Alla olevan valikon kautta pääset lukemaan oman maakuntasi tilanteen koronaviruksen osalta.

Lue myös:

Kysymyksiä ja vastauksia koronaviruksesta

Uusimmat tiedot koronaviruksesta

"Paennut Salomon aarre mukanaan" otsikoi New York Times.

"Jerusalemin temppelin ryöstö" kirjoitti Uusi Suometar.

Lehdistö ympäri maailman oli toukokuussa 1911 varsinaisen skuupin äärellä. Kolmen uskonnon pyhässä kaupungissa Jerusalemissa näytti tapahtuneen kaikkien aikojen ryöstö ja jäljet johtivat pyhistä pyhimpään, Temppelivuorelle.

Berliiniläisen Vossische Zeitungin mukaan Temppelivuoren laella sijaitsevasta Kalliomoskeijasta oli viety kymmenen suurta arkkua.

Ranskalainen Journal des débats pisti paremmaksi: arkkuja olikin peräti 30 ja lehden tietojen mukaan ne pitivät sisällään Mooseksen sauvan, Daavidin pojan miekan, liitonarkun ja laintaulut.

New York Times puolestaan mainitsi kuningas Salomon miekan, kruunun ja sormuksen, jonka uskottiin antavan vallan henkivoimien hallitsemiseen.

Syyllisetkin tiedettiin.

Ryöstön olivat toteuttaneet varakkaat englantilaiset arkeologit, jotka olivat jo pidemmän aikaa etsineet kuningas Daavidin hautaa.

He olivat livahtaneet yön hämärissä Kalliomoskeijaan, avanneet sisäänkäynnin pyhän kallion alla olevaan luolaan, anastaneet aarteet ja poistuneet pikavauhtia Jaffan satamassa odottaneella laivallaan.

Englantilaislehdet tunnistivat pian ryhmän johtajan, kapteeni Parkerin, vaikutusvaltaisen Morleyn jaarlin veljeksi.

Suomalaislehdistöä tapaus kiinnosti aivan erityisesti, sillä koko episodin alullepanijaksi mainittiin Viipurin Työväenopiston johtaja, filosofian tohtori Valter Juvelius.

Maanmittari vastoin tahtoaan

Valter Juvelius ja kadonneen arkin metsästys -kirjan tekijä Timo R. Stewart törmäsi Valter Juveliuksen nimeen tehdessään väitöstutkimusta suomalaisten kristittyjen yhteyksistä Palestiinaan. Juvelius oli ensimmäisiä suomalaisia, joiden tiedettiin liikkuneen alueella.

Kiinnostus lisääntyi, kun Juvelius mainittiin brittihistorioitsija Simon Sebag Montefioren Jerusalem-kirjassa.

Kuka oli tämä maanmittari, josta me emme tiedä juuri mitään, mutta jonka maailmankuulu historioitsija liitti osaksi Pyhän kaupungin historiaa?

Valter Juvelius (1865–1922) oli tosiaankin maanmittari. Mutta onneton sellainen.

Isältä periytyneen ammatin sijaan Juvelius oli kiinnostunut runoudesta, kielistä ja kaukomaista.

Runoja oli julkaistukin ja yksi niistä – Jo Karjalan kunnailla lehtii puu – on jäänyt elämään. Stewartin mukaan Juvelius oli pesunkestävä romantikko.

Valter Juvelius oli myös kiinnostunut Raamatusta. Ei niinkään uskonnollisessa mielessä kuin sarjana muinaisia tarinoita, joissa saattoi piillä historiallisen totuuden siemen.

Harrastus kasvoi lopulta väitöskirjaksi Raamatun tapahtumien ajoituksesta.

Raamattuun historiallisena lähteenä oli alettu suhtautua kriittisesti viimeistään valistuksen aikana 1700-luvulla.

Myös Juvelius piti kirjan vanhimpia kertomuksia myytteinä, mutta uskoi luotettavuuden kasvavan kun lähestyttiin ajanlaskun alkua. Muun muassa Jerusalemin temppelin ensimmäistä tuhoa vuonna 586 eaa. pidetään historiallisena tapahtumana, sillä siitä on mainintoja muissakin lähteissä.

Vastaväittäjä Knut Tallqvist huomioi Juveliuksen suhtautuneen aikalaistutkijoita luottavaisemmin Vanhan testamentin vuosilukuja koskeviin tietoihin. Väitöstutkimus kuitenkin hyväksyttiin itsenäistä ajattelua, huolellisuutta ja melkoista fantasiaa – myönteinen arvio – sisältävänä.

Tämä oli käännekohta Valter Juveliuksen elämässä. Hän irtisanoutui maanmittarin virasta ja heittäytyi vapaaksi tutkijaksi. Rohkea veto nelikymppiseltä perheelliseltä mieheltä.

Valter Juveliuksella oli kuitenkin toinenkin tutkielma, jota hän oli kehitellyt salassa väitöskirjan rinnalla. Se saattaisi kertaheitolla ratkaista Juveliuksen perheen taloushuolet.

Vanhan testamentin salaviesti

Väitöstutkimusta tehdessään Valter Juvelius oli lukenut laajasti kaikkea Vanhaan testamenttiin liittyvää kirjallisuutta.

Hän oli tutustunut muun muassa Kabbalaan, jossa juutalaisuuden pyhistä kirjoituksista etsitään salaisia viestejä, muun muassa erilaisia numeroarvoituksia

Juvelius vakuuttui siitä, että Vanhassa testamentissa on syvempiä tasoja, joihin pääsi käsiksi vain tutustumalla alkuperäiseen hepreankieliseen tekstiin.

Vanhaa testamenttia selittävästä Mišnasta Juvelius uskoi löytäneensä vihjeen siitä, että viidenteen Mooseksen kirjaan ja Hesekielin kirjaan oli kätketty salasanoma.

Juvelius kokeili erilaisia vanhoja salakirjoitusmenetelmiä – monet perustuivat tekstin sisään tietyn koodin mukaan upotettuihin kirjaimiin – ja uskoi lopulta ratkaisseensa arvoituksen.

Juvelius oli vakuuttunut, että Mooseksen ja Hesekielin kirjoissa paljastettiin, minne itse liitonarkku oli kätketty. Siis juuri se kadonnut aarre, jota Indiana Joneskin menestyselokuvassa metsästi

Liitonarkku, tai liitonarkki, oli Raamatun esineistä arvokkain. Arkku symboloi Jumalan ja juutalaisten liittoa ja sen uskottiin sisältävän kahteen kivipaateen kirjatut kymmenen käskyä.

Arkkua säilytettiin Jerusalemiin sitä varten rakennetussa temppelissä Temppelivuorella, paikalla, jossa nyt sijaitsee Kalliomoskeija.

Akaasiapuisesta, kultapäällysteisestä arkusta on tarkka kuvaus toisessa Mooseksen kirjassa. Kaikkiaan se mainitaan Raamatussa yli 200 kertaa, kunnes katoaa tarinoista sen jälkeen, kun babylonialaiset olivat tuhonneet temppelin vuonna 586 eaa.

Liitonarkkua oli etsitty vuosisatojen aikana lukuisia kertoja. Ehkä babylonialaiset olivat vieneet sen mukanaan? Vai oliko sittenkin Etiopiassa? Useimmat uskoivat, että arkku oli piilotettu joko Nebo-vuorelle Kuolleenmeren läheisyyteen tai Temppelivuoren uumeniin.

Vielä reilu sata vuotta sitten tarina liitonarkusta ja sen historiallisuudesta oli tarun ja totuuden rajalla. Muun muassa jutun alussa esitellyissä lehtiartikkeleissa ei varsinaisesti epäillä, etteikö liitonarkku olisi voinut olla ryöstösaaliin joukossa.

Vakavasti otettavat tieteentekijät suhtautuivat kriittisemmin liitonarkun historiallisuuteen – muun muassa Juveliuksen vastaväittäjä Tallqvist tyrmäsi hankkeen sen etsimisestä – mutta täysin mahdottomana sen olemassaoloa ei pidetty. Tosin Raamatun lisäksi missään muussa lähteessä liitonarkkua ei mainita.

Timo R. Stewart kertoo kirjansa käsittelevän paitsi Juveliusta ja liitonarkun etsintää, myös ajattelun historiaa: tieteellisen tutkimuksen, uskonnon, arkeologian, salatieteen ja aarteenetsinnän välisten rajojen vetämistä. Vielä 1900-luvun alussa rajat olivat varsin häilyvät.

Valter Juvelius selvästikin uskoi liitonarkun olevan todellinen esine. Raamatun salaviestien mukaan temppelin papit olivat piilottaneet sen babylonialaisilta Temppelivuoren syvyyksiin.

Ainoa tapa testata teoriaa oli mennä ja kaivaa paikoista, jotka salakirjoitus paljasti.

Kaivauksia varten Juvelius tarvitsi kuitenkin rahaa ja suhdetoimintaa hallitsevia kumppaneita.

Kapteeni Parkerin kärsivällisyys pettää

Vielä 1900-luvun alussa arkeologia oli pitkälti varakkaiden harrastajien toimintaa.

Harvalla oli arkeologin koulutus, eikä oppiainetta ollut vielä monessakaan yliopistossa. Helsingin yliopistossa arkeologiaa alettiin opettaa vasta 1920-luvulla. Arkeologian suurvallassa Britanniassakaan ei reilu sata vuotta sitten ollut kuin noin 30 ihmistä, jotka saattoivat ylpeillä koulutetun arkeologin tittelillä.

Amatöörimäisyys ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että kaivaukset olisi välttämättä suoritettu huonosti.

1800-luvun lopussa ja seuraavan vuosisadan alussa tehtiin useita merkittäviä löytöjä – muun muassa Troija ja Tutankhamonin hauta – joista saamme kiittää milloin sotilaita, milloin virkamiehiä, toisinaan myös maanmittaajia.

Ystäväverkostonsa avulla Valter Juvelius sai yhteyden englantilaiseen aatelisnuorukaiseen, kapteeni Montagu Parkeriin.

Armeijasta eronneella, yläluokkaisella Parkerilla oli aikaa, vaikutusvaltaa, ja erityisesti rahaa - ehkä hänellä olisi myös seikkailumieltä?

Juvelius matkusti Englantiin ja onnistui vakuuttamaan Parkerin siitä, että oli löytänyt reitin liitonarkun piilopaikkaan.

Juvelius, Parker ja liuta muita englantilaisen yläluokan jäseniä perustivat syndikaatin, liikeyrityksen, johon sijoittamalla sai osuuden mahdollisesti löytyvästä aarteesta.

Arkeologiset kaivaukset olivat kallista puuhaa: tarvittiin kymmenittäin kaivajia, välineistö maksoi, eikä aina selvitty ilman paikallisviranomaisten lahjontaa. Usein kaivaukset kestivät kuukausia, jopa useita vuosia, joten palkka- ja majoituskustannukset olivat merkittävä menoerä.

Juveliuksen ja Parkerin liikeyritysmalli oli arkeologiassa poikkeuksellista. Yleensä rahoitus hoidettiin lahjoituksina. Sellaiseen Juvelius ei kuitenkaan suostunut, koska se olisi tarkoittanut suunnitelman paljastumista. Tarkkaan valittu osakkaiden joukko sen sijaan sitoutui vaikenemaan hankkeesta.

Parkerin suhteilla ja näkymällä satumaisista voitoista halukkaita sijoittajia ei ollut vaikea löytää.

Kun rahoitus oli kunnossa, tarvittiin kaivauslupa. Jerusalem oli tuolloin osa ottomaani-imperiumia, joten Parker matkusti pääkaupunki Konstantinopoliin. Lupa heltisi, kun Parker tarjosi ottomaani-hallitukselle puolet löytyvistä aarteista.

Kaivaukset Jerusalemin vanhankaupungin ulkopuolella alkoivat keväällä 1909. Kyseessä oli poikkeuksellisen suuri operaatio, kaivajia oli peräti 200.

Timo R. Stewartin kirjan mukaan kaikki sujui pitkään aivan asiallisesti: luvat olivat kunnossa ja etsintä dokumentoitiin tarkasti. Kaivajat saivat palkkansa, eikä vakavia työtapaturmia sattunut.

Kahden vuoden työn jälkeen asiat menivät kuitenkin mönkään.

Kaivauksia johtanut Parker halusi ilmeisesti vauhdittaa työtä. Hän siirtyi luvallisesta kaivauspaikasta Temppelivuorella sijaitsevaan Kalliomoskeijaan, yritti tunkeutua sitä kautta luolastoon, mutta jäi kiinni.

Seurauksena oli kansainvälinen skandaali ja muslimiyhteisön raivo pyhän paikan häpäisemisestä. Syndikaatin kaivaukset loppuivat siihen.

Valter Juvelius oli tuossa vaiheessa jo palannut koti-Viipuriin, eikä tiennyt yhtiökumppanin toimista.

Aarteenetsintää vai vakavasti otettavaa arkeologiaa?

Liitonarkku jäi siis löytymättä.

Timo R. Stewart pohdiskelee kirjassaan, olivatko Valter Juveliuksen alulle panemat kaivaukset täysi fiasko, ahneiden aarteenetsijöiden amatöörimäinen puuhastelu vai sittenkin merkittävä luku arkeologian historiassa.

Raskauttavina todisteina Juveliuksen ja kumppaneiden osalta Stewart pitää kahta seikkaa: salailua ja rahoitusta.

Tieteentekemisen perusasioita on avoimuus. Stewartin mukaan Juveliuksen olisi kannattanut altistaa tutkímuksensa asiantuntijoiden vertaisarvionnille. Vaarana olisi tietysti ollut se, että enemmistö tutkijoista olisi osoittanut teorian epäpäteväksi. Toisaalta, näin olisi vältytty ajan ja rahan haaskuulta.

Suomalainen hepreankielen tuntija Tapani Harviainen osoittikin 1970-luvulla Juveliuksen salakielen vähintäänkin monitulkintaiseksi.

Myös rahoituksen perustuminen ajatukseen löytää rahassa mitattuna mahdollisimman arvokkaita esineitä vie hanketta aarteenetsinnän suuntaan. Tieteen näkökulmasta vaatimaton ruukun siru saattaa olla merkittävämpi löytö kuin kulta ja kimallus.

Epätieteelliseltä kuulostaa sekin, että liitonarkulle ja muulle mahdollisesti löydettävälle esineistölle määritettiin osakassopimuksessa rahallinen arvo. Parker arvioi esineet 40 miljoonan punnan, nykyrahassa 4–5 miljardin euron, arvoisiksi. Summan täytyy olla enemmän tai vähemmän hatusta vedetty.

Kaivausten tieteellisyyden puolesta puhuu erityisesti niiden tarkka ja asiantuntevasti tehty raportointi. Se tehtiin niin pätevästi, että Jerusalemissa kaivavat nykyarkeologit pystyvät vaivatta hyödyntämään sitä.

Stewart siteeraa kirjassa tunnettua arkeologia Flinders Petrie`ä, jonka mukaan haudanryöstön ja tutkimuksen erottaa juuri raportointi.

Myöskään se, että kukaan kaivauksiin osallistuneista ei ollut arkeologi, ei Stewartin mielestä vie pohjaa työn merkittävyydeltä.

Kuten todettua, tämä ei ollut poikkeuksellista.

Stewartin mukaan työryhmällä oli jopa keskimääräistä paremmat edellytykset onnistua: Juvelius oli tohtori alalla, joka liittyi läheisesti kaivauksiin. Armeijataustainen Parker puolestaan oli toimelias ja ilmeisen hyvä työnjohtaja.

Kultaa tai Jumalan maallista asuntoa Juveliuksen ryhmä ei löytänyt. Parkerin aiheuttaman skandaalin jälkipuinnissakin todettiin, ettei hän ollut varastanut Kalliomoskeijasta mitään.

Sen sijaan Juvelius, Parker ja kumppanit onnistuivat ajoittamaan Jerusalemin vanhimman osan, niin sanotun Daavidin kaupungin, mitä pidetään merkittävä arkeologisena saavutuksena.

Kaivuuryhmä avasi myös 700-luvulta eaa. peräisin olevan Hiskian tunnelin, joka on yhä yksi Jerusalemin arkeologian keskeisistä kohteista ja avoinna yleisölle.

Entäpä lähtöajatus yrityksestä löytää liitonarkun kaltainen esine?

Juvelius ymmärsi ottavansa riskin maineensa puolesta, kun ryhtyi hankkeeseen. Kaivausten salailu selittyy pitkältä sillä.

Toisaalta, kuten todettua, liitonarkku esineenä oli sata vuotta sitten todellisuuden ja uskomattoman rajalla. Sitä oli etsitty Juveliusta ennen ja sitä etsittiin hänen jälkeensä.

Salailun toinen syy olikin pelko kilpailevista hankkeista. Pian Juveliuksen projektin jälkeen samasta paikasta alkoi kaivaa toinen arkeologiryhmä, jota rahoitti varakas juutalaisvaikuttaja, paroni Edmond de Rothschild.

Vielä 1980-luvulla liitonarkkua yritettiin löytää Temppelivuoren sisältä - jälleen kaivauksien paljastuminen johti mellakoihin.

Historiaan Juveliuksen kaivaukset ovat jääneet juuri niiden nostattaman mellakan takia.

Muslimien ja juutalaisten yhteinen protesti kohdistui erityisesti Palestiinaa hallitsevaa ottomaani-imperiumia vastaan. Jerusalemin asukkaat kokivat vääryytenä sen, että Konstantinopolissa oli tehty kauppaa heidän maastaan löytyvistä aarteista.

Mellakointia on pidetty ensimmäisenä merkkinä Palestiinan alueella asuvien halusta päättää itse asioistaan.

Samalla sitä voi pitää varhaisena esimerkkinä nykyäänkin akuutista keskustelusta muinaisjäänteiden omistusoikeudesta.

Valter Juvelius ei enää palannut Jerusalemiin. Hän jatkoi kuitenkin vanhojen tekstien tulkintaa selvittämällä muun muassa skandinaavisten riimukirjoitusten arvoitusta.

Sekin työ jäi kesken, sillä Valter Juvelius kuoli sairauteen 57-vuotiaana.

Satoja naiskommunisteja virui Suomen vankiloissa 1920–40–luvulla. Suurin osa heistä kolkossa Hämeen keskiaikaisessa linnassa. Vajaa vuosi myöhemmin osa naisvangeista valittiin eduskuntaan kansanedustajiksi.

Hävitty sota vapautti poliittiset vangit, ja antoi kommunisteille äänioikeuden. Kurjat olot Hämeen linnassa olivat enää vain muistoissa.

– Olemme palelleet kauheasti. Päällä on kaikki villaset. Iltaisin pidän kolmet sukat jalassa ja talvipompan päällä, kertoi eräs naisvanki.

Sodanjälkeiseen eduskuntaan asteli yhdeksän Suomen Kansan Demokraattisen liiton eli SKDL:n naiskansanedustajaa. Seitsemän heistä oli aiemmin istunut vankilassa.

On harvinaista, että länsimaisessa demokratiassa parlamenttiin päästään lähes suoraan vankilasta.

Kommunistinen aatteen palo vei vankilaan yli tuhat naista

Ihastuminen sosialismin aatteeseen vei vankilaan jo 1920–luvulla. Tuomio tuli valtiopetosrikoksesta. Vuoden 1930 kommunistilait lisäsivät tuomioiden ja vankien määrää huomattavasti.

Ennen sotia oikeus tuomitsi kommunisteja kuritushuoneeseen. Sotavuosina kommunisteja ja Neuvostoliiton myötäilijöiksi epäiltyjä laitettiin turvasäilöön eli vankilaan ilman oikeudenkäyntejä.

Vankilatuomion sai kohtuullisen pienestäkin avustustoiminnasta ja osa niistä oli kovia. Joskus riitti, kun aviopuoliso oli aktiivinen kommunisti.

Tuomioiden myöhempi akateeminen tutkimus todistaa, että oikeusistuimet myötäilivät poliittista ilmapiiriä. Äärioikeistolaisen Lapuan liikkeen ja Mäntsälän kapinan jälkeen tuomittuja oli suhteellisesti huomattavasti vähemmän ja tuomiot lievempiä kuin kommunistisesta toiminnasta tuomituilla.

Usein kommunisteille annetut tuomiot olivat myös oikeutettuja. Sisällissodan jälkeen Suomessa toimi iso joukko kommunisteja, joiden päämääränä oli sosialistinen Suomi. Osa haaveili Suomea osaksi kommunistista ihannevaltiotaan, Neuvostoliittoa.

Suomen valtiollinen salainen poliisi, kommunisteja jahdannut Etsivä keskuspoliisi, oli raaka, mutta myös tehokas.

Useita poliisin menetelmiä voi pitää rikollisina jopa tuon ajan käytännöissä. Kidutus kuulusteluissa oli normaalia, tosin lähinnä miesten kohdalla. Naisten hakkaamisistakin on useita kertomuksia, mutta yleensä naisiin kohdistui henkistä väkivaltaa.

Toisaalta kommunistipiireissä Ohranaksi haukuttu Etsivä keskuspoliisi, oli myös taitava. Kansainvälisen vakoilurenkaan paljastaminen sai kiitosta ulkomailta. Jopa FBI:n tuleva johtaja J. Edgar Hoover matkusti Suomeen ihailemaan Etsivän keskuspolisin toimintaa.

.

Laulamisesta ja hymyilemisestä rangaistiin vedellä ja leivällä

Poliittisen vangin elämä vankilassa oli alkuvuosina helpompaa kuin rikollisten. Laissa poliittiset vangit luettiin valtiollisiksi vangeiksi, joihin sovellettiin tutkintavangeille säädettyjä oikeuksia.

Poliittisilla vangeilla oli kriminaalivankeihin verrattuna laajemmat kirjeenvaihto-oikeudet, oikeus vastaanottaa paketteja ja omaisten tilaamia lehtiä sekä hankkia vankilaan erilaisia mukavuustuotteita, kuten vaatteita ja hygieniatarvikkeita.

Poliittiset vangit kapinoivat vankilan sääntöjä vastaan, etenkin, kun heidän oikeuksiaan vähennettiin.

Ylivoimaisesti eniten rangaistuksia he saivat laiskuudesta ja työstä kieltäytymisestä. Myös esimerkiksi salaisesta opetuksesta annetut rangaistukset olivat yleisiä. Yleensä nämä rikkeet liittyivät aatteelliseen toimintaan.

Rikkomuksista vanki joutui kiinni jäädessään niin sanottuun pakkoluokkaan. Se tarkoitti yksinäisselliä ja hyvin heikkoja ruoka-annoksia. Jotkut kärsivät pakkoluokassa useita kuukausia.

Myös eristysselli, pimeä selli ja niihin liittyvä vesileipärangaistus oli usein käytössä. Sen saattoi saada esimerkiksi työväenlaulujen laulamisesta, mutta eräs vanki väitti saaneensa "vettä leipää" hymyilemisestä.

Monet vangit laihtuivatkin ajan mittaan huonontuneen ruuan ja rangaistusten vuoksi lähes luurangoiksi.

– Muistan, kun Karppisen Elsan tuomio päättyi ja hänet siirrettiin meidän kerrokselle, hän oli kuin luukasa. Elsa ei ollut muutenkaan liialla lihalla verhottu, mutta nyt hän oli kuivunut olemattomiin, kertoi eräs vanki tulevan kansanedustajan olemusta erityisrangaistuksen jälkeen.

