Saudi-Arabiassa kruununprinssi Mohammed bin Salman määräsi lauantaina pidätettäväksi jo neljännen kuningashuoneen vanhemman jäsenen, kertovat asiasta perillä olevat lähteet New York Timesille.

Maan turvallisuusviranomaiset pidättivät armeijan entisen tiedustelujohtajan, prinssi Nayef bin Ahmedin.

Eilen öljymaassa pidätettiin kuningas Salmanin veli prinssi Ahmed bin Abdulaziz sekä kaksi veljenpoikaa. Heistä toinen, prinssi Mohammed bin Nayef oli vuoteen 2017 asti ensimmäisenä kruununperimysjärjestyksessä.

Pidätettyjä syytetään vallankaappausyrityksestä. Lehtien mukaan kuninkaalliset vartijat hakivat prinssit perjantaina kodeistaan. Tiedossa ei ole, mihin syytökset vallankaappausyrityksestä pohjautuvat.

Pidätykset kielivät siitä, että kruununprinssi Mohammed bin Salman keskittää yhä enemmän valtaa itselleen ja valmistautuu mahdollisesti ottamaan muodollisesti vallan isältään, 84-vuotiaalta kuningas Salmanilta.

Joidenkin asiantuntijoiden mukaan kruununprinssiä puolestaan hermostuttaa kuningasperheessä kytevä tyytymättömyys, sillä romahtanut öljynhinta on kurittanut maan taloutta viime aikoina.

Kruununprinssi bin Salman on aiemminkin hiljentänyt kovaotteisesti vastustajiaan, mutta moni katsoo, että näin korkea-arvoisten kuningasperheen jäsenien pidätykset ovat jo poikkeuksellisia.

– Näyttää siltä, että kruununprinssi haluaa raivata vain kaikki kilpailijat tieltään, arvelee tutkija Michael Stephens Royal United Services Institute -ajatushautomosta.

Lue myös:

Saudi-Arabiassa pidätetty kuningas Salmanin nuorempi veli – syytetään maanpetoksesta

Televisiossa ja erilaisissa suoratoistopalveluissa pyörii jatkuvasti lukuisia sairaalasarjoja. On Greyn anatomiaa, Housea, Holby Cityn sairaalaa, Casualtya ja Sykettä.

Monet lääketieteen opiskelijat seuraavat näitä sarjoja. Myös jotkut opettajat ottavat sairaalasarjat puheeksi.

Millaisen kuvan sarjat antavat lääkäreistä tai sairaaloista? Kolme tulevaa lääkäriä katsoi sarjoja Ylen pyynnöstä ja arvioi, mikä niissä on hyvää ja mikä huonoa.

Kristiina Makkonen, Mia Muhonen ja Oskari Välimäki ovat lääketieteen kandidaatteja ja neljännen vuoden lääketieteen opiskelijoita. He valmistuvat kahden vuoden kuluttua.

Makkonen kertoo, miten viime syksynä hänelle opetettiin kuinka tajutonta potilasta pitäisi elvyttää.

– Opetusta antanut lääkäri sanoi, että älä sitten elvytä niin kuin tv-sarjoissa eli älä hyppää potilaan päälle.

– En usko, että kukaan lääketieteen opiskelija ottaa näitä sarjoja todesta, sanoo kurssikaveri Oskari Välimäki.

– Yksi opettaja lopettaa luennot aina tohtori Housen kuvaan, kertoo kolmas kurssikaveri Mia Muhonen.

Kaikki kolme kuuluvat myös Vastalääke-yhdistykseen, joka pyrkii levittämään lääketieteelliseen keskusteluun oikeaa tietoa. Sen jäseninä on lääketieteen opiskelijoita eri puolilta Suomea.

Oskari Välimäki on yhdistyksen puheenjohtaja, Makkonen ja Muhonen hallituksen jäseniä. Yhdistyksen nettisivusto on ehdolla Vuoden journalistiseksi teoksi.

Käsiä ei koskaan pestä

Kolmikon mielestä sairaalasarjat ovat yllättävän todenmukaisia ja lääketieteelliset faktat ovat pääosin kohdillaan. Toisaalta tietyt virheet toistuvat jatkuvasti.

– Ohjelmissa ei potilaita hirveästi tutkita, vaan mennään heti johtopäätökseen. Esimerkiksi kaikki epämediaseksikkäät rutiinitutkimukset kuten tuseeraus jää tekemättä, Mia Muhonen sanoo.

Tuseeraus on peräsuolen kautta sormilla tunnustellen tehtävä tutkimus.

Kristiina Makkonen ihmettelee, että työnjako ohjelmissa menee välillä täysin pieleen.

– Joskus kirurgi on mukana työntämässä sänkyä osastolta leikkaussaliin, mitä ei siis oikeasti koskaan tapahdu.

Oskari Välimäen silmiin pistää puutteet sairaaloiden hygieniassa.

– Harvoin näkee käsien desifiointia, joka on sairaalassa tosi tärkeää.

Lääkärit auttavat tekemisessä

Suomalainen sairaalasarja Syke on valloittanut katsojat. Sadat tuhannet ihmiset seuraavat säännöllisesti vuonna 2014 alkanutta sarjaa televisiossa ja Yle Areenassa.

Ohjelma on voittanut myös yleisöäänestyksen parhaan tv-ohjelman Kultainen Venla palkinnon vuonna 2016.

Sykkeen pääkäsikirjoittajana toimii Anne Prokofjeff. Lisäksi jokaista jaksoa kirjoittavat useat muut käsikirjoittajat. Asiantuntijalääkärit tarkistavat, että kaikki asiat ovat ammatillisesti oikein.

– Lääkärit tulevat mukaan jo ideointivaiheessa. He voivat antaa hyvinkin yksityiskohtaisia neuvoja aina repliikeistä alkaen. Lääkärit antavat lääketieteelliset anekdootit ja kuvaavat tarkasti miten hoitopolku tai operaatio etenee, Prokofjeff selittää.

Vaikka ohjelma on fiktiivinen, pyrkimyksenä on kuvata oikeita potilastapauksia draamallisin kääntein.

Käsikirjoittajat lukevat ulkomaisia ja kotimaisia lääketieteellisiä artikkeleita, lääkäreiden muistelmia, hoitaja.net-sivustoa ja haastattelevat asiantuntijoita.

– Nojaamme taustatutkimukseen. Emme keksi potilaskeissejä, vaan ne perustuvat aina todellisiin tapauksiin.

Prokofjeffin mukaan Sykkeessä panostetaan siihen, että kaikki olisi lääketieteellisesti oikein. Lääkärien ja hoitohenkilökunnan dialogit ja tavat toimia tarkistetaan asiantuntijoilla moneen kertaan. Sairaanhoitajakonsultti voi ohjata näyttelijöitä kädestä pitäen ja toisinaan oikeat lääkärit ovat jopa mukana leikkaussalikohtauksissa neuvomassa, miten tehdään. Tuotannollisista syistä kaikkia operaatioita ei aina voida näyttää yksityiskohtaisesti.

Anne Prokofjeff sanoo, että alan työntekijätkin seuraavat Sykettä aktiivisesti. Palautetta tulee jonkun verran varsinkin hoitajilta.

– Jotkut seuraavat sarjaa suurennuslasin kanssa. Virheiden bongailu kuuluu asiaan ja se on oikeastaan hauskaa.

Sairaalasarjat opetuksessa

Esa Rintala toimii Turun yliopistollisen keskussairaalan sairaalahygienia- ja infektiotorjuntayksikön ylilääkärinä. Hän myös opettaa tulevia lääkäreitä.

Rintalan mukaan lääketieteen opiskelijoiden kanssa puhutaan ajoittain tv:n sairaalasarjoista.

– Kun opiskelijat tulevat lääkikseen, olen siinä alussa heti varoittanut, että älkää ottako mallia tv-lääkäreistä. Joskus ohjelmissa voi silti olla lääketieteellisiä jippoja, joista voi olla hyötyä.

Toinen huomio liittyy Rintalan erikoisalaan.

– Hygieniakäyttäytyminen sarjoissa on unohtunut täysin, siitä älkää ottako mallia, Rintala opastaa opiskelijoita.

Häntä harmittaa työnsä puolesta, miten huonosti hygienia toteutuu sairaalasarjoissa.

– WHO:n eli Maailman terveysjärjestön ohje on, että aina ennen potilaskontaktia kädet desinfioidaan. Sellaista lääkärisarjoissa ei koskaan tapahdu.

Rintala on pannut myös merkille, kuinka huonoa lääkäreiden suojautuminen on ohjelmissa.

– Suu-nenäsuojusta ei yleensä käytetä. Lääkärintakki pidetään auki, vaikka sen pitäisi olla kiinni. Se on suojavaate, jonka tarkoitus on suojata meidän omia vaatteita.

Yksi perusvirhe toistuu sairaalasarjasta toiseen: stetoskoopin säilytyspaikka.

– Ohje on, että lääkäri pitää stetoskooppia taskussa. Sitä ei siis pidetä kaulalla niin kuin tv-sarjoissa.

Sairaalasarjoissa on myös jatkuvasti hirvittävä kiire. Rintalan mukaan näin ei ole oikeassa elämässä.

– Enimmäkseen työskentely on rauhallista. Ei täällä juosta edestakaisin tai huudeta koko ajan.

Esa Rintalan mukaan sairaalasarjat ovat pääosin hyvin tehtyjä. Niiden katsomisesta ei ole opiskelijoille ainakaan haittaa.

– Kyllä niistä varmaan pääsääntöisesti on hyötyä, jos vaan muistaa, ettei ota suoraan mallia amerikkalaisesta sairaalakultuurista. Siinä on paljon eroa meihin.

Ei pelkkää hömppää

Tampereen yliopistollisen keskussairaalan teho-osaston ylilääkäri Sari Karlsson nimeää suosikkisairaalasarjakseen Teho-osaston.

– Myös House oli aluksi kiva, kun siinä oli kaiken maailman ihmeellisiä tauteja.

Tosin Housessa on yksi asia, mikä on pistänyt silmään.

– Se, että kaikki tutkimustulokset saadaan heti ja yhden potilaan ympärillä on kymmenen lääkäriä, ei ole ihan todellisuutta.

Karlsson sanoo, että pääosin sairaalasarjat on lääketieteellisesti tehty oikein. Hän ei usko, että niistä olisi mitään suoranaista haittaa opiskelijoille. Karlsson myös opettaa lääketieteen opiskelijoita, kun heillä on tehohoitojakso.

Sairaalasarjoissa kuitenkin harmittaa eräs seikka.

– Niissä koko ajan elvytetään. Se ei ole todellisuutta, että koko ajan potilaita elvytetään.

Karlssonia myös ihmetyttää, kuinka paljon sairaalasarjoissa lääkärit ja hoitajat menevät mukaan potilaiden elämään.

– Jokaisella on varmasti koskettavia potilastapahtumia, mutta ei siinä tilanteessa voi romahtaa. Ei voi toimia niin tunteilla kuin sarjoissa tehdään, koska hoitamisesta ei silloin tulisi mitään.

Sari Karlsson sanoo, että vaikeita potilastapauksia tulee jokaisen kohdalle.

– Enimmäkseen ajattelen silloin, että miten tätä kestää ja että tämä on ihan hirveä duuni, mutta jonkunhan tätäkin on tehtävä.

Nuorempana Karlsson katsoi sairaalasarjoja enemmänkin, mutta myöhemmin on tullut mitta täyteen oman ammattikunnan puolesta.

– En oikein pidä siitä, että lääkärit esitetään aika usein enemmän tai vähemmän tunteettomina kusipäinä. Kyllä lääkäritkin ovat ihan tuntevia ihmisiä ja kohtelevat potilaita hyvin.

Mitä voisi oppia?

Miten lääketieteen opiskelijat sitten kokevat sairaalasarjat. Voisiko niistä olla hyötyä, kun valmistuu ammattiin?

– Ehkä potilaiden kohtaamisesta, vuorovaikutustilanteista voisi ottaa oppia, pohtii Kristiina Makkonen.

Välillä ohjelmissa on tilanteita, joita ei osaa ajatella omaan todellisuuteen.

– House sanoi kerran, ettei halua tavata potilasta, koska hän ei hoida potilaita vaan sairauksia. Se oli vähän tönkösti sanottu, Makkonen muistelee.

Oskari Välimäkeä harmittaa, että sairaalasarjoissa on aika usein täydellinen kaaos. Ihmiset säntäilevät sinne tänne.

– Oikeasti työ sairaalassa on paljon ammattimaisempaa kuin sarjoissa annetaan ymmärtää.

Lääketieteen opiskelijat ympäri Suomen innostuivat Sykkeestä, kun ohjelmaan tuli lääketieteen kandidaatti.

– Se on aiheuttanut opiskelijoissa hilpeyttä, Kristiina Makkonen sanoo.

Opiskelijat pystyivät samaistumaan, miten seniorilääkärin ja kandin välejä ohjelmassa kuvattiin. Kiinnostavaa oli myös seurata kuinka opiskelija toimi sairaalaympäristössä.

Yksi asia jäi mietityttämään Makkosta.

