Lentoliikenne Malmin kentän kiitoradoilla saanee jatkua toistaiseksi, vaikka Helsingin kaupunki on irtisanonut vuokrasopimuksen lentäjiltä.

Kaupunki siis irtisanoi lentopaikan toistaiseksi voimassa olleen vuokrasopimuksen päättymään 31.12.2019. Kaupunki myös tiedotti aatonaattona, että lentäminen päättyy vuoden loppuun.

Päätös on nyt kuitenkin riitautettu ja sen oikeuskäsittely kesken.

Malmin lentokenttäyhdistys huomauttaa, että tällöin lentäminen voi jatkua tavalliseen tapaan, koska irtisanomispäätös ei ole lainvoimainen.

Riitauttamisen vuoksi liikenne- ja viestintävirasto Traficom päätti joulukuun lopussa jatkaa Malmin lentokentän pitolupaa, vaikka oli aiemmin ilmoittanut kaupungille, että lentopaikan pitolupa raukeaa vuoden vaihteessa.

Kaupunki on kaavaillut lentokentän seudulle asuinaluetta. Rakennustöiden on tarkoitus alkaa 2020-luvulla.

Malmin kentän yllätyskäänteestä kertoi 20.12. Suomen Kuvalehti.

Lue myös:

Kansanäänestys Malmin lentokentän säilyttämisestä menossa Helsingin valtuustolle: “Käsittelyä ei pidä jarrutella”

Kun Disneyn tuorein animaatioelokuva Frozen 2 vihdoin joulupäivänä saapuu Suomen elokuvateattereihin, saavat katsojat täälläkin päin maailmaa tietää esimerkiksi, miksi kuningatar Elsa sai syntyessään kuuluisat hyiset taikavoimansa. Toinen hyvin olennainen faneja kiinnostava seikka on se, mitä prinsessoilla on yllään.

Disney-sankaritarten mekoilla on aina ollut väliä. Yhtiön ensimmäinen täyspitkä piirroselokuva Lumikki ja seitsemän kääpiötä aloitti vuonna 1937 prinsessaelokuvien menestyksekkään sarjan. Vanhan tarinan aiemmat kuvitukset unohtuivat välittömästi, ja prinsessa on siitä lähtien tunnettu ympäri maailmaa nimenomaan keltaisista helmoistaan.

Tuskin kukaan olisi silti osannut kuvitella, millaiseen rooliin tulevien prinsessojen puvut vielä nousevat. Ikoniset hahmot tunnistetaan mekoistaan vaikka he seisoisivat selin, ja lapset ympäri maailmaa osaavat yhdistää sankarittaret näiden tunnussävyihin.

Ei siis ole yhdentekevää, miten päätähti puetaan. Animaatioelokuvissa käytetäänkin nykyään pukusuunnittelijaa, joka on mukana hahmon luomisessa alusta alkaen. Hänen nimensä näkyy myös lopputeksteissä, sanoo tamperelainen pukusuunnittelija Maarit Kalmakurki, joka on tehnyt väitöskirjansa animaatioelokuvien pukusuunnittelusta.

– Näin ei ole aina ollut. Aiemmin pukujen suunnittelijaa ei kreditoitu kuin harvoissa elokuvissa, Kalmakurki ihmettelee.

Animaatiopuvutkin vaativat oikean ompelijan

Maarit Kalmakurki teki ompelijan ja pukusuunnittelijan töitä kunnes kiinnostui digitaalisista puvuista niin, että lähti yhtenä ainoista tutkijoista koko maailmassa perkaamaan niiden suunnitteluprosessia tarkemmin. Väitöskirjatyö vei hänet muun muassa Los Angelesiin Dreamworksin studioille. Yhtiö tunnetaan mm. animaatioelokuvistaan Shrek, Kung Fu Panda, Trolls, Madagascar ja Boss Baby.

Vaikka suurilla studioilla luodaan digitaalisia helmoja ja bittipukuja, löytyy tietokoneiden joukosta myös ompelukoneita ja kangaspakkoja. Jo Lumikin kuuluisasta mekosta alkaen puvut on ommeltu oikeiden ihmisten ylle malliksi piirtäjille.

Moni saattaa yllättyä siitä, että digitaalisenkin puvun suunnitteluun tarvitaan aina aitoja vaatteita, sanoo Maarit Kalmakurki.

– Kaikki lähtee liikkeelle oikeista materiaalireferensseistä. Suunnitteluprosessissa on mukana hirveästi kangastilkkuja ja muuta oleellista. Pukusuunnittelija ei ole mukana enää animointivaiheessa, joten animoija tarvitsee tilkut, napit ja nauhat mallikseen.

Piirroshahmo ei vaihda vaatteita

Animaatioelokuvien päähenkilöiden puvun eteen kannattaa nähdä vaivaa, sillä hahmo nähdään yleensä samassa asussa lähes koko tarinan ajan.

– Eräs pitkän linjan animaattori kertoi joskus syyksi, että ihmisellä kestää animaatioelokuvaa katsellessa kauemmin tunnistaa hahmo jos se on vaihtanut vaatetta, Maarit Kalmakurki sanoo.

Tietokoneanimaatioissa vaatteiden animoijaa vastaan tulevat myös tekniset haasteet. Vaikka pukua eivät rajoita aidon ihmisen tarve hengittää kireässä korsetissa tai olla kompastumatta laahukseen kesken tanssin, ei digitaalinenkaan vaate taivu kaikkeen.

– Vaatteen rakenteen tekemiseen menee aikaa. Sen sijaan väriä voidaan vaihtaa helpommin. Siksi esimerkiksi Shrek-elokuvissa vaatteet ovat malliltaan koko ajan samanlaiset, mutta värin vaihtuminen tekee myös pukuvaihdon.

Elsan puku on iso osa hypeä

Frozen-prinsessojen Elsan ja Annan puvut kiinnostavat myös Maarit Kalmakurkea. Hän uskoo, että juuri päähenkilön vaatetus on yksi syy elokuvan suosioon. Elsalla on erityinen tarina ja erityislaatuiset vaatteet, Kalmakurki sanoo.

– Hänen puvullaan tehdään elokuvassa jotakin sellaista, mitä ei voida tehdä oikeassa elämässä. Elsan vaate muuttuu toiseksi elokuvan tunnetuimman laulun mukana, ja se on todella vaikuttava hetki tarinassa. Puvun muutos on katsojalle osa sitä suurinta hypeä, joka Frozeniin kuuluu.

Frozenin pukusuunnittelijat ovat saaneet eteensä haasteen, jollaisen kanssa takavuosikymmenten piirrettyjen prinsessojen vaatettajat eivät joutuneet tekemisiin: tarvitaan pukuja myös jatko-osaan. Hahmojen pitää säilyttää tunnistettava tyylinsä, mutta samalla uudistua jotenkin.

The New York Times kirjoittaa artikkelissaan jatko-osan puvustuspulmista. Tarinassa matkustetaan, joten prinsessoille tarvittiin käytännöllisiä vaatteita. Elsan helmoja ei kuitenkaan voi lyhentää liikaa ilman että hahmo menettää jotain itselleen ominaista.

Vaaleasta jäänsinisestä väristä tunnetulle Elsalle eivät myöskään sovi syystarinan ruskavärit, joten hän sai ainoana hahmona pitää kylmän väripalettinsa. Uudistustakin kuitenkin tapahtui: Elsan vaatteiden tunnuskuvio, lumihiutale, sai uuden muodon. Valkokankaalla nähdään nyt myös ensimmäistä kertaa Frozen-prinsessa housuissa.

Elsan puvulla tehdään elokuvassa jotakin sellaista, mitä ei voida tehdä oikeassa elämässä. Maarit Kalmakurki

Prinsessojen vaatteet elävät kuvitteellisen Arendellin valtakunnan lisäksi monessa muussakin paikassa. Elsan jäänsininen iltapuku roikkuu erilaisina versioina lukemattomien pikkutyttöjen naamiaisasujen joukossa, ja ympäri maailmaa markettien hyllyillä istuu nukkeja mekoissaan ja jääviitoissaan. Lumihiutalein koristeltujen asusteiden ja muiden oheistuotteiden määrä on loputon.

– Lasten, lelujen ja esimerkiksi musikaalien puvut muokkaa erillinen suunnittelija, Maarit Kalmakurki tietää.

Tämän suunnittelijan kädenjälki erottuu pikkuväelle kaupan käytävillä. Tosifanit tunnistavat nukkerivistä heti, onko kyseessä elokuvien ensimmäisen vai toisen osan hahmo.

Ehkä suomalaisetkin pikku-Elsat jatkossa vetävät prinsessaleikkejä leikkiessään jäänsiniset housut jalkaan.

Uuden Frozen-elokuvan prinsessat ovat sisukkaita esikuvia – Testaa, mitä tiedät Disneyn prinsessoista kautta aikojen

Hittielokuva Frozen 2:n käsikirjoittaja Jennifer Lee eläytyi Elsan elämään kirjoittamalla päiväkirjaa: "Opin, milloin hän tunsi olonsa levottomaksi"

Disney-tarinoissa on pelkkiä heteroita, alistavia isiä ja perheväkivaltaa – Disney-tutkijan mielestä se on väärin mutta elokuvat ovat silti ihania

Lapissa Kittilän, Kolarin, Muonion ja Enontekiön alueella oli poliisin mukaan joulunaikana runsaasti joulunviettäjiä ja poliisia työllistivät niin matkailijat kuin paikallisetkin. Etenkin jouluaattoyönä poliisille tuli hälytyksiä muun muassa ravintoloissa tapahtuneen häiriökäyttäytymisen takia.

Rovaniemellä poliisia hälytettiin muun muassa paimentamaan kotonaan liikaa metelöimään yltyneitä juhlijoita. Lisäksi poliisi selvitteli esimerkiksi peltikolareita ja penkkaan ajoja.

Meri-Lapin poliisin joulu oli tehtävämääriin suhteutettuna tavanomainen.

– Ihmiset ovat olleet rauhallisia joulun aikana, Oulun poliisi toteaa tiedotteessa.

Kemin poliisivankilaan päätyi kuitenkin kiinni otettuina kolme miestä ja kolme naista.

Poliisin joulutoive näytti toteutuneen Länsi-Uudellamaalla

Länsi-Uudellamaalla poliisi neuvoi pyhien alla ihmisiä juhlimaan joulua joutumatta julkisuuteen ja toivoi, ettei poliisin tarvitsisi olla osa kotien joulunviettoa. Tapaninpäivän aamuna näytti siltä, että poliisin toive oli ainakin jossain määrin kuultu.

Poliisi kertoi Twitterissä tapaninpäivän yön sujuneen melko rauhallisesti. Poliisi sanoi hoitaneensa 80 hälytystehtävää, mikä on arkea vilkkaampaa, mutta viikonloppua selvästi rauhaisampaa.

Etelä-Karjalassa poliisin joulukiireet vastasivat normaalia viikonvaihdetta. Esimerkiksi jouluaattona poliisi selvitteli myöhään illalla tapausta, jossa kaksi noin 20-vuotiasta miestä tunkeutui väkivallalla uhkaamalla Lappeenrannan keskustassa sijaitsevaan asuntoon.

Miehet rikkoivat asunnossa vasaralla television ja videokameran. Poliisin mukaan teon motiivina olivat ilmeisesti asunnon vuokralaisen ja tunkeutujien vanhat riidat.

Kesäilta, kaverit ja kaljaa. Ei huolen häivää. On juhannus vuonna 2017. Parikymmenpäinen nuorten joukko on kokoontunut viettämään juhannusaattoa Joensuun lähistölle maaseudulle. Pelataan juomapelejä ja syödään pizzaa. Mopot seisovat pihalla parkissa, samoin muutama auto. 16-vuotias Teemu Meriläinen on tullut bileisiin täysi-ikäisen tyttöystävänsä kyydillä.

Kesäyön lyhyt hämärä on jo laskeutunut. Ajetaanko vähän sivuteillä, eräs kaveri ehdottaa.

Yksi porukan 16-vuotiaista pojista hyppää kuskin paikalle Opel Astraan. Teemu Meriläisen tyttöystävä lähtee kyytiin, koska auto on hänen mummonsa.

Meriläinen ja kaksi muuta kaveria könyävät takapenkille. Meriläinen istuu kuskin taakse ja laittaa turvavyön kiinni. Humala tuntuu päässä. Auto käynnistyy. Muisti katkeaa.

Suu liikkuu, kädet eivät

Meriläinen nukkuu pitkää, pehmeää unta. Saatoin sammua, hän ajattelee jossakin unen rajamailla juuri ennen heräämistä. Kun hän saa silmät auki, ympärillä seisoo joukko lääkäreitä. Meriläinen yrittää puhua, mutta ääntä ei tule. Se johtuu hengityskoneen paksusta putkesta, joka painaa äänihuulia.

Missä olen? Lääkärit lukevat kysymyksen huulilta ja vastaavat: Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Mitä on tapahtunut? Jouduit pahaan auto-onnettomuuteen.

“Ai että vituiksi meni”, Meriläinen liikuttaa huuliaan ja alkaa nauraa. Hän luulee, että kyseessä on pieni reissu ensiapuun. Vielä hän ei tajua, etteivät kädet ja jalat liiku lainkaan.

Kesästä 2017 piti tulla Teemu Meriläiselle se pitkä ja huoleton nuoruuden kesä. Peruskoulu oli juuri päättynyt, ja Meriläistä odotti paikka ammattikoulussa rakennuslinjalla. Meriläinen ajatteli, että koulukirjojen pänttääminen oli nyt lusittu: raksapuolella saisi tehdä enemmän käsillä. Sitä ennen olisi aikaa päristellä mopolla kavereiden kanssa katukoriskentältä toiselle ja juoda pussikaljaa puistossa.