Nälkälakko murrettiin pakkosyötöllä

– Takana oleva sairaanhoitaja sitoi käteni. Edessä istuva lääkäri työnsi sieraimistani letkun vatsalaukkuuni, letku otettiin välillä pois ja kysyttiin, joko suosiolla juon vellin. Tätä jatkettiin, kunnes olin melkein tajuton. Sitten minulle annettiin piikki ja sanottiin, että pitää olla hiljaa tai muuten käy huonosti.

Vangin kertomus on Hämeenlinnan naisvankilan nälkälakon ajalta vuodelta 1933. Naisvangit vaativat supistettujen oikeuksiensa palauttamista. Poliittisten vankien oikeuksia nimittäin rajoitettiin ajan mittaan huomattavasti.

Hämeenlinnan 121 poliittisesta naisvangista 114 osallistui nälkälakkoon, joka osoittaa poliittisten vankien suurta solidaarisuutta.

Nälkälakko murrettiin pakkosyötön avulla.

Naisvankilan tähtiasukkaat

Hämeenlinnan poliittisista naisvangeista kuuluisin on Hertta Kuusinen. Ministeri, pitkäaikainen kansanedustaja ja Kremlin muuriin haudatun Otto-Wille Kuusisen tytär.

Kuusisen lisäksi Hämeenlinnan vankilasta maan asioiden päättäjäksi eduskuntaan nousi viisi naista. Heistä Elli Stenberg istui Arkadianmäellä yli kaksikymmentä vuotta, vuodesta 1945 vuoteen 1966. Tyyne Tuominen oli eduskunnassa kaksi kautta. Muiden naisvankien kansanedustajaura jäi sodan jälkeiseen ensimmäiseen eduskuntaan.

Kansanedustajien lisäksi Hämeenlinnan naisvankilassa oli muitakin kuuluisuuksia. Runoilija Elvi Sinervon teoksista osa syntyi Hämeenlinnan vankilassa, kuten vessapaperille salaa kirjoitettu runokokoelma Pilvet.

Elin, rakastin

ja kolmikymmenvuotiaana puettiin vanginpukuun

Yhä katselen pilviä – ikuista on kaipaus

(säkeistö runosta Pilvet)

Kuulustelija repi Elli Stenbergiä rajusti hiuksista

Kansanedustaja Elli Stenberg on kertonut painaneensa vankeutensa loppuvaiheessa noin 40 kiloa.

– Olen ollut 21 vuotta eduskunnassa samoista ansioista kuin 12 vuotta poliittisessa vankeudessa.

Tällä lauseella Elli Stenberg summasi kommunismille omistettua elämäänsä.

Ajurin ja ompelijattaren tytär syntyi Tampereella 17.3.1903 ja työväenaate tuli kotoa. Hän oli jo lapsena Ihanneliitossa eli sosialidemokraattien varhaisnuorisojärjestössä. Sisällissodan aikana viisitoista vuotta täyttänyt Stenberg oli vielä liian nuori taistelijaksi, mutta hän toimi punaisten lähettinä Tampereella.

Sisällissodan jälkeen Elli Stenberg sai töitä muotiliikkeen myyjänä ja modistina. Kielletyn kommunistisen puolueen jäseneksi nuori nainen liittyi vuonna 1921. Sen jälkeen hän lähti opiskelemaan Leningradiin viideksi vuodeksi.

Palattuaan Suomeen Stenberg nautti vapaudesta ja työstä maanalaisessa kommunistiliikkeessä noin vuoden, kunnes tuli pidätys ja kovakouraiset kuulustelut.

.

Iso-Mäkeläksi kutsuttu kuulustelija pyöritti tukasta Elli Stenbergiä ja heitti hänet lattialle: kuulustelijan käteen jäi tukko hiuksia.

– Kun paljaaseen kohtaan kasvoi tukka tupsuksi, se sai vankitovereilta nimen Mäkelän tupsu. Pysyin kuitenkin hiljaa enkä kertonut kuulustelijoille mitään sellaista, jolla olisivat voineet saada tovereita kiinni, ylpeili Stenberg myöhemmin.

Vaitonaisuus ei häntä auttanut. Stenberg tuomittiin valtiopetoksen valmistelusta kuudeksi vuodeksi ”tyttöjen yliopistoon” Hämeen linnaan.

– Vaikka ei ollut käytössä luvallista kynää tai paperia eikä vankilan kirjastosta saanut edes kirjoja oman valinnan mukaan, niin siitä huolimatta opiskeltiin pitkä ohjelma imperialismin kaudesta, kuvaa Stenberg muistelmissaan aikaa kovennetulla kurinpito-osastolla, yksinäissellissä.

Vapaus koitti vasta syyskuussa 1944 Neuvostoliiton kanssa tehdyn välirauhan sopimuksen perusteella. Vajaan seitsemän kuukauden päästä Elli Stenberg istui jo eduskunnassa.

Stenberg oli tuomioiden myötä menettänyt kansalaisoikeutensa, jotka vapautumisen myötä palautettiin.

– Sain ensimmäistä kertaa äänestää eduskuntavaaleissa yli nelikymppisenä vuonna 1945. Samoissa vaaleissa sitten minutkin valittiin eduskuntaan.

Stenberg joutui eduskunnassa istumaan aluksi entisten vihollistensa kanssa. – Kyllä se kiusalliselta tuntui. Aluksi en oikein osannut sitä sulattaa, mutta ajan oloon siihen tietysti mukautui.

Pitkällä kansanedustajan urallaan Elli Stenberg urakoi omien sanojensa mukaan ahkerasti muun muassa perustuslakivaliokunnassa, niin, että välillä vankila-aikakin tuntui helpommalta.

– Siellä sai ainakin nukkua, kun eduskunta-aikana oli jatkuva unen tarve ja puute. Eli oli vankilassakin valopilkkuja, kun osasi oikein ottaa, muisteli Elli Stenberg ilmeisesti hieman sarkastisesti.

Vakoilija nautti arvostusta vankilassa – karu kohtalo Auchwitzissa

– Minä olen kanadalainen Mary Louise Martin. Näin väitti tyylikäs nainen Etsivän keskuspoliisin miehille.

Todellisuudessa kyse oli kansainvälisestä vakoilijasta Marija Emma Schulista. Etsivä keskusrikospoliisi pääsi vakoojan jäljille ja pidätti hänet ja lähes kolmekymmentä hänen apuriaan. Juttua kutsutaan suureksi vakoilujutuksi, jossa tuomittiin lopulta 26 henkilöä.

Neuvostoliitolle työskennellyt Schul oli toiminut jo Saksassa, Yhdysvalloissa ja Ranskassa, kun hän saapui Suomeen vuonna 1931. Schul sai kahdeksan vuoden tuomion ja Hämeenlinnan naisvankila vuonna 1934 yhden kuuluisimmista vangeistaan.

Marija Emma Schul istui tuomionsa poliittisten vankien kanssa. Etsivän keskuspoliisin papereiden mukaan Schul käyttäytyi vankilassa hyvin ja nautti jonkinlaista arvonantoa toisten poliittisten vankien keskuudessa.

Kielitaitoinen Schul toimi myös opettajana. Eräs vanki kertoi, että hän opetti saksaa ja ranskaa ja oli hyvä opettaja.

Marija Emma Schulin kohtalo oli kova. Suomi luovutti hänet Saksaan ja hän ilmeisimmin kuoli Auschwitzin keskitysleirillä.

Saarnaaja pakeni useasti

”Maria Åkerblom pakeni jälleen”, huusivat otsikot lehdissä. Tällä kertaa hän oli paennut Kammion sairaalasta, vankikuljetusjunasta ja viimeksi Kokkolan poliisivankilasta.

Erikoinen saarnaaja Maria Åkerblom oli aikansa superjulkkis. Hänet tuomittiin vankilaan muun muassa murhayrityksestä. Kun Vaasan vankilaa pidettiin liian helppona pakopaikkana, Åkerblom siirrettiin Hämeenlinnan naisvankilaan.

Hämeenlinnankaan muurit eivät saarnaajaa pidätelleet. Åkerblom onnistui apureidensa avustuksella karata myös Hämeenlinnan naisvankilasta. Pako tosin päättyi nopeasti Hämeenkoskella sillan kivipilariin.

Åkerblomin mainetta kuvaa, että Helsingin Sanomat uhrasi Åkerblomin pakoyritykselle merkittävän osan etusivustaan.

Maria Äkerblom vietti Hämeenlinnan vankilan niin sanotulla kriminaalipuolella kuutisen vuotta. Äärimmäisen köyhissä oloissa lapsuutensa viettänyt Åkerblom vertasi lapsuudenkotiaan Hämeenlinnan vankiselliin.

Lapsuudenkoti oli olkikattoinen mökki, jossa oli yksi huone kolmetoistahenkiselle perheelle.

Åkerblom pääsi ehdonalaiseen vapauteen marraskuussa 1933 ja toimi myöhemmin muun muassa liikenaisena.

Lue lisää: Ennenjulkaisematonta kuvaa unissasaarnaaja Maria Åkerblomista ja leijonista – Kaitafilmien omistaja: ”Äitini työnsi leijonia lastenvaunuissa pitkin Meilahtea”

Murhaaja, joka surmasi liikemiehen Turun puistossa

”Salaperäinen murha Turussa”, kertoi Turunmaa lehti etusivullaan tammikuun 15. päivä 1927.

Neljä kuukautta myöhemmin poliisi pidätti kaksi henkilöä. Murhateosta epäiltiin hieman yli kaksikymppistä Margit Niinistä ja hänen miesystäväänsä murhan avustamisesta.

Oli aikansa sensaatio, että nuori nainen surmasi tunnetun liikemiehen, vieläpä ampumalla turkulaisessa puistossa..

Oikeuden eteen kerääntyi sankka väkijoukko näkemään edes vilauksen murhaajasta ja hänen apuristaan. Oikeudessa oli kolmisenkymmentä lehtimiestä Tukholmaa myöten.

Ainakin alussa nuori nainen keräsi myös sääliä.

”Neiti Margit Niininen, alakuloisena, kauniina, hyvännäköisenä, näköjään mahdottomana suorittamaan jotain sellaista, minkä syyttämisestä nyt oli kysymys”, kirjoitti Turun Sanomat.

Oikeudessa sääli ei auttanut. Turun raastuvanoikeus tuomitsi Margit Niinisen elinkautiseen rangaistukseen murhasta. Turun hovioikeus katsoi, että kyseessä oli tahallinen tappo ja alensi tuomion kymmeneen vuoteen ja korkein oikeus vielä puolitti sen viiteen vuoteen.

Margit Niininen passitettiin Hämeenlinnan naisvankilaan, jossa hän vietti kuitenkin vain puolitoista vuotta. Tasavallan presidentti Lauri Kristian Relander armahti Niinisen joulun alla vuonna 1929.

Armahdus aiheutti kohun. Useat lehdet hämmästelivät vihaisena presidentin päätöstä. ”Sotatorvi soi ja pauhaa”, herkutteli kirjoituksia nimimerkki Tompan-Tuomo Turunmaa -lehdessä.

Vapautumisensa jälkeen Margit Niininen opiskeli filosofian tohtoriksi ja teki merkittävän uran lastenhuollossa.

Vankilaan joutuminen ei varmasti ole nykypäivänäkään herkkua. Uudessa, modernissa naisvankilassa olot on kuitenkin pyritty tekemään inhimillisemmiksi. Paljusellit ovat kaukainen muisto eivätkä kiviset muurit hohkaa kylmää, kuten vielä poliittisista syistä vangituille muutama vuosikymmen sitten.

Lähteet:

Backman Martti: Vakoojat. Vilho Pentikäisen pako ja Neuvostovakoilun romahdus 1933. Gummerus Kustannus Oy 2017.

Björkstrand, Gustav: Maria Åkerblom: Elämän ja kuoleman lähettiläs. Suomentanut Mirja Hovila. Helsinki: Schildts, 2011.

Björne, Lars: ”….syihin ja lakiin eikä mielivaltaan…” Tutkimus Turun hovioikeuden poliittisista oikeudenkäynneistä vuosina 1918-1939. Suomalaisen lakiyhdistyksen julkaisuja A-sarja N:o 117. Vammala 1977.

Mäki, Kirsi: Valtion turvallisuudelle vaarallisia naisia. Sotavuosien 1939–1944 poliittiset naisvangit Hämeenlinnan keskus- ja lääninvankilassa. pro gradu 2001.

Niininen Margit: Bakom gallret, Bonnier, 1930.

Peltonen, Ulla-Maija (toim.): Naisia turvasäilössä, Helsinki 1989.

Rislakki, Jukka: Vakoilua, vastarintaa ja urkintaa Suomessa 1941-1944, Helsinki 1985.

Hanna-Tuulia Savolainen: Tuomittu elämään – Poliittiset naisvangit Hämeenlinnan kuritushuone- ja keskusvankilayhteisössä 1924–1939. Pro gradu 2000.

Näyttää siltä, että perinteinen kristillisyys on väistymässä ja vaihtoehtoiset tai uushenkiset uskomukset yleistymässä erityisesti nuoremmissa, 1980–90-luvuilla syntyneiden sukupolvissa.

Tällä viikolla julkaistusta kirkon nelivuotiskertomuksesta ilmenee, että 90-luvulla syntyneistä enää 23 prosenttia pitää itseään uskonnollisena.

Uskonto arjessa ja juhlassa -julkaisun mukaan nuoremmissa ikäpolvissa lisääntyviä identiteettejä ovat erityisesti uskonnottomat ja etsijät.

Erityisesti uuden etsijöiksi identifioituvat ovat kiinnostuneita vaihtoehtoisista ja new age -tyyppisistä uskomuksista.

Kun tutkimuksessa kysyttiin henkimeedioihin tai kanavointiin uskomisesta, 15–29-vuotiaista ja 30–39-vuotiaista jo lähes joka neljäs ilmoitti uskovansa näihin, kun taas yli 70-vuotiaista vain joka kymmenes uskoi kanavointiin. Kanavointi tarkoittaa, sitä että meedio toimii välittäjänä fyysisen ja henkisen maailman välillä ja saattaa välittää viestejä esimerkiksi kuolleilta henkilöiltä tai eläimiltä.

Koska kyseessä on uskomus, joka ei ole millään tavalla sidoksissa kristilliseen elämänkatsomukseen, sen voidaan Kirkon tutkimuskeskuksen tutkijan Kimmo Ketolan mukaan ajatella kertovan yleisemminkin avoimuudesta vaihtoehtoisille ja new age -henkisyyteen kuuluville uskomuksille.

New age-käsityksen mukaan ihminen on osa suurempaa kokonaisuutta ja maailmankaikkeutta ja käsitys kapinoi tieteellistä ja teknologista maailmankatsomusta vastaan. Yksilöllisyyttä ja oman totuuden etsimistä korostetaan.

Vaihtoehtoiset terapiat, ennustaminen ja näkymättömät olennot kiinnostavat 15–29-vuotiata

Sama tilanne on nähtävissä useiden muidenkin vaihtoehtoisten uskomusten kohdalla.

Vaihtoehtoisiin terapioihin uskoi nuorimmasta, 15–29-vuotiaiden ikäryhmästä puolet ja suuren murroksen sukupolvessa eli yli 70-vuotiaissa 38 prosenttia.

Nuorimmassa, 15–29-vuotiaiden ikäryhmässä näkymättömiin maailmoihin ja olentoihin uskoi 42 prosenttia vastaajista, kun yli 70-vuotiaissa, suuren murroksen sukupolvessa vastaava luku oli 34 prosenttia.

Uuteen aikakauteen siirtymistä koskevan uskomuksen kohdalla vastaavat luvut ovat 23 ja 15 prosenttia, ja ennustamisen kohdalla luvut ovat 19 ja 8 prosenttia.

Ketola pitää huomionarvoisensa sitä, että erityisen nuorimpaan sukupolveen kuuluvien miesten keskuudessa näkyvä piikki vastaanottavaisuudessa näille vaihtoehtoisille uskomuksille.

Ilmiö kuvaa uskonnollisen identiteetin uudelleen järjestäytymistä

Ketolan mukaan tutkimuksessa ilmi tulleita muutoksia ei voida kuvata yksinomaan maallistumisena, vaan uskonnollisten identiteettien uudelleenjärjestäytymisenä.

Ketola huomauttaa, että 30–39-vuotiaista jopa vajaa kolmannes määritti identiteettinsä etsijöksi, jotka omaavat liukuvan tai “notkean” uskonnollisen identiteetin.

Havainnot osoittivat, kuinka yleisuskonnollisuuteen kuuluvat uskomukset henkiolennoista, kuolemanjälkeisestä elämästä ja moraalisesta maailmankaikkeudesta säilyvät käynnissä olevassa murroksessa huomattavasti paremmin kuin kristillinen pelastusoppi ja käsitykset Jeesuksen erityislaadusta.

Etsijän identiteetissä korostui juuri tällainen laaja-alainen avoimuus yleisuskonnollisuutta kohtaan samalla kun sitoutuminen kristilliseen oppiin oli heikentynyt, Ketola toteaa.

Filippiineillä ainakin kymmenen ihmistä on kuollut vuoden tähän asti voimakkaimmaksi myrskyksi kuvaillun taifuunin seurauksena.

Goni-taifuuni rantautui Catanduanesin saarelle. Sittemmin taifuuni on heikentynyt ja jatkanut matkaansa saarivaltion suurimmalle saarelle Luzonille. Luzonilla sijaitsee myös Filippiinien pääkaupunki Manila. Manilan lentokenttä suljettiin sunnuntaina aamupäivällä 24 tunnin ajaksi.

Maan ilmatieteen laitos on ennustanut taifuunin pahiten riepottelemille alueille katastrofaalisia olosuhteita. Taifuuni on jo katkonut sähkölinjoja, irrottanut talojen kattoja ja aiheuttanut tulvia. Sadattuhannet ihmiset ovat paenneet kodeistaan. Suurin osa heistä on siirtynyt evakuointikeskuksiin.

Ulkoministeriön tietojen mukaan Filippiineillä on parhaillaan vähän suomalaisia. Matkustusilmoituksia maahan on tehty 166 kappaletta, mutta todennäköisesti määrä on todellisuudessa vielä pienempi, ministeriön viestinnästä kerrotaan STT:lle.

Voimakkaimpia maihin koskaan osuneita myrskyjä

Goni on voimakkaimpia maihin osuneita trooppisia hirmumyrskyjä mittaushistorian aikana, kertoo talousuutistoimisto Bloomberg. Puuskissa jopa 87 metriä sekunnissa puhaltava tuuli tekee Gonista voimakkaamman kuin vuoden 2016 Meranti tai vuoden 2013 Haiyan, jotka molemmat osuivat niin ikään Filippiineille, Bloomberg kirjoittaa.

87 metriä sekunnissa on yli 300 kilometriä tunnissa.

Filippiinit osuu sijaintinsa vuoksi usein myrskyjen reitille. Vuosittain maata koettelee keskimäärin 20 trooppista hirmumyrskyä.

Toistaiseksi tuhoisin on ollut vuoden 2013 Haiyan, AFP kertoo. Sen jäljiltä useita tuhansia ihmisiä kuoli tai katosi pelkästään Filippiineillä.

Viikko sitten Molave-taifuuni iski samalle alueelle, jota Goni nyt koettelee. 22 ihmistä sai Molaven vuoksi surmansa Filippiineillä.

Lue myös:

Jopa 62 metriä sekunnissa puhaltava hirmumyrsky Goni iski Filippiineille – kyseessä voimakkain myrsky tänä vuonna

Filippiineillä sadattuhannet evakkoon vuoden rajuimman taifuunin tieltä

Jatkosodan aikana vihollisen selustassa liikkuneisiin kaukopartiomiehiin liittyy tarunhohtoisuus. Kaukopartiomiehiä on pidetty tavallista parempina sotilaina, jotka tarvittaessa iskivät kauas venäläisten rintamalinjan taakse.

Tämä näkemys saa kyytiä Pekka Turusen tekemässä tutkimuksessa Operaatio Kaleva (Atena 2020). Turusen mukaan ylipäällikkö Mannerheimin johtaman Päämajan alaisissa kaukopartiojoukoissa oli 600 miestä, joiden joukossa oli myös hieman heikompaa ainesta.

– Kahdeksankymmentä näistä kuudestasadasta teki vain yhden matkan, ja toinen mokoma toisen matkan.

Osa miehistä jättäytyi pois, kun huomasi, että partiomatka oli fyysisesti tai henkisesti liian rankka.

Kaukopartiomiehet toimivat vihollisen maaperällä, jossa joukko joutui varsinkin jatkosodan jälkipuolella jatkuvasti vihollisen takaa ajamaksi.

– Aika monet ymmärsivät itse, että he eivät sovellu porukkaan. Ei voi sanoa, että he eivät olleet tarpeeksi hyviä, heille vain soveltui paremmin ehkä jokin muu tehtävä.

Päämajan suurin erikoisjoukko-operaatio

Maavoimien esikunnassa työskentelevä Turunen on tutkimuksessaan analysoinut Operaatio Kalevaa, joka on Päämajan suurin erikoisjoukko-operaatio.

Kyseessä oli 189 miehen kaukopartiojoukko, joka lähti vuoden 1944 maaliskuussa Lieksan Nurmijärveltä kohti Vienan Karjalaa.

Joukon kohteena oli kolme venäläisten selustan kylää, Jyskyjärvi, Suopassalmi ja Suopasvaara. Venäläispartisaanit olivat käyttäneet kyliä omina tukialueinaan, ja suomalaisten tarkoituksena oli nyt tuhota nämä kylät.

Turusen mukaan matkaa kohteeseen oli omilta linjoilta vain 50 kilometriä. Hävitysretken ennakkotiedustelu, suunnittelu ja johtaminen olivat kuitenkin puutteellisia, eikä retki sujunut odotusten mukaisesti.

– Kaukopartiomiesten olisi pitänyt pystyä tuhoamaan kaikki kolme kylää yhtä aikaa. Yhdessä heikohkon johtamisen ja viestiliikenneyhteyksien takia jouduttiin hyökkäämään kohti vihollista, joka oli valmiina ja linnoittautunut.

Seurauksena oli neljä kaatunutta ja yhtä monta haavoittunutta suomalaista. Lisäksi yksi kaukopartiomies jäi vangiksi.

– Kaleva oli tavallaan väärä osasto väärässä tehtävässä. Päämajan kaukopartiomiehiä olisi pitänyt käyttää ehkä perinteisemmin tiedusteluhommassa eikä hävitysoperaatiossa, joka ei ollut heidän leipälajiaan, Turunen pohtii.

Majuri ampui itseään jalkaan

Operaation tulokset jäivät vaatimattomiksi. Lähes parin sadan miehen vahvuinen suomalaisjoukko sai sytytettyä Suopassalmella ja Suopasvaarassa rakennuksia tuleen, mutta ei suinkaan kaikkia niitä. Suurimpaan kylään, Jyskyjärvelle, ei lopulta edes yritetty.

Pekka Turusen mukaan Jyskyjärvelle menemisestä luovuttiin ainakin osittain sen vuoksi, että joukkoa johtanut majuri Into Kuismanen ampui itseään vahingossa jalkaan.

Kuismasen laatimassa partiokertomuksessa tätä haavoittumista ei mainita lainkaan.

– Hän yritti ilmeisesti salata haavoittumisen ja käänsi osaston kokan kohti kotia. Näin kolmas kohde jäi tuhoamatta, Turunen päättelee.