– Se oli vähän outoa, että se kandi oli yksin traumaosastolla. Yleensä me kuljetaan aina laumassa.

Lue lisää:

Hoitaja uudesta sairaalasarjasta: "Leikkaussalin ovi kävi kuin hollituvassa"

Tv:n sairaalasarjat rohkaisevat elvyttämään

"Mikä arvauskeskus tämä on!" – Potilaan kohtaaminen vaatii lääkäriopiskelijalta harjoittelua

Valmistuvat lääkäriopiskelijat: henkilökunnan tuki on palkkaa parempi houkutin – terveyskeskuksissa täyttämättä lähes 230 lääkärin paikkaa

Matti Perälä on aamuvirkku baarimikko.

Takana on iltavuoro, mutta Perälä on herännyt puoli seitsemältä. Kahvi tuoksuu, eikä äreydestä ole tietoakaan.

Todennäköisesti tuhannet tuntevat Perälän kasvoilta, sillä hän on ollut Jyväskylän baari Vakiopaineen tiskin takana jo 25 vuoden ajan: kolme vuotta ekstraajana, 22 vuotta vakituisena työntekijänä. Niistä viimeiset kahdeksan vuotta hän on omistanut baarin vaimonsa Pauliina Siekkisen kanssa.

Keskustassa sijaitseva Vakiopaine on nähnyt kaiken. Se on nimetty milloin kommunistien juottolaksi, milloin anarkistiluolaksi ja hippien ja hörhöjen pesäksi.

Nyt ilmassa on muutoksen vire. Baarin liiketila on myynnissä. Voisiko joku ostaa Vakkarin ja muuttaa sen vaikka kenkäkaupaksi?

Ja minne Perälä, Vakiopaineen nykyinen isä, menisi?

Yleinen olohuone on myynnissä

Aamutuimaan baari on typötyhjä. Tuolit on pinottu säntillisesti pöytien päälle. Ilmassa oleva kardemummakahvin tuoksu on leijunut Vakkarissa jo vuosikymmeniä.

Joka kaupungilla on oma legendaarinen juottolansa, mutta harvasta on tehty kirjaa. Vakiopaineen 25-vuotishistoriikkia lukemalla voisi voittaa namedroppailun SM-kisat (Helsingin Sanomat). Muistoja siinä kertovat muun muassa Ismo Leikola, Touko Aalto, Litku Klemetti ja Pekka Vahvanen. Alivaltiosihteeri-sarjan sketsiinkin Vakiopaine pääsi jo aloitusvuosinaan.

Kolme jyväskyläläistä nuorta aikuista päätti perustaa kulttuuriporukoille sopivan kantapaikan 1992. Käypä tila Vakiopaineelle löytyi osoitteesta Kauppakatu 6. Se on Jyväskylän Yläkaupunkialuetta, taiteilijoiden ja vaihtoehtopiirien tyyssijaa (Jylkkäri), ja siinä Vakkari on yhä.

Vertailun vuoksi: viimeisen seitsemän vuoden aikana on Jyväskylässä aloittanut noin 250 anniskeluluvallista paikkaa ja lopettanut 220. Sitä vanhemmat tilastot eivät ole Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston alkoholilupahallinnon mukaan luotettavia.

Vakiopaineeseen tullaan kuin avokonttoriin. Sermejä tai intiimejä looseja ei ole. Sama tila toimii keikkapaikkana. Kalustus haalittiin aikanaan perustajien kotoa, roskalavoilta ja kirppiksiltä. Osa pöydistä ja tuoleista on yhä samoja kuin 28 vuotta sitten.

Ei ihme, että jotkut kutsuvat Vakkaria olohuoneekseen (Jylkkäri).

Perälä ei ole sellainen elokuvista tuttu baarimikko, jolle kannattaisi mennä itkemään henkilökohtaisista asioistaan tuopin äärellä. Ei ainakaan, jos häntä ei tunne. Jos joku tuikituntematon tupsahtaa jutustelemaan tiskille, Perälä saattaa esittää olevansa kiireinen ja poistua puuhaamaan jotain.

– En hirveästi ole höpöttelijä, hän toteaa.

Kysymyksien esittäminen Perälälle on vähän kuin yrittäisi puristaa graniitista mehua, joskin graniitti-Perälä nauraa paljon ja esittää sarkastisia vastauksia vakavalla äänellä. Se keventää.

Tosin ensivastaus on monesti otettava pienellä varauksella. Sen jälkeen tulee lähempänä totuutta oleva vastaus – ehkä.

Esimerkiksi: millainen on Vakiopaineen keskimääräinen asiakas?

– Varmaan kommarit, hipit ja nistit, Perälä sanoo.

Sitten hän vakavoituu, mutta vain vähän.

– Täällä käy kaikenlaisia ihmisiä. Kuukausittain käy vanhempi porukka juomassa punaviiniä. Mielestäni he ovat juhlineet yhden jäsenen ysikymppisiä. Mahtavaa väkeä, Perälä lisää.

Jo vuosien ajan Perälä ja Siekkinen ovat antaneet baarille kasvot yrittäjä-omistajina. He eivät kuitenkaan omista itse liiketilaa, vaan ovat vuokralla.

Perälän mukaan pariskunnalla ei ole rahaa kiinteistön ostamiseen. Onko mahdollista, että joku ulkopuolinen ostaisi baarin? Mitä yleiselle olohuoneelle sitten tapahtuisi?

Kyseisen kiinteistön kaupoista vastaavan Realtrustin toimitusjohtaja Juha Takala kertoo, että paikasta on esitetty kyselyitä, ja hän käy keskusteluja mahdollisten ostajien kanssa. Lähtökohta on hakea paikalle omistaja, joka on halukas toimimaan nykyisen vuokralaisen kanssa. Riskiä toiminnan loppumisesta ei pitäisi olla.

Matti Perälän stoalaista olemusta mahdollinen liiketilan omistajanvaihdos ei juurikaan hetkauta. Kun asiaan ei voi vaikuttaa, ei siitä voi huolestuakaan.

– Suhtaudun asiaan sillä tavalla, että katellaan. Kaikilla asioilla on tarkoitus.

Punavihreä kupla ja kokoomusnuorten debatti

Vakkarissa on muutakin kuin kaljaa, kahvia ja paperikattokruunu. Aina silloin tällöin baarin pöytiin ilmestyy lappuja, joissa kerrotaan, että alakerran tiloissa on meneillään Ad Astra -ryhmän teatteriesitys. Baarissa on runoesityksiä ja taidenäyttelyitä. Keikkoja on tasaiseen tahtiin.

Perälä kertoo, että keikat valitaan lähinnä sen mukaan, mikä kutkuttaa yrittäjää. Kriteerit ovat kutakuinkin seuraavat:

– Ei mitään rokinpaskaa. Iisimmät hommelit.

Ne tarkoittavat Perälän mukaan sitä, että kovaäänisiä mölinäbändejä ei voida ottaa keikalle. Parven takana ylemmissä kerroksissa asuvat naapurit häiriintyisivät. Suhteet taloyhtiöön ovat hyvät, eikä niitä haluta rikkoa.

Tosin joskus on käynyt niinkin, että kellarin teatteriesitykset ovatkin häirinneet katutason asiakkaita. Vakkarin muistelmateoksessa kerrotaan, että aikanaan baarin alakerrassa esitetyssä Minä olen Adolf Eichmann _-_näytelmässä karjuttiin "Sieg heil!" useaan otteeseen. Kun baariasiakkaat olivat ääni väristen kyselleet baarimikko Perälältä syytä huutoon, tämä oli tyynesti vastannut, että alakerrassa on meneillään äärioikeiston kokous.

Vaikka vanhempi väki on viime vuosina ottanut kuppilan omakseen, keskimääräinen kävijä on Perälän mukaan edelleen yliopistohiihtelijä.

Vakiopaineen juhlakirja kertoo, että baarilla on maine punavihreän maailmankuvan omaavien paikkana. Esimerkiksi 1990-luvulla kommunistinuoret tapasivat pitää kokoontumisia baarin yläkerrassa. Toisaalta vuonna 2012 taas kokoomusnuoret päättivät pitää puolueiden nuoriso-osastojen debatin juuri Vakiopaineessa.

Lähtökohtaisesti kaikki ovat baariin tervetulleita, kunnes toisin todistetaan. Perälän mukaan Vakiopaine on taidemyönteinen kuppila kaikille ihmisille.

– Paitsi kusipäille, hän lisää.

Ja on joitakin poikkeuksia, joita Perälä ei varauksetta laskisi sisään.

– Mitään Odineita en ota tänne pyörimään. Ne takit voi jättää kotiin, Perälä sanoo.

Seiniltä ei löydy suoranaisia puoluepoliittisia logoja ainakaan tällä hetkellä. Taidenäyttelytauluja on, mutta vakiokalustoon kuuluvia koristeita näyttäisi keikkajulisteiden lisäksi olevan yksi. Se on ristipistotyö tekstillä stop deportations, eli pysäyttäkää pakkopalautukset.

Kun Perälältä kysyy Vakiopaineen tärkeimpiä ideologisia periaatteita, vastaus tulee ennen kysymyksen loppumista.

– Vapaus, veljeys ja tasa-arvo.

Missä Vakiopaine on 10 vuoden päästä?

Siinä missä moni muu kuppila saattaa tavoitella somenäkyvyyttä ja luottaa viimeisimpiin uutuustrendeihin, Vakkari on baarien Pentti Linkola.

Puhelin toki löytyy, ja siihen ehkä vastataan. Facebook-sivujen vastausta voi joutua odottamaan, ellei joku satu olemaan hollilla. Perälä luottaa siihen, että asiakkaat löytävät ajankohtaiset tiedot ulko-oveen kiinnitetystä, tussilla kirjoitetusta paperista. Ilmeisesti se toimii: asiakaskunta uudistuu opiskelijakaupungissa itsestään.

– Puskaradio on ihan paras ja toimivin, Perälä toteaa.

Turha siis olettaa, että Vakiopaineella olisi hetikohta Instagram-tiliä tai että sisustusta vaihdettaisiin muodikkaammaksi. Perälän mielestä muutos on monesti pahasta.

Asiakkailta on tosin tullut yksi muutospyyntö. Se koskee miesten vessankopin ovea, jota ei tällä hetkellä ole lainkaan. Eräs asiakas pyyteli ovea muun muassa siksi, ettei tarvitsisi käydä toisessa baarissa kakalla kesken iltaa (Keskisuomalainen, vain tilaajille).

– Ovea on pyydelty aika montakin vuotta. Ei olla vielä keritty, Perälä toteaa.

Vakiopaineesta saa edelleen suodatinkahvia joka on maustettu kardemummalla. Sekin on kuulunut tarjontaan kaikki nämä vuosikymmenet (Jylkkäri). Kardemummapaketti on sentään vaihtunut, sillä sitä kuluu paljon.

Joitakin vuosia sitten Perälän puoliso Pauliina Siekkinen hankki erikoiskahvikoneen. Se ei koskaan päätynyt baariin asti. Perälä epäilee puolisonsa antaneen koneen jo pois, mutta kiistää jyrkästi olevansa se, joka päättää baarin asioista.

– En mä päätä mitään! Mutta erikoiskahvi on sellaista näpertelyä. Kahvi otetaan kahvina. Laten voi hakea alakaupungilta, hän sanoo hilpeästi.

Kehotuksen voi ottaa ainakin puolivakavasti, sillä Vakiopaineeseen saa tuoda omia ruokia. Baarin ruokatarjontaan kuuluu vain suolapähkinät, joten pizzalaatikkokasat pöydillä eivät ole harvinainen näky. Juomia ei saa tuoda, mutta ehkä alakaupungin latten kanssa voi kokeilla onneaan.

Perälä on katsellut asiakkaita ja keikkoja nyt 25 vuoden ajan. Hän uskoo, että vuosikymmenen päästä baari on yhä paikallaan ja samanlaisella meiningillä.

Vaikka hän ei enää jaksa intoilla ihan kaikesta, mitä Vakiopaineessa touhutaan, on välissä herkkiä hetkiä. Sellaisia, jolloin Perälä tajuaa baarin olevan "helvetin hieno paikka".

– Meinaa ruveta itkettää. Se on ehkä parasta tässä, Perälä kertoo.

Hän ei kuitenkaan suostu paljastamaan kyseisiä hetkiä. Turhia ei höpötellä edelleenkään.

Jos Vakiopaine jostain syystä häviäisi huomenna, Perälä arvelee, että ihmiset olisivat hetken aikaa orpoja, ja perustaisivat sitten uuden baarin.

– Se muistuttaisi tätä. Minulle ei varmaan tapahtuisi mitään. Olisin taas työttömänä.

Kysymys on varhainen 51-vuotiaalle, mutta onko Perälä ajatellut, miten kauan jaksaa Vakiopainetta pyörittää?

– Olen ajatellut, että jos ainakin tämän viikon jaksaisi.

Luentosali täyttyy nuorista miehistä. Takkeja asetellaan tuoleille, mutta osalla jää lippalakki päähän. Moni hörppii kahvia mukista.

Siellä täällä istuu naisopiskelijoita.