Kesää kesti kolme viikkoa.

Auto rusentui kahden puun väliin

Teemu Meriläinen ei muista, mitä tapahtui sen jälkeen, kun auto hurahti käyntiin biletalon pihassa. Sitä seuraavat tapahtumat tiedetään mukana olleiden kertomusten, silminnäkijöiden sekä poliisin ja vakuutusyhtiöiden tutkinnan perusteella.

Meriläisen kaveri ajoi autolla asfalttitietä pitkin. Muuta liikennettä ei näkynyt keskiyön aikaan pienellä kylätiellä. Kuski oli humalassa. Hän väsyi ja valitti, ettei näe enää ajaa. Siinä vaiheessa Meriläisen tyttöystävä vaihtoi kuskin paikalle. Hänkin oli kännissä. Kaksi kaveria takapenkiltä hyppäsi pois kyydistä ja sanoi kävelevänsä takaisin. Heitä pelotti, että kohta sattuisi jotakin.

Kolmikko jatkoi matkaa autolla. Maisema vilisi. Yhtäkkiä asfaltti vaihtui soratieksi ja eteen tuli Y-kirjaimen muotoinen risteys. Tarkkaa nopeutta ei tiedetä, mutta silminnäkijöiden ja vakuutusyhtiön tutkimusten mukaan kuski ajoi yli satasta.

Y-risteyksestä auto kimposi suoraan metsään. Se rusentui kahden puunrungon väliin, nousi pystyasentoon ja romahti takaisin maahan. Puut murskasivat keulan ja painoivat auton katon kasaan. Kello oli 0.40 juhannusyönä.

Helikopterilla hoitoon

Pelastajat tulivat paikalle vajaassa puolessa tunnissa. Meriläinen ja autoa ajanut tyttöystävä piti irrottaa rusentuneesta autosta. Pelkääjän paikalla istunut kaveri pääsi ulos omin avuin.

Tyttöystävän lantio murtui viidestä kohdasta, reisiluu murskaantui ja törrötti.

Meriläiselle kävi vielä huonommin. Lantio ja reisiluu murtuivat. Siitä olisi kyllä toipunut, mutta siitä ei, että ylhäältä niskasta murtui neljä niskanikamaa. Hermoyhteys koko alavartaloon rintakehästä alaspäin katkesi.

Meriläinen kuljetettiin helikopterilla ensin Joensuun keskussairaalaan ja sieltä Kuopion yliopistolliseen sairaalaan. Hänet pidettiin viikon ajan lääkekoomassa ja siirrettiin vielä Tampereelle.

Vasta siellä hän heräsi.

Hengittäminenkin oli opeteltava

Tilanteen vakavuus selvisi Meriläiselle pikkuhiljaa, kuukausien kuluessa. Pää ei suostunut ottamaan vastaan kylmiä faktoja: diagnoosi oli tetraplegia, neliraajahalvaus. Kädet ja jalat eivät toimineet aluksi lainkaan. Potilas makasi sängyssä ja aisti kosketuksen vain kasvoissa ja kaulalla.

– Minulla on mielikuva, ettei kukaan sanonut suoraan, että en kävele koskaan. Silloin en olisi sitä tietoa kyllä kestänytkään, Meriläinen sanoo.

Nyt, kun onnettomuudesta on kulunut runsaat kaksi vuotta, Meriläinen pystyy istumaan pyörätuolissa. Hänen keskivartaloaan tukee joustava vyö, mutta niskaa hän pystyy kannattelemaan itse.

Puhuminen ja nieleminen onnistuvat. Käsivarret nousevat jonkin verran, mutta kämmenet ja sormet eivät toimi ollenkaan. On sanomatta selvää, että aivan kaikki elämässä on eri tavalla kuin ennen.

Pelkkä pyörätuolissa istuminen on valtavan työn tulos. On todellinen työvoitto, että Meriläinen pystyy syömään remmillä ranteeseen kiinnitetyn lusikan avulla itse. Että hän voi käyttää kännykkää, joka on kiinnitetty tarranauhalla reiteen. Että hän kykenee ylipäätään elämään.

Kaikki hengittämisestä lähtien on pitänyt opetella alusta alkaen uudelleen.

Ensimmäinen puhelu tyttöystävälle

Kun Meriläinen nostettiin ensimmäistä kertaa istuma-asentoon teho-osastolla, kipu niskassa oli tolkuton. Meriläinen itki ja aneli päästä takaisin makuulle.

– Hoitajat sanoivat, että nyt pitää luoda pohja kuntoutumiselle.

Pikkuhiljaa istumisaika piteni muutamasta minuutista ensin puoleen tuntiin ja kuukausien kuntoutuksessa koko päivään.

Kun hengityskone otettiin pois, ei ilmaa riittänyt aluksi puhumiseen ja hengittäminen oli haukkomista. Meriläinen kutsui hoitajaa luokseen kieltään naksauttamalla. Putki keuhkoihin oli kulkenut kaulakuopasta. Siinä oli pullonkorkin kokoinen aukko, joka falskasi, kun Meriläinen yritti puhua.

– Isoveli otti veljellisen kuristusotteen niin, että aukko puristui umpeen. Sitten ääni kulki paremmin, Meriläinen muistelee.

Kuukausi onnettomuuden jälkeen puhuminen onnistui sen verran, että Meriläinen sai soitettua ensimmäistä kertaa tyttöystävälleen. Sitä ennen muutamat viestit olivat kulkeneet äidin ja veljen kautta. Tyttöystävä oli toipumassa leikkauksesta Töölön sairaalassa.

“Olen elossa, milloin nähdään?”

Nugetin saaminen suuhun oli saavutus

Kuukauden sairaalajaksoa seurasi kolmen kuukauden kuntoutus Tampereella.

– Se oli aivan jäätävää työntekoa.

Istumisen lisäksi Meriläinen opetteli käyttämään käsivarsiaan. Lopulta hän pystyi rullaamaan itseään kuntoutuskeskuksen käytävää edestakaisin. Juttukavereina olivat osaston mummot. Ison osan päivästä hän katsoi ikkunasta ulos tai tuijotti televisiosta uusintoja.

– Voit kysyä mitä tahansa lentokoneista. Osaan Lentoturmatutkinta-sarjan ulkoa, Meriläinen sanoo.

Syömiseen tarvittiin erilaista liikerataa kuin pyörätuolilla liikkumiseen. Siitä ei aluksi meinannut tulla mitään. Lopulta yhtenä päivänä lounaalla Meriläinen onnistui viemään nugetin lusikassa suuhunsa asti. Se antoi valtavasti voimaa jatkaa.

– Aiemmin olin sellainen, että jätin homman kesken, jos en onnistunut kerralla. Nyt on ollut pakko oppia siihen, että mikään ei onnistu aluksi, mutta saattaa onnistua kovalla harjoittelulla.

Silti kaikkein kovin urakka on ollut pään sisällä. Meriläinen kuvailee aikaa kuntoutuksessa henkiseksi vuoristoradaksi. Monena päivänä hän ei olisi jaksanut elää.

Välähdyksenomaisina hetkinä Meriläiselle valkeni, että tämä kaikki: hengittämisen, istumisen ja syömisen opettelu, ei ollut ohimenevää, vaan uusi arki. Se musersi.

Sama Teemu, pyörät alla

Syksyllä 2017 Meriläinen pääsi pois kuntoutuksesta ja palasi takaisin kotiin Joensuuhun. Kaverit olivat aloittaneet lomien jälkeen opintonsa ammattikoulussa ja lukiossa. Meriläinen istui pyörätuolissa kotonaan äitinsä luona eikä halunnut poistua asunnosta. Kaikki, mikä muistutti entisestä elämästä, romahdutti henkisesti.

– En pystynyt menemään kaupungin keskustaan ilman rauhoittavaa lääkitystä. Jos vastaan tuli joku tuttu, menin aivan paniikkiin.

Talven kuluessa voimat lisääntyivät, ja ajatukset alkoivat kääntyä pikkuhiljaa tulevaan. “Raksa-ukkoa” hänestä ei tullut niin kuin piti. Mutta voisiko tulla jotakin muuta? Meriläinen aloitti ammattistartti-opinnot ja korotti peruskoulun päästötodistuksensa arvosanoja.

Uuden elämän opettelussa yksi ihminen on ollut tärkeämpi kuin kukaan muu. Kuntoutumiseen tuli uutta puhtia, kun Meriläinen muutti pois lapsuudenkodista, yhteen tyttöystävänsä kanssa.

Tyttöystävän fyysiset vammat ovat parantuneet hyvin. Henkinen kipu on ollut hankalampi asia. Se on ravistellut koko Meriläisen lähipiiriä: tyttöystävää, äitiä ja veljiä.

– Sanon kaikille, että mennyt on mennyttä. Olen sama Teemu kuin ennenkin, minulla on vain pyörät alla. Haluan, että minua kohdellaan samalla tavalla kuin ennenkin.

Meriläisen mielestä niin suurta tragediaa ei olekaan, etteikö siitä voisi sopivassa tilanteessa heittää myös huumoria. Kavereista läheisimmät ovat pysyneet vierellä. He ovat opetelleet käyttämään henkilönosturia, jonka avulla Meriläinen autetaan sängystä pyörätuoliin.

Enää kadulla pyörätuolia tuijottavat ihmiset eivät häiritse niin kuin aluksi.

Max opettelee olemaan käsinä

Tällä hetkellä Meriläinen kuvailee vointiaan hyväksi. Onnettomuuden jälkeen lääkelista oli “lattiasta kattoon”, mutta Meriläinen on halunnut tiputtaa kipulääkkeet minimiin. Nyt hänellä on allaan uusi pyörätuoli, eikä kipuja niskassa ole.

Käsivarsista hauiksista on siirretty hermoja ranteeseen. Leikkauksen tuloksena oikea ranne liikkuu hieman. Meriläinen on silti nykyisin vasenkätinen, sillä sen puolen kädessä on enemmän voimaa.

Meriläisen on pitänyt yhtä aikaa kasvaa aikuiseksi ja oppia siihen, että hän on muiden avun varassa ympäri vuorokauden. Henkilökohtainen avustaja on paikalla päiväsaikaan, ja iltaisin ja öisin tyttöystävä toimii omaishoitajana. Lisäksi kotihoito käy joka päivä. Fysioterapeutin ja toimintaterapeutin vastaanotot rytmittävät viikkoa.

Uutena tulokkaana keskustan kerrostalokaksion olohuoneessa pyörii nelikuinen saksanpaimenkoiran pentu. Meriläinen ja tyttöystävä aikovat kouluttaa Maxista avustajakoiran.

– Mahdollisuudet ovat kuulemma rajattomat. Koiran voi opettaa tuomaan tavaroita jääkaapista, sammuttamaan valot ja sulkemaan ovet käskystä, Meriläinen kertoo.

Nyt pentu osaa jo käskystä istua pyörätuolin viereen. Se odottaa palkinnoksi nakinpalaa. Koska kädet eivät toimi, avustaja antaa Meriläiselle nakinpalasia suuhun, ja Meriläinen sylkäisee ne koiralle yksi kerrallaan.

Se tyypillinen tarina

Käsillä tekemisen tilalle on tullut haave yrittäjyydestä. Tänä syksynä Meriläinen aloitti merkonomiopinnot yrittäjälinjalla, mutta jo viime keväänä hän perusti oman yrityksen ammattikoulun opettajan avustuksella.

Meriläinen toimii kokemusasiantuntijana. Hän käy kertomassa tarinaansa onnettomuudesta terveysalan ammattilaisille sekä nuorille kouluissa. Kun yläkouluikäiset oppilaat näkevät kuvan rusentuneesta autosta ja Meriläisestä teho-osastolla, salissa on hiljaista.

Sitä Meriläinen toivookin: että viesti menisi perille. Tarina on nimittäin tuttuakin tutumpi.

Osa nuorista on liikenteessä riskikuljettajia. Ennen vakavaa onnettomuutta Meriläinenkin oli joskus ajanut mopolla kännissä. Meriläisen onnettomuudessa kävivät toteen monet Liikenneturvan tilastoista tutut muuttujat.

Nuorten vakaville liikenneonnettomuuksille on tyypillistä kova vauhti, humalassa ajo ja tieltä suistuminen. Eniten tällaisia onnettomuuksia tapahtuu kesäviikonloppuina. Juuri niin kuin juhannuksena 2017.

– Joskus kaipaan sitä huolettomuutta. On kesä, ollaan vaan isolla porukalla ja hengataan, Teemu Meriläinen sanoo.

Viime helmikuussa hän täytti 18 vuotta. Ajokorttia ei tullut, mutta iltaa istuttiin yhdessä ystävien kanssa.

Lue myös:

Nuoret ovat yliedustettuina liikenneonnettomuuksissa – Mitä nuorten miesten riskialttiille liikennekäyttäytymiselle voitaisiin tehdä?

Liikenneopettaja huolestui 17-vuotiaiden ajokorteista: "Eivät välitä, sujuuko ajaminen liikennesääntöjen mukaisesti vai vähän sinne päin"

Finnkinon pahasti jumiutuneiden verkkosivujen tilanne alkaa hiljalleen palata normaaliksi, yhtiö ilmoittaa Twitterissä.

Kaiken taustalla oli palvelimella ollut vika. Kun päälle tuli vielä erittäin suuri asiakasmäärä verkkokauppaan, olivat jumin ainekset kasassa.