Samalla hävitysretkellä mukana ollut oululainen Jouko Korhonen, 98, muistaa Kuismasen haavoittumisen hyvin.

– Se oli kyllä outoa. Mutta sehän saattaa sattua, kun kohmeisin sormin vaihtaa lipasta.

Myös Korhonen haavoittui Suopassalmella jalkaan.

Korhonen on tiettävästi ainoa elossa oleva Päämajan kaukopartiomies. Turunen on haastatellut häntä omaan tutkimukseensa.

Korhosen mukaan Kuismanen pystyi johtamaan joukkoa myös haavoittumisensa jälkeen.

– Haavoittuminen ei vaikuttanut häneen. Ei pienimmässäkään määrin, Korhonen uskoo.

Osalla repussa tiiliskiviä

Kaukopartiotoiminta ei näytä muutenkaan olleen aivan niin tarunhohtoista kuin vallitseva käsitys antaa ymmärtää.

Kaikki Päämajan kaukopartiomiehet eivät esimerkiksi osanneet hiihtää. Tähän oli kiinnittänyt huomiota myös majuri Kuismanen, jonka mukaan joukossa oli huonojakin hiihtäjiä.

Turunen myöntää, että väite kuulostaa rajulta, kun puhutaan valiojoukkona pidetyistä kaukopartiomiehistä.

– Päämajan kaukopartiopataljoonaan valikoitui urheilijoita, mutta siellä oli myös henkilöitä, jolla ei ollut minkäänlaista sissitoimintataustaa.

Tutkija Pekka Turusen mukaan joitakin miehiä laitettiin pois jo koulutuksen aikana, mutta joukkoa ei varsinaisesti testattu ennen partiomatkoja.

– Ensimmäisestä matkasta tuli karsiva tekijä.

Joukkueen varajohtajana toiminut Jouko Korhonen myöntää puutteita löytyneen vain muutamalta Turun seudulta tulleelta mieheltä.

– Heillä ei ollut paljon mitään hiihtotaitoa, joten heitä jouduttiin jättämään pois.

Korhonen itse kertoo yllyttäneensä omaa joukkuettaan juoksemaan ja hiihtämään myös vapaa-ajalla.

– Meillä oli repussa tiiliskiviä, hän paljastaa.

"Hilpeyttä herättävä juttu"

Pekka Turunen uskoo, että hän pystyy omalla tutkimuksellaan monipuolistamaan kaukopartiotoiminnasta annettua kuvaa. Suuren yleisön mielissä olevaa kuvaa se tuskin kuitenkaan muuttaa.

– Tämä luo korkeintaan pientä säröä.

Tutkimus ei tosin kerro aivan kaikkea. Turusen kirjassa ei ole mukana esimerkiksi episodia, joka tapahtui, kun Osasto Kalevan miehet polttivat Suopassalmen kylän taloja.

Kaikkia vihollissotilaita ei silloin otettu tähtäimeen, vaan petipuuhissa olleet vihollissotilaat armahdettiin.

Jouko Korhosen mukaan kyse oli mitä ilmeisimmin vapaalla olleista venäläissotilaista, joilla oli seuranaan naisia. Suomalaiset päästivät nämä kuitenkin tahallaan karkuun.

– Yritettiin muka ampua, mutta ammuttiin ohi, Korhonen virnistää.

Suomalaiset huusivat hänen mukaansa venäläisille pahoittelut hyvän illanvieton keskeytymisestä.

– Se oli hilpeyttä herättävä juttu, joka päättyi niin kuin pitikin. Poltettiin kuitenkin sitten ne talot.

Lue lisää:

Kaukopartiomiehiä, kapinaan nostattajia ja Naton vakoilijoita – tiesitkö tämän Suomen tiedustelusta?

Uutta tutkimustietoa poltetun maan taktiikan käytöstä talvisodassa: paikalliset asukkaat halusivat itse polttaa omat talonsa

Yrittäjä Jari Mäki on tehnyt kolme vuosikymmentä kauppaa jenkkitavaralla Etelä-Pohjanmaalla Ilmajoella. Mäki on lakeuksilla amerikkalaisuuden ilmentymä.

Jari Mäki Oy työllistää 15 henkilöä omassa myymälässään, autokorjaamolla ja huoltoasemalla.

Amerikka-kauppaa käydään Koskenkorvan kylässä niin bootseilla, postilaatikoilla kuin autojen varaosilla.

Samoin kuin Trumpin nimeä kantavilla lippalakeilla, T-paidoilla, rintanapeilla ja vaikka puskuritarroilla.

Mäen tallissa komeilee 24 amerikanrautaa, eikä bisnesmiehen usko Donald Trumpin kykyihin ole neljässä vuodessa horjunut.

– Kerran kun on linja valittu, siitä ei lipsuta. Kyllä mä olen Trumpin kannalla loppuun saakka, Mäki sanoo.

Yle teki vuonna 2016 ennen Yhdysvaltojen edellisiä presidentinvaaleja jutun Mäestä, joka tunnusti jo silloin olevansa Donald Trumpin fani.

Kun Trump voitti vaalit, Mäen tontilla Koskenkorvalla nostettiin Amerikan lippu salkoon voiton kunniaksi..

Lue seuraavaksi: Koskenkorvan seriffi: ”Donald Trumpissa on samoja piirteitä kuin Juha Miedossa ja Kekkosessa”

"Show must go on"

Yhdysvalloissa on takana värikäs nelivuotiskausi.

– Todella värikäs, mutta se on myös Amerikka-tyylinen. Show must go on.

Jari Mäki myöntää, että muutaman twiitin Yhdysvaltojen nykyinen presidentti olisi voinut jättää kirjoittamatta. Mäen mukaan Trump osaa kuitenkin vetää siitä narusta, joka synnyttää puhetta.

– Niin kuin aikanaan yksi mun idoli, Irwin Goodman, sanoi, että kirjoita mitä kirjoitat, mutta paa nimi oikein.

Trumpin toilauksia Jari Mäki puolustaa: ne kuuluvat ikään kuin “systeemiin”.

– Se on vähän niin kuin tv-mainos. Jos se on oikein ärsyttävä ja typerä, siitä puhutaan. Jos se on neutraali, kukaan ei muista, mitä mainostettiin.

Mäen mukaan Trump osaa hallita niin liike- kuin show-maailman, ja se riittää.

Entä tietotaito koko maailmaa pyörittävän valtion johtoon?

– Yhdysvaltojen presidentillä on tarpeeksi suuri joukko neuvonantajia ja avustajia päätösten pohjaksi. Fiksu presidentti ottaa asioista selvää.

Make America great again!

Jari Mäkeä ei yhtään hävetä liputtaa Trumpin puolesta, vaikka hän saa kuulla asiastaan jatkuvaa naljailua ja kyseenalaistamista.

Hän lisää vettä myllyyn, painaa Trump-lippiksensä ylpeänä syvemmälle päähänsä ja vertaa idoliaan Kekkoseen.

Ilman Kekkosen päättäväisyyttä en voisi ikinä liputtaa näin vapaasti täällä Suomessa Amerikan presidentin puolesta. Jari Mäki

– Urho Kekkonen oli niin Suomen puolesta ja Trump on niin Amerikan puolesta. Ilman Kekkosen päättäväisyyttä en voisi ikinä liputtaa näin vapaasti täällä Suomessa Amerikan presidentin puolesta.

"Oikeastiko uskot jonkun ostavan"

“Amerikka-hulluus” iski Jari Mäkeen jo silloin, kun hän 1960-luvulla pikkupoikana katseli perheensä kanssa televisiosta amerikkalaisia ohjelmia ja sarjoja.

Monet kysyivät, että oikeastiko uskot jonkun ostavan amerikkalaista tavaraa. Jari Mäki

Jari Mäki on vieraillut elämänsä aikana Yhdysvalloissa yli 60 kertaa. Koronan vuoksi viimeisestä matkasta on jo ehtinyt vierähtää puolitoista vuotta.

– Kun aloitin kaupanteon vuonna 1989, monet kysyivät, että oikeastiko uskot jonkun ostavan amerikkalaista tavaraa. Olen alusta saakka uskonut tähän asiaan ja löydän Amerikasta joka reissu mielenkiintoisia tuotteita myyntiin.

Nykyään tuotevalikoima täydentyy tietysti internetin avustuksella.

Jenkkikaupan oven avaavat erilaiset asiakkaat.

– Niin kansanedustajat, johtajat kuin tavalliset kyläläiset, Jari Mäki määrittelee.

"Silloin on taottava, kun rauta on kuuma"

Donald Trumpin ihannointi on osa Jari Mäen bisnestä. Sen hän myöntää avoimesti.

– Juuri tässä yhtenä samana päivänä tilattiin 15 Trump-lippistä. Mikään seurue ei tilannut niitä juhliinsa, vaan ne lähtivät yksittäisille ihmisille eri puolille Suomea. Silloin ajattelin, että hyvänen aika, enhän mä ole yksin asiani kanssa.

Jari Mäki sanoo, että silloin on taottava, kun rauta on kuuma.

– Presidenttejä tulee ja menee. Se on varmaa, että ainakin neljän vuoden kuluttua Yhdysvaltojen presidentti vaihtuu.

Kaikki USA:n presidentit eivät ole saaneet pohjalaista liikemiestä syttymään samalla tavoin kuin Trump.

– Obaman kaudella taisin kertoa juttuja Ruotsin kuninkaasta. Meillä molemmilla on samanlainen vene, Mäki virnistää.

Ronald Reagan puolestaan nousee Mäen asteikossa korkealle.

– Elokuvien sivuroolien miehestä tuli suurvallan presidentti. Jälkikäteen moni on sanonut, ettei lainkaan kylän huonoimmasta päästä.

Auton penkillä kuultua

Kesken juttukeikan on pakko kurkistaa Jari Mäen autotalliin. Siellä ne ovat, 24 amerikanrautaa.

– Toiset keräävät tauluja, minä näitä, Mäki sanoo.

Jari Mäki ei ole kerännyt mitä vain autoja, vaan jokaisella on oma tarinansa tai ne liittyvät jollain tavoin häneen itseensä.

Yrittäjä on tarinankertoja itsekin. Sekin on osa hänen bisnestään. Hän kertoo sitä, mitä elämänsä varrella on kuullut. Ja hän on kuullut paljon!

– Joskus illalla, kun ajan autoja talliin ja laitan hälytyksiä päälle, jään miettimään, miten mielenkiintoisia ihmisiä olen taas tavannut ja millaisia tarinoita olen kuullutkaan.

Tuomareita ja juomareita

Jari Mäen amerikanraudoista on helppo nostaa kaksi yli muiden. Ensinnäkin vuoden 2001 Ford Crown Victoria V8-moottorilla.

– Niin kuin Blues brothers -elokuvassa sanotaan, siinä on poliisijarrut, poliisimoottori ja poliisirenkaat, Jari Mäki nauraa.

Se on aito seriffiauto, joka palveli virkakäytössä Floridassa vuoteen 2008 saakka. Jari Mäki on seriffin virka-asussa kuskannut sillä omien sanojensa mukaan niin tuomareita kuin juomareita.

– Kerran Joensuussa kyydin saanut pariskunta uskaltautui kysymään, että miten ihmeessä osaan niin hyvää suomea. Tuumasin heille, että “Täällä on pitänyt opetella!”.

Seriffiauto ei kuitenkaan ole Jari Mäen silmäterä, vaan se on niin sanottu kolmen presidentin Cadillac, jonka pohjalaisyrittäjä voitti käytyään siitä puoli vuotta huutokauppaa. Rankalaismuseokin hävisi huutokaupassa Mäelle. Altia teetti tuolloin pullonsa kylkeen etiketin tekstillä: Pariisi hävisi – Koskenkorva voitti.

Jari Mäen omistuksessa oleva Cadillac on kuljettanut aikanaan Suomen presidenttejä – Urho Kekkosta, Mauno Koivistoa ja Martti Ahtisaarta. Kyseinen Cadillac nivoutuu myös Yhdysvaltojen presidentteihin.

Tämän tarinan Mauno Koivisto kertoi Jari Mäelle, kun Koivisto vielä eläkevuosinaan pääsi uskollisen ratsunsa kyytiin Etelä-Pohjanmaan vierailulla:

– Mauno ja Tellervo Koivisto vierailivat George H. W. ja Barbara Bushin karjatilalla Teksasissa. Nuorempi George W. Bush tuli vierailulle samaan aikaan, nappasi sanomalehden ja heitti jalkansa bootseineen pöydälle. Barbara torui siitä poikaansa ja sanoi paikalla olevan sentään Suomen entisen presidentin.

– Nuorempi Bush totesi kuulemma äidilleen, että hän on Yhdysvaltojen presidentti ja tekee mitä tykkää, eikä Koiviston mukaan korjannut asentoaan, Jari Mäki kertaa Mauno Koiviston kanssa käymäänsä keskustelua.

Kihlattukin vastapuolella

Takaisin tuleviin Amerikan presidentinvaaleihin. Kylillä ja kaduilla kulkiessaan Jari Mäki törmää toistuvasti samaan asetelmaan.

– Minulle ei oikeastaan koskaan kehuta Joe Bidenia vaan haukutaan Donald Trumpia.

Kotonaankin Koskenkorvan seriffi saa puolustaa idoliaan. Kihlattu Sisko Takaneva kannattaa demokraatteja.

– Olen eri mieltä kuin Jari ja tiesin hänen kantansa Trumpiin jo ennen kuin tutustuimme. Saamme aikaan USA:n presidentinvaaleista mielenkiintoisia keskusteluja, Sisko Takaneva tuumaa.

– Sen verran pohjalainen nainen olen, että pärjään kyllä väittelyssä, mutta Jari on vankkumaton Trumpin kannattaja. Ei hänen päätään käännä mikään!

Sisko Takaneva ei oikein ole Bideninkaan kannattaja, vaan näkisi demokraattien edustajana jonkun muun. Mutta hänelle kelpaa melkein kuka vain demokraatti, kun vain Trump ei uusisi kauttaan.

Trump on antanut sellaisia lausuntoja, joista en pidä naisena. Sisko Takaneva

Miksi et luota Trumpiin?

– Hän on antanut sellaisia lausuntoja, joista en pidä naisena. Koen hänet jotenkin vastenmielisenä. Hän ei varmaan tykkää naisista, muuta kuin tietysti omasta vaimostaan, Sisko Takaneva puntaroi sanojaan.

USA:n lippu salkoon

Entä Jari Mäki, jos Trump voittaa, mitä teet?

– Saman jutun kuin neljä vuotta sitten: Amerikan lippu salkoon, kuppi kahvia ja toisessa kädessä on Coca-Cola-tölkki.

Lue seuraavaksi:

USA:n presidentti valitaan erikoisella tavalla – tässä pikaopas vaaleihin

Kun Suomen pitkäaikaisin tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio oli nuori mies, hän matkusti Kreikkaan Kosin saarelle ja etsi puun, jonka alla Hippokrateen sanotaan kirjoittaneen lääkärinvalan.

Puun alla myytiin Hippokrateen lääkärinvaloja näköispainoksina.

"Mikäli parannustyössäni tai sen ulkopuolella ihmisten parissa näen tai kuulen sellaista, mitä ei pidä levitettämän, vaikenen ja pidän sen salaisuutena", valassa sanotaan.

Ihmiset ovat siis pelänneet jo 2 500 vuotta sitten, että heidän tietonsa leviävät parantajalta muille kuin on tarkoitus.

Lääkärin ja potilaan tai terapeutin ja asiakkaan välit perustuvat luottamukseen.

Aarnion mukaan Psykoterapiakeskus Vastaamon tietomurron takia tuo luottamus on nyt mennyt.

– Luottamuksen juuret eivät ole teknologiassa, käyttäjätunnuksissa tai salasanoissa vaan ihmisten välillä, hän sanoo.

– Koska kysymys on niin herkästä asiasta ja tälläista palvelua on tuotettu yhtään takki auki, niin se on verinen vääryys.

Vastaamo-keissi on tietomurron lisäksi digitaalista väkivaltaa

Aarnio sai pitkän uransa tietosuojalvatuutettuna virallisesti päätökseen lauantaina.

Valtakunnan virallisen jyrähtelijän viimeisille työviikoille sattui tietomurto, joka saattaa olla Suomen rikoshistorian laajin rikosjuttu asianosaisten määrällä mitattuna.

Aarnio on ollut Vastaamo-jupakan aikana kuitenkin lomalla eikä ole juurikaan kommentoinut julkisuudessa.

Nyt hän kuitenkin jyrähtää.

Hän voi tehdä sen ensimmäistä kertaa 23 vuoteen nappikset jalassa tekonurmella, rakastamansa futispallo kainalossa, ilman viran tuomaa painolastia.

Vastaamo-keissi on Aarnion mukaan törkeä kauhuesimerkki siitä, mitä voi tapahtua, jos tietosuoja pettää.

– Vaikka Vastaamo-keissistä minulla ei ole kovin paljon tietoa, niin sen verran voisin vielä jyrähtää, että organisaatioiden vastuuhenkilöt eivät näköjään vieläkään tajua omaa vastuutaan tietosuoja-asoissa.

Yritysten johto ulkoistaa omaa vastuutaan sellaisille toimijoille, joilla ei ole tarpeeksi osaamista, ja lopulta kuluttajat kärsivät.

– Ja juuri se on verinen vääryys, Aarnio tuhahtaa.

Kysymys ei Aarnion mielestä ole vain tietomurrosta tai tietovuodosta, vaan kyse on "digitaalisesta väkivallasta". Se on Aarnion itsensä aikoinaan lanseeraama käsite.

– Potilaat ovat joutuneet digitaalisen pahoinpitelyn uhreiksi. Se pitäisi mielestäni ottaa tämän teon arvioinnissa huomioon, Aarnio sanoo.

Hän pitää tilannetta niin vakavana, että onnettomuustutkintalautakunnan pitäisi tulla mukaan perkaamaan tapausta. Aiemmin samaa on ehdottanut tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko (kesk.).

– Onnettomuustutintalautakunnan olisi pitänyt jo kymmenen vuotta sitten tulla mukaan tietomurtoja tutkimaan, Aarnio sanoo.

Tietosuoja on iloinen missio

Ihmisen oikeus omiin tietoihinsa on ollut Aarnion intohimo monta kymmentä vuotta.

Helsingin yliopistosta oikeustietelijäksivuonna 1981 valmistunut Aarnio astui tietosuojavaltuutetuun toimistoon nelikymppisenä, vuonna 1997. Toimisto oli perustettu kymmenisen vuotta aiemmin.

Elettiin aikaa, kun matkapuhelinta oli hädin tuskin keksitty, eikä tietosuojasta oikein edes puhuttu.

– Ihmiset ajattelivat silloin, että vitsit, mikä toi juttu on, hän muistelee kuinka tietosuojasta puhuttiin.

Hän sai ensimmäiseksi tehtäväkseen miettiä, tarvitaanko Suomeen tietoturvalaki.

– Ensimmäiset kymmenen vuotta menin tietosuojalvatuutetun toimistoon joka päivä sen mission kanssa, että tietosuoja on iloinen asia, sillä se tarkoittaa ihmisen oikeutta omiin tietoihinsa.

Sittemmin maailma on muuttunut täysin erilaiseksi.

– Nyt jokainen ihminen saa hallinnon tiedot käyttöönsä ja voi ostaa keneltä tahansa mitä tahansa kotisohvaltaan 24/7.

Viimeisinä virkavuosinaan Aarnio sai maaliin Suomen siirtymisen yhteiseurooppalaiseen tietosuoja-asetuksen aikaan.

Vuonna 2018 käyttöön otetun asetuksen tarkoitus on antaa parempi suoja henkilötiedoille digiaikana.

Tsunami opetti, miten kriisitilanteessa voi toimia

Vaikka lainsäädännön ja kuluttajan oikeuksien pitäisi nyt olla paremmalla mallilla kuin koskaan, Vastaamon kaltainen kauhutapaus pääsi sattumaan.

– Miksi niin usein täytyy oppia kantapään tai epäonnistumisen kautta? kysyy Aarnio.

Kantapään kautta oppimisesta tietosuoja-asioista Aarnio ottaa esille vuoden 2004 tsunamin ja 8–vuotiaan Vilja Eerikan tapauksen.

Yli 200 000 ihmistä Itä-Aasiassa tappaneen tsunamin yhteydessä suomalaiset sukeltajat perustivat nimilistoja ja sivuston, jonka kautta suomalaiset pystyivät etsimään omaisiaan.

Aarnion mukaan tsunami osoitti miten kriisitilanteissa voi toimia – tietosuoja huomioiden.

– Tuolloin kysyttiin ja mietittiin, että estääkö tietosuoja jonkun tiedon toimittamisen ja niin edespäin.

Tietosuoja ei estänyt Aarnion mukaan silloin uhrien pelastamista, vaan pikemminkin auttoi.

– Tsunamin aikana luotiin nopeasti teknologiselle alustalle sellainen sanomanvälitysjärjestelmä, jonka avulla saatiin pelastettua ihmisiä. Siitä ehkä opittiin, että on hyvä miettiä, miten tällaisessa krisitilanteessa toimitaan.

Myös Vastaamo-skandaalin yhteydessä yksityinen ihminen on rakentanut verkkopalvelun, jonka avulla kiristyksen uhriksi joutuneet ovat pystyneet tarkistamaan, onko kiristyksen uhriksi joutuneen tiedot julkaistu verkossa. Sivuston laillisuuteen tietosuojavaltuutettu ei tosin ole vieläkään ottanut kantaa ja se on tällä hetkellä suljettu.

Vilja Eerikan tapauksessa 8-vuotias tyttö kuoli vuonna 2012 sen jälkeen, kun hänen isänsä ja äitipuolensa olivat pitkään pahoinpidelleet ja kiduttaneet häntä. Lastensuojelun ja terveydenhuollon henkilökunta saivat virkarikossyytteen, koska ne eivät olleet reagoineet useisiin tytöstä tehtyihin lastensuojeluilmoituksiin.

– Tuolloinkin väitettiin, että tietosuoja esti viranomaisia puuttumasta, Aarnio muistelee.

– Tämänkin tapauksen yhteydessä nousi esiin klassinen "tietosuoja estää" -näkemys, mistä ei tietenkään ollut kysymys.

Aarnion mukaan lait Eerikan pelastamiseksi olivat kyllä olemassa jo tuolloin, mutta niitä ei osattu käyttää oikein. Esimerkiksi oli jo olemassa laki oikeudesta saada ja luovuttaa tietoja viranomaisille.

– Ihmiset eivät aina osaa oikein erottaa, mikä on oikeuksia tukevan tietosuojasäännöksen ja salassapitopäätöksen ero.

Suomalaisten pitäisi päästä omaan sosiaaliseen mediaan

Aarnion iso harmituksen aihe on teknologia-alan markkinoiden voimakas keskittyminen muutaman yhtiön varaan.

– Esimerkiksi Applella, Googlella, Facebookilla ja Androidilla on niin hallitseva markkina-asema, että se johtaa johtaa siihen, että henkilötiedot ovat määränsä arvoista rahaa. Ja siitä pidetään kynsin hampain kiinni, hän toteaa.

– Me olemme odottaneet kuin kuuta nousevaa sellaistapalvelua, jota ei tarvitse pelätä.

Parasta olisi, jos eurooppalaiset tai suomalaiset rakentaisivat itse esimerkiksi oman sosiaalisen mediansa eurooppalaisille sisämarkkinoille.