Tästä joukosta kasvaa hyväpalkkaisia konsultteja ja suurten yritysten johtajia. He eivät näytä pelottavilta uraohjuksilta, jollaisina kauppatieteiden kovien aineiden opiskelijoita voisi pitää.

Alkamassa on Aallon kauppakorkeakoulun rahoituksen luento. Oikeastaan pääaineen nimi on Finance, sillä opetus on englanniksi.

Rahoitus pääaineena ei ole juuri houkutellut naisia Aallossa, jossa rahoitukseen suuntautuneista 14 prosenttia oli naisia viime vuonna. Naisten osuus on jopa vähentynyt, sillä kymmenen vuotta sitten naisten osuus oli 24 prosenttia.

Muissa kauppatieteen opinahjoissa naisia ja miehiä on tasaisemmin, esimerkiksi Turussa naisten osuus laskentatoimen ja rahoituksen lukijoista oli viime vuonna 35 prosenttia ja Vaasassa 40 prosenttia.

Penkkirivillä istuu Tiia Sinisalo, toista vuotta kauppakorkeakoulussa opiskeleva rahoituksen lukija.

– Halusin analyyttisen pääaineen, joka on laaja ja monipuolinen.

Siilinjärveltä Helsinkiin muuttanut Sinisalo kiinnostui kauppatieteistä jo lukiossa. Muutama vuosi vierähti työelämässä ja tarve ymmärtää liiketoimintaa vahvistui.

Hän arvelee, että naisilla voi olla vääriä mielikuvia rahoituksen opiskelusta.

– On ennakkoluuloja kuten liiallinen matemaattisuus, minkä itse olen kokenut vääräksi.

Sinisalo viittaa selvitykseen, jonka mukaan miehet menestyvät naisia paremmin ylioppilaskirjoitusten pitkässä matematiikassa.

Sinisalo työskentelee opiskelun ohella nuorempana analyytikkona kiinteistövarainhoitoyhtiössä.

– Tulevaisuudessa toivon työskenteleväni johtajana ja strategiaan liittyvissä tehtävissä.

Entä kymmenen vuoden kuluttua?

– Toivottavasti olen ison yrityksen, ehkä jopa pörssiyhtiön ylimmässä johdossa.

Työn pitää olla merkityksellistä

Niina Pitkänen on valmistumassa oleva kauppatieteilijä, jonka pääaine on johtaminen.

Johtamiskokemusta on karttunut Aalto-yliopiston kauppatieteiden ylioppilaat ry:n pääsihteerinä, jossa hän on yhdeksän henkilön esimies. Myös partioharrastus opetti johtamista.

Jatkossa Pitkänen toivoo isoa roolia yrityksessä, johon menee töihin.

– Haluaisin olla töissä paikassa, joka on minulle merkityksellinen. Haluan olla ylpeä siitä, mitä teen. Minua kiinnostaa esimerkiksi kestävä kehitys.

Rahoitusta Pitkänen ei edes harkinnut pääaineeksi. Se ei tuntunut omalta.

– Itselleni vieraalta tuntuu se, että korostetaan pelkästään yksilön etua ja yhden yrityksen etua sen sijaan, että mietittäisiin yhteiskunnallista etua opetuksessa. Tämä on mielikuva, ei välttämättä koko totuus.

Voisitko olla jonain päivänä pörssiyhtiön toimitusjohtaja?

– Miksei. En näe sitä mahdottomana.

Pehmeät oppiaineet vievät keskijohtoon

Suomen 124 pörssiyhtiöstä vain 11:ssä toimitusjohtajana on nainen, kertoo keskuskauppakamarin selvitys. Vielä vuonna 2011 toimitusjohtajana ei ollut ainoatakaan naista.

Suomen suurten yritysten toimitusjohtajilla on enimmäkseen tekninen tai kaupallinen korkeakoulututkinto tai molemmat. Juristeja on kymmenisen prosenttia ja jonkin verran muita tutkintoja.

Kauppatieteissä huolena on pidetty sitä, että naiset erikoistuvat opinnoissaan usein tukitoimiin kuten hallintoon, johtamiseen, markkinointiin ja viestintään. Niillä pääsee usein keskijohtoon kuten henkilöstöpäälliköksi, mutta ei huipulle.

Miesopiskelijat valitsevat kovia pääaineita kuten rahoituksen tai laskentatoimen, joilla pääsee johtamaan liiketoimintoja.

Kauppatieteitä pääsee vuosittain opiskelemaan jokseenkin yhtä paljon naisia ja miehiä. Tosin Aalto-yliopistossa naisten osuus on ollut viime vuosina noin 40 prosenttia.

Insinöörikoulutuksen yleisyys johtajilla on suomalainen erikoisuus, joka johtuu yhtiöiden teollisuusvaltaisuudesta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa huippujohtajat ovat lukeneet enimmäkseen taloustieteitä.

Teknilliset korkeakoulut ovat miesvoittoisia. Johtamispoluille insinöörejä ohjaa varsinkin tuotantotalouden maisteriohjelma, jossa esimerkiksi Aallon opiskelijoista 19 prosenttia on naisia. Toisaalta Vaasan yliopisto on onnistunut nostamaan naisten osuuden miltei puoleen toissa vuonna.

Nuoret naiset ottavat uusia asemia

Valoa on Keskuskauppakamarin mukaan näkyvissä: joka viides suuren pörssiyhtiön liiketoiminnan johtoon viime vuonna nimitetty henkilö on nainen.

Johtoon ovat kipuamassa nuoret naiset. Alle 40-vuotiaista liiketoimintajohtajista 23 prosenttia on naisia, kun kokonaismäärässä naisten osuus on puolet tästä. Vastaavasti nuorten naisten osuus tukitoimintojen johdossa on vähentynyt.

Naisten osuus suomalaisten pörssiyhtiöiden johtoryhmissä on tällä hetkellä 24 prosenttia ja suurten pörssiyhtiöiden johtoryhmien jäsenistä naisia on 36 prosenttia.

Suurin osa johtoryhmiin yltäneistä naisista toimii tukitoiminnoissa, kuten viestintä-, henkilöstö- tai lakiasiainjohtajina. Harvalla on vastuuta liiketoiminnan johtamisesta.

Keskuskauppakamarin viesti on, että naisten pitäisi opiskella tekniikkaa tai kauppatieteiden kovimpia aineita ja pyrkiä sitten linjajohtoon. Sieltä etenee toimitusjohtajaksi.

Muutos tulee hitaasti

Tiia Sinisalon mukaan muutos on jo tapahtunut ja naiset alkavat nousta korkeimmille paikoille.

– Positiivinen hidas muutos on vaikeampi huomata. Kun nuoremmat sukupolvet nousevat työelämään, tulee enemmän korkeakoulutettuja naisia. Se tulee luonnollisesti muuttamaan jakaumaa.

Niina Pitkänen on samaa mieltä:

– Muutos on tapahtumassa, mutta se on ehkä hitaampaa.

Naisten nousua johtopaikoille estävät hänen mukaansa varsinkin vanhat sukupuoliroolit. Naisen oletetaan hoitavan lapsia silloin, kun he ovat pieniä.

Sinisalon mukaan nuoremmat rikkovat ennakkoluuloja ja asenteita, joita johtamiseen liittyy.

– Tulevaisuuden johtajalla täytyy olla tunneälyä, empatiakykyä, vuorovaikutustaitoja ja rohkeutta. He ovat ennen kaikkea mahdollistajia, Sinisalo sanoo.

"Nuoret naiset ovat liian tunnollisia"

– Nuoret naiset ovat kunnianhimoisia ja kiinnostuneita urasta, mutta kyllä he toisaalta tekevät niitä perinteisiä valintojakin, Jyväskylän kauppakorkeakoulun johtamisen professori, varadekaani Anna-Maija Lämsä sanoo.

Hän pohtii, että yliopiston pitäisi ohjata opiskelijoita tekemään muitakin kuin tavanomaisia valintoja.

Lämsän mukaan organisaatioissa on naisten nousulle esteitä, jotka ovat usein tiedostamattomia ja vaikeita havaita.

– En usko, että työpaikoilla haluttaisiin tietoisesti syrjiä naisia.

Lämsän mukaan yritysten käytännöistä voi tulla itsestäänselvyyksiä esimerkiksi siinä, ketkä katsotaan sopiviksi johtamistehtävään tai vaativaan projektiin. Valitsemassa olevat miehet katsovat helposti omia verkostojaan.

Esimerkiksi työnantajien kustantamaan korkeatasoiseen MBA- johtamiskoulutukseen valikoituu enemmän miehiä.

Lämsä kertoo rekrytointitutkimuksesta, jossa konsultti oletti, etteivät naiset ole kiinnostuneita ylimmistä johtotehtävistä, kun heillä ei ole niin paljon aikaa käytettävissään kuin miehillä.

– Tämä uskomus liittyy siihen, että naisen tehtävä on hoitaa perhe. Jos ajatellaan ihmisiä, jotka ovat hakeutumassa tuon tyyppisiin tehtäviin, eivät he mitään pienten lasten äitejä enää ole.

Naiset itse viljelevät käsitystä, että eteneminen on itsestä kiinni, kunhan kouluttautuu ja tekee ahkerasti töitä. Sillä lunastaa paikkansa.

– On tyypillinen tapa ilmaista, että se on minusta itsestäni kiinni. En usko siihen.

Lämsän mukaan esimerkiksi päivähoito, lainsäädäntö, organisaatiokäytännöt ja perhetausta vaikuttavat uriin. Perheen ja työn yhteen sovittamisessa on myös työpaikoilla vastaantulossa petrattavaa.

Lämsän mukaan nuoret opiskelijanaiset ovat liiankin tunnollisia.

– Kaikessa pitäisi olla niin kauhean täydellinen. Sellaista tendenssiä näen nuorissa naisissa nykyään jonkin verran ja sehän vie sitten stressiin ja uupumukseenkin ääritapauksessa.

Naisten pitäisi hänen mukaansa katsoa enemmän suuria linjoja, ottaa rennommin, verkostoitua ja delegoida.

Balettikoulussa Wilma-Emilia Kuosa tanssi vaikka nallepuvussa maskotin roolia pinkkien tutujen keskellä, kunhan sai tanssia.

Siitä lähtien kun hän oli kolmevuotias, mitään muuta hän ei halunnut tehdä, ei missään muualla olla.

Edes se ei haitannut, että hän tunsi olevansa tonttu gasellien joukossa; aina lyhyin, aina nuorin.

Teininä Kuosa piirsi kajalit korviin asti, mutta riisui niittivyöt laatikkoon ennen tanssituntia. Hän oli omituinen otus muiden ballerinojen porukassa.

– Toiset olivat koko elämänsä asuneet Espoon kultahammasrannikolla, minä jo silloin paljon ulkomailla. Koin olevani aina se lapsi, joka roikkuu tangossa väärin päin, mutta halusin väkisin olla siinä maailmassa.

Tanssiminen on aina ollut Kuosan, 31, suuri rakkaus. Se myös pelasti hänet pahanteolta.

Siitä lähtien, kun Kuosasta tuli täysi-ikäinen, Helsingin yön imu oli kova. Se yö oli märkä.

Yössä eli kiehtova kansa, jonka kello kävi eri aikaa kuin muiden ihmisten. Kuosaa vetivät baareihin etenkin huumaavan tuhmat pojat. Heidän mukanaan olisi ollut helppo vajota.

Mutta niin ei käynyt, koska aamulla oli aina balettitunti.

Kyytiä tabuille, kyytiä häpeälle

Wilma-Emilia Kuosa tiesi aina, että taiteesta tulee hänen työnsä. Maailma oli alkuun eri mieltä. Musiikkiluokan koelaulussa sanottiin, että hän ei ole tippaakaan musikaalinen. Oopperan balettikoulun pääsykokeissa todettiin, ettei tänne ole asiaa noilla lonkilla.

Vastuksista sisuuntunut Kuosa on nyt ammatiltaan jazztanssija, tanssinopettaja ja koreografi; monitaiteilija, joka tienaa elantoaan myös laulamalla ja kirjoittamalla.

Tammikuussa Basam Booksin sarjassa Puhuttava runo julkaistiin Kuosan ensimmäinen runokirja Titaanisydämen anatomia. Se on yhdeksi ihmissuhteeksi tiivistetty tarina viinaanmenevistä miehistä, joiden kanssa Kuosa tai joku hänen ystävistään nuorempana jatkuvasti poltti sormensa.

– Tässä kirjassa yritän riisua kaikki häpeän ja tabut ja syyllisyyden, jota alkoholistin läheinen tuntee. Asioiden kohtaaminen on ensimmäinen tie ulos rikkovista ihmissuhteista, Wilma-Emilia Kuosa sanoo.

Sellaisiin ihmissuhteisiin hän päätyi kerta toisensa jälkeen parikymppisenä.

Vampyyrin päivärytmi

Jo nuoresta lähtien Wilma-Emilia Kuosan ympärillä on ollut suuri ja lämmin taiteilijayhteisö. Se jaksoi aina kuunnella, kannustaa ja olla yleisönä.