Asiakasryntäyksen syynä oli eilen ensi-iltansa saanut suosittu lastenelokuva Frozen 2.

Nyt palvelimella ollut virhe on löydetty ja saatu kuntoon, mutta jonotu on yhä käynnissä, sillä lipunostajia on paljon.

Myöhemmin eilisiltana Finnkino joutui sulkemaan koko verkkokauppansa ja mobiiliapplikaationsa.

Lipunmyynti paikan päällä elokuvateattereissa toimii normaaliin malliin. Yhtiö kehottaa lunastamaan tälle päivälle varatut liput teatterin kassalta hyvissä ajoin, viimeistään 45 minuuttia ennen elokuvan alkua.

Finnkinon myyntijohtaja Hannele Wolf-Mannila sanoo jonotusjärjestelmän olevan normaali toimintatapa Finnkinon verkkosivuilla päivinä, jolloin ruuhkaa on odotettavissa. Tällaisia päiviä ovat juurikin odotettujen elokuvien ensi-illat.

Wolf-Mannila toteaa, että jonotusnumero näyttää "pelottavan suurelta", mutta se ei anna todenmukaista kuvaa tilanteesta. Parempi mittari on kellonaika.

– Kannattaa katsoa jonotusaikaa, se antaa todenmukaisemman arvion.

Tällä hetkellä jonotusajat eivät näytä yhtä pitkiltä kuin eilen, jolloin arvioitu jonotusaika venyi yli tuntiin.

Lue myös:

Finnkino sulki jumiin menneen verkkokauppansa kokonaan – sivujen ruuhkautumisen syyksi epäillään Frozenin ensi-iltaa

Suuret väkijoukot kokoontuivat torstaina ihailemaan osittaista auringonpimennystä Aasiassa ja Lähi-idässä.

Tulirenkaaksikin kutsuttua luonnonilmiötä pääsi todistamaan muun muassa Sri Lankassa, Indonesiassa, Intiassa ja Saudi-Arabiassa, kertoo BBC.

Rengasmaisessa auringonpimennyksessä Kuu menee kokonaan Auringon eteen, mutta jättää ohuen renkaan Auringosta näkyviin.

Auringonpimennys toistuu yleensä kaksi kertaa vuodessa silloin, kun Maa jää osittain tai täydellisesti Kuun varjoon.

Seuraava täydellinen auringonpimennys on nähtävillä 14. joulukuuta 2020. Sitä pystyy ihastella osissa Chileä ja Argentiinaa sekä Lounais-Afrikasta ja Etelänapamantereelta käsin.

Lue myös:

BBC: Annular solar eclipse: Crowds in Asia gather to see 'ring of fire'

Alennusmyynnit pyörähtävät käyntiin viimeistään joulun jälkeen, ja osin ne ovat jo alkaneet. Kaupan alan asiantuntijoiden mukaan joulualen merkitys on hieman laskenut takavuosista muun muassa syksyn alennuskampanjoiden, kuten Black Fridayn myötä. Kauppojen näkökulmasta jouluale on silti tärkeä kausialennusmyynti, jonka tarkoituksena on tyhjätä varastoja seuraavaa kautta varten.

– Kyllä talvitavaraa on pakko laittaa kaupoista eteenpäin, koska sinne alkaa ihan oikeasti tulla niitä kevääksi tilattuja tavaroita tilalle, sanoo edunvalvontajohtaja Tuula Loikkanen Kaupan liitosta.

Johtaja Ari Sääksmäki K-Citymarket-ketjusta kuitenkin kertoo, että varastotilanteeseen liittyvä paine on vähentynyt, kun varastonhallintaan liittyvä automatisointi ja ennustettavuus ovat parantuneet.

– Kulutuskäyttäytymisen puolella merkittävin asia on, että alennuksia on jo nähty ennen sesonkia ja monet ovat hankkineet kauden sesonkituotteita jo ennen joulua. Siinä mielessä joulun alennusmyyntien merkitys on pikkuisen pienentynyt.

Sääksmäki arvioi, että Black Fridayn kaltaiset tapahtumat ovat tuoneet kuluttajille tavan odottaa tiettyjä alennuksia eli pantata ostamistaan. Silti tuotetta ei nykyään välttämättä osteta edes hyvällä hinnalla, jos tarvetta ei ole.

– Kaiken kaikkiaan kuluttaminen on mennyt siihen suuntaan, että kun se tarve on, niin silloin hankitaan.

Myös talvikamppeita jo alennuksella

Etelä-Suomessa talvi antaa vielä odottaa itseään, mikä heijastuu talvivaatteiden ja -varusteiden kauppaan. Kaupan liiton Loikkasen mukaan näitäkin saattaa silti jo tulla joulualennusmyyntiin. Kauppa ei voi säätää tilauksiaan sään mukaan, sillä tuotteet tilataan lähes vuotta aiemmin. Lisäksi osassa Suomea talvi on jatkunut jo monta viikkoa.

– Talviurheiluvälineissä sitä sesonkiaikaa ei tässä enää montaa kuukautta ole jäljellä, Loikkanen muistuttaa.

– Nyt säätiedotteiden mukaan sattuu ilmeisesti vähän kylmempää ja talvisempaa keliä tähän samaan hetkeen. Uskomme, että tämä kyllä vauhdittaa talvipukeutumisen ja -urheiluvälineiden kauppaa kivasti, K-Citymarketin Sääksmäki jatkaa.

Alennukset hillitympiä?

Tutkija Mikko Hänninen Aalto-ylipistosta arvioi, että syksyn ostostapahtumat, kuten Black Friday ja isänpäiväkampanjat, saattavat hillitä joulualennusten määrää.

– Aika moni kauppa laittaa Black Fridaylle hyvinkin kovia tarjouksia, jopa 50 prosenttia joissain kategorioissa. Voi olla hankalaa laittaa joulualennuksia saman tien sen jälkeen, koska ei haluta antaa kuluttajille kuvaa, että se paras alennus ei ollutkaan silloin Black Fridayna.

Lisäksi joulukauppa on Hännisen mukaan kovin kilpailtua, minkä vuoksi osa liikkeistä voi haluta tehdä takavuosia parempaa katetta joulun jälkeen.

Asiakkaiden kannalta kampanjoiden paljous tekee sen, ettei joulun alennusmyynti enää erotu aiempaan tapaan muista.

Hännisen mukaan alennusmyynnit ovat siinä mielessä tärkeitä kivijalkakaupoille, että ne tuovat ihmisiä sisään liikkeisiin.

– Nykyään kauppakeskukset ovat elämyskeskuksia, missä on ravintoloita, viihdettä, elokuvateattereita ja liikuntatiloja. Siinä mielessä on hyvä, että voi tapaninpäivänä tai vaikka ensi viikonloppuna yhdistää monta eri asiaa, kun menee käymään lähikauppakeskuksessa. Ostaminen ei samalla tavalla ole enää se pääjuttu.

Ankara talvisää koettelee Välimeren rannikkoa Lähi-idässä. Runsaat sateet ovat saaneet aikaan tulvia ja voimakas tuuli aiheuttaa haittaa laivaliikenteelle.

Voimakkaat sadekuurot ovat nostaneet vedet kaduille Libanonin kaupungeissa.

Maan pääkaupungissa Beirutissa runsas sadevesi mursi vanhan juutalaisen hautausmaan tukimuurin, jolloin kivisiä ruumisarkkuja ja maata vyöryi alla olevalle jalkakäytävälle.

Hautausmaan hoitajien mukaan arkut eivät kuitenkaan avautuneet, eikä vainajien jäänteitä tullut näkyviin.

Libanonissa oli vielä 1800-luvulla vilkas juutalaisyhteisö, mutta myöhemmin lähes kaikki juutalaisasukkaat ovat muuttaneet Israeliin, Eurooppaan tai Yhdysvaltoihin. Uutistoimisto AFP:n haastatteleman juutalaisen hautausmaan hoitaja kertoo, että maassa on jäljellä enää vain muutamia kymmeniä juutalaisia.

Israelissa lunta ja tulvia

Myös Israelissa talvimyrsky on aiheuttanut vahinkoa. Välimeren rannalla voimakas tuuli painoi sementtilastissa olleen rahtilaivan Ashdodin kaupungin hiekkarannalle. Laivan 12-henkinen miehistö ei tiettävästi ollut vaarassa.

Maan viranomaiset varoittavat, että tulvia voi esiintyä maan kaikissa osissa. Pohjois-Israelissa 14-vuotias poika on kateissa ja viranomaiset pelkäävät hänen joutuneen tulvan viemäksi.

Hermonvuorella on satanut 20 senttiä lunta ja myös Golanin kukkuloilla on suljettu vaellusreittejä.

Sateisen sään ennusteaan jatkuvan ensi viikonlopun ajan. Sateita on tullut myös Syyriassa.

Hallituksella alkaa olla tosi kyseessä työllisyystavoitteisiinsa pääsemisessä: uskottava näyttö 30 000 työllisen saamiseksi tarvitaan syksyyn mennessä, mieluiten jo keväällä.

Helpoimmin työllistyvät ovat viime vuosina jo työllistyneet, eikä yksi tai kaksikaan keinoa tee ihmeitä.

Palkansaajakeskusjärjestö STTK:n edunvalvonnasta vastaava johtaja Katarina Murto ja työelämäprofessori Vesa Vihriälä Helsingin yliopistosta kehottavat kuitenkin hallitusta kohdistamaan huomion yli 55-vuotiaisiin.

– On pakko katsoa laajasti kaikkia työvoiman potentiaalisia lähteitä. Numeerisesti suurin potentiaali on yli 55-vuotiaissa, jos meitä verrataan muihin Pohjoismaihin, Vihriälä sanoo.

Katarina Murto on ollut mukana hallituksen työllisyysryhmissä. Hän ihmettelee, ettei yli 55-vuotiaiden tilanne ole noussut niissä merkittävästi esille.

– Ikääntyneiden osalta tarvitsemme tehokkaampia työllisyyspalveluja.

– Kun vertaa Ruotsiin, meillä yli 55-vuotiaiden työllistyminen on huomattavasti vähäisempää. Ihmettelen, ettei sitä ole vahvemmin nostettu esimerkiksi työllisyysryhmissä, Murto sanoo.

Vihriälä: Eläkeputki poikki, pian

Keinoista nämä kaksi ekonomistia ovat eri mieltä. Vihriälä, Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlan entinen johtaja, lopettaisi niin sanotun eläkeputken kokonaan.

– Meillä on kokemusta siitä, että työttömyysputki on tärkeä asia. Kun ikärajaa on nostettu, työllisyys on aina parantunut, työttömyys on vähentynyt, Vihriälä perustelee.

Hallitus sopi kesällä työmarkkinajärjestöjen kanssa niin sanotun eläkeputken eli työttömyysturvan lisäpäivien ikärajan nostamisesta vuodella. Eläketurvakeskus arvioi sen tuovan noin 6000 työllistä vuoteen 2025 mennessä. Uusi alaraja tulee voimaan vuodenvaihteessa.

– Nyt sitä (ikärajaa) ollaan nostamassa edelleen yhdellä vuodella. Minusta tämän voisi poistaa kokonaan.

Milloin tämä tulisi tehdä?

– Kyllä tätä pitäisi pikaisesti tarkastella, jos pyritään 75 prosentin työllisyysasteeseen tämän hallituskauden loppuun mennessä, Vihriälä vastaa.

Murto: Subjektiivinen oikeus osa-aikatyöhön

Palkansaajakeskusjärjestö STTK taas ei lämpene ajatukselle eläkeputkesta luopumisesta.

Katarina Murto vahvistaisi osa-aikatyön mahdollisuutta. Yli 55-vuotiaalla työntekijällä tulisi STTK:n mukaan olla subjektiivinen oikeus osa-aikatyöhön. Tämä vaatisi lakimuutoksen.

– Osatyökykyisissä on kymmeniä tuhansia niin työkykyisiä kuin työhaluisia, Murto laskee.

Pakettiin kuuluisivat tehokkaammat työllisyys- ja terveyspalvelut.

– Valitettavasti ikääntyneen työkyvyn heikentyessä työllistyminen ja työssä pysyminen on vaikeaa. Nyt ikääntynyt tippuu alentuneen työkyvyn perusteella helposti työelämän ulkopuolelle, Murto sanoo.

Toinen STTK:n ehdotus on porkkana työnantajalle. Ikääntyneiden työllistämiseksi työnantajan sivukuluja voitaisiin määräaikaisesti alentaa, jos työnantaja rekrytoi yli 55-vuotiaan työttömän.

Myös Vesa Vihriälän mukaan kannustimia osa-aikatyön lisäämiseeen voisi harkita yhtenä palikkana monien työlisyystoimien listassa.

Ruotsissa yksi syy íkääntyneiden korkeampaan työllisyysasteeseen arvellaan olevan juuri osa-aikatyö. Sitä eivät tee vain 55–60 ikävuoden liepeillä olevat, vaan myös eläkeiän ylittäneet tekevät useammin osa-aikatyötä kuin Suomessa, enemmän tai vähemmän satunnaisesti.

Suomessa osa-aikatyön tekemiselle on korkeampi kynnys, sitä on oudoksuttu sekä työnantajan että työntekijöiden puolelta.

Vihriälä: Tarvitaan myös työvoimaa ulkomailta

Työnantajajärjestöt sekä korkeasti koulutettujen keskusjärjestö Akava tarjoavat kannustimiksi ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastamista. Tuen määrä pienenisi sitä mukaa, kun työllisyys jatkuu. Akavan mallissa työnhakija saisi bonuksena lisärahan, kun hän työllistyy.