– Suomalaiset voisivat käyttää suomalaista sosiaalista mediaa, hän fantasioi.

Aarnio harmittelee myös sitä, miksi kuluttajat ja kansalaiset ylipäätään pakotetaan sosiaaliseen mediaan.

– Pahimmillaan se näkyy siinä, että jotkut viranomaiset ovat siirtyneet tiedottamaan vain sosiaalisessa mediassa, ja sehän ei kaikkia kansalaisia tavoita.

"Yksi vahtija Valvirassa ei riitä, vaan pitää saada nopeasti kaupallisia toimijoita"

Tuhansien vuosien ajan Hippokrateen vala on velvoittanut lääkäreitä pitämään potilaiden tiedot ominaan. Valan rikkoja menettää arvostuksensa.

Nyt moni pelkää, uskaltaako lääkärille tai terapeutille kertoa asioitaan. Aarnio on huolissaan siitä, että luottamuksen takaisin saamiseen kestää kauan – ja valitettavasti tämäkin asia piti oppia kantapään kautta.

Vastaamo-keissi on Aarnion mielessä paitsi kauhuesimerkki, myös herättäjä.

Vaikka myös kansalaisten ryhdistäytyä tietosuoja-asioissa ja alkaa lukea eri palveluiden "käyttöhjeita", Aarnio on sitä mieltä, että vastuu on yrityksillä ja organisaatioilla.

Kenen siis pitäisi korjata tämä Vastaamo-keissiin liittyvä "verinen vääryys", kuten ex-tietosuojavaluttettu itse katastrofia kutsuu?

– Kuluttajaa ei pidä liikaa vastuuttaa, vaan palveluntuottajien pitää itse hoitaa turvallisuus ja pystyä osoittamaan, että ne ovat tehneet kaikki temput, jotka lainsäädäntö edellyttää.

Niiden on huolehdittava, että käyttäjän tiedot ovat turvassa, kuten tietosuoja-asteus edellyttää.

– Ihmisten ei pitäisi joutua kysymään, onko palvleuiden käyttäminen turvallista vai ei.

Aarnio kaipaa valvonta-apua kaupallisilta toimijoita myös potilastietojen turvallisen säilytyksen valvontaan.

– Valvirassa yksi henkilö on vahtimassa tätä. Onko todellakin yhden ihmisen varassa, että potilasturvallisuus toteutuu? Eikö olisi näiden toimijoiden tehtävä varmistaa, että he toimivat laillisesti? ex-virkamies Aarnio kysyy.

Ja vastaa itse:

– Me tarvitsemme turvallisuuden varmistamiseen nopeasti kaupallisia palveluita. Yksi vahtija Valvirassa ei riitä, eikä tietosuojan toteutumisen valvonnan pitäisi olla ainoastaan viranomaisten tehtävä, Aarnio jyrähtää.

Aarnio aikoo jatkaa töitä: "Informaatio-oikeus on nastaa"

Ex-tietosuojavaltuutettu ei aio alkaa kokopäiväiseksi pallonpelaajaksi, vaikka onkin luovuttanut valtakunnan virallisen jyrähtelijän tittelin seuraajalleen, Anu Talukselle.

– Jatkan työelämässä vielä muutaman vuoden. Minulla on virtaa, ja siksi yritän pitää kondista yllä, paljasjalkainen stadilainen sanoo Lehtisaaren jalkapallokentällä.

65-vuotias mies ei vielä paljasta mitä hän aikoo työeläämässä tehdä, mutta kaikesta päätellen se liittyy jollakin tavalla ihmisten oikeuksiin omiin tietoihinsa. Sitä, palaako hän bisneksen pariin, hän ei paljasta.

– Tietosuoja ja informaatio-oikeus on ollut ihan älyttömän nasta oikeudenala. Ei ole kahta samanlaista kahta samanlaista päivää, ja uskon, että minulla on jatkossakin annettavaa työelämään, entinen virkamies sanoo.

Lue myös:

Google sai voiton EU:n tuomioistuimessa – oikeus tulla unohdetuksi ei ole globaali

Uudeksi tietosuojavaltuutetuksi Anu Talus – Reijo Aarnio jää eläkkeelle

Rikoksesta tuomitut haluavat poistaa tietojaan Google-hauista – tietosuojavaltuutettu jarruttelee intoa

KHO antoi merkittävän ennakkopäätöksen: Googlen poistettava murhasta tuomitun tiedot hakutuloksistaan

Google ei anna periksi – kiista murhasta tuomitun tietojen poistamisesta jatkuu KHO:ssa

Googlelle ensimmäiset poistomääräykset Suomesta – rikoksesta tuomittujen tietoja halutaan pois netistä

Suomi ei voi määrätä sakkoa Facebookille – Somejättien rankaisu vaatii EU:n jäsenmaiden yhteistyötä

Suomi ei olekaan EU-tietosuojan mallioppilas – Tutkijoiden mukaan Suomi toimii laittomasti nettiseurannan valvonnassa

Jokasyksyinen verokaruselli hurahtaa käyntiin ensi tiistaina, kun verottaja julkaisee edellisvuoden verotiedot. Mutta kaikki ei ole ennallaan.

Tänä vuonna verottaja poistaa suurituloisimpien listalta yli 4 000 henkilön tiedot heidän omasta pyynnöstään. Verottajan tulkinnan mukaan tietosuoja-asetus edellyttää, että henkilörekisterissä olevilla henkilöille annetaan oikeus vastustaa tietojensa luovuttamista.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että verottaja poistaa henkilön tiedot suurituloisimpien listalta, joka on koottu vuosikausien ajan median käyttöön. Tietosuoja-asetusta sovellettiin jo vuosi sitten, mutta tänä vuonna suurituloisilta tulleiden vaatimusten määrä yli 20-kertaistui.

Ensi viikolla julkistettava verottajan listaus ei siis enää kerro kattavasti, ketkä saavat suurimmat ansiot ja ketkä maksavat suurimmat verot. Verottaja ei kerro sitäkään, ovatko poistetut tiedot tulolistan kärjestä, lopusta vai keskivaiheilta.

Tuloeroja ja varallisuuden jakaantumista tutkinut Helsingin yliopiston professori Anu Kantola pitää vaarana, että tietojen karsiminen hämärtää kokonaiskuvaa siitä, miten varallisuus kerääntyy.

– Suomessa suurituloisien joukko on niin pieni, että tämä tekee kokonaiskuvaan lovea.

Kantola on yhtenä kirjoittajana tutkimuksessa, jossa selvitettiin, miten tulotaso näkyy suhtautumisessa tuloeroihin ja sosiaalietuihin. Tutkimus julkaistiin lokakuussa.

Ylen teettämän kyselyn mukaan suomalaisten mielipiteet jakaantuvat selkeästi sen suhteen, onko tietojen poistaminen suurituloisimpien listalta perusteltua vai ei. Taloustutkimuksen tekemän kyselyn mukaan suurempi joukko on sitä mieltä, että suurituloisten tietoja ei pitäisi karsia. Tätä mieltä on 47 prosenttia suomalaisista.

Hiukan pienempi osa, 38 prosenttia, katsoo kuitenkin olevan hyvä, että suurituloiset voivat pyytää nimensä poistamista. Joka kuudes ei osannut päättää kantaansa.

Selkeimmin suurituloisimpien tietojen avoimuutta vaativat vasemmistoliiton, RKP:n ja SDP:n kannattajat. Myös perussuomalaisten kannattajista enemmistö haluaa tietojen listaamisen jatkamista entiseen tapaan.

– Usein arvuutellaan, onko perusuomalaiset oikeistoa vai vasemmistoa, mutta tässä kysymyksessä he ovat vasemmistoa ja protestipuolueena haluavat nimet näkyviin, Kantola analysoi.

Suurituloisten listan karsiminen saa selkeimmän tuen kokoomuksen kannattajien keskuudessa.

Muiden puolueiden kannattajien keskuudessa karsimista kannattaa alle puolet vastaajista.

Verottaja karsii suurituloisimpien erillistä listaa, mutta siitä huolimatta verotiedot pysyvät julkisina. Ne ovat siis saatavissa verotoimistoista nimellä pyydettäessä.

Tämä verotietojen julkisuus saakin selkeän, 68 prosentin, tuen suomalaisilta. Viidesosa on sitä mieltä, että verotietojen julkisuus on huono asia.

Veroihin suhtautumisen ydinkysymys on kuitenkin arvio siitä, miten hyvin maksetut verot tuottavat rahalle vastinetta esimerkiksi rakentamisena ja julkisina palveluina.

– Suomalaiset tykkäävät veroista. Me luotamme järjestelmäämme laajasti, Kantola kiteyttää.

– Vastauksissa näkyy verojen suuri kannatus, mutta siellä alkaa olla myös repeämiä. Perussuomalaisista iso osa katsoo, että verot eivät auta heitä. Myös kokoomuksen kannattajissa epäilijöitä on aika paljon, Kantola jatkaa.

Selvä enemmistö katsoo, että veroille tulee vastinetta jonkin verran tai jopa reilusti. Kuitenkin enemmän kuin joka kymmenes on sitä mieltä että veroille ei tule juurikaan vastinetta. Muutaman prosentin mukaan vastinetta ei tule lainkaan.

Vahvimmin verorahojen vastinetta epäillään perussuomalaisten äänestäjien keskuudessa. Heistä hiukan alle puolet katsoo, että vastinetta ei tule juurikaan tai lainkaan. Toisaalta hiukan yli puolet arvioi päinvastoin, että vastinetta saadaan reilusti tai jonkin verran. Kysymys siis jakaa puolueen kannattajia voimakkaasti.

Selkeästi tyytyväisimpiä verorahojen vastineeseen ovat vihreiden ja vasemmistoliiton kannattajat.

• Taloustutkimus haastatteli tutkimukseen 1106 henkilöä lokakuun 20.–22. välisenä aikana
• Koko kyselyn virhemarginaali on noin 3 prosenttiyksikköä suuntaansa
• Kysely tehtiin internetpaneelissa, ja otos edustaa Suomen täysi-ikäistä väestöä
• Tulokset painotettiin iän, sukupuolen ja asuinpaikan mukaan väestötilastoja vastaaviksi

Aiheesta voi keskustella maanantaihin 2.11. klo 22 saakka.

Kansallismaisemassa suoraan Punkaharjun päällä on kummallisia kuoppia ja kasoja. Ne ovat muistutus yli 220 vuoden takaisesta vastakkainasettelusta.

– Tässä oli tykki, jolla pystyttiin kontrolloimaan tuota liikennettä tuolla salmissa, jos sieltä tuli ruotsalaisia sota-aluksia, historiantutkija Jyrki Paaskoski kertoo.

Kyse on venäläisestä tykkiasemasta, joka on pieni osa suurta Kotkasta Savonlinnaan ulottuvaa linnoitusjärjestelmää, jonka Venäjä rakensi Suomeen 1790-luvulla.

Sen rakentamista komensi kuuluisa venäläinen sotapäällikkö Aleksandr Suvorov, jonka sukujuuret olivat Karjalankannaksella.

– Hän osasi suomea. Sen takia hänet lähetettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1773 tiedusteluretkelle tällä alueelle tutustumaan väestön mielialoihin, Jyrki Paaskoski kertoo.

Linnoitus Ruotsia vastaan

Venäjä ja Ruotsi kävivät vuosina 1788-90 Kustaan sodan. Sota päättyi käytännössä tasapeliin, jota heijasteli myös Värälän rauhansopimus. Kymijoella tuolloin kulkenut Venäjän ja Ruotsin rajalinja ei muuttanut paikkaansa.

Ruotsin aloittama sota sai Venäjän kuitenkin kiinnittämään lisää huomiota luoteisrajansa puolustukseen. Heti sodan jälkeen Venäjän keisarinna Katariina Suuri määräsi Kymijoesta itään sijainneen alueen linnoitettavaksi.

Linnoitustöitä suunnittelemaan ja valvomaan määrättiin vuonna 1791 venäläinen sotapäällikkö Aleksandr Suvorov. Hänet tunnetaan sotapäällikkönä, joka ei hävinnyt yhtään käymästään taistelusta.

Yhtenä syynä Suvorovin komennukseen oli se, että hän osasi suomen kieltä. Suvorovin suku oli sotapäällikön oman ilmoituksen mukaan kotoisin Karjalankannakselta, josta se oli siirtynyt 1600-luvulla Novgorodin alueelle.

– Tiedetään, että hän lauloi sotilailleen suomalaisia kansanlauluja piristääkseen heitä, kun sotajoukko ylitti Alppeja Napoleonin vastaisella sotaretkellä, Jyrki Paaskoski kertoo.

Kolminkertainen linnoitusketju

Suvorovin ehdotuksesta nykyiseen Kaakkois-Suomeen ja Karjalankannakselle rakennettiin voimakas kolmiportainen linnoitusketju.

Se muodostui osittain uusista linnoituksista ja osittain jo Ruotsin aikana rakennetuista linnoituksista, joita uudistettiin ja vahvistettiin. Linnoitusten välisiä kulkuyhteyksiä kehitettiin rakentamalla järvikannasten lävitse kulkevia sotakanavia. Niitä pystyi käyttämään Saimaalla operoinut venäläinen tykkivenelaivasto.

Lue lisää: Venäläisen sotataidon mestari laittoi Saimaalla tuulemaan 200 vuotta sitten: Neljä kanavaa, lähes sata tykkilaivaa ja varuskuntia

Ensimmäinen linnoituskehä kulki Kyminlinnan-Ruotsinsalmen kaksoislinnoituksesta eli nykyisestä Kotkasta erilaisten pienempien linnoitusten ja kanavien kautta Savonlinnaan. Toinen kehä kulki Haminasta Taavetin kautta Lappeenrantaan ja kolmas Viipurista Käkisalmeen Karjalankannaksella.

Jättiurakka

Linnoitusketjun rakentaminen oli jättimäinen urakka jopa Venäjän mittakaavassa. Töissä oli kymmeniä tuhansia venäläisiä sotilaita ja myös rangaistusvankeja. Paljon töitä tuli myös paikallisille suomalaisille.

– Se oli 1790-luvulla Venäjän kiinteän puolustuksen suurin rakennushanke ja todella iso ja merkittävä rakennustyömaa, historiantutkija Jyrki Paaskoski kertoo.

Linnoitukset jäivät ilman käyttöä

Linnoitukset valmistuivat 1790-luvun loppuun mennessä. Niitä ei kuitenkaan koskaan käytetty tositoimiin sodassa, koska Suomi joutui jo vuonna 1809 kokonaan Venäjän hallintaan.

Linnoitusten sotilaallinen merkitys hävisi rajan siirryttyä länteen.

Ainoastaan Ruotsinsalmen - Kyminlinnan kaksoislinnake nykyisen Kotkan edustalla joutui myöhemmin sotatoimien kohteeksi Krimin sodassa vuonna 1855. Suomenlahdella toiminut brittiläis-ranskalainen laivasto-osasto tuhosi linnakkeet suurelta osin, vaikka Venäjä ei ollut edes miehittänyt niitä.

Turismin palvelukseen

Linnoitusketju on säilynyt nykypäivään suhteellisen hyvässä kunnossa. Monia linnoituksia ja kanavia on myös entisöity. Tosin esimerkiksi Kyminlinna on päässyt huonoon kuntoon ja kaipaa entisöintiä.

Lue lisää: Sortuva kansallisaarre: Kotkassa sijaitsevan Kyminlinnan taru uhkaa päättyä raunioitumiseen.

Kaakkois-Suomessa halutaankin nyt valjastaa linnoitusketju, kanavat ja niiden rakentamista valvonut generalissimus Aleksandr Suvorov matkailun palvelukseen.

Linnoitusten ja kanavien uskotaan houkuttelevan erityisesti sotahistoriasta kiinnostuneita venäläisiä.

– Venäjällä Aleksandr Suvorov on yksi suurimmista sotapäällikköistä ja siellä on valtava kiinnostus kulkea hänen jalanjäljissään katsomassa paikkoja, joissa hän on ollut, Jyrki Paaskoski vakuuttaa.

– Tarkoitus on löytää juuri nämä Suvorovista kiinnostuneet venäläiset.

Matkailuhanke on saanut 1,35 miljoonan euron rahoituksen EU:n, Suomen ja Venäjän yhteisesti rahoittamasta CBC-ohjelmasta. Ohjelmalla tuetaan hankkeita Euroopan ulkorajoilla.

Suvorov reitti Venäjältä Suomen kautta Keski-Euroopaan

Hankkeessa luodaan Venäjältä Suomen kautta Keski-Eurooppaan ulottuva kulttuuri-historiallinen Suvorov-matkailureitti, joka Suomessa koostuu Suvorovin rakennuttamista kanavista ja linnoituksista.

– Yritämme tuoda erilaisilla tavoilla esille Suvorovin aikakautta tähän nykypäivään, hankkeen projetipäällikkö Soile Lehtinen virkistysaluesäätiöstä kertoo.

Hanketta vetää Suomessa Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö.

Venäjällä hankkeeseen osallistuva ITMO-yliopisto toteuttaa Aleksandr Suvorovin elämää ja kohteita esittelevän nettisivuston, joka julkaistaan venäjäksi, suomeksi ja englanniksi.

Rahaa ohjataan myös Saimaan matkailun kehittämiseen ja palvelutarjonnan monipuolistamiseen. Mukaan on otettu Saimaa Geopark, jonka alueella Suvorovin kanavat ja linnoitukset sijaitsevat. Paikat on nimetty geopark-kohteiksi.

Dokumenttisarja ja musiikkinäytelmä

Tukirahoilla on valmistumassa myös Aleksandr Suvorovista ja Kaakkois-Suomen linnoitusjärjestelmän rakentamisesta kertova kuusiosainen dokumenttielokuvasarja. Sen ensimmäinen osa ilmestyy YouTube-videopalvelussa perjantaina 30.10. Yksi dokumenttisarjan jakoista tehdään Venäjällä.

Suvorovista on valmistunut myös Lappeenrannan kultturitila Nuijamiehen tuottama musiikkinäytelmä.

Suomessa hankkeessa on mukana Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö ja Puumalan kunta, joka edustaa Etelä-Savon aluetta sekä Kaakkois-Suomen ely-keskus ja Väylävirasto. Venäjältä mukana ovat Leningradin alueen matkailutietokeskus, Leningradin alueen museovirasto, Itmo-yliopisto ja Viipurin yritystukikeskus.

Suomalainen veroavoimuus ottaa tänä vuonna askeleen suljetumpaan suuntaan.

Verottaja poistaa suurituloisten listalta yli 4 000 henkilön tiedot heidän omasta toivomuksestaan. Vuosikausien ajan verottaja on koonnut median käyttöön listan suurituloisimmista eli yli 100 000 euroa vuodessa ansainneista veronmaksajista.

Tällä rajauksella nimilistaan kertyy runsas 70 000 henkilöä. Yle on julkaissut ja julkaisee tänäkin vuonna listan kärjestä ensimmäisten noin tuhannen henkilön tulo- ja verotiedot. Tässä otoksessa pienituloisimman vuosiansiot olivat viime vuonna lähes 900 000 euroa, joten aivan peruspulliaisista ei ole kyse.

Verotaakka ja sen jakautuminen hyvinvointiyhteiskunnassa ovat niin merkittäviä asioita, että Yle pyrkii selvittämään suurituloisimpien tulot ja verot siitäkin huolimatta, että verottaja ei enää itse kerro niistä kattavasti.

Pyrimme selvittämään verohallinnon julkisista tiedoista suurituloisten listalta poistettujen henkilöiden tiedot. Julkaisemme kuitenkin vain sellaisten henkilöiden tiedot, joiden vuositulot ylittävät miljoonan euron rajan. Näin haluamme varmistaa, että julkaistujen henkilöiden yhteiskunnallinen merkitys on niin merkittävä, että se painaa enemmän kuin henkilön oma toivomus pysyä poissa julkisuudesta.

Selvityksestä ei tule täydellinen, eikä kaikkia tuhansia poistettuja tietoja tulla saamaan selville. Saattaa siis olla, että listan suurituloisimman edeltä puuttuu useita vielä suurituloisempia ja nimensä poistoa vaatineita henkilöitä. Teemme kuitenkin voitavamme, jotta lista olisi ainakin vähemmän puutteellinen.

Epätietoisuus levittää epäluuloa

Verotietojen avoimuus on avoimen yhteiskunnan kulmakivi – on hyvä tietää, kuka niin sanotusti maksaa viulut. Avoimuus rakentaa luottamusta enemmän kuin tiedonsaannin vaikeuttaminen. Verotietojen julkaiseminen ei ole läheskään kaikkien mieleen, mutta siinä on paljon etujakin.

Yle ei julkaise verotietoja tirkistelynhalun tyydyttämiseksi, vaan siksi, että on tärkeää tietää, kenen maksamilla veroilla yhteiskuntaa rakennetaan ja rahoitetaan.

Ylen teettämän mielipidekyselyn mukaan suomalaiset kannattavat selkeästi verotietojen avoimuutta, mutta suurituloisten listan julkisuus jakaa mielipiteitä.

Ilman todellista tietoa tuloista ja veroista keskustelu yhteiskunnan oikeudenmukaisuudesta jää vaille tukevaa pohjaa. Silloin syntyy epätietoisuutta ja se ruokkii epäluuloisuutta. Sitä tuskin haluavat sen enempää suuri- kuin pienituloisetkaan.

Verottajan listaus suurituloisista on antanut hyvän kokonaiskuvan siitä, millaisista tehtävistä Suomessa palkitaan ja kuinka paljon.

Esimerkiksi terveydenhoitoyritysten ja peliteollisuuden merkitys on auennut tätä kautta tavalla, jonka hahmottaminen muuten olisi vaikeampaa. Myös valtion- ja muidenkin yhtiöiden johdon palkitsemisen kohtuullisuutta on parempi arvioida tiedon kuin mielikuvien kautta.

Tulo- ja verotietojen avoimuudella on merkitystä myös harmaan talouden torjunnassa.

Isot verot, iso maine

Verottajan julkisissa tiedoissa ei tule esiin koko totuus suomalaisten tuloista ja veroista. Erilaiset vähennykset pienentävät verotettavaa tuloa ja esimerkiksi pienten yhtiöiden osingoista usein vain neljäsosa on veronalaista tuloa.

Viime vuonna verottajan kokoamalle suurituloisimpien listalle kertyi noin 70 300 henkilön tiedot. Se antaa sittenkin melko hyvän otoksen tuloista, tulojen saajista ja heidän maksamistaan veroista.

Nyt verottaja perustelee tietojen poistamista tietosuoja-asetuksella ja on siksi antanut tähän henkilörekisteriin kuuluville oikeuden kieltää tietojensa luovuttaminen eteenpäin. Tavallisimmin nimen perkaamista pois listalta on perusteltu turvallisuudella tai terveydellä.

Yle ja useat muutkin mediayhtiöt ovat haastaneet verottajan tulkinnan. Yle onkin valittanut verottajan linjan muutoksesta hallinto-oikeuteen jo vuosi sitten. Asiassa saataneen päätös mahdollisesti ensi vuoden tammikuussa.

Käytännössä verottajalla ei ole ollut resursseja käydä ainakaan syvällisesti läpi tuhansia nimien poistamispyyntöjä ja niiden perusteluja. Kaikkiaan 4 600 pyynnöstä hylättiin 67 kappaletta. Herää siis kysymys, onko listalta poistuminen ilmoitusasia.

