perusteltavan, että perinteinen työnjako sattuu sopimaan juuri meidän perheelle. Parisuhde ei kuitenkaan sijaitse kulttuurillisessa tyhjiössä, vaan tapojen mukaan on helppoa elää osittain siksi, että ne hyväksytään ulkopuolelta.

Tilanne ei muutu, ennen kuin miehiltä vaaditaan yhtälaista hoivavastuuta. Jurva toivookin, että myös miehet saataisiin tasa-arvokeskustelun pariin.

– Hiljaisuus kahvipöydässä ei auta asiaa.

Voit osallistua jutun alla keskusteluun aiheesta perjantaina 6.9.2019 kello 17 saakka.

Kokoomuksen uusi puoluesihteeri on Kristiina Kokko. Valinnasta päätti kokoomuksen puoluevaltuusto Helsingissä.

Kokoomuksen puoluejohto ehdotti Kokkoa tehtävään yksimielisesti.

Helsinkiläinen Kokko, 41, on työmarkkinakeskusjärjestö Akavan kehityspäällikkö. Hän on toiminut aiemmin monen ministerin erityisavustajana sekä kokoomuksen opiskelijajärjestön Tuhatkunnan puheenjohtajana.

Koulutukseltaan Kokko on teologian maisteri. Hän on työskennellyt myös seurakuntapastorina Lauttasaaressa Helsingissä.

Kokon edeltäjä on Janne Pesonen, joka kertoi kesäkuussa jättävänsä tehtävän. Pesonen valittiin tehtävään helmikuussa 2016.

Lentokonemekaanikko on jäänyt kiinni matkustajalentokoneen tahallisesta sabotoinnista Yhdysvalloissa. Kyseinen mekaanikko näpelöi heinäkuussa American Airlinesin konetta, jotta saisi ylitöitä. Hän kertoo olettaneensa, että lento myöhästyisi tai peruuntuisi koneen vian vuoksi.

Mies perustelee toimintaansa sillä, että hän oli pettynyt työsopimuskiistaan ja siitä aiheutuneeseen tulonmenetykseen.

Tapaus sattui Miamin lentokentällä. Sabotoidun koneen oli määrä lentää Bahamasaarten Nassauhun.

Lentäjät havaitsivat vioista varoittavan varoitusvalon, kun kone oli jo valmiina lähtöön kyydissään 150 matkustajaa. Koneen tarkastuksen yhteydessä paljastui, että konetta oli sabotoitu laittamalla vaahtomuovia ja liimaa navigaatiojärjestelmään kuuluvaan sensoriin.

Mekaanikkoa uhkaa teon vuoksi enimmillään 20 vuoden vankeustuomio.

Tosiasiat tiskiin, vaikka korvia kuumottaisi: moni on saanut ensitietonsa seksistä ja seksuaalisuudesta pornoa katselemalla.

Saksassa filmejä katsotaan nyt myös yliopistoissa, joissa tutkija Madita Oeming opettaa pornosta.

Jos vetäisit päiväkahvit väärään kurkkuun, niin oikaistaanpa heti:

– Kyse ei ole siitä, että sammutan valot ja pornofilmi pyörii seuraavat 90 minuuttia. Emme myöskään puhu minun tai opiskelijoiden mieltymyksistä, siinä kulkee selvä raja, Oeming sanoo saksalaislehti Der Spiegelin haastattelussa.

Kuin kirjallisuutta analysoisi

Aihepiirin tutkiminen on Oemingin mukaan merkittävää siksi, että nykyään porno on ilmaiseksi kaikkien saatavilla.

Luennolta voi tulla kotitehtäväksi pornon katselua. Nähtyä analysoidaan samaan tyyliin kuin kirjallisuustiede analysoi romaaneja.

– Ei porno tietenkään ole mikää Kafka-romaani, se on minulle luonnollisesti selvää, Oeming myöntää.

Tutkittavaa riittää kuitenkin esimerkiksi pornon syntyhistoriassa, materiaalin kirjossa sekä pornon ympärillä elävässä kulttuurissa. Opinnot ovat poikkitieteellisiä ja yhdistelevät muun muassa elokuva-, sukupuolen- ja kulttuuriantropologian tutkimusta.

Tutkija: Jo koululaiset tarvitsevat pornokompetenssia

Pornon katselu on muuttunut.

Aiemmin kaiveltiin laatikon pohjalle piiloteltuja vhs-kasetteja ja kurkittiin kaupassa lehtihyllyn yläriviä. Nyt porno on helposti etsittävissä suoraan verkosta.

– Samanaikaisesti ymmärryksemme pornografiasta ja pornoteollisuudesta on todella rajoittunutta. Mielestäni se on vaarallista. Pornon ei pitäisi olla tabu, Oeming perustelee saksalaislehdelle.

Pornoa myös katsotaan paljon. Väestöliiton muutaman vuoden takaisen selvityksen mukaan nuorista ja keski-ikäisistä miehistä noin 90 prosenttia oli katsellut nettipornoa vuoden sisällä. 20-vuotiaiden naisten ikäluokasta puolestaan jopa 60 prosenttia oli katsellut verkkopornoa.

Kurssilla käsitellään seksismiä, rasismia, antifeminismiä, konservatiivista pelkoa, digitalisaatiota, vihapuhetta ja leimaantunutta mediakeskustelua. tutkija Madita Oeming Twitterissä

Pornosta on pystyttävä puhumaan aiempaa avoimemmin, sillä myös pienet lapset löytävät sen pariin.

Kouluikäiset tai nuoremmat eivät pysty ymmärtämään tai käsittelemään näkemäänsä yksin. Silloin on tärkeää, että edes aikuiset osaavat. Aiheesta on puhuttu jo vuosia.

– Mielestäni "pornokompetenssi" kuuluu jopa osaksi koulujen opetussisältöjä, Oeming arvioi.

Oeming tekee väitöskirjaa pornoriippuvuudesta. Viime lukuvuonna hän opetti porno-opintoja Paderbornin yliopistossa Saksan Nordrhein-Westfalenissa. Tänä vuonna kurssi on tarjolla berliiniläisessä yliopistossa.

