Firman bileissä Tatu kursailee, ja naureskelee kiusaantuneesti rutistaessaan työkaveriaan Katjaa.

– Eihän sitä näinä päivinä tiedä uskaltaako enää halatakaan.

Tottumiskysymys-draamakomedian kohtauksessa naisporukka pyörittelee pienissä sievissä päätään tapaukselle. Loppuillasta pomoa lohdutellaan, koska edellisissä kekkereissä käsi on käynyt ja asia on tullut nyt ikävästi ilmi. Miehen paha mieli on kuitenkin tärkeämpi juttu, kuin naiskollegan hameen alle eksynyt ei-toivottu kouraisu.

Miten siitä häirinnästä jaksetaankin jauhaa? Ei tästä rehvakkaasta joukosta kenellekään mitään sellaista ikinä ole sattunut.

Paitsi ne tavalliset tietysti, mutta kuka sellaisia nyt laskee; lapsuusaikojen namusetiä, itsensäpaljastajia pöpeliköissä, ei-toivottuja pyllynpuristeluja.

Ne ovat perusjuttuja naisen elämässä, sellaisia, joihin ei juuri edes kiinnitä tavallisuutensa takia huomiota. Niitä sattuu kaikille; häiriköintiä bussissa, törkeää vartalon kommentointia ventovierailta, asiantuntijuuden ohittamista miesvaltaisessa porukassa. Sellaista, ja joskus jotain vakavampaakin, tottuu jokainen nainen sietämään viimeistään siinä vaiheessa, kun teini-ikä koittaa.

Kolmisen vuotta sitten tuottaja Elli Toivoniemi ja käsikirjoittaja Kirsikka Saari huomasivat yhä useammin puhuvansa näistä yksittäistapauksista ja tottumiskysymyksistä. Ei tehnyt mieli enää sietää tai vähätellä.

– Me puhuimme enemmän ja enemmän tällaisista tapauksista, enemmän ja enemmän sukupuolittuneesta vallankäytöstä. Olennainen havainto oli se, että me emme elä niin tasa-arvoisessa kulttuurissa kuin olemme kuvitelleet, Toivoniemi muistelee.

Tuotantoyhtiö Tuffi Filmsissä työskentelevät naiset totesivat nopeasti, että monet muutkin olivat alkaneet puhua ääneen vastaavista asioista – #metoo kyti pinnan alla monessa paikassa samaan aikaan. Toivoniemi huomauttaa, että kaikki eivät siitä keskustelusta pitäneet silloin, eivätkä kaikki siitä pidä vieläkään.

Silti se on pakko käydä.

– On kauhean epämiellyttävää todeta, miten kertakaikkisen banaaleja asioita me yhteisesti hyväksymme ihan meidän perusarjessamme. Nämä eivät ole asioita, joita olisi tapahtunut vain joillekin harvoille. Väitän, että näitä tilanteita tunnistaa jokainen yli 12-vuotias omasta elämästään. Moni tietenkin toivoo, että keskustelu näistä asioista loppuisi, koska ikävistä asioista on ikävä jauhaa. Sitä paitsi on monia, joille se tarkoittaa luopumista omasta vallasta.

Toivoniemi kuvailee olleensa surullinen ymmärtäessään, että itsekin on osa vääristyneitä valtarakenteita. Se oli kuitenkin samalla toivoa herättävä oivallus. Jos on osa ongelmaa, voi olla osa myös ratkaisua.

Siitä oivalluksesta sai alkunsa jopa maailman mittakaavassa täysin poikkeuksellinen elokuvahanke.

Viisitoista naista, yksitoista elokuvaa

Tuffi Films kutsui koolle joukon elokuvaohjaajia, joiden kanssa oli muutenkin ajateltu yhteistyötä. Pian kasassa oli seitsemän hengen luonteva ensemble, joka jakoi keskenään kokemuksensa sukupuolittuneesta vallankäytöstä ja häirinnästä.

Ohjaaja Miia Tervo esimerkiksi oli ollut voipua ahdistavan aiheensa alle: hän teki dokumenttielokuvaa, jota varten oli käynyt läpi uhreille yleensä nöyryyttäviä ja traumaattisia raiskausoikeudenkäyntejä. Aiheen käsittelystä tuli siedettävää, kun sen sai tehdä osana kollektivia. Alli Haapasalo puolestaan muisteli lomareissuaan, jolla tuntemattoman miehen kouraisu sai hänet tuntemaan itsensä voimattomaksi uhriksi – ja hänen suuttumuksensa puolestaan puolison neuvottomaksi.

Naiset jalostivat kokemuksensa tarinoiksi, ja tarinat lyhytelokuviksi yhteisen otsikon alle.

Ammattiohjaajien ja -käsikirjoittajien porukkaa täydennettiin joukolla yhteiskunnallisia keskustelijoita feministi Saara Särmästä tanssija Sonya Lindforsiin ja aktivisti Maryan Abdulkarimista taiteilija Raisa Omaheimoon.

Lopulta kokonaisuutta oli tekemässä viisitoista elokuvantekijää, taiteilijaa, tutkijaa ja vaikuttajaa, Toivoniemi laskee. Yksittäistapaus-lyhytelokuvia syntyi yhteistyöstä yksitoista.

– Me halusimme tuoda esiin monta näkökulmaa, emme vain yhden ihmisen kokemusta todellisuudesta.

Mitä sitten tapahtuu, kun jotain on tapahtunut?

Lyhytelokuvien sarja on vain yksi elementti laajemmassa kokonaisuudessa. Kirsikka Saari valitsi lyhytelokuvista kuusi, joista hän muokkasi yhdessä kunkin ohjaajan kanssa pitkän elokuvan Tottumiskysymys.

Prosessi oli Saaren mukaan huikea. Kaikilla mukana olleilla oli voimakas tarve kertoa se, mitä yhdessä kerrottiin; se, minkä kaikki tietävät, mutta mistä on ollut tähän asti vaikea puhua. Vastaavalla tekotavalla ei ole tiettävästi toteutettu elokuvaa missään. Kyseessä ei ole oikeastaan edes episodielokuva, vaan seitsemän ohjaajan yhteinen, tasa-arvoisesti ohjaama ja kirjoittama kokonaisteos.

– Kaikki yksittäisten elokuvien ohjaajat antoivat kaiken kuvaamansa yhteiseen käyttöön saatteella, että kohdelkaa hellästi. Ei tällaista koskaan tapahdu, sillä ohjaajat ovat aina hyvin tarkkoja materiaalistaan. Yksittäisistä ratkaisuista keskusteltiin jokaisen kanssa välillä ihan kuva kuvalta, mutta lopputuloksen allekirjoittavat kaikki yksimielisesti.

Yksi syy Tottumiskysymyksen tekemiseen oli halu vaikuttaa. Lyhytelokuva harvoin edes Oscar-ehdokkaana saa samanlaista näkyvyyttä kuin pitkä elokuva. Saari huomauttaa, että vielä tärkeämpi syy oli sisällöllinen.

– Siitä asti, kun aloimme ideoida tätä, oli ajatuksena tehdä myös pitkä elokuva. Siinä ihmisten kokemukset muodostavat puroja, jotka solmiutuvat yhteen. Yksittäiset tarinat saavat toisistaan kaikupohjaa, rinnastuessaan tarinat saavat uusia merkityksiä.

Tottumiskysymyksen tarinat muodostavat temaattisen kokonaisuuden.

– Ne kaikki kertovat siitä, miten ihmiset käsittelevät vaikeita tilanteita, seksuaalista häirintää tai väkivaltaa. Mitä sitten tapahtuu, kun jotain on tapahtunut ja sitä pitäisi ruveta selvittämään? Osataanko me?

Play rape muutti maailmaa – muttei tarpeeksi

Kolme ja puoli vuotta sitten näyttelijä Anna Paavilaisen monologi Play rape järisytti teatterimaailmaa. Paavilaisen koominen, mutta samalla kammottava esitys pohjautui hänen omiin kokemuksiinsa. Nuori näyttelijä oli siihen mennessä urallaan raiskattu näyttämöllä ainakin sata kertaa.

Julkista polemiikkia nostattanut monologi oli kovaääninen alkusoitto suomalaiselle #metoo -keskustelulle – ainakin kulttuurialoilla, ainakin teatterissa ja elokuvassa. Paavilaiselle kohu tuli yllätyksenä.

– Näistä asioista oli mesonnut baaripöydissä, eikä kukaan ollut ymmärtänyt, mutta sitten kun siitä teki esityksen, kaikki ymmärsivät. Se oli hämmentävää. Keskustelu oli kytenyt pinnan alla, ja aika oli oikea. Itselle ja yleisölle koko asia olisi ollut vielä paria vuotta aiemmin vain kiusallinen. Play rape kompaktissa tunnin viihdepaketissa sanoitti jotain tärkeitä asioita. Ehkä siksi yleisö teki siitä ison ilmiön.

Tottumiskysymys-elokuvaan päätyneessä lyhytelokuvassaan Play Rape Paavilainen tarttui teemaan uudelleen. Vaikka nimi on sama kuin hänen alkuperäisessä esityksessään, on teeman käsittely toisenlaista #metoon jälkeisessä ajassa.

– Kun olin esittänyt Play rapea paljon, aloin miettiä, miksi en aikanaan osannut kertoa niissä tilanteissa, miltä tuntuu? Miksi piti tehdä kokonainen helvetin monologi?

Tarinassa nuori näyttelijä Emppu tekee elämänsä roolia Kansallisteatterissa. Rooli sisältää seksuaalista väkivaltaa, mutta onneksi nykyään voi sanoa, jos tekemisessä jokin tuntuu pahalta. Eri asia on sitten se, vaikuttaako sanominen vieläkään mihinkään.

– Aloin miettiä, miten ryhmädynamiikka toimii, etenkin, jos haluaa jonkun yhteisön rakkautta tosi paljon. En olisi ikinä itse kävellyt niistä jutuista pois, ja pääosin ammatissa on ollut sikaihanaa. Tämä elokuva on tavallaan jatkokysymys alkuperäisen näytelmän esittämille kysymyksille siitä, miten ja miksi seksuaalista väkivaltaa kuvataan.

Näyttelijä-Empun tarina osoittaa, miten vaikea etenkään kivoille ihmisille on saada kerrottua, että nyt ei ole hyvä meininki. On hyvin vaikeaa pitää rajoistaan ponnekkaasti kiinni tilanteessa, jossa toiset eivät niitä ymmärrä tai kunnioita.

– Jos rohkaistaan sanomaan, kun tuntuu pahalta, ja sitten sanotaan että tuntuu, eikä mitään tapahdu, jää sanojalle painostava tunne. Silloin kantaa yksin hirveää häpeää, ja juna vain menee eteenpäin.

#metoota tarvitaan vielä

Anna Paavilaisen mielestä maailma näyttää jo hyvin toisenlaiselta kuin Play rapen ensi-illan aikaan vuonna 2016.

Kansainvälinen #metoo on muuttanut paljon, monista huonoista käytännöistä on päästy. Etenkin kulttuurialalla keskustelu työtavoista on mennyt harppauksia eteenpäin, ja käytäntö seuraa perässä.

– Työkulttuuri ei liity enää niin paljon miehiin tai naisiin tai ylipäätään sukupuoleen. Enemmän kiinnitetään huomiota siihen, miten toisia ihmisiä kohdellaan. Alemmassa asemassa olevat uskaltavat helpommin ottaa epäkohtia esiin, eikä siitä seuraakaan potkuja.

Suuri muutos on tapahtunut nopeasti myös siinä, kenen tarinoita kerrotaan, ja mitkä niistä saavat huomiota. Nyt naisten kertomat tarinat naisten kokemuksista myönnetään kiinnostaviksi.

– Rasittaa olla koko ajan silleen, että miehet ja naiset, miehet ja naiset, mutta kuitenkin valkoiset miehet ovat yliedustettuina siinä kenen tarinoita kuunnellaan ja otetaan tosissaan. #metoo on heilauttanut sitä asetelmaa. Naisten havainnoilla ja kokemuksilla on merkitystä.

Vaikka Tottumiskysymyksen tekijät tervehtivät riemulla pari vuotta sitten noussutta #metoo-myrskyä, se myös huolestutti.

Mittava elokuvaprojekti oli jo pitkällä, ja yht’äkkiä oli vaara, että pajatso tyhjenee ennen ensi-iltaa. Rahoittajatkin kehottivat kiirehtimään juttua valmiiksi niin kauan kuin rauta on kuuma.

Huoli oli ennenaikainen, toteaa tuottaja-ohjaaja Elli Toivoniemi.

– Oli oikeastaan kauhean optimistista silloin pari vuotta sitten kuvitella, että nyt tämä kaikki tapahtuu, ja me ollaan myöhässä aiheemme kanssa. Ei olla. Kyse on niin isosta yhteiskunnallisesta murroksesta.

Myös Kirsikka Saaren mielestä oikea aika Tottumiskysymykselle, Yksittäistapaukselle ja niihin liittyvälle kampanjalle on juuri nyt.

– Olisikin niin, että kun nämä asiat on kerran otettu esille, niin ne on sitten ratkaistu. Niinhän se ei ole. Asiat voi muuttaa vasta, kun ne ovat näkyviä.

Kaikki Yksittäistapaus-elokuvat esitetään Helsingissä Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalin ensimmäisessä lyhytelokuvagaalassa keskiviikkona 25.9.2019. Lisäksi festivaali järjestää elokuviin liittyvän avoimen keskustelutilaisuuden perjantaina 27.9.2019. Yksittäistapaus-elokuvat tulevat Yle Areenaan nähtäville ensi vuoden puolella.

Tottumiskysymys-elokuvan teatteriensi-ilta on perjantaina 27.9.2019.

Hakukonejätti Google julkisti viime viikolla investoivansa Haminan datakeskukseen jälleen 600 miljoonaa.

Viime toukokuussa Google ilmoitti samansuuruisesta investoinnista Haminaan. Uuden investoinnin myötä Googlen kokonaissijoitus Haminassa nousee kahteen miljardiin euroon.

Keräsimme vastaukset investointiuutisen herättämiin kysymyksiin.

1. Kuinka monta työpaikkaa perjantaina julkistettu 600 miljoonan euron investointi tuo suoraan Googlelle Haminaan?

Investoinnin poikimien uusien työpaikkojen määrästä ei ole vielä tarkkaa tietoa. Suuntaa antaa kuitenkin toukokuussa julkistetun investoinnin synnyttämien työpaikkojen arvioitu määrä.

– Kysymykseen on vielä liian aikaista vastata, sillä investoinnit tehdään ensi vuoden aikana. Keväällä julkistetun edellisen investoinnin arvioitiin työllistävän 40-60 henkeä, sanoo Googlen Suomen mediasuhteista vastaava Timo Nurmi.

Googlen Euroopan datakeskusten päällikkö Denis Browne kertoi Helsingin Sanomille, että uuden investoinnin kohdalla puhutaan saman mittaluokan lisäyksistä.

Jos tämä uusi investointi poikii saman verran työpaikkoja, puhutaan yhteensä noin sadasta uudesta työpaikasta Haminan palvelinkeskuksessa. Tällä hetkellä Google työllistää Haminassa noin 300 henkeä.

Toukokuussa julkistetun palvelinkeskuksen laajennuksen rakennustyöt ovat jo käynnistyneet. Kiivaimmillaan rakennustyöt ovat loppuvuonna ja ensi vuoden alussa. Silloin rakennustyöt tuovat työtä enimmillään 1500-1700 ihmiselle.