Toisaalta moni myös oivaltaa, että suurituloisten listalle päätymisessä ja verojen maksamisessa ei ole mitään pahaa.

Päinvastoin, hyvä veromaksaja, kuten vaikkapa peliyhtiö Supercellin perustajiin kuuluva Ilkka Paananen, on saanut paljon myönteistä huomiota. Se ei ole haitaksi liike-elämässä – tai elämässä yleensäkään.

Viimeinen elossa ollut Mannerheim-ristin ritari Tuomas Gerdt on kuollut. Gerdt kuoli 98-vuotiaana tänään sunnuntaiaamuna Oulunkylän kuntoutussairaalassa Helsingissä. Gerdtin kuolemasta kertoi Mannerheim-ristin ritarien säätiö.

Gerdt oli syntynyt 28.5.1922 Heinävedellä. Hän oli sodassa taistelulähettialiupseerina Jalkaväkirykmentti 7:ssä ja hänet nimitettiin ritariksi 8. syyskuuta 1942.

Kaikkiaan jatkosodassa Mannerheim-ristin ritarin arvon ja kunniamerkin sai 191 suomalaista sotilasta. Mannerheim-rististä tuli sodanaikaisista tunnustuksista arvostetuin, sillä sen saamiseksi täytyi olla erityisen painavat perustelut. Lisäksi se voitiin myöntää sotilaalle sotilasarvosta riippumatta.

Talvisotaan jo 17-vuotiaana

Heinävedellä 28.5.1922 syntynyt Kaiho Tuomas Albin Gerdt kävi kansakoulun jälkeen Mikkelin kaupungin kauppakoulua. Vuonna 1939 alkaneeseen talvisotaan hän osallistui jo 17-vuotiaana. Hän oli tuolloin vartiointi- ja evakuointitehtävissä Rantasalmella.

Tuomas Gerdt kertoi Ylen haastattelussa joulukuussa 2007, miten talvisodan sotilaiden koettelemukset saivat hänet alaikäisenä lähtemään vapaaehtoisena puolustamaan nuorta itsenäistä Suomea.

– Pohjana päätökselle olivat talvisodan sankarit, jotka puolustivat ja torjuivat ylivoimaisen vihollisen talviolosuhteissa. Jouduin saattamaan talvisodassa kaatuneita sankarivainajia viimeiseen lepoon Rantasalmen kirkkomaahan. Kun omaiset – äidit, isät, siskot, veljet, morsiamet, puolisot ja alaikäiset lapset – olivat surusaattueessa, niin jotain piti tehdä. Tämä oli se kannustus, joka sai minut jo joulukuun puolella ilmoittautumaan vapaaehtoiseksi.

Gerdt kertoo, että hänen lisäkseen samaan aikaan vapaaehtoiseksi ilmoittautui neljä nuorta miestä.

– Vapaa isänmaa meillä oli ajatuksena, ja se tuotiin julki. Katsoimme, että omalta osaltamme meidän täytyy tämä tehdä.

Neuvokas ja rohkea sotilas

Jatkosota alkoi 25.6.1941, jolloin alikersantti Tuomas Gerdt aloitti taistelulähettinä. Tehtävässään Gerdtin kerrotaan kunnostautuneen jo sodan alkuvaiheissa.

Mannerheim-ristin myöntämisperusteissa kerrotaan, että Gerdt toimi erittäin vaikeissa olosuhteissa, mikä vaati paitsi rohkeutta, myös kyvyn tehdä nopeita itsenäisiä ratkaisuja ja annoksen synnynnäistä neuvokkuutta.

Gerdt esimerkiksi haki tykistön apua, kun vihollinen oli yllättämässä Gerdin komppanian. Gerdt joutui ylittämään maastonkohdan, jota vihollinen tulitti raskaasti. Tällä teollaan alikersantti Gerdt pelasti komppaniansa suurilta tappioilta.

– Monissa muissa kiperissä tilanteissa on hän kylmäverisesti ja itseään säästämättä suorittanut tekoja, joitten arvon tuntee vain sellainen, joka on joutunut johtamaan joukkoja tilanteissa, milloin kaikki muut yhteydet ovat poikki ja milloin vain miehinen kunto ja urhoollisuus voivat toimittaa perille annetut käskyt ja ilmoitukset, kerrotaan perusteluissa.

Heinäkuussa 1942 Kannaksella Sevastopolista käydyn taistelun aikana alikersantti Gerdt ilmoittautui vapaaehtoisena tekemään vastaiskua määrättyyn osastoon. Ensimmäisenä miehenä hän syöksyi eteen päin tuhoten konepistoolillaan ja käsikranaateilla kymmeniä vihollisia. Gerdt pyrki aina pahimpaan ja ratkaisevimpaan paikkaan.

– Hänen esikuvansa vaikutti suuresti viimeisen vastaiskun onnistumiseen, ovat palkintoperusteiden viimeiset sanat.

Jatkosodan aikana Tuomas Gerdt kävi reserviupseerikoulun ja kotiutui sodasta vänrikkinä. Kapteeniksi hänet ylennettiin vuonna 1968.

Kotikaupungiksi Lappeenranta

Sodan jälkeen Tuomas Gerdt työskenteli metsäteollisuuden palveluksessa konttoristi- ja kirjanpitotehtävissä. Hänen viimeinen työpaikkansa oli Kaukaan tehtailla Lappeenrannassa, jossa hän toimi vuoteen 1987 saakka konttoripäällikkönä. Lappeenrannasta tuli myös Gerdtin eläkepäivien kotikaupunki.

Tuomas Gerdt oli aktiivinen sotaveteraanien aseman puolestapuhuja. Hän toimi aktiivisesti Mannerheim-ristin ritarien säätiössä ja säätiön puheenjohtajana vuoteen 2017 saakka.

Tuomas Gerdt on joutunut kokemaan myös sodanjälkeisen ajan, jolloin sotaveteraaneja ja sodassa mukana olleita suomalaisia ei arvostettu.

– Se oli erittäin ongelmallinen aika niille hyvin vaikeastikin haavoittuneille aseveljille, jotka olivat menettäneet näön tai kuulon, jalan tai käden. Heitä piti muistaa lohduttaa, että kyllä tämä tästä menee. Kestimme sen, kun muistimme kävelevämme itsenäisessä vapaassa Suomessa, jolla on oma itsemääräämisoikeus, kertoi Tuomas Gerdt Ylen haastattelussa vuonna 2007.

Vuonna 1994 presidentti Martti Ahtisaari alkoi kutsua kaikki Mannerheim-ristin ritarit tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolle, johon ritarit saapuivatkin ensimmäisten joukossa.

Tuomas Gerdt oli luonteeltaan vaatimaton. Hän ei halunnut korostaa omaa osuuttaan sodassa, vaan muistutti, että oli siellä 600 000 muutakin taistelemassa Suomen puolesta.

Tuomas Gerdt kävi Linnan juhlissa niin kauan kuin hänellä terveyttä riitti. Hän osallistui Linnan juhliin suurella kunnnoituksella itsenäistä Suomea kohtaan.

– Menen sinne juhliin nimenomaan juhlimaan Suomen itsenäisyyspäivää. Se on erittäin arvokas ja miellyttävä tilaisuus.

Vuonna 2007 Mannerheim-ristin ritari Tuomas Gerdt pohti 90-vuotiasta Suomea ja sen tulevaisuutta. Hänen mielestään kansan yksimielisyys on tae itsenäiselle Suomelle jatkossakin.

– Nykymaailmassa meillä on itsemääräämisoikeus. Se jatkuu, kunhan kansa pysyy yksimielisenä. Tämä yksimielisyys oli eräs pohja talvi- ja jatkosodan aikana, että saatii torjuntavoitto molemmissa taisteluissa, sanoi Tuomas Gerdt.

Gerdt oli hieman hämillään saamastaan huomiosta. Hän muistutti vuoden 2015 itsenäisyysjuhlissa, että arvo pitää antaa kaikille sotilaille, kaatuneille ja haavoittuneille.

– Minä olen tavallinen sotaveteraani ja sotainvalidi. Suomi on hyvä maa. Sitä kannatti puolustaa, ja kannattaa edelleen rakastaa ja pitää yllä – niin ajatuksissa, töissä kuin tavoissakin. Näin sanoi rykmentin komentajani Adolf Ehrnrooth, Gerdt sanoi tuolloin.

Gerdtiä haastateltiin Linnan juhlissa myös vuonna 2009. Haastattelun voi katsoa Yle Areenasta täältä.

Lue lisää:

Mannerheim-ristin ritari numero 95, Tuomas Gerdt: Olen vain tavallinen sotaveteraani

Viimeinen Mannerheim-ristin ritari Tuomas Gerdt täyttää tänään 95 vuotta

Syysmyrsky pyyhkäisee Suomen yli maanantaina. Se tietää voimakasta tuulta ja runsaita sateita suureen osaan maata. Ylen meteorologin Kerttu Kotakorven mukaan eniten sataa Etelä-Lapin ja Perämeren alueella, jossa vettä voi sataa vuorokauden aikana jopa 50 millimetriä. Muualla maassa sadetta saataneen 10-20 millimetriä.

– Tuulet voimistuvat yöstä alkaen ja maanantaina aamulla sataa jo Länsi-Lapista lounaaseen ulottuvalla alueella. Sateet tulevat kaikkialla vetenä ja Lapissa lumet sulavat, sanoo Kotakorpi.

Ilmatieteen laitos on antanut myrskyn vuoksi useita varoituksia maa- ja merialueille.

Suurinta osaa maata varoitetaan vaarallisen voimakkaasta tuulesta maanantai-iltapäivästä lähtien. Ilmatieteen laitoksen mukaan tuulen nopeus voi olla puuskissa 20 metriä sekunnissa. Pohjanmaata varoitetaan vaarallisen voimakkaasta tuulesta, joka voi puhaltaa puuskissa 25 metriä sekunnissa.

Uudellemaalle, Satakuntaan,Varsinais-Suomeen, Etelä-Pohjanmaalle ja Pohjanmaalle on annettu tulvavaroitus. Joet voivat tulvia pelloille ja katkaista teitä.

Merialueille on annettu myrskyvaroitus ja sen mukaan tuuli voi puhaltaa 21 metriä sekunnissa. Myös kovasta aallokosta varoitetaan. Ilmatieteenlaitoksen mukaan merkitsevä aallonkorkeus voi ylittää maanantaina4 metriä. Myrskyvaroitus on voimassa muilla merialueilla Suomenlahden itä- ja länsiosaa lukuun ottamatta, joita varoitetaanmaanantaina kovasta tuulesta.

Uusi lämpöennätys mahdollinen

Sateen ja tuulen lisäksi ensi viikko alkaa hyvin lauhana. Kotakorven mukaan marraskuun lämpöennätys voi hyvinkin rikkoutua tiistaiyönä. Nykyinen ennätys mitattiin Kemiönsaaressa vuonna 2015 3. marraskuuta 14,3 astetta. Tavanomaisesti esimerkiksi Helsingissä on marraskuussa lämmintä kuutisen astetta ja Rovaniemella päivälämpötila on nollassa.

Alkavalla viikolla lämpötila on etelässä 10 asteen molemmin puolin ja pohjoisessa lämpötila kohoaa yli viiteen asteeseen.

– Suomen itäpuolella on korkeapaine ja tuuli pääsee puhaltamaan meille suoraan etelästä. Ilmamassa on hyvin lämmintä. Ennätys voi mennä rikki etelärannikolla.

Myrsky väistynee Suomen yltä tiistaiaamuun mennessä ja päivällä on jo poutaa. Sää jatkuu tiistaista eteenpäin hyvin lauhana.

Poliisi tutkii lauantaina Helsingin Vallilassa tapahtunutta henkirikosta tappona. Hätäkeskus sai aamuyöllä noin kello yhden aikaan ilmoituksia puukotuksesta Mäkelänkadun ja Päijänteentien risteyksessä olevan Alepa-kaupan edustalta.

Poliisin saavuttua paikalle tekijät olivat jo poistuneet ja paikalta löytyi haavoittuneena vuonna 2001 syntynyt mies. Uhri toimitettiin kiireellisesti sairaalaan, jossa hän menehtyi saamiinsa vammoihin myöhemmin aamuyöllä.

Teosta epäillään tällä hetkellä kolmea poikaa, jotka ovat 16- ja 14-vuotiaita. Poliisi on tavoittanut kaksi epäiltyä lauantain aikana ja toinen heistä on tällä hetkellä pidätettynä.

Poliisi pyytää havaintoja viiden hengen seurueesta

Poliisin mukaan epäillyt ovat liikkuneet ennen tapahtumaa Vallilan alueella viiden hengen seurueessa, johon on kuulunut myös kaksi tyttöä.

– Poliisi on tehnyt lauantaina alueella teknistä ja taktista tutkintaa ja muun muassa katsonut alueelta löytyvien valvontakameroiden tallenteita, kertoo tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Jukka Larkio Helsingin poliisilaitokselta.

Poliisi pyytää ilmoittamaan mahdollisista havainnoista liittyen seurueeseen tai tapahtumiin Alepan edustalla sähköpostitse osoitteeseen vakivaltarikosyksikko.helsinki@poliisi.fi.

Poliisi ei tiedottanut tapauksesta vielä lauantaina, koska tutkinta oli vielä hyvin alkuvaiheessa. Tapauksesta tiedotetaan seuraavan kerran, kun se on tutkinnan etenemisen kannalta mahdollista.

1. Keskiluokka maksaa suurimman osan veroista

Tulevana veropäivänä otsikoihin nousevat tulokuninkaat ja -kuningattaret – sekä maan suurimmat yksittäiset veronmaksajasankarit.

Heidän rinnallaan on hyvä muistaa, että suurin osa veropotista on lähtöisin keskituloisten palkansaajien kukkarosta.

Tutkimusjohtaja Tuomas Kosonen Palkansaajien tutkimuslaitoksesta määrittelee esimerkinomaisesti keskituloisen palkansaajaksi, jonka kuukausittainen bruttopalkka asettuu 2 500–5 000 euron välille. Aivan täsmällistä määritelmää ei kuitenkaan ole.

Ylin tulokymmenys eli jonkin verran yli 5000 euroa kuukaudessa tienaavat maksaa karkeasti ottaen noin 13,8 miljardia euroa tuloveroa. Kaikkiaan kerättävien verojen määrä on noin 30 miljardia euroa. Korkeimmassa tulokymmenyksessä palkkahaitari on siis iso – tähän yli 480 000 hengen ryhmään mahtuu miljonäärien lisäksi monia, joiden palkka liippaa keskituloisen ansioita.

Keskituloisia on moninkertaisesti enemmän kuin suurituloisia. Siksi verosankarit löytyvät tavallisista ammattiryhmistä.

Jos verosankarit olisivat tietyn ammattiryhmän edustajia, keitä he olisivat?

– Siellä on isoja ryhmiä kuten sairaanhoitajat, poliisit ja insinöörit. Heillä on tyypillisesti sellaiset tulot, että heitä voisi kutsua keskituloisiksi. Ja he muodostavat todella ison osan työvoimasta, Kosonen sanoo.

Kosonen muistuttaa, että suurituloisilla on toki suurempi veroaste kuin vähemmän tienaavilla. Keskituloluokan verot ovat kuitenkin yhteiskunnalle olennaisen tärkeitä.

– Pohjoismaissa hyvinvointivaltion tarvitsemaan suureen verotulotavoitteeseen päästään niin, että kerätään riittävä määrä veroja juuri tuloalueilla, joilla ihmisiä on eniten.

2. Naisten palkkaerot kalpenevat pääomatulojen kuopan rinnalla

Vuonna 2020 naisten keskipalkka on 83,8 prosenttia miesten keskiansoista – ero on kasvanut viime vuoteen verrattuna 0,4 prosenttiyksikköä.

Asia käy ilmi Tilastokeskuksen ansiotasoindeksistä, kun tarkastellaan kaikkia naisten ja miesten palkkoja, eikä oteta huomioon eroja eri ammattien ja alojen välillä.

Tänään sunnuntaina vietetään "naisten viimeistä palkkapäivää". Toimihenkilökeskustöjärjestö STTK on laskenut, että naiset tekevät laskennallisesti loppuvuoden töitä ilmaiseksi.

Naisten pienemmistä ansiotuloista kertoo myös pienempi ansiotuloverojen ja muiden palkasta otettavien maksujen määrä. Naiset maksoivat vuonna 2018 niitä 11,6 miljardia kun taas miehet 16,9 miljardia euroa.

Ero miesten ja naisten palkkatuloissa on kuitenkin pieni, jos sitä vertaa pääomatuloihin ja niistä maksetuihin veroihin.

Verohallinnon ekonomistin Aki Savolaisen mukaan pääomatuloista kolme neljännesta eli lähes 73 prosenttia kertyy miehille. Pääomaveropotti oli noin kolme miljardia euroa vuonna 2018, siitä miehet maksoivat noin 2,2 ja naiset 0,8 miljardia euroa.

Miesten osuus on viime vuosina kasvanut: vuosina 2014–2018 pääomatulokertymä nousi, mutta samalla nousi miesten suhteellinen osuus pääomatuloista. Miksi juuri nyt?

– Ero on varmasti ollut aina olemassa, mutta viime vuosien kehitykseen vaikuttaa varmasti se, että yrityskauppoja on tehty paljon ja pörssissä on ollut hyviä vuosia. Miehet ovat omistajina ja sijoittajina enemmistönä joten tämä tietysti kasvattaa heidän pottiaan nopeammin kuin naisten, Savolainen pohtii.

Pääomatulot kuitenkin syventävät sukupuolten tuloeroja etenkin hyvätuloisilla, sillä pääomatuloista maksetaan maksimissaan 34 prosenttia veroa. Palkansaajalla veroaste nousee yli tämän 55 000 euron tuloilla.

Korkeista pääomatuloista jää siis enemmän käteen kuin korkeasta palkasta.

3. Eläkeläiset maksavat yhä suuremman osan tuloveroista

Tuloveronmaksuko loppuu eläkkeeseen? Ehei, Suomen koko veropotista isoin osa eli 70 prosenttia tulee kyllä palkoista, mutta toiseksi isoimman siivun maksavat eläkeläiset.

Vuonna 2018 eläkeläisten maksamat 6,6 miljardia euroa muodostivat yli viidesosan tuloveroista.

Eläkeläisten osuus veropotista on kasvanut tasaisesti vuosi vuodelta sitä mukaa, kun suuria ikäluokkia on jäänyt eläkkeelle ja heidän keskimääräiset eläketulonsa ovat nousseet. Eläkeläisillä on myös pääomatuloja.

Verohallinnon Savolainen ennakoi, että osuus tulee kasvamaan entisestään. Lisäksi sekä 65–69- että 70–74 -vuotiailla työtulojen osuus ansiotuloista on noussut.

– Ei puhuta kovin isosta siivusta, mutta se vahvistaa käsitystä, että nykyaikana eläkeläiset pysyvät pidempään töissä ja tekevät osa-aika- ja keikkatöitä ja saavat palkkatuloja tätä kautta.

Ilmiössä on win win -tilanteen piirteitä, kunhan eläkeläinen menee töihin aidosta halusta eikä pakon, kuten liian pienten tulojen sanelemana.

– Eläkeläiset saavat lisätuloja ja elämäänsä sävyjä ja vivahteita, yhteiskunta veroja ja työnantajat työvoimaa, Savolainen summaa.

4. Maksavatko työttömät enemmän veroja kuin samaa palkkaa saava? Väite on osin tarua, osin totta

Veronmaksu ei lopu myöskään työttömyyteen, sillä työttömyysetuudesta maksetaan ennakonpidätystä kuten palkastakin. Vuonna 2018 työttömät maksoivat tuloveroa runsaat 568 miljoonaa euroa.

Lähtökohtaisesti työttömyyskorvauksia verotetaan samoin periaattein kuin palkkojakin: mitä isompi vuositulo, sitä korkeampi veroprosentti.

Työtön maksaa kuitenkin työttömyysetuudesta kuitenkin 20 prosenttia ennakonpidätystä eli siinä vaiheessa, kun raha tulee tilille, vero voi olla suurempi kuin työttömyyttä edeltävän palkan. Vaikkapa 15 000 euron vuosituloilla veroprosentti olisi alle kymmenen.

Mahdollinen ylimääräinen vero tasoitetaan pääpiirteittäin vuoden kokonaisverotuksessa eli suurta korotusta veroasteeseen ei tule.

Kiristyksen työttömään maksamaan veroon tuo kuitenkin se, että toisin kuin palkkatulosta, työttömyyskorvauksesta ei voi tehdä tiettyjä vähennyksiä. Näitä ovat palkansaajalla esimerkiksi tulonhankkimisvähennys, tai korona-aikaan esimerkiksi työhuonevähennys tai työtulovähennys kasvomaskien ostamisesta.

Samankokoisesta työttömyysetuudesta maksetaan siis jonkin verran kireämpää veroa kuin tismalleen samankokoisesta palkasta.

Toim. huom. Keskeneräinen versio tästä jutusta julkaistiin inhimillisen erehdyksen takia kello 16. Versio ehti olla julki pari minuuttia.

Lue lisää:

Ylen kysely: Veroille saa vastinetta lähes kaikkien mielestä, mutta perussuomalaisissa piilee verokapina

Toimittajalta: Verottaja perkaa pois suurituloisten listalta tuhansia nimiä – miksi Yle selvittää, ketkä listalta katosivat?

Vuosi 2020, ja naiset saavat yhä pienempää palkkaa kuin miehet – miksi? Se johtuu ikivanhasta sopimuksesta, joka jätti pitkät jäljet

Yhdysvaltain presidentinvaaleissa on vastakkain kaksi vanhaa miestä. Donald Trump oli neljä vuotta sitten historian vanhin ensimmäisen virkakautensa aloittava USA:n presidentti. Demokraattien ehdokas Joe Biden on Trumpia kolme vuotta vanhempi.

Sekä Trumpin että Bidenin elämä on ollut dramaattinen ja molemmat korostavat omaa tarinaansa politikoidessaan.

Tämän vuoden vaalikamppailussa on puhuttu hyvin vähän asiakysymyksistä. Sen sijaan ratkaisevaa tuntuu olevan kysymys ehdokkaiden persoonasta.

Keitä Trump ja Biden siis oikeastaan ovat?

Kohtalokas vitsailu

Donald Trump on aina ollut showmies. Jostain syystä liikemies keksi vuonna 2011 tarttua perättömään salaliittoteoriaan, joka väitti, että presidentti Barack Obama ei ollut syntyperäinen amerikkalainen.

Kun Trump huomasi saavansa asiassa kaipaamaansa julkisuutta, hän lisäsi vettä myllyyn.

Huhtikuussa 2011 Valkoisen talon kirjeenvaihtajien perinteisellä gaalaillallisella Obama pääsi lyömään takaisin. Illallisen kaavaan kuuluu, että presidentti pitää hauskan puheen. Obama käytti suuren osan puheestaan nälviäkseen paikalla vieraana ollutta Trumpia.

Yleisö nauroi katketakseen. Trump istui tuolillaan ilmeettömänä. Obama oli ehkä tehnyt kohtalokkaan virheen.

On nimittäin tuskin mitään mitä Trump sietää yhtä huonosti kuin naurunalaiseksi joutumista. Monet ovat arvelleet, että juuri silloin hän teki päätöksen presidentiksi pyrkimisestä.