Tutkija joutui vihamyrskyyn

Pornografiaan liittyviä kursseja on nähty myös suomalaisissa yliopistoissa, esimerkiksi Turussa. Moni kuitenkin epäilee, miten objektiivinen pornon katselu onnistuu.

– Ihmiset eivät käsitä, miten pornoa voi onnistua katsomaan tieteellisesti. He pitävät kiihtymystä liian voimakkaana, Oeming arvioi saksalaislehdelle.

Kun pornokurssi tänä syksynä tuli osaksi berliiniläisyliopiston tarjontaa, tutkija sai niskaansa ärhäkän palauteryöpyn. Muun muassa AfD-poliitikko Beatrix von Storch arvosteli kurssia Twitterissä.

– Kiinalaiset kouluttavat satoja miljoonia insinöörejä ja ohjelmoijia, ja saksalaisyliopistoissa katsotaan pornoa. Tämä on veronmaksajien tahallista vahingoittamista ja akateemikkojen tyhmentämistä, von Storch tilittää.

Vastaustviitissään Oeming kutsuu von Storchin mukaan kurssille.

– Kurssilla käsitellään seksismiä, rasismia, antifeminismiä, konservatiivista pelkoa, digitalisaatiota, vihapuhetta ja leimaantunutta mediakeskustelua – varmaan myös jotain sinulle? Oeming sanailee.

Oeming kertoo Spiegelille, että hän on tottunut perustelemaan tutkimuksensa lähtökohtia aiemminkin.

Nyt hän on kuitenkin ensimmäistä kertaa joutunut työnsä vuoksi myös juutalaisvastaisten solvausten kohteeksi. Tutkija ei kuitenkaan aio lannistua.

– Tämä osoittaa vain, miten tarpeellista työni on, Oeming sanoo.

Oemingin yliopisto-opetuksesta kirjoittaa myös sanomalehti Mitteldeutsche Zeitung.

Lisää aiheesta:

Nettiporno on valtavirtaa, pornotietämys ei – pornoriippuvuus on vaikea puheenaihe

Nuorelle pornon näkeminen ei ole enää valinta – nettipornoon eivät ikärajatkaan pysty

Vuonna 1982 vahvistettu valtakunnallinen lintuvesiohjelma on toteutunut hyvin. Ohjelman kohteista yli 70 prosenttia on joko suojeltu tai ostettu valtiolle.

Suomen lintuvesiohjelma on huomioitu myös Euroopan unionissa. Toisaalta sen toteutumista on kiitelty, mutta samalla on moitittu siitä, etteivät lintuvesien kunnostukset ole edenneet riittävästi.

– Valtaosa meidän vesilinnustosta ja suuri osa meidän kahlaajista ovat 20 vuodessa tulleet uhanalaisiksi. Ennen kaikkea järvien rehevöityminen ja samentuminen ravinnepäästöjen ja humuspäästöjen takia ovat siihen syynä, sanoo Suomen ympäristökeskuksen vanhempi tutkija Markku Mikkola-Roos.

Mikkola-Roos muistuttaa Suomen lintuvesien tärkeydestä koko Euroopan laajuisesti.

– Suomi ja Ruotsi ovat ne valtiot, jotka tuottavat valtaosan Euroopan ja ennen kaikkea EU:n vesilintujen ja kahlaajien poikastuotosta. Muut maat metsästävät niitä lintuja, jotka ovat kasvaneen Suomessa ja Ruotsissa. Myös monimuotoisuuden kannalta tämä järvien kunnostus on hurjan tärkeä asia.

Talkootyön tarve suuri

Ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö ovat yhteisvoimin aloittamassa elinympäristöjen parantamishanketta. Lintuvesien lisäksi siinä ovat mukana suot ja perinnemaisemat. Hallitusohjelmassa rahaa luvataan 42 miljoonaa euroa, mutta summa tarkentuu budjettineuvotteluissa.

– Vuosille 2021–2027 tarve on sata miljoonaa euroa. Ensimmäisen kerran sitten 80-luvun on tulossa sellaisia resursseja, että lintuvesikunnostuksia voidaan toteuttaa kunnolla, sanoo Mikkola-Roos.

Maa- ja metsätalousministeriön asiantuntija Heidi Krüger vahvistaa, että ministeriö on avannut hankehaun, jossa halutaan tukea arvokkaiden lintuvesien kunnostusta.

– Lintuvesien kunnostuksessa pitää pyrkiä kustannustehokkuuteen. Pitää miettiä hyvin tarkkaan, mitä lähdetään tekemään ja mitä sillä rahalla saadaan. Tarvitaan myös paljon talkootyötä. Uskomattoman isoja asioita saadaan aikaan, kun vapaaehtoisten työpanos osataan organisoida oikein.

Jo olemassaolevien lintuvesien kunnostuksen rinnalla on mahdollista perustaa uusia vesilinnuille sopivia alueita, esimerkiksi käytöstä poistetuille turvetuotantoalueille tai veden alle jääneille pelloille.

Vesilintujen määrä kertoo järven tilasta

Lintuvesien kunnostuksella on selvä päämäärä, saada vesilintukannat nousuun.

– Linnut ovat ravintoverkon huippu. Jos lintukannat saadaan nousuun, se osoittaa, että järven tila on parantunut, sanoo vanhempi tutkija Markku Mikkola-Roos Suomen ympäristökeskuksesta.

Suomessa kunnostusta kaipaa yli 200 lintuvettä. Osassa tarvitaan isoja ruoppaustoimia, joissakin riittää pelkkä vedenpinnan nosto pohjapadon avulla. Rantaniittyjä voidaan hoitaa laiduntamalla.

Ennen varsinaisia kunnostustoimia tarvitaan suunnittelua. Monissa kohteissa suuria haasteita kunnostustöille aiheuttaa alueiden hajanainen omistus. Kunnostustöihin sopivia koneita ja osaavia urakoitsijoitakaan ei välttämättä ole tarpeeksi.