Keppi kohdistuisi siis niihin, jotka ovat viime aikoina olleet töissä ja työmarkkinoilla. Työministeri Tuula Haatainen (sd.) on kuitenkin sanonut, ettei halua työttömyysturvaan leikkauksia.

Pienoinen paradoksi on se, että koska työttömyys on viime vuosien aikana pudonnut verrattain matalalle, alle seitsemään prosenttiin, pelkästään työttömyyttä vähentämällä hallituksen 75 prosentin tavoite tuskin ratkeaa.

Työvoiman lisäämiseksi tarvitaan Vihriälän mukaan myös työperäistä maahanmuuttoa. Työvoimatilastojen ulkopuolella on laskentatavasta riippuen kymmeniä tuhansia, jopa parisataa tuhatta piilotyötöntä.

Vihriälän mukaan työvoiman puute muodostaa kehän, joka osaltaan ylläpitää myös työttömyyttä.

– Yksi tärkeä asia on työperäinen maahanmuutto, koska meillä on paljon ammatteja joihin ei kertakaikkiaan löydy Suomesta työvoimaa. Ja jos ei ole työvoimaa, voi olla vaikea työllistää kotimaisia työttömiä, Vihriälä sanoo.

LUE MYÖS: Ministerinpesti oli yksinäinen, ja eniten Jari Lindström katuu aktiivimallia – "Avustajani itki, kun näki hallitusohjelman"

Suomalaisten sosiaaliturvaa hoitava Kela maksoi viime vuonna erilaisia etuuksia yhteensä 14,9 miljardia euroa, selviää juuri ilmestyneestä Kelan tilastollinen vuosikirja 2018 -julkaisusta. Korvattu summa nousi hitusen edellisvuodesta.

Sairausvakuutusetuudet muodostavat suurimman menolohkon Kelan maksatuksista ennen eläkkeitä, työttömyyskorvauksia ja lapsiperhe-etuuksia.

Kelan maksamat etuudet jakautuvat melkoisen epätasaisesti ympäri Suomen. Asukasta kohden laskettuna suurimmat etuusmenot sijoittuvat Itä- ja Pohjois-Suomeen. Pienimmät taas Etelä- ja Länsi-Suomeen. Eniten Kelan etuuksia maksettiin rautavaaralaisille Pohjois-Savoon, keskimäärin 3 601 euroa/asukas. Vähiten Siuntioon Uudellemaalle, keskimäärin 1 749 euroa/asukas.

Kela maksaa erilaisia etuuksia valtaosalle suomalaisia. Esimerkiksi sairaanhoitokorvauksia sai 3,77 miljoonaa ja lapsilisiä 996 000 lasta. Yleistä asumistukea sai 377 000 ruokakuntaa.

Alle tonnin eläke yli 300 000:lla

Suomalaiset saivat viime vuonna kansan- ja työeläkettä keskimäärin 1 669 euroa kuukaudessa. Vain kansaneläkettä saavien keskieläke oli 759 euroa kuussa ja pelkkää työeläkettä nostavilla se oli 2 068 euroa.

Eläkkeen suuruus kuitenkin vaihtelee muutamasta satasesta useisin tuhansiin kuukaudessa riippuen pitkälti työuran pituudesta ja sen aikaisista ansioista.

Kansan- ja työeläkkeensaajia oli viime vuonna 1,5 miljoonaa. Heistä suurimman ryhmän muodosti 1 600–2 599 euroa kuussa tienanneet, heitä oli lähes 462 000.

1 200–1 599 euroa/kk tienaavia oli 337 000 ja 1 000–1 199 e/kk nostavia oli 204 000. Alle tuhannen euron kuukausieläkettä nautti 322 000 eläkeläistä.

Työtön Rauno Halme odotti työttömyyskorvaustaan lähes viisi kuukautta: "Oli ahdistavaa, kun ei tiennyt saako rahaa vai ei" – tuhansia kohtalotovereita

Kela vertaili: Yksityinen lastenlääkärikäynti kalleinta Kymenlaaksossa, silmälääkäri Uudellamaalla

Keski-Suomen kansanedustajat kannattavat valtion toimintojen hajauttamista maakuntaan – Kelan paikkariippumaton työ esimerkkinä

Posti kadotti Kelan paketin matkalla Forssasta Tampereelle – 50 asiakkaan asiakirjoja kateissa

Päivän kiireiden keskellä suloinen eläinvideo voi piristää kummasti. Hupia päivään saa, kun katsoo vaikka kissoja säikähtämässä kurkuille tai koiraa skeittaamassa kaupungilla.

Viraaliksi nousseita videoita katsotaan miljoonia kertoja. Söpöjen videoidenkatseleminen laukaisee kehossa samalla tavalla dopamiiniryöpyn kuin syöminen ja seksi (Terve.fi)

Joskus toive tuloista tai ajattelemattomuus saavat ihmiset kuvaamaan videoita, jotka eivät ole hyväksi eläimelle. Esimerkiksi marraskuun alussa sosiaalisessa mediassa levisi video, jossa nuori nainen laittoi koiransa mikroon. Teko paljastuipilaksi, ja poliisin mukaan koira on kunnossa (Helsingin Sanomat).

Monista netin videoista on vaikea sanoa, voiko siinä oleva eläin hyvin. Katsellessa ei siis kannata laittaa aivoja täysin narikkaan.

Kysyimme asiantuntijoilta, millaisiin asioihin on hyvä kiinnittää huomiota ennen kuin painaa tykkää nappia tai jakaa videon eteenpäin.

Kissan epäonnistunut hyppy voi olla kuvaajan vika

Videossa on kooste kissoista, jotka epäonnistuvat hypyssään.

Monien videoiden hauskuus perustuu eläinten kommelluksiin. Tällä esimerkkivideolla kissat tekevät lajityypillistä hyppäämistä huonoin tuloksin. Näyttää koomiselta, kun elegantti kissa lentää nenälleen.

Elisa Aaltola ja Tuire Kaimio muistuttavat, etteivät asiat välttämättä ole sitä, miltä ne näyttävät. Tilanteet on voitu lavastaa esimerkiksi siirtämällä huonekaluja tai vahaamalla pöytä niin liukkaaksi, että kissa liukuu sitä pitkin.

Jos tavaroita siirrellään usein hauskojen otosten toivossa, kissasta voi tulla arka. Ylen uutisessa todetaan, että jopa kirjahyllyn siirtäminen voi aiheuttaa kissalle kriisin.

Ilman lavastustakin kissat voivat loukkaantua. Videot loppuvat nopeasti onnettomuuden jälkeen, joten näyttämättä jää sattuiko kissaa. Esimerkiksi leuka voi murtua, jos hyppy jää lyhyeksi.

Sattumusten taustalla voi olla myös terveysongelmia, kutenheikentynyt näkö tai nivelrikko.

Pahimmassa tapauksessa videot, joissa nauretaan eläimelle epämukavassa tilanteessa, välineellistävät ne ihmisten huvin lähteeksi. Paula Hirsjärven mielestä nämä videot voivat saada unohtamaan, että niissä oleva eläin on tunteva olento.

Jos eläin säikähtää tai kokee kipua, se saattaa Kaimion mukaan yhdistää epämiellyttävän tunteen mihin tahansa tilanteessaan olleeseen asiaan. Esimerkiksi pudotessaan kissa saattaa alkaa pelkäämään tilanteessa ollutta hajua tai ihmistä. Ehdollistumisen jälkeen pelkoa voi olla mahdotonta saada pois.

Höpöttävä riekko voi olla sairas tai sitten vain kummallinen yksilö

Videossa on kooste häntäänsä jahtaavista koirista.

Pentukissat ja koirat voivat jahdata häntäänsä leikissä, mutta aikuisilla eläimillä toistuva hännän jahtaaminen kielii usein muusta. Suomalainen tutkimus paljasti sen johtuvan pakko-oireista. (Tiede.fi).

Hassusti käyttäytyvä eläin voi olla sairas tai sillä voi olla jokin hätä, Hirsjärvi muistuttaa.

– Omistajan, joka kuvaa toisen ongelmaa ja nauraa sille, on syytä katsoa peiliin. Tällöin puuttuu taju omasta vastuusta ja eläimen hyvästä. Nähdään, että eläimestä on hupia minulle.

Aaltolan mielestä monia pätkiä pidetään hauskana sen takia, ettei kuvaaja ja katsojat ymmärrä eläinten käyttäytymistä, eikä siksi tiedä, ettei eläimellä ole kaikki hyvin.

Toinenvideo kummallisesti käyttäytyvästä eläimestä on Iltalehden lukijan lähettämä pätkä riekosta, joka tulee hänen suksiensa viereen ääntelemään omituisesti.

Jotkut eläimet käyttäytyvät kummallisesti: varsinkin villieläimestä voi olla mahdotonta sanoa, mistä käytös johtuu. Kaimio muistuttaa, että videon tulkintaa vaikeuttaa, jos siinä ei näytetä ympäristöä. Emme voi tietää, onko riekon lähellä esimerkiksi pesä tai puoliso, jota riekko yrittää suojella.

Toisaalta Hirsjärvi huomauttaa, että yksilöt voivat olla myös kummallisia ja voida silti hyvin. Ihmisen mielestä erikoinen käyttäytyminen ei välttämättä ole ollenkaan erikoista eläimen toimintaa.

Naamioilla lemmikkejä pelottelevalta puuttuu empatiakykyä

Videolla on kooste ihmisistä, jotka lähestyvät lemmikkejään naamiot kasvoillaan.

Tekoja pitäisi arvioida sen mukaan, millaisia tunteita se aiheuttaa eläimessä. Ihmisestä pieneltä pilalta tuntuva teko voi tuntua eläimestä aivan hirveältä.

– Tässä videossa pyritään tarkoituksenhakuisesti herättämään tunnetila, joka selkeästi aiheuttaa eläimelle suurta kärsimystä ja kauhua. Se voi johtaa siihen, ettei eläin enää luota omistajaansa, Aaltola sanoo.

Aaltola ei ymmärrä heitä, jotka katsovat tällaisia videoita.

– Nämä voivat naurattaa ennen kuin pysähtyy ajattelemaan, mitä niissä tehdään. Toisen pelolle nauraminen ja pelon viihteellistäminen on empatian vastakohta. Mitä se kertoo meistä ihmisinä, jos nauramme muiden hädälle?

Aaltola neuvoo vertaamaan, olisiko oikein tehdä samoja tekoja pienelle lapselle. Empatiaa lisää myös, jos kuvittelee tilanteen omalle kohdalle: miltä itsestä tuntuisi, jos omaan kotiin tunkeutuisi naamiopäinen ihminen ja alkaisi jahdata.

Videolla on kooste vanhasta villityksestä, jossa kissan taakse laitettiin kurkku kissan huomaamatta. Kurkun näkeminen herättää useissa kissoissa pelkoreaktion, jonka takia ne hyppäävät nopeasti taaksepäin pois mahdollisen käärmeen ulottuvilta.

Kurkku ei vaikuta kovin pelottavalta kauhun aiheuttajalta. Kaimio kehottaa kuitenkin katsomaan videoita lain näkökulmasta. Eläinsuojelulaissa todetaan esimerkiksi, että eläimiä on kohdeltava hyvin, eikä niille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä.

Videot kertovat Aaltolan mukaan pahimmillaan ihmiskeskeisestä maailmankuvasta. Kun ihmisellä on videoissa valta tehdä viihteen nimissä eläimelle mitä haluaa, ne voivat vääristää kuvaa hyväksyttävästä tavasta kohdella eläimiä.

Videolla on kooste ihmisistä, jotka näyttävät lemmikilleen katoamistaikatempun: ihminen seisoo oviaukon edessä pidellen peittoa. Kun ihminen heittää peiton ilmaan, hän samaan aikaan menee piiloon oviaukon taakse, jolloin näyttää siltä, että ihminen katoaa.

Myös taikatemppuvideolla ihminen vaikutti eläimen kokemiin tunteisiin. Asiantuntijat pitivät tätä videota kuitenkin harmittomampana, sillä eläimet vaikuttivat iloisilta ja pitivät taikatemppua jonkinlaisena leikkinä.

Jos asiat herättävät eläimessä positiivisia tunteita, silloin Aaltolan mukaan ei ole kyse vallankäytöstä, vaan eläinten arjen hauskuuttamisesta

Videoiden arviointi on haastavaa, kun emme tunne kuvattua yksilöä. Siinä missä toinen voi pitää taikatemppua kivana leikkinä, toinen voi kiihtyä ja tuntea olonsa epävarmaksi.

Banaanipukuinen koira ei voi heiluttaa korvia

Videolla on kooste erilaisista eläimistä Halloween-asuissa. Pätkässä nähdään esimerkiksi koira hämähäkkinä, kissa supermiehenä ja lisko noitana.

Suomen kylmät viimat pakottavat pukemaan monille lemmikeille talvivaatteit. Kaikki eläimet eivät siitä pidä.

Asiantuntijoiden mielestä eläinten pukeminen on oikein, kun se tehdään hyvinvoinnin takia, vaikka eläin ei asusta pitäisikään. Kaimio kuitenkin kannustaa siihen, että eläin totutettaisiin pikkuhiljaa asuun.

Monet asut saattavat pelkistää eleitä ja vaikeuttaa eläimen liikkumista. Monille eläimille korvat ja häntä ovat tärkeässä roolissa viestinnässä.