2. Mikä investoinnin merkitys Kaakkois-Suomelle ja Kymenlaaksolle on?

Elinkeinoelämän keskusliiton johtava ekonomisti Sami Pakarinen pitää investointia merkittävänä etenkin Kymenlaakson ja Kaakkois-Suomen kannalta.

– Rakennemuutoksesta kärsineelle alueelle on äärimmäisen hyvä, että tulee uusia investointeja. Ne tulevat varmasti tarpeeseen. Ainahan näillä investoinneilla on huomattavasti suurempi paikallinen vaikutus, kuin jos puhutaan koko maan luvuista. Investointi on varmasti tärkeä Haminalle, ja ennen kaikkea jatkoa aiemmille investoinneille, Pakarinen sanoo.

Google toimii Haminan Summassa entisessä tehdaskiinteistössä. Summan paperitehdas suljettiin vuonna 2008. Kymenlaaksossa on lopetettu kolme suurta paperitehdasta vuosina 2006-2011. Summan lisäksi lakkautettujen listalla ovat Voikkaan ja Myllykosken paperitehtaat Kouvolassa.

Haminassa valmistaudutaan jo Googlen investointien vaikutuksiin. Haminan kaupunginjohtaja Hannu Muhonen pitää tärkeänä, että kaupunkiin rakennetaan esimerkiksi uusia, houkuttelevia asuntoja, jotta Googlen uudet työntekijät saadaan asettumaan kaupunkiin.

3. Millainen vaikutus Googlen investoinnilla on Suomelle?

Kuntaministeri Sirpa Paateron mukaan Googlen esimerkki osoittaa investoijille, että Suomeen kannattaa investoida. Se antaa signaalin, että Suomi on turvallinen ja vakaa maa, jossa on osaavaa työvoimaa.

– Henkisesti sen merkitys on todella suuri. Työpaikkojen suorassa määrässä investoinnin merkitys ei ole hirmuisen iso, mutta liitännäistoimintojen, kuten kiinteistön ja alueen ylläpidon suhteen se on iso juttu, kotkalainen Paatero sanoo.

Elinkeinoelämän keskusliiton johtava ekonomistiSami Pakarinen on samoilla linjoilla.

– Tällaisella investoinnilla on tietysti aina myönteinen vaikutus. Jo pelkästään rakennusvaiheessa investointi työllistää varsin hyvin. Kun tehdään datakeskusta, niin eihän se samalla tavalla toimiessaan työllistä, kuin jokin toisenlainen tuotannollinen investointi. Se voi kuitenkin houkutella lisää toimijoita, ja sitä kautta avata tulppaa jatkoinvestoinneille, Pakarinen toteaa.

4. Googlen tänä vuonna ilmoittamat investoinnit Haminaan ovat yhteensä 1,2 miljardia. Mihin investoinnin kokoluokkaa voi verrata?

Elinkeinoelämän keskusliiton johtava ekonomisti Sami Pakarinen vertaa Googlen tänä vuonna tekemien investointien suuruusluokkaa Suomen isoimpiin metsäteollisuuden hankkeisiin.

– Ne ovat pyörineet suunnilleen samassa luokassa, reilussa miljardissa. Kyllä tässä puhutaan isosta yksittäisestä investoinnista, etenkin kun lasketaan sekä laajennustyöt että tuulivoimat mukaan, Sami Pakarinen toteaa.

Äänekoskelle kaksi vuotta sitten avatun Metsä Groupin jättimäisen sellutehtaan rakentaminen maksoi 1,2 miljardia. Seuraavaksi yhtiö aikoo rakentaa Kemiin 1,5 miljardin euron biotuotetehtaan. Siitä tulee jopa suurempi kuin Äänekosken tehtaasta, joka on ollut Suomen kaikkien aikojen suurin metsäteollisuusinvestointi.

Vertailun vuoksi Haminan kaupungin vuosibudjetti on 150 miljoonaa euroa, ja kaupunki on investoinut tänä vuonna 10 miljoonaa euroa.

Ja vaikkapa uuden Taru sormusten herrasta -sarjan kustannukset nousevat arviolta 1,1 miljardiin. Siitä on tulossa maailman kallein tv-sarja.

5. Google aloittaa myös koulutusohjelman SAK:n kanssa. Millaisesta koulutuksesta Googlen ja SAK:n yhteistyöprojektissa on kysymys?

Googlen hyväntekeväisyysorganisaatio Google.org lahjoittaa kaksi miljoonaa euroa innovaatiosäätiö Nestalle. Rahalla järjestetään koulutusta yhteistyössä ammattiliittojen kanssa Suomen lisäksi myös Ruotsissa, Tanskassa, Hollannissa ja Belgiassa.

Suomessa varsinaisesta koulutuksesta vastaa Työväen Sivistysliitto TSL. Tarkoituksena on mennä 30-35 työpaikalle yhteistyössä työntekijöiden, työnantajien ja luottamushenkilöiden kanssa.

– Koulutus toteutetaan joko työpaikalla tai mahdollisimman lähellä työpaikkaa. Siellä käydään käsiksi sellaisiin kysymyksiin, jotka ovat sen työpaikan ja työntekijöiden mielestä tärkeitä tulevaisuuskysymyksiä. Käytännössä siis pohditaan, miten digitaalinen murros ylettyy juuri sille työpaikalle ja miten se vaikuttaa näiden ihmisten omaan työtulevaisuuteen, kertoo Työväen Sivistysliiton pääsihteeri Jouko Muuri.

Muurin mukaan koulutus on suunnattu kolmelle toimialalle; kuljetukseen, teollisuudelle ja palvelualalle. Tarkoituksena on lähestyä toimialoja PAMin, AKT:n ja Teollisuusliiton kautta. Googlen on Jouko Muurin mukaan tarkoitus vastata kaikista koulutuksen kustannuksista.

Muurin mukaan tavoitteena on, että jokaisesta liitosta koulutetaan 100-120 ihmistä.

– Kyseessä on kolmesta neljään päivää kestävä koulutus, joka toteutetaan valtakunnallisesti, eli me menemme työpaikoille. Sen vuoksi logistiset kustannukset nousevat varsin suuriksi.

Liha ja elintaso – erottamaton pari.

Historia todistaa, että liha on vallannut ruokapöydät samaa vauhtia kuin elintaso on noussut.

Vuonna 1950 suomalainen söi keskimäärin 29 kiloa lihaa vuodessa. Viime vuonna määrä oli 81 kiloa nuppia kohti.

Possun syömisen vähentyminen on jatkunut lähes kymmenen vuotta, naudan yli neljäkymmentä. Samaan aikaan kana on lentänyt tilastoissa kuin raketti.

Siipikarjan kulutus lähti lähes nollasta 1970-luvun alussa ja nyt suomalaiset syövät vuodessa kanaa keskimäärin 25 kiloa eli viisi kiloa enemmän kuin nautaa. Sianlihan kulutus oli viime vuonna yli 32 kiloa. Makkara maistuu.

Kaikkiaan lihan kulutus on kuitenkin alkanut tasaantua. Kolme viime vuotta kulutus on pysynyt 81 kilon tuntumassa.

Liha ja elintaso ovat olleet erottamaton pari – ainakin tähän saakka.

Pellervon taloustutkimus ennustaa, että nyt yhteys katkeaa ja lihan kokonaiskulutus kääntyy tänä vuonna laskuun. Kanan nousu pysähtyy, nauta ja sika jatkavat alamäkeen.

Lihan kulutuksen kasvun pysähtymiseen on monta erilaista syytä.

Kiinassa riehuva sikarutto kaataa possua kuin heinää ja vajetta korvataan tuonnilla. Se saa lihan hinnan nousuun Suomea myöten. PTT ennustaa lihan kallistuvan neljä prosenttia tänä vuonna.

Nouseva hinta on omiaan vähentämään kulutusta. Lihasta siirrytään ehkä eineksiin, joissa voi olla lihaa lähinnä nimessä.

Samaan aikaan kasvisten hinta laskee. Takana on kaksi suoranaista katovuotta. Ensin oli liian märkää, sitten kuivaa. Nyt on saatu niin sanottu normaalisato ja kasvituotannon hinnat laskevat.

Tampereen yliopiston terveyssosiologian professori Piia Jallinoja muistuttaa, että syömistä ohjaa moni muukin tekijä kuin hinta.

Hän suhtautuu varovaisesti suuren käänteen ennustamiseen, mutta vinkit lännestä puhuvat muutoksen puolesta.

– Ruotsissa käänne on tapahtunut. On mahdollista, että Suomi seuraa mukana ja lihan kokonaiskulutus lähtee laskuun.

Käänteen takana on myös terveysnäkökulmat, jotka iskevät varsinkin punaiseen lihaan.

Suomen kolmen suuren lihanjalostusyhtiön perustama Lihatiedotus ry:kin muistuttaa punaisen ja prosessoidun lihan yhteydestä suolistosyöpiin. Ja kyseessä on sentään menekin edistämisyhdistys.

Tämän lisäksi lihantuotanto on joutunut arvostelijoiden hampaisiin ilmasto- ja eettisyystaakkansa takia.

Ja sitten vielä kilpailevat innovaatiot.

Lihaa korvaavat tuotteet ovat saaneet ilmaista mainosta julkisuudessa. Nyhtis, Härkis, Beyond Meat - myönteinen mainintataajuus mediassa on tasolla, josta Lihatiedotus voi vain haaveilla.

Jallinoja arvio, että on tapahtunut kulttuurinen siirtymä.

Takavuosina pelkkä kasvisruoan tarjoaminen vieraille olisi ollut mahdottomuus, ainakin jos toivoo saavansa vastavierailukutsua.

– Nyt täysipainoinen kasvisruoka voi olla kulttuurisesti arvokas ruoka.

Varma todiste vegebuumista on se, että jauhelihapihvin varaan rakennetut hampurilaisravintolat alkavat innovoida vegeburgereita. Jallinojan mukaan viimeistään se todistaa, että kasvisruoka ei enää ole "vain ituhippien touhua".

Kaikesta huolimatta vegebuumi ei ole tempaissut koko kansaa puolelleen. Suomi syö -tutkimuksen mukaan vegaanien osuus kyllä lähes kaksinkertaistui vuosina 2014–16, mutta heitä oli väestöstä 1,1 prosenttia. Punaisesta lihasta kieltäytyjien osuus nousi vähän yli kahdeksaan prosenttiin.

Mutta onko siis lihan kulutuksen "suuri käänne" laskuun sittenkään pysyvää?

Nyt sikarutto nostaa lihan hintaa ja sopivat sademäärät laskevat kasvisten hintaa – molemmat ehkä nopeastikin muuttuvia tekijöitä.

Trendit sanelevat vain vähemmistön lautasen. Kasvisruokatrendin pysyvyydelle tärkeää on se, kuinka moni kuluttaja tempautuu mukaan "kulttuuriseen siirtymään" ennen kuin lihan hinta ehkä taas laskee houkuttelevalle tasolle.

Tamperelainen Sanna Ax on kahden asunnon "loukussa". Uusi, isompi koti on jo ostettu, nyt pitäisi saada myytyä kolmio Tampereen Hatanpäältä.

Kaikki aikaisemmat asuntokauppansa Ax ja hänen miehensä Jarmo Kakkonen ovat tehneet kiinteistönvälittäjän kanssa, mutta nyt tarkoitus on hoitaa homma itse. Suurin syy on raha.

– Välittäjän palkkioon menee helposti kymppitonni. Saman rahan eteen saa itse tehdä aika paljon töitä. Päätettiin, että kokeillaan, kun mitään kauheaa kiirettä ei ole, Ax perustelee.

– Helpompaahan se olisi välittäjän kautta. Mutta sitten läheltä tuli myyntiin hiukan pienempi asunto, jota ei ollut remontoitu lainkaan, sen hinta oli aika korkea ja se meni kaupaksi kahdessa viikossa.

Tämän kokoisia asuntoja ei ole hirveästi myynnissä Tampereella. Sanna Ax

Hatanpää sijaitsee parin kilometrin päässä Tampereen keskustasta. Alueella myyntiin tulevat asunnot vaihtavat omistajaa yleensä äkkiä.

– Tämän kokoisia ja ikäisiä asuntoja ei ole hirveästi myynnissä Tampereella. Pyysimme aluksi välittäjiltä arvioita, ja kaikki sanoivat, että asunto menee nopeasti kaupaksi, Ax sanoo.

– Se on ostajallekin kiva, että meidän ei tarvitse lisätä välittäjän palkkiota myyntihintaan, vaan pystymme kilpailemaan hiukan paremmin myös hinnalla.

Omatoimiseen myyntiin kannusti myös läheltä löytynyt esimerkki. Ax kertoo, että hänen veljensä oli vastikään myynyt itse asunnon Jyväskylässä ja kokemukset olivat hyviä.

– Veli sai itse myymällä asunnostaan korkeamman hinnan kuin mitä välittäjät arvioivat.

Omatoiminen kauppa hienoisessa laskussa

Suomessa myydään yli 70 000 vanhaa asuntoa ja kiinteistöä vuodessa. Kiinteistönvälitysalan Keskusliitto (KVKL) seuraa asuntojen välityslukuja Tilastokeskuksen datan ja oman Hintaseurantapalvelunsa kautta.

Vanhojen asuntojen kaupassa välittäjien osuus on viimeiset kolme vuotta pysynyt hyvin vakaana, noin 80 prosentissa. Uusissa asunnoissa osuus on selvästi pienempi, 30–40 prosenttia.

KVKL:n toimitusjohtaja Maria-Elena Ehrnrooth sanoo, että alalla itsemyyjiä ei koeta suurena uhkana.

– Moni myös kokeilee ensin itse ja ottaa välittäjän avuksi jos ostajaa ei ala löytyä. Kiinteistönvälittäjää voi käyttää jo puhtaasti siitä syystä, ettei vain itse viitsi tai ehdi, Ehrnrooth sanoo.

Viimeisen vuoden aikana kiinteistövälittäjien myymien asuntojen osuus näyttäisi olevan jopa hienoisessa kasvussa. KVKL:n mukaan tätä voi osittain selittää se, että kiinteistövälittäjien luvuissa on mukana myös yritys, joka kohdistaa palvelunsa juuri itsemyyjille. Tässä mallissa omistaja hoitaa itse asuntonsa esittelyn, välittäjä esitteiden laatimisen, markkinoinnin ja muut paperityöt.

Netissä yksityisilmoittajien osuus viisi prosenttia

Omatoimista kauppaa helpottaa se, että kiinteistönvälittäjien ja yksityisten kauppiaiden ilmoitukset löytyvät samoilta verkkosivuilta, kuten Etuovi.comista tai Oikotie.fistä. Sivustot tarjoavat myös neuvoja niille, jotka haluavat ryhtyä oman elämänsä kiinteistövälittäjiksi.

Esimerkiksi Etuovi.comissa yksityisilmoittajien osuus on reilut 5 prosenttia. Data-analyytikko Niina Matikaisen mukaan osuus on pysynyt viimeiset viisi vuotta hyvin vakaana.

Ilmoittelussa ei ole suuria alueellisia eroja. Verkkosivuston ilmoitusaikojen perusteella välittäjien ja itsemyyjien ilmoitukset pysyvät sivulla lähes yhtä pitkään.