– Niitäkin tarvitaan varmaan enemmän, mitä nykyisin on käytössä. Työsarkaa urakoitsijoille varmasti riittää tulevina vuosina, kun lintuvesiä ruvetaan pistämään kuntoon, sanoo Hydrologia-LIFE-hankkeen projektipäällikkö Tuomas Haapalehto Metsähallituksesta.

Helsingin yliopiston professori Anu Kantola ja akatemiatutkija Hanna Kuusela julkaisivat tällä viikolla kirjan tutkimuksestaan Huipputuloiset - Suomen rikkain promille.

Jo ennen kirjan julkaisua alkoi kiihkeä keskustelu, jossa osansa saivat tutkittujen jyrkät mielipiteet verotuksesta ja köyhistä sekä käytetty tutkimusmenetelmä.

Anu Kantola vastasi keskusteluun Sannikka&Ukkola -ohjelmassa. Hän kertoi yllättyneensä kohusta ja uskoi sen johtuneen osittain siitä, että vastaavia tutkimuksia ei ole aiemmin Suomessa tehty.

– Tietysti siihen sisältyy myös voimakkaita poliittisia jännitteitä. On ihan hyvä, että käydään läpi onko tässä tutkimuksessa mitään järkeä.

Kantola ja Kuusela haastattelivat tutkimukseensa 90:ää henkilöä, jotka kuuluvat Suomen eniten ansaitsevien viiden tuhannen ihmisen joukkoon.

Mutta kertovatko tulokset todella siitä, mitä kaikki rikkaat ajattelevat?

– Haastatteluistahan ei tule tulokseksi tarkkoja määriä tai prosentteja, mutta sieltä tulee ihmisten puhemaailma ja ajattelutavat esiin, se mitä he arvostavat ja mitä asioita painottavat.

Kantolan mukaan tutkijat varmistivat, että otos oli edustava eikä kyseessä ollut "missään tapauksessa mikään änkyräotos”.

– Siellä oli mukana myös erittäin hyvin käyttäytyviä ja maltillisia sekä sosiaalisia johtajia.

Yksi tutkimuksen havainto oli, että huipputuloiset ovat osittain irtautumassa suomalaisesta yhteiskunnasta. Esimerkiksi kaikki perijät eivät enää näe Suomea kiinnostavana sijoituskohteena.

Se huolestutti tutkijoita.

– Suomi tarvitsee rikkaitaan. He ovat talouden päättäjiä ja olisi tärkeää, että tämä maa olisi sellainen, että hekin olisivat tätä kehittämässä.

Katso Anu Kantolan koko haastattelu Sannikka&Ukkola -ohjelmassa:

Ukrainan ja Venäjän välinen vankienvaihto on toteutunut. Molemmat maat vapauttivat 35 vankia.

Venäjän Ukrainaan luovuttamien vankien joukossa on muun muassa elokuvaohjaaja Oleg Sentsov ja 24 merimiestä, jotka otettiin kiinni Mustanmeren laivastoselkkauksen yhteydessä.

Venäjä oli tuominnut Krimin miehitystä vastustaneen elokuvaohjaaja Sentsovin terrorismista 20 vuoden vankeuteen. Sentsovin kannattajien mukaan tuomio annettiin tekaistujen todisteiden perusteella.

Ukrainan vapauttamien vankien joukossa on puolestaan muun muassa Volodymyr Tsemah, jota Hollannin syyttäjäviranomaiset ovat halunneet kuulustella MH17-matkustajalentokoneen alasampumisesta liittyen.

Tsemah toimi vuonna 2014 separatistien ilmatorjunnan komentajana lähellä aluetta, josta malesialaisen matkustajakoneen tuhonnut ilmatorjuntaohjus tiettävästi ammuttiin. Turmassa kuoli 298 ihmistä. Hollannin hallitus sanoo olevansa pettynyt Ukrainan päätökseen vapauttaa Tsemah.

"Tunteikkaita kohtaamisia lentokentällä"

Vankienvaihto tapahtui samanaikaisilla lennoilla Moskovan ja Kiovan välillä. Kiovassa Boryspilin lentokentällä vapautettuja vankeja olivat vastaanottamassa presidentti Volodymyr Zelenskyi, vapautettujen omaiset ja suuri joukko median edustajia.

Kentällä nähtiin tunteikkaita kohtaamisia, kun omaiset halasivat palaavia vankeja.

Presidentti Zelenskyi luonnehti vankienvaihtoa ensimmäiseksi etapiksi ja askeleeksi Venäjän ja Ukrainan vuoropuhelun palauttamisessa.

Liennytyksen eleen toivotaan pohjustavan tulevia keskusteluja Itä-Ukrainan sodan umpisolmun avaamiseksi. Zelenskyi toivoi, että pian voitaisiin käydä keskusteluja niin sanotussa Normandian formaatissa, siis Venäjän, Ukrainan, Saksan ja Ranskan kesken.

Vankienvaihto on myös sulka hattuun Ukrainan uudelle presidentille. Toisaalta Ukrainassa on myös kovasanaisesti arvosteltu myönnytyksiä, joita vankeinvaihdossa tehtiin Krimiä miehittävälle ja Itä-Ukrainan separatistialueita ylläpitävälle Venäjälle.

Suunnitellusta vankienvaihdosta kerrottiin enimmäisen kerran jo viikko sitten, mutta tieto peruttiin myöhemmin.

Lisää aiheesta:

Presidentti Niinistö: Vankien vaihto Venäjän ja Ukrainan välillä tervetullut ensiaskel rauhanprosessissa

Sähkötupakan kieltäminen Suomessa vaatisi vahvaa näyttöä sen käytön ja sairastumisten yhteydestä, sanoo johtaja Jari Keinänen sosiaali- ja terveysministeriöstä (STM).

Yhdysvalloissa jo viiden ihmisen kerrotaan kuolleen vakavaan keuhkosairauteen, joka on liitetty sähkötupakan käyttöön.