Donald Trump syntyi yhteen Yhdysvaltain rikkaimmista perheistä

Donald Trump yrittää usein antaa itsestään kuvan itse menestyksensä luoneena liikemiehenä, mutta tosiasiassa hän syntyi yhteen Yhdysvaltain rikkaimmista perheistä.

Donaldin isä Fred Trump oli kiinteistömoguli, joka keräsi valtavan omaisuuden rakentamalla valtion tukemia asuntoja New Yorkin Brooklyniin. Fred Trump oli armoton liikemies, jonka ajatuksissa maailma jakautui voittajiin ja häviäjiin. Monet Trumpin tuntevat ovat sanoneet, että vaikka nuori Donald kamppaili jatkuvasti isäänsä vastaan, hänestä tuli lopulta hyvin isänsä kaltainen.

Donald Trumpin veljentytär, psykologin koulutuksen saanut Mary Trump kuvaa tänä vuonna ilmestyneessä kirjassaan Fred Trumpia julmaksi ja kylmäksi, ja selittää Donald Trumpin persoonaa pitkälti lapsuuden traumojen kautta.

Pelisääntöjen uhmaaminen kuului Donald Trumpin luonteeseen jo alakoulussa. Lopulta hänen isänsä sai tarpeekseen ja lähetti 13-vuotiaan Trumpin sotilaallista kuria noudattavaan New York Military Academy -kouluun.

Poika, joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi

Kovan kurin koulussa poikien naiskuva tuli usein Playboy-lehdestä. Trumpin koulukavereiden mukaan he kävivät sen mukaista ”parakkikeskustelua” naisista.

Trumpin raivokkaan hyökkäävä tapa mollata kaikkia vastustajiaan muistuttaa koulukiusaajan tapaa pilkata. Ja sellainen hän olikin.

Osa Trumpin koulukavereista on myöhemmin ihmetellyt, että Donald ei näytä koskaan kasvaneen aikuiseksi. Hän puhuu edelleen samalla tavalla kuin 15-vuotiaana. Donald Trump on itsekin sanonut olevansa pohjimmiltaan sama ihminen kuin koulun ensimmäisellä luokalla.

Donald Trumpin tärkein vaikuttaja koulussa oli kovaotteinen kouluttaja, entinen upseeri Ted Dobias. Tämä muisteli myöhemmin, että Trump oli manipulatiivisin oppilas, jonka hän oli koskaan tuntenut.

Bidenin lapsuus oli hyvin erilainen.

Scranton, Pennsylvania

Joe Biden syntyi toisen maailmansodan aikaan, vuonna 1942 irlantilaiseen, katoliseen perheeseen.

Tämänkertaisessa presidentinvaalikampanjassaan hän on korostanut lapsuuttaan Scrantonin kaupungissa Pennsylvaniassa. Scranton on pikkukaupunki vanhan Teollisuus-Amerikan sydämessä, ja Biden korostaa sitä kautta työväenluokkaisia juuriaan vastapainona New Yorkin Park Avenuen Trumpille. Tämä vertaus on keskeinen elementti jokaisessa Bidenin kampanjapuheessa.

Tarina on hyvä, tosin Biden ei ole asunut Scrantonissa lähes 70 vuoteen. Bidenin varsinainen kotikaupunki on Wilmingtonin kaupunki Delawaressa, jossa hän on asunut suurimman osan elämästään, 10-vuotiaasta asti.

Bidenin perhe ehti olla hetken suhteellisen varakas, mutta suvun liiketoimien mentyä mönkään hän kasvoi tavanomaisessa alemman keskiluokan valkoisessa perheessä.

Ei ole sattumaa, että Biden korostaa nyt synnyinkaupunkiaan Scrantonia. Tämän vuoden vaalin todennäköisesti tärkein osavaltio on juuri Pennsylvania, jota ilman varsinkin Trumpin on vaikea voittaa. Delawaren korostaminen olisi muutenkin aika huono idea, jos haluaa korostaa eroaan Trumpiin. Pieni osavaltio tunnetaan muun muassa rikkaiden suosimana veroparatiisina.

Kennedy innosti katolisen Bidenin politiikkaan

Bidenin lapsuuden suuri trauma oli änkytys. Ongelma helpottui kuitenkin ankaralla lausuntaharjoittelulla peilin edessä. Hän kävi katolista koulua ja haaveili lapsena papiksi ryhtymisestä.

Joe Bidenista tuli sukunsa ensimmäinen korkeakoulutettu, kun hän pääsi Delawaren osavaltion yliopistoon. Myöhemmin hän opiskeli lakimieheksi.

Biden inspiroitui politiikasta, kun katolinen John F. Kennedy nousi presidentiksi vuonna 1961. Jos Joe Biden tulisi nyt valituksi, hän olisi vasta toinen katolinen presidentti USA:n historiassa.

Bidenia näyttää alusta alkaen kiinnostaneen erityisesti poliitikon ura enemmän kuin politiikan sisältö. Hän vierasti 1960-luvun kuohuvaa radikalismia ja asemoi itseään alusta asti enemmän kohti poliittista keskustaa.

Republikaanit ovat viime aikoina hyökänneet voimakkaasti ”radikaalin sosialistisen” demokraattipuolueen kimppuun. Vaikka demokraattipuolueen vasemmistosiipi on viime vuosina vahvistunut, Joe Bidenista on vaikea yrittää uskottavasti tehdä radikaalia.

Biden on aina kuulunut Yhdysvaltain poliittiseen keskustaan, minkä äänestäjät hyvin tietävät.

Katolinen vastaan kristittyjen suosikki

Bidenille katolinen usko on tärkeä osa identiteettiä. Sen sijaan kahdesti avioliitosta eronnut Trump ei ole missään vaiheessa elämäänsä ollut erityisen kristitty tai edes erityisen konservatiivinen.

Mary Trumpin kirjassa Donaldin isosisko, katoliseksi kääntynyt ja uskovainen Maryanne ihmetteli, miksi ihmeessä herätyskristityt tukevat hänen veljensä kampanjaa:

”Mikä helvetti heitä vaivaa?”, liittovaltion tuomarina uran tehnyt Maryanne Trump Barry sanoi kirjassa. ”Donald ei ole käynyt kirkossa kuin kameroiden pyöriessä. Se on käsittämätöntä. Hänellä ei ole mitään periaatteita. Ei mitään!”

Silti Trumpin uskollisimpia kannattajia näyttävät olevan arvokonservatiiviset kristityt. Presidenttinä Trump on nimittänyt valtavan määrän hyvin konservatiivisia tuomareita, mitä arvokonservatiivit pitävät ensiarvoisen tärkeänä omien arvojensa ajamisessa.

Nuoren Trumpin ajatteluun vaikuttivat olennaisesti kaksi henkilöä, joista toinen oli lakimies ja toinen pappi.

Norman Vincent Peale ja Roy Cohn

Monet pitävät yhtenä Trumpin tärkeimmistä oppi-isistä New Yorkissa vaikuttanutta saarnaajaa ja kirjailijaa Norman Vincent Pealea. Peale julkaisi 1952 valtavan menestyneen kirjan The power of positive thinking (suomennettu kahdesti, viimeksi nimellä Ole oman onnesi seppä).

Pealen perusajatus on rajattoman itseluottamuksen korostaminen. Kirjaa ja Pealea ovat kritisoineet sekä mielenterveyden ammattilaiset että teologit. Mutta Trumpiin Pealen ajatukset tekivät vaikutuksen. Trumpin perhe kävi usein kuuntelemassa Pealen saarnoja kirkossa, joka oli muutenkin New Yorkin eliitin näyttäytymispaikka.

Trumpin toinen tärkeä oppi-isä oli New Yorkin ehkä pahamaineisin juristi, Roy Cohn. Cohn käytti armotta likaisia keinoja niin politiikassa kuin oikeussalissa. Angels in America -sarjan Al Pacinon näyttelemä häikäilemätön päähenkilö on juuri Roy Cohn.

Cohn edusti nuorta Trumpia 1970-luvun oikeudenkäynnissä, jossa Trumpia syytettiin vuokralaisten rasistisesta valitsemisesta. Trump hävisi oikeusjutun, mutta pelätystä Cohnista tuli hänelle Pealen ohella toinen oppi-isä, jonka ohjeita hän soveltaa edelleen. Cohn myös auttoi Trumpia etenemään New Yorkin kiinteistö- ja valtapeleissä.

Esimerkiksi Trumpin tapa kääntää kaikki epämieluisat kysymykset nurinniskoin kysyjän syyksi on taattua Cohnia. Tällä taktiikalla Donald Trump on toistuvasti vastannut syytöksiin niin naisten kohtelusta kuin rasismista. Samaa perua on Trumpin tapa olla koskaan myöntämättä edes ilmiselvää tappiota.

Hädin tuskin virkaikäinen senaattori

Trumpin lempilauseita on väittää, että hän on saanut enemmän aikaan 47 kuukaudessa kuin Biden 47 vuodessa. On totta, että Joe Bidenin poliittinen ura on hämmentävän pitkä.

Nuori lakimies Joe Biden päätti 1970-luvun alussa kylmästi aloittaa poliittisen uransa suoraan huipulta.

Biden oli juuri tullut valituksi paikallisen piirikunnan valtuustoon uransa ensimmäisessä vaalissa, kun hän ilmoitti yrittävänsä mahdotonta.

Hän päätti pyrkiä senaattoriksi. Eikä suinkaan Delawaren osavaltion kongressiin, vaan suoraan Washingtoniin, valtakunnan politiikan huipulle.

Ajatus vaikutti järjettömältä.

Bidenin vastaehdokasta, republikaanien kokenutta Cale Boggsia pidettiin osavaltion ylivoimaisesti suosituimpana poliitikkona.

Nuori Biden onnistui kuitenkin luomaan ”lasten vallankumouksen”, hädin tuskin äänestysikäisten vapaaehtoisten armeijan, joka kampanjoi väsymättä hänen puolestaan.

Myös itse ehdokas oli nuori.

Joe Biden oli vaalipäivänä vasta 29-vuotias, kun senaattoreiden lakisääteinen minimi-ikä on 30 vuotta. Biden kuitenkin totesi, että hän ehtisi täyttää 30 vuotta ennen virkaan astumista.

Biden vastusti kampanjassaan Vietnamin sotaa, mutta pyrki luomaan itsestään kuvaa sovittelevana keskitien kulkijana. Hän oli itse välttänyt Vietnamin sodan, sillä hän sai vapautuksen ensin opintojen ja sitten astman takia.

Kaikkien hämmästykseksi Biden voitti.

Nuori senaattori, jolla oli kaunis vaimo ja kolme suloista pientä lasta huomattiin nyt myös valtakunnallisesti.

Sitten kaikki Bidenin elämässä romahti.

Trumpin on vaikea ymmärtää sotilaita

Myös Donald Trump vältti Vietnamin sodan. Hänkin sai vapautuksen ensin opintojen ja sitten lääkärintodistuksen perusteella. Tosin Trumpin lääkärin toteama luupiikki jalassa on herättänyt kysymyksiä, sillä Trump itse on sanonut, ettei muista kummassa jalassa se oli, ja että vaiva oli ”lyhytaikainen”.

Trumpilla on vaikeuksia suhtautua sotilaisiin, jopa kaatuneisiin, kunnioittavasti. Syyskuussa Atlantic -lehti julkaisi aiheesta laajan artikkelin. Lehden mukaan Trump oli kutsunut ensimmäisessä maailmansodassa kaatuneita amerikkalaisia “luusereiksi” ja “hölmöiksi”.

Trump on kiistänyt Atlanticin jutun väitteet jyrkästi. Mutta hän on myös julkisuudessa suhtautunut välillä sotaveteraaneihin epäkunnioittavasti. Republikaanien entisestä presidenttiehdokkaasta, viisi vuotta Vietnamissa sotavankina olleesta John McCainista Trump sanoi 2015:

”Ei hän ole sotasankari. Minä pidän ihmisistä, jotka eivät jääneet vangiksi.”

Bidenin elämän suurin tragedia

Vuonna 1972 vastavalittu Joe Biden ei ollut ennättänyt edes vannoa senaattorin virkavalaa, kun täydelliseltä näyttänyt elämä muuttui.

Eräänä iltana Bidenin vaimo, Neilia, oli kirjoittanut joulukortteja. Hän totesi illalla miehelleen:

”Mitä tapahtuu Joe? Asiat ovat liian hyvin.”

Seuraavan päivänä Neilia lähti lastensa kanssa autolla ostoksille. Auto joutui pahaan onnettomuuteen, ja Neilia ja perheen 13-kuukautinen tyttövauva kuolivat. Perheen 4- ja 3-vuotiaat pojat, Beau ja Hunter loukkaantuivat pahoin, mutta jäivät henkiin.

Joe Biden ei tragedian jälkeen ensin halunnut ottaa senaattorin paikkaa vastaan, vaan halusi omistaa aikansa pojilleen.

Demokraattien johto sai kuitenkin taivuteltua nuoren tähtensä. Biden vannoi virkavalansa poikiensa sairaalahuoneessa ja aloitti puolen vuosisadan uransa valtakunnan politiikassa.

Biden oli kokenut elämänsä suurimman, mutta ei suinkaan ainoaksi jäävän perhetragediansa.

Tämän vuoden vaalissa esiin ovat nousseet myös Bidenin molemmat onnettomuudessa eloonjääneet pojat, Beau ja Hunter.

Trump haluaa puhua Hunter Bidenista, jota hän syyttää korruptiosta ja kyseenalaisesta liiketoiminnasta Ukrainassa. Trumpin väitteille Hunter Bidenin tai hänen isänsä väärinkäytöksistä eivät viranomaiset ole löytäneet todisteita, mutta Trumpia tukeva konservatiivimedia pitää niitä jatkuvasti esillä.

Biden haluaisi mieluummin puhua Beausta, joka palveli upseerina Irakissa. Beau kuoli aivokasvaimeen vuonna 2015.

Samaan aikaan kun Biden koki perhetragediansa ja aloitti politiikassa, Trump käynnisti bisnesuransa.

Trump on ollut kehno bisnesmies

Trump on aina itse korostanut olevansa nerokas liikemies. Se on yhä hänen suurin valttinsa amerikkalaisäänestäjien silmissä. Enemmistö amerikkalaisäänestäjistä uskoo enemmän Trumpin kuin Bidenin kykyyn hoitaa maan taloutta.

Tosiasiassa Trumpin menestys bisnesmaailmassa on vähintäänkin kyseenalaista.

Toki Trump on erittäin rikas. Forbes-lehti arvioi syyskuussa, että Trumpin omaisuus on noin 2,5 miljardia dollaria.

Yhdysvaltalaiset arvostavat menestystä, erityisesti itse omaisuutensa luoneita self made -miehiä tai -naisia. Mutta Trump ei ole self made -man, eikä edes erityisen menestynyt liikemies.

Trump pääsi sijoittamisen alkuun isältään saamilla rahoilla. Tärkeämpää olivat kuitenkin menestyneen isän kontaktit ja niiden avulla hankitut lainat.

Trump sanoi vuonna 1976 omaisuutensa olevan 200 miljoonaa, Business Week lehti arvioi sen samoihin aikoihin noin 100 miljoonaksi.

Jos oletetaan, että Trumpin oma ilmoitus pitää paikkansa, hänen olisi hyvin varovaisellakin sijoittamisella pitänyt ansaita paljon enemmän kuin mikä hänen omaisuutensa on nyt.

Yhdysvalloissa on laskettu, että jos Trump olisi sijoittanut 1970-luvulla omistamansa varallisuuden esimerkiksi tavallisiin osakeindeksirahastoihin, hän olisi moninkertaisesti rikkaampi kuin nyt on. Vielä enemmän hän olisi ansainnut sijoittamalla kiinteistösijoitusrahastoihin.

"On helpompi ostaa pilvenpiirtäjä Manhattanilta kuin pieni talo Brooklynin rähjäisestä osasta"

Otsikon lainaus on peräisin Trumpin kirjasta Haluatko rikastua?

Jo 1980-luvulla Donald Trump rakensi itsestään valtavaa brändiä. Hän halusi olla maailman tunnetuin liikemies ja sellainen hänestä tulikin. Trump Tower nousi New Yorkin parhaalle paikalle, Atlantic Cityyn rakennettiin kasinoita. Tärkeintä oli kuitenkin se, että kaikessa oli nimenä Trump, ja kaikki näytti isolta ja kalliilta.

Trump on vuosikausia väittänyt omaisuuttaan paljon suuremmaksi kuin se todellisuudessa on.

Hänellä on pakkomielle sijoittua korkealle Forbes-lehden vuosittaisella listalla maailman miljardööreistä. Vuosikymmeniä Trump on valittanut Forbesille, että se arvioi hänen omaisuutensa alakanttiin. Silti Forbes ei pääse laskelmissaan lähellekään Trumpin omia lukuja.

Trumpin rikkauden korostaminen ei johdu pelkästä turhamaisuudesta. Hän oppi varhain, että todellista rikkaampana esiintyminen helpottaa esimerkiksi bisneksentekoa ja lainansaantia.

Trumpin on lainannut valtavasti, satoja miljoonia, jopa miljardeja. Satojen miljoonien omaisuudella saa helpommin miljardin lainaa, kuin jos omaisuus on selvästi pienempi.

Trumpin talousongelmat alkoivat 1990-luvun taitteessa. New Yorkin kiinteistöbisnes oli alamaissa, kasinot tuottivat tappiota. Ja ennen kaikkea Trumpin valtavat velat räjähtivät silmille.

Tappiot kaatuivat kuitenkin lähinnä velkojien niskaan. Trump itse kuvasi tilannetta kirjassaan näin:

”Minusta se oli pankin ongelma, ei minun. Mitä helvettiä minä siitä välitin? Itse asiassa sanoin yhdelle pankille, ’teidän ei olisi koskaan pitänyt lainata minulle niitä rahoja’.”

"Jos ei menesty, mitä väliä sillä on, palaako rahaa satatuhatta vai satoja miljoonia?"

Kirjassaan Haluatko rikastua? vuodelta 2004 Trump kuvaa, kuinka hän käveli 1990-luvun alussa New Yorkissa kerjäläisen ohi ja tajusi, että tällä oli 9,2 miljardia dollaria enemmän omaisuutta kuin Trumpilla itsellään.

Trumpin mukaan hänen yhtiöillään oli tuolloin 9,2 miljardia dollaria velkaa. Trumpin oma, henkilökohtaisesti taattu velka oli 900 miljoonaa dollaria.

Kirjassaan Trump harmittelee lähinnä sitä, kuinka hän saattoi olla niin tyhmä, että meni ottamaan lainaa myös omissa nimissään. Trumpin omaisuusjärjestelyssä olennaista olikin se, että lainoittajat kärsivät suurimmat tappiot.

New York Timesin mukaan Trump ei tehnyt henkilökohtaista konkurssia siksi, että suuret pankit eivät halunneet siitä seuraavaa sotkua – konkurssi olisi ollut niin massiivinen.

Trump joutui luopumaan suuresta osasta omaisuuttaan.

Trumpille oli kuitenkin tärkeää säilyttää imagonsa suurena liikemiehenä, ja siksi hän pyrki välttelemään henkilökohtaista konkurssia hinnalla millä hyvänsä. Sen sijaan hänen yrityksensä ovat tehneet neljästi miljardiluokan konkursseja, joissa lainoittajat ovat menettäneet rahansa.

Surkea kampanja saattoi pelastaa ehdokkaan hengen

Samaan aikaan kun Trumpin bisnesura kulki hirmuista vuoristorataa, myös senaattori Joe Bidenin poliitikon ura kärsi takaiskuja.

Biden pyrki presidentiksi ensimmäisen kerran jo vuonna 1987. Tuolloin 44-vuotias senaattori puhui uuden, nuoremman sukupolven vuorosta nousta valtaan.

Bidenin kampanja kompastui ongelmaan, joka on vaivannut hänen poliittista uraansa aina, ja vaivaa edelleen.

Joe Biden on niin kuuluisa kiusallisista möläytyksistään, että niille on oma sanakin, bidenismi.

Syyskuussa 1987 Biden jäi kiinni siitä, että hän oli vaaliväittelyssä plagioinut suoraan Britannian työväenpuolueen johtajan Neil Kinnockin puhetta. Biden jopa sovelsi Kinnockin elämäntarinaa omaansa.

Lehdet kaivoivat esiin myös tiedon siitä, että Biden oli jo opiskeluaikanaan joutunut plagiointisyytösten kohteeksi.

Biden keskeytti kampanjansa ennen esivaaleja. Se saattoi pelastaa hänen henkensä. Raskas kampanja olisi voinut olla kohtalokas.

Esivaalien aikaan keväällä 1988 Biden sai kaksi vakavaa aivoverenvuotoa. Sairaalassa katolinen pappi teki hänelle jo kuoleman varalta niin kutsutun viimeisen voitelun, mutta leikkaukset pelastivat Bidenin.

Merkittävä ura senaattorina – hyvin kauan sitten

Hyvin harvalla presidentillä on ollut virkaan astuessaan sellainen ulkopoliittinen kokemus kuin Bidenilla on.

Biden teki pitkän uran erityisesti senaatin ulkoasiainvaliokunnassa ja nousi sen puheenjohtajaksi.

Viime vuoden esivaalin kampanjapuheissaan hän saattoi muistella esimerkiksi, kuinka hän heristi nyrkkiään jollekin neuvostojohtajalle. Hän ei aina hahmota, että suuri osa yleisöstä ei välttämättä ole koskaan kuullutkaan Bidenin tapaamista menneiden vuosikymmenten poliittisista johtajista, sillä Neuvostoliitto kaatui jo lähes 30 vuotta sitten.

Bosnian sota ja synkkä ennustus

Biden vastusti senaatissa muun muassa vuoden 1991 Persianlahden sotaan lähtemistä. Mutta mikään pasifisti hän ei ole.

Bosnian sodasta 1990-luvun alkuvuosina tuli Bidenille henkilökohtaisesti tärkeä asia. Hän arvosteli kovin sanoin eurooppalaisia kyvyttömyydestä lopettaa raaka sota.

– Euroopan politiikka perustuu kulttuuriseen välipitämättömyyteen. Väitän, että tilanne olisi aivan toinen, jos tässä olisi kyse [Bosnian] muslimien tekemästä väkivallasta, eikä [kristittyjen] serbien, Biden sanoi senaatissa vuonna 1993. Hän esitti synkän ennustuksen:

– Tämä tilanne on huomattu islamilaisessa maailmassa. Siellä nousee viha, jota me emme ole vielä käsittäneet. Ennustan, että me ja eurooppalaiset maksamme siitä vielä kovan hinnan.

Biden vaati Bosnian muslimien tukemista aseellisesti. Lopulta Yhdysvallat ja Nato puuttuivat ilmaiskuin Bosnian sotaan, joka päättyi 1995 Daytonin rauhansopimukseen.

Biden itse pitää toimintaansa Bosnian sodan suhteen senaattorikautensa merkittävimpänä ulkopoliittisena saavutuksena.

"Ihmiset kuuntelevat herkemmin sellaista, joka tiedetään äveriääksi"

Talousvaikeuksista huolimatta Trump on näyttänyt hämmästyttävästi putoavan aina jaloilleen. Hän myi omaisuuttaan ja teki onnistuneita sopimuksia velkojiensa kanssa. Näin hän onnistui pääsemään eroon suuresta osasta henkilökohtaisia velkojaan 2000-luvulle tultaessa.