– Keskimääräisessä markkinointiajassa ei näytä olevan juurikaan eroa sillä, onko myyjä välittäjä vai itsemyyjä. Tänä vuonna poistetuissa ilmoituksissa yksityisilmoittajien markkinointiajan mediaani on 76 päivää, ja välittäjien markkinointiajan mediaani on 72 päivää, Matikainen sanoo.

– Ilmoituksen poistaminen ei takaa sitä, että kohde on myyty, eli emme kuitenkaan tiedä, mitkä kohteet tulevat myydyksi.

Hilkka Lappalainen on myynyt asuntoaan toukokuusta asti

Tampere on kasvukeskus, jossa vanhan kerrostaloasunnon keskimääräinen myyntiaika on 69 päivää. Yli neljä kertaa pienemmässä, reilun 53 000 asukkaan Mikkelissä markkinat ovat toisenlaiset, vanhaa kerrostaloasuntoa joutuu myymään keskimäärin 118 päivää.

Hilkka Lappalainen esitteleekin myynnissä olevaa asuntoaan Mikkelissä tottuneesti.

– Sijainti on loistava. Torille kävelee kymmenessä minuutissa, mutta silti tämä on rauhallinen paikka. Ulkoilumaastot, uimaranta, konserttitalo Mikaeli ja kauppa ovat vieressä. Taloyhtiö on hyvä ja putkiremontit tehty. Ja mukavat naapurit!, Lappalainen hehkuttaa.

Lappalainen on myynyt Mikkelissä sijaitsevaa kerrostalokolmiotaan jo noin neljä kuukautta. Asuntokaupan tilanne on Mikkelissä toinen kuin esimerkiksi Tampereella.

– Hinnat ovat kesän aikana laskeneet, erityisesti tällaisissa isoissa asunnoissa, Lappalainen tietää.

Lappalainen halusi kokeilla asunnon myyntiä itse, koska mitään hirveää kiirettä ei lapsuudenkotiinsa Rantasalmelle muuttaneella naisella ole. Varmuutta lisäsi se, että taustalla on jo useampia kiinteistövälittäjän kanssa tehtyjä kauppoja. Hänenkin silmissään siintää säästö.

– Tämä asunto on 83 neliötä, ja suurimmalla osalla välittäjistä on prosenttipohjainen palkkio. Täällä palkkio olisi 5 000–6 000 euroa, Lappalainen sanoo.

Asunto-osakkeet helpoimpia myytäviä

Yleensä omatoimiseen asuntokauppaan ryhtyvät myyvät vanhoja kerrostalo- tai rivitaloasuntoja. Asunto-osakkeen myyminen on paljon helpompaa kuin kokonaisen kiinteistön, esimerkiksi omakotitalon, myyminen.

Läheskään kaikki ostajat eivät edes lähesty itsemyyjiä. Kari Kaitasuo

Pirkanmaan Kiinteistöliiton toiminnanjohtaja Jorma Koutonen vertaa asunto-osakkeen kauppaa irtaimistokauppaan.

– Asunto-osakkeiden kaupassa myydään osakekirjaa. Kiinteistön omistaa taloyhtiö ja osakkeet tuottavat hallintaoikeuden sen tiettyyn osaan tai tilaan, Koutonen sanoo.

Myös lähes 20 vuotta kiinteistönvälittäjänä toiminut Kari Kaitasuo arvioi, että esimerkiksi Tampereella tyypillisimmin itse myytävät asunnot ovat osakehuoneistoja ja sijaitsevat lähellä keskustaa.

Suomen Kiinteistönvälittäjät ry:n Tampereen alueyhdistyksen varapuheenjohtajana toimiva Kaitasuo uskoo, että suuri osa ostajista suosii joka tapauksessa välittäjien myymiä asuntoja.

– Isoin kilpailu käydään kiinteistövälittäjien kesken. Läheskään kaikki ostajat eivät edes lähesty itsemyyjiä.

"Valokuvista ei kannata säästää"

Sanna Ax sanoo, että ilmoituksen laatiminen ei ole mitään rakettitiedettä. Kun hän esimerkiksi kirjoitti esittelytekstiä, hän otti vinkkejä muista ilmoituksista.

– Mietin, mihin asioihin itse kiinnitän huomiota ja mitkä vetoavat minuun ja kirjoitin tekstin sen pohjalta, Ax sanoo.

Kaikkea hän ei kuitenkaan tehnyt itse. Ax sanoo nähneensä liikaa ilmoituksia, joissa on kännykällä väärästä kulmasta otettuja, sumuisia ja hämäriä kuvia. Axin ilmoitukseen valokuvat otti alan ammattilainen.

– Siihen kannustaisin ehdottomasti kaikkia. Asuntoa myydään kuitenkin paljon mielikuvilla. Se ei ollut mitenkään iso sijoitus.

Myös Hilkka Lappalainen kertoo käyttäneensä ammatikuvaajaa.

Neljässä päivässä neljä näyttöä

Jutuntekohetkellä Sanna Ax:n asunnon myynti-ilmoitus on ollut netin Etuovi.com -palvelussa neljä päivää.

Asunnossa on jo järjestetty neljä näyttöä.

– Ensi viikollakin on tulossa lisää porukkaa, jos asunto on silloin vielä vapaana, Ax sanoo.

Tämänhetkisellä kokemuksella Ax on valmis suosittelemaan myyntitapaa, mutta varauksella.

– Suosittelen, jos on suhteellisen varma olo ja jos on sellaisella alueella, missä asunnot liikkuvat nopeasti, Ax sanoo.

– Mutta jos on kiireinen elämä, niin suosittelisin kääntymään ammattilaisen puoleen. Kyllähän tämä aikaa vie.

Samoilla linjoilla on Hilkka Lappalainen.

– Kyllä tämä koettelee hermoja, kun myyntiaika pitenee ja pitenee. Välillä on jo ollut sellainen tunne, että pitäisikö jo antaa välittäjälle. Mutta en tee sitä vielä, Lappalainen sanoo.

Lappalainen aikoo jatkaa omatoimista myyntiä vielä muutaman kuukauden.

– Toivon, että syksyn aikana saisin tämän myydyksi. Neljä kuukautta on keskimääräinen tämän kokoisen asunnon myyntiaika Mikkelissä. Puolen vuoden jälkeen ehkä voin luovuttaa, Lappalainen sanoo.

Tilastokeskus kertoi tiistaina, että Suomen työllisyysaste pysyi elokuussa käytännössä ennallaan. Työllisyysasteen trendiluku oli elokuussa 72,5 prosenttia, kun se kuukautta aiemmin oli 72,4 prosenttia.

Pitkälläkin aikavälillä tarkasteltuna työllisyysaste on jämähtänyt toden teolla paikoilleen.

Kuvaavaa on, että työllisyysaste pysyi kahdeksan kuukautta peräkkäin 72,4 prosentissa vuoden 2018 joulukuusta tämän vuoden heinäkuuhun saakka.

Työllisyyden kasvun pysähtyminen lisää haasteita Antti Rinteen (sd.)hallituksen tavoitteelle 75 prosentin työllisyysasteesta ja vähintään 60 000 uudesta työllisestä hallituskauden loppuun mennessä.

Kysyimme kolmelta ekonomistilta neljällä kysymyksellä, karkaako hallituksen työllisyystavoite heikkenevässä taloussuhdanteessa ja mitä keinoja hallituksen tulisi käyttää, jotta työllisyys saataisiin jälleen nousuun.

Kysymyksiin vastasivat Pellervon taloustutkimuksen ennustepäällikkö Janne Huovari, Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n johtava ekonomisti Sami Pakarinen ja korkeastikoulutettujen työmarkkinakeskusjärjestön Akavan pääekonomisti Pasi Sorjonen.

1. Miten arvioisitte työllisyyden kehitystä Suomessa juuri nyt?

Janne Huovari:

– Luvut ovat lievästi positiivisia. Kesällä näytti siltä, että työllisyys olisi kääntymässä jo laskuun, mutta elokuu vähän korjasi tilannetta ja nyt näyttää ainoastaan siltä, että työllisyyden kasvu on pysähtynyt tänä vuonna.

Sami Pakarinen:

– Työllisyys on polkenut käytännössä paikallaan tämän vuoden eli varsin heikolta näyttää.

Pasi Sorjonen:

– Näyttää siltä, että työmarkkinoilta puuttuu liike kokonaan. Työllisyys ei parane ja työttömyys ei alene. Tästä summana työvoima ei kasva ja se on iso ongelma.

2. Mitä näillä työllisyysluvuilla ja tuoreimmilla tiedoilla suhdannetilanteesta Rinteen hallituksen 75 prosentin työllisyystavoitteelle on käymässä?

Janne Huovari:

–Tuotannon kasvu on kesän aikana jopa vähän piristynyt, vaikka maailmantalouden tila näyttää heikommalta. Työllisyyden kasvu voi näyttää loppuvuonna jopa paremmaltakin. Täytyy muistaa kuitenkin, että maailmantalouden ja varsinkin euroalueen talouskehitys on varsin heikkoa tällä hetkellä. Vaikutukset tulevat meillekin ehkä ensi vuoden puolella ja työllisyyden kasvu heikentyy.

Sami Pakarinen:

– Suhdanne on jäähtymässä koko ajan. Nyt tarvittaisiin sellaisia keinoja, jotka ennen kaikkea lisäävät työllisyyttä ja paljon. Nyt hallituksen pöydällä on ollut enemmän työllisyyttä vähentäviä toimia.

Pasi Sorjonen:

– Työllisyystavoite on erittäin haastava. Paljon pitää asioiden parantua, että siihen tavoitteeseen päästään. On tärkeää, että ei tehdä sellaisia asioita, jotka itsessään heikentävät työllisyyttä eli kotitalousvähennystä ei voi leikata ja myöskään ansiotulojen verotusta ei voida kiristää.

3. Mikä olisi kiireellisin toimi, johon hallituksen pitäisi jo ilmoittamiensa toimien lisäksi ryhtyä, jotta työllisyystavoite ei karkaisi ulottumattomiin?

Janne Huovari:

– Siihen ei välttämättä ole nopeita ratkaisuja, koska ongelma on se, että työttömillä on vääränlaista osaamista. Tarvittaisiin koulutusta, mikä yleensä kestää aika pitkään. Niihin työpaikkoihin, jotka ovat avoinna, ei löydy nyt työttöminä olevista kovin hyvin työttömiä, koska työttömyys ei ole kasvanut vaan hieman noussut.

– Työttömyysturvan muutoksilla voidaan pyrkiä antamaan vähän keppiä ja kannustamaan työnhakuun. Hallituksen budjettiesityksessä on varovaisesti vihjattu, että jotain kannustimiin liittyviä asioita saattaisi tulla, mutta ne on jätetty jatkovalmisteluun.

Sami Pakarinen:

– Tarvitaan kovia keinoja. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastus olisi keskeinen keino.

Pasi Sorjonen:

– Hallituksen pitää ottaa tiukka ote työllisyysryhmien työskentelyyn ohjaten sitä hyvin voimakkaasti. Palkkaverotuksen kiristyksistä ja kotitalousvähennyksen leikkaamisesta voitaisiin luopua. Työttömyysturvaa pitäisi porrastaa, mutta kuitenkin niin että siihen tehtäisiin kannustava elementti: vaikka työttömyysturva putoaisi työttömyyden kestäessä, menetetty työttömyysturvan osuus voidaan palauttaa sitten kun työtön työllistyy.

4. Mitä muuta kiinnostavaa nostaisitte esille työllisyyden tämänhetkisestä kehityksestä?

Janne Huovari:

–Kokoaikaiset, jatkuvat työsuhteet ovat lisääntyneet. Sen sijaan määräaikaiset työsuhteet vähenevät. Näyttää siltä, että yritykset, jotka saavat rekrytoitua ihmisiä, rekrytoivat heitä jatkuviin ja pysyviin työsuhteisiin.

Sami Pakarinen:

– Jotta päästäisiin 75 prosentin työllisyysasteeseen vuoteen 2023 mennessä, tarvitaan lisätyöllisiä 72 000. Työmarkkinoille tarvitaan aktiivisempia toimia. Entistä suurempi osa suomalaisista pitää saada työn ääreen ikääntymisen takia, jotta pystymme rahoittamaan julkiset palvelut.

Pasi Sorjonen:

– Korkeasti koulutettujen työttömyys ei enää alene ja monilla koulutusaloilla työttömyys kasvaa tällä hetkellä. Se on paha yhdistelmä, kun siihen liittää yksityisten investointien kasvun pysähtymisen. Tämä saattaa tarkoittaa sitä, että yksityisellä sektorilla kasvupyrkimykset ovat tällä hetkellä aika lailla jäässä. On epävarmuutta, joka poistaa halukkuuden pyrkiä kasvamaan.

Lue myös:

Työllisyysaste pysyi elokuussa liki ennallaan, työpaikkoja tarjolla enemmän kuin aikaisemmin

Petteri Orpo budjettiehdotuksesta: "Kokoomuksen on tehtävä hallituksen työllisyyspolitiikasta välikysymys", Halla-aho: Työllisyysreseptit vaikuttavat sosialistisilta

Yhdysvalloissa on käynnissä oikeuspoliittinen kiista, jonka sanotaan olevan jopa vakavampi kuin presidentti Donald Trumpin valtakauden alkuvaihetta varjostanut Venäjä-tutkinta.

Kohu alkoi 25. heinäkuuta, kun presidentti Trump kävi puhelinkeskustelun Ukrainan uuden presidentin Volodymyr Zelenskyin kanssa. Tuntemattomaksi jäänyt henkilö USA:n hallinnossa teki keskustelusta ilmiannon, koska arveli Trumpin syyllistyneen lainvastaiseen tekoon.

Trumpin kerrotaan painostaneen Zelenskyitä, jotta tämä määräisi tutkimuksen Barack Obaman varapresidenttinä toimineen Joe Bidenin tekemisistä. Trump sanoo Bidenin käyttäneen väärin virka-asemaansa suojellakseen poikaansa talousrikostutkinnalta.

Biden on tällä hetkellä todennäköisimmin demokraattipuolueen presidenttiehdokas ensi vuoden vaaleissa ja siis Trumpin pääkilpailija.

Mitä tapahtui ilmiannolle?

Trumpista tehdystä ilmiannosta nousi Yhdysvalloissa heti voimakas kohu.

Trump itse on myöntänyt puhuneensa Joe Bidenista presidentti Zelenskyille, mutta kiistää minkäänlaisen painostuksen.

Trump kiistää painostaneensa Ukrainan presidenttiä tutkimaan Joe Bidenin ja tämän pojan toimia – myöntää kuitenkin ottaneensa Bidenin puheeksi

Puhelun ehkä tärkein aihe oli kongressin hyväksymä 250 miljoonan dollarin apupaketti Ukrainalle. Trumpin hallinto on lykännyt sen luovuttamista Ukrainalle ja The Washington Post -lehden mukaan Trump on antanut määräyksen lykätä sitä edelleen.

Kun USA:n Kansallisen turvallisuuspalvelun DNI:n päällikkö Joseph Maguire sai ilmiannon käsiinsä, hän piti sitä erittäin tärkeänä.

Ilmiantoja koskevan lain mukaan DNI:n päälliköllä on viikko aikaa toimittaa asiasta tieto kongressin tiedustelukomiteoille. Komiteat eivät kuitenkaan saaneet tietoa.