Muista maista tällaisia tietoja ei ole Keinäsen mukaan tullut, eikä STM:n tai Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tiedossa ole, että Suomessa olisi vastaavia tapauksia.

Sähkötupakan kieltäminen olisi Keinäsen mukaan "pitkä prosessi", sillä päätökset tehdään EU-tasolla.

– Tupakkatuotedirektiivi on EU-harmonisoitua lainsäädäntöä, sähkötupakka kuuluu siihen.

– Erittäin vaikea sanoa mitään tarkkaa, kuinka nopeasti tämän tyyppisissä asioissa voidaan edetä. Se riippuu vahvasti siitä, kuinka vahva näyttö on siitä, että sairastuvuus ja mahdollisesti kuolleisuus on nimenomaan sähkötupakkaan sidottua.

Jos tutkimusnäyttöä olisi, EU-komissio ja tupakkatuotedirektiivin komitea aloittaisivat asian käsittelyn. Kiellon eteneminen vaatisi vielä lisää tutkimuksia, Keinänen arvioi.

– Yleensä tällaisessa tapauksessa kaivataan tutkimusta laajasti, että pystytään tekemään näinkin radikaaleja päätöksiä.

Siitä, aiheuttavatko Yhdysvaltain viranomaisten kertomat tiedot sähkötupakan käyttöön liitetyistä kuolemista toimenpiteitä Suomessa, Keinäsellä ei ole vielä tietoa, koska tuloksista ei ole vielä ehditty keskustella esimerkiksi THL:n kanssa.

Lue lisää:

Sähkötupakointiin yhdistettyjen kuolemien määrää nousee Yhdysvalloissa – "Meillä on selvästi epidemia"

Sähkötupakan käyttäjillä selittämättömiä keuhkosairauksia Yhdysvalloissa – THL:n asiantuntija: Vastaavaa voi tapahtua Suomessakin

Yhdysvalloissa sähkötupakkaan yhdistettyjen kuolemien määrä on jälleen noussut, uutisoivat yhdysvaltalaismediat. Viranomaiset kertovat jo viiden ihmisen kuolleen vakavaan keuhkosairauteen, joka on liitetty sähkötupakan käyttöön.

Muun muassa New York Times uutisoi, että perjantaina viranomaiset ilmoittivat kolmesta uudesta kuolemantapauksesta. Indianan ja Minnesotan terveysviranomaiset vahvistivat osavaltioissa sattuneet kuolemantapaukset. Lisäksi Los Angelesin piirikunnan terveysosasto tutkii viidettä kuolemaa, jonka todennäköinen aiheuttaja on sähkötupakkaan liittyvä sairaus.

– Meillä on selvästi epidemia, joka vaatii pikaisia vastatoimia, lääkäri David Chistiani kirjoitti perjantaina The New England Journal of Medicine -tieteellisessä lehdessä julkaistussa kirjoituksessaan.

Kirjoituksessa vaadittiin lääkäreitä kehottamaan potilaitaan olemaan käyttämättä sähkötupakkaa ja jakamaan tietoa sähkötupakoinnin haitoista.

WHO varoitti jo viime kuussa

Myös Yhdysvaltain terveysviranomaiset, jotka yrittävät selvittää keuhkotaudin yhteyksiä sähkötupakan käyttöön, kehottavat välttämään sähkötupakan käyttöä.

– Sillä aikaa kun tutkimukset ovat kesken, ihmisten tulisi harkita sähkötupakkatuotteiden hylkäämistä, selvitystä johtava lääkäri Dana Meaney-Delman totesi.

Maailman terveysjärjestö WHO varoitti viime kuussa sähkötupakan vaaroista. WHO:n mukaan sähkötupakointi on kiistatta haitallista terveydelle ja tuotteita tulisi sen vuoksi säännellä.

Sähkötupakka on kasvattanut suosiotaan muun muassa tupakoinnin lopettamista yrittävien keskuudessa, sillä sitä ei ole pidetty niin haitallisena kuin perinteistä tupakkaa.

New York Timesin mukaan vuonna 2008 sähkötupakan käyttö kasvoi Yhdysvalloissa räjähdysmäisesti. Suuri määrä teinejä ja nuoria aikuisia, jotka eivät olleet koskaan tupakoineet, ovat alkaneet käyttää sähkötupakkaa.

Aiheesta lisää:

Sähkötupakan käyttäjillä selittämättömiä keuhkosairauksia Yhdysvalloissa – THL:n asiantuntija: Vastaavaa voi tapahtua Suomessakin

Sähkötupakan käyttäjä kuoli mystiseen keuhkosairauteen Yhdysvalloissa

Maailman terveysjärjestö WHO varoittaa: Sähkötupakka kiistatta haitallista terveydelle

8-vuotias Poju-koira tärisee innosta, kun kopin ovi aukeaa Lahden Paavolan K-citymarketin ulko-ovien edessä. Poju hyppää ulos ja tervehtii innoissaan omistajaansa Jani Halista.

– Kyllä Poju vähän ahdistuneelta näytti, mutta hyvin se pärjää. Ei ainakaan kukaan vie, omistaja sanoo tyytyväisenä.

Poju on tiibetinspanielin ja jackrusselinterrierin sekoitus, sosiaalinen ja pienikokoinen koira. Monesti Poju olisi kelvannut ohikulkijoille, sanoo Halinen.

– Useasti vanhemmat ihmiset ovat tulleet silittelemään ja meinanneet jopa ottaa mukaan, kun on niin kylmä. Tänne ulos kun jättää, niin aina vähän pelottaa, että joku nappaakin sen mukaan. Niin paljon löytyy kaiken maailman hulluja.

– Olen kuullut, että tästä pihasta ja ympäristöstä on koiria viety. Olisi se kauheaa, jos koira ei olisi enää odottamassa. En halua nähdä sitä päivää. Hyvä, että tähän saa jätettyä, Halinen kiittelee.