Samaan pakettiin kuului valitettavasti vampyyrin vuorokausirytmi.

Kun kaikki tutut esiintyivät työkseen ja näytökset päättyivät iltakymmeneltä, ei sen jälkeen lähdetty keilaamaan tai leffaan. Silloin mentiin kapakkaan tai tyhjennettiin yhdessä hotellihuoneen minibaari.

Raskas päihteidenkäyttö ei ole kulttuurialan yksinoikeus, eikä Kuosa väitä kaikkia kulttuurityöläisiä alkoholisteiksi. Mutta niissä piireissä Kuosa kuitenkin tutustui ihmisiin, jotka hakevat aamupalansa Alepasta iltapäivällä.

Taideporukoiden iltariennoissa nuorta tanssijaa vastaan tuli rocktähden kaltaisia, karismaattisia miehiä. He olivat usein vähän vanhempia, ja elivät jo sitä elämää, josta Kuosa alle parikymppisenä uskoi haaveilevansa. He saivat palkkansa taiteesta, tai ainakin heillä oli jo yleisö.

– En ehkä enää tässä vaiheessa elämääni tahtoisi soittaa kaikissa kaupungin baareissa joka ilta kitaraa, vaikka se nuorempana vaikutti mahtavalta. Silloin oli vaikea erottaa, mikä on elämäntavan fanitusta, mikä todellista ihastusta.

Lähes jokaisella on oma alkoholisti

Jatkuvasti juhlivien miesten kiehtovuutta ruokki Kuosan oma kurinalaisuus.

Oli kuumottavaa seurata iho ihossa kiinni, kuinka toinen toteutti kaikki ne paheet, joihin itsellä ei tiukan treenaamisen takia ollut varaa.

– Olen toivoton romantikko, ja uskon rakkauteen ensisilmäyksellä. Saatoin nuorempana unohtaa jopa puhua vain siksi, että toinen oli mielestäni niin komea. Alkuhuumassa varoitusmerkkejä ei näe, vaikka ne olisi tatuoitu toisen ihoon.

Kun joku varoitteli, se vain lisäsi Kuosan uteliaisuutta pahoja poikia kohtaan. Hän ei kuunnellut ketään, vaan halusi itse ottaa selvää.

– Varoituksiin vastattiin, että sä et nyt vaan tajua meidän rakkautta, me ollaan sielunkumppaneita. Olin sitä paitsi aina varma, että minä vahvana naisena pärjään tilanteessa kuin tilanteessa.

laitat pienen viestin/ luen sen heti// ei anteeksipyytelyitä/ ei edes tekosyitä/ ihan kylmästi vaan/ ettei huvitakkaan Titaanisydämen anatomia

Kuosa ei kuitenkaan ymmärtänyt, että erilaisesta sekoilusta joutuu maksamaan hintaa paitsi addikti myös tämän kumppani. Vähitellen hän huomasi olevansa rakkailleen ikuinen kakkonen.

Ykköspaikalla olivat viina, etenkin ilmainen viina, muut päihteet ja ikuiset bileet. Niistä oltiin jatkuvasti tulossa kotiin, mutta ei millään päästy. Jos päästiin, oltiin niin huonossa kunnossa, ettei mitään voitu enää tehdä yhdessä.

Addiktia ei voi Kuosan mielestä tapailla, häntä voi vain yrittää tapailla.

– Et jää toiseksi vain päihteille, vaan kaikille, jotka ovat valmiita niitä tarjoamaan. Toistuvasti kumppanini oli minulle tärkein, ja itse olin ties monennellako sijalla hänen listallaan.

Siitä roolista, alkoholistin kumppanina elämisestä, on Kuosan mielestä puhuttu kummallisen vähän. Siksi hän teki aiheesta kirjan.

Kuosa uskoo, että Titaanisydämen anatomiasta löytää itsensä moni omaa juoppoaan kotiin raahannut. Alkoholisteja on Suomessa arviolta 400 000, viinan suurkuluttajia yli puoli miljoonaa.

– Käsi ylös, kenen lähipiiriin ei kuulu ainakin yhtä alkoholistia, Kuosa kysyy.

Viimeinen pussikaljasukupolvi

Keskeinen syy päihderiippuvaisen selitysten loputtomaan sietämiseen on Wilma-Emilia Kuosan mielestä suomalaisessa kulttuurissa.

Juoppoutta ei pidetä kovin kummallisena. Suuri osa rankasti juovista arvioi itse itsensä kohtuukäyttäjäksi. On ihan tavallista, että joku sammuu kapakkaan.

Toisessa kotimaassaan Ranskassa Kuosa ei muista koskaan kenenkään joutuneen kantamaan ketään ulos baarista tai juhlista. Alkoholisteja on sielläkin, mutta nizzalainen juoppo särpii roseeviininsä rannalla asianmukaisesta lasista ja pysyy tajuissaan.

Aina palatessaan Suomeen Kuosa hätkähtää. Ihmiset ovat aivan luontevasti tuhdissa humalassa keskellä viikkoa.

Näennäisestä paheksunnasta huolimatta alkoholismia romantisoidaan, Kuosa arvelee.

– Elämäkertaleffojakin tehdään lähinnä juopoista miesmuusikoista.

sun puhelin jäi töihin/ josta mulle kerrottiin/ jatkoit matkaa baariin/ josta jo tiedettiin/ minkälaisen daamin/ kanssa lähdit kotiin/ olisit voinut tulla mun luo/ mut kaikki unohtuu kun juo Titaanisydämen anatomia

Humalahakuinen juominen on vähentynyt teinien keskuudessa viime vuosiin asti. Vaikka tilastojen mukaan käänne huonompaan on tapahtunut, uskoo Kuosa kuuluvansa viimeiseen märkään sukupolveen.

Hänen nuoruudessaan kaikki joivat paljon ja usein. Siinä kulttuurissa kasvanut ei heti huomaa, kun kaverilla alkaa homma karata käsistä.

– Meillä ei ollut teineinä älypuhelimia. Kun halusi nähdä kavereita perjantai-iltana, piti mennä puistoon. Ei siellä kukaan pelannut krokettia, ajanviete oli pussikalja. Talvisin oli kotibileitä, joissa jengi oli todella sekaisin jostain boolista.

Nykyisin Kuosa mielestään tunnistaa alkoholistin jo 20 metrin päästä pelkästä ryhdistä.

Suuria eleitä ja kiihkeää seksiä

Aina, kun nainen päätyy surkeaan parisuhteeseen, kysytään mikset vain häivy.

Kuosaa kysymys raivostuttaa.

Ihan kuin olisi naisen syytä, että hän on valinnut huonon miehen, ja siksi naisen on kannettava vastuu väärästä valinnastaan: kärsittävä, tai lähdettävä.

– Miksei koskaan myönnetä, että juopot miehet valitsevat hyviä naisia? Sellaisia, joiden siivellä he uskovat selviävänsä, jotka ruokkivat ja pyykkäävät, ja joiden luokse pääsee missä tahansa kunnossa mihin tahansa aikaan vuorokaudesta?

Syitä juopon rinnalle jäämiseen on Kuosan mielestä useita. Yksi niistä on hoivavietti, ja harhainen usko rakkauden parantavaan voimaan.

Kuosa on kantanut kumppaneitaan kapakoista, paikannut heitä päiväkausia kestäneiden ryyppyrännien jäljiltä, maksellut takseja ja kalastellut symbolisten kaivojen pohjilta. Palkinnoksi hän on saanut jumalaisia lemmenvaloja, suuria eleitä ja kiihkeää seksiä.

– Kun itsellä alkoi tulla mitta täyteen, täytettiin koti ruusuilla ja lentolipuilla. Sitten meni vähän aikaa, ja hävisin taas pullolle.

Hoivavietin hyvä kaveri on häpeä

Toivottomana romantikkona Wilma-Emilia Kuosa uskoi aina uudet lupaukset muutoksesta – kuten tekevät monet addiktien kumppanit.

– Mä olin aina, että hienoa, mahtavaa, tätä on odotettu! Sitten ei tietenkään tapahtunut mitään. Kun kuvioihin tuli uusi ihminen, uskoin sitä ihan samalla tavalla.

Hoivavietin kaveri on häpeä. Näiden kahden kumppanuus on Wilma-Emilia Kuosan kokemuksen mukaan lujaa liimaa alkoholistin ja häntä paijaavan kumppanin välillä.

– Häpeät sitä, ettei kumppani pysty muuttumaan. Lisäksi häpeät sitä, että olet antanut asioiden valua näin pitkälle. Alkoholistin läheinen luulee, että alkoholismi on jotenkin hänen syynsä. Hän luulee, että olisi jotenkin hänen vikansa, ettei hän ole saanut addiktia muuttumaan. Ei ole. Ikinä ei ole.

"Rakkaus ei edellytä paskan sietämistä"

Mikään määrä valehtelua, ohareita, petettyjä lupauksia tai muita pettymyksiä ei saanut Kuosaa järkiinsä. Ainoat kerrat, kun hän määrätietoisesti jätti alkoholistin olivat niitä, jolloin kumppani jäi kiinni pettämisestä.

Kierteestä auttoi lopulta irti tanssi. Mitä ammattimaisemmin Kuosa tanssi, sitä paremmin hän tajusi, ettei hänen suurin intohimonsa olekaan seurustelu.

onko siellä tuopissa/ jotain mitä puuttuu multa/ mikä siinä baarissa maistuu paremmalta// lasi tyhjänä yhdet vielä räät poskella/ nuolet viinaisia jäitä lasin pohjalta Titaanisydämen anatomia

Toinen hereille ravistellut asia oli se, että Kuosa huomasi hetkittäin käyttäytyvänsä läheisiään kohtaan samoin, kuin alkoholistirakkaat häntä kohtaan.

Paha lähti kiertoon.

– Omat demonit alkoivat päästä valloilleen. Aloin puhua toisille töykeästi, tehdä ohareita ja salailla asioita läheisiltäni.

Kuosa toivoo, että Titaanisydämen anatomia auttaa jotakin toista addiktin riepottelemaa pääsemään irti rikkovasta kuviosta.

– En nuorena tajunnut, ettei rakastaminen edellytä minkä tahansa paskan sietämistä. Ajattelin, että rakkaus voittaa kaiken. Rakkaus ei kuitenkaan pelasta ketään, joka ei itse halua pelastaa itseään.

"Älä siedä alkoholistilta sitä, mitä et siedä muiltakaan"

Kuosa menee baariin edelleen ihan mielellään. Siellä on kiva tavata ystäviä ja jutella. Hänestä on oikein mukavaa ottaa lasi tai pari viiniä.

Jos porukan tavoitteena on mahdollisimman tanakka päihtyminen, lähtee Kuosa kotiin nukkumaan.

– En jaksa katsella enää dokaamista dokaamisen takia. Ei kännisten kanssa voi edes jutella. Heitä pitää vain kuunnella. He eivät keskustele, he esiintyvät. Toleranssi länkytykseen on laskenut kun omanarvontunto on kasvanut.

Kuosa suosittelee kirjoittamista kaikille, jotka ovat jumissa päihdeaddiktien läheisinä. Asioiden sanominen itselle ääneen tai purkaminen paperille on ensimmäinen askel pois sairastuttavasta suhteesta.

Seuraava askel on etsiä ihminen, jolle uskoutua, sellainen, joka ottaa kokemuksen ja hädän tosissaan.

– Kannattaa kirjoittaa vaikka päiväkirjaa, se on auttanut minua lapsesta asti. Jos ei halua tai pysty, kannattaa kuunnella vaikka musiikkia, joka auttaa sanoittamaan sen, mitä on tapahtunut.

Jos kumppanilta sietää jatkuvasti käytöstä, jota ei keneltäkään toiselta sietäisi, on Kuosan mielestä korkea aika potkaista juoppo jalustaltaan.

– Jos toinen ei esimerkiksi vastaa viesteihin kolmeen päivään, vaikka olet hänestä huolissasi, se yleensä tarkoittaa känniä, krapulaa ja tasoittavaa. Kannattaa miettiä, miksi juuri tämä henkilö saa käyttäytyä näin huonosti, vaikka muut eivät.

Yksi neuvo on Kuosan mielestä yli muiden: toista lyöntiä ei ikinä pidä jäädä odottamaan.

– Yksikin kerta nyrkkiä on liikaa. Se on jo kertonut ihmisestä kaiken.

New Yorkissa María Felicia García Sitches huomasi, että maailma on auki.

Suurkaupunki rakastui nuoreen laulajavirtuoosiin käytännössä ensikuulemalta. Se ei ollut yllätys, sillä tuleva oopperadiiva oli johdatellut väen hurmioon hieman aiemmin debytoidessaan oopperaroolissa Lontoossa vain 17-vuotiaana.

Mutta New York merkitsi García Sitchesille ennen kaikkea vapautta. Hän näki mahdollisuuden päästä irti isästään, kuuluisasta tenorista Manuel Garcíasta, joka oli kasvattanut tyttärestään muusikkoa väkivaltaisin metodein.