Maguire perusteli tätä sillä, että hän oli keskustellut lakimiestensä kanssa ja heidän mukaansa asia ei ollut tärkeä.

Kongressi sai tiedon ilmiannosta vasta 9. syyskuuta, mutta ei puhelinkeskustelun yksityiskohtia. Sen jälkeen sen komiteat ovat vaatineet täsmällisiä tietoja, muun muassa puhtaaksikirjoitettua puhelinkeskustelua.

Maguiren on määrä tulla edustajainhuoneen tiedustelukomitean kuultavaksi torstaina.

Mitä Ukrainassa on tapahtunut?

Huhtikuussa 2014 Joe Bidenin poika Hunter Biden pääsi töihin suureen ukrainalaiseen Burisma-kaasuyhtiöön. Hänestä tuli yhtiön johtokunnan jäsen. Yhdysvalloissa presidenttinä toimi tuolloin Barack Obama, jonka varapresidentti oli Hunterin isä Joe Biden.

Burisma-kaasuyhtiön omistaja oli Mykola Zlochevsky, joka oli aiemmin toiminut Ukrainan syrjäytetyn presidentin Viktor Janukovytšin hallinnossa.

Jo silloin, kun Biden aloitti työnsä Burismassa, yhtiötä ja sen omistajaa epäiltiin Ukrainassa rahanpesusta. Epäilyjä ja tutkintavaatimuksia esittivät monet muutkin tahot, muiden muassa Britannia ja Yhdysvallat.

Seuraavana vuonna Ukrainan yleiseksi syyttäjäksi, ja siten myös korruptiotutkimusten johtajaksi nousi Viktor Shokin, joka oli luvannut panna Ukrainassa rehottavan korruption kuriin.

Lupaus paljastui tyhjäksi. Shokinin toimisto oli tehoton ja vaikutti itsekin olleen korruptoitunut. Ukrainassa paljastui muun muassa "timanttisyyttäjien" tapaus, jossa Shokinin kahden alaisen kotoa löytyi kultaa, käteistä rahaa ja aseita, mikä nostatti epäilyjä, että virkamiehiä oli lahjottu.

Shokinin oli määrä tutkia myös Zlochevskya ja hänen yritystään, mutta Zlochevsky pääsi kuin koira veräjästä.

Hunter Bidenin työtehtävistä Burismassa ei tiedetä kovin paljon. Hän toimi lakimiehenä ja esiintyi yhtiön edustajana useissa kansainvälisissä konferensseissa. Biden sai hulppeaa, jopa 50 000 dollarin kuukausipalkkaa.

Paine syyttäjä Shokinia kohtaan kasvoi jatkuvasti, sillä Ukrainan lahjontaongelma ei näyttänyt lainkaan vähenevän. Vuonna 2016 Yhdysvaltain Ukrainan-suurlähetystö ehdotti, että Ukrainalle alustavasti luvatun miljardin dollarin lainatakuun ehdoksi asetettaisiin korruptionvastaisen toiminnan tehostaminen ja kehitystä jarruttavien virkamiesten, kuten Shokinin vaihtaminen.

Maaliskuussa 2016 varapresidentti Biden kertoikin Ukrainassa vieraillessaan, että lainatakuuta ei heru, ellei henkilöitä, esimerkiksi Shokinia vaihdeta.

– Minä sanoin, "ette te saa miljardianne".

– Lähden täältä kuuden tunnin kuluttua. Jos syyttäjää ei ole erotettu, ette saa rahojanne, hän kertoi vuonna 2018 yleisötilaisuudessa uhkauksestaan.

Shokin joutui väistymään.

Biden painosti, mutta ketä?

Bidenin tapa käyttää USA:n rahoja painostuskeinona varmaankin herätti ärtymystä. Toimenpiteellä oli kuitenkin monen EU-maan ja Kansainvälisen valuuttarahaston hyväksyntä.

Shokinin seuraaja Juri Lutšenko käynnisti Burisima-yhtiöön kohdistuneen tutkimuksen, joka lopetettiin kymmenen kuukautta myöhemmin tuloksettomana.

Hunter Biden ei tiettävästi koskaan ole ollut talousrikostutkinnan kohteena, joskin hänen työskentelynsä talousrikosepäillyn yrityksen palveluksessa mustaa hänen ja samalla hänen isänsä mainetta. Vähintäänkin kyse on intressiristiriidasta. Joe Biden on sanonut, ettei koskaan ole puhunut poikansa kanssa tämän työstä.

– Olisi varmaan pitänyt, hän lisää.

Monien analyytikoiden mielestä Trumpin syytös, että Biden yritti Shokinin erottamisella estää poikaansa kohdistuvan talousrikostutkinnan on väärä, koska Biden, samoin kuin koko Yhdysvaltain hallinto nimenomaan yrittivät tehostaa Ukrainan korruptiorikosten tutkintaa. Hunter Bidenin työnantaja oli ensimmäisiä yrityksiä, joita Yhdysvaltain hallinto halusi luupin alle.

Oppositio harkitsee jälleen syytettä Trumpille

Trumpin arvostelijat ovat nostaneet esiin suuren kysymyksen, onko Trump itse syyllistynyt vallan väärinkäyttöön. Laki kieltää presidenttiä käyttämästä ulkovaltoja omien vastustajiensa vahingoittamiseen.

On myös mahdollista, että Trump olisi rikkonut Yhdysvaltain lahjonnan kieltäviä lakeja.

Oikeusministeriön linja on, ettei istuvaa presidenttiä voida asettaa rikosoikeudelliseen syytteeseen. Sen sijaan kongressi voi nostaa syytteen presidenttiä vastaan.

Yhdysvaltain perustuslain mukaan syyte voidaan nostaa, jos presidenttiä epäillään "maanpetoksesta, korruptiosta tai muusta vakavasta rikoksesta tai väärinkäytöksestä".

Syytteen nostaminen edellyttää enemmistöä edustajainhuoneessa. Tuomio puolestaan vaatii kahden kolmasosan enemmistöä senaatissa.

Nykyisessä poliittisessa tilanteessa republikaanit hallitsevat senaattia, ja on hyvin epätodennäköistä, että sen enemmistö äänestäisi presidentin tuomitsemisen puolesta.

Edustajainhuoneen puhemies Nancy Pelosi on arvioinut, että syyte Trumpia vastaan voisi jopa vahvistaa hänen kannatustaan ensi vuonna järjestettävissä presidentinvaaleissa.

Demokraattien parista on toisaalta kuulunut ääniä, että Trump on vienyt asiat niin pitkälle, että demokraateilla on moraalinen velvollisuus nostaa syyte häntä vastaan.

Artikkelin lähteinä käytetty: BBC, Bloomberg, The Intercept, VOX, The Guardian, Fox News

Paikka on valittu huolella. Kun Nairobin Westgate-kauppakeskuksesta astuu ulos, taksit odottavat toisella puolella katua parkkipaikalla. Siellä odottaa moni muukin.

Pysäköintialueella nuoret miehet myyvät koiran- ja kissanpentuja, jotka ovat vielä liian pieniä ollakseen erossa emostaan. Ala-asteikäiset lapset –useimmiten pojat – kerjäävät liimanhuuruisine silmineen.

– Please sister, give me 50 bob.

Bob on slangia Kenian valuutalle, shillingille. 50 "bobia" on noin 45 senttiä. Tietenkin siihen olisi varaa.

Joskus olen varautunut ja ottanut mukaani banaaneja ja leipää annettavaksi lapsille. Koiranpentujen ahdingolle ei oikein voi mitään.

Sanomattakin on selvää, että on erittäin vaivaannuttavaa, kun kerjäläisten keskellä yrittää tunkea 20-litraisen vesikanisterin ja ruokaostokset pieneen autoon. Eriarvoisuus tulee harvoin niin iholle. Hävettää.

Viime kerralla eteen tuli harvinaisuus, noin 12-vuotias tyttö.

– Please sister, I need money for sanitary pads.

Tyttö tarvitsi rahaa kuukautissuojiin.

Häkellyin, enkä voinut mitään muuta kuin kaivaa taskusta 1 000 shillinkiä. Olisin voinut antaa paljon enemmänkin.

Tytöt ja kuukautiset ovat edelleen suuri tabu Keniassa.

Maaseudulla ajatellaan usein, että tyttö on tullut naimaikään, kun kuukautiset alkavat. Joidenkin köyhien tyttöjen koulunkäynti loppuu kokonaan kuukautisiin tai he joutuvat jäämään kotiin aina kuukautisten aikaan. Koulunkäynti katkeaa, koska perheillä ei yksinkertaisesti ole varaa kuukautissuojiin.

Ja vaikka olisikin varaa, on kuitenkin ongelmia. Aiemmin tänä vuonna tamponeista oli pula Nairobissa. Suuren valmistajan tamponeista irtosi poistettaessa puuvillapaloja, kun sen poisti. Tuote vedettiin markkinoilta, eikä muita saatu tilalle.

Samalla levisi syytöksiä kuukautissuojien valmistajaa vastaan. Naiset kokivat, että Afrikan markkinoille tehdään huonompilaatuisia kuukautissuojia kuin Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Todisteita levisi sosiaalisessa mediassa, mutta valmistaja kiisti väitteet.

Jäljelle jäivät vain ihottumaa ja kutinaa aiheuttavat kuukautissuojat.

Reilu viikko sitten kenialaiset kauhistuivat 14-vuotiaan Jackline Chepngenon itsemurhasta.

Lounais-Keniassa asuneen tytön äiti kertoi tyttärensä saaneen kuukautisensa ensimmäistä kertaa kesken koulupäivän – kuten varmasti monelle meistä on käynyt.

Paikallisen median mukaan veri oli tullut koulu-univormun läpi, minkä jälkeen naispuolinen opettaja oli kutsunut tyttöä likaiseksi ja käskenyt häntä poistumaan luokasta.

Vaikka opettajaa on tietenkin helppo syyllistää, tapaus kertoo vakavasta ilmiöstä Keniassa. Kuukautiset ovat edelleen häpeän aihe, eivätkä kuukautissuojat ole mikään itsestäänselvyys.

Vuonna 2017 voimaan astuneen säädöksen mukaan kaikissa kouluissa pitäisi olla kuukautissuojia tytöille, jotta kukaan ei joutuisi jäämään pois koulusta kuukautisten takia. Tämä ei kuitenkaan käytännössä toteudu.

Esimerkiksi Kisumun kaupungissa Viktoriajärven rannalla eräs koulu sai kuukautissuojia viimeksi viime vuoden kesäkuussa. Kolmasosa alueen väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella, eikä kuukautissuojiin ole varaa.

Köyhyys johtaa pahimmassa tapauksessa siihen, että nuoria tyttöjä käytetään seksuaalisesti hyväksi kuukautissuojia vastaan.

Tärkeä asia tabujen murtamisessa olisi poikien valistaminen kuukautisista. Tämän tajusi kenialainen suosittu räppääjä King Kaka eli kolmekymppinen Kennedy Ombima.

Hän kampanjoi nyt ympäri Keniaa tyttöjen oikeuksien puolesta, jakaa ilmaisia kuukautissuojia ja puhuu muun muassa kuukautiskuppien puolesta.

Kuukautiskupit ovat kuitenkin hankalia monesta syystä. Hygieniasta on vaikea pitää huolta köyhissä oloissa, ja monessa kulttuurissa nuorille tytöille ei edes haluta antaa kuukautissuojia.

Ombima havahtui pari vuotta sitten, kun näki Lodwarin kaupungissa maan luoteisosassa nuoren tytön istumassa yksin alkeellisessa majassa, jonne hänet oli suljettu kuukautisten ajaksi. Räppäri ei ollut koskaan ennen tajunnut, miten tytöt kärsivät, kun heillä ei ole varaa kuukautissuojiin.

– Päätin käyttää rahani ja asemani tyttöjen hyväksi, Ombima sanoi, kun haastattelin häntä viime vuonna.

Tuhat bobia ostarin parkkipaikalla ei muuta maailmaa. Mutta yksi räppäri puhumassa tyttöjen puolesta voi muuttaa Keniassa paljonkin.

Rajavartiolaitos epäilee, että M/S Estonian hylyn hautarauhaa on rikottu, kertoo Länsi-Suomen merivartiosto tiedotteessaan.

Rajavartiolaitos oli saanut ennakkotietona Ruotsin viranomaisilta sunnuntaina, että Saksan lipun alla kulkeva sukellustukialus Fritz Reuter saapuisi Estonian hylyn alueelle maanantaina iltapäivällä ja sen henkilöstöllä on aikeena sukeltaa Estonian alueella.

Rajavartiolaitoksen vartiolaiva Turva meni alueelle ennalta. Turvasta otettiin yhteyttä Fritz Reuteriin ja kehotettiin olemaan sukeltamatta tai muuten loukkaamatta hylyn hautarauhaa, joka on säädetty laissa.

Rajavartiolaitoksen mukaan aluksesta laskettiin silti mereen "todennäköinen sukellusrobotti", joka nostettiin myöhään illalla. Rajavartiolaitoksella on tarkempi selvittely asiasta meneillään.

– Emme voi vielä vahvistaa, mitä kalustoa veteen laskettiin. Meillä on kuitenkin syytä epäillä, että kyseessä on vedenalainen robotti. Tapahtumahetkellä oli pimeää ja asiaa tutkitaan tarkemmin vielä, sanoo kapteeniluutnantti Valtteri Viitala Rajavartiolaitoksesta.

Mahdollisesti kuvausryhmä

Rajavartiolaitoksella ei ole vielä varmaa tietoa siitä, millä asialla alus oli saapunut Estonian alueelle. Viitala kertoo, että ryhmä oli alueella todennäköisesti kuvaamassa jonkinlaista dokumenttia tai tv-ohjelmaa.

– Meillä ei ole sataprosenttista varmuutta tästä, joten emme voi asiaa vahvistaa, mutta tekemiemme selvittelyiden perusteella he ovat siellä tekemässä tv-dokumenttia tai vastaavaa, Viitala sanoo.

Aluksella oli "radiokeskustelussa saadun tiedon mukaan" kaksi Ruotsin kansalaista, Rajavartiolaitoksen tiedotteessa lukee. Tiedossa ei vielä ole aluksen henkilöstön tarkkaa lukumäärää tai heidän kansalaisuuksiaan.

Matkustaja-alus M/S Estonia upposi vuonna 1994. Sen hylyn rauhoittaminen säädettiin laissa vuonna 1995. Länsi-Suomen merivartiosto valvoo Estonian hylyn rauhaa.

– Rauhan rikkomista koskeva tunnusmerkistö on laissa aika laajaa, niin kyllä myös sukeltaminen on kielletty. Näin on ylipäätään kaikki sellainen toiminta, jonka voi katsoa häiritsevän hautarauhaa tai Estonian rauhaa, Viitala toteaa.

Samassa laissa on määritelty hyvin tarkasti myös alue, jota rauha koskee.

Hylky sijaitsee kansainvälisellä merialueella, mutta Suomen talousvyöhykkeellä. Saksa ei ole liittynyt Estonian hautarauhaa suojaavaan sopimukseen.

Rajavartiolaitos kertoo informoineensa Saksan viranomaisia.

Lue lisää

Kolahdus, keulaportti ja kallistuma – näin Estonia upposi 55 minuutissa

Venäjä on suuttunut Yhdysvalloille siitä, että kymmenen maan parlamentin ylähuoneen jäsentä ei saanut viisumia YK:n yleiskokouksen istuntoon New Yorkiin.