Videolla on myös lisko hattu päässä. Hirsjärvi huomauttaa, että jos koirien ja kissojen eleiden tulkinta on monille vaikeaa, on ei-nisäkkäiden ymmärtäminen vielä vaikeampaa. Joitakin lajeja esimerkiksi koskettaminen voi jopa sattua.

Kaimio toteaa, että Halloween-asujen pitäminen on paljon pienempi paha kuin mitä moni sylikoira joutuu kokemaan, kun niillä pidetään jatkuvasti sisäkäyttöön liian kuumia asuja.

Jos eläimelle laittaa hetkeksi tonttulakin päähän, eikä eläin ole moksiskaan, ei pukemisesta huvinkaan vuoksi ole haittaa. Pidempiaikainen ihmisen huviksi pukeminen kuitenkin esineellistää eläimen ihmisen leluksi.

Vaahtokylvyssä rentoutuva jänis voi kuolla kauhuun

Videolla on kooste eläimistä kylpemässä. Koosteessa esimerkiksi lavuaarissa makaa selällään jänis, vedessä kelluu siili ja kuplivassa kylvyssä on kaksi kultaistanoutajaa.

Eläimet näyttävät nauttivan kylvyssä ja rentoutuvan selällään. Todellisuudessa paikallaan oleminen on monen saaliseläimen tapa reagoida pelottavaan tilanteeseen.

Hirsijärven mukaan pienet saaliseläimet, kuten kanit ja marsut, voivat stressaavassa tilanteessa esittää kuollutta jopa niin pitkälle, että niiden elimistö lopettaa toimintansa, ja eläin kuolee oikeasti.

Katsoja ei voi luottaa eläimen hyvinvointia arvioidessa edes kuvaajaan, sillä moni lemmikin omistajakin on tietämätön omistamansa lajin käyttäytymisestä. Katsojan täytyisi itse tietää lajista niin, että ymmärtää sen käytöstä.

Kanadalaisessa tutkimuksessa todettiin, että valtaosalla ihmisistä on vaikeuksia tulkita edes lemmikkinä tutun kissan ilmeitä saati sitten esimerkiksi videolla olevan kääpiösiilin.

Kaimion mukaan eläimiä on mahdollista myös opettaa tekemään niille epämiellyttäviä asioita. Kun eläin huomaa, että ainut tapa selviytyä on avuttomasti hyväksyä tilanne, ei eläin näytä aktiivisesti kärsivältä.

Hirsjärvi pelkää, että videot antavat ihmisille kimmokkeen kokeilla itsekin asiaa omalle lemmikilleen.

Jos videolla nähtävä ei ole eläimelle normaalia toimintaa, se on Kaimiosta epäilyttävää. Esimerkiksi kylpeviä ankkoja näyttävä video on todennäköisemmin hyvän mielen video kuin kylpevää kissaa esittävä.

Korkeasaaren videossa hoitoon on tuotu savupiippuun pudonnut pöllö, joka pestään noesta.

Korkeasaaren videossa pestään pöllöä, joka ei varmasti pidä kuurauspuuhista. Asiantuntijat pitivät videota kuitenkin hyväksyttävänä, sillä siinä pesu tehdään eläimen hyväksi ja ammattitaitoisesti. Tällöin päämäärä oikeuttaa kärsivästä eläimestä kertovan videon levittämisen.

Skeittaavasta koirasta on vaikea nähdä, nauttiiko se tempusta

Videolla nähdään skeittilaudalla katuja pitkin rullaava koira.

Videon välityksellä hienoa temppua tekevästä eläimestä on mahdotonta nähdä, miten temput on opetettu.

Positiivisessa koulutuksessa eläimen toivottua käytöstä vahvistetaan palkinnoin. Negatiivisessa koulutuksessa eläintä koulutetaan rangaistuksin.

Esimerkkinä eläimelle vahingollisesta koulutuksesta Kaimio kertoo villihevosista, joita on koulutettu niin, että hevonen on laitettu pieneen aitaukseen, joka on täynnä jyviä. Sitten hevosta on heitelty säkeillä niin kauan, ettei se ole enää reagoi ympäristöönsä. Näin hevonen oppii avuttomasti alistumaan ihmisen toimiin.

Jos videolla olisi mahdollista nähdä, miten eläin käyttäytyy tempun jälkeen, olisi sen oloja helpompi tulkita. Positiivisesti koulutettu eläin odottaa yleensä innokkaasti palkintoa, negatiivisesti koulutettu käyttäytyy passiivisesti.

Isoin ongelma ei ole temppu, vaan mitä eläimelle tekee lukuisat harjoituskerrat ennen sitä. Esimerkiksi takajaloilla kävely voi kuluttaa niveliä.

Aaltola kehottaa pohtimaan, onko temppu luonnollinen eläimelle. Monet eläimet tykkäävät esimerkiksi etsiä tai hyppiä. Kun tempussa eläin tekee itselle luonnollisia asioita, se ei ole alennettu ihmisten huviksi, vaan nauttii oppimisesta.

Lapset ja eläimet aiheuttavat tahatonta komiikkaa

Videolla on kooste lapsista ja eläimistä, jotka kohtaavat toisensa: esimerkiksi lapsi kaatuu, kun kissa hyppää häntä vasten, kissat läpsivät tassuillaan lasta sekä vauva ja koira makoilevat yhdessä.

Hirsjärven mukaan videossa on hienoa ajatus, ettei lapsia tarvitse pitää erossa eläimistä. Aikuisen on kuitenkin tärkeää valvoa tilannetta.

Vaikka koira olisi kuinka lapsirakas, lapsen jättäminen koiran kanssa keskenään voi aiheuttaa vaaratilanteita. Yllättävä kipu voi laukaista nisäkkäissä aggressiivisen reaktion, jossa eläin esimerkiksi puree johonkin lähellä olevaan kohteeseen, joka ei välttämättä ole edes kivun aiheuttaja.

Edes koulutuksella ei ole mahdollista sammuttaa kokonaan spontaania reaktiota, ja siksi kilttikin eläin voi purra, Kaimio muistuttaa.

– En antaisi lapsen rutistella edes kilttiä perhekoiraa. Koiralla saattaa olla jokin kerta vaikka korvatulehdus, jolloin voi käydä huonosti.

Aaltolan mielestä videot, joissa lapset ja eläimet ovat yhdessä, voivat kannustaa aikuisia kohtaamaan eläimiä yhtä avoimesti kuin lapset, joiden ajatuksia kuormittavat kulttuurilliset tavat nähdä eläin esimerkiksi tuotantoeläimenä.

– Lapsen ja eläimen yhdessäolosta saattaa syntyä tahatonta komiikkaa, joka ei pilaile kenenkään kustannuksella. Välillä me kaikki teemme hassuja juttuja huomaamattamme.

Pörröisiin hidasloreihin tiivistyvät eläinvideoiden ongelmat

Videolla esitellään kymmenen villieläintä lemmikkinä. Pätkässä näytetään esimerkiksi olohuoneessa viihtyvä virtahepo, miestä haliva jääkarhu ja naisen vierellä makoileva tiikeri.

Korkeasaaren eläintenhoidon ja suojelun johtaja Nina Trontin mielestä villieläinten pitäminen lemmikkinä on erittäin kyseenalaista. Eläinsuojelulain mukaan luonnonvaraisia nisäkkäitä tai lintuja ei saa ottaa lemmikiksi.

Maailmalla on kuitenkin toinen meno. Esimerkiksi Amerikassa lemmikkinä ja eläintarhoissa on enemmän tiikereitä kuin maailmassa on vapaina eläviä yksilöitä (Iltalehti).

Trontin mukaan villieläinten tarpeet jäävät todennäköisesti täyttämättä, jos se joutuu elämään ihmisympäristössä. Videot myös antavat väärää kuvaa siitä, mikä on eläimen luonnollinen käytös

Kun villieläimiä esitellään lemmikkinä, se voi Trontin mielestä sumentaa kuvaa siitä, mikä eläin sopii lemmikiksi. Korkeasaaren Youtube-videolla esiintyykin pesukarhu, jota pidettiin ennen lemmikkinä. Omistaja luopui nuoresta uroksesta, koska suloisesta ulkonäöstä huolimatta pesukarhu on nopea tuhoamaan asunnon lunastuskuntoon.

Kaimion mukaan pienestä asti kasvattamisella voidaan vaikuttaa siihen, millaisiin asioihin eläin tottuu. Kasvattaminen ei kuitenkaan voi vaikuttaa siihen, että eläin voi hyvin vain ympäristössä, johon se on lajina kehittynyt.

– Moni eläin tarvitsee liikkuakseen kilometrien kokoisen alueen. Jos eläin on lemmikkinä, se on vankilaakin pahemmassa paikassa, koska toisin kuin eläimet, ihmiset sentään ovat tottuneet asumaan taloissa.

Videolla harjataan hidasloria, joka pysyy videolla paikallaan kädet ylhäällä.

Hidaslorivideot tiivistävät hyvin eläinvideoiden ongelmat.

Hidaslori on uhanalainen laji, joka tuli tunnetuksi Youtube-videoiden avulla. Kun perulainen mies latasi videon lemmikkihidasloristaan, alkoi videopalveluihin ilmestyä myös muita söpöstelyjä aasialaisesta kädellisestä.

Monet rakastuivat eläimen katseeseen. Kommenttikentät tulvivat viestejä, kuinka ihanaa olisi saada hidaslori myös omaan kotiin (YleX).

Totuus suloisten hidaslorivideoiden taustalla on kuitenkin karu: uhanalaisia eläimiä viedään salaa viidakosta, ja yleensä niiden myrkkyhampaat revitään irti ilman puudutusta.

Videoilla hidaslorit ihastuttivat myös tavallaan nostaa kätensä ylös, kun niitä kutitti. Omistajat väittivät, että lemmikki nautti kutittamisesta, kun todellisuudessa käsien nostaminen on hidaslorin hyökkäysasento ja kertoo äärimmäisestä epämukavuudesta.

Hidaslorivideot aiheuttivat samanlaisen ilmiön kuin Hirsjärven mukaan esimerkiksi 101 dalmatialaista -elokuva: muoti-ilmiö nosti lajin tai rodun suosioon, mikä houkutteli paikalle ihmiset, joita ei kiinnostanut eläinten hyvinvointi vaan raha.

Rahan vuoksi Hidasloreja alettiin metsästämään viidakosta ja dalmatialaisia kansainvälisten eläinsuojelujärjestöjen mukaan tuotettiin pentutehtailla (Kaikenkarvainen kansa: miten koirista tuli miljoonabisnes?).

Viraalihittien aiheuttama suosio voi aiheuttaa paljon tuskaa eläimille. Toisaalta monet käyttävät videoiden kommenttikenttiä apuna tiedon levittämiseen. Hidaslorivideoidenkin suosio alkoi hiipua, kun ihmiset kuulivat totuuden söpöstelypätkistä.

Eläinvideoiden suosio kannustaa äärimmäisyyksiin

Kaimio pitää uskomattomana, kuinka todesta ihmiset ottavat eläinvideot. Hän itse on nähnyt työssään, kuinka sarjojen ja elokuvien teossa huijataan katsojaa jatkuvasti kuvien avulla.

Parasta olisi käyttää samanlaista kriittistä otetta eläinvideoihin kuin uutisiin: kuka videon on kuvannut ja miksi? Varminta olisi jakaa vain sellaisia videoita, joiden kuvaajan tuntee.

Jos netissä tulee vastaan epäilyttäviä videoita, ne voi ilmiantaa videopalvelun tarjoajalle. Suomalaisesta kuvaajasta on mahdollista tehdä eläinsuojeluilmoitus.

Aaltolan mukaan videoiden suosio voi kannustaa äärimmäisyyksiin. Hänestä tuntuu, että eläinvideoilla on yhä enemmän ongelmia, kun tavallinen lemmikki ja sen arkiset hupailut ei enää riitä huomion saamiseksi.

Asiantuntijoiden mielestä parhaissa videoissa eläin saa tehdä lajityypillisiä asioita.

Kaimio kaipaisi nettiin lisää sisältöjä, joissa esimerkiksi annetaan eläimen tutustua erilaisiin virikkeisiin. Videot voivat kannustaa muitakin miettimään eläimen hyvinvointia.

– Monet ajattelevat, että lemmikin pitäminen on sitä, ettei se aktiivisesti kärsi. Oikea hyvinvointi vaatii kuitenkin positiivisia kokemuksia ja lajinomaisten tarpeiden tyydyttämistä. Huonoa on, jos näistä videoista tulee kuva, että eläimenpito on jotain muuta, Kaimio kertoo.

Voit osallistua aiheesta käytävään keskusteluun kello 18:00-22:00.

Turkin parlamentti käsittelee tammikuun alussa sotilaiden lähettämistä Libyaan. Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan sanoi tänään torstaina uskovansa, että esitys hyväksytään, joten joukkoja voitaisiin siirtää Libyaan piankin.

Erdogan kertoi myös, että Libyan hallitus on lähettänyt pyynnön joukkojen saamiseksi.

– Koska meillä on nyt pyyntö, hyväksymme sen, hän sanoi.

Torstaina päivällä oli kuitenkin epäselvää, millainen pyyntö Libyasta on lähetetty. Uutistoimisto Reutersin mukaan Libyan sisäministeri Fathi Bashagha kertoi toimittajille, että pyyntö joukkojen saamiseksi lähetetään vasta, jos tilanne Libyan pääkaupungin Tripolin alueella pahenee.

– Jos tilanne pahenee ja koska meillä on oikeus puolustaa Tripolia ja sen asukkaita [...] me lähetämme virallisen kutsun Turkin hallitukselle, jotta karkotamme palkkasoturien haamun, Bashagha sanoi.