Avain ulos musiikkiperheen kahleista oli avioliitto. Ranskalaissyntyinen Eugene Malibran, melkein 30 vuotta vanhempi ja ennen kaikkea varakas kauppias, maksoi isälle tyttärestä tiettävästi 50 000 dollaria, nykyrahassa reilusti yli miljoona dollaria.

Pariisin muodikkain primadonna

María otti miehensä sukunimen ja jättäytyi oopperalavoilta, mutta tuore aviomies ajautui taloudellisiin vaikeuksiin. María palasi oopperalavoille.

New Yorkissa palkkiot eivät riittäneet miehen velkakierteen katkaisemiseen. Oli aika palata Eurooppaan, jossa oopperatähdille maksettiin parhaiten. María Malibran purjehti Ranskaan 19-vuotiaana, kun mies jäi velkoineen odottelemaan toiselle mantereelle.

María Malibranista tuli nopeasti Euroopan musiikkielämän keskipiste. Pariisissa hän oli kaikkien tuntema julkkis, muodikkain primadonna, ja maine levisi myös Englantiin ja Italiaan.

Tarinan mukaan hän kuiskasi kapellimestarille aikovansa tuhota laulajapartnerinsa.

Malibrania palvoivat kirjailijat ja säveltäjät, kuten Alexandre Dumas ja Alphonse de Lamartine sekä Gioachino Rossini ja Frédéric Chopin. Kriitikotkin ylistivät, yleisö rakasti.

Oopperatalot maksoivat yhä suurempia summia saadakseen Malibranin esitysten tähdeksi. Malibran saneli ehdot, ja musiikkiväki totteli.

Malibran ei tarvinnut enää isäänsä – eikä velkaista aviomiestä Yhdysvalloissa. Kirjeitä hän lähetti toiselle mantereelle yhä harvemmin. Vuonna 1829 diiva aloitti suhteen belgialaisen viulistin ja säveltäjän Charles de Bériot'n kanssa, mutta virallisesti hän oli naimisissa Eugene Malibranin kanssa kuolinvuoteensa 1836 saakka.

Viimeinen voitto

Ura päättyi siellä, missä se oli alkanutkin, Englannissa. Heinäkuussa 1836 Malibran loukkaantui vakavasti ratsastusonnettomuudessa, mutta kunnianhimoinen tähti jatkoi esiintymisiä kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Konserttirupeama jatkui Manchesterissa, kun päänsäryt ja sydämentykytykset äityivät yhä pahemmiksi. Viimeisessä esityksessään Malibran lauloi ylimääräisenä dueton kollegansa kanssa. Tarinan mukaan hän kuiskasi kapellimestarille laulavansa duettoparinsa suohon.

Se oli kuolemansairaan diivan viimeinen voitto.

Malibran kuoli hotellihuoneeseensa 28-vuotiaana. Joidenkin lähteiden mukaan kuolemaa edelsi keskenmeno. Hautajaissaattueeseen osallistui 50 000 ihmistä. On arvioitu, että Malibran kuoli Euroopan tunnetuimpana naisena.

Naisten ääni kuuluu Ylen radiokanavilla

Ylen radiokanavilla kansainvälinen naistenpäivä kuuluu naisten äänenä musiikissa, juonnoissa ja ohjelmasisällöissä.

Kriitikot ovat kuvailleet Malibranin ääntä ylivertaiseksi ja ihmeelliseksi, mutta hänet tunnettiin myös taitavana taidemaalarina ja säveltäjänä.

Oopperaharjoitusten tauolla hänellä oli tapana säveltää itselleen vaihtoehtoisia aarioita. Sellainen kuullaan sunnuntaina klo 13 alkavassa Klassista kahteen – Säveltäviä naisia -ohjelmassa Yle Radio 1:ssä. Mukana on Malibranin säveltämä vaihtoehtoinen Prendi, per me sei libero -aaria Gaetano Donizettin oopperaan L'Elisir d'amore. Aarian tulkitsee italialainen mezzosopraano Cecilia Bartoli, joka on tutkinut Malibranin elämää ja tekoja.

Ylen radiokanavien naistenpäivän ohjelmaan voit tutustua kokonaisuudessaan täältä. Ohjelmia naisten näkökulmasta on luvassa aamusta iltaan.

María Malibranista ja Cecilia Bartolista on aiemmin kirjoittanut The Guardian.

Oikaisu 8.3. klo 9.20: Rossinin etunimi on Gioachino.

Italian pääministeri Giuseppe Conte on julistanut kansallisen hätätilan koronatartuntojen vuoksi.

Italian hallitus eristää uuden lakiasetuksen mukaan laajoja alueita Pohjois-Italiassa. Järeät poikkeustoimet julistetaan koko Lombardian alueelle Milanon ympärillä sekä osiin Venetsian, Parman ja Riminin seuduille. Rajoitukset koskevat noin 16 miljoonaa ihmistä.

Alustavan suunnitelman mukaan ihmisten liikkumista alueilla rajoitettaisiin ankarasti 3. huhtikuuta saakka. Kaikki julkiset ja yksityiset kokoontumiset on näillä alueilla kielletty.

Rajoituksilla yritetään purkaa terveydenhuollon raskasta ylikuormitusta

Ylen Roomassa asuva toimittaja Jenna Vehviläinen kertoo, että poikkeustoimet julistettin kolmesta syystä.

(Kuuntele Vehviläisen haastattelu aamun tv-uutisissa klikkaamalla videota yllä.)

– Viikonvaihteessa on todettu viitisenkymmentä kuolintapausta ja tuhansia uusia tartuntoja. Pohjois-Italian terveydenhuolto on pahasti ylikuormittunut. Ihmiset eivät ole myöskään ottaneet tosissaan aiempia rajoituksia. Matkustaminen sallittaisiin jatkossa pakollisista, kuten työhön liittyvistä syistä, mutta tarkempia tietoja asetuksen sisällöstä ei vielä ole.

Lue täältä Italian aiemmin julkistamista uusista ohjeista

Vehviläisen mukaan toistaiseksi on epäselvyyttä, miten matkustusrajoituksia käytännössä noudatetaan.

– Varsinaista kotikaranteenia ei ole. Esimerkiksi kahvilat pysyvät auki lyhennetyin aikatauluin ja pidetään metrin turvaväliä.

Ihmiset määrätään ottamaan uudet määräykset vakavasti, sillä aiemmin esimerkiksi kokoontumisia koskevia määräyksiä ei ole noudatettu. Viranomaisten mukaan tottelemattomuudesta voi seurata sakkoja tai pidätys. Poliisit voivat tiedustella liikkumisen syitä. liis

Eristysalueen asukkaita pyrkii juniin pois kaupungista

Rajut toimet ovat järkyttäneet pohjoisessa alueen asukkaita.

– Ihmiset ovat hätääntyneitä. Tiedotusvälineiden mukaan Milanon rautatieasemat ovat olleet täynnä sadoittain ihmisiä, jotka pyrkivät eristyksen alta pois. Junat kulkevat vielä viimeisimpien tietojen mukaan pois kaupungista.

Esimerkiksi Venetsia ja Rimini ovat erittäin tunnettuja ja suosittuja turistikohteita. Matkailijoiden tilanteesta ei ole varmuutta.

– Toistaiseksi Italian hallitus ei ole antanut matkailijoita tai heidän paluutaan koskevaa ohjeistusta. Tiedotusvälineet kertovat, että on mahdollista, että turistit pääsevät matkustamaan ja muualla Italiassa olevat eristysalueen asukkaat palaamaan kotiiinsa, mutta varmuutta asiasta ei ole.

Lue myös:

Koulut kiinni, häät ja hautajaiset peruttu – Hallitus määrää järeitä rajoituksia Pohjois-Italian epidemia-alueille

Lue täältä kaikki tuoreimmat tiedot koronaviruksen tilanteesta

MOSKOVA Ryhmä tyttöjä katsoo vienosti kameraan pitkissä, pitsikauluksisissa mekoissa.

– Todelliseksi leidiksi tuleminen on nykymaailmassa mahdollista! mainostaa My girls Academy verkkosivullaan.

Tämä pikkutyttöjen kouluksi itseään kutsuva opisto kertoo koulivansa 6-vuotiaita ja sitä vanhempia tyttöjä olemaan tyttöjä. Se nojaa opetuksensa perinteisiin perhearvoihin.

Tytöille opetetaan esimerkiksi käytöstapoja, ruoanlaittoa ja valokuvissa poseeraamista.

Vapaaehtoisia kursseja tarjoava moskovalainen opisto ei ole osa virallista kouluopetusta, eivätkä “pikkutyttöjen koulut” ole Venäjällä yleisiä. Venäläiset kuitenkin hyväksyvät laajasti sen esittelemän naisen roolimallin.

Tammikuussa työnsä aloittaneen hallituksen 31 ministeristä vain kolme on naisia.

Venäläisen naisen rooli ei ole aina ollut yhtä ahdas.

Neuvosto-Venäjällä oltiin aluksi luomassa utopistista yhteiskuntaa, jossa naiset haluttiin vapauttaa kotitöiden ikeestä, ja suomalaistaustainen Aleksandra Kollontai nimitettiin maailman ensimmäiseksi naispuoliseksi ministeriksi.

Sata vuotta myöhemmin naisten osuus hallituksessa on pysynyt lähes samana: tammikuussa työnsä aloittaneen hallituksen 31 ministeristä vain kolme on naisia.

Naisten puuttuminen vallan huipulta on venäläisistä niin luonnollista, ettei se herätä edes julkista keskustelua.

Sen sijaan Venäjällä on kohistu viime aikoina iskelmätähti Valerijan perustamasta Vahvojen naisten puolueesta, joka on julistautunut naisten oikeuksien esitaistelijaksi.

Todellisuudessa “puolueen” kaikki julkitulot on tehnyt laulajan tuottajana toimiva aviomies. Koko hanke on teilattu lehdistössä pelkäksi mediatempuksi.

Nykyään yhä useampi venäläinen vastustaa naisten osallistumista politiikkaan ja heidän toimimista korkeissa valtiollisissa viroissa. Tämä käy ilmi tuoreesta kyselytutkimuksesta.

Venäläisten naisten puolustamiselle olisi kuitenkin tilausta.

Perhe- ja lähisuhdeväkivalta on maassa vakava ongelma, ja uhrina on useimmiten nainen. Tilanne on vain pahentunut kolme vuotta sitten tehdyn lakimuutoksen myötä, kun perheenjäsenen pahoinpitelyä ei katsota enää rikokseksi, ellei siitä synny vakavia fyysisiä vammoja.

Tällä hetkellä Venäjällä keskustellaan uudesta lakialoitteesta, joka mahdollistaisi paremmin sukupuolittuneesta väkivallasta rankaisemisen.

Ortodoksinen kirkko sekä muut vanhoilliset piirit kuitenkin vastustavat lakia voimakkaasti. Vastustajien mielestä puheet kotiväkivallasta ja sukupuolten välisestä tasa-arvosta uhkaavat perinteisiä perhearvoja.

Kirkon suhteesta naisiin kertoo jotain oleellista myös patriarkaalista perhekomissiota johtavan rovasti Dmitri Smirnovin taannoiset ulostulot. Isä Dmitri on kutsunut avoliitossa eläviä naisia ilmaisiksi prostituoiduiksi ja kehottanut tyttöjä opiskelun sijaan tähtäämään äideiksi.

Julkisessa keskustelussa feminismi ja sukupuolten tasa-arvo osoittavat lännen rappiota.

Venäjän vallanpitäjät ovat alkaneet rummuttaa niin kutsuttuja perinteisiä perhearvoja viime vuosikymmenen alusta lähtien.

Julkisessa keskustelussa feminismi ja sukupuolten tasa-arvo osoittavat lännen rappiota. Samalla Venäjä kutsuu itsestään eurooppalaisten kristillisten arvojen viimeiseksi linnakkeeksi.

Nyt Venäjän uuskonservatiivista kurssia sementoidaan maan uudistettavaan perustuslakiin. Siihen ollaan kirjaamassa venäläisten uskosta Jumalaan sekä avioliitosta miehen ja naisen välisenä liittona.

Venäläisten sukupuoliroolit käyvät entistä ahtaammiksi. Väestökatoa vastaan taistelevassa maassa naisen paikka nähdään yhä selvemmin perheestä huolehtivana synnyttäjänä.

Tänään kansainvälisenä naistenpäivänä Venäjällä hemmotellaan naisia muhkeilla ruusukimpuilla. Juhlapäivä on yksi venäläisten tärkeimmistä.

Sukupuolten välisestä tasa-arvosta ei naistenpäivänä puhuta, eikä se näytä häiritsevän juuri ketään – ei edes itse naisia.

Päinvastoin, moni venäläisnainen pitää miesten ylivaltaa aivan luonnollisena. Aiemmin haastattelemani naisyrittäjäyhdistyksen jäsenen mukaan miehet ovat luotu älyltään ylivoimaisiksi.

Suomalaisena ajatus tasa-arvon hylkäämisestä tuntuu yksinkertaisesti väärältä. Venäläisiä puolestaan ihmetyttää suomalaisten naisten itseriittoisuus.