Poliisi: koiravarkauksia tapahtuu vähän

Viime vuosina koirahäkit ovat yleistyneet kauppojen edustoilla. Ylen tekemän Facebook-kyselyn perusteella niitä löytyy usean kymmenen ruokakaupan pihalta.

Lahtelaismarketin pihaan lukittavat koirahäkit tulivat pari viikkoa sitten asiakkaiden pyynnöstä.

Häkki saa kiitosta myös Suomen kennelliiton puheenjohtaja Harri Lehkoselta. Häkit suojelevat koiran lisäksi myös ohikulkijoita. Kaikista koirista ei ole odottamaan remmissä kaupan pihalla.

– Ennen olen nähnyt seinässä renkaita, joihin voi laittaa koiran remmissä kiinni, mutta siinä on omat ongelmansa. Koira on siinä turvaton, ja ihmiset saattavat mennä turhaankin lähestymään koiraa, joka saattaa kokea tilanteen uhkaavaksi.

– Pahimmassa tapauksessa joku saattaa varastaa tai ottaa koiran talteen, kun säälii, että koira on aivan yksin siinä.

Pelokkaista puheista huolimatta Hämeen poliisille ei ole viime vuosien aikana tullut ilmoituksia kauppojen edestä varastetuista koirista. Myöskään poliisin valtakunnallisista tilastoista ei tapauksia voida eritellä, sillä koiravarkauksia sattuu verrattain vähän, sanoo erikoissuunnittelija Juha Helenius Poliisiammattikorkeakoulusta.

Jotkin koiravarkaudet kuitenkin päätyvät silloin tällöin eri medioihin, kuten tämä tapaus Joensuussa viime vuonna (Karjalainen) ja tämä Helsingissä tänä keväänä (HS).

Häkki on aina remmiä parempi vaihtoehto

Lahtelaismarketin edessä oleva koirahäkki on tarpeeksi tilava jopa isolle koiralle. Tärkeää on, että kaapin saa lukittua ja että se pidetään siistinä, jotta pöpöt eivät pääse leviämään, sanoo kennelliiton Lehkonen. K-citymarketin edustalla Lahden Paavolassa oleva häkki puhdistetaan viikoittain tai aina, kun tarpeellista.

Jos koira on tottunut olemaan häkissä, se tuntee olonsa turvalliseksi. Toiset koirat saattavat tuntea olonsa turvattomaksi, mutta joka tapauksessa häkki on parempi kuin remmi. Remmin kanssa ongelmia helposti syntyy, kun ihmiset lähestyvät tuntematonta koiraa, sanoo Lehkonen.

– Jos koiralla on vartiointitaipumuksia, tai se ei ole tottunut vieraisiin ihmisiin, tulee ongelmatilanteita. Etenkin pikkulapset saattavat olla ongelma. Jos koira on tutun näköinen, voi tulla ikäviä seurauksia. Koira voi panikoitua.

Pieni Poju-koira kerää ihastuneita katseita marketin edustalla, ja muutama uskalikko työntääkin sormensa Pojun haisteltavaksi.

– Ehkä tuossa pitäisi olla jokin lappu. Useasti, jos ihmiset ovat tyhmiä, niin mitkään laput eivät auta. Pitäisi itse tajuta, ettei halua menettää sormenpäätä, sanoo Lehkonen.

DAK LAK, VIETNAM Aurinko porottaa korkealta Keski-Vietnamin ylängöllä. Kapeita hiekkateitä ympäröivillä pelloilla kasvaa kahvipensaita, cashewpuita ja mustapippuriköynnöksiä.

Vielä kymmenen vuotta sitten nämä olivat riisipeltoja. Vesi valui ympäröiviltä vuorilta säännöllisesti alas laaksoon ja kasteli pellot.

Sitten sateet vähenivät, ja riisisadot jäivät vuosi vuodelta laihemmiksi.

– Vettä ei riittänyt pelloille eikä juomavedeksi. Pihakaivo kuivui, ja jouduimme hakemaan vettä kylän kaivosta puolen tunnin kävelymatkan päästä, kertoo Le Thi Thuan, maanviljelijä ja neljän lapsen äiti.

– Lapseni olivat silloin pieniä. Pelkäsin heidän kuolevan nälkään, Thuan sanoo. Hän esiintyy jutussa vietnamilaiseen tapaan etunimellään.

Thuan oli viljellyt riisiä koko elämänsä, mutta perinteisestä elinkeinosta oli pakko luopua.

Kylän maatalousneuvoja kertoi Thuanille ja hänen miehelleen, että kahvipensaita kasvattamalla voisi päästä uuteen alkuun.

Niinpä perhe ryhtyi opettelemaan kahvinviljelyn alkeita.

Thuanin perheen tarina on Vietnamissa tavallinen.

Vietnam on yksi niistä maista, joihin ilmastonmuutoksen vaikutukset iskevät kaikkein rajuimmin: merenpinta nousee, äärimmäiset sääilmiöt kuten myrskyt ja tulvat voimistuvat ja kuivuus lisääntyy.

Kaakkois-Aasiassa sijaitseva Vietnam on pinta-alaltaan suunnilleen Suomen kokoinen, mutta asukkaita siellä on yli 95 miljoonaa. Tiiviisti asutussa maassa luonnonkatastrofit voivat tehdä pahaa jälkeä.

Iso riskitekijä on yli 3 000 kilometrin mittainen rantaviiva. Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC on listannut Vietnamin yhdeksi maailman kolmesta haavoittuvimmasta alueesta, kun merenpinta todennäköisesti nousee entisestään.

Suuri ongelma on se, että Vietnamille tärkeä viljelykasvi riisi tarvitsee paljon kosteutta ja on erityisen altis ilmastonmuutoksen vaikutuksille.

Maatalous työllistää noin 45 prosenttia Vietnamin työvoimasta, ja suurin osa maanviljelijöistä saa elantonsa riisistä. Vietnam on maailman viidenneksi suurin riisin tuottaja ja Thaimaan jälkeen toiseksi suurin riisin viejä.