Venäjän ulkoministeriön edustajan mukaan viisumihakemukset palautettiin sillä perusteella, että ne oli jätetty liian aikaisin. Ne palautettiin kuitenkin liian myöhään, jotta venäläiset olisivat voineet jättää uudet hakemukset, edustaja sanoo.

Venäjä syyttää Yhdysvaltoja epäkunnioituksesta YK:n jäsenmaita kohtaan sekä YK:n päämajaa isännöivän maan velvoitteiden laiminlyönnistä. Maa sanoo harkitsevansa vastatoimia ja kehottaa YK:ta reagoimaan asiaan niin ikään.

Kremlin tiedottaja Dmitri Peskov huomauttaa, että Yhdysvallat ainoastaan tarjoaa alueen YK:n päämajalle eikä maalla ole oikeutta rajoittaa vierailuja siellä. Yhdysvallat voisi ainoastaan estää yleiskokoukseen saapuvia käymästä muualla Yhdysvalloissa, hän sanoo.

– Tämä ei ole kahdenvälinen vierailu, Peskov toteaa.

Venäjän ulkoministeriö on ilmaissut vastalauseensa Yhdysvaltain Moskovan-lähettiläälle ja miettiin vastatoimia. Ulkoministeri Sergei Lavrov aikoo keskustella asiasta Yhdysvaltain ulkoministerin Mike Pompeon kanssa yleiskokouksen yhteydessä.

Varapääministeri Sergei Ryabkov varoittaa niin ikään vastatoimista, mutta sanoo, ettei Venäjä halua kiihdyttää konfliktia.

Viisumi jäi saamatta kymmeneltä parlamentin ylähuoneen eli liittoneuvoston jäseneltä, jotka olisivat osallistuneet yleiskokouksen vuotuiseen istuntoon tällä viikolla. Joukossa on muun muassa puhemies Konstantin Kosatšev.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump aloitti puheensa YK:n yleiskokouksessa Suomen aikaa hieman kello viiden jälkeen. Kyseessä on Trumpin kolmas puhe Yhdysvaltain presidenttinä yleiskokouksessa.

Trump aloitti puhumalla kauppasopimuksista. Trumpin mukaan tulevaisuus ei kuulu globalisteille vaan patriooteille. Hän kehotti maailman maita kääntymään oman kansansa etujen puoleen ja hylkäämään globalisaation.

Hän kertoi, että Yhdysvallat aikoo tehdä uuden kauppasopimuksen Japanin kanssa keskiviikkona. Trump kertoi myös odottavansa uutta kumpaakin hyödyttävää kauppasopimusta EU:n jättävän Britannian kanssa. Trumpin mukaan uudesta sopimuksesta tulee "upea".

Myös Maailman kauppajärjestö WTO:n tulisi Trumpin mukaan muuttua.

Trump arvosteli Kiinan taloudellista toimintaa, mutta toivoi, että Yhdysvallat ja Kiina saavat aikaan sopimuksen, joka lopettaa erimielisyydet.

"Iran on kaikkien asia"

Trump sanoi, että Iranin tilanne on kaikkien maiden asia. Hän sanoi, että pakotteita Irania vastaan tullaan lisäämään, jos Iran ei muuta toimintatapaansa. Trump kehotti kaikkia maita torjumaan Iranin "verenhimoisuuden".

Trumpin odotettiin puhuvan ainakin Iranista liittyen reilu viikko sitten Saudi-Arabiassa öljyntuotantoon tehtyihin iskuihin. Yhdysvallat syyttää iskuista Irania, minkä Iran on kiistänyt. Trumpin oli ennakkoon povattu hakevan puheellaan lisää tukea Iranin vastaisille toimille, kertoi uutistoimisto AP.

Trump puhui myös Venezuelassa jatkuvasta poliittisesta pattitilanteesta ja sivusi Lähi-idän tilannetta. Lähi-idässä tulisi torjua ääriliikkeitä ja Israelin ja sen naapurien välit tulisi selvittää.

Trumpin mukaan Venezuelan tilannetta seurataan tarkasti. Hän hyökkäsi sanallisesti Venezuelan presidenttiä Nicolas Maduroa vastaan ja sanoi tämän olevan "Kuuban nukke, jota suojelevat kuubalaiset henkivartijat".

Guardianin mukaan Venezuelan edustaja alkoi lukea kirjaa puheen aikana.

Myös Pohjois-Korea oli esillä puheessa. Trumpin mukaan Pohjois-Korean tulee pitää kiinni sovitusta ja aloittaa ydinaseriisunta.

Trump sanoi maanantaina, että hän saattaa tavata Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-unin seuraavan kerran mahdollisesti melko pian.

Trump sanoi puheessaan, että Yhdysvallat ei hae konfliktia muiden maiden kanssa.

Arvosteli aktivisteja ja tiedemaailmaa

Trump syytti "avoimia rajoja vaativia aktivisteja" pahuudesta. Trumpin mukaan laiton maahanmuutto on yksi suurimmista haasteita ja maahanmuuttajia auttavat ihmiset aiheuttavat vain vahinkoa.

Trump sanoi, että aktivistien toiminta auttaa rikollisjärjestöjä, jotka saalistavat syyttömiä miehiä, naisia ja lapsia.

Trump arvosteli kovin sanoin myös puheessaan tiedotusvälineitä, poliittista eliittiä, sosiaalista mediaa ja tiedeyhteisöjä. Trumpin mukaan ne ovat hyökänneet historiaa, perinteitä ja kansalaisten vapauksia vastaan.

Puheensa loppupuolella Trump nosti esiin seksuaalivähemmistöjen sekä naisten tilanteen maailmassa. Trumpin mukaan hänen hallintonsa tekee töitä, jotta homoseksuaalisuus ei olisi laitonta monessa maassa.

Trump sanoi myös, että naisten oikeuksia tulisi maailmassa tukea. Tähän Trumpin mukaan kuuluu esimerkiksi se, että naisten taloudellisen tilanteen kehittämistä on jatkettava yhteiskunnissa.

Maanantaina Trump saapui seuraamaan joksikin aikaa ilmastokokousta. Ennakkoon oli epäilty, ettei hän osallistuisi lainkaan ilmastokokoukseen.

Niinistö: Puhe yllättävän sovitteleva

Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö piti YK:ssa kuultua Trumpin puhetta aiempaa sovittelevampana. Trump ei tällä kertaa esimerkiksi moittinut suuria instituutioita, kuten on aiemmin tehnyt.

– Vaikka esimerkiksi WTO:n kohdalla hän sanoi, että vakavia muutoksia pitäisi tehdä, mutta WTO:ta kuitenkin tarvitaan.

Niinistön mukaan arvostelu Irania ja Kiinaa kohtaan oli odotettavissa. Niinistö kertoi uskovansa, että kummankin maan kanssa Trump haluaa lopulta pitää auki keskustelun. Hän näkee vahvan kaavan Trumpin tavassa nostaa esiin asioita.

– Ensin tullaan vahvasti esiin verbaalisti, sitten sovitaan esimerkiksi kauppasopimuksia ja ne ovatkin hyvä asia, arvioi Niinistö.

Niinistö ei pitänyt pahana Trumpin kommenttia patriotismista.

– Hän myi vähän snellmannilaiseen tapaan kansallisuusaatetta. Hän teki sen varsin pehmeästi verrattuna siihen, millaista kieltä yleensä häneltä ja monelta muulta on kuultu, että korostaa vaan kansallisia etuja. Ja luulen, että hän sen sanoman sai ainakin osin tuolla salissakin perille, eikä se tietysti ihan huono ole, että ajaa omia etuja ja kunnioittaa naapureita.

Niinistö yllättyi siitä, että Trump nosti esiin seksuaalivähemmistöjen oikeudet puheessaan.

– En ole ennen kuullut, että hän puolustaisi seksuaalisia vähemmistöjä, ja kehottaisi vahvasti jopa maita, joissa se on rangaistavaa, miettimään asiaa.

Niinistö ei näe, että tiistaisesta puheesta nousisi esiin aiheita presidenttien kahdenväliseen tapaamiseen. Niinistö tapaa Trumpin keskiviikkona 2. lokakuuta työvierailullaan Washingtoniin.

Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi tiistaina 37-vuotiaan naisen kahden vuoden vankeuteen törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, STT kertoo. Nainen oli tutustunut uhriin turvakodissa.

Tuomion mukaan nainen oli kaksi kertaa sukupuoliyhteydessä pojan kanssa. Poika oli tuolloin 14-15-vuotias. Tuomitulla ja uhrilla on noin 18 vuoden ikäero.

Oikeuden mukaan nainen oli vienyt pojan kouluun, kun tämä oli ala- tai yläasteella. Myös todistajakertomukset puolsivat sitä, että nainen on ollut tietoinen uhrin iästä.

Tuomittu ja tämän perheenjäseniä oli ollut turvakodissa samaan aikaan uhrin perheen kanssa. Myöhemmin tuomittu oli viettänyt aikaa pojan äidin luona, jossa myös uhri oli paikalla.

STT ei julkaise tuomitun nimeä uhrin suojelemiseksi. Nainen määrättiin myös maksamaan uhrille loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä 4 000 euroa.

Tampereen yliopistollisessa sairaalassa on syttynyt tulipalo. Tulipalo syttyi B-rakennuksessa tiistai-iltapäivänä.

Potilashuoneessa sähkölaitteet syttyivät palamaan. Hoitajat evakuoivat osastolta yhdeksän potilasta ja itsensä.

Sairaalan lähellä vapaalla ollut pelastuslaitoksen paloesimies kuuli hälytyksen ja sai suurimmat liekit sammutettua. Pelastuslaitoksen yksiköt sammuttivat palon lopullisesti. Hälytys tuli tiistaina noin kello 15.

Paloesimies kävi sammuttamassa

Pirkanmaan pelastuslaitoksen päivystävä palomestari Heikki Havukainen sanoo, että tulipalo oli uhkaava. Koko osasto jouduttiin evakuoimaan. Onneksi palomies oli lähellä vapaapäivää viettämässä.

– Hän otti sammuttimen sairaalan seinältä ja meni sen kanssa kohteeseen ja sai tulipalon sammumaan, Havukainen kertoo.

Tiloissa on niin paljon savuvahinkoja, että potilaat on siirretty toiselle osastolle.

Osasto suljettuna

Tulipalo lähti Havukaisen mukaan potilaskutsujärjestelmästä. Se syttyi palamaan, mutta vielä ei ole tietoa, mistä tämä johtuu.

Osasto on suljettuna todennäköisesti tämän päivän ajan. Tiloja savutuuletetaan parhaillaan.

Tämänhetkisen tiedon mukaan potilaat eivät ole vakavasti loukkaantuneita.

Maanantai vasta sarasti, kun Tjäreborgin Suomen-yksikön vetäjä Jessica Virtanen sai pahimman mahdollisen uutisen.

Tjäreborgin emoyhtiö Thomas Cook ilmoitti kello 4.15 Suomen aikaa menevänsä konkurssiin. Tjäreborgissa alkoi välitön kriisitila. Ensihuolena oli aikaisen aamun lomalento Larnakaan Kyprokselle. Sen matkustajat ehtivät lähtöportille asti, mutta kone jäi maahan.

Mylläkkä alkoi. Päivästä tuli hullu maanantai. Puoleenpäivään mennessä Virtasen puhelimeen kertyi 130 soittoa.

Lennot olivat jäissä, matkustajat tuohtuneita ja äimissään. Lähes kolmetuhatta suomalaisasiakasta oli lomakohteissa ympäri Etelä-Eurooppaa ilman tietoa paluusta. Tiedottamiseen jäi koloja. Ihmiset haalivat tietoja kuka mistäkin: hotellien aulavirkailijoilta, muilta lomalaisilta, uutisista ja ystäviltä.

Tjäreborg kehotti olemaan kärsivällinen.

Pahin lukko aukesi jo myöhään samana iltana. Thomas Cookin pohjoismaiset tytäryhtiöt ilmoittivat saaneensa "pankeilta, rahoittajilta ja takaajilta" lisärahoituksen, jonka turvin ne kertoivat palaavansa normaaliin toimintaan.

Tjäreborgin ja sen pohjoismaisten sisaryhtiöiden Spiesin, Vingin ja Globetrotterin välitön konkurssiuhka oli vältetty.

Mutta tilanne ei ole ohi.

"Tehdään työtä, että saadaan ihmiset pikaisesti kotiin"

Tiistaina aamupäivällä Jessica Virtanen ehtii antamaan haastattelun kasvokkain.

– Oli melkoisen intensiivinen vuorokausi, hän sanoo Tjäreborgin pääkonttorilla – joka on yhtiön ainoa Suomen-konttori – Helsingin Kampissa.

Virtanen istuu konttorin yhteydessä sijaitsevaan viimeiseen asiakaspalvelutilaan, joka on nyt tyhjillään. Neljän tiskin ja kahden aurinkoisen seinätaulun tila suljettiin helmikuussa, kun yritys oli tehnyt johtopäätöksen että ihmiset ostavat matkansa nykyään netistä.

Virtanen kertoo, ettei asiakaspalvelupuolella saa tänään kuvata. Puhelimet ovat käyneet koko päivän kuumina, ja työntekijät ovat painaneet pitkää päivää. Heille halutaan antaa työrauha.

Tiistaina runsaan 400 lomalaisen pitäisi päästä kotiin, mutta heitä jää kohteisiin vielä yli kaksituhatta. Esimerkiksi Ylen tavoittamat lomailijat Kreikan Pargassa kertovat, etteivät he ole saaneet minkäänlaista lisätietoa tilanteestaan.

– Tehdään työtä, että saadaan ihmiset mahdollisimman pikaisesti kotiin. Tällä hetkellä etsitään koneita ja ollaan lähellä ratkaisuja, mutta tiedotetaan asiakkaille sitten kun kaikki on selvillä, Virtanen sanoo.

Hänen mukaansa lähipäivinä lomalle lähtevät voivat olla sillä mielellä, että kone myös pääsee matkaan.

– Jos tulee muutoksia lentojen kanssa tai lennon myöhästymisiä, niin niistä ilmoitetaan kyllä asiakkaille. Voi varautua siihen, että jos meistä ei mitään kuulu, niin koneet lähtee ajallaan.

Yhtiö ei avaa eilisiä pelastajiaan

Tjäreborgin onni on, että kriisi osui syyskuun lopun välikauteen, jolloin matkoja tehdään vähemmän. Koulujen syyslomat alkavat kolmen viikon päästä, ja silloin lentoja ja lomalaisia on moninkertainen määrä.

Mutta jo nyt Tjäreborgin asiakkaan pitäisi voida luottaa siihen, että yhtiö pysyy pystyssä ja kykenee hoitamaan myymänsä matkat.

Miten pysyvä Tjäreborgin ja sen sisaryhtiöt pelastanut rahoitusjärjestely on, eli kuinka pitkäksi aikaa tilanne on nyt turvattu?

– En voi avata tarkkoja yksityiskohtia. Mutta päätökset on tehty sillä silmällä, että jatketaan pitkälle tulevaisuuteen. Katsotaan, kuka meidät sitten tulevaisuudessa omistaa, Virtanen sanoo.

Odotatko, että teidät myydään lähiaikoina uudelle omistajalle?