Erkka Mikkonen

Kirjoittaja on Ylen Venäjän-kirjeenvaihtaja. Hän kommentoi tässä blogissa naapurimaan ajankohtaisia asioita ja korostaa, että Venäjää ja venäläisiä ei pidä sekoittaa keskenään

Aiheesta voi keskustella 9.3. klo 23.00 asti.

Lue myös

Erkka Mikkonen: Venäläisille raja laittoman ja laillisen välillä on häilyvä, eikä se ole mikään yllätys

Erkka Mikkonen: Haluavatko venäläiset sotaa? Ainakin kansalaisia valmistellaan sitä varten

Erkka Mikkonen: Venäjä tekee venäläisten rakastamisesta vaikeaa

Jotkin Pohjois-Suomesta etelään saapuvat junat kulkevat aamulla huomattavasti aikataulusta jäljessä, VR kertoo verkkosivuillaan.

Syynä myöhästymisiin on yhtiön mukaan muun muassa henkilövahinko.

Esimerkiksi eilen illalla Kolarista kohti Helsinkiä lähtenyt pikajunavuoro 270 kulkee aikataulusta yli kaksi tuntia jäljessä. Myös Kemijärveltä eilen lähtenyt Intercity 274 pääsee Helsinkiin arviolta yli puolitoista tuntia myöhässä.

Muun junaliikenteen vuoksi myös Helsingistä Rovaniemelle matkalla oleva Intercity 273 saapuu määränpäähän arviolta puoli tuntia myöhässä.

Italia eristää useita maakuntia maan pohjoisosassa koronaviruksen leviämisen estämiseksi. Alueella asuu noin 16 miljoonaa ihmistä eli neljännes Italian väestöstä. Määräys koskee Milanoa ympäröivää Lombardian aluetta sekä ainakin 15 maakuntaa.

Pääministeri Giuseppe Conte kertoi puoliltaöin hallituksen päätöksestä, jonka mukaan näiden maakuntien alueelta ei saa poistua eikä niiden alueelle matkustaa. Conten mukaan rajoituksiin voidaan tehdä vain harvoja poikkeuksia, esimerkiksi sairaustapauksissa.

Rajoitukset tulivat voimaan heti sunnuntaina, ja rajoitusalueilla poliisilla on oikeus pysäyttää ihmisiä ja kysyä syytä heidän liikkumiseensa.

Määräysten soveltamisesta ei ollut sunnuntaiaamuna tarkkaa tietoa. Hallituksen asetuksessa ei mainita esimerkiksi tavaroiden kuljetusta alueelle tai sieltä pois.

Koronatartuntojen määrässä nähtiin Italiassa lauantaina suurin hyppäys epidemian aikana. Koronavirustartuntojen määrä lisääntyi Italiassa perjantain jälkeen yli 1 200 tapauksella. Tartunnan saaneita on nyt yli 5 800. Koronaviruksesta parantuneita kerrottiin lauantaina olevan lähes 600.

Koronavirukseen on kuollut Italiassa yli 230 ihmistä. Perjantaista kuolleiden määrä nousi yli 30:llä.

Ravintoloissa ja kaupoissa pidettävä metrin turvaväli

Italian järeät toimet jatkuvat 3. huhtikuuta asti eli vajaan neljän viikon ajan.

Pääministeri Conten mukaan koulut ja yliopistot pysyvät tuon ajan Pohjois-Italian eristysalueilla suljettuina. Alueella ei järjestetä minkäänlaisia kulttuuri-, urheilu- tai uskonnollisia tapahtumia eikä messuja. Myöskään häitä tai hautajaisia ei toistaiseksi järjestetä.

Elokuvateatterien, teatterien, pelihallien, bingojen ja yökerhon toiminta keskeytetään. Kuntosalit, uimahallit ja kylpylät on suljettava. Ammattimaiset urheilutapahtumat sallitaan, mutta niihin ei saa päästää yleisöä.

Kaupat sekä ravintolat ja kahvilat saavat olla auki kello 6–18, mutta omistajien on varmistettava, että asiakkaat pysyvät vähintään metrin päässä toisistaan. Kauppakeskukset on pidettävä suljettuina viikonloppuisin.

Uutista on korjattu klo 10.26: Lisätty karttaan puuttuneet kolme aluetta. Uutista on päivitetty klo 11.27: Lisätty hallituksen antaman asetuksen yksityiskohtia.

Lue täältä kaikki tuoreimmat tiedot koronaviruksen tilanteesta

Turkulainen Aksel Kankaanranta on Suomen tämänvuotinen Euroviisu-edustaja. Kankaanrannan kappale Looking Back äänestettiin Uuden Musiikin Kilpailun voittajaksi myöhään lauantai-iltana.

Kisa oli tiukka. Ennakkosuosikki Erika Vikman ja Cicciolina jäi täpärästi toiseksi.

Kankaanranta oli voitosta hämillään. Hän kertoi tuoreeltaan Yle Uutisten haastattelussa, että tulos yllätti, ja että pisteidenjaossa oli kuumat oltavat.

– En ole ikinä jännittänyt niin paljon, Kankaanranta sanoi.

Kankaanranta sai yleisöltä 94 pistettä ja kansainvälisiltä raadeilta 76 pistettä eli yhteensä 170 pistettä. Erika Vikman sai yleisöltä 99 pistettä ja raadeilta 58 pistettä eli yhteensä 157 pistettä.

Kankaanranta sai siis yleisöltä lähes yhtä paljon pisteitä kuin ennakkosuosikki Vikman.

– Tarpeeksi, että meni yli rajan. Kiitos kaikille, jotka äänestivät. Olette hyvin ihania.

Kankaanranta arveli, että voiton avaimet oli tunteissa ja niiden välittämisessä.

– Ehkä se oli yksi tekijä. Muu on spekulaatiota.

Rotterdamiin esitys viedään Kankaanrannan mukaan lähes sellaisenaan. Varmaa on, että intiimi tunnelma säilyy.

– Huhupuheiden mukaan verho tulisi sinne mukaan, mutta jotain pieniä muutoksia on kai tulossa. En kuitenkaan aio lähteä nostamaan sitä [show'ta] jonnekin, mihin se ei kuulu.

Katso koko haastattelu tästä:

Voittaja valittiin yleisön ja kansainvälisten raatien antamien äänten perusteella. Puolet äänistä tuli yleisöltä, puolet raadilta.

Tässä pisteet eroteltuna:

Kokonaispisteet

1. Aksel Kankaanranta 170
2. Erika Vikman 157
3. Tika 127
4. F3M 84
5. Catharina Zühlke 66
6. Sansa 36

Yleisö

• Erika Vikman 99
• Aksel Kankaanranta 94
• Tika 77
• Catharina Zühlke 24
• F3M 20
• Sansa 6

Kansainväliset raadit

• Aksel Kankaanranta 76
• F3M 64
• Erika Vikman 58
• Tika 50
• Catharina Zühlke 42
• Sansa 30

Suomella hyvä paikka semifinaalissa

Euroviisut kisataan Rotterdamissa toukokuussa. Suomelle arvottiin jo aiemmin esiintymispaikaksi toisen semifinaalin jälkimmäinen puolisko 14. toukokuuta.

Se on hyvä asetelma tavoitella paikkaa finaalissa, joka pidetään lauantaina 16. toukokuuta. Toisessa semifinaalissa ei ole ensimmäisen semifinaalin tavoin monia Euroviisujen kestomenestyjiä. Jälkimmäistä puoliskoa semifinaalissa pidetään menestyksen kannalta ylipäänsä ensimmäistä parempana.

Suomen lisäksi toisessa semifinaalissa esiintyvät Itävalta, Tšekki, Viro, Kreikka, Islanti, Moldova, Puola, San Marino, Serbia, Albania, Armenia, Bulgaria, Tanska, Georgia, Latvia, Portugali ja Sveitsi.

Uuden Musiikin Kilpailun finaali käytiin tänä vuonna Tampereella.

Tarkennus 8.3. klo 11.08: Kuvatekstiin lisätty tieto, että Danny on kertonut Ilta-Sanomille seuranneensa kisoja kotikatsomosta.

Naistenpäivän kunniaksi on aika juhlistaa naisia ja naiseuden voimaa. Kokosimme visaan kysymyksiä ja tietoa, miten naisia on pelätty, palvottu ja kunnioitettu historian aikana ja millaisia myyttejä naiseuteen liittyy.

Patriarkaatti eli miesten valta on varsin tuore keksintö, vaikka toisin voisi luulla. Etenkin alkuperäiskansojen keskuudessa on yhä nähtävissä, miten naisten valta toimii.

Naisten voiman ja matriarkkojen historiaa avasivat visaa varten dosentti, kulttuurintutkija ja tietokirjailija Kaarina Kailo sekä dosentti, uskontotieteilijä ja tietokirjailija Risto Pulkkinen.

Lähteinä myös Yuval Noah Hararin Sapiens: Ihmisen lyhyt historia ja Choo WaiHongin Naisten valtakunta - Kiinalaisen vuoristoheimon salattu maailma -teokset.

Testaa, kuinka hyvin tunnet naiseuden voiman!

Vain muutama kymmenen metriä tienlaidasta metsään, ja vastaan tulee suomalaismetsässä melko harvinainen ilmestys.

Maassa lahoava puunrunko.

Lahopuun määrästä näkee, ettei hakkuukone ole käynyt metsässä vuosikausiin.

Nuuksion kansallispuistoon kuuluvalla alueella on käynnissä hidas muutos, jossa metsä tekee paluuta lähelle luonnontilaa.

Sellaisessa metsässä puut kaatuvat omassa tahdissaan ja jäävät niille sijoilleen.

Luonnontilaista metsää on Suomen metsistä alle kolme prosenttia, suojeltua metsää vain kuusi. Loppu on metsäteollisuuden käytössä.

Niissä metsissä puut eivät juuri ehdi kaatua itsekseen.

Greenpeacen tuore Suomen-johtaja Hanna Paulomäki harppoo yli lahopuiden kohtaan, jossa kansallispuisto päättyy ja yksityismetsä alkaa.

Hakkuuaukea on vastassa heti rajalla. Suometsä sen toisella puolella on kaadettu vain muutamia viikkoja sitten.

Sama metsä oli tarkoitus muuttaa suojelualueeksi. Uhanalaisia luontoarvoja sisältäneestä Kirkkonummen Soidensuosta tehty suojeluvaraus maakuntakaavaan.

Nyt on suojelu myöhäistä. Puiden tilalla ammottavat syvät, hakkuukoneen jättämät ajourat.

– En kuitenkaan halua syyllistää metsänomistajaa. Hänellä ei ehkä ole ollut tarpeeksi tietoa tai tarjottu muita vaihtoehtoja, Paulomäki sanoo sovittelevasti kantojen ja oksakasojen keskellä.

Kirkkonummelaisella hakkuuaukealla Greenpeace on tehtävänsä ytimessä. Ympäristöjärjestö valvoo siellä, missä viranomaisen kenot loppuvat.

Metsän hakkaaminen on Suomessa tarkasti säänneltyä puuhaa. Tästäkin hakkuusta on ensin tehty metsänkäyttöilmoitus metsälakia valvovaan Metsäkeskukseen.

Ilmoitus on hälyttänyt järjestelmässä suojeluvarauksen takia. Sen jälkeen asiaa on selvitetty ELY-keskuksessa.

Ylen tietojen mukaan hakkuulupa kuitenkin annettiin, sillä suojelualue ei ollut ehtinyt läpäistä byrokratiaa. Kunnan yleiskaavassa oli jäljellä merkintä, että metsää saa käyttää metsätalouteen.

Oikeastaan koko alueen piti olla yksi kansallisesti suojelluista suoalueista.

Se oli listalla, kun hallitus laati kuusi vuotta sitten silloisen ympäristöministeri Ville Niinistön (vihr.)johdolla soidensuojelun täydennysohjelman. Ohjelmaan piti lisätä erityisesti eteläsuomalaisia soita, joita olisi lunastettu ja suojeltu lailla.

Sitten vihreät lähti hallituksesta ja uusi ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) pysäytti hankkeen. Pakoksi aiottu suojelu muuttui vapaaehtoiseksi.

– Tämä hakkuu on esimerkki siitä, että vapaaehtoinen suojelu ei toimi, Paulomäki sanoo.

Metsätienlaidasta löytyy toinenkin syypää siihen, että suojeluun aiottua metsää ylipäätään hakataan.

Puupinoon kiinnitetty Metsä Groupin lappu. Yhtiö on ostanut osan puista.

Siinä on rako, johon järjestö voi iskeä. Maine ympäristön kannalta vastuullisena toimijana on puumarkkinoilla kovaa valuuttaa.

Siksi metsäyhtiöt pitävät meteliä FSC-sertifioidusta sekä niin sanotusta kontrolloidusta puusta, joka on hankittu kestävästi. Myös Metsä Group on kertonut käyttävänsä pelkästään puuta, jonka kaataminen ei uhkaa korkeita suojeluarvoja.

– Onhan se outoa, että yhtiö ostaa puuta tällaiselta alueelta, Paulomäki tyytyy toteamaan. Greenpeace on valittanut siitä yhtiöön.