Vuosi 2016 oli monille Vietnamin riisinviljelijöille kohtalokas. Silloin myrskyt, kuivuus ja tulvat tuhosivat yli 100 000 hehtaaria riisiviljelmiä eri puolilla maata. Taustalla oli sääilmiö El Niño, jolla tarkoitetaan merivirtojen ajoittaista muuttumista Tyynellämerellä.

Riisintuotanto laski 800 000 tonnilla, mikä vaaransi yli miljoonan ihmisen ruokaturvan.

Kylä, jossa Le Thi Thuanin perhe asuu, on noin 15 000 asukkaan Ea Pal Dak Lakin maakunnassa. Suurin osa asukkaista on ollut aiemmin riisinviljelijöitä.

Kun vesipula iski seudulle, paikalliset viranomaiset alkoivat rohkaista viljelijöitä siirtymään riisistä muihin viljelykasveihin.

– Kahvi kestää riisiä paremmin kuivuutta, ja tiesimme ennestään sen menestyvän tällä alueella, kertoo maanviljelykseen erikoistunut virkamies Nguyen Hoach.

Kahvinviljely alkoi Vietnamissa jo 1850-luvulla, kun ranskalaiset toivat maahan ensimmäiset kahvipensaat. Tuotanto on keskittynyt juuri tänne Keski-Vietnamin ylängöille.

Niinpä myös Le Thi Thuanin perhe päätti istuttaa entisille riisipelloille kahvipensaita.

– Kahvin kasvattaminen on täysin erilaista kuin riisinviljely, joten kaikki piti opetella uudelleen, Thuan kertoo.

– Onneksi viranomaiset neuvoivat käytännön asioissa kuten lannoittamisessa ja kastelussa.

Thuanin perhe kasvattaa robusta-lajiketta, joka on maultaan voimakkaampi ja kitkerämpi kuin Suomessa yleisemmin juotu arabica-kahvi.

Robusta kestää arabicaa paremmin kuumuutta.

Vaikka riisinviljelystä luopuminen vaikutti aluksi katastrofilta, kahviin siirtyminen on nostanut monen Dak Lakin alueen maanviljelijän elintasoa.

Kahvi menee nimittäin nyt kaupaksi riisiä paremmin.

Vuonna 2015 vietnamilainen kulutti keskimäärin 1,38 kiloa kahvia vuodessa, mikä oli lähes kilon enemmän kuin vuonna 2005. Kulutuksen ennustetaan nousevan vuoteen 2021 mennessä 2,6 kiloon.

Le Thi Thuanin perheen tulot kasvoivat kahvinviljelyyn siirtymisen seurauksena niin paljon, että he pystyivät rakentamaan kivitalon entisen bambusta rakennetun talon tilalle. Pihalle he rakensivat uuden, entistä syvemmän kaivon.

Muiden alueen viljelijöiden kokemukset ovat samantapaisia.

Läheisellä pellolla kahviviljelmiään kasteleva 30-vuotias Thanh Duong kertoo olevansa erittäin tyytyväinen päätökseen vaihtaa riisinviljely kahviin.

– Tuloni ovat viisinkertaistuneet muutamassa vuodessa. Minulla on ollut varaa ostaa televisio, jääkaappi ja moottoripyörä, Duong sanoo.

Toinen paikallinen maanviljelijä, kolmen aikuisen lapsen isä Van Hoang, kertoo kahvinviljelyn olevan riisinviljelyä kevyempää työtä.

– Kahvia ei tarvitse lannoittaa eikä kastella niin paljon kuin riisiä. Olen jo melko vanha, joten muutos oli minulle helpotus, hän sanoo.

Merkittävä syy kahvinjuonnin lisääntymiselle on Vietnamin nopea kaupungistuminen ja sen myötä tapahtunut kahvilakulttuurin yleistyminen.

Maan suurimmalla kahvilaketjulla, vuonna 2002 perustetulla Highlands Coffeella, on jo 230 kahvilaa eri puolilla Vietnamia. Ketju teki vuonna 2017 voittoa yli 48 miljoonaa euroa.

Etenkin suurkaupungeissa kahvinjuonti on korvaamassa perinteistä teenjuontikulttuuria.

Myös ihmisten ruokatottumusten ennustetaan ennen pitkää muuttuvan.

Monissa rikkaissa Aasian maissa, joissa kaupungistuminen on pitkällä, riisin syönti vähenee. Esimerkiksi japanilaiset syövät vuodessa puolet vähemmän riisiä henkeä kohden kuin vielä viisikymmentä vuotta sitten.

Vehnän, maitotuotteiden, lihan ja kalan syönti keskiluokkaistuneissa Aasian maissa sen sijaan yleistyy – japanilaisten lisäksi muun muassa taiwanilaiset, hongkongilaiset ja eteläkorealaiset syövät yhä länsimaisemmin.

Vietnam on yksi maailman nopeimmin kasvavista talouksista: vuosittainen kasvu on yli kuusi prosenttia. Vaikka riisi kuuluu vielä erottamattomana osana maan ruokakulttuuriin, tilanteen ennustetaan muuttuvan.

Vaurastumisella on tietenkin myös merkittäviä ilmastovaikutuksia. Kun yhä useammalla on varaa ostaa skootteri ja jääkaappi ja syödä yhä enemmän lihaa, hiilidioksidipäästöt asukasta kohden kasvavat.

Vietnamin kasvihuonekaasupäästöjen odotetaan kolmikertaistuvan vuosina 2020–2030.

Dak Lakin maanviljelijöiden saama koulutus kahvinviljelyyn on yksi esimerkki siitä, miten Vietnam pyrkii sopeutumaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.

Ongelmia yritetään ratkaista myös valtakunnallisella tasolla. Hallitus on perustanut ilmastonmuutoksen vaikutuksia selvittävän komitean, jonka yhtenä tehtävänä on tutkia, miten maataloutta voisi auttaa sopeutumaan tulossa oleviin muutoksiin.