Myöhemmin illalla Libyan hallitus ilmoitti lähettäneensä Turkille virallisen pyynnön saada "ilma-, maa- ja merivoimien" sotilaallista tukea, jotta kapinallisten hyökkäys Tripoliin voidaan estää.

Kapina jatkunut jo yhdeksän kuukautta

Libya on ollut sekavassa tilassa aina siitä lähtien, kun maata hallinnut diktaattori Muammar Gaddafi surmattiin vuonna 2011.

Virallisesti maata on johtanut YK:n tunnustama, Tripolissa toimiva hallitus. Maan itäosassa on ollut sotapäällikkö Khalifa Haftarin johtama hallinto.

Huhtikuussa Haftarin joukot alkoivat laajentaa hallussaan olevaa aluetta ja ovat nyt ottaneet haltuunsa lähes koko maan Tripolia ja Libyan luoteiskolkkaa lukuunottamatta. Hallituksen joukot ovat käyneet taisteluja Haftarin joukkoja vastaan. Haftarin asevoimat ovat tunkeutuneet jo Tripolin laitamille.

Haftari on saanut tukea Venäjältä, Egyptiltä ja Arabiemiraateilta, joilla on kireät suhteet Turkin kanssa.

Sanomalehti The New York Times kertoi viime kuussa, että Kremliä lähellä olevalla venäläisellä palkkasotilasyhtiö Wagnerilla on Libyassa 2 000 taistelijaa. Lisäksi Haftarin kerrotaan kutsuneen Sudanista avukseen 5 000 palkkasotilasta.

Turkki on jo lähettänyt Libyan hallitukselle sotilaskalustoa.

Venäjän johdon tiedottaja sanoi tänään, että Turkin aikomus lähettää joukkoja Libyaan aiheuttaa huolta, eikä auta konfliktin ratkaisemisessa.

Kun tiedottajalta kysyttiin venäläisistä palkkasotilaista, hän sanoi maassa olevan palkkasotilaita monesta maasta, samoin kuin terroristejakin.

Turkin ja Libyan sopimus merirajasta

Turkki solmi marraskuussa Libyan kanssa kaksi sopimusta. Toinen koski Turkin antamaa sotilasapua, toinen taas maiden aluevesirajaa.

Turkki hyväksyi puolustusyhteistyön Libyan kanssa – on valmis lähettämään joukkoja maahan tarvittaessa

Turkki on jäänyt itäisellä Välimerellä eristyksiin, koska Kreikka ei hyväksy sen harjoittamaa öljyn- ja kaasunporausta Kyproksen lähistöllä.

Uuden merirajasopimuksen myötä Turkin ja Libyan aluevesirajat kohtaisivat, mikä antaisi Turkille mahdollisuuden toimittaa aseistusta Libyaan käymättä kansainvälisellä merialueella. Tämä rikkoisi kuitenkin YK:n Libyalle määräämää aseidenvientikieltoa.

On myös kyseenalaista, hyväksyykö myöskään kansainvälinen yhteisö merirajasta tehtyä sopimusta.

Kreikkalainen Ekathimerini-lehti julkaisi joulukuun alussa kartan, jonka sanotaan kuvaavan Turkin ilmoitusta uudesta merirajastaan.

Pistävä haju on poissa. Voikkaan punatiilisen paperitehtaan tilalla on nyt pienyrityskeskus. Ruostuneiden rautatiekiskojen päällä seisoo tutun näköinen mies. Entinen työministeri Jari Lindström on palannut lähtöruutuun.

Lindström tituleeraa itseään työttömyyden kokemusasiantuntijaksi. Parhaillaan hän kirjoittaa muistelmiaan ja nauttii kansanedustajan sopeutumisrahaa.

Lindström on entinen paperityöläinen ja hiomon luottamusmies. Juuri täältä, Kuusankosken Voikkaalta, sai alkunsa luokkahyppy ministeriksi.

Se toi Lindströmin kotiovelle oman autonkuljettajan ja naamalle duunareiden vihat. Hän näki myös perussuomalaisten nousun ja hajoamisen sekä Sinisen tulevaisuuden haihtumisen ilmaan.

Siinä on jotain samaa kuin Lindströmin aikaisemmassa urassa, joka alkoi Voikkaan ruukilta vuonna 1983.

Lindström käveli töihin paperitehtaaseen 18-vuotiaana.

Samana vuonna perussuomalaisten edeltäjä, SMP, voitti vaalit ja nousi hallitukseen. Työministeriksi tuli Urpo Leppänen, joka lupasi poistaa työttömyyden kuudessa kuukaudessa.

Lindströmin sanavarastoon ei silloin kuulunut työttömyys. Elettiin nousukautta ja hyvinvointivaltio kukoisti. Paperitehdasta pidettiin eläkevirkana. Siellä olivat työuransa tehneet myös isoisä ja isä, molemmat ehtivät olla tehtaassa 40 vuotta.

Isoisän aikana saavutettiin kahdeksan tunnin työpäivä, isän aikana viisipäiväinen työviikko.

Lindströmille kävi toisin.

Hänen sukupolvensa duunari sai tuta työelämän huonontumisen.

Vuosina 2006–2016 Suomessa lopetettiin kymmeniä paperitehtaita ja tuotantolinjoja. Rakennemuutos toi potkut yli kuudelle tuhannelle ihmiselle. Voikkaa oli osa jatkumoa, jossa globaali kapitalismi siirsi tehdastyön lähemmäs markkinoita tai sinne, missä se tehtiin halvemmalla.

Saavutetut edut eivät olleet enää itsestäänselvyys.

Juuri tämä teki Lindströmistä poliitikon.

Hän liittyi tammikuussa 2006 piskuiseen populistipuolueeseen, jota johti Timo Soini. Lindström oli silloin tasaisen varmassa kolmivuorotyössä: neljä aamua, neljä iltaa, neljä yötä, kuusi vapaata ja sama uudestaan.

Soinin hoksnokka kuitenkin muutti Lindströmin tulevaisuuden.

“Kerroin vaimolle, että olen nyt kansanedustajaehdokas”

Kevättalvi 2006 oli Kymenlaaksossa säiden puolesta normaali: yöt kylmiä, päivät kirkkaita, teiden varsille kasautui lumikinoksia.

Kahdeksas päivä maaliskuuta on kansainvälinen naistenpäivä. Lindströmillä piti olla iltavuoro, joka alkaisi puoli kahdelta. Sitä ennen ehtisi salille.

Kesken treenin kaveri tuli kuiskimaan, oliko luottamusmies kuullut uutiset: tehdas lopetettaisiin.

Lindström ampaisi pukukoppiin, jossa odotti kännykkä täynnä viestejä ja vastaamattomia puheluita. Työpaikalla oli kerrottu uutinen, joka muutti koko kylän kohtalon.

Voikkaan tehdas oli päätetty lakkauttaa. Lopputilin saisi 670 ihmistä, heidän joukossaan Jari Lindström.

Mustan keskiviikon jälkeen Lindström ryhtyi kirjoittelemaan yleisönosastoille, kansanedustajille, europarlamentaarikoille.

Jo kuukauden kuluttua tehtaan sulkemisesta Lindström kertoi vaimolleen olevansa kansanedustajaehdokas. Mikäs siinä, vaimo totesi.

Mutta miksi teollisuuspaikkakunnalla kasvanut toisen polven ammattiyhdistysaktiivi valitsi perussuomalaiset?

Lindström sanoo, ettei ole kysynyt isäukon puoluekantaa, mutta olettaa tämän olleen vennamolainen. Kotona ei puhuttu politiikkaa eikä Lindström äänestänyt puoluetta vaan henkilöä.

Valinta saattoi olla myös protesti. Lindström nimittäin fanitti Tony Halmetta, joka oli tehnyt “esi-Jytkyn" vuoden 2003 eduskuntavaaleissa.

Kun vaalikevät 2007 sitten koitti, ei perussuomalaisten teltoilla ollut ruuhkaa. Kerran Lindströmiä lähestyi lönköttelevä koira, joka kävi teltalla tekemässä tarpeensa. Muuten oli hiljaista.

Mutta tv-lamppujen loisteeseen sanavalmis duunari oli kuin tehty. Entinen paperimies antoi kasvot työpaikkojen katoamiselle. Hän oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

“ikäväkin päätös on parempi kuin sellainen, jolla vain suojellaan vanhoja rakenteita”

Vuoden 2007 eduskuntavaalitulos oli kuusankoskelaisen Voikkaan kylän kosto.

Kunnan punaväri haalistui: SDP sai “vain” 42 prosenttia äänistä, Vasemmistoliitto seitsemän ja perusuomalaiset kahdeksan. Vaalien jälkeen Lindström puki tuloksen sanoiksi Ylen Ajankohtaisessa kakkosessa:

– Demarit ovat unohtaneet, miksi ovat olemassa. Meillä on niin sanottuja virallisia työväen puolueita ja sitten on epävirallisia työväenpuolueita.

Lindström sai 920 ääntä. Vaikka kansanedustajuus ei vielä irronnut, kolkutteli äänikuninkuus ovella.

Suur-Kouvolan valtuustoon hän pääsi äänivyöryllä vuonna 2008.

Uusi valtuutettu ei säästellyt sanojaan. Hän kuunteli kansan huolia markettien parkkipaikoilla ja kantakuppilassaan.

Siihen aikaan oli meneillään kyläkoulujen kato. Lindström halusi olla ihmisten puolella ja sanoi, ettei kouluja saisi lakkauttaa, koska ne ovat kylän sydän.

– Olin populisti, hän sanoo nyt saman voikkaalaisen kahvilan pöydässä, jossa istui jo silloin. Nykyisin täällä puhutaan jalkapallosta.

Lindström mutustelee joulutorttua ja kertoo puolustaneensa uransa alussa asioita, joilla ei ollut tulevaisuutta. Sitä hän ei tekisi enää.

– Nyt tiedän, että ikäväkin päätös on parempi kuin sellainen, jolla vain suojellaan vanhoja rakenteita.

Vasta myöhemmin Lindström oppi, että tieto lisää tuskaa.

“Mitä enemmän tuli natsoja, sitä hankalampi oli lupailla”

Seuraavissa eduskuntavaaleissa, 2011, Lindström sai 5 450 ääntä ja meni läpi.

Hänen puolueensa oli yhtäkkiä kolmanneksi suurin, kansanedustajia 39. Muita ensikertalaisia olivat perushoitaja Arja Juvonen, sahuri Teuvo Hakkarainen ja palomies Ari Jalonen.

“Jytkyn” jälkeen politiikka muuttui. Entisten suurten, keskustan, kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien ylivalta alkoi murentua. Populismi asettui taloksi. Some teki tuloaan.

Alkuun Lindströmin porukka istui oppositiossa. Siellä sai puhua melkein mitä sylki suuhun toi. Vaihtoehtobudjetti tosin opetti politiikan matematiikkaa: kun yhdelle annetaan, on toiselta otettava pois.

Vuonna 2014 Lindström valittiin perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi.

– Mitä enemmän tuli natsoja, sitä hankalampi oli lupailla. Tajusin, etten voi noin vain mennä sanomaan, että näin me tehdään.

Viimeisetkin luulot otettiin pois hallitusneuvotteluissa, joihin Lindström pääsi 2015 vaalien jälkeen. Silloin hän oli vaalipiirinsä äänikuningas ja toisen kauden kansanedustaja, puolueensa konkareita.

Selässä hiipi kylmä hiki. Muilla puolueilla oli laittaa Smolnaan kokonainen armeija neuvottelijoita, mutta perussuomalaisilta meinasivat loppua naiset ja miehet.

Hallitusneuvotteluissa puolue epäonnistui Lindströmin mukaan kokemattomuuttaan. Tilanne oli kaksi vastaan yksi.

– Tällä järjellä tekisin toisin. Ottaisin pari tavoitetta ja keskittyisin niihin.

Smolnassa jouduttiin hyväksymään asioita, jotka tulisivat rokottamaan kannattajia. Horisontissa siinsivät pakkolait, kiky, aktiivimalli.

– Avustajani itki, kun näki mitä olimme sopineet.

Hallitusohjelman tavoite oli saada työllisyys nousuun, hinnalla millä hyvänsä. Entinen duunari tajusi, ettei duunareiden asioita voi ajaa, ellei näillä ole töitä.

Perussuomalaisten piti olla hallituksen sosiaalinen omatunto, mutta voimat ja osaaminen eivät riittäneet, sanoo Lindström nyt.

– 98 prosenttia eduskuntaryhmästämme ei ymmärtänyt, mitä tuli hyväksytyksi.

Hän itse sai oikeus- ja työministerin pestit. Kaksoissalkku oli niin raskas, että se oli vähällä viedä Lindströmin hengen.

“Mieluummin olisin Fiatin takapenkillä”

Syksyllä 2015 Euroopan pakolaiskriisin aallot rantautuivat Suomeen. Turvapaikanhakijoita tuli enemmän kuin koskaan. Alkoi hallitusvastuussa olevien perussuomalaisten säröily.

Moni vaati rajoja kiinni.

– Jos olisimme tehneet sen, mitä ryhmä halusi, mitä se olisi tarkoittanut Suomen kansainvälisille sitoumuksille ja ulkomaankaupalle? kysyy Lindström nyt.

Silloin hän ei tiennyt, että edessä olisi myös henkilökohtainen tsunami.

Se oli noidankehä: liikaa työtä, liian vähän aikaa, epäterveelliset elämäntavat.