Paulomäelle maa jalkojen alla on suojelutyössä uutta. Viime vuodet hän on seilannut merillä katsomassa, mitä ammattimainen massakalastus tekee pohjassa asustaville eliölajeille.

Paulomäki asui Tanskassa ja työskenteli merien suojeluun keskittyvässä Oceana-järjestössä.

Suuri osa maailman kalansaaliista pyydetään trooleilla – valtavilla verkoilla, joita vedetään pitkin merenpohjia. Paulomäki seurasi tutkimusristeilyillä sukellusrobottia ja keräsi näytteitä pohjasta.

– Troolattu merenpohja on kuin vedenalainen avohakkuu. Se on tyhjä raiskio, josta alkuperäinen luonto on poistettu, hän sanoo.

Tanskassa Paulomäki sai kokea, miten ympäristöjärjestö painavimmillaan vaikuttaa.

Hän oli mukana tutkimusaluksella, joka löysi merenpohjasta harvinaisen äyriäislajin, jonka luultiin troolauksen myötä kadonneen.

Löydön jälkeen alue tutkittiin uudelleen, ja tanskalaispoliitikot perustivat Tanskan ja Ruotsin väliselle merialueelle kuusi uutta suojelualuetta. Nyt niillä rajoitetaan kalastusta.

Paulomäki vastasi poliittisesta vaikuttamistyöstä ja vietti paljon aikaa Brysselissä, jossa järjestö pyrki vaikuttamaan meriä käsitteleviin EU:n lakialoitteisiin.

Politiikka sai kiinnostumaan myös paluusta kotimaahan.

Kun istuva hallitus kirjasi ohjelmaansa maailman kunnianhimoismmat ilmastotavoitteet, Paulomäki ajatteli, että Suomessa on mahdollisuus olla mukana jossain suuressa.

– Täällä on paljon hyvää käynnissä. Toivottavasti tämä momentum myös jatkuu.

Tanskassa vietettyjen vuosien jälkeen Paulomäki erottaa herkästi ympäristökeskustelun sävyjä.

Pienessä, merten ympäröimässä valtiossa ilmastoon ja ympäristöön liittyvä keskustelu pyöri kalastuksen lisäksi lihateollisuudesssa ja maataloudessa, maan tärkeimmissä elinkeinoissa.

Suomessa taas repivin ympäristökeskustelu käydään juuri metsistä – vanhasta vientiteollisuuden kivijalasta.

Metsiensuojeluun liittyvät Greenpeacenkin suurimmat voitot.

Järjestö pysäytti 2000-luvun alussa Metsähallituksen hakkuut Ylä-Lapissa yhdessä saamelaisten kanssa.

Aktivistit leiriytyivät Inariin ja estivät hakkuiden etenemisen vanhoihin metsiin.

Lopulta mentiin yhteisen neuvottelupöydän ääreen. Se on Paulomäen mielestä yhä järjestön suurin saavutus.

– Ne metsät jäivät pystyyn, hän sanoo.

Metsäleirit, hiililaivoille ja öljynporauslautallekiipeäminen.

Kun kansalaistottelemattomuuteen profiloitunut järjestö tuli Suomeen 1980-luvun lopulla, vastaanotto oli pitkään torjuva. Vielä 2000-luvun saattoi kuulla puhuttavan terroristeista.

Se kertoo suomalaisesta yhteiskunnasta, sanoo Paulomäen edeltäjä Sini Harkki. Hän johti järjestöä viimeiset kuusi vuotta.

Harkin mukaan Suomessa on ollut poikkeuksellisen vieroksuva suhtautuminen aktivismiin. Sen ja vakavan yhteiskunnallisen keskustelun yhdistämistä ei ensin ymmärretty.

– Yhdysvalloissa yliopistoissa on jopa kansalaistottelemattomuuden professoreita. Meitä yritettiin painaa marginaaliin, Harkki muistelee.

Harkin aikana keskustelukulttuuri muuttui Suomessa suurin harppauksin. Hän piirtää rajan kymmenen vuoden taakse, jolloin keskustelu ilmastonmuutoksesta alkoi läpäistä koko yhteiskuntaa.

Greenpeacesta kasvoi samalla toimija, joka alkoi vaikuttaa muutenkin kuin metsäleiristä käsin.

– Koko järjestön viesti muuttui valtavirraksi. Samalla Suomesta tuli avoimempi ja kansainvälisempi yhteiskunta, Harkki sanoo.

Metsässä rämpiminen onkin harvinaista uuden Greenpeace-johtajan kalenterissa.

Älä kirjota sinne, että olemme luopuneet kansalaistottelemattomuudesta, etteivät metsäyhtiöt luule, ettei meitä tarvitse pelätä. Hanna Paulomäki, maajohtaja, Greenpeace

Hanna Paulomäen päivät täyttyvät tapaamisista ministereiden ja isojen pörssiyritysten kanssa. Hän on käynyt hiljattain esimerkiksi hiilivoimalakohun keskellä rypevän Fortumin pakeilla.

– Vaikka asioista ollaan eri mieltä, keskusteluyhteys on.

Aktivismia ja tempauksia ei ole silti hylätty, Paulomäki vakuuttaa.

– Älä kirjota sinne, että olemme luopuneet kansalaistottelemattomuudesta, etteivät metsäyhtiöt luule, ettei meitä tarvitse pelätä, hän nauraa.

Siihen on tullut hiljattain myös kehoitus korkealta taholta, Paulomäki huomauttaa ja viittaa YK:n entiseen ilmastojohtajaan Christina Figueresiin. Tämä yllyttää tuoreessa kirjassaan tottelemattomuuteen, jotta ilmastoteot saataisiin maaliin.

Viestintäyhtiö Tekiriin siirtyneestä Sini Harkista kasvoi Greenpeace-vuosinaan näkyväyhteiskunnallinen keskustelija. Paulomäki on vasta ehtinyt vilahtaa julkisuudessa, kun hän ojensi pääministeri Sanna Marinille (sd) jalkapallokapteeni Tim Sparvin pelipaidan kannustaakseen hallitusta ilmastotekoihin.

Paidasta tuli lopulta hallituksen ilmastokokouksen suurin uutinen. Se oli Paulomäelle pettymys.

– Olisin tietenkin toivonut, että sieltä olisi tullut jo selkeitä tekoja. Esimerkiksi turpeesta tai haitallisista yritystuista luopuminen olisi pitänyt saada jo hallitusohjelmaan, hän sanoo.

Paulomäki on koulutukseltaan ekologi. Hän päätyi opiskelemaan yliopistossa biologiaa, sillä partioharrastus ja perheen kanssa retkeily kuuluvat lapsuuden vahvimpiin kokemuksiin.

Ympäristöjärjestön johtajana hän toivoo jättävänsä jäljen siihen, että suomalaiset heräisivät ilmastonmuutoksen lisäksi myös lajien katoamiseen.

Nyt metsistä puhutaan lähinnä hiilinieluina. Monimuotoisuus on jäänyt jalkoihin.

Avohakkuut pirstovat metsiä ja jättävät lajeille jää yhä ahtaammaksi käyviä elinympäristöjä, Paulomäki kertoo.

Aukko kirkkonummelaisessa yksityismetsässä vaikuttaa suoraan myös lajeihin Nuuksion kansallispuistossa.

Paulomäki osoittaa sormella hakkuaukean ja kansallispuiston rajalle kaivettu ojaa. Sen on tarkoitus kuivattaa yksityistä suomaata, jotta uusi talousmetsä kasvaisi siellä nopeammin.

Ojan vaikutus ulottuu kuitenkin paljon kaemmas.

– Tämä oja kuivattaa myös kansallispuiston sisällä olevaa suota. Ojien mukana huuhtoutuu ravinteita, jotka rehevöittävät vesistöjä aina Itämerta myöten.

Keskustelu on avoinna 9.3. klo 23 asti.

Pääministeri Sanna Marin (sd.) sanoo ymmärtävänsä Kreikan toimintaa poikkeuksellisessa tilanteessa, joka on syntynyt Turkin ja Kreikan rajalle.

Marin jakaa EU:n näkemyksen, jossa Turkki on tarkoituksellisesti ajanut pakolaiset rajalle.

– Näyttäisi jopa siltä, että Turkki on painostanut ihmisiä lähtemään rajalle ja hakemaan turvapaikkaa Euroopasta. Tämä on tottakai täysin tuomittavaa, Euroopan unioni on tämän yhdessä tuominnut, Marin sanoi Ylen pääministerin haastattelutunnilla.

Rajalta on tullut kuvia, joissa Kreikka esimerkiksi huitoo kepeillä rajanylittäjien veneitä ja ampuu kumiluoteja veteen.

– On viitteitä siitä Kreikan viranomaiset ovat käyttäneet ehkä liioiteltua väkivaltaa alueella torjuakseen tulijoita. Myös tämä on tuomittavaa, ei väkivalta ole missään nimessä hyväksyttävää.

Marin kuitenkin huomauttaa, että on eri asia jos viranomaisiin kohdistuu uhkaa.

Kreikka on ilmoittanut keskeyttävänsä turvapaikkahakemusten vastaanottamisen kuukaudeksi. Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) arvioi perjantaina, että Kreikka toimii väärin ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tutkii tilanteen jälkikäteen. Silti Ohisalon mukaan Suomi tukee Kreikkaa yhdessä muun Euroopan kanssa.

Marin odottaa niin ikään EIT:n tutkivan tilanteen myöhemmin. Pääministerin mielestä ei Suomen asia arvioida, toimiiko Kreikka oikein vai vääriin.

Pääministeri sanoo myös ymmärtävänsä Kreikan toimia tilanteessa.

– Itselläni riittää siihen ymmärrystä, että poikkeuksellisessa tilannessa, jossa on viitteitä hybridivaikuttamisesta ja painostuksesta, Kreikka on siihen reagoinut ja itse ymmärrän myös tätä.

Marinilta kysyttiin myös, miten Suomi toimisi, jos joutuisi vastaavaan tilanteeseen.

– Meillähän tälläkin hetkellä on lainsäädännössä mahdollisuus siihen, että tällaisissa tilanteissa olisi mahdollisuus sulkea rajat väliaikaisesti ja sitä kautta rajoittamaan maahantuloa. Suomi on myös varautunut siihen, jos meitä kohtaan vastaavanlaista toimintaa tehtäisiin.

Marinin mielestä asiasta olisi hyvä käydä keskustelua kaikkien eduskuntapuolueitten kesken.

"Eri keskustelu", jos puhutaan sopimuksista irtautumisesta

Presidentti Sauli Niinistö sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa, että kansainvälisiä sopimuksia ei luotu tilanteisiin, joihin niitä on sovellettava nyt. Presidentin mielestä olisi käytävä vakavat keskustelut siitä, miten toimitaan. Presidentin mielestä olisi pohdittava, otetaanko kaikki turvapaikkahakemukset vastaan.

– Itse näen, että Suomi on sitoutunut kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja niistä pidetään kiinni. Jos sitten halutaan käydä keskustelua näistä sopimuksista irtautumiseksi, se on aivan eri keskustelu kuin akuutti tilanne tällä hetkellä tuolla rajalla. On ihan eri keskustelu käydä keskustelua, halutaanko irrottautua sopimuksista, Marin sanoo.

Marinin mukaan asia ei ole mustavalkoinen, eikä Kreikka hänen nähdäkseen halua irtautua sopimuksista. Väliaikaisesti se kuitenkin rajoittaa turvapaikkahakemuksia, ja syynä on poikkeuksellinen, hybridivaikuttamisen viittaava tilanne, Marin kuvaa.

Marin toivoo, että Eurooppa pääsisi eteenpäin yhteisen turvapaikkapolitiikan rakentamisessa, kun Turkin ja Kreikan rajan tilanne luo siihen painetta.

Vielä 1990-luvun lamavuosina työvoimatoimistot välittivät työttömille naisille pestejä topless-baareissa. Sittemmin ajat ovat muuttuneet, sillä nyt nainen voi olla vaikkapa pääministeri.

Tutkijoiden mukaan työelämässä sukupuolirooleja ylläpidetään silti edelleen.

Samaa viestii YK:n kehitysohjelma UNDP:n tuore raportti. Selvitys käsittelee naisiin kohdistuvia ennakkoluuloja.

Kyselyssä noin puolet suomalaisista vastaajista piti naisia miehiä huonompia eri osa-alueilla. Moni koki miesten olevan parempia esimerkiksi liike-elämässä ja poliittisina johtajina.

Raportin kysely kattoi 80 prosenttia maailman väestöstä.

Kuitenkin tämän päivän Suomessa nainen saa päättää, haluaako armeijaan, ja syrjintä esimerkiksi raskauden perusteella on laitonta.

Mutta tiesitkö, että ennen 90-lukua avioliiton sisäisestä raiskauksesta ei saanut lain edessä rangaistusta? Lakimuutos tapahtui Suomessa myöhään verrattuna muihin EU-maihin. Esimerkiksi Ruotsissa raiskaus avioliitossa on ollut rikos 60-luvulta lähtien.

1990-luvulla talouden lama koetteli suomalaista yhteiskuntaa rujoin ottein. Noina vuosina perustettiin topless-baareja, joissa naistyöntekijät tarjoilivat anniskeluravintolan tuotteita rinnat paljaina.