Vietnamin keskiosissa riisinviljelyä on korvattu kahvilla, hedelmäpuilla ja viiniköynnöksillä. Vuoristoalueilla on alettu suosia peltometsäviljelyä, jossa puunkasvatus yhdistetään ruuantuotantoon. Peltometsäviljely on ympäristöystävällinen maankäyttömuoto, joka hillitsee eroosiota.

Erityisen haavoittuva alue on Mekongjoen suisto, joka tunnetaan lisänimellä "Vietnamin riisikulho", sillä alueella tuotetaan puolet maan riisistä.

Merenpinnan nousu ja lisääntyneet tulvat ovat jo tehneet suistoalueen maaperästä paikoin liian suolaista riisin kasvatukselle.

Ilmaston lämpenemisen lisäksi Mekongjoen aluetta rasittavat padot. Joki on valjastettu sähköntuotantoon useiden kymmenien patojen avulla, ja lisää on suunnitteilla. Padot sotkevat joelle ominaista tulvarytmiä ja estävät ravinteiden kulkua suistoalueelle.

Kahvi tai viiniköynnökset eivät jokisuistossa menesty, mutta sen sijaan moni viljelijä on siirtynyt katkarapujen kasvatuksen.

Parhaillaan alueella kokeillaan katkarapujen kasvatusta mangrovemetsissä. Näin metsät säilyvät hiilinieluina ja ravut pysyvät terveempinä.

Juuri tällaisia kokeiluja nostetaan mielellään kansainvälisiksi menestystarinoiksi. Muun muassa YK:n ruokajärjestö FAO kiittää Vietnamia ilmastoälykkään maatalouden kehittämisestä.

Mutta mitä tapahtuu, kun ilmasto lämpenee entisestään? Kahvikin tarvitsee sopivasti kosteutta eikä pidä liian kuumasta.

Lämpenevä ilmasto lisää kahvitauteja kuten kahvipensasta näivettävää kahviruostetta. Se on sienitauti, joka vuonna 2012 tuhosi 85 prosenttia merkittävän kahvintuottajamaan, Guatemalan, kahvisadosta.

Myös kahvipensaita tuhoava kahvikuoriainen viihtyy lämpimässä, ja sitä on viime vuosina tavattu yhä korkeammilla vuoristoalueilla.

Maailman kahvisadon onkin ennustettu puolittuvan ilmaston lämpenemisen takia vuoteen 2050 mennessä. Villinä kasvavan kahvin ennustetaan kuolevan sukupuuttoon vuoteen 2080 mennessä.

Vietnamissa kasvatettu robusta-lajike kestää korkeampia lämpötiloja kuin yleisempi arabica, mutta sekin tarvitsee suhteellisen tasaiset sääolosuhteet menestyäkseen.

Dak Lakin maanviljelijät ovat tietoisia kahvinviljelyn tulevaisuuden epävarmuudesta.

Siksi monella on jo varasuunnitelma: jos kahvikaan ei enää menesty, siirrytään hedelmiin.

– Olemme kuulleet, että appelsiini, mango, pomelo ja litsiluumu pärjäävät vielä kuumemmassa ja kuivemmassa ilmastossa kuin kahvi, Van Hoang sanoo.

Yksi asia näyttää silti selvältä. Dak Lakin alueen maanviljelijät toivovat lastensa tekevän tulevaisuudessa jotakin muuta kuin viljelevän maata.

Van Hoang on halunnut tarjota kaikille kolmelle lapselleen mahdollisuuden korkeakoulutukseen. Yksi lapsista on nykyään eläinlääkäri, toinen farmaseutti ja kolmas insinööri.

Myöskään Le Thi Thuan ja hänen miehensä eivät ole kannustaneet yhtäkään lapsistaan jatkamaan maanviljelijän ammatissa. Kaksi vanhinta lasta on jo muuttanut läheisiin kaupunkeihin ja työskentelee siellä tehtaissa.

– Haluamme, että lapset hankkivat ammatit, jotka eivät ole riippuvaisia säätiloista, Thuan sanoo.

– Minä ja mieheni emme osaa muuta kuin viljellä maata. Me olemme kiinni näissä pelloissa. Mutta lapsille toivon varmempaa ja turvallisempaa elämää.

Lähteet:

Juttua varten on haastateltu Ho Chi Minhin Fulbright-yliopiston ilmastotutkijaa, tohtori Le Viet Phuta.

Ulkoministeriö: Vietnamin talous kasvaa – ympäristökestävillä ratkaisuilla ja terveyspalveluilla kysyntää

The Guardian: Climate change blamed for severe drought hitting Vietnam's coffee crops

The Guardian: Coffee and climate: changing the future one cup at a time

The Guardian: Global warming is intensifying El Niño weather

The Independent: How climate change is triggering a migrant crisis in Vietnam

YK:n video: Vietnam: Climate change threatens rice production

YK:n maatalous- ja ruokajärjestön FAO:n raportti: FAO strengthens resilience of Vietnamese farmers through EU funded project

Iltalehti: Merenpinnan nousu, suolaantuminen, kuivuusjaksot, hirmumyrskyt... -ilmastonmuutos riepottelee Vietnamia

Yle Uutiset: 7 polttopistettä – näillä alueilla ilmastonmuutos on voimakkainta

Keskusta valitsee tänään uuden puheenjohtajan. Loppusuoralle saakka tasaisena jatkunut kisa Katri Kulmunin ja Antti Kaikkosen välillä ratkeaa vasta puoluekokouksen äänestyksessä myöhään iltapäivällä.

Kouvolan jäähallissa kokoontuva ylimääräinen puoluekokous valitsee keskustan uuden puheenjohtajan Juha Sipilän kesken jättämälle kaudelle eli kesäkuun 2020 varsinaiseen puoluekokoukseen saakka.

• Seuraamme uuden puheenjohtajan valintaa aamupäivästä alkaen nettilähetyksissä ja kerromme päivän tapahtumista hetki erillisessä artikkelissa noin klo 10.15 alkaen.
• Tästä linkistä pääset katsomaan ehdokkaiden viimeisen vaalitentin noin klo 10.25 alkaen.