Maaliskuussa 2017 Lindström jäi sairauslomalle ja joutui luopumaan oikeusministerin salkusta. Jäljelle jäivät työministerin hommat. Blogissaan hän kirjoitti, ettei mikään työ ole niin tärkeätä, että sen vuoksi pitäisi uhrata terveys.

Sitten tuli kesäkuu ja Jyväskylän puoluekokous. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Jussi Halla-aho ja koko puoluejohto pantiin uusiksi.

Siellä Lindströmin tajusi, että puolue oli jakautunut. Ministerit ja muu eliitti olivat eläneet omassa kuplassaan, jonne kentän äänet eivät olleet kantautuneet.

Lindströmille Jyväskylä oli Via Dolorosa, jota muistellessa poskilihakset kiristyvät. Perusuomalaiset muuttui yhdessä yössä.

– Siellä ryypättiin omissa porukoissa. Halla-ahon jengi näytti meille keskisormea.

Seurasi hallituskriisi. Kolmen päivän kuluttua puolue hajosi. Perussuomalaiset siirtyivät oppositioon mutta Lindström ja parikymmentä muuta jäivät hallitukseen.

Halla-aho kutsui heitä loikkareiksi.

Lindströmin mukaan kyse oli vastuunkannosta. Myöhemmin perustettiin Sininen tulevaisuus, jonka jäsen hän edelleen on.

– Mieluummin olisin istunut Fiatin takapenkillä kuin ministeriautossa, jossa oli aina mörkö vaanimassa. Riittämättömyyden ei tunne koskaan hellittänyt.

Pian nurkan takaa ilmestyi taas uusi mörkö.

“Istuin yksin ministeriaitiossa”

Se oli aktiivimalli.

Helmikuussa 2018 Senaatintorilla, Lindströmin työhuoneen liepeillä, järjestettiin suurmielenosoitus. Tuhannet ihmiset protestoivat aktiivimallin leikkuria vastaan.

Malli edellytti työttömyysetuuksia saavilta aktiivisuutta eli joko koulutukseen osallistumista tai työntekoa. Muuten työttömyysturvaa leikattaisiin 4,65 prosentilla kolmeksi kuukaudeksi.

Lindströmistä tuli sylkykuppi. Häntä haukuttiin takinkääntäjäksi.

Vuoden 2020 alussa poistuva aktiivimallin leikkuri oli Lindströmin mukaan alusta asti epäreilu ja kaavamainen.

– Oli suuri virhe laskea se eteenpäin. Peli olisi pitänyt uskaltaa puhaltaa poikki.

Hallituskauden alussa työllisyysaste oli 68 ja lopussa 72. Sipilän ylin ohjenuora oli se, että työn tekemisen pitää olla kannattavampaa kuin kotona makoilun.

Siksi Lindströmin piti valita ruton ja koleran väliltä. Vaihtoehto olisi ollut työttömyysturvan porrastus.

Monen mielestä juuri aktiivimalli vei työmisteriltä työt. Mutta Lindströmin mielestä asia oli monimutkaisempi. Pahinta oli, että aktiivimalli särki elinikäisiä ystävyyssuhteita.

– Sisimmässäni tiesin, että ei tämä oikein mene, kun kokoomuslaiset tulivat taputtelemaan selkään.

Yhdestä saavutuksestaan Lindström tuntee ylpeyttä. Oikeudenmukaisuus toteutui hänen mielestään Lex Lindströmiksi nimetyssä laissa. Sen avulla tuhansia ikääntyneitä työttömiä siivottiin eläkkeelle.

Lindström oli pidetty yli puoluerajojen, mutta ministerin pestissä ilon hetket olivat vähissä. Vastuu painoi, vaikka avustajia oli.

Pahinta oli yksinäisyys. Se, kun istui ministeriaitiossa opposition höykytettävänä puolustamassa yhdessä tehtyjä päätöksia yksin.

“Kun pääsin ministeriksi, halusin pois”

Lindström ei ole enää kalenterin orja.

Nyt hänellä on aikaa ulkoiluttaa Nani-koiraa, joka odottaa ovella kolmesti päivässä kuin nakutettu.

Kun Lindströmin ministerinura päättyi 6. kesäkuuta 2019, oli ovella vielä autonkuljettaja. Hän vei ministerin jäähyväiskäynnille presidentilinnaan. Siihen loppuivat kuljetuspalvelut.

Lindström käveli työhuoneelleen ja vaihtoi puvun farkkuihin. Lähimmällä terassilla hän tilasi tuopin keskiolutta ja lähti rautatieasemalle vapaana miehenä. Yksi elämänvaihe oli päättynyt.

– Kun lähdin politiikkaan, ajattelin, että olisipa kiva päästä kunnanvaltuustoon. Siellä rupesin haaveilemaan eduskunnasta. Kansanedustajaksi päästyäni ajattelin, että olisipa jännää olla ministeri. Mutta kun sellaiseksi pääsin, tuli mieleen, että pääsisipä pois.

Kukaan Sinisen tulevaisuuden kansanedustajista ei uusinut paikkaansa kevään vaaleissa. Perussuomalaiset oli toiseksi suosituin puolue.

Tällä hetkellä perussuomalaiset paistattelee mielipidemittausten kärjessä, eikä olisi Lindströmin mukaan mikään ihme, vaikka puolueen kannatus alkaisi kohta kolmosella.

Kotikatsomossa Lindström on ihmetellyt politiikan kovaa kielenkäyttöä. Hänen mielestään yhteisten asioiden hoito on muuttunut yhä kuluttavammaksi. Siksi hän on vastannut kysyjille ei. Ehdokkaaksi on pyytänyt kokoomus, mutta myös demarit ja keskusta.

Tulevaisuudessa Lindströmistä voisi tulla yrittäjä. Hän haaveilee urasta työttömyyden kokemusasiantuntijana, eikä syyttä. Hän on luultavsti valtakunnan ainoa työtön, joka on johtanut työministeriötä.

– En enää pyytele anteeksi sitä, ettei minulla ole tohtorinhattua, hän sanoo ja nousee diesel-Saabiinsa.

Kun Voikkaan tehtaan piiput jäävät horisonttiin Lindström paljastaa, ettei alun perinkään lähtenyt politiikkaan jäädäkseen. Se oli vain seikkailu.

Juttua varten on haastateltu myös Jari Lindströmin lähipiiriin kuuluvia ihmisiä.

Lisää aiheesta:

Ajankohtaisen kakkosen juttu Kuusankosken eduskuntavaalituloksesta 2007

Kuka tiesti mitä? Näin Jussi Niinistö apureineen hajotti perussuomalaiset

Saksalainen tenori ja kapellimestari Peter Schreier on kuollut joulupäivänä pitkällisen sairauden jälkeen, uutisoi saksalaislehti Spiegel. Hän oli 84-vuotias.

Kuolemasta kertoi tapaninpäivänä Schreierin pitkäaikainen sihteeri.

Schreier päätti laulajan uransa 65-vuotiaana ja jatkoi kapellimestarina niin pitkään kuin hänen terveytensä salli, lehti kertoo.

Schreier esiintyi uransa aikana kaikissa merkittävimmissä oopperataloissa ympäri maailman, esimerkiksi New Yorkissa, Wienissä ja Salzburgissa. Hän esiintyi myös Suomessa useita kertoja ja sai vuonna 2000 Suomen Leijonan Komentajan ritarimerkin tunnustuksena työstään Suomen musiikkielämässä.

Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen THL:n tutkimusprofessori Timo Partosen mukaan kaamosoireita voitaisiin pyrkiä vähentämään myös parantamalla joukkoliikennevälineiden valaistusta.

Professori Partonen sanoo, että joukkoliikennevälineet voisivat sopia valohoidon ottamisen paikaksi erityisesti työmatkalaisille, sillä väsymyksen on todettu vähenevän oleskelemalla kirkasvalolaitteen alla aamuisin viitenä päivänä viikossa noin puolisen tuntia.

Tutkimusten mukaan lähes kolmasosalle väestöstä pimeä aika aiheuttaa runsaasti väsymyksen oireita.

Helsingin kaupungin liikennelaitoksen HKL:n toimitusjohtaja Ville Lehmuskoski suhtautuu ideaan varovaisen myönteisesti.

– Minusta tämä on ihan mielenkiintoinen avaus ja varmasti ihan selvittämisen arvoinen avaus, jos terveysalan ammattilaiset ovat tällaisen asian nostaneet esiin, Lehmuskoski sanoo.

Lehmuskoski toteaa ymmärtävänsä kirkasvalolaitteita koskevan keskustelun, koska Suomessa on pimeää enemmän kuin monessa muussa maassa.

– Suoraan ei voi sanoa, että näin kannattaisi tehdä tai asiassa edetä, mutta tämä on asia, jonka selvittämistä kannattaisi jatkaa terveysalan ammattilaisten kanssa.

"Kaikki eivät halua olla kirkasvalolaitteen alla"

Myös VR:n myynti- ja asiakkuuskokemusjohtaja Salla Ketola suhtautuu mahdollisiin kirkasvalokokeiluihin varovaisen myönteisesti.

– Tämä kuullostaa tosi mielenkiintoiselta. Siinä on kuitenkin se, että kun tuotetaan joukkoliikennettä niin kaikki eivät halua olla kirkasvalolaitteiden alla. Tämä voisi kyllä olla jossain vaiheessa kokeilemisen arvoinen asia, Ketola sanoo.

Kazakstanissa perjantaiaamuna sattuneen lentoturman tapahtumista on saatu lisätietoa.

12 matkustajaa kuoli ja yli 50 loukkaantui Bek Air -yhtiön lentokoneen syöksyttyä maahan Almatyn kaupungin lähellä.

Syytä onnettomuuteen ei edelleenkään tiedetä, mutta viranomaisten mukaan onnettomuus johtui todennäköisimmin lentäjän virheestä tai teknisistä syistä.

Viranomaisten mukaan koneen perä oli koskettanut kiitorataa kahdesti lentoonlähdön aikana.

Lennettyään vain kahden minuutin ajan kone alkoi täristä voimakkaasti.

– Ensin vasen siipi alkoi täristä voimakkaasti, sitten oikea. Kone jatkoi nousuaan, mutta se tärisi todella kovaa, kunnes syöksyi lopulta maahan, Aslan Nazaraliyev, yksi turmasta selvinneistä matkustajista sanoi.

Hänen mukaansa kone ei pudonnut suoraan alaspäin vaan syöksyi alaspäin viistossa. Konetta ei Nazaraliyevin mukaan ohjannut kukaan.

Hänen mukaansa koneen siivet olivat jään peitossa ja monet koneesta evakuoidut matkustajat liukastelivat liikkuessaan niiden päällä.

Sää oli onnettomuushetkellä selkeä ja pakkasta oli muutama aste. Maa oli lumen peitossa.

Onnettomuuspaikalta otetuissa kuvissa näkyy, että kone on repeytynyt kahteen osaan. Viranomaisten mukaan suurin osa kuolonuhreista oli koneen etuosassa.

– Kone lensi vinossa. Sisällä koneessa tuntui kuin olisin ollut elokuvassa; ihmiset kirkuivat, huusivat ja itkivät, nimettömänä pysyttelevä matkustaja sanoi.

Onnettomuuskone oli matkalla Kazakstanin pääkaupunkiin Nur-Sultaniin eli entiseen Astanaan.

Kone oli Fokker 100 -tyyppiä ja valmistettu vuonna 1996. Viranomaisten mukaan se oli todettu lentokelpoiseksi viimeksi tämän vuoden toukokuussa.

Kazakstanin viranomaiset ovat määränneet Fokker 100 -koneet lentokieltoon siihen saakka, että onnettomuuden syy saadaan selville.

Venäjä, Kiina ja Iran aloittavat tänään perjantaina yhteiset merisotaharjoitukset Intian valtamerellä ja Omaninlahdella. Asiasta kertoi Kiinan puolustusministeriö torstaina.

Venäjän puolustusministeriön mukaan merivoimat harjoittelevat yhteistyössä merirosvojen kaappaaman laivan vapauttamista.

Harjoitukset jatkuvat maanantaihin asti. Niiden tarkoituksena on syventää maiden merivoimien välistä yhteistyötä, ministeriön tiedottaja Wu Qian sanoi. Wun mukaan harjoitus on normaalia sotilaallista yhteistyötä.

– Ne eivät välttämättä liity alueelliseen tilanteeseen, Wu sanoi tiedotustilaisuudessa, muttei tarkentanut lausuntoaan.

Tilanne Intian valtameren ja Omaninlahden alueella on jännittynyt Iranin ja Yhdysvaltojen sekä alueellisten kilpailijoiden Iranin ja Saudi-Arabian välisten suhteiden vuoksi.

Yhdysvallat on syyttänyt Irania kesäkuussa tehdystä Omaninlahden tankkeri-iskusta. Yhdysvallat myös vetäytyi pois Iranin ydinsopimuksesta viime vuonna ja asetti Irania kohtaan tiukkoja talouspakotteita.

Sen lisäksi Yhdysvallat on yhdessä Saudi-Arabian kanssa syyttänyt Irania syyskuussa tehdystä iskusta, jossa Saudi-Arabian öljyjalostamoihin tehtiin tuhoisia drooni- ja ohjusiskuja. Iran on kieltänyt kaikki syytökset.

– Intian valtameri ja Omaninlahti ovat merkittäviä kansainvälisen kaupan reittejä, ja vesialueiden turvallisuuden takaaminen on tärkeä tehtävä, sanoi Iranin puolustusvoimien tiedottaja, prikaatinkenraali Abolfazl Shekarchi keskiviikkona harjoituksista.