Tasa-arvoista työelämää tutkineen Marjut Jyrkisen mukaan taloudellisen ahdingon kynnyksellä naisten oikeuksia poljettiin: Koska työtä oli vaikea saada, monet joutuivat ottamaan sen, mitä oli tarjolla.

– Viranomaiset olivat täysin hukassa kansainvälistyvän seksi- ja erotiikkabisneksen keskellä. Jopa työvoimatoimistot välittivät naisille töitä topless-ravintoloihin, Jyrkinen kertoo Helsingin yliopistosta.

Kun kaikenlaisiin töihin oli pakko suostua, ammattiliitot ryhtyivät kampanjoimaan topless-baareja vastaan.

– Hotelli- ja ravintolatyöntekijöiden liitto kehittivät “Paita päällä töihin” -kampanjan, joka käsitteli nimenomaan palvelualaa ja siellä työskentelevien naisten oikeuksia, Jyrkinen sanoo.

1990-luvun suurimpana törkypostina tunnetaan niin sanottu Kikkelikortti-episodi.

Tuolloin tasa-arvoasialain neuvottelukunnan tutkija Marianne Laxén sai valtakunnansovittelijaksi valitulta Jorma Reiniltä ja hänen ystäviltään pornograafisen postikortin Lapin erämailta. Myöhemmin Reini pyysi korttia julkisesti anteeksi.

Seksististä puhetta ei nykyään enää suvaita, toteaa suomalaisen yhteiskunnan historiaa tutkinut Pirjo Markkola Tampereen yliopistosta.

– En pysty kuvittelemaan, että tuollaisessa tehtävässä olevat miehet enää erehtyisivät tuollaisen kortin lähettämiseen. Avoimen halveksunnan osoittaminen on siirtynyt marginaaliin, hän toteaa.

Vuosituhannen vaihtuessa naiset alkoivat yhä kiivaammin astua politiikkojen ja vallanpitäjien saappaisiin.

Myös perhe-elämä on muuttunut tasa-arvoisemmaksi, kun vuosikymmenien aikana isien oikeuksia on vahvistettu esimerkiksi vapailla.

Harva ihmettelee enää hoitopöytää miesten vessassa, sanoo tasa-arvopolitiikan tutkija Hanna Ylöstalo Turun yliopistosta.

– Isät osallistuvat merkittävästi enemmän lastensa elämään kuin 30 vuotta sitten.

Kuitenkin lähes viidennes naisista on edelleen määräaikaisessa työsuhteessa. Pätkätyö on yleistä varsinkin naisilla, jotka ovat perheenperustamisiässä.

Seksuaalinen itsemääräämisoikeus on ollut esillä erityisesti 2010-luvun loppupuolen Me too -liikkeen yhteydessä.

– Omassa nuoruudessa ei ollut muita keinoja käsitellä häirintää kuin epämääräinen likainen tunne ja itseinho. Nykyisin asioita voi nostaa julkisesti esille, sanoo tasa-arvopolitiikan tutkija Hanna Ylöstalo.

Vaikka keskustelu on ottanut suuria harppauksia eteenpäin, seksististä puhetta esiintyy silti edelleen, kertoo Naisjärjestöjen keskusliiton pääsihteeri Terhi Heinilä.

– Työelämä on siistiytynyt seksistiseen puheen osalta, mutta ei todellakaan kaikilla aloilla.

Onko tasa-arvo nyt valmis?

Yhteiskunnassa on edelleen muutamia tasa-arvon ikuisuuskysymyksiä, joita ei ole vieläkään saatu ratkaistua, sanoo tasa-arvopolitiikan tutkija Hanna Ylöstalo.

Keskimäärin naisen palkka on noin 16 prosenttia miehen palkkaa pienempi.

Viimeisimmät samapalkkaisuusohjelman neuvottelut keskeytettiin helmikuussa, kun palkkaerojen kaventamisen toimenpiteistä ei päästy yksimielisyyteen.

Tuloerojen lisäksi Suomessa on edelleen vahvasti naisten ja miesten aloja.

– Samapalkkaisuuspolitiikka on ollut häpeällisen huonoa. Sitä ei ole pystytty millään toimenpiteillä edistämään. Kaikki ovat sitä mieltä, että naisten tekemät työt, hoivatyö ja varhaiskasvatus, on tärkeää työtä, mutta niistä ei haluta maksaa.

Myös perhevapaat pienentävät naisten palkkoja. Vähintään kolme vuotta työmarkkinoilta poissa olleet äidit ansaitsevat töihin paluun jälkeen lähes viidenneksen vähemmän kuin lapsettomat naiset.

Palkkaerojen lisäksi Suomessa on edelleen vahvasti naisten ja miesten aloja.

Naisten oikeudet ja sukupuolten tasa-arvo ovat tänään sunnuntaina juhlittavan naistenpäivän suurimmat teemat, joita vaalittiin myös vuonna 1995 laaditussa Pekingin julistuksessa.

Julkilausumaa pidetään edelleen edistyksellisenä avauksena tasa-arvon edistämiseksi. Linjaus esittelee konkreettisia tavoitteita, joihin Suomikin on sitoutunut.

Pekingin julistus täyttää tänä vuonna 25 vuotta. Vaikka vuodet ovat vierineet, tapellaanko edelleen samoista asioista?

Keskustelu on auki 9.3. klo 23 asti.

Lue lisää:

Vuosi 2020, ja naiset saavat yhä pienempää palkkaa kuin miehet – miksi? Se johtuu ikivanhasta sopimuksesta, joka jätti pitkät jäljet

Niina Murto, 34, työskentelee ammatissa, jossa kolme mieskollegaa on hyvä luku – katso, mitkä alat ovat muuttuneet naisvoittoisiksi

Pitkäjärven koulu Pirkanmaalla on suljettu koronaviruksen takia ensi viikon ajan. Lisäksi noin 90 oppilasta ja osa henkilökunnasta asetetaan karanteeniin.

Kangasalan opetuspäällikkö Merja Lehtonen sanoo, että sairastunut kuuluu opetushenkilökuntaan. Hän ei ota kantaa, onko tartunta peräisin Pohjois-Italiasta.

Lehtosen mukaan oli jollakin tavalla odotettua, että virus iskee myös Pirkanmaalle ja toiseen kouluun Helsingin Viikin jälkeen.

– Tämä osui nyt meille. En ollut hirvittävän yllättynyt, Lehtonen sanoo.

Tartunta osui opetushenkilökuntaan

Kangasalla Pitkäjärven yläkoulussa on altistunut tartunnalle noin 90 oppilasta ja osa henkilökunnasta. Kaikkiin altistuneisiin otetaan Pirkanmaan sairaanhoitopiirin mukaan yhteyttä ja kaikki altistuneet asetetaan karanteeniin.

Lehtosen mukaan kaikkiin oppilaisiin ei ole ehditty ottaa yhteyttä mutta heihin otetaan. Tieto sairastumisesta tuli opetuspäällikölle lauantaina illalla ja sen jälkeen kokoontui kunnan valmiusryhmä.

Koska altistuneissa on paljon opetushenkilöstöä, koulun tiloissa tapahtuva lähiopetus keskeytetään alkavaksi viikoksi. Koulun tilat eivät ole tartuntavaarallisia ja niitä voidaan sairaanhoitopiirin käyttää normaalisti muuhun toimintaan.

Pitkäjärven koulu sijaitsee Kangasalla aivan Tampereen rajan tuntumassa. Pitkäjärven koulussa toimivat vuosiluokat 7–10, oppilaita lukuvuonna 2018–2019 on noin 470.

Ei paniikkia perheissä

Pitkäjärven vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja Anne-Maarit Elo on juuri kuullut uutisesta. Hänen lapsensa kuuli asiasta tekstiviestillä. Uutinen ei aiheuttanut paniikkia, mutta monia avoimia kysymyksiä on vielä.

– Teinin eka reaktio, oli että: jes ei koulua. Tuolla hän pelaa kaverin kanssa netissä.

Elolla ei ole tietoa, onko lapsi ollut lähikontaktissa sairastuneeseen. Hän aikoo olla esimieheensä yhteydessä, pitääkö myös hänen olla poissa töistä.

– Jos puhelinsoitto tulee, soitan pomolle, jos jään kotiin. En aio ottaa riskiä töissä, missä kohtaan paljon ihmisiä.

Perheessä on neljä henkilöä. Tätä ennen koronavirus oli tullut lähelle vain uutisista. Mieleen oli juolahtanut, pitääkö ostaa hernekeittopurkki karanteenin varalle.

Nyt karanteeni tuo uutisen eri tavalla konkreettiseksi, koska periaatteessa kuka tahansa vanhempi Suomessa voisi kohdata vastaavan tilanteen.

Elo on kuitenkin toiveikas, että kotona olo sujuu hyvin.

– Eiköhän me selvitä tästä.

Samaa sanoo toinen Vanhempainyhdistyksen äiti Hanna Majanmaa. Hänen mukaansa 14-vuotias oli ilmoittanut karanteenista iloisena. Majanmaa oli myös saanut koululta Wilma-viestin.

Perhe ei tiedä, onko altistumista tapahtunut.

– Meillä ei ole minkäänlaista paniikkia. Olemme odottaneet, koska virus kosahtaa ja nyt se kosahti näin lähelle.

Majanmaa odottaa lisätietoa illan tiedostustilaisuudesta. Pirkanmaan sairaanhoitopiiri järjestää infon viideltä aiheesta.

Hanna Majanmaa sanoo, että voi tehdä tarvittaessa etätöitä ensi viikolla.

Kangasalan terveyspalveluiden koronavirusneuvontapuhelin toimii sunnuntaista 8.3.2020 klo 16 alkaen numerossa 03 5655 4020. Neuvontapuhelimesta Kangasalla asuvat saavat yleisluonteista neuvontaa koronavirusinfektiosta joka päivä kello 8–21.

Myös muita tartuntoja Pirkanmaalla

Kahteen muuhun Pirkanmaalla perjantaina ja lauantaina todettuun tartuntaan liittyy altistumisia Tampereen yliopistolla. Tiedossa olevia altistuneita on alle 20.

Heihin on oltu yhteydessä ja heidät on asetettu karanteeniin. Pääosa altistuneista on Rakennetun ympäristön tiedekunnan opiskelijoita Hervannan kampukselta. Yliopiston tilat eivät ole tartuntavaarallisia ja niitä voidaan sairaanhoitopiirin mukaan käyttää normaalisti.

Lue lisää:

Lue uusimmat tiedot koronaviruksesta: Italian toimien vaikutus turisteihin ei vielä tiedossa, hallitus eristää miljoonia ihmisiä Pohjois-Italiassa

Kangasalla keskeytetään opetus 500 oppilaan Pitkäjärven koulussa koronaviruksen vuoksi, 90 oppilasta altistunut – katso info suorana klo 17

Kangasalla Pitkäjärven koulussa noin 90 oppilasta ja osa henkilökunnasta on altistunut koronavirustartunnalle, kertoi Pirkanmaan sairaanhoitopiiri sunnuntaina.

Sairaanhoitopiirin mukaan opetus Pitkäjärven koulussa keskeytetään alkavaksi viikoksi ja kaikki tartunnalle altistuneet laitetaan karanteeniin.

Tampereen yliopistollinen sairaala järjestää asiasta tiedotustilaisuuden klo 17. Voit seurata tiedotustilaisuutta suorana tässä artikkelissa.

Sairaanhoitopiirin mukaan altistumiset liittyvät uusimpiin todettuihin tartuntoihin Pirkanmaalla, joista yksi liittyy Kangasalla Pitkäjärven kouluun ja kaksi Tampereen yliopistoon.

Kangasalla Vatialassa aivan Tampereen rajan tuntumassa toimivassa yläkoulussa on vajaat 500 oppilasta. Sairaanhoitopiirin mukaan koulun tilat eivät ole tartuntavaarallisia ja niitä voidaan käyttää normaalisti muuhun toimintaan.

Myös Tampereen yliopiston opiskelijoita on altistunut koronavirukselle. Sairaanhoitopiirin mukaan altistumiset liittyvät Tampereella perjantaina ja lauantaina todettuihin tartuntoihin.

Pääosa altistuneista on rakennetun ympäristön tiedekunnan opiskelijoita Hervannan kampukselta, kerrotaan sairaanhoitopiirin tiedotteessa. Heitä on alle 20, ja heidät on laitettu karanteeniin.

Lue lisää:

Koronaviruksen sulkeman koulun vanhemmat joutuvat nyt miettimään, voiko töihin mennä – äidin mukaan teinin ensireaktio kertoo, ettei paniikkia ole

Lue uusimmat tiedot koronaviruksesta: Italian toimien vaikutus turisteihin ei vielä tiedossa, hallitus eristää miljoonia ihmisiä Pohjois-Italiassa

Yle Roomassa: Uusien tartuntojen vyöry aiheutti Pohjois-Italian eristystoimet

Koulut kiinni, häät ja hautajaiset peruttu – Hallitus määrää järeitä rajoituksia Pohjois-Italian epidemia-alueille