– Tällä hetkellä me ei tiedetä, kuka meidän uusi omistaja tulee olemaan. Sen aika näyttää. Olemme olleet hyvin tuottoisa oma osamme täällä Pohjoismaissa ja tehty monta vuotta hyvää tulosta, joten uskon että meidän toimintamme jatkuu.

Virtanen mainitsee useita kertoja, että rahoituksen järjestymisen ansiosta katseet on nyt käännetty tulevaisuuteen.

Ja yhtiö todella on kannattava. Tjäreborg ja sen pohjoismaiset sisaryhtiöt ovat pysyneet viime vuodet voitollisina, eli ongelmissa on kyse selkeästi emoyhtiön ahdingosta.

Vaikka pakettimatkojen suosion vähenemisestä on puhuttu, tilastot näyttävät päinvastaista. Suosio on kääntynyt uudelleen nousuun.

Asiantuntija: Konkurssipesä halunnee myydä kannattavat osat

Tjäreborg on itsenäinen tytäryhtiö, joka ei automaattisesti kaadu konkurssiin emoyhtiönsä mukana. Konkurssi koittaa vasta, jos Tjäreborgin omat rahat toiminnan jatkamiseksi loppuvat.

Thomas Cookin konkurssipesä pyrkii saamaan konsernin osista mahdollisimman paljon rahaa kasaan. Tämän vuoksi on selvää, että Tjäreborg ja sen pohjoismaiset sisaryhtiöt ovat myynnissä. Ne ovat konkurssipesän moderneimmat ja kannattavimmat osat, ja niillä on myös kaksi omaa hotelliketjua ja oma lentoyhtiö.

Ratkaisuja voi syntyä pikaisesti, arvioi konkursseihin ja yritysjärjestelyihin erikoistuneen tilintarkastustoimisto Tuokon osakas ja hallituksen jäsen Timo Tuokko.

– Kyllä konkurssipesän intressissä on nimenomaan saada toimiva, kannattava yksikkö myytyä mahdollisimman nopeasti, Tuokko sanoo.

Ostajakandidaateista ei ole vielä hiiskuttu. Tiedossa on, että Saksasta käsin toimiva sijoitusyhtiö Triton teki toukokuussa pohjoismaisista osista tarjouksen, jota Thomas Cook ei hyväksynyt.

Kyse on hinnasta.

– Konkurssipesän intressissä on varmasti myydä kannattava kokonaisuus sellaisenaan. Siitä saa paremmat rahat kuin pilkottujen osien myymisestä. Mutta jos on kiire myydä, niin hinta voi jäädä halvemmaksi, Tuokko sanoo.

Luottamus pitäisi saada äkkiä takaisin

Tjäreborg myy taas uusia matkoja. Tilauslentojen myynti vedettiin jäistä heti maanantai-iltana rahoitusratkaisun synnyttyä.

Miten myynti on vetänyt?

– En ole nyt ihan viimeisiä lukuja katsonut, joten en osaa tuohon ihan tarkkaan vastata, Jessica Virtanen sanoo.

Tjäreborgille olisi tärkeintä saada myynti äkkiä rullaamaan. Jos luottamus matkanjärjestäjään rakoilee ja myynti sakkaa, rahaa ei tule sisään.

Ongelma ratkeaisi uudella omistajalla, jonka siipien suojissa matkoja voisi markkinoida puhtaalta pöydältä.

Omistajauutisia odotellessa kaksituhatta lomalaista pitää saada kotiin, ja hoitaa uudet alkavat matkat kunnialla loppuun. Syyslomakausi lähenee.

– Kyllä tuolla linjoilla on ruuhkaa riittänyt. Koetetaan auttaa asiakkaita parhaamme mukaan ja uskon, että monella on vielä luottamus meihin, Virtanen sanoo.

Lahdessa nuoret ovat parin viime viikon aikana järjestäneet niin sanottuja yksi vastaan yksi -tappeluita. Tappelut sovitaan yleiselle paikalle nuorten kesken, ja ilmiöön liittyy, että joku kuvaa tapahtumat myös sosiaaliseen mediaan.

Viranomaisten tietoon on tullut useita tappeluita, ja niistä on aiheutunut myös vammoja. Osa sovituista tappeluista on myös johtanut isompiin välikohtauksiin. Lisäksi tappelut ovat poikineet niin sanottuja kostotappeluita, sanoo Hämeen poliisin Ankkuritiimin vanhempi rikoskonstaapeli Emilia Hämäläinen.

– Jotkut tappelut ovat yltyneet joukkotappeluiksi. Siellä on potkittu, on tullut vammoja ja ollut kättä pidempää mukana. Näissä tappeluissa tilanne lähtee käpälästä.

Hämäläinen arvioi tappeluita olleen kymmenkunta parin viikon aikana eri puolilla Lahtea sekä Heinolassa ja Asikkalassa. Osallisina ovat usein 13–17-vuotiaat pojat, sanoo Hämäläinen.

– Kun olen heidän kanssaan puhunut, niin vastaus on, että me vaan haluttiin, sovittiin yhdessä, tai että joku haastoi minut. Siinä ei ole sen syvempää motiivia.

– Tappeluista on tehty yleistä sirkushuvia. Halutaan huomiota omille tekemisille, sanoo Hämäläinen.

Tutkija: Ei tulla ajatelleeksi, ennen kuin sattuu pahasti

Nuorisotutkimusseuran vastaava tutkija Mikko Salasuo arvelee, että tällaisissa tappeluissa on osaltaan kyse somen tuomista, nopeastikin leviävistä villityksistä.

– Ajatus näiden takana on usein harmiton. Ei tulla ajatelleeksi, ennen kuin sattuu pahasti.

Taustalla saattaa olla kisailua ja nokittelua kavereiden kesken. Toisaalta halutaan kenties kerätä katsojia sosiaalisen median puolella.

Tappeluvideot eivät myöskään ole uusi ilmiö. Esimerkiksi jalkapallofanien tappeluita on taltioitu maailmalla jo pitkään muidenkin nähtäville. Usein suomalaiset nappaavat ideansa tällaisiin videoihin ulkomailta, sanoo Salasuo.

– Niin paljon, kun some tuo hyvääkin, sillä on myös lieveilmiöitä. Tällaisia some-ilmiöitä on ollut paljon. Kuvataan, kun esimerkiksi heitetään vettä toisen niskaan, isketään kyynärpäällä, tai pidätetään hengitystä ja kuvataan sitä.

Helsingin poliisin ennalta estävän toiminnan yksiköön ei ole tullut vastaavia yksi vastaan yksi -tappeluita tietoon. Helsingin poliisi varautui reilu viikko sitten suureen joukkotappeluun pääkaupunkiseudulla.

Poliisi: Tappelu se on sovittukin tappelu

Ankkuritiimin Emilia Hämäläinen haluaa muistuttaa, että paikalle sattuva poliisi kirjaa ylös pahoinpitelyn, hän muistuttaa.

– Nämä täyttävät useamman rikoksen tunnusmerkit, esimerkiksi vamman tuottamuksen. Vaikka tappelu olisi kuinka sovittu, jos siitä tulee vammoja, se on pahoinpitely.

Pienessäkin käsirysyssä tai nujakassa voi sattua mitä tahansa, sanoo Hämäläinen.

– Mitä vain voi tapahtua, kun toinen lyö päänsä. Siinä on hirveä riski saada vakaviakin vammoja.

Ruotsissa havahduttiin 2000-luvun alussa erikoiseen ja huolestuttavaan uuteen ilmiöön. Turvapaikkaa maasta hakeneiden perheiden lapsilla alkoi esiintyä vakavia oireita, joiden seurauksena lapset vajosivat syvään apaattiseen tilaan.

Vakavimmissa raportoiduissa tapauksissa lapset vaipuivat tajuttomuutta muistuttavaan tilaan, jossa he eivät kyenneet liikkumaan, juomaan, syömään tai huolehtimaan hygieniastaan. Vanhempien mukaan lapset vain makasivat paikoillaan reagoimatta ympäristöönsä.

Ensimmäisestä oudosta sairastumisesta Ruotsissa raportoitiin jo vuonna 1998, jolloin 15-vuotias tšetšeenipoika lakkasi liikkumasta, puhumasta ja syömästä vailla selitystä. Sairaalatutkimuksissa ei löydetty tapahtuneelle mitään lääketieteellistä syytä.

Kun perhe yhdeksän kuukautta oireiden ilmaantumisen jälkeen sai oleskeluluvan, kotiutettiin poika sairaalasta. Pyörätuolissa istunutta poikaa ryhdyttiin ulkoiluttamaan ja muutaman päivän kuluttua hän "heräsi". Neljä viikkoa myöhemmin hän oli parantunut, kertoo poikaa hoitanut psykiatri Lars Joelsson tutkivaa journalismia tekevän ruotsalaisen Filter-lehden haastattelussa.

Klinikat kuormittuivat tapauksista

Seuraavien vuosien aikana vastaavia tapauksia alkoi esiintyä yhä enemmän, ja viiden vuoden kuluttua raportoivat lasten- ja nuortenpsykiatriaan keskittyvät yksiköt jo ylikuormituksesta, kirjoittaa Filter. Paikoittain puolet yksiköiden resursseista kului lehden mukaan apaattisten lasten hoitamiseen. Pelkästään Lars Joelssonin hoidossa tällaisia tapauksia oli noin 30.

Hän kertoo Filterin haastattelussa, että tällaiset potilaat saattoivat tulla vastaanotolle jopa 50 kertaa, kun potilaat keskimäärin tarvitsivat viisi käyntiä.

Yhteistä tapauksille oli, että ne keskittyivät keskellä turvapaikkaprosessia olleisiin perheisiin, eikä tapauksille löydetty lääketieteellistä selitystä pitkien sairaalaseurantajaksojenkaan aikana.

Yhdeksi selitykseksi tarjottiin psykosomaattista reaktiota perheiden äärimmäisen stressaavaan tilanteeseen. Kotimaassa esimerkiksi sodan vuoksi koettu trauma yhdistettynä turvapaikkabyrokratian hampaisiin joutumiseen selitti joidenkin lääkäreiden mukaan lasten sairastumisen. Myös "kulttuurierot" mainittiin.

Hoitona kokeiltiin niin keskustelua, traumaterapiaa kuin lääkitystäkin, mutta mikään ei auttanut. Tyypillistä oli, että lapset parantuivat vasta, kun perheen turvapaikanhakuprosessi oli ohi ja he saivat oleskeluluvan.

Tapauksia tietyistä maista saapuneiden joukossa

Sairastumiset nousivat esille syksyllä 2002 lasten- ja nuortenpsykiatrian kansallisessa konferenssissa, jossa samanlaisia tapauksia todettiin havaitun eri puolilla Ruotsia. Ruotsin hallitus tilasi vuonna 2004 selvityksen apaattisten lasten tapauksista.

Myöhemmin julkaistussa selvityksessä todettiin, että pelkästään tammikuun 2003 ja huhtikuun 2005 välisenä aikana tällaisia tapauksia oli rekisteröity Ruotsissa 424. Vuonna 2006 tapausten määrä oli kääntynyt raportin mukaan laskuun.

Noin 80 prosenttia sairastumisista sattui perheissä, jotka olivat tulleet Ruotsiin entisen Neuvostoliiton tai entisen Jugoslavian alueilta. Romanien ja uiguurien tapaiset vähemmistöryhmät olivat potilaissa yliedustettuina.

Tapauksia todettiin perheensä kanssa maahan saapuneilla, ei yksin Ruotsiin saapuneiden joukossa. Erikoista oli myös se, ettei vastaavista joukkosairastumisista tiettävästi raportoitu muissa maissa kuin Ruotsissa. Mikään hoito ei näyttänyt auttavan, mutta lapset parantuivat pysyvän oleskeluluvan myöntämisen jälkeen. Osalla paraneminen tapahtui selvityksen mukaan salamannopeasti, osalla siihen kului kuukausia.

Valtiollisessa selvityksessä esitettyjä tietoja myös kyseenalaistettiin julkisuudessa. Esimerkiksi psykiatrian professori Per-Anders Rydelius sanoi vuonna 2006 Ruotsin television SVT:n haastattelussa, etteivät tapaukset vastoin selvityksen tietoja rajoittuneet vain Ruotsiin.

Vanhemmat painostivat henkilökuntaa

Kun asiasta tehtiin kysely kaikille Ruotsin lasten- ja nuortenpsykiatriaan keskittyville yksiköille, paistoi vastauksista turhautuminen ja avuttomuus.

Esimerkiksi Växjön klinikan henkilökunnan vastauksesta kyselyyn käy Filterin mukaan ilmi, että erään potilaan vanhemmat kohdistivat henkilökuntaan suurta painetta, jotta nämä raportoisivat turvapaikkahakemuksia käsittelevälle Maahanmuuttovirastolle tietoa lapsen oireista.

Epäilykset siitä, ovatko kaikki lapsipotilaat oikeasti sairaita heräsi nopeasti. Hoitohenkilökunnan vaitiolovelvollisuus ja luottamuksellinen potilassuhde rajoittivat kuitenkin ongelman esille tuomista.

Lastenpsykiatri Sven Román ja tukholmalaisen klinikan toiminnanjohtaja Peter Engelsöy kertovat nyt Filterin haastattelussa joidenkin lapsipotilaiden herättäneen henkilökunnan epäilykset, sillä väitetystä ravinnon, juoman ja liikunnan puutteesta huolimatta näiden elimistössä ja lihaksistossa ei näkynyt muutoksia. Väitetysti kuukausia sängyssä maanneilla lapsilla ei ollut makuuhaavoja.

Syömättömiä potilaita hoitavien klinikoiden henkilökunta raportoi, että keittiöistä katosi ruokaa. Joskus apaattinen potilas yllätettiin jalkeilla. Lasten terveys saattoi parantua, kun vanhemmat olivat matkoilla.

Isä löi silmänsä avannutta poikaa

Filter-aikakauslehti on haastatellut kahta entistä apaattista lasta näiden kokemuksista. Haastatteluissa nämä paljastavat nyt, etteivät he koskaan olleet oikeasti sairaina, vaan kyseessä oli teeskentely.

Haastateltujen mukaan vanhemmat pakottivat heidät näyttelemään sairasta, jopa väkivallalla uhkaamalla.

Filterin haastattelussa Serbiasta kotoisin oleva Nermin-niminen poika kertoo vanhempiensa eristäneen hänet ystävistään, estäneen häntä syömästä ja pakottaneen istumaan pyörätuolissa. Ravintoa hän sai vain ravinnejuomista. Poika sai liikkua vain ollessaan yksin huoneessan, joten pian ravinnon ja liikunnan puute alkoi näkyä vartalossa. Raajoista katosi voima, ja nivelet ja jänteet jäykistyivät.

Jos poika erehtyi vaikkapa kohottamaan silmäluomiaan lääkärin ollessa paikalla, löi isä poikaa. Isä löi poikaa myös silloin, kun tämä jäi kiinni hakiessaan yöllä salaa ruokaa keittiöstä.

Nermin kertoo uskovansa, että lääkärit ja sairaanhoitajat sisimmässään tiesivät, ettei hän ollut oikeasti sairas, mutta kukaan ei puuttunut asiaan. Poika koki, että hänen ainoa tehtävänsä oli varmistaa perheelleen oleskeluluvan saaminen. Lopulta 12-vuotias poika yritti itsemurhaa vuoden jatkuneen "sairastamisen" jälkeen.

Teeskentely kesti Nerminin mukaan 3,5 vuotta, ja perhe kertoi tilanteestaan muun muassa Ruotsin television SVT:n haastattelussa.