Lopulta 1990-luvulla Trump keksi, ettei hänen välttämättä tarvitse edes rakentaa mitään. Riittää kun on kuuluisa. Trumpin tärkein tuote on aina ollut hän itse. Monet Trumpin nimeä kantavista rakennuksista eri puolilla eivät suinkaan ole hänen omistuksessaan, hän on ainoastaan lisensoinut nimensä tai omistaa rakennuksesta vain osan.

Vuonna 2003 Yhdysvalloissa alkoi pyöriä tv-sarja Diili. Tosi-tv-sarjasta tuli valtavan suosittu. Ohjelman isäntänä toimineen Trumpin iskulauseesta ”You are FIRED!” (Saat potkut!) tuli käsite. Trump nautti silmin nähden julkisuudesta, hän oli täysin elementissään.

Sarja oli Trumpille taloudellisesti todella merkittävä. New York Timesin tuoreessa selvityksessä arvioidaan, että Trump ansaitsi sarjan avulla eri tavoin 427 miljoonaan dollaria. Vielä tärkeämpää Trumpille on ollut sarjan tuoma imago ja julkisuus.

Trump on lisensoinut nimensä mitä ihmeellisimpiin kohteisiin. Myynnissä on ollut Trump-vodkaa, Trump-viiniä, Trump-pihvejä ja Trump-kosmetiikkaa.

Valtava henkilökohtainen velka voi olla turvallisuusriski

Trump on kieltäytynyt julkistamasta verotietojaan, vaikka Yhdysvaltain presidentinvaaleissa se on ollut tapana. Joitakin aikoja sitten New York Times julkaisi kuitenkin yksityiskohtia Trumpin verotiedoista.

Paljon huomiota sai tieto, että Trump oli vuosina 2016 ja 2017 maksanut kumpanakin vuonna vain 750 dollaria liittovaltion tuloveroa.

Mutta paljon olennaisempi tieto saattoi olla se, että Trumpilla on henkilökohtaisesti taattua lainaa 421 miljoonaa dollaria.

Se, että Trump on joutunut takaamaan näin suuren lainan henkilökohtaisella omaisuudellaan, kertoo siitä, että lainoittajat eivät luota hänen liikeyritystensä kykyyn hoitaa lainoja. NY Timesin selvityksestä käy ilmi, että perinteisistä lainanantajista vain saksalaispankki Deutsche Bank on viime vuosina lainoittanut Trumpin yrityksiä, ja sekin on vaatinut henkilökohtaisia takauksia.

Iso osa Trumpin lainoista erääntyy lähivuosina. Jotkut turvallisuuspolitiikan asiantuntijat ovatkin olleet huolissaan siitä, millaisen painostuksen kohteeksi presidentti Trump voi joutua näiden velkojen vuoksi, jos hänet valitaan toiselle kaudelle.

Viimeinen kaveri huoneessa

Vuonna 2008 Biden pyrki uudelleen presidentiksi 20 vuoden tauon jälkeen – jälleen surkein tuloksin. Demokraattien esivaalin voittanut Barack Obama valitsi kuitenkin Bidenin omaksi varapresidenttiehdokkaakseen.

Obama epäilemättä toivoi, että Biden toisi nuorelle mustalle ehdokkaalle valkoisen työväestön ääniä, Biden kun on aina ollut suosittu ammattiyhdistysväen ja teollisuustyöläisten piirissä.

Samalla kokematon Obama sai hallintoonsa miehen, jolla oli vuosikymmenten kokemus sekä ulkopolitiikasta että Washingtonin valtapelistä.

Kun Obama kysyi, halusiko Biden varapresidenttinä hoitaakseen jonkun tietyn politiikka-alueen, Biden kieltäytyi.

Sen sijaan hän pyysi Obamalta, että saisi olla koko presidenttikauden ”viimeinen kaveri huoneessa jokaisessa tärkeässä päätöksessä”. Siis eräänlainen luottoneuvonantaja, jota kuultaisiin aina. Obama suostui.

Biden todella oli mukana esimerkiksi keskeisissä ulkopoliittisissa ratkaisuissa.

Uusi perhetragedia

Obaman kahden kauden jälkeen Bidenin oletettiin pyrkivän presidentiksi. Niin hän olisi saattanut tehdäkin, jollei hänen elämäänsä olisi iskenyt uusi perhetragedia.

Bidenin esikoispoika Beau kuoli aivokasvaimeen juuri, kun hänen isänsä olisi pitänyt aloittaa presidentinvaalikampanja.

Biden päätti olla pyrkimättä presidentiksi vuoden 2016 vaalissa, toki myös siitä syystä, että hän olisi saattanut hävitä demokraattien ehdokkuuden Hillary Clintonille.

Nyt Biden yrittää siis presidentiksi lähes puoli vuosisataa sen jälkeen, kun tuli valituksi ensimmäisen kerran senaattoriksi.

Bidenin kolmaskin presidentinvaalikampanja alkoi heikosti

Vielä tämän vuoden tammi-helmikuussa demokraattien esivaalien alussa Joe Bidenin kampanja näytti olevan romahtamassa. Kaksi ensimmäistä esivaalia Iowassa ja New Hampshiressa menivät Bidenilta surkeasti.

Sitten Etelä-Carolinessa Biden sai tärkeän voiton, erityisesti mustien äänestäjien tuella.

Silti demokraattien presidenttiehdokkaaksi näytti olevan nousemassa sosialistiksi itseään kutsuva Bernie Sanders. Muita, perinteisempiä ehdokkaita oli liian paljon ja heidän kannattajiensa äänet jakautuivat liian monelle.

Etelä-Carolinan jälkeen demokraattipuolueen kulisseissa tapahtui jotain. Suuri osa muista ehdokkaista luovutti yhtäkkiä ja asettui Bidenin taakse Sandersia vastaan.

Kaikki tiesivät, että 77-vuotias Biden oli kaikkea muuta kuin ideaali ehdokas. Mutta hän ei ollut Sanders.

Rotu on noussut jälleen USA:n politiikan ytimeen

Trumpin menestyksessä keskeistä on ollut tapa, jolla hän vetoaa turhautuneiden valkoisten miesten ajatusmaailmaan. Hän on tuonut rotukysymyksen taitavasti osaksi politiikkaa, vältellen hiuksenhienosti suoraviivaista rasismia.

Trump on asemoinut itsensä kesän poliisiväkivalta- ja rotukeskustelussa tukevasti ”lain ja järjestyksen” edustajaksi. Hän ei allekirjoita ajatusta rakenteellisen rasismin olemassaolosta Yhdysvalloissa. Hän on jopa useamman kerran osoittanut ymmärrystä valkoista ylivaltaa kannattavien ääriryhmien toimintaa kohtaan.

Biden on erityisen suosittu mustien äänestäjien joukossa, kiitos Obaman.

Silti Bidenillakin on vakava heikko kohta suhteessa vähemmistöihin.

Biden oli yksi pääarkkitehti presidentti Bill Clintonin vuoden 1994 rikoslakiuudistuksessa. Nykyään sen arvioidaan kohdistuneen todella kohtuuttomasti mustaan väestöön. Se on nykyisen Black Lives Matter -liikkeen aikana iso rasite.

Trump nosti Bidenin yhteyttä lakiuudistukseen esiin viimeisessä vaaliväittelyssä, kalastellen mustien ääniä. Trump ei kuvittelekaan saavansa kuin hyvin pienen osuuden mustien äänistä, mutta tavoite on viedä niistä edes osa pois Bidenilta.

Trumpin politiikan sisältö on Trump

Monet asiantuntijat olettivat, että Trump presidenttinä käyttäytyisi eri tavoin kuin vuoden 2016 vaalikampanjassa. Ajatus oli, että vastuu presidentin viran hoidosta vie myös Trumpin perinteisemmille linjoille.

Se oli virhe. Trump on toiminut monessa asiassa juuri niin kuin oli sanonutkin tekevänsä. Hänen kannattajansa ovat voimakkaasti sitä mieltä, että presidentti Trump on pitänyt lupauksensa.

Hän kiristi voimakkaasti maahanmuuttoa. Jos ei nyt aivan muuria, niin ainakin isoa raja-aitaa on alettu rakentaa Meksikon rajalle.

Trump on irrottanut USA:n Iranin ydinsulkusopimuksesta ja Pariisin ilmastosopimuksesta. Hän on haukkunut liittolaisiaan ja vaatinut niitä maksamaan enemmän puolustuksesta. Hän on haastanut Kiinaa ja vienyt maat kauppasotaan.

Veroja on alennettu. Taloudella meni ennen koronakriisiä hyvin. Veroale toteutettiin kuitenkin käytännössä velkarahalla ja se hyödytti huomattavasti enemmän rikkaita kuin keskiluokkaa.

Trumpin kriitikoiden mielestä presidentti on käyttänyt valtaansa väärin ennennäkemättömällä tavalla ja heikentänyt demokratiaa. Kriitikot myös muistuttavat, että Trump on lietsonut vastakkainasettelua, rasismia ja epäluuloa vääristelemällä jatkuvasti totuutta.

Trump on haukkunut vastustajiaan ja esimerkiksi tiedotusvälineitä tauotta ja tavoilla, jollaista ei ole koskaan ennen nähty Yhdysvalloissa.

Monet Trumpin hallinnossa toimineet ovat korostaneet, että Trump eroaa aivan ratkaisevasti lähes kaikista edeltäjistään myös eräässä hyvin vakavassa asiassa.

Trumpin ulkopolitiikassa ulkopolitiikka sinänsä ei ole kovin tärkeää. Trump on.

John Bolton toimi Trumpin turvallisuuspoliittisena neuvonantajana 17 kuukautta. Bolton tunnettiin muun muassa George W. Bushin hallinnossa todellisena haukkana, äärimmäisen kovan ulkopolitiikan ajajana.

Bolton sanoi jokin aika sitten, että hän tajusi, ettei Trumpin hallinnossa turvallisuuspoliittisia päätöksiä tehty arvioimalla ratkaisujen hyviä ja huonoja puolia, vaan ainoastaan sitä, miten ne vaikuttivat Trumpin uudelleen valintaan.

Kaikki presidentit ovat Boltonin mukaan pohtineet myös ulkopoliittisten ratkaisujen sisäpoliittisia vaikutuksia, mutta Trump mietti hänen mukaansa ainoastaan sitä.

Monessa yhteydessä on käynyt ilmi, että Trump ihailee suuresti autoritäärisiä johtajia kuten Vladimir Putinia, Kiinan Xi Jinpingiä ja Turkin Recep Tayyip Erdoğania.

Erityisesti Trumpin suhde Putiniin on puhuttanut koko Trumpin presidenttikauden. Venäjä kiistatta pyrki vaikuttamaan Trumpin hyväksi vuoden 2016 presidentinvaalissa, ja USA:n tiedusteluelimet ovat varoittaneet, että samanlaista voi olla käynnissä nyt.

Trump esittelee ulkopoliittista linjaansa vaalikirjassaan Crippled America, How to Make America Great Again, jonka hän julkaisi vuonna 2015.

Trump haukkui kirjassaan lähes kaikki liittolaisista vihollisiin. Venäjästä hän ei sanonut kirjassa sanaakaan.

Biden tärkein vaalivaltti on se, ettei hän ole Trump

Bidenin kolmen presidentinvaalikampanjan ongelma on aina ollut se, ettei hän tunnu edustavan selkeästi mitään erityistä. Äänestäjien on ollut vaikea saada otetta siitä, miksi heidän pitäisi äänestää juuri Bidenia.

Siksi Biden mielellään korostaa omaa elämäntarinaansa. On selvää, että Biden edustaisi Trumpia perinteisempää USA:ta, niin kansainvälisessä yhteistyössä kuin sisäpoliittisesti.

Monet Bidenin kannattajat äänestävät häntä lähinnä siksi, että hän ei ole Trump.

Bidenin suurin poliittinen taito on vilpittömältä vaikuttava empatia, kykyä eläytyä ihmisten ongelmiin.

Biden puhuukin jatkuvasti jakautuneen kansakunnan parantamisesta. Se ei kuitenkaan ole helppoa.

Kävi tässä vaalissa kuinka tahansa, miljoonat amerikkalaiset tulevat olemaan katkeruuteen asti pettyneitä.

Lainausmerkeissä olevat väliotsikot ovat peräisin Trumpin kirjasta "Haluatko rikastua?"

Lue lisää:

Kaikki USA: vaaleista

Yrjö A. Palosuo on kahden kaivoksen varjossa. Ensimmäinen varjo lankesi Palosuon ylle, kun kaivosyhtiö valtasi hänen kotitilansa maat Pohjois-Karjalan Tuupovaarassa vuonna 2008. Yhtiö ilmoitti kirjeitse vallanneensa Palosuon tilan.

– Ilmoitus herätti hämmennystä.

Hämmennystä sen vuoksi, että kaivosyhtiö pystyi pelkällä omalla ilmoituksellaan tulemaan Palosuon omistamalle maalle ilman lupaa. Nykyisen lainsäädännön mukaan se on mahdollista.

Laki sallii kaivoksen tulon vaikkapa mökkinaapuriksi, ja senkin Palosuo on kokenut vapaa-ajan asunnollaan Leppävirralla. Siitä enemmän myöhemmin.

Palosuo näkee, että nykyinen kaivoslaki jyrää alleen muut lait ja sitä pitäisi muuttaa.

– Maastoliikennelain mukaan maillani ei saa ajaa mönkijällä, mutta kaivosyhtiö voi kuljettaa koneensa maille ja porailla.

Palosuon mielestä nykyinen kaivoslaki on ristiriitainen, koska kaivosyhtiö voi tulla haluamalleen alueelle. Silloin se jyrää siellä olevat muut elinkeinot, kuten esimerkiksi maa- tai metsätalouden, matkailun tai poronhoidon. Hän haluaisi, että maanomistaja saisi enemmän valtaa omiin maihinsa.

– Perustuslaissa pitäisi olla yksiselitteisesti, että se joka omistaa maan, sillä on määräysvalta, eikä sen yli voida tulla.

Uutta kaivoslakia sorvataan parasta aikaa. Laki tulee eduskunnan käsittelyyn joulukuussa.

Tarkoituksena on kiristää ehtoja, mihin kaivoksen voi perustaa. Uuden kaivoslain esityksessä ehdotetaan muun muassa, että jatkossa kaivoksen avaaminen edellyttäisi kuntakaavaa. Toisin sanoen kaivos ei voisi tulla alueelle, jolle ei ole kaavoitettu kaivosta.

Jos kaavamerkintä tulee mökkinaapuriin, tietyillä ehdoilla kaivos voidaan siihen perustaa.

Yhtiöt voivat varata nykyisin hyvin isoja alueita. Esimerkiksi Muon Solutions Oy:llä on alue, jonka sisään jäävät Suonenjoen ja Rautavaaran kuntakeskukset. Nykyisessä laissa varauksen voi tehdä kahdeksi vuodeksi. Jatkossa aika olisi vain vuoden.

Leppävirran alueen ympäristöhaitoista tutkintapyyntö

Palosuon toinenkin vapaa-ajan viettopaikka on kaivoksen kupeessa. Hänellä on kesämökki Pohjois-Savossa Leppävirralla järven rannalla, jonka vastapäätä on hylätty kaivos. Särkiniemen kaivos on ympäristöongelma.

Särkiniemen tapaus on tyypillinen esimerkki kaivosten ongelmista. Kun nikkelin hinta oli korkealla vuonna 2007, Finn Nickel Oy alkoi louhia nikkeliä avolouhoksesta. Vajaan vuoden kuluttua hinta tippui, ja yhtiö meni konkurssiin. Vulcan Resources Ltd osti konkurssipesän ja ympäristövastuut siirtyivät sille, mutta se ei louhinut lainkaan malmia.

Vuonna 2015 yhtiö halusi uusia ympäristölupansa. Siihen liittyvistä vesitutkimuksista ely-keskuksen viranomaisille selvisi, että yhtiö on jättänyt noudattamatta määräyksiä. Kun viranomaiset alkoivat selvittää asioiden todellista luonnetta, Vulcan Resources Ltd hakeutui konkurssiin.

Kävi ilmi, että yhtiö oli jättänyt jälkeensä kumpareellisen jätteitä. Happoa tuottavat kivet olisi pitänyt sijoittaa vedellä täyttyneeseen louhokseen, jotta ne olisivat hapettomissa olosuhteissa. Nyt sivukivet ovat taivasalla, jolloin ne reagoivat hapen ja veden kanssa. Sen takia ne tuottavat rikkihappoa. Happo syövyttää kivet hienoksi hiekaksi.

Rikkihappo liuottaa kiviaineksesta metalleja, jotka päätyvät valumavesien mukana Pitkälahteen ja Arkkuselälle.

Kaivosyhtiö oli myös murskannut kiviä. Murskeesta oli tehty luvattomasti yhdeksän kilometriä autoteitä kaivoksen lähialueelle. Myös kaivoksen kentät on tehty ainakin osittain samasta murskeesta.

– Se ei sovellu tierakenteisiin, toteaa Pohjois-Savon ely-keskuksen ympäristöylitarkastaja Jussi-Pekka Järvinen.

Kun ympäristöhaitat selvisivät, ely-keskus teki poliisille tutkintapyynnön vuonna 2016. Tutkimuksiin ja näytteisiin uhrattiin paljon aikaa ja rahaa.

Selvisi, että Särkiniemen kaivoksen jätealueelta tulee Pitkälahteen nikkelipitoista valumavettä. Keskimäärin järvivedessä on nikkeliä 1,17 mikrogrammaa yhdessä litrassa. Pitkälahden vedessä sitä on 600–800 mikrogrammaa litrassa.

Pitoisuus on niin korkea, että alusveden pieneliöt kuolevat.

Yle otti Pitkälahden pohjan tuntumasta vesinäytteen. Itä-Suomen yliopiston mikroskoopeilla näytteestä löytyi yksi pienen pieni elävä organismi. Tavallisesti järvivedestä löytyisi runsaasti elämää. Kyse voi tosin olla sattumastakin, koska näytteenotto ei ollut tieteellistä.

Aika vanhensi mahdollisen rikoksen

Poliisi ryhtyi tutkimaan asiaa ympäristön turmelemisena. Rikoksen vanhentumisaika on kymmenen vuotta ja ennen sitä olisi pitänyt tehdä vielä mittavia, kalliita ja aikasyöppöjä toimenpiteitä. Syyttäjä katsoi, että toimenpiteitä ei olisi ehditty tekemään ennen vanhentumisajan umpeutumista, joten tutkinta päätettiin lopettaa.

Ketään ei siis saatu vastuuseen ympäristön turmelemisesta.

Vastuu jäi maanomistajalle eli Leppävirran kunnalle ja ely-keskukselle. Puhdistus maksetaan siis veronmaksajien kukkarosta.

Finn Nickel maksoi aikoinaan 120 000 euroa ympäristölain mukaista panttirahaa. Se voidaan käyttää kunnostukseen, mutta se ei riitä alkuunkaan.

– Kunnostaminen maksaa jopa miljoona euroa, sanoo ympäristöylitarkastaja Jussi-Pekka Järvinen.

Valtio selvittää vastuullisia

Valtio selvittää parhaillaan Pirkanmaan ely-keskuksen johdolla hylättyjä kaivoksia. Tarkoitus on saada selville vastuunkantajat ja se kuka maksaa mahdollisen alueen kunnostamisen. Kartoitus ei ole vielä alkanut Särkiniemessä, eikä sen aloittamisen ajankohdasta ole tietoa.

Yrjö A. Palosuo on seurannut tapahtumia vierestä ja ihmettelee, kuinka ne ovat mahdollisia.

– Kun kaivosyhtiö oli tulossa Särkiniemeen, luimme papereita ja tuli mieleen pikavoiton tavoittelu. Erittäin pienillä pääomilla perustettiin yhtiö ja tehtiin nopea voitto.

Palosuo kävi syyskuussa ensimmäisen kerran mökkinaapurissaan eli hylätyllä kaivoksella Särkiniemessä. Näky oranssin lammikon edessä järkytti.

– Jos tämä meidän perintö seuraaville sukupolville kaivostoiminnasta, se on todella raivostuttavaa ja surullista. Onko tämä edes mahdollista oikeusvaltiossa?

Yle ei tavoittanut Finn Nickelin entisiä johtajia.

Lyhytdokumentti Kaivoksen hylätty vastuu on nähtävissä Yle Areenassa.

Aiheesta voi keskustella 2.11.2020 klo 23.00 saakka.

Lue lisää:

Lätäköt punertavat ja kivet syöpyvät vanhan kaivoksen alueella – Katso, mistä löytyvät 19 ympäristölle haitallisinta hylättyä kaivosta

Vanhan kaivoksen jätealueella on kisattu moottoripyörillä 36 vuotta, mutta kukaan ei tiedä, onko pöllyävä hiekka terveysriski – vastaavia paikkoja on ympäri Suomea

Hitaita ovat ympäristönsuojelun kiireet – yli 200 vuotta vesistöä pilannut Orijärven kaivos saatetaan kunnostaa lähivuosina

Heinäsirkkoja, maanalainen kylpylä tai jättimäinen energiavarasto – kuka kehittäisi uuden käyttötarkoituksen Euroopan syvimmälle kaivokselle?

Psykoterapiakeskus Vastaamon tietomurto on asianomistajien määrällä mitattuna jo nyt yksi Suomen rikoshistorian suurimmista jutuista.

Erityisen tarkasti rikoksen paljastumista seurattiin Tor-verkkoon huumekaupan ympärille syntyneellä keskustelupalstalla.

Yksi keskustelijoista oli tuntematon kiristäjä.

Keskiviikko 21.10. "Mitähän paskaa tää nyt on"

"Hello Finnish colleagues."

Neljältä aamuyöllä ilmestyy Torilaudan satunnaisten aiheiden keskustelupalstalle outo kirjoitus. Englanniksi viestivä nimimerkki ransom_man kertoo murtautuneensa suomalaisen psykoterapiakeskuksen potilastietokantaan.

Hän kirjoittaa itsestään monikossa. Niin hän tekisi varmasti, vaikka toimisi yksin. Tarinaan rikollisesta hakkerista kuuluu yleensä ryhmä.

Viestinsä päätteeksi ransom_man jättää linkin muualla Tor-verkossa olevalle sivustolleen. Sieltä löytyy ensimmäinen otos aineistosta, jossa on väitetysti kymmeniä tuhansia henkilötietoja potilaskertomuksineen.

Hän uhkaa julkaista pala palalta kaikki tiedot, ellei psykoterapiayritys Vastaamo maksa hänelle runsaan 450 000 euron edestä bitcoineja.

"Mitähän paskaa tää nyt on", ensimmäinen keskusteluketjuun eli langalle ilmestyvä ulkopuolinen vastaa. Ei olisi mitenkään ainutlaatuista, että koko juttu tietomurrosta olisi satua. Tor-verkossa toimivat keskustelupalstat ovat tunnettuja siitä, että lähes mikä tahansa sisältö käy.

Tor on alkujaan Yhdysvaltain laivaston kehittämä tietoliikenteen salaamisen periaate. Sen avulla nettiä voi käyttää suojassa muulta maailmalta, minkä vuoksi sitä käyttävät monet yksityisyydestään ja sananvapaudestaan huolestuneet tavalliset ihmiset. Sen käyttö ei ole millään tavalla rikollista, mutta anonymiteetin vuoksi Tor-verkko on myös rikollisten suosima.