Ehdokkaat kampanjoivat vielä Kouvolassa

Kouvolaan odotetaan lähes kahtatuhatta puoluekokousedustajaa, joista monet tekevät lopullisen äänestyspäätöksensä vasta tänään puoluekokouspaikalla viimeisten kokouspuheiden jälkeen.

Kulmuni ja Kaikkonen ovat aamupäivällä puoluekokousväen tentissä. Iltapäivällä ehdokkaat pitävät omat puoluekokouspuheensa.

Ehdokkaiden tämän päivän esiintymisillä arvioidaan olevan ratkaisevaa vaikutusta ehdokastaan vielä miettivien äänestyspäätökseen.

Puoluekokouksen keskustelussa jo suosikkinsa valinneet puoluekokousedustajat kehuvat omaa ehdokastaan ja saattavat myös tölviä kilpailevaa ehdokasta ja hänen tukijoukkojaan.

Kulmunin arvioidaan saavan enemmän tukea Pohjois-Suomesta ja Kaikkosen vahvimmat kannatusalueet löytyvät eteläisestä Suomesta.

Kaikkosen tukijat uskovat suosikkinsa vetoavan myös Etelä-Suomen kaupunkien äänestäjiin. Kulmunin kannattajat nojaavat maakuntiin ja aluepolitiikan vahvistamiseen.

Arvokonservatiivit ovat ryhmittyneet Kulmunin taakse, ja Kaikkonen on keskustaliberaalien suosikki.

Kulmuni ja Kaikkonen ovat saaneet nimekkäitä tukijoita

Kolme vuotta keskustan varapuheenjohtajana toimineen Kulmunin tueksi ovat ilmoittautuneet muun muassa keskustakonkarit Seppo Kääriäinen, Mauri Pekkarinen, Timo Kalli, Sirkka-Liisa Anttila ja Tytti Isohookana-Asunmaa.

Myös ensimmäisen kauden kansanedustaja Joonas Könttä Jyväskylästä liputtaa Kulmunin puolesta.

– Keskusta on aina vaikeissa paikoissa katsonut tulevaisuuteen ja minusta Katri on tulevaisuusvalinta. Hän on moderni, erittäin osaava ja hyvin keskustalainen valinta. Minusta hän vetoaa myös uudenlaisiin ihmisiin ja uskon, että hän on nyt oikea tulevaisuusvalinta puolueelle, Joonas Könttä perustelee valintaansa.

Keskustan eduskuntaryhmää vuosina 2016–19 johtaneen Kaikkosen tukijoita ovat muun muassa Annika Saarikko, Anu Vehviläinen, Elsi Katainen, Anneli Jäätteenmäki ja Eeva Kuuskoski.

Myös uusi kansanedustaja Hanna Huttunen Outokummusta tukee Kaikkosen valintaa.

– Tunnen molemmat henkilöt, sekä Katrin että Antin, puoluehallituksesta ja työvaliokunnasta, ja he ovat nyt työkavereitani eduskunnassa. Keskusta tarvitsee johtajan, joka osaa johtaa meidän hyvällä tavalla rosoista kenttää, ja Antilla on kyky johtaa, Hanna Huttunen kertoo.

Tukijoista eniten vaikutusta on ehkä Saarikon asettumisella Kaikkosen puolelle. Perhelomalla toisen lapsensa syntymää pian odottava Saarikko olisi ollut ennakkosuosikki Sipilän seuraajaksi, jos hän olisi asettunut ehdolle.

Saarikon suunnitelmissa on palata ensi kesänä tiede- ja kulttuuriministeriksi. Jos uusi puheenjohtaja ei näytä saavan keskustan kannatusta nousuun ennen kevään 2023 eduskuntavaaleja, niin Saarikolla voisi olla tilausta keskustan johtoon kesän 2022 puoluekokouksessa.

Sipilän jäähyväispuhe avaa puoluekokouksen

Puoluekokouksessa on äänessä myös väistyvä puheenjohtaja Juha Sipilä, joka veti nopeat johtopäätöksensä kevään eduskuntavaalien murskatappion jälkeen.

Sipilä olisi halunnut jatkaa vielä toisen pääministerikauden, mutta äänestäjien tuomio oli tyly.

Kevään 2015 eduskuntavaaleihin verrattuna keskusta kadotti Sipilän pääministerikaudella yli 200 000 äänestäjää ja menetti 18 kansanedustajan paikkaa. Keskustan ääniosuus romahti 13,8 prosenttiin ja puolue putosi neljänneksi suurimmaksi puolueeksi.

Eduskuntavaalien jälkeen keskustan kannatus on painunut edelleen alaspäin. Syyskuun alussa julkaistussa Ylen kyselyssä keskustan kannatus putosi 11,6 prosenttiin, joten Kouvolassa valittavalla uudella puoluejohtajalla on edessään vaikea sarka keskustan suosion palauttamisessa.

Keskustan tulevan suunnan ensimmäinen, iso mittari on kevään 2021 kuntavaaleissa.

Keskustan Juha Sipilän johdolla keväällä 2017 saavuttama 17,5 prosentin kuntavaalitulos maistui puoluejohdolle silloin tappiolta, mutta uudelle keskustajohtajalle se taitaa tuntua kaukaiselta haaveelta.

Lue myös:

Keskustan puheenjohtajavaalin ehdokkaiden takana kuplii linjariita – Kouvolassa äänestetään tulevaisuuden lisäksi myös menneestä Sipilän kaudesta

Annika Saarikko: "En aio asettua puheenjohtajaehdokkaaksi Vantaan puoluekokouksessa 2020"

Keskustaa on vaivannut puhumattomuuden kulttuuri, sanoo puheenjohtajaksi pyrkivä Katri Kulmuni – "Meidän pitäisi luoda ihmisille toivoa"

Keskustan johtoon pyrkivä Antti Kaikkonen julistautuu tolkun vihreäksi: Keskikentän mies vierastaa poliittisia äärisuuntia