Lopulta kaikki osoittautui turhaksi, sillä perhe karkotettiin Ruotsista. Myöhemmin Ruotsiin palannut Nermin sai kuitenkin oleskeluluvan.

Vanhemmat ohjeistivat tytärtään "sairastamisessa"

Toinen Filterin haastattelemista entisistä lapsipotilaista on Armeniasta kotoisin oleva Anahit Arakelyan, joka oli kymmenvuotias, kun isä ja äitipuoli vuonna 2009 päättivät tytön ryhtyvän apaattiseksi. Vanhemmat ohjeistivat Anahitin mukaan häntä jäämään pois koulusta sekä lopettamaan ystäviensä tapaamisen, ulkona liikkumisen, puhumisen, hymyilemisen ja kaikenlaisen reagoimisen.

Lopulta syöminen ja juominenkin vähenivät, ja Anahit eli jugurtilla ja ravintojuomilla. Tytöllä olisi kyllä ollut nälkä, mutta vanhemmat eivät antaneet hänen syödä. Joskus hän söi salaa. Kun sairaanhoitajan tekemässä punnituksessa tytön painon todettiin nousseen puoli kiloa, sai hän isältään selkäsaunan.

Hän kertoo Filterin haastattelussa, ettei uskaltanut kertoa kenellekään vanhempiensa punomista valheista. Vasta kun isä päätti lopettaa teeskentelyn, pystyi Anahit "parantumaan".

Lopulta sosiaaliviranomaiset sijoittivat hänet kodin ulkopuolelle, isä ja äitipuoli karkotettiin Ruotsista ja Anahit sai oleskeluluvan.

Artikkeli apaattisista lapsista herättänyt arvostelua

Filterin mukaan sen julkaisema artikkeli perustuu lukuisiin haastatteluihin ja Anahitin ja Nerminin luvalla hankittuihin potilasasiakirjoihin sekä muihin kertomukset vahvistaviin asiakirjoihin.

Apaattisia lapsia käsittelevä Filterin artikkeli herätti jo ennen julkaisuaan vastalauseita, ja sitä on arvosteltu äärioikeiston pussiin pelaamisesta.

Yksi arvostelijoista on kirjan apaattisista lapsista aiemmin julkaissut kirjailija Gellert Tamas, joka Dagens Nyheteriin kirjoittamassaan tekstissä epäilee artikkelin tarkoitusperiä ja nostaa esille, että artikkelin kirjoittanut toimittaja Ola Sandstig on aiemmin kirjoittanut yhdessä kirjan ruotsidemokraatteihin aiemmin kuuluneen Chang Frickin kanssa.

Filter onkin poikkeuksellisesti julkaissut päätoimittajien kirjoittaman tekstin, jossa perustellaan artikkelin julkaisemista. He muistuttavat, ettei tutkivassa journalismissa ole kyse tunteista, vaan faktoista. Päätoimittajat myös muistuttavat jutun kirjoittaneen Sandstigin olevan tunnustettu tutkiva toimittaja.

Filterin artikkelista ovat raportoineet muun muassa iltapäivälehdet Expressen ja Aftonbladet. Expressen on myös haastatellut Anahit Arakelyania.

Lisää aiheesta:

Yle Uutiset (2005):Ruotsin apatialasten taustat syyniin

Helsinkiläinen Laura Hyle nostelee kassalle värikkäitä kuppeja ja ruskeita lautasia.

– Nämä Ruska-lautaset ovat olleet minulla kauan, mutta eivät nyt enää oikein pääse käyttöön, hän sanoo.

– Aika etsiä niille uusi koti, kommentoi Iittalan Janina Avikainen ja kääntelee astioita kädessään.

Niistä löytyy pieniä käytön jälkiä. Avikainen määrittelee ne B-laatuisiksi. Hyle saa astioistaan 32 euron lahjakortin, astioihin laitetaan Vintage-leima ja ne viedään myyntiin käytettyjen astioiden hyllylle.

Pian ne saavat uuden omistajan, sillä monet käyvät päivittäin kurkistamassa, minkälaisia Iittalan ja Arabian käytettyjä astioita on tullut myyntiin.

– Hyllyillä käy melkoinen kuhina, kommentoi Fiskarsin liiketoimintajohtaja Nora Haatainen.

–Myös turistit, erityisesti aasialaiset ovat innostuneet vintage-astioista.

Vaikka Vintage on osa Fiskars Groupin kestävää kehitystä tukevaa vastuullisuusohjelmaa, on se firmalle myös kannattavaa bisnestä. Fiskarsille palvelun liiketaloudellinen hyöty muodostuu siitä, että tuotteiden sisäänostohinta on edullisempi kuin ulosmyyntihinta.

Esimerkiksi tällä hetkellä isosta, lähes uudenveroisesta lautasesta maksetaan lahjakortilla asiakkaalle 6 euroa, ja se asetetaan myyntiin hintaan 8,90 euroa.

Vintage laajenemassa koko maahan

Vintage-palvelu alkoi muutamissa Iittalan myymälöissä maaliskuussa. Palvelu toimii tällä hetkellä 13 myymälässä. Vuoden loppuun mennessä se laajenee kaikkiin Iittalan Suomen myymälöihin.

Entä myyntiin kelpaamattomat rikkinäiset tai huonokuntoiset astiat?

Ne Iittalan liike toimittaa kierrätykseen. Astiat hyödynnetään rakennusteollisuuden materiaaleina. Keramiikasta valmistetaan tiilissä käytettävää tiilijauhetta. Lasimurska taas menee eristemateriaalien valmistamiseen.

Monissa kunnissa keraamiset ja lasiset astiat on aiemmin pitänyt heittää sekajätteen sekaan.

Muiden kuin Arabian ja Iittalan valmistamia astioita Vintage-palvelu ei osta eikä myy, mutta kierrättää kyllä. Muidenkin valmistajien rikkinäiset tai huonokuntoiset astiat voi viedä Iittalan myymälään, joka toimittaa ne kierrätykseen.

Suomi kiertotalouden kärkimaita

Vintage-hyllyillä käyvät monenlaiset asiakkaat. Joku etsii astiastoonsa täydennystä, toinen käy fiilistelemässä lapsuutensa kahvikuppien äärellä. Juhliin saatetaan ostaa suuriakin määriä käytettyjä astioita. Isovanhemmat tuovat jälkipolville kelpaamattoman perintöastiaston myyntiin ja antavat lahjakortin lapsenlapsille.

– Asiakkaiden tarpeet muuttuvat, liiketoimintajohtaja Nora Haatainen sanoo.

– Tutun omistamisen rinnalle on tullut kiertotalous; käyttäminen, jakaminen, kierrättäminen, vuokraaminen. Vintage on osa vastuullisuusohjelmaamme.

Vuonna 2016 Suomi julkaisi ensimmäisenä maana maailmassa kiertotalouden kansallisen tiekartan.

Tiekartat ovat Sitran, ministeriöiden ja eri toimijoiden yhteistyössä tekemiä suunnitelmia, joilla kiertotaloutta pyritään edistämään. Muutamassa vuodessa Suomesta onkin tullut yksi kiertotalouden kärkimaista maailmassa.

Lue myös:

Sirojen kahvikuppien paluuta ei ole näkyvissä – kahvi halutaan juoda reilunkokoisista mukeista

Britannian korkeimman oikeuden päätös saattaa taas kääntää Britannian EU-eron uuteen suuntaan, arvioivat suomalaiset tutkijat.

Korkein oikeus mitätöi tiistaina pääministeri Boris Johnsonin päätöksen määrätä parlamentti istuntotauolle EU-eron alla. Oikeuden yksitoista tuomaria päättivät yksimielisesti, että päätös oli laiton ja että se esti parlamenttia toteuttamasta perustuslaillista tehtäväänsä.

– Keskeisintä tämän päätöksen jälkeen on, että Boris Johnsonin asema hallituksen johdossa on entistäkin huterampi, arvioi Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkija Timo Miettinen.

– Kaikki on edelleen mahdollista aina uusista vaaleista uuteen kansanäänestykseen ja mahdollisesti koko brexitin perumiseen. Kaikki vaihtoehdot ovat vielä pöydällä.

Johnsonin vastaisen päätöksen kovuus on yllättävä, arvioi Tübingenin yliopiston politiikan tutkija, tohtori Mikko Kuisma.

– Se on voimakkain mahdollinen tuomio, jonka korkein oikeus tässä tapauksessa olisi voinut antaa, Kuisma sanoo. Korkein oikeus antoi parlamentin puhemiehistölle valtuudet päättää, milloin parlamentti kokoontuu jälleen.

"Kuningattaren maine on epäsuorasti tahrattu"

Pääministeri Johnson oli määrännyt parlamentin viiden viikon istuntotauolle 9. syyskuuta. Vastustajien mukaan pääministeri yritti näin estää parlamentin puuttumisen brexitiin juuri ennen EU-eron määräaikaa. Johnson väitti, että taukoa tarvitaan hallitusohjelman työstämiseen.

Pääministeri joutui hakemaan istuntotauolle luvan kuningattarelta.

Mikko Kuisman mukaan Britanniassa kuningattaren vetämisellä mukaan kiistaan voi olla vakavat seuraukset.

– Britanniassa on pyhää, että kuningatar pysyy poliittisten päätösten yläpuolella. Nyt kuningattaren maine on myös tässä epäsuorasti tahrattu, hän sanoo.

– Perinteisesti kuningatar ei asetu pääministerin ehdotuksia vastaan. Se, että kuningatarta on johdettu ikään kuin harhaan tai väärin perustein pyydetty hyväksymään parlamentin jäädyttäminen, perustuslaillisesti sen vaikutuksia on hyvin vaikea vielä arvioida.

Myös Timo Miettinen pitää tilannetta pääministerille vakavana.

– On hyvin ainutlaatuista, että pääministerin sanotaan nimenomaan valehdelleen kuningattarelle. Sitä ei ole tapahtunut juurikaan viimeisen sadan vuoden aikana, Miettinen sanoo.

Miettinen nostaa esiin myös sen, miten Johnsonin pääministerikausi on ylipäänsä alkanut.

– Hän on hävinnyt viisi ensimmäisestä viidestä äänestyksestään verrattuna edellisiin pääministereihin, jotka ovat kymmenen vuoden aikana hävinneet kokonaisuudessaan neljä äänestystä. Ja miten tulehtuneet Johnsonin ja parlamentin välit ovat ja miten poikkeuksellisena hänen toimintansa näyttäytyy tämän päätöksen jälkeen, Miettinen listaa.

Parlamentti kokoontuu – miten Johnson tästä jatkaa?

Parlamentin alahuoneen odotetaan kokoontuvan jo huomenna keskiviikkona. Tutkija Timo Miettisen mukaan parlamentti on osoittanut nyt, että ylin valta on sen käsissä.

Ennen Johnsonin määräämän tauon alkamista parlamentti onnistui hyväksymään lain, joka estäisi Britannian sopimuksettoman EU-eron lokakuun lopussa.

Johnson itse on näyttäytynyt taistelutahtoisena korkeimman oikeuden päätöksen jälkeen. Hän ilmoitti, ettei aio poiketa brexit-linjaltaan.

– Paljon riippuu siitä, ehdottaako parlamentti esimerkiksi epäluottamuslauseäänestystä Johnsonille. Jos tällainen äänestys menisi läpi, se avaisi kahden viikon aikaikkunan, jonka puitteissa joku uusi henkilö parlamentin sisältä voisi yrittää hallituksen muodostamista, Miettinen sanoo.

Tätä voisi hänen mukaansa seurata esimerkiksi väliaikaishallitus, jonka keskeisenä tehtävänä olisi hakea lisäaikaa Britannian EU-erolle ja mahdollisesti järjestää uudet vaalit.

Jos pääministeri Boris Johnson eroaa, EU-eroprosessin lykkääminen on lähes ainoa vaihtoehto, sanoo tutkija Mikko Kuisma. Joka tapauksessa parlamentti ottaa hänen mukaansa nyt vetovastuun brexitistä.

– Jos hallitus jatkaa, on mielenkiintoista nähdä, miten se pystyy ylipäätään toimimaan. Kyseessä on tietyllä lailla rampa ankka, joka ontuu eteenpäin jääräpäisesti, mutta jonka viimeisetkin vallan rippeet pois pyyhitty, Kuisma sanoo.

Lue myös:

Britannian korkein oikeus: Boris Johnson rikkoi lakia määrätessään parlamentin tauolle – pääministeri ei aio erota tehtävästään

Minua ei kiinnosta, miten Greta Thunbergin mielenterveys kestää saati miten hän lapsena jaksaa valtavaa julkisuutta.

Hyvä netin ilmastovähättelijä, ei se kiinnosta sinuakaan. Ei vaikka Thunbergin vointi näyttää olevan sinulle koko ilmastokeskustelun suurin huolenaihe. Sanot, että Thunberg on Soroksen sylivauva, vanhempiensa aivopesemä, että hänen kustannuksellaan tehdään vain rahaa. Ruotsalaisviranomaisten pitäisi ottaa mokoma vammaistyttönen huostaan, vaadit, koska sinulla on niin kova huoli.

Empaattista, mutten usko sanaakaan.

Olen 39-vuotias ohimoilta kelottuva äijä. Koko elämäni ajan on tiedetty, että ilmasto lämpenee. Kansainvälinen tutkija-armeija, YK, lukemattomat kansalaisjärjestöt ja Sauli Niinistö ovat vakuuttuneet, että ihminen ilmaston paskoo. Syynä on fossiilitalous, ne taianomaiset maasta löytyneet polttoaineet, joita ilman minäkin kyntäisin parhaillaan hevosella ohrapeltoa kotikyläni savimailla, joita ilman meitä olisi vähemmän täällä, joita ilman ihmiselukan lopullinen harppaus olisi jäänyt toteutumatta.

Ilmastonmuutoksen äärellä joudun kohtaamaan ymmärrykseni puutteet ja luottamaan itseäni viisaampiin.

Tiede ei ole yksimielinen. Sen muistat meille somessa kertoa. Minä sanon, että on terveen tieteen merkki, että totuuksia haastetaan. Minulla ei ole kykyä arvioida, kuka lopulta on oikeassa. Ei sinullakaan ole, vaikka Greta-uutisten kommenttiketjuissa olet varma asiasta ja linkkaat jonkun CLIMATE REAL TRUTH -sivuston dokumentin, josta olet saanut vahvistusta uskoosi.

Ilmastonmuutoksen äärellä joudun kohtaamaan ymmärrykseni puutteet ja luottamaan itseäni viisaampiin. Lisäksi uskon omia silmiäni. Haen näkemästäni vahvistusta niin kuin sinäkin.

Kun pakkasmittari näyttää kerran talvessa –30 Anders Celsiuksen asteikolla, sinä linkkaat siitä kuvan someen ja huudat hirtehisesti, että tulisi jo se vietävän ilmastonmuutos. Minä ihmettelen, kuinka Suomessa jolkottaa ihan outoja elukoita, liitelee kerrassaan kummia lintuja ja perhosia. Samalla tuiki tavalliset kotoperäiset lajit katoavat. Metsäjänis pakenee pohjoiseen rusakon tieltä. Riekot kuolevat suo kerrallaan, ja kohta niitä on enää Ylä-Lapissa. Olen törmännyt metsäkauriin jälkiin tunturissa, vaikka luulin, että se on poron maata.