Omaninlahti on yhteydessä Hormuzinsalmeen, jonka läpi kuljetetaan noin viidennes maailman öljyvaroista. Hormuzinsalmi yhdistyy Persianlahteen.

Lue myös:

YK:n turvallisuusneuvosto tuomitsee Omaninlahden tankkeri-iskut

Trump: Iran syyllinen Omaninlahden tankkeri-iskuun – "Seuraukset jäävät nähtäviksi"

Iranin presidentti varoittaa ulkomaisten joukkojen lisäävän ongelmia Persianlahdella – esittelee rauhansuunnitelmansa YK:lle lähipäivinä

Saudi-Arabia esitti todisteita Iranin osallisuudesta öljyjalostamoiskuihin – Katso video

Yhdysvaltalaislähteet: Isku Saudi-Arabiaan tehtiin Iranista, käytössä risteilyohjuksia ja drooneja

Danske Bankin palveluissa on häiriö järjestelmäongelmista johtuen, kertoo pankki Twitterissä. Häiriö alkoi varhain perjantaiaamuna.

Häiriö vaikuttaa muun muassa verkko- ja mobiilipankin toimintaan. Osa palveluista toimii normaalia hitaammin. Lisäksi pankin verkkotunnuksilla ei pysty tällä hetkellä tunnistautumaan ainakaan OmaVero- ja Omakanta-palveluissa.

Häiriö vaikuttaa myös konttoreiden toimintaan. Konttorit ovat auki, mutta osa asiakastapaamisista on jouduttu siirtämään. Pankki kertoo hoitavansa häiriön vuoksi peruuntuneet tai siirtyneet asiakastapaamiset ja muut asiakkaiden tarpeet tulevien päivien aikana.

Suurin osa pankin palveluista, kuten korttimaksaminen, toimivat normaalisti.

Pankki pyrkii korjaamaan tilanteen mahdollisimman nopeasti.

Pankki suosittelee asiakkaitaan käyttämään verkkomaksuissa vaihtoehtoisia maksutapoja, kuten MobilePayta, mikäli palveluntarjoaja tätä vaihtoehtona tarjoaa.

Tähtitaivaan kirkkaimpiin kohteisiin kuuluva Betelgeuze on himmentynyt selvästi viime kuukausien aikana. Orionin tähdistössä sijaitsevan punaisen jättiläisen loppu vähintäänkin häämöttää.

Lopun aikojen lähenemisestä kertoo sekin, että Betelgeuze on paisunut halkaisijaltaan melkein tuhat kertaa omaa Aurinkoamme suuremmaksi. Tosin räjähtämistä supernovaksi voidaan joutua odottamaan vielä 100 000 vuotta. Betelgeuze on kaikesta huolimatta vahva ehdokas seuraavaksi paljain silmin näkyväksi supernovaksi.

Betelgeuzen himmentyminen ei ole aivan ennenkuulumatonta, vaan esimerkiksi vuosien 1926-1927 vaihteessa sen kirkkaus kävi lähes yhtä alhaalla kuin nyt, kirjoittaa Tähdet ja avaruus.

Tuore himmeneminen on noteerattu useissa muissakin tähtitiedettä seuraavissa medioissa ympäri maailmaa.

Sosiaaliseen mediaan levinnyt pohdiskelu Betelgeuzen tulevaisuudesta sai tällä kertaa alkunsa Yhdysvalloissa Villanovan yliopistossa tehdystä tutkimuksesta, joka julkaistiin 8. joulukuuta. Keskustelu vain kiihtyi tähden kirkkauden laskettua ennen joulua alle puoleen normaalista.

Supernovan jäänteet näkyvät pitkään

Historian ensimmäinen supernovahavainto lienee kiinalainen luukaiverrus noin vuodelta 1300 eaa. Se kertoo tähdestä, joka on ilmestynyt Skorpinonin tähdistöön. Nykyisillä teleskoopeilla niitä nähdään yhtenään, mutta enimmäkseen kotigalaksimme Linnunradan ulkopuolella.

Yksi historian tunnetuimmista supernovaräjähdyksistä oli tanskalaisen Tyko Brahen vuonna 1572 havaitsema. Vuonna 1604 eli alle 30 vuotta myöhemmin räjähtänyt supernova havaittiin sekä Euroopassa että Aasiassa.

Suomessa huomiota herätti Veli-Pekka Hentusen ja Markku Nissisen vuonna 2007 ensimmäisenä havaitsema supernova SN2007ae. Varkautelaisten tähtiharrastajien Härkämäen observatoriossa tekemä havainto oli ensimmäinen Suomessa tehty supernovalöytö. Sittemmin niitä on tehty useita lisää.

Räjähtäessään supernova saavuttaa suurimman kirkkautensa muutamassa päivässä, minkä jälkeen se alkaa vähitellen muuttua himmeämmäksi. Supernovien jäänteet voivat näkyä jopa tuhansia vuosia. Yksi tunnetuimmista jäänteistä on Härän tähdistössä sijaitseva Rapusumu, joka syntyi heinäkuussa 1054 havaitusta supernovasta.

Uudenvuoden ilotulitus voi lykkääntyä 100 000 vuotta

Olisi kovin onnekasta, jos Betelgeuze räjähtäisi esimerkiksi uudenvuoden kunniaksi. Näin voi käydäkin, mutta yhtä hyvin supernovaa voidaan joutua odottamaan kymmeniä tuhansia, jollei satatuhatta vuotta.

Meidän suomalaisten kannattaa toivoa, että räjähdys ajoittuisi syys- ja maaliskuun välille, jolloin tiimalaisin muotoinen Orionin tähdistö näkyy meillä iltataivaalla. Betelgeuze löytyy kuvion vasemmasta yläkulmasta.

Hyvä uutinen on, että Betelgeuzen räjähdys ei uhkaisi kotiplaneettaamme. Välimatkaa on kuitenkin noin 640 valovuotta, mikä riittää mukavasti turvaetäisyydeksi.

Viimeaikainen himmeneminen ei välttämättä edes liity punaisen jättiläisen kuolinkouristuksiin, tähdestä on ehkä vain purkautunut kaasupilvi, joka himmentää sitä nyt havaitulla tavalla.

Jos Betelgeuze kuitenkin räjähtää, saattaa supernova näkyä yhtä kirkkaana kuin täysikuu. Ja myös päivällä. Ehkäpä sitä kannattaa pitää silmällä.

Supernova havaittiin Suomesta

Tutkijat havaitsivat, että tähtikartoista on kadonnut satakunta tähteä

Suomalaiset vaikuttavat todella heränneen muovinkierrätykseen. Tänä vuonna muovia on kerätty kotitalouksissa kierrätykseen paikoitellen jopa kaksinkertainen määrä viime vuoteen verrattuna.

Suurimmat kasvuprosentit talteen otetun muovin määrässä on tänä vuonna saavutettu pääkaupunkiseudulla. Helsingissä ja Espoossa kerätyn muovin määrä on lähes kaksinkertaistunut ja Vantaalla lähes kolminkertaistunut edellisvuoteen verrattuna.

Kierrätykseen päätyvät esimerkiksi elintarvikkeiden muovipakkaukset, joita kerätään tyypillisesti muun muassa markettien parkkipaikoilla sijaitsevissa Rinki-ekopisteissä.

Operatiivinen johtaja Pertti Tammivuori Suomen Pakkauskierrätys Rinki oy:stä arvioi, että kasvun syynä on tietoisuuden lisääntyminen muovin kierrätyksen hyödyllisyydestä.

– Perussyy on kansalaisten herääminen. Siinä puolestaan iso tekijä oli Ylen viime keväinen I Love Muovi -kampanja , Tammivuori sanoo.

Kampanjan perusajatus oli nostaa esiin huonomaineisena roskana tunnetun muovin lajittelu. “On naiivia ajatella elämää kokonaan ilman muovia – muovi itsessään ei ole pahis”, kampanjassa muun muassa todettiin.

Suurimpien kaupunkien Rinki-ekopisteissä kerätään vuodessa satoja tonneja pakkausmuovia per kaupunki. Lähinnä pientaloille tarkoitettuja ekopisteitä on Suomessa runsaat 600.

Muovipakkausten keräysverkostosta sekä muun muassa pakkausten kierrätettävyyden edistämisesta vastaa Suomen Uusiomuovi oy.

Keräykselle lentävä lähtö taloyhtiöissä

Halukkuus pakkausmuovien keräämiseen näkyy myös taloyhtiöissä. Esimerkiksi Kouvolassa jätehuollosta vastaava Kymenlaakson Jäte oy aloitti muovipakkausten keräämisen rivi- ja kerrostalojen pihoilla viime huhtikuussa, jolloin muovinkeräykseen liittyminen oli kiinteistöille vapaaehtoista. Saman yhtiön toimtialueella Kotkassa muoveja on kerätty jo pari vuotta.

Jouluun mennessä keräykseen liittyneiden kiinteistöjen määrä rikkoi 2 000 rajan.

– Kiinteistöjä muovinkeräykseen tulee mukaan koko ajan. Alun kasvu on ollut lähes räjähdysmäinen, kuvailee tilannetta asiakaspalvelupäällikkö Virpi Leppälä Kymenlaakson Jäte oy:stä.

Myös Leppälä arvelee, että muoviroskan maine on lisännyt kiinnostusta lajitteluun ja kierrätykseen.

– Esimerkiksi merien saastuminen muovilla on ollut paljon julkisuudessa. Muovin keräämistä on selvästi odotettu.

Pakkausmuovin keräys laajenee Kymenlaaksossa ensi vuonna, kun keräysastiat on oltava heinäkuun alkuun mennessä kaikissa sellaisissa taloyhtiöissä, joissa on vähintään kymmenen huoneistoa.

Vuoden 2021 alusta keräys etenee vieläkin pienempiin eli vähintään viiden huoneiston taloyhtiöihin.

Muovinkeräyksen onnistumisen ja suosion kannalta Leppälä pitää tärkeänä myös lajittelun helppoutta.

– Mitä lähempänä jäteastia on omaa kotia, sitä helpompaa on lajittelu, hän tiivistää.

Kymenlaakson Jätteen toimialueella näkyy myös pientaloasukkaiden innostuminen muovinkeräykseen. Rinki-ekopisteillä talteen otetun muovin määrä kasvoi tänä vuonna pääkaupunkiseudun ulkopuolella eniten juuri Kouvolassa.

Muoviämpäristä teollisuusputkea

Kotitalouksissa syntyvä muovijäte päätyy käytännössä teollisuuden raaka-aineeksi.

– Esimerkiksi pakkausmuoveihin kuuluiva leipäpussi voi päätyä vaikka uusiomuovikassin raaka-aineeksi. Kovat muovit, kuten ämpärit voivat puolestaan olla vaikkapa tienrakennuksessa käytettävien rumpuputkien tai meluntorjunta-aitojen raaka-ainetta, kertoo Muoviteollisuus ry:n toimitusjohtaja Vesa Kärhä.

Hänen mukaansa muovinkeräyksessä eletään nyt ison muutoksen aikaa. Kärhä jopa arvelee, että muovinkeräys on vasta nyt oikeasti pääsemässä vauhtiin.

– Veikkaan, että muovin keräämien vain kiihtyy ensi vuonna ja kiinteistöissä tapahtuva keräys ohittaa ensi vuonna markettien pihoilla tapahtuvan muovin keräyksen.

Muoviteollisuudessa toimii noin 580 yritystä. Alalla työskentelee 12 000 ihmistä.

Taloyhtiöt kaipaavat neuvontaa

Muun muassa taloyhtiöitä edustavassa Suomen Kiinteistöliitossa lisääntyvää muovinkeräystä ja uusiutuvia jätehuoltomääräyksiä katsotaan pienin kysymysmerkein.

Liitosta korostetaan, että kierrätys on hyvä ja kannatettava asia, mutta ylimääräisiä kuluja siitä ei saisi taloyhtiöille tulla.

Riski voi liittyä taloyhtiöihin, joiden rakennukset sijaitsevat pienillä tonteilla, ja esiin nousee ajatus esimerkiksi jätekatoksen laajentamisesta.

– Mihin pöntöt sijoitetaan, jos taloyhtiön tontilla rakennusoikeus ei riitä, mietiskelee Kiinteistöliiton Kaakkois-Suomen toiminnanjohtaja Sami Tammisto.

– Mitä pienempi yhtiö, sitä haastavampaa on saada keräysastiat mahtumaan kiinteistön tontille siisteys- ja turvallisuusnäkökohdat huomioiden, lisää pääekonomisti Jukka Kero Kiinteistöliitosta.

Sami Tammistolla on ehdotus miten taloyhtiöiden jätekatosten tilahaasteet voitaisiin ratkaista.

– Riittävän monipuolinen jäteastiavalikoima ja konkreettista suunnitteluapua siihen, miten ja minkälaisilla astiaratkaisuilla tilat saadaan toimiviksi.

Asiakaspalvelupäällikkö Virpi Leppälä Kymenlaakso Jäte Oy:stä sanoo, että juuri tällaiselle palvelulle on ollut viime kuukausina kysyntää.

– Palveluneuvojamme kalenteri on täyttynyt taloyhtiövierailuista hyvin. Monet toimialueemme jätekatoksista ovat tulleet hänelle jo tutuiksi, sanoo Leppälä.

I Love Muovi -kampanjan verkkosivuilla on helppoja muovinkeräykseen liittyviä lajitteluohjeita, jotka voi myös tulostaa vaikka jääkaapin oveen.