Torilauta on Tor-verkossa toimivista suomenkielisistä sivustoista tunnetuin. Se on huumeiden ja muun laittoman tavaran ilmoitustaulu, mutta se toimii myös yleisenä keskustelufoorumina.

Torilaudalla ei kuitenkaan ole paljon käyttäjiä. Ehkä siitä syystä kiristäjä tekee aamun tunteina toisenkin peliliikkeen: hän julkaisee ilmoituksensa myös avoimen verkon puolella Ylilauta-foorumilla.

Todisteeksi rikoksestaan hän julkaisee Ylilaudalle muutaman Vastaamon asiakkaan tiedot.

Kirkuvia otsikoita odotellessa. Tuntematon Ylilauta-käyttäjä

Keskusteluketju ehtii olla julki avoimen verkon puolella reilun tunnin. Jo tuona aikana kiristäjä tarjoutuu ensimmäisen kerran myymään materiaalin eteenpäin sopivalle ostajalle.

Joku huomauttaa, miten moraalitonta on jakaa ihmisten potilastietoja. Toinen etsii vinkkejä tiedoista löytyvien henkilötunnusten rikolliseen käyttöön. Kolmas kysyy, eikö kannattaisi mieluummin kiristää arkaluontoisilla tiedoilla.

"Kirkuvia otsikoita odotellessa", neljäs kirjoittaa.

Ne ovat vasta tulossa. On keskiviikkoaamu. Vasta pari tuntia on kulunut Suomen historian pahimman tietomurron paljastumisesta.

Keskiviikko 21.10. "Script kiddie"

Keskiviikkona päivällä Niina makaa kotisohvalla selällään, läppäri rinnallaan. Hän avaa artikkelin Facebookin uutisvirrasta. Se kertoo Vastaamoon kohdistuneesta tietomurrosta.

Niina on yksi psykoterapiakeskuksen asiakkaista. Tor-verkko on hänelle tuttu – hän menee Torilaudalle ja lukee hakkerin jättämän viestin.

Niina päättää kirjoittaa terapeutilleen ja kysyy, pitäisikö hänen tehdä asialle jotakin. Jää vaikutelma, ettei terapeutti tiedä asiasta enempää kuin asiakaskaan.

Niina esiintyy tässä jutussa pelkällä etunimellään asian arkaluontoisuuden vuoksi.

Keskiviikkoiltana terapeutti välittää Niinalle Vastaamon ympäripyöreän tiedotteen tapahtuneesta.

– Silloin se ei vielä kauheasti hetkauttanut, hän kertoo.

Minun varoituskelloni soivat heti. Erka Koivunen

Script kiddie. Skriptipentu.

Se on ensimmäisten haukkumasanojen joukossa, kun nettiyhteisö ottaa hakkerin hampaisiinsa keskiviikkona.

Hyökkääjä on kertonut päässeensä käsiksi Vastaamon heikosti suojattuun palvelimeen automatisoidun skriptin avulla. Jos väite on totta, tietomurto ei ole vaatinut suurta ammattitaitoa.

– Hakkerilla on todennäköisesti ollut käytössä jonkun muun tekemiä hyökkäysskriptejä, joita ammutaan sokeasti oikealle ja vasemmalle, kuvaa F-Securen tietoturvajohtaja Erka Koivunen.

Asiantuntijoiden katse kääntyy nopeasti Vastaamon tietoturvaan. Potilastiedot on varastettu toimitusjohtaja Ville Tapion itse ohjelmoimasta järjestelmästä. Vanhoissa lehtijutuissa Tapio kertoo olevansa itseoppinut koodari. Kaiken lisäksi järjestelmän valvonta on ollut lähes olematonta.

– Minun varoituskelloni soivat heti, jos psykologialan firma rakentaa itselleen tietojärjestelmän itseoppineen koodarin toimesta. Miksi? Miksei järjestelmää hankittu joltakin ammattimaiselta yritykseltä? Tässä on laiminlyöty järjestelmän tietoturvasta huolehtiminen, Koivunen sanoo.

Totuus Vastaamon tietoturvasta selviää vasta tulevaisuudessa, mutta tulokset näkyvät jo nyt. Kymmenien tuhansien ihmisten salaisuudet ovat julki.

Keskiviikko 21.10. "Blyat"

Kiristäjä pelaa alusta asti julkisuuspeliä.

Hän keskustelee muiden netinkäyttäjien kanssa. Hän vastailee kysymyksiin ja vaikuttaa ärsyyntyvän tuntemattomalle käyttäjälle, joka julkaisee ketjuun piirroskuvia animehahmoista. Yhteen kuvista hän vastaa venäjänkielisellä kirosanalla "blyat".

Hän myös antaa ymmärtää käyttävänsä exploit.in-palvelua, joka on pimeässä verkossa toimiva tunnettu venäjänkielinen hakkerifoorumi.

Hakkerin käytös on yllättävää. Hän tuntuu viihtyvän valokeilassa enemmän kuin rikolliset yleensä.

Kiristäjä haluaa suomalaisten näkevän Vastaamon syyllisenä. Itsestään hän maalaa kuvan asiallisena hakkerina, joka ei oikeastaan vaadi paljon. Sanallakaan hän ei ota kantaa Vastaamon asiakkaiden kärsimykseen.

Hakkeri julkaisee kuvakaappauksia väitetystä sähköpostinvaihdosta yrityksen kanssa. Hän haluaa antaa vaikutelman, että epätoivoinen Tapio on neuvotellut lunnaiden maksamisesta kollegoidensa tietämättä.

Ei ole mitään takeita siitä, että viestit ovat aitoja. Joillekin sanoma menee silti läpi: Torilaudalla Vastaamon toimitusjohtaja Ville Tapio saa ainakin kaksi tappouhkausta.

Ilmapiiri alkaa kuitenkin nopeasti kääntyä hakkeria vastaan.

Ilmeisesti jäljillä ollaan. Tuntematon Torilauta-käyttäjä

Koodaustaitoiset netinkäyttäjät käyvät kuumeisesti läpi hakkerin Tor-verkkoon julkaisemia tietoja virheiden varalta. Osa tulkitsee, että hän on jättänyt vihjeitä esimerkiksi olinpaikastaan. Toisten mielestä alkeellisten virheiden takana on vain harhautus.

Jo alussa moni veikkaa, että hakkeri on suomalainen. Kiristäjän englannin kielen taito ei vaikuta natiivin tasoiselta. Hän myös sukkuloi sujuvasti suomenkielisellä keskustelupalstalla eikä juutu CAPTCHA-varmennuksiin, joissa käyttäjän pitää erottaa suomenkieliset lauseet vironkielisistä.

"Kokemukseni mukaan kaikki maksavat. Ne maksavat enemmän, jotka maksavat myöhemmin", kiristäjänä esiintyvä henkilö kirjoittaa Ylilaudalla englanniksi.

Mutta jääkylmän kansainvälisen rikollisen roolia vetävän kiristäjän seuraava siirto on kaikkea muuta kuin ammattimainen.

Perjantai 23.10. "Mokasiko herra Ransom?"

Varhain perjantaiaamuna tietoturvayhtiö F-Securen tutkimusjohtaja Mikko Hyppönen istuu odottamassa haastatteluvuoroa MTV3:n studioon. Odotellessaan hän selaa Tor-verkossa Vastaamoon liittyviä sivua. Hänen huomionsa kiinnittyy tekniseen yksityiskohtaan.

Kiristäjän nettisivulle on ilmestynyt yön aikana tiedosto, jonka nimi on vastaamo.tar. Sen on tarkoitus pakata kätevästi jaettavaksi ne 300 potilastietoa, jotka rikollinen on siihen asti julkaissut. Näin kiristäjä on itse yöllä ilmoittanut.

Jokin ei kuitenkaan täsmää.

Tiedoston koko on niin suuri, että siinä on oltava muutakin kuin muutaman sadan ihmisen terapiakäyntejä koskevat tekstikatkelmat.

Miten hän pystyy näin paljon mokaamaan, en osaa sanoa. Mikko Hyppönen

Äkkiä koko vuotosivu lakkaa vastaamasta. Joku kertoo varmana tietona: lunnaat on maksettu. Netistä löytyy bitcoin-lompakko, josta löytyy kiristäjän vaatima 40 bitcoinin summa. Perjantai-iltapäivän aikana sivu kuitenkin palaa vähäksi aikaa, kunnes katoaa toistaiseksi. Myös johtolanka bitcoin-lompakosta osoittautuu vääräksi.

Perjantain aikana alkaa näyttää siltä, että ransom_man on vahingossa julkaissut koko varastamansa aineiston Tor-verkkoon. Useat käyttäjät kertovat saaneensa ladattua osia tiedostosta tai jopa koko tiedoston.

"Mokasiko herra ransom?" yksi keskustelija ihmettelee.

Asia varmistuu viimeistään, kun Torilaudalla alkaa vastenmielinen huutokauppa. Ihmiset pyytävät poliisien, poliitikkojen tai julkkisten tietoja. Osa niistä myös julkaistaan.

Julki tulee potilastietoja, joita ei löydy ransom_manin alun perin julkaisemista tiedostoista. Myös tietoja julkaisevat nimimerkit ovat uusia.

Kiristäjä on päästänyt käsistään kaikkein kalleimman saaliinsa.

– Miten hän pystyy näin paljon mokaamaan, en osaa sanoa. Varmaan se on ollut vahinko, F-Securen Mikko Hyppönen kommentoi myöhemmin Ylelle.

Huomaako kiristäjä itse? Ainakin hän jatkaa peliä kuin kyseessä olisi ollut merkityksetön lipsahdus.

"Whoopsie :D enjoy big tar", hän toivottaa Torilaudan lukijoille (Hupsista, nauttikaa isosta .tar-tiedostosta).

Seuraavana päivänä kiristäjällä on tarjolla jälleen uusi yllätys.

Lauantai 24.10. "Kuten todennäköisesti tiedätte jo uutisista"

"Kuten todennäköisesti tiedätte jo uutisista, olemme murtautuneet Vastaamon potilastietokantaan", sähköpostissa lukee.

Lauantaina alkuillasta Emmi joutuu osaksi yhtä Suomen rikoshistorian suurimmista jutuista. Tuntematon kiristäjä vaatii häntä maksamaan 200 euron arvosta bitcoineja vuorokauden kuluessa tai 500 euron arvosta bitcoineja kolmen vuorokauden sisällä. Muussa tapauksessa hänenkin tietonsa julkaistaan.

Emmi ei esiinny tässä jutussa omalla nimellään asian arkaluontoisuuden vuoksi.

On tapahtunut onneton sattuma: Emmi ei varsinaisesti ole ollut Vastaamon asiakas. Hän on ainoastaan varannut ajan elokuussa 2018 ja perunut sen pari päivää myöhemmin.

– En ajatellut tietomurron koskevan minua, koska en ollut asiakkaana koskaan, hän sanoo.

Aikaa varatessaan hän on kuitenkin joutunut antamaan yhteystietonsa ja kuvannut elämäntilannettaan. Nyt nuorta naista kiristetään niillä tiedoilla.

– Tulee vähän typerä olo, että on kirjoitellut henkilökohtaisia asioita siinä kohtaa. Onko välttämätöntä pyytää noin tarkkoja tietoja etukäteen?

Hätäkeskukseen tulee uhreilta satoja puheluita lyhyessä ajassa.

Ihmisille alkaa valjeta, kuinka isosta asiasta on kyse. Mikko Hyppösen mukaan edes maailmalta ei löydy toista yhtä laajaa tietomurtoa, jossa olisi varastettu uhreille niin herkkiä tietoja kuin nyt.

Hyökkääjä käyttää kirjeiden lähettämiseen kyselytutkimuksiin tarkoitettua verkkopalvelua, todennäköisesti varastetuin tunnuksin.

Lauantain aikana vähintään 15 000 suomalaista saa kiristyskirjeen. Todennäköisesti uhreja on enemmän, sillä kiristäjä itse on väittänyt varastaneensa 40 000 potilaan tiedot.

"Otamme Teihin yhteyttä koska olette käyttäneet vastaamon terapia ja/tai psykiatriapalveluita", kiristäjä viestii nyt suomeksi. Hän haluaa herättää tunteen, että sähköposti olisi lähetetty jokaiselle asiakkaalle henkilökohtaisesti.

Sähköpostin saa myös Niina, joka ei aluksi ole pitänyt tietomurtoa vakavana asiana. Hän menee hetkeksi pois tolaltaan.

– Ajattelin, että ei mulla ole tollaisia rahoja! Kun shokki meni ohi, ymmärsin ettei kannata maksaa.

Lauantai 24.10. "Julkaise nyt ne v---n tiedot!"

Osa uhreista vastaa rikokseen rohkeudella. He tulevat esiin omalla nimellään ja kertovat ennen kiristäjää julkisesti, miksi ovat olleet psykoterapiassa.

Lauantai-iltana Twitterissä syntyy pieni kansanliike. Tunnisteilla #enlue ja #enjaa käyttäjät lupaavat, etteivät edes selaa arkaluontoista materiaalia.

Mutta Torilauta ei ole Twitter. Pimeän verkon keskustelupalstalla liikkuu ihmisiä, joiden omaatuntoa #enlue- ja #enjaa-tunnisteet eivät paina. Sen voi nähdä vaikkapa Torilaudan aiheista: Vastaamo-tietojen lisäksi laudalla keskustellaan lauantaina "raiskausvinkeistä" ja poliisin tekemien huumeiden valeostojen tunnistamisesta.

Myös kiristäjä on läsnä. "This is us", hän vastaa kyselyihin, ottaen vastuun kirjeistä.

Kiristyskirjeiden tulva järkyttää suomalaisia. Monen asiantuntijan silmissä se on kuitenkin epätoivoinen siirto. Hakkeri, joka on vaatinut Vastaamolta lähes puolen miljoonan edestä kryptovaluuttaa, on alkanut toimia kuin nettipetoksia tehtaileva pikkurikollinen.

– Tuntuu, että hänellä ei ehkä ollutkaan niin vahvaa suunnitelmaa, kommentoi F-Securen Mikko Hyppönen myöhemmin Ylelle.

Lauantai-illan päätteeksi kiristäjä palaa vielä kerran Torilaudalle. Hän juttelee muutaman viestin verran lunnaiden maksuaikataulusta. Se ei kuulemma ole kovin tarkkaa.

"Me pyydämme vain pientä summaa, ihmiset eivät menetä maksaessaan paljon", hän kirjoittaa englanniksi.

"Julkaise nyt ne vitun tiedot", joku härnää.

Mutta tietoja ei tule. Muutamat rennot viestit ovat viimeiset, joita Torilaudan käyttäjät näkevät kiristäjältä toistaiseksi.

Maanantai 26.10. "Olen syvästi pahoillani"

Maanantaina iltapäivällä Vastaamo ilmoittaa, että toimitusjohtaja Ville Tapio erotetaan. Yhtiön mukaan tietomurtoja on ollut kaksi ja Tapio on tiennyt ainakin toisesta.

Vastaamon vuonna 2019 ostanut pääomasijoittaja aloittaa oikeustoimet yhtiötä vastaan. Omistajan edustaja kertoo medialle, että yrityskauppaa ei olisi tehty, jos tietomurrosta olisi tiedetty.

Vastaamon omistajat ovat tehneet ison tilin myydessään yrityksen eteenpäin. Uusi omistaja hakee heidän omaisuuttaan takavarikkoon lähes kymmenen miljoonan euron edestä.

Olen syvästi pahoillani vastaamolaisten ja heidän asiakkaidensa puolesta. Ville Tapio Facebookissa

Facebookissa Ville Tapio pahoittelee tapahtunutta. Hän antaa ymmärtää, että Vastaamo on päättänyt erottaa hänet jo ennen kuin kiristäjä on julkaissut ensimmäistäkään potilastietoa.

"Yhtiön valmistellessa viimeiset kaksi viikkoa irtisanomistani, minulla on ollut kielto kommentoida asiaa julkisesti", Tapio kirjoittaa sittemmin poistetussa postauksessa.

"Nähtävästi inhimilliset virheet ketjuuntuivat. Toimitusjohtajana kannan osaltani vastuun tapahtumista. Olen syvästi pahoillani vastaamolaisten ja heidän asiakkaidensa puolesta."

Tiistai 27.10. "Ehkä pakenen tilannetta alitajuisesti"

Tiistaina Vastaamon tietomurron uhreja on tiedossa niin paljon, että jutusta on kovaa vauhtia tulossa Suomen rikoshistorian kaikkien aikojen laajin juttu asianomistajien määrässä mitattuna.

Uhreja ovat asiakkaiden lisäksi myös Vastaamon työntekijät – joissakin tapauksissa myös asiakkaiden läheiset, joiden tietoja potilaskertomuksiin on kirjattu.

Sosiaaliseen mediaan on alkanut ilmestyä uhrien yhteisöjä. Niissä jaetaan tilannekuvaa ja annetaan vertaistukea.

Vastaamon entinen asiakas Niina tuntee olonsa väsyneeksi. Hän auttaa mielellään muita uhreja, mutta viestejä tulee todella paljon.

– Ehkä pakenen tilannetta alitajuisesti. En ehdi miettiä omaa tilannettani.

Tiistai-iltana päättyy kiristäjän asettama takaraja potilastietojen julkaisuun. Kiristäjän sivu pysyy matalana eikä Torilaudalle ilmesty mitään uutta.

Mikko Hyppösen mielestä kiristäjällä on vain kaksi syytä oikeasti julkaista tiedot. Toinen on varoittavan esimerkin tekeminen tulevien murtojen uhreille.

– Toinen on puhdas sadismi.

Keskiviikko 28.10. "Kuin radioaktiivista jätettä"

Keskiviikkona eräs tuntematon Torilaudan käyttäjä vahvistaa pitävänsä hallussa suurta vastaamo.tar-pakettia. Hän kertoo päässeensä siihen käsiksi edellisperjantain vastaisena yönä automaattisen skriptin avulla.

Tuntematon kirjoittaja tunnustaa myös julkaisseensa laudalla useita potilastietoja paketista viikonloppuna. Sillä hän kertoo halunneensa todistaa medialle, että kaikki potilastiedot ovat todella karanneet kiristäjältä. Enempää hän ei aio julkaista.

"En aio jatkaa toimintaa ja se on jo alusta lähtien herättänyt hyvin ristiriitaisia tunteita. Käsittelen [tiedostoa] kuin radioaktiivista jätettä", hän kirjoittaa.

Myöhemmin hän jakaa vielä joitakin teknisiä yksityiskohtia osoittaakseen, että tiedosto todella on hänellä. Väitettä on kuitenkin mahdotonta todistaa pitävästi niin kauan kuin tiedosto pysyy tuntemattoman käyttäjän hallussa.

Samaan aikaan aineisto näyttää kiinnostavan myös ostajia, joita ristiriitaiset tunteet eivät hidasta. Joku ilmoittaa myyvänsä koko datan 500 eurolla. Toinen tarjoaa siitä satasen.

Torstai 29.10. "Ilmeisesti jäljillä ollaan"

Torstain vastaisena yönä kiristäjä aktivoituu jälleen siirrelläkseen kiristyksellä saamiaan rahoja. F-Securen mukaan kryptovaluutat, joita osa pieni uhreista ehti maksaa, liikahtavat bitcoin-lompakosta toiseen.

Yhtiön laskujen mukaan rikollinen on saanut puristettua uhreilta ainakin muutamia tuhansia euroja. Alun perin hän oli vaatinut lähes puolta miljoonaa.

Samaan aikaan verkon huumekaupan suomenkielisessä keskittymässä Torilaudalla kyllästytään odottamaan nimimerkki ransom_manin paluuta. Monet käyvät uudestaan ja uudestaan läpi kiristäjän verkkoon jättämiä jälkiä siinä toivossa, että ne johtaisivat rikollisen kiinni saamiseen.

Ilmiö on Suomen rikoshistoriassa täysin poikkeuksellinen. Tuskin koskaan aikaisemmin hakkerit ovat vastaavalla tavalla yhdistäneet voimiaan poliisin auttamiseksi.

Kaikista vihjeistä ei hiiskuta sosiaalisessa mediassa mitään. Ne menevät suoraan poliisille, kuten virkavalta toivookin.

"Ilmeisesti jäljillä ollaan", innokkaimmat tulkitsevat.

Jos kiristäjä on ajatellut olevansa hakkereiden keskuudessa omiensa joukossa, hän on erehtynyt.

Lauantai 31.10. "En oikeastaan pelkää"

Tulevana sunnuntain vastaisena yönä Torilauta katoaa Tor-verkosta. Sillä ei ole mitään tekemistä Vastaamo-murron kanssa – ylläpitäjä on jo aikoja sitten ilmoittanut sulkevansa sen lokakuun lopussa vuonna 2020.

Luultavasti hän haluaa välttää joutumasta kiinni. Torilaudan edelläkävijän, huumekauppasivusto Sipulikanavan perustajaa uhkaa pitkä vankeustuomio.

Yksi Torilaudan jatkajaehdokas on nimeltään Suomilauta. Torstaina aamulla Torilaudalle ilmestyy varoitus. Tulevalla Suomilaudalla Vastaamoon liittyvien tietojen levittely on kielletty, ja siihen tullaan puuttumaan. Todennäköisesti samalla häviää myös kiristäjä ransom_man.

Henkilötietojen julkaisu on kuitenkin ollut myös Torilaudan sääntöjen vastaista. Silti useita potilaskertomuksia oli nähtävillä vielä tätä juttua kirjoitettaessa.

Monet pelkäävät, että tiedot päätyvät ennen pitkää kauppatavaraksi alamaailmaan. Esimerkiksi henkilötietoja voi yrittää käyttää uusiin rikoksiin, kuten identiteettivarkauksiin ja tilauspetoksiin.

On olemassa myös ihmisiä, jotka ovat valmiita jakamaan toisten ihmisten yksityisiä terveystietoja pelkästään aiheuttaakseen heille kärsimystä. Vielä ennen Torilaudan sulkeutumista nettiin ilmestyy nimettömältä käyttäjältä ryöppy uusia potilaskertomuksia. Ne kuuluvat lähinnä viranomaisille, joita kohtaan kirjoittajalla on jotain hampaankolossa.

"Pyysit lisää sikojen tietoja? Eikö? Nyt niitä tulee", hän kirjoittaa.

Ei auta kuin odotella, ajattelee Vastaamon entinen asiakas Niina. Hän harkitsee sukunimensä muuttamista, jotta olisi edes sen verran suojannut itseään. Se kuitenkin maksaisi yli sata euroa, mikä tuntuu Niinalle isolta rahalta.

– En oikeastaan pelkää.

Oikaisu 31.10. kello 10.34: Toisin kuin jutussa kerrottiin, Tor-verkon Sipulikanavan perustaja ei istu pitkää vankeustuomiota. Käräjäoikeus on tuominnut hänet, mutta tapausta käsitellään paraikaa Helsingin hovioikeudessa.

Lue myös:

Uusimmat tiedot Vastaamon tietomurrosta

"Sysop" on kylmähermoinen kaveri, joka mahdollistaa Tor-verkon huumekaupan eikä tee virheitä – nyt hän sulkee foorumin, mutta kauppa jatkuu

"Anonyymi murhapalvelu, maksu bitcoineina" – Kun kaksi suomalaista nuorukaista löysi toisensa netissä, seuraukset olivat kohtalokkaat