Luonto on aina muuttunut, sanot ja minä myönnän sen. Eihän jääkauden jälkeinen luontomme ole vanha, mutta ei sen pitäisi tällä lailla harppoa.

Se on luonnollista ilmastonmuutosta, sanot, kun jälleen yksi Uudenmaan kokoinen jäävuori ryskää ikijäästä irti. En pysty kommentoimaan juuta enkä jaata tähänkään, mutta kysyn: eikö ilmastonmuutosta silti kannattaisi koettaa hidastaa? Eikö hiilidioksidia kannattaisi poistaa ilmasta, eikö kuudetta sukupuuttoaaltoa pitäisi yrittää jarruttaa? Herrattu sentään, kai jotakin kannattaa tehdä, jos miljoonakaupunkeja uhkaa vedenpaisumus.

Tähän joku kaikkein kirkkaimmin näkevä sanoo, ettei ole mitään ilmastonmuutosta. Sen edessä olen sanaton.

Elämme aikaa, jossa ruotsalainen autistinen tyttölapsi Greta Thunberg sanoo kaiken vuosikymmeniä tiedetyn ääneen, irvistellen ja rumasti, meitä aikuisia syyttäen. Hänen viestinsä maailman johtajille on populistinen, mutta julmetun kirkas. How dare you? Kuinka te kehtaatte? Kaikki maailman poliittiset johtajat kuuntelevat. Sadat miljoonat kansalaiset kuulevat.

Minä puolestani ennustan, että puhe oli historiallinen.

Mutta sinä olet ilmastovähättelijä ja puutut Thunbergin ulosantiin. Sanot, että hänen puheensa YK:n ilmastohuippukokouksessa oli teatraalinen, feikki, yliampuva, huonosti näytelty.

Saattaa olla.

Sinä ilmastotieteen ja esiintymistaidon monialaisena osaajana osaat kuvailla kommenttiketjuissa esityksen varmasti minua paremmin.

Minä puolestani ennustan, että puhe oli historiallinen. Se oli kaliiberia Mahatma Gandhi, Nelson Mandela tai Martin Luther King. Se oli aikakauden kuva, ajan henki, mahdollinen käännekohta.

Siksi en jaksa kantaa huolta Greta Thunbergin mielenterveydestä. Ei yhden ruotsalaisnuoren jaksaminen ole tässä se tärkein asia, jos kaikkien nuorten tulevaisuus keikkuu vaakalaudalla. Jos Thunberg saa tuhonkelkkaa nitkahtamaan edes piirun paremmalle uralle, hänen elämällään on ollut merkitystä.

Jos pilkan ja vähättelyn määrästä pitäisi jotakin päätellä, liikahdus on tapahtumassa. Sillä kun vasta-argumentit kuivuvat, keskitytään sanojaan.

Argumentum ad hominem, minä sanon ja sinä katsot Googlesta.

Pekka Juntti

Kirjoittaja on Ruotsin Haaparannalla asuva, Lapissa työskentelevä vapaa toimittaja.

Lue myös:

Greta Thunberg läksytti maailman johtajia, Sauli Niinistö lupasi Suomen johtavan esimerkin avulla – Yle seurasi New Yorkin ilmastokokousta

YK:n ilmastokokouksen tilinpäätös: Yli 11 miljardia puuta, ympäristöystävällistä sementtiä sekä hiilineutraalisuuslupaukset 77 maalta

Joona-Hermanni Mäkisen kolumni: Aikuisten on lopetettava spekulointi ilmastoaktivisti Greta Thunbergista ja kannettava aikuisten vastuu

Thaimaalaisten marjanpoimijoiden leirillä Alavudella eletään kesäkauden viimeisiä päiviä.

Kesällä mustikoiden myötä alkanut marjastuskausi on päättymässä ja Alavuden Rantatöysässä olevaa leiriä valmistaudutaan purkamaan. Poimijoiden paluulennot on varattu perjantaille ja lauantaille.

Näin illansuussa, kun kello on puoli kuusi, ensimmäinen poimijaporukka on jo palannut metsästä leiriin, muut tulevat aivan kohta. Kaikkiaan tien päällä on kymmenkunta autoa.

Syyskuinen päivä on jo paljon pimeämpi kuin keskikesän päivä, jolloin poimijat lähtivät metsään auringon noustessa ja palasivat iltamyöhään. Poimintapäivä on lyhyempi – ja kylmempi.

Tukihenkilönä thaimaalaisille

Thaimaalaiset marjanpoimijat ovat olleet Suomessa heinäkuusta lähtien. Marjavuosi ei ole ollut paras mahdollinen.

– Tänään saalis on näköjään 40-60 kiloa puolukkaa poimijaa kohden. Se ei ole kovin hyvä. Muutama päivä sitten yhden poimijan saalis oli 203 kiloa. Kaikkien aikojen ennätys, jonka muistan, on yli 300 kiloa marjaa päivässä, sanoo thaimaalaisten tukihenkilönä toimiva Pirkka Juntunen.

Juntunen edustaa Tiinan Marjakonttia, joka on Alavudella leiriytyvien 80 thaimaalaisen poimijan kutsuja ja sitoutunut ostamaan kaiken sen marjan, minkä he poimivat.

Hän on toiminut poimijoiden tukihenkilönä 12 kesää ja astuu kuvaan aina silloin, jos tarvitaan suomalaista terveydenhoitoa tai suomalaisten ja thaimaalaisten kesken tulee jotain selvitettävää.

– Esimerkiksi yksityistiet ovat sellaisia, joista joskus tulee säätämistä. Sanotaan, että ihan hyvä, että poimivat - kunhan eivät täällä, Juntunen tietää.

Säiden armoilla, kuten Thaimaassakin

Kahdeksatta vuotta Suomessa poimimassa oleva Bunchu Sunawong on maanviljelijä. Viljelyn vuodenkiertoon työrupeama Suomessa sopii.

– Raha, Sunawong toteaa ykskantaan, kun tulee puhe motiivista Suomeen tulemiseen. Syyskuisen päivän marjasaalis on hänen osaltaan ilmeisen odotettu, mutta sää sen verran kylmä, että metsässä vietetyn päivän jälkeen palelee.

Sunawong lentää loppuviikosta kotiin Thaimaahan muutaman kuukauden Suomessa olon jälkeen, kuten suurin osa kaikista Suomessa olevista thaimaalaisista marjanpoimijoista.

Juntunen muistuttaa, että poimijoiden kesään liittyy aina taloudellisen tuloksen riski. Marjavuodet ovat erilaisia, joten huippuansiot vaihtelevat. Tappiolle kukaan ei tälläkään leirillä ilmeisesti kuitenkaan taloudellisesti jää.

– Esimerkiksi maanviljelijät tietävät, että satoa ei voi ennustaa. Sama se on heillä Thaimaassakin, Juntunen toteaa. Suuri osa leirin poimijoista on maanviljelijöitä.

Kokit, mekaanikko ja koordinaattori poimijoiden avustajina

Rantatöysän leirillä majoittuu 55 thaimaalaista.

Leiri on Nummelan tilalla, joka on maatilamatkailuyritys. Sen pihapiirissä olevat rakennukset ovat jo useana kesänä toimineet poimijoiden majoitustiloina. Pihasta löytyvät myös peseytymis- ja saniteettitilat, keittiö ja marjojen punnitus- ja varastointipaikat.

Poimijoiden lisäksi leirissä asuu ja työskentelee kaksi kokkia, automekaanikko ja leirin koordinaattori. Käyttämistään palveluista ja majoituksesta poimijat maksavat sovitun korvauksen. Korvauskäytäntöjä säädellään aiesopimuksella.

Tiinan Marjakontilla on Alavudella toinenkin, pienempi leiri vanhalla Kaukolan koululla.

Päivitetty sopimus – valvontaa ja vastuuta

Ulkomaalaisten marjanpoimijoiden ja heidän avustajiensa asemaa kohennettiin alkuvuonna päivittämällä yritysten, ulkoministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön välinen aiesopimus.

Aiesopimuksessa säädellään yritysten vastuulla olevia asioita poimijoiden lähtömaissa ennen Suomeen tuloa ja Suomessa poimintakauden aikana. Siinä on tarkennuksia muun muassa poimijoiden leiriolosuhteisiin ja tulojen tilittämiseen liittyen.

Suomeen poimijoita kutsuvien yritysten edellytetään allekirjoittavan aiesopimuksen.

Esimerkiksi Tiinan Marjakontin toimintaan aiesopimuksen päivittäminen ei ole tuonut muutoksia. Leirit ja toiminnot ovat samoja kuin ennenkin, sanoo yrittäjä Veikka Juntunen.

– Olemme ennenkin toimineet sopimusten mukaan, Juntunen toteaa.

Samoin sanoo Polarica Marjan toimitusjohtaja Jukka Kristo. Polaricalla on ollut tänä kesänä vajaat 600 ulkomaista luonnonmarjojen poimijaa eri puolilla Suomea. Kriston mukaan yritys tukee sopimukseen tehtyjä tarkennuksia.

– [Toimintaehtojen] kiristykset tähtäävät siihen, että toiminta on avointa ja mahdolliset ongelmat ennaltaehkäistään. Tarvitaan valvontaa ja vastuuta, Kristo sanoo.

Suomessa on tänä vuonna ollut thaimaalaisia marjanpoimijoita yli 2400.

Ulkomaalaisten luonnonmarjojen ja muiden luonnonvaraisten tuotteiden poimintaan liittyvät neuvonta- ja lausuntoasiat on keskitetty Pohjois-Pohjanmaan TE-toimistoon.

Marjanpoimijoita kutsuvat yritykset toimittavat TE-toimistolle loppulausuntonsa kuluneesta kesästä poimintakauden päättyessä. TE-toimisto taas antaa Suomen ulkomaan edustustoille pyynnöstä lausuntoja yritysten ennakkoselvityksistä, liiketoimintaedellytyksistä ja kyvystä vastata maahan kutsumiaan marjanpoimijoita koskevista velvoitteista sekä ennen viisumien myöntämistä että poimintakauden jälkeen.

– Kunhan lausunnot on saatu, tiedetään miten kausi on mennyt, kertoo kansainvälisen työnvälityksen koordinaation asiantuntija Tuomas Komulainen TE-toimistosta. Jos yritys laiminlyö aiesopimuksen ehtoja, se saattaa saada seuraavana vuonna vähemmän viisumeita poimijoille.

Thaimaalaisilta kerätään palaute kaudesta paluulentojen yhteydessä. He saavat täytettäväkseen thain kieliset lomakkeet, jotka palautetaan anonyymisti.

Konfliktit yleensä väärinkäsityksiä

Pirkka Juntunen kertoo, että suomalaisten ja thaimaalaisten yhteentörmäyksiä sattuu hyvin harvoin. Ehkä suomalaiset ovat jo tottuneet siihen, että marjametsästä sadon korjaavat talteen ulkomaiset poimijat.

– Heillä ei juuri kilpailijoita enää ole, sillä kaupallista poimintaa ei Suomessa juuri harrasteta.

Jos konflikteja tulee, ne ovat yleensä väärinkäsityksiä, joista selvitään keskustelemalla. Yleensä, sillä Juntunen osaa kertoa vuosien varrelta muutaman esimerkin, missä thaimaalaisten poimijoiden päälle on käyty harjanvarrella huitoen tai auton keulapeltiä moukaroitu isolla kivellä.

– Joillakin ihmisillä vaan hirttää niin pahasti kiinni, kun oikein tympäisee. Varmaan he itsekin katuvat hetken kuluttua, Juntunen miettii.

Tänä kesänä marjanpoimijoiden omaisuutta kohtaan on kuitenkin tehty ilkivaltaa niin, että Juntunen kirjoitti asiasta paikallislehdessä. Poimijoiden majoitustiloissa oli käyty penkomassa tavaroita, peräkärry työnnetty ojaan, auton sivuikkuna lyöty rikki ja viimeisimpänä nyt syyskuussa peräkärry varastettu.

Haastatteluhetkellä Juntunen kuitenkin arvelee, että kyseessä ei ollut niinkään thaimaalaisia kohtaan tehty ilkivalta kuin ilkivalta yleensä. Marjastusvälineiden varastaminen vaikeutti joka tapauksessa poimijoiden työtä, joten heille varkauksista aiheutui selkeää haittaa.

Kesä on kohta ohi

Illan hämärtyessä pihan grillikatokseen sytytetään jokailtainen nuotio. Keittiöstä tulee rasvassa paistettujen kanankoipien tuoksu. Iltapala odottaa.

Poimijoiden autojen palatessa maastosta, pihaan hurauttaa myös mekaanikko omalla autollaan.

– Ilmeisesti hän on käynyt auttamassa jotakuta jossain, Juntunen toteaa.

Marjalaatikko toisensa perään nostetaan vaa’alle, punnituksen tulos kirjataan ylös ja kukin poimija kuittaa saaliinsa nimikirjoituksellaan kilojen viereen. Osa tuloista maksetaan käteisellä, osan tilitetään thaimaalaisen tilitoimiston kautta.

Juntusella ja poimijoilla ei juuri ole yhteistä kieltä, mutta elekielellä ja muutamilla sanoilla pärjätään jotenkuten sen aikaa, kun tässä samalla tontilla ollaan. Thain kielen kylmää merkitsevä sana on tänään kovassa käytössä, sitä toistelevat sekä poimijat että Juntunen yhteisymmärryksessä.

Poimijoiden palattua metsästä pihamaa hiljenee nopeasti, sillä vielä parina aamuna kello herättää poimijat kukonlaulun aikaan. Sitten kesä on ohi.

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote aikoo aloittaa yhteistoimintaneuvottelut.

Eksoten hallitus antoi valtuuden koko henkilöstöä koskevien yt-neuvottelujen valmisteluihin keskiviikkona. Syynä ovat säästötarpeet.

Henkilöstösäästöjen ohella Eksote etsii toiminnallisia säästöjä. Tavoitteena on, että kustannukset pysyvät hallittuina tulevaisuudessa.

Toimitusjohtaja Timo Sakselan mukaan Eksote perkaa koko organisaatiorakenteensa.

– Katsomme myös, teemmekö myös sellaisia ei-lakisääteisiä toimintoja, joista voisi löytyä myös säästöjä, Saksela sanoo.

Saksela esittelee toimenpiteet seuraavassa hallituksen kokouksessa 9. lokakuuta 2019.

– Pikavoittoja ei haeta eikä vain raha ratkaise. Pitkäjänteisellä työllä haluamme uudistaa organisaatiorakennetta sekä löytää uusia keinoja ja tapoja, jotta voimme tuottaa palvelut laadukkaasti, mutta samalla tehokkaasti, Saksela sanoo.

Eksoten tulos vaikuttaa voimakkaasti omistajakuntien talouteen. Etelä-Karjalan kuntien taloudellinen tilanne on vaikea.

– Kuntien talousahdinko on sellainen, että pakko tässä on Eksotessakin jotain tehdä, Eksoten toimitusjohtaja Timo Saksela sanoo.

Kuntien kuluista Eksoten osuus on 50–60 prosenttia.

Sakselan mukaan tavoitteena on, että kunnissa olevat palvelut eivät juurikaan kärsi. Palvelurakennetta kuitenkin joudutaan tarkastelemaan.

Säästökeinojen vaikutukset näkyvät Sakselan mukaan aikaisintaan vuoden 2020 